perjantai 20. lokakuuta 2017

Joko nämä ovat rantautuneet Suomeen? Osa 2.

Viime viikolla kirjoitin postauksen, jossa ihmettelin muutamien tuotteiden ja ilmiöiden mahdollista rantautumista Suomeen. Aika pian postauksen julkaisemisen jälkeen löysin puhelimeni kuvakätköistä vielä lisääkin näitä tallentamiani pieniä kummajaisia, joiden levinneisyydestä Suomeen tai muualle Eurooppaan minulla ei ole tietoa. Niinpä päätin kirjoittaa jatko-osan samasta aiheesta.


Vartijarobotit


Piilaaksossa on jo parin vuoden ajan voinut nähdä vartijarobotteja esimerkiksi ostoskeskuksissa. Nämä Knightscope-merkkiset robotit on myös kehitetty täällä Piilaaksossa. Moni voi nyt kysyä mielessään: Siis mikä ihmeen vartijarobotti? 

Vartijarobotit ovat noin 1,5 metriä korkeita, liki 140 kg painavia möhkäleitä. Yhdestä möhkäleestä näette kuvan alla. Robotit voivat liikkua ennakkoon määritetyllä maantieteellisellä alueella ja havainnoida mahdollisia rikokseen viittavia piirteitä tai muutoksia ympäristöstä. Robotti käyttää havainnointiinsa videokameraa, ultraäänisensoreita, lämpökuvausta, etäisyysmittausta, tutkaa, ilmanlaatumittaria ja mikrofonia. Lisäksi robotit keräävät reaaliaikaista dataa esimerkiksi autojen rekisterikilvistä ja ihmisten liikkeistä sekä kykenevät kasvojentunnistukseen. Jos robotti esimerkiksi havaitsee etsintäkuulutetun henkilön tai auton, se ilmoittaa havainnostaan välittömästi viranomaistaholle. Myös vaikkapa nopeat ja radikaalit muutokset ilmanlaadussa aiheuttavat hälytyksen.
Robotti lataamassa itseään latausmaton päällä. Ehkä se kuvasi minua, kun minä kuvasin sitä. :-)

Vartijarobottien tarkoituksena on lisätä yleistä turvallisuutta julkisilla paikoilla kuten koulut, toimistorakennukset, piha-alueet (esim. parkkialueet) ja ostoskeskukset. Mitenkään ripeä "kintuistaan" robotti ei kuitenkaan ole. Maksiminopeus on 29 km/h, mutta yleensä robotti tarkkailee ympäristöään liikkuen vain korkeintaan nopeudella 5 km/h. Koska robotti voi ottaa kuvia ja videota ympärillään olevista ihmisistä täysin huomaamatta, samoin tarkkailla heidän käymiään keskusteluja, ovat robotit aiheuttaneet luonnollisesti huolestumista ihmisten yksityisyydestä. Pieniltä onnettomuuksiltakaan ei ole vältytty. Kesällä 2016 Stanford-ostoskeskuksen vartijarobotti törmäsi alle 1,5-vuotiaaseen lapseen kaataen hänet ja rullaten lapsen jalan päältä. Washington D.C.:ssa puolestaan yksi vartijarobotti pulahti erehdyksessä toimistorakennuksen suihkulähteeseen. Lisää Knightscope-roboteista voi halutessaan lukea vaikkapa Wikipediasta, josta poimin tähänkin kirjoitukseen vähän noita teknisiä tietoja.

Ostosympäristössä jatketaan:


Ostoskärryille omat liukuportaat


En muista missään muualla nähneeni ostoskärryille omia liukuportaita kuin täällä. Täällä siis kaupassa saattaa olla normaalit liukuportaat asiakkaille ja niiden vieressä erilliset, vain ostoskärryille tarkoitetut liukuportaat. Ostoskärryt kiinnittyvät liukuportaidensa alkupäästä laitteeseen ja matkaavat joko alas tai ylös vaakatasossa. Kärryt eivät siis kallistu matkan aikana. Hankala tätä on selittää, ehkäpä tämä ottamani kuva yli vuoden takaa kertoo asiaani tarkemmin:
Ostelijat oikealla, kärryt vasemmalla, kas näin.

Kovin monessa kaupassa en näitä ole täälläkään tosin nähnyt, sillä täällähän tykätään rakentaa kaupat yhteen kerrokseen, oli sitten kyseessä kuinka iso hehtaarihalli tahansa. Suomessa sen sijaan useatkin isommat marketit voivat olla monikerroksisia, mutta niissä ostoskärryjen kuljettelu kerroksesta toiseen on taidettu ratkaista liukumatolla, ei liukuportailla. Niissä vain muistan aina itse epäilleeni, että ostoskärry lähteekin siinä kaltevalla hihnalla vierimään alas ja rusikoi edessä seisovien nilkat tai muuta vastaavaa. Liekö Yhdysvalloissa taas haluttu vältellä mahdollisia oikeusjuttuja tällaisella ostoskärryjen omalla liukuporrasratkaisulla? Heh. Vai onko näitä ostoskärryjen omia liukuportaita jossakin muuallakin? Minulla ei ole aavistustakaan. 

Build-A-Bear eli rakenna itse oma pehmolelusi


Saimme muutama viikko sitten kutsun ystäväperheen lapsen syntymäpäiville ja halusimme ostaa jonkin kivan lahjan päivänsankarille. Korviimme kantautui vinkki Build-A-Bear -kaupasta, jossa lapset voivat itse rakentaa mieleisensä pehmolelun. Vinkki kuulosti oikein hyvälle, ellei jopa jännittävälle. Samalla tuli itsekin opittua jotakin ihan uutta.

Build-A-Bear -kaupassa lapsi saa siis itse valita minkä hahmon pehmolelukseen haluaa. Valikoima on runsas! Valinnan jälkeen pehmoleluun valitaan äänitehosteet ja halataan pientä sydäntä toiveiden kera, minkä jälkeen minisydän asetetaan pehmolelun sisään. Tämän jälkeen pehmolelu täytetään. (Tämä täyttöoperaatio oli kuulemma ollut lapsista tosi mielenkiintoista seurattavaa!) Pehmoleluun voi halutessaan ottaa myös tuoksun, pamppailevan sydämen äänitehosteilla tai brodeerauksen omilla teksteillä. Kun pehmolelu itsessään on valmis, sille voi hankkia vielä vaatteita, silmälaseja, reppuja jne. Aikamoista, etten sanoisi! Saamamme tiedon mukaan lahja oli ollut tosi mieluinen ja taisipa päivänsankarin sisarus kirjoittaa samanlaisen toiveen Joulupukillekin. Uskallan siis suositella tätä lahjaideaa! Onkohan tällainen pehmolelujen tuunaus alusta asti mahdollista vain täällä USA:ssa, vai löytyykö vastaavia kauppoja muualtakin?
Tässä Build-A-Bear -kaupan näyteikkunaa. Jo 20 - 25 dollarilla pääsee pehmolelukaupassa hyvään alkuun.

Kit Katin uudet maut


Ukkokulta sai jokin aika sitten kollegaltaan tuliaisia Japanista. Tuliaispaketista löytyi myös cantaloupemelonille maistuvaa Kit Kat -suklaata. Joo-o, cantaloupemelonille! Maistoin toki tuliaisherkkua minäkin ja kylläpä se vain cantaloupelle maistui. Makustellessani mietin, että kaikkea ne japanilaiset keksivätkään, kunnes... Viime viikolla törmäsin sitten meidän paikallisessa ruokakaupassa mansikanmakuiseen Kit Kat -pakkaukseen! Siinä suklaaosuus näytti olevan vaaleanpunaista. Mansikkapläjäys sai jäädä hyllyyn, mutta näemmä tällaisilla uutuusmauilla leikitellään täälläkin Yhdysvalloissa. Onkos Suomessa tai muualla Euroopassa jo muitakin kuin perinteisiä Kit Kat -suklaita?
Japanin herkkuja. Sokkotestissä olisin kyllä voinut mauksi veikata mangoakin. :-)

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Seuraavan postaukseen minulla voikin hurahtaa aikaa hiukan pidemmästi, sillä saamme nyt viikonloppuna piiiitkästä aikaa Suomi-vieraita. Aivan mahtavaa! Alankin tästä seuraavaksi laittamaan vierasvuodetta kuntoon ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Rakas Joulupukki...

Rakas Joulupukki,

kirjoitan sinulle pitkästä aikaa. Olen nyt varannut lennot jouluksi Suomeen. Niin, katsos kun minähän asustelen nykyään ulkosuomalaisena täällä Kaliforniassa, jos ei Pukki vanhalla iällään enää tarkasti muista. Minä olen se sama Kaisa, joka pikku tyttönä huusi kuin syötävä, kun Joulupukin lahjapaketista paljastui aito kettuhattu. Luulin sitä oikeaksi, eläväksi eläimeksi. Lopulta siitä tuli minun lempihattuni ja sanoin sitä 'kettuatuksi'. Se sama Kaisa minä olen. 

Kuule Joulupukki, nyt minä huomasin, että odotan joulun viettoa Suomessa oikein ennätyksellisen paljon. Ehkäpä se juontuu siitä, että viime jouluna en päässyt Suomeen ja sen vuoksi läheisten näkeminen ja yhdessä vietetty joulunaika tuntuvat nyt suurenmoiselle luksukselle, jota on ihana odottaa. Tai sitten yllättävän kova kaipuu Suomi-vierailulle johtuu siitä, että kaksi edellistä visiittiäni Suomessa muodostuivatkin henkisesti raskaiksi, jopa hiukan surullisiksikin. Jospa nyt seuraavasta visiitistäni jäisivät siis päällimmäisiksi ilo ja joulun ajan rauhoittuminenkin. Joka tapauksessa lentolippujen varaaminen nosti joulun odotukseni aivan uusiin sfääreihin. 

Mutta. Tiedätkös Pukki, mitä tapahtui? Viime viikolla lukioaikainen luokkakaverini laittoi sosiaaliseen mediaan kuvan Fazerin avatusta konvehtirasiasta. Näin kuvan. Täysin yllätyksenä, ilman ennakkovaroituksia. Kuvassa oli suussasulavan näköisiä suklaita, joukossa uutuusmakujakin, joita en ole ennen maistanut. Vesi herahti oitis kielelleni. Ja se vesi on herahdellut siitä asti, päivittäin! Kyllä tämä ulkosuomalaisen elämä on sitten kamalaa! Varsinkin meille laadukkaasta suklaasta pitäville. Kalifornian kodin varastossamme on toki vielä Suomesta kiikuttamiani muita Fazerin suklaita, mutta ei se ole sama asia. Konvehteja ei syödä joka päivä. Konvehdit ovat sitä next level -juttua, kyllähän sinä tiedät. Ja mieti Pukki, nyt ollaan vasta lokakuussa ja minun konvehtihimoni alkaa jo karata käsistä! Missä mittasuhteissa tämä himo onkaan kahden kuukauden päästä, kun vihdoin pääsen Suomeen? Tällä hetkellähän minä siis näen päiväunia, joissa pulahdan suklaakonvehdeilla täytettyyn kylpyammeeseen.
Olen nyt joutunut himoni kanssa turvautumaan jo korvikkeisiin, belgialaisiin suklaakonvehteihin. Pientä laihaa lohtua ovat nämä antaneet.

Niinpä rakas Joulupukki minä toivon sinulta joululahjaksi yhtä asiaa. Toivon, että voisin tulevana jouluna syödä mielin määrin, ellen jopa röykkiöittäin suomalaisia suklaakonvehteja saamatta niistä kuitenkaan sitkeätä vararengasta vyötärölleni. Lupaan olla tosi kiltti, vielä pitkälle ensi vuoteenkin, jos tämä lahjatoiveeni vain toteutuisi.

Toki minä Pukkiseni kaipaan Suomesta suklaakonvehtien lisäksi muutakin. Ystävien ja läheisten lisäksi kaipaan sitä sinistä hetkeä, joka illan hämärtyessä laskeutuu puhtaanvalkoisen lumen ylle. Kaipaan myös puhdasta, raitista ilmaa. Tästä sain juuri arvokkaan muistutuksen Kalifornian viinilaaksoissa parhaillaan roihuavien surullisten metsäpalojen ansiosta. Näistä kummastakaan, sinisestä hetkestä ja puhtaasta ilmasta en pääse Kaliforniassa nauttimaan. Suomen syksyistä kaipaan usvaista näkymää vielä puimattoman viljapellon yllä ja keväistä kaipaan ensimmäisiä hiirenkorvia koivuissa. Kesistä halajan ensimmäistä saunavastaa. Saunaan olen täälläkin maailmankolkassa sentään päässyt, mutta vettähän nyt ei toki kiukaalle saa heittää. E-hei Pukkiseni, täällä saunotaan kuivaan kiukaan kera. Vedestä tulivat mieleeni vielä suomalainen puhdas juomavesi ja sade. Ah, kuinka suomalaisen sateen jälkeen tuoksuukaan niin ihanan huumaavalle, täysin erilaiselle kuin sateen jälkeen täällä.
Tässä vielä se kaverini laittama konvehtirasiakuva. Katso Pukki, kuinka ihanilta ne näyttävätkään! Kuvasta kiitokset Stinalle. :-)

Kiitos Joulupukki, jos jaksoit lukea kirjeeni loppuun. Sinulla ja tontuilla jo siellä varmasti kiireet painavat. Kaikkea hyvää sinne Korvatunturille, toivottavasti tapaamme jouluna! Siihen asti sanon sinulle hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Joulua odottaen, 
Kaisa Kaliforniasta

PS. Teille muille lukijoille: Akuutti suklaahimoni on todellinen, mutta postaus sisälsi myös höpsöttelyä. Niinpä esittämääni lahjatoiveeseenkaan ei kannata suhtautua turhan ryppyotsaisesti. Tarkoituksena oli antaa osviittaa, millaisessa "ahdingossa" me suklaata fanittavat ulkosuomalaiset joudummekaan joulun alla olemaan. Tai jo kaksi kuukautta ennen joulua! :-)

maanantai 9. lokakuuta 2017

Joko nämä ovat rantautuneet Suomeen?

Kun viimeksi söin mochia tuli mieleeni, että jokohan mochit ovat rantautuneet Suomeenkin. Siitä siis ajatus tämänkertaiseen postaukseeni. Mochien lisäksi kokosin juttuun mukaan viimeisen puolen vuoden ajalta puhelimestani muutamia kuvia, joista minun on ollut tarkoitus kirjottaa ja jotka kävivät tämän saman otsikon alle. Postauksen tuotteet ja ilmiöt eivät siis ole millään tavalla ihka uusia, mutta olisi kiinnostava tietää löytyykö näitä jo Suomesta tai yleisesti muualta, vaikkapa Euroopasta.


Mochi-jäätelö


Mochi tarkoittaa japanilaista riisikakkua ja mochi-jäätelö on siis pieni riisikakku, jonka sisällä on jäätelöä. Maistoin ensimmäisen kerran mochi-jäätelöä joskus viime keväänä tai alkuvuodesta, kun niitä oli tullut myyntiin hiukan parempitasoiseen ruokakauppaan Whole Foodsiin. Tuolloin jäätelön makuna oli cappuccino ja se oli todella hyvää. Nyt mocheja näyttää saavan täällä Piilaaksossa jo ihan perusruokakaupoistakin, joten niiden suosio taitaa olla nousussa. Makuvalikoimaa on laidasta laitaan ja ruokakaupoissa niitä myydäänkin yksittäiskappaleina tällaisissa altaissa, joista voi valita haluamiaan makuja.


Ja tottahan leikkiin on lähtenyt mukaan myös tukkuliike Costco, joka myy mocheja monipakkauksissa. Olen maistanut näistä jo mansikan- ja vaniljanmakuista mochia ja ainakin mansikkajäätelö on tosi hyvää. Maistuu aidolle mansikalle. 


Toinen täällä jo tovin suosiossa ollut ruoka-annos on poke bowls. Kyseessä on havaijilaislähtöinen ruoka, jonka pääraaka-aineena on raa'at, maustetut kalakuutiot. Annos tarjoillaan kulhosta, josta annoksen nimen loppuosa bowl tulee. Näitä kuitenkin tiedän olevan saatavilla jo Suomestakin, ainakin Helsingistä.
Poke bowl. Kuva: 10best.com

Patonki- ja pannukakkuautomaatit


Viime keväänä törmäsimme San Franciscossa eräässä hipsterien suosimassa kauppahallin tapaisessa ruokapaikassa patonkiautomaattiin. Eli raha sisään ja kone "leipoo" sinulle tuoreen patongin parissa minuutissa. Ei ollut patongintarvetta juuri silloin, joten jäi kokeilematta kuinka maukas tai vähemmän maukas tuotos aparaatista olisi ulos putkahtanut. Jos maku on kohdillaan, voisihan tuollainen olla ihan käteväkin!
Patonkiautomaatti.
Patonkiautomaatin näyttö. Alle neljä taalaa näyttäisi uunituore patonki automaatista maksavan.

Yellowstonen matkallamme vuorostaan yhdessä majapaikassa oli aamupalahuoneessa pannukakkuautomaatti. Nappia painamalla kone valmisti sinulle paistotuoreen pannarin. Tätä masiinaa kokeilin ja hyviä pannareita siitä saikin! Yritin ottaa automaatin toiminnasta videotakin, mutta sähläsin jotain, eikä videota kännykästäni enää löydy. 
Pannukakkuautomaatti. Valmis pannari rullautui ulos oikealta puolelta. Lautanen siinä jo odottaakin, amerikkalaiseen tapaan kertakäyttösellainen. 


Dash Buttons eli tavarantilausnapit


Jo ainakin parin vuoden ajan nettikauppajätti Amazon on tarjonnut asiakkailleen kulutustavaran uudelleentilausnappeja nimeltään Dash Buttons. Minä tosin kuulin näistä ensimmäistä kertaa vasta joskus viime talvena. Amazonista voi siis tilata viiden dollarin hintaan ihan konkreettisen, wifi-yhteydellä varustetun napin, jolla voit tilata uudestaan esimerkiksi WC- tai talouspaperia, pyykinpesuainetta, vauvanvaippoja, lemmikkieläintavaraa jne. Jokaiselle tuotteelle ja merkille on siis oma nappinsa. Yksi napin painallus ja uusi satsi suosikkitavaraasi toimitetaan kotiovellesi! Näin Amazon itse nappejaan mainostaa. Nykyisellään näyttäisi olevan saatavilla myös Dash Buttons -sovellukset tietokoneelle ja puhelimeen, jolloin konkreettista nappia ei tarvita. Itse en oikein tiedä mitä mieltä moisista napeista olisin. Ehkä tuollainen automatisoitu tilausnappi suurperheen arkea voi helpottaakin, mutta onhan siinä aikamoinen riski, jos vaikkapa lapsi innostuu painelemaan nappia hauskana leikkinä. Varsinkin, jos nappi on sijoitettu Amazonin vinkin mukaisesti:
Nappi, josta painamalla tilaat uuden erän Bounty-talouspaperia. Kuva: Amazon.com.

Subscription boxes eli tilauslaatikot


Täällä tunnutaan harrastavan myös erilaisia subscription boxes eli kuukausittain saapuvia tavaralaatikoita. (En tiedä, mikä tälle olisi järkevin suomennos.) Laatikon teemaksi voi valita mieleisensä, vaikkapa sisustuksen, kosmetiikan, kauneuden ja terveyden, ruoan tai jopa viinin. Myös joillakin tuotemerkeillä on omia tilauslaatikoita. Kuukausittain kotiovellesi automaattisesti tuotavien pakettien hinnat voivat olla kaikkea kymmenestä dollarista ylöspäin. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, jokaisen kuukausipaketin sisältö tulee olemaan valtaosassa tapauksia tilaajalleen aina yllätys. Kun siis maksat joka kuukausi vaikkapa 20 dollaria, saat kerran kuussa yllätyspaketin tilauskauden alussa valitsemastasi teemasta. Itse en ole näihin boxeihin hurahtanut, ainakaan vielä. 
Tässä esimerkki Love with Food Tasting -tilauslaatikosta. Kuva: http://boxes.mysubscriptionaddiction.com


Dog Spa


Saimme hiljattain ilmoituksen, että taloyhtiömme aikoo rakentaa tontilleen Dog Span, koirakylpylän. Rakennustyöt on jo aloitettu ja siitä syntyvästä melusta asukkaita siis varoiteltiin. Valmista pitäisi olla marraskuussa. Hi hii, minulla ei ole harmainta aavistusta mikä ja millainen tämä Dog Spa tulee olemaan, onko siis tassujen pesupaikkaa kummoisempi, mutta jään innolla odottamaan. Hemmotellaanko koiria (ja heidän omistajiaan) muuallakin tällaisilla kylpylöillä?

Olkoon tämä viimeinen sitten loppukevennys. En tiedä, mikä funktio näillä naisten alushousuilla on, mutta paikallisilla markkinoilla näitä myytiin. En ostanut. 


Että kaikenlaista sitä tähän maailmaan mahtuukin. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!