torstai 21. tammikuuta 2021

Tossut yöpöydän alla ja muita varotoimia maanjäristyksien varalle

Olen kirjoittanut blogissani Pohjois-Kalifornian monista luonnonkatastrofeista tai niiden uhkista. Näitä ovat olleet esimerkiksi vakava kuivuus, maastopalot ja maanvyöryt. Nämä eivät valitettavasti ole asuinalueemme ainoat luonnonkatastrofiuhkat, sillä San Francisco Bay Area, Piilaakso mukaan lukien, sijaitsee myös erittäin maanjäristysherkällä alueella. San Franciscon ja Piilaakson alueella on kahden ison mannerlaatan (Pohjois-Amerikan laatta ja Tyynenmeren laatta) liitoskohta, mikä maanjäristyksiä aiheuttaa. Lisäksi alueella on useita siirrosvyöhykkeitä, joista nimeltään ehkä kuuluisimpana San Andreasin ja Haywardin siirrokset. Yhdysvaltojen koko länsirannikko kuuluu yhtenä osana Tyynenmeren tulirenkaaseen (The Ring of Fire, Pacific Ring of Fire). Tämän tulirenkaan alueella tapahtuu 90 % kaikista maailman maanjäristyksistä ja siellä sijaitsee 75 % maapallon aktiivisista ja nukkuvista tulivuorista. 
Tyynenmeren tulirengas. Vyöhyke on hevosenkengän muotoinen ja 40 000 km pitkä.
Kuvakaappaus: mirror.co.uk. Image: Universal Images Group Editorial

Siirroksia (faults) San Francisco Bay Arealla. Laskettu todennäköisyys vähintään 6,7 magnitudin maanjäristyksestä vuoteen 2043 mennessä San Andreasin siirroksen kohdalla on 22 % ja Haywardin siirroksen kohdalla 33 %. Lähde: usgs.gov.

San Andreasin siirroksen alueella on tapahtunut viisi huomattavan voimakasta maanjäristystä, joista seuraavat 1900-luvulla tai sen jälkeen:
- San Franciscon maanjäristykset vuonna 1906 (voimakkuus 7,8 M) ja vuonna 1957 (5,7 M)
- Loma Prietan maanjäristys 1989 (6,9 M)
- Parkfieldin maanjäristys vuonna 2004 (6,0 M) tuntui koko osavaltiossa ja myös San Franciscon alueella. 

On ennustettu, että Kaliforniaan odotetaan seuraavaa jättijäristystä tapahtuvaksi ennen vuotta 2050. Niinpä mekin olemme joutuneet täällä asuessamme varautumaan mahdolliseen isompaan maanjäristykseen erilaisin keinoin. Ja tuleehan niitä toki pienempiäkin järistyksiä. Näistä varotoimista joitakin poimintoja seuraavaksi:

Survival kit eli selviytymisreppu

Suosituksena on kasata maanjäristyksen varalle ns. selviytymisreppu. Sitä tulisi säilyttää ei suinkaan varaston perukoilla, vaan helpossa paikassa, josta sen saa nakattua nopeasti selkäänsä. Reppuja olisi hyvä olla kaksi kappaletta, toinen kotona, toinen autossa. Kotona oleva reppu ei nimittäin auta, jos maanjäristys sattuu ajanhetkenä, jolloin olet töissä, kaupassa, liikenteessä jne. Repun tärkein tarvike on N95-tasoa olevat hengityssuojaimet, jotka suodattavat minimaalisen pienet savu-, tuhka- ja muut hiukkaset. Sitten repussa olisi hyvä olla mm. taskulamppu, patterikäyttöinen radio tiedotuksien kuunteluun, aurinkokennolla ladattava laturi, jos kännykkäverkkoa sattuu olemaan ja jos ison järistyksen tapauksessa aurinko sattuu savu- ja tuhkapilven läpi maankamaralle asti paistamaan. Lisäksi olisi hyvä varata perushygieniatarvikkeita vessapaperista lähtien, lääkkeitä ja ensiapupakkaus sekä lämmintä vaatetta. Myös käteistä on suositeltu varaamaan ja nimenomaan pikku seteleinä. Tämä sen vuoksi, että jos joku kauppa sattuu olemaan auki, eivät maksukortit mitä tödennäköisimmin toimi ja pienet setelit auttavat ostoksien teossa.

Lisäksi kotona tulisi aina olla reilusti vettä ja kuivamuonaa, näitä ainakin kolmeksi vuorokaudeksi. Myös autossa on hyvä pitää vesivarastoa. Voimakkaamman maanjäristyksen tapauksessa on syytä varautua, että vesi ja sähköt ovat poikki. Samoin olisi meidän tapauksessamme taloomme tulevan kaasuputken laita eli ruoan lämmitystä kannattaa harkita esimerkiksi retkikeittimin tai kaasugrillein. Auton bensatankki on suositeltu pitämään aina vähintäänkin puolillaan (joo, meillä ei kyllä ole), jotta mahdollinen evakuoituminen (mikäli tiet ovat ajokunnossa) alueelta onnistuu.

Kuinka maanjäristyksien uhka tulisi sitten ottaa huomioon ihan arjessa kotona?

Huonekalujen asettelu

Maanjäristysriski olisi hyvä huomioida myös kodeissa ihan huonekalujen ja sisustuselementtien asettelussa. Jos yksittäisessä huoneessa on reilusti tilaa, jolloin kalusteilla olisi useampikin sijoitteluvaihtoehto, voi kuitenkin olla aiheellista punnita laittaako edelle kalustesijoittelussaan feng shuin vaiko turvallisuuden maanjäristyksiä silmällä pitäen. 

Esimerkiksi sänkyjä ei tulisi koskaan asetella suoraan ikkunan alle tai sen eteen, sillä ikkunoiden rikkoutumisvaara maanjäristyksissä on kohtalaisen iso. Joskus elokuvissakin nähtyjä, suoraan sängyn yläpuolelle kattoon aseteltuja peilejä kannattaa myös harkita vakavasti. Kattopeili nimittäin toimii lähinnä giljotiin tavoin, jos maanjäristys osuu yöaikaan kohdalle.

Isoja kehyksellisiä peilejä ei myöskään tulisi laittaa nojaamaan seinää vasten niiden kaatumisvaaran vuoksi, vaan ne tulisi pultata seinään kiinni. (Joo, meillä lukuisten muuttojenkin vuoksi iso pukeutumispeili nojaa seinää vasten.) Lisäksi kaikki korkeat paikat, kuten vaikkapa kirjahyllyn päälliset tulisi pitää vapaina lasisista maljakoista tai pulloista. Jos maa vavahtelee kunnolla, tulevat nämä lasiesineet taatusti alas ja särkyvät lattialle.

Ja tosiaan, kuten otsikossanikin jo mainitsin, yöpöydän alla suositellaan pitämään paksupohjaisia kenkiä sille varalle, että maanjäristys sattuu yöllä. Tällöin olet nimittäin paljasjaloin tai sukkajalassa sängyssä, mutta makuuhuoneen lattia voi olla täynnä sirpaleita rikkoutuneista ikkunoista tai peileistä. Jotta et siis joutuisi kävelemään niiden yli avojaloin ja vieläpä pimeässä, jos maanjäristys on katkaissut sähköt, niin paksupohjaiset kengät tulevat tarpeeseen.

Tossut valmiina. On ollut tarkoituksena upottaa myös sukat kenkiin odottamaan, taidankin tehdä sen näillä näppäimillä.

Aina et välttämättä satu olemaan sisätiloissa maanjäristyksen sattuessa. Täällä Kaliforniassa monilla on pihoillaan uima-allas ja helleaikoina, eli ison osan vuodesta ne ovat kovassa käytössä. Uima-altaat ovat vaarallisia paikkoja maanjäristyksen sattuessa. Järistys voi aiheuttaa uima-altaaseen isoja aaltoja, joiden vietäväksi uimari sitten täysin yllättäen joutuu. Hukkumisen riski on suuri. Myöskin tiheästi parkkeeratut parkkipaikat voivat olla vaarallisia, sillä ison järistyksen tapauksessa autot voivat pomppia holtittomasti omilta paikoiltaan. Riskinä voi olla puristuminen kahden auton väliin.

Perussäännöt kuinka toimia järistyksen sattuessa

Täällä toimintatavat maanjäristyksen sattuessa opetetaan lapsille jo pienestä pitäen lastentarhoissa ja kouluissa. Oikeaoppista toimimista myös harjoitellaan säännöllisesti ja ihan konkreettisesti. Alla olevassa kuvassa on asuinkaupunkimme turvallisuusosaston Department of Public Safety jakama muistutus perusohjeista miten toimia maanjäristyksen aikana:


Lisäksi meidän ulkosuomalaisten, joilla on läheisiä Suomessa, olisi hyvä tehdä Suomen Ulkoministeriöön matkustusilmoitus. Toki kanava on tehty lähinnä lomamatkailijoita varten, mutta ulkomailla pysyvämmin asuvat voivat tehdä ilmoituksen toistaiseksi voimassaolevana ja näin on myös suositeltu. Jotkut ulkosuomalaiset ajattelevat matkustusilmoituksesta mielestäni aika naiivisti, että mitäpä sitä etukäteen sijaintiaan maailmalla ilmoittelemaan. Että minähän voin sitten kännykällä pirauttaa koto-Suomeen läheisille katastrofin sattuessa, että heipparallaa kunnossa ollaan. Niin. Jos esimerkiksi se todella iso maanjäristys tulee, niin silloin tuskin on minkäänlaista verkkoa millä soitella, tai jos on, niin se on tupaten ruuhkautunut, koska kaikki muutkin yrittävät tavoittaa läheisiään samaan aikaan. Ei matkustusilmoituksen tekemisestä ainakaan mitään haittaa ole. Päinvastoin. Sitä kautta olen saanut itse muitakin Suomen ministeriön tiedotteita, esimerkiksi evakuointitarvekyselyn pandemian iskiessä keväällä 2020.

No onko maa täällä yli 6,5 vuoden aikana asuessamme järissyt?

Onhan se ja useampaankin kertaan. Muistan, kun jo heti ensimmäisenä vuonna heräsin pariinkin kertaan keskellä yötä, kun sänky keinui. Ukkokulta ei herännyt kumpaankaan, paitsi minun sitten alkaessa pukkia häntä kylkeen. Mutta Piilaaksossakin voi onnistua asumaan vaikka vuosia, eikä koskaan noita maantärähtelyjä syystä tai toisesta edes huomaa. 

Nyt alkuvuodesta 2021 sellaisia pieniä maanjäristyksiä, suuruudeltaan noin 3 M on ollut täällä jo useita, mutta ne ovat omalta kohdaltani jääneet tuntematta. Vähän ironista kyllä, kun olin päättänyt jo tämän seuraavan postausaiheeni, niin viime lauantainahan meillä järisi maa sitten jo vähän voimakkaammin! Järistyskeskus oli meiltä vain noin 40 mailia etelään ja järistyksen suuruus oli ensiarvion mukaan 4,5 M, mutta tarkentui sitten 4,2 magnitudiksi. Järistys kyllä tuntui huomattavasti isommalle. Olimme katsomassa ukkokullan kanssa elokuvaa kotisohvalla makoillen ja yhtäkkiä sohva allamme otti ihan reilua heijausliikettä. Pienempiä jälkijäristyksiä tuli ilmeisesti kaikenkaikkiaan viisi kappaletta, mutta niitä emme enää huomanneet. Ilmeisesti meidän keittiön seinässä ollut pieni ja jo kertaalleen paikattu hiushalkeama tuli nyt järistyksen myötä näkyviin. Aiemmin emme olleet kyseistä halkeamaa edes huomanneet.

Tässä meidän viime lauantain maanjäristys Googlen kartalla. Maanjäristyskeskus on tuo punainen piste, me asumme tuolla sinisessä pisteessä, välimatkaa noin 65 km. Maanjäristysherkällä alueella oleskellessa voi olla hyödyllistä asentaa puhelimeen maanjäristyksiä raportoiva sovellus. Nykyään myös ihan Googlen hakutoiminnolla, kirjoittamalla hakukenttään earthquake, saa oman alueen maanjäristyksen tiedot nopeasti. Tämä kylläkin edellyttää, että nettiyhteys vielä toimii laitteissasi. 

Autotallimme lattiaa halkoo tällainen halkeama lähes koko autotallin pituudelta. Maanjäristysten tekosia. Puolen litran vissypullo tuomassa mittakaavaa.

Minulla on aikaisempaa kokemusta huomattavasti voimakkaammistakin maanjäristyksistä. Ensimmäinen niistä sattui lomamatkalla Rhodoksella Kreikassa ollessani alle 10-vuotias ja toinen nyt aikuisiällä Kiotossa Japanissa. Molemmat olivat voimakkuudeltaan +/- 6 magnitudia ja saivat aikaan majapaikkani seinän repeilemisen. Rhodoksella ratkesi hotellin betoniseinä, Kiotossa paikallisen ryokanin eli majatalon paperinen liukuoviseinä. Ehkä näistä aikaisemmista kokemuksista johtuen itse en ole mitenkään paniikkivaihde päällä maanjäristysten suhteen, mutta totta kai olemme varautuneet ja nämä varotoimet ovat arkea meillekin. Tulikin mieleeni, että olisi syytä vaihteeksi tarkistaa, onko meidän varastoiduissa kuivamuonissa jo päivämäärät päässeet menemään vanhoiksi...

Summa summarum


Tässäpä oli hiukan yleiskatsausta asuinalueemme maanjäristysherkkyydestä sekä joitakin poimintoja, kuinka maanjäristyksiin olisi järkevää varautua. Varustautumisenhan voi käytännössä viedä kuinka pitkälle tahansa, sillä eiköhän taivas ole rajana tässäkin asiassa. Tietysti toivoa täytyy, ettei sitä jätti-isoa maanjäristystä olisi tulossa.

Kun meillä on täällä nyt vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta maa järähdellyt useita kertoja tällaisina pienempinä järistyksinä, aiheutti se tietenkin ihmisissä huolta, että ennakoivatko ne nyt sitä jättimäistä maanjäristystä alueelle tulevaksi. Viime lauantaina tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen eräässä uutislähetyksessä haastateltiin paikallista maanjäristysasiantuntijaa. Hänen kantansa oli, etteivät pienet maanjäristykset välttämättä ennusta isompaa tulevaksi. Pienet maanjäristykset ennemminkin helpottavat näiden mannerlaattojen liikkeestä syntyvää painetta vähitellen, mikä on hyvä asia.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Tarkistin meidän kuivamuonat. Päiväystä on jäljellä vuoteen 2047! :-D

tiistai 12. tammikuuta 2021

Päivä ilman sähköjä

Viime viikolla saimme piikikkään muistutuksen, kuinka riippuvaisia olemmekaan tänä päivänä (ja erityisesti näin etätöiden aikakautena) sähköstä. Olimme juuri nauttineet lounaan ja ukkokulta jatkoi etätöitään olohuoneen sohvalta. Minun oli tarkoitus hoitaa muutama pankkiasia verkkopankissa (Suomi ja USA), mutta ka-boom! Yhtäkkiä kadulta sähköjohdoista kuului pauketta ja rätinää sisälle asti. Sähköt menivät poikki. 

Ukkokullan työnteko ja minun pankkiasioiden hoito loppui kuin seinään, koska tietenkin myös kotimme wifi sanoi kaputt. Joo-o, olisi ollut mahdollista jakaa nettiä puhelimesta, mutta sen syödessä kiitettävästi puhelimen akkua, ei se näin sähkökatkon aikaan ollut missään nimessä järkevää. Meillä olisi lähinnä matkoja varten hommattu vara-akkukin, mutta tietenkin se oli nyt paikassa nimeltä hukka. 

Lähdimme päiväkävelylle ajatuksella, että sillä välin sähköt palaisivat. Toisin kävi. Kävelylenkillä ukkokulta sai sähköyhtiöltä tilannetekstiviestin puhelimeensa: sähköjä odoteltiin palaavaksi kolmen tunnin päästä. Ok, no ei paha. Kun kävelyltä palasimme, testasin oitis toimiiko kaasuhellamme ilman sähköä, että voisin keittää itselleni päiväkahvit. Kaasuhellan sytytys ei toiminut, mutta kun sen sytytti ulkogrillille ostetulla pitkällä sytkärintapaisella sytyttimellä, sai hellaan liekin. Huh, päiväkahvit ja ehkä illallinenkin turvattu, jos sähköt eivät palaisi siinä luvatussa kolmessa tunnissa. Ja eiväthän ne palanneet.

Kun päivä alkoi kääntyä jo mukavasti hämärän puolelle, tuli sähköyhtiöltä uusi päivitys. Vika olikin todettu alkuperäistä isommaksi, jonkinlainen laitevika, joka vaati uuden laitteen vaihtamisen. Ennuste sähköjen palautumiselle oli aamuyö klo 2:30. Ohhoh! Olisimme siis ilman sähköä kellon ympäri. Tässä vaiheessa olin jo onneksi todennut huojentuneena, että myös kaasulla toimiva lämmityksemme toimi moitteetta. Sen termostaatti on näemmä patterikäyttöinen. Asia, jota ei ennen tätä päivää ole tarvinnut pohtia. Öiksi täällä nimittäin viilenee tähän aikaan vuodesta reilusti ja tulevana yönä lämpötila laskisi vain +3 Celsius-asteeseen. Täkäläisten talojen olemattomat eristykset tuntien ja lisäksi, kun ovistakin vetää kuin tuulitunnelissa, niin hampaat olisivat kyllä alkaneet kalista jo alkuillan aikana. No, onneksi sentään lämpöä piisasi.

Tässä vaiheessa ehdin sen sijaan huolestua meidän pakastimesta. Olin, kuinkas muutenkaan, juuri edellisenä päivänä ostanut isot satsit kanaa ja jauhelihaa ja tyrkännyt ne pakkaseen. Olivatko ne kaikki ehtineet kunnolla ensinnäkään jäätyä ja säilyisivätkö ne sähkökatkon yli sulamatta? Pakastimen ovi pidettiin visusti kiinni koko katkosajan.

Arki-illan päivällisestä tulikin tavallista romanttisempi, kun ainoa valaistus oli kynttilänvalo.

Siltä päivältä ukkokulta sai siis unohtaa työntekonsa kokonaan ja aloimme etsiä valoratkaisuja illan pimetessä jo kovaa vauhtia. Viritimme kynttilöitä olohuoneeseen, keittiöön ja ruokailupöydälle. Lisäksi ukkokulta keksi nokkelasti ottaa valokuvaustarvikkeistaan sateenvarjon, jossa oli heijastava sisäpinta. Kun sateenvarjon varteen teippasi taskulampun osoittamaan kohti heijastepintaa, se melkeinpä häikäisi koko olohuoneemme. Siis niin kauan kuin taskulampun patterit riittivät. Mutta eipä tässä vielä kaikki. Lopulta haimme vielä aurinkokennoilla varustetut ulkolyhdytkin pihalta ja toimme ne sisään. Niillä sai mukavasti valoa mm. wc-tiloihin, jonne ei oikein uskaltanut kynttilää vahtimatta jättää. Nauroinkin, että sillä hetkellä, kun kaikki nämä luovatkin valoratkaisut oli kotiimme viritetty, meillä oli taatusti kotikatumme kirkkaimmin valaistu koti!

Aika lyömätön viritelmä oli tämä! :-D


Koko Piilaakso ei siis sentään mennyt pimeäksi, vaan sähköyhtiön reaaliaikaisen sähkökatkokartan mukaan meidän asuinkaupungissamme pimeänä oli vain kuusi korttelia. Mutta täytyy sanoa, että kun illan pimeys oli laskeutunut, niin kyllä ne kuusi korttelia menivätkin todella todella pimeiksi, huh! Ei katuvaloja, eikä missään taloissa minkäänlaista valonkajoa ainakaan ulospäin. Pari lähinaapuria pakkasikin kimpsunsa ja kampsunsa heti silloin, kun tieto pitkittyneestä, aamuyöhön asti kestävästä sähkökatkosta tuli. Ja kyllähän sen lapsiperheiden tapauksessa ymmärtää, ettei pilkkopimeä ja ehkä hyiseväksikin muuttuva koti ole lasten kanssa välttämättä kovin kiva, eikä ehkä turvallinenkaan. Paikalliset hotellit ovat täällä koronan vuoksi edelleen auki vain hätätilanteita varten, eli lähinnä terveydenhuollon henkilökunnalle ja perheiden sisäisiin koronaeristystapauksiin. Ehkä naapurimme majoittuivat nyt niihin tai saivat yösijaa ystäviltään.

Mekin saimme ystäviltämme kutsun, kiitos vaan kovasti, että voisimme mennä illaksi heille. Mutta jotenkin tuntui, ettei omaa kotia tohtinut jättää oikein yksinkään, vartioimatta. Siinä pilkkopimeässä minä tietenkin jo näin silmissäni ryöstelyporukan kiertämässä talosta toiseen. Mikä unelmapaikka kotimurroille! Eikä tämä nyt välttämättä ihan kauhean kaukaa haettu uhkakuva ollut, sillä nyt pandemian aikana koti- ja liikemurrot ovat lisääntyneet esimerkiksi San Franciscossa lähes 50 %!

Siinä me sitten illan istua kökötimme kaksin sohvalla hämärässä. Mitään ei oikein nähnyt kunnolla tehdä ja tietenkin niin ulkolyhdyistä kuin taskulamppu-sateenvarjoviritelmästäkin alkoi kirkkaus hiipua illan mittaan. Saimme ladattua kännyköitämme vielä läppäreiden akuista, jotta pystyimme jonkin verran uutisia ja somea aikamme kuluksi lukemaan. Lopulta sähköt palautuivat muutamaa tuntia ennakoitua aiemmin, juuri, kun olimme menossa nukkumaan. Mutta kyllä me se 9 - 10 tuntia ilman sähköjä kikkailtiin.

Meillä tosiaan onni onnettomuudessa oli se, että sekä liesi että lämmitys molemmat toimivat kaasulla, emmekä jääneet kylmään tai ilman lämmintä ruokaa. Toki parempikin varustautuminen olisi voinut olla. Ukkokulta puhui jo aggregaatin hankkimisesta, mutta en ole ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle bensakäyttöisen vehkeen säilömisestä autotallissa. Asummehan nimittäin maanjäristysherkällä alueella ja kun meidänkin taloon tulee ne kaasuputket.

No, tämä oli ensimmäinen kerta tämän yli 6,5 vuoden aikana, kun näin pitkä sähkökatko meitä täällä Piilaaksossa soimasi. Jospa näitä ei tulisi turhan usein jatkossakaan. Pari lisätarviketta meni verkkokauppojen kautta tilaukseen jo tämänkin sähkökatkon aikana, sillä täällä Pohjois-Kaliforniassahan on syytä olla varustautunut myös maanjäristyksien varalle. Näistä varotoimista minulla onkin ollut postaus luonnosvaiheessa jo ties kuinka kauan. Ehkäpä saisin sen nyt vihdoin rustattua loppuun. Siis rustaan, jos sähköä jatkossakin piisaa. ;-)

Tällaisia pimeitä tunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

tiistai 5. tammikuuta 2021

Epävirallinen trendilistaus vuoteen 2021

Kun pandemia paukahti päälle kotonapysyttelemismääräyksineen viime keväänä, minä tyttö tilasin nettikaupoista huulipunia ahdinkoani ilahduttamaan. Sain myös pari huulipunaa ihan kaupantekijäisinä. Yleensähän en siis edes tilaa huulipunia netistä, ellen tiedä etukäteen väriä tarkkaan, mutta nyt sen tein. Rimani selvästikin alentui, koska korona. Kun huulipunat oli toimitettu, postasin huhtikuun puolivälissä someen alla olevan kuvan saatesanoilla: 

"Tulipa vaan mieleen, että milloinkahan näitä sitten pääsee käyttämään, kun ei ne oikein sieltä maskin alta näy, eikä ole muutenkaan just nyt kätevää. Syksyllä 2021? #firstworldproblem"


Silloin tuo lausahdus kuulosti lähinnä hauskalle, hahah, puhua nyt 1,5 vuoden päähän syksystä 2021, mutta enpä osannut todellakaan arvata, kuinka lähellä oikeata aikaikkunaa olinkaan! 

#1 Huulipuna


Oma veikkaukseni siis on, että yksi vuoden 2021 trendeistä on huulipuna! Kun maskit saadaan jossakin vaiheessa nakata nurkkaan, alkaa oikein kunnon huulipunabuumi. Ainakin minulla, koska tykkään huulipunien tuomasta ilmeen virkistymisestä. Ehkäpä siis jo syksyllä 2021 pääsee tämäkin mökkihöperö taas punaamaan huulensa, kun lähtee ulos ihmisten ilmoille. Voi, miten mahtavalle se varmasti tuntuukaan!

Historiankirjat muuten kertovat, että huulipunien myynti on aina ollut voimakkaassa kasvussa vaikeina aikoina kuten lamavuosien ja sotien aikaan. Toisen maailmansodan aikaan huulipuna oli harvoja ylellisyystuotteita, joita länsimaiset naiset itselleen soivat. Tämän valossa omakin innostukseni tilata huulipunia vaikuttaa menneen ihan sattumalta ns. yleisen linjan mukaisesti.

#2 Hard kombucha


Jo helmikuussa 2017, eli apua, neljä vuotta sitten, kirjoitin Kaliforniassa vallinneesta ja edelleen jatkuvasta kombuchabuumista. Probioottinen kombucha on fermentoitua teetä ja nousi trendijuomaksi täällä jo silloin. Vuoden 2021 yksi nousevista alkoholijuomista ennustetaan olevan hard kombucha eli probioottisen kombuchan alkoholipitoinen versio. Tämä trendi on oikeastaan listauksestani ainoa, jonka siis oikeasti tiedän ennustetun vuodelle 2021. Itse tutustuin hard kombuchojen makumaailmaan jo yli 1,5 vuotta sitten. Muistan, koska olimme tuolloin juuri muuttaneet nykyiseen kotiimme ja lähikaupasta tätä uutuustuotetta silloin jo löytyi. Kaverimme, joka tuli meille heti muuton jälkeen grillaamaan, oli aivan ihmeissään juomastani. Ei ollut kuullutkaan moisesta. Nykyään hard kombuchaa löytyy jo useana eri makuvaihtoehtona ja juomien alkoholipitoisuus on tyypillisesti 4 - 6,5 %.
En pidä makeista juomista, joten hard kombucha on kesähelteillä ihan raikas vaihtoehto.


Seuraavaksi esittelemäni trendi menee samaan kategoriaan, kuin joulupostauksessani kerroin "kaikilla" olevan haudutuskattilan riisipuurolle. Nyt nimittäin "kaikki" ovat hankkimassa tai jo hankkineet:

#3 Anti-fatigue -keittiömatot!

Kaikilla tuntuu nyt olevan buumi ostaa keittiöihinsä ns. anti-fatigue- eli jalkojen väsymistä estävät matot. Olen törmännyt tähän ilmiöön nyt ainakin kahdessa, ellen peräti kolmessa eri someryhmässä. Ehkä nämä superpehmoiset matot nostavat ihmisten hankinnoissa päätään, kun pandemian ja erilaisten "kotiarestien" myötä ruoanlaittoa, leipomista ja näiden myötä myös tiskausta harrastetaan kodeissa nyt enemmän kuin pitkiin aikoihin. Niinpä moni keittiöhengetär on alkanut tuntea "kantapäidensä leviävän", kuten serkkuni tähän sanoisi, ja on laittanut anti-fatigue -matot tilaukseen.

Yksi malli Amazonissa myytävistä anti-fatigue-keittiömatoista. Matot kuuluu siis asetella nimenomaan hellan, tiskialtaan ja työtason edustalle, joiden kohdalla keittiöhommissa seistään pitkään.

Omalla kohdallani nämä "supermatot" taitavat korvautua tossuilla, jotka ostin Uniqlo-kaupan Finlayson-kamppiksesta itselleni joululahjaksi. Näissähän nimittäin olikin aivan mahtavan pehmeät pohjat! Nähtäväksi jää, lähdenkö myöhemmin tänä vuonna sitten anti-fatigue-keittiömattohurmokseen mukaan. Keittiövuoroa kun tuntuu olevan luvassa vielä tänäkin vuonna aika tavalla.

Finlaysonin tossuissa on paksut ja pehmeät pohjat. Kutsunko näitä sitten anti-fatigue-tossuiksi?

Toinen keittiöön kuuluva ja "aivan kaikkien" huulilla ja ostoslistoilla tuntuu nyt olevan:

#4 Airfryer!

Kyseessä on siis ilmeisesti jonkinlainen friteerauskeitin, joka käyttää rasvan sijasta paistamiseen ilmaa. Yksi sukulaisistanikin Suomessa oli jo ostanut tällaisen ohikulkumatkallaaan Muhokselta. Ja kehui, että kätevä kuulemma on. Osa investoi friteerauskeittimeen siis jo viime vuoden puolella, joten tänä vuonna oletan kaikenlaisten airfryer-reseptien sinkoilevan. No, itse joudun kyllä mitä todennäköisimmin tämän trendimasiinaan skippaamaan, sillä keittiötasoillamme ei kyllä ole tilaa enää yhdellekään lisälaitteelle.

#5 Kitaransoitto

"Kaikki" tuntuvat nyt myös tilaavan kitaroita! Ja kai niillä myös sitten soitetaan. Omista kavereistanikin ainakin neljä on ostanut uuden (tai käytetyn) kitaran nyt aivan viime aikoina. Osa heistä asuu Suomessa, osa USA:ssa. Myös Yle uutisoi, että kitaramyynti on pandemian aikana suorastaan räjähtänyt. Yllättävää tosin oli, että loppuvuonna amerikkalainen kitarakauppaketju Guitar Center julistautui konkurssiin. Mutta mainittakoon, että tämän konkurssin myötä myös oma ukkokultani kartutti omaa kitarakokoelmaansa yhdellä uudella tilulilu-vehkeellä. Tämäkin siis vain vahvistanee kitara- ja soittotrendin todelliseksi, heheh.

Lisäksi ennustan ainakin loppuvuodelle 2021 seuraavia trendejä: työpaikoille palaamisia, ystävien ja sukulaisten fyysisiä tapaamisia sekä myös vapaa-ajan matkustusta, jolle kerrotaan olevan peräti patoutunutta tarvetta tällä hetkellä. Jopa elokuvissa käyntejä saattaa loppuvuoden puolella pilkottaa näköpiirissä. Iiks, ihan jo jännittää nämä kaikki!  

Ja tietenkin, ihan kaikenlainen sosiaalinen kanssakäynti, jopa niinkin hurja juttu kuin juhlinta oikein rohkeasti sisätiloissa (iiks!) nousee tulevana vuonna kuumaksi trendiksi. Samoin halaukset, jotka julistettiin pannaan vuonna 2020, palaavat vuonna 2021. Ja tähän kiteytyykin yksi uudenvuodentoiveeni: nähdä mahdollisimman montaa ystävää. Siis oikeasti nähdä, tavata, halata ja nauraa kasvotusten. Niitä hetkiä odotan. 

En todellakaan väitä olevani mikään trendsetter, vaan postaukseni trendit ovat siis lähinnä omia havaintojani ja osittain myös kieli poskessa kirjoitettuja. Millaisia trendejä sinä olet havainnut ja ennustat uudelle alkaneelle vuodelle? Olisi mielenkiintoista kuulla! Tietäisin sitten minäkin, miten maailma makaa vuonna 2021 ja olisin näin valmiimpi sen vastaanottamaan, kun jonakin kauniina päivänä täältä neljän seinän sisältä vapaudun. Kerro siis kuumat trendivinkkisi!

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

lauantai 2. tammikuuta 2021

Vuoden 2020 viimeiset kolttoset

Kuten kaikki tiedämme, vuosi 2020 kulki aivan omaa eksoottista rataansa. Omanlaistaan "voittokulkua". Tässä vielä tuon kummallisen vuoden järjestämät viimeiset kolttoset:

Vino rusketusraja otsaan

Kuten jouluaattopostauksestani ehkä muistatte, olimme aikeissa mennä aattona visiitille Tyynenmeren rantaan hakemaan edes hitusen verran joulurauhaa. Näin tehtiin. Pakkasin mukaan kuumaa glögiä ja pipareita. Rannalla olikin todella lämmin. Yleensä mereltä puhaltelee aina viileä tuuli, mutta nyt rannalla olisi tarjennut shortseissa ja t-paidassa. Ja minä kun olin varautunut retkeen kevyttoppatakista lähtien... No, ei muuta kuin vaatetta vähemmäksi ja ihanaa, kiireetöntä auringossa paistattelua. Mukanani oli myös tonttulakki ja päätin tehdä extempore videojoulutervehdyksen someen. 

Nähtävästi tonttulakki jäi videoinnin jälkeen kallelleen päähäni, sillä joulupäivän aamuna peilistä katsoi vastaan nassu, jonka otsassa oli vino rusketusraja! Hahah! Rannallahan oli siis porukoita kerääntyneinä rantajakkaroineen ja eväineen ja kiinnitin huomiota, että ihmiset todella voitelivat aurinkorasvaa, vaikka elettiin siis joulukuuta. Tähän aikaan vuodesta UV-indeksit eivät tyypillisesti ole kovinkaan korkealla. No, onneksi aurinkoisia päiviä on riittänyt jouluaaton jälkeenkin ja olen yrittänyt paistatella päivää takapihallamme, että saisin vinon rusketusrajan hälventymään. Tällä hetkellä värieroa ei enää juurikaan huomaa, huh. Olen siis voinut aloittaa uuden vuoden jotakuinkin yksivärisellä naamalla.

Rusketusrajat pääsivät yllättämään joulun viettäjän. Tässä kuvassa tonttulakki oli vielä suorassa.

Jännitystä joulupakettien kanssa ja pieleenhän ne meni

Jo marraskuussa olin löytänyt netin syövereistä hauskan kissa-aiheisen käsipyyhkeen. Päätin tilata sellaisen ja sain idean, että antaisimme samanlaisen pyyhkeen lahjaksi myös ystäväpariskunnalle, joiden kissoja olemme päässeet aina välillä hoitamaan. No, tilaus sisään ja vahvistusviesti saapui. Mutta sittenpä alkoikin odottelu. Tilatuista pyyhkeistä ei kuulunut kahteen viikkoon yhtään mitään. Joulukuun puolivälissä tuli paketista ensimmäinen ilmoitus, että sitä ollaan laittamassa matkaan. Jahas. Joulukuun 19. päivä paketti saapui jo peräti Los Angelesin lentokentälle, oikeassa maassa ja osavaltiossa siis jo oltiin. Ehtisikö paketti siis jouluksi vai ei? No, sitten paketti siirrettiinkin Comptoniin, Los Angelesin kupeeseen, josta se lopulta valui tänne Pohjois-Kaliforniaan, ensin Union Cityyn. Vihdoin ja viimein paketti löysi perille oikeaan kaupunkiin, mutta se toimitettiin meille siis vasta tapaninpäivänä. Eli marraskuussa tilattu paketti ei sitten saapunutkaan ajoissa ja näin ollen veimme joululahjan ystävillemme myöhässä, vasta tapaninpäivänä. No, sentään tuli perille ja sitä mitä tilattiin eli loppu hyvin kai kuitenkin.

Kauan odotettu kissapyyhe.

Kyllä huvitti, kun kissapyyhepakettiin oli laitettu vieläpä merkintä "Time Sensitive Material". Kauankohan paketilla olisi kestänyt, jos tätä merkintää ei olisi ollut? :-D

Myös ukkokullan jouluaaton paketti meni päin prinkkalaa. Kyseessä oli eräänlainen tilattu erikoistyö, mutta tilauksen yhteydessä antamiani ohjeita ei tähän lopputoteutukseen oltu noudatettu kyllä ollenkaan. Paketista tuli siis jotakin aivan muuta kuin piti ja olen tässä nyt jo yli viikon verran käynyt kirjeenvaihtoa valmistajan kanssa uudesta tuotteesta. Saapa nähdä millaisen päätöksen tämä saaga saa.

Surkeahko appelsiinisato, hah hah!

Vuosi 2020 ei myöskään ollut meille kovin rikas ja runsas appelsiinisatokausi. Siis voitteko kuvitella, että tänä talvena saimme appelsiinipuustamme ainostaan yhden vaivaisen appelsiinin! Siis tasan yhden! Huutonaurua. Viime vuonna appelsiineja oli ihan kerätä asti ja niinpä ensin ajattelin, että ehkäpä nyt on vain huono appelsiinivuosi. No, naapurustossa ovat appelsiinipuut kyllä suorastaan notkuneet hedelmiä, mutta eipä vain meillä. Ilmeisesti sitruspuut voivat välillä viettää tällaista lepovuotta, jolloin sato jää huomattavasti pienemmäksi. Ainakin meidän appelsiinipuu veti lonkkaa ihan kunnolla vuonna 2020, hahah.

Appelsiinisatomme vm. 2020 koko komeudessaan. Siinä hän ylhäisessä yksinäisyydessään kypsytteli itseään. 

Vuoden 2020 viimeinen päivä oli sitten se päivä, jolloin minä tämän ainokaisen silmäteräni kävin poimimassa. Ja tiedättekö, mitä appelsiinille tein? Puristin sen mehuksi ja valmistin siitä meille raikkaat mimosa-drinkit, kun pidimme videopuhelun Suomeen ja osallistuimme näin ystäviemme uuden vuoden juhlintaan. Jospa ensi vuonna saisi sitten appelsiinejakin taas vähän runsaammin...

Ja tässä appelsiinimme jalostetussa muodossa. Kippikset uudelle vuodelle!

Näiden pikku kommellusten myötä toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta 2021! Pientä pomppua tosin on ollut jo uudenkin vuoden taivalluksessa. Täällä Pohjois-Kaliforniassa on saatu heti vuoden kahtena ensimmäisenä päivänä tuta jo pienet maanjäristykset ja tänä aamuna meiltä posahti suihkuletku rikki kylpyhuoneessa. Vesiroiskeita oli lattiasta kattoon saakka. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tältä erää ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.