Irtiotto irtiotosta peruuntui
Monet ovat pitäneet ulkomaille muuttoa isona irtiottona aikaisemmasta, mahdollisesta oravanpyörästäkin. Ja onhan se, omanlaisensa irtiotto, repäisy tutusta ja turvallisesta. Kun tammikuussa irtisanouduin silloisista työtehtävistäni, olin päättänyt seuraavaksi priorisoida elämässäni minulle tärkeitä arvoja. Kärkipäässä olivat mm. oma ja läheisteni hyvinvointi. Tätä silmällä pitäen olin kaavaillut viettäväni pidemmän jakson Suomessa. Lentoliputkin olivat jo varattuina. Varauksen olin tehnyt tammikuussa. Olisin siis ottanut eräänlaisen pienen irtioton tästä nykyisestä irtiotostamme, asumisesta Yhdysvalloissa.
Kuluneella viikolla se sitten tapahtui, mitä olin jo osannut arvellakin. Varaamani lennot Suomeen ja takaisin peruttiin, vaikka niiden ajankohtana olisikin ollut vasta touko-kesäkuu. Olen tästä todella harmissani, sillä olin niin kovasti haaveillut viettäväni pidemmästi aikaa läheisteni kanssa ja varsinkin, kun iäkkäämmillä heistä on jo voinnin puolesta monenmoista vaivaa ja hankaluutta. Jos olisin hypännyt viimeisille mahdollisille lennoille Suomeen, olisi siinäkin ollut kaikenlaista riskiä. Suomessa minua olisi ensinnäkin odottanut vähintäänkin kahden viikon kotikaranteeni yksin. Sekään ei olisi oikein ajanut Suomi-visiittini asiaa, missä pääpainona oli tarkoitus nimenomaan viettää aikaa läheisten kanssa. Toisaalta, olisin altistunut virukselle lentokentillä ja matkustamalla lentokoneissa ja en kyllä mistään hinnasta olisi halunnut tuoda lentomatkustuksen aikana keräämiäni pöpöjä läheisteni, riskiryhmään kuuluvien ulottuville. Ja kolmanneksi, jos olisin itse tullut sairaalahoidon tarpeeseen Suomessa, niin enhän kuulu enää Suomen terveydenhuollon ja sosiaaliturvan piiriinkään. Mikäköhän hässäkkä siitäkin olisi tullut? Olisinko saanut hoitoa, jos petipaikoista sairaaloissa olisi tiukkaa jo Suomessa asuvien kesken? No, jossittelua on turha viedä nyt pidemmälle, sillä ne lennot ovat jo menneet ja minun on nyt vain pysyteltävä tällä puolen Atlanttia. Joka tapauksessa läheisteni ja ystävien tapaaminen sekä irtiottoni lykkääntyvät nyt reilusti ja tämä on kyllä harmittanut aivan valtavasti.
 |
| Joudun vielä odottamaan, että pääsen näille pohjanmaalaisille pelloille! |
Myös isompi strategiani romuttui
Omalla kohdallani tämä muutos ei koskettanut pelkästään peruuntunutta matkaa Suomeen, vaan vielä muutakin. Minulla oli myös isompi suunnitelma, ns. master plan tämän vuoden ensimmäiselle puolikkaalle. Oli tarkoitus ryhtyä etsimään töitä tuon Suomessa vietetyn ajan jälkeen. Ei kai nimittäin kukaan olisi ottanut minua tänä kuluvana keväänä töihin, jos olisin ilmoittanut, että niin, vietän sitten loppukevään ja alkukesän Suomessa. Harvassa työpaikassa tällaista olisi katsottu hyvällä, joten olin suosiolla lykännyt aktiivista työnhakuani vasta Suomi-irtiottoni jälkeiseen aikaan.
Entäpä nyt sitten, kun Suomi-visiittini lykkääntyy? Todennäköisimmin se voi toteutua vasta kesällä tai loppukesästä-alkusyksystä. Tällä hetkellä paikalliset työmarkkinat nilkuttavat koronan nöyryyttäminä jo muutoinkin ja henkilökohtaisesti olen taas tutun tilanteen edessä. Aion nimittäin tuon hyvinvointiin keskittyvän jakson Suomessa läheisteni kanssa joka tapauksessa edelleen pitää. Siitä en aio luopua, vaikka sen aikataulu tulee radikaalisti muuttumaankin. Niinpä saan jälleen esittää mielessäni tuon kysymyksen: Kukapa nyt palkkaisi sellaisen henkilön, joka kohta kuitenkin "ottaa hatkat" Suomeen?
Tilanne on sen verran tuore, etteivät tässä ole oikein omatkaan ajatukseni vielä jäsentyneet jatkon osalta. En ole vielä uudelleen aikatauluttanut ja varannut lentojani, vaikka lentoyhtiö siihen jo kehoittikin. Ehkä kokonaistilannetta on syytä vielä hetki tarkkailla ja alkaa lukittaa aikatauluja vasta sitten. Mutta te rakkaat läheiseni, jaksakaahan vielä. Kyllä minä vielä tulen! Sitten me halaamme ja keitämme kahvit!
Tällaisia muutostuulia minun osaltani. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
