torstai 22. huhtikuuta 2021

Pieni road trip Keski-Kaliforniassa

Teimme viime viikolla pienen road tripin. Tämä huhtikuinen kevätloma taisi tulla ihan sopivaan saumaan ja tarpeeseen, sillä ukkokultahan ei ole pitänyt lomaa sitten viime marraskuun. Tyypilisesti hiukan pidempi joululoma katkaisee työnteon ja normiarjen vuoden vaihtuessa, mutta koska joulukin tuli vietettyä nyt poikkeuksellisesti Yhdysvalloissa, jäi joululomakin tyystin pitämättä. Niinpä teimme ystäväperheen kanssa viikon mittaisen pienen road tripin keskittyen Keski-Kalifornian alueeseen. Retkireittimme muuttui vielä aivan viime metreillä, mutta tässäpä matkakohteistamme lyhyesti ja kuvin kerrottuna.
Haikkauksen palkintona edessä avautui tällainen panoraamanäkymä. Lumihuiput ja kaikki!

Sequoian ja Kings Canyonin kansallispuistot


Kings Canyonin ja Sequoian kansallispuistot sijaitsevat Keski-Kalifornian itäisessä osassa Yosemiten luonnonpuiston ja Kuolemanlaakson välissä. 

Olemme käyneet ukkokullan kanssa näissä kansallispuistoissa jo kerran aikaisemmin pidennetyn viikonlopun verran ja tuolloin kiersimme molempien puistojen nk. must see -kohteet. Puistossa on nähtävissä huikeiden vuoristomaisemien lisäksi mm. valtavia punapuita sekä erilaisia mäntylajeja. Lisäksi puistossa pääsee ajamaan yhden jättikokoisen kaatuneen puunrungon läpi autollakin. Ja mitä puihin tulee, niin puistosta löytyy mm. General Sherman, maailman suurin puu. Sen arvellaan olevan 2 200 vuotta vanha, joten maailman vanhin puu se ei kuitenkaan ole. Tällä kertaa kävimme porukalla ihmettelemässä samassa puistossa kasvavaa, maailman kolmanneksi suurinta puuta General Grant Tree. Sen rungon alaosa on suurin tiedossa oleva sequoia-puun runko: halkaisija 12 metriä ja ympärysmitta 33 metriä. Jos ihmisiä menisi seisomaan puun ympärille pitäen toisiaan käsistä kiinni, tarvittaisiin noin 20 ihmistä, jotta yhtenäinen suljettu rinki rungon ympärille onnistuisi. Runko on alaosastaan yhtä leveä kuin 3,5 moottoritien ajokaistaa. Voitte kuvitella sen 3,5 autoa rinnakkain tuohon puun juureen.
Eihän se puu oikein kännykkäkameran kuvaan millään edes mahtunut! Yritin kuitenkin. Korkeutta puulla 82 metriä.

Jo ensimmäisellä vierailukerralla näissä kansallispuistoissa puhuimme, että niiden upeisiin maisemiin pitää tulla vielä joku toinen kerta haikkaamaan. Niinpä tällä kertaa samoilimme enemmän luonnon helmassa. Nämä kansallispuistot itsessään sijaitsevat jo yli kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta, joten muutaman sadan metrin lisänousu päivähaikeilla sai puuskututtamaan varsin lahjakkaasti. Mutta huikeat maisemat palkitsivat, kuten jo postauksen ensimmäinen kuva osoittaa.
Kasvillisuus yläilmoissa oli aika karua. 

Paikka paikoin puistossa oli vielä ihan kunnolla lunta. Valtaosa puiston tiestöstä oli kuitenkin 
ollut sulana jo hyvän aikaa, mutta tiet olivat edelleen suljettuja autoliikenteeltä. Ihmettelimme hiukan, katsooko puiston väki joka vuosi ainoastaan kalenterista, milloin puistotiet vierailijoille avataan, sillä ainakaan reaaliaikaisen lumitilanteen mukaan niitä ei oltu nyt avattu. Oman osansa saattoi tietenkin aiheuttaa vielä pandemiakin. Varsinainen sesonki ei ollut vielä alkanut, joten väkimäärä puistossa oli vähäinen. Niinpä taukopaikkoja ja niiden wc-tiloja ei kenties haluttu vielä avata ja ottaa huoltotoimiin vielä tässä vaiheessa kautta mukaan. Teiden ollessa suljettuja, joutui joillekin nähtävyyksille kävelemään pidemmästi, mutta toisaalta puistossa oli ihanan väljää. Eipä tarvinnut vallitsevan viruksen tarttumista pelätä.
Kansallispuistossa oli melko kovat sanktiot roskaamisesta: 500 dollaria sakkoa tai 6 kk linnaa tai molemmat! Täytyy sanoa, että siistiä kyllä oli!

Madonna Inn San Luis Obisbossa


Reittimme toinen kohde tuli otettua ohjelmaan äkkiratkaisuna. Etelä-Kaliforniassa sijaitseva alkuperäinen nähtävyyskohteemme ei ajoituksellisesti onnistunutkaan, joten teimme nopeasti suunnitelman B. Olimme käyneet jo aikaisemmin San Luis Obisbossa nähden sen purukumikujat ja muut, mutta kuuluisuuta kerännyt Madonna Inn -resorthotelli oli vielä kokematta. Niinpä teimme majoitusvaraukset sinne vain muutamaa päivää etukäteen. Onneksi huoneita vielä oli ja valittavaksi asti. Hotellin jokainen huone on nimittäin erilainen.

Madonna Inn -hotelli sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn moottoritien 101 varressa, eikä isoa resort-kompleksia voi olla huomaamatta. Kuulemamme mukaan osa automatkailijoista pysähtyy vain ja ainoastaan nähdäkseen tämän hotellin miestenvessan, hahah. Ulkoa katseltuna hotellin yleisväreinä ovat valkoinen ja vaaleanpunainen. Hotellin jokainen huone sen sijaan on sisustettu omalla ja erikoisella tavallaan. Huoneet on myös nimetty tämän erikoisen sisustusteemansa mukaisesti. Osassa huoneista on aika erikoisiakin sisustusratkaisuja ja majoitusvarausta tehdessä jäin ainakin itse vain selaamaan näitä eri hotellihuonekuvia ajatuksenani: "Mitä kaikkea sitä ihminen keksiikään!". Meidän huoneessamme oli esimerkiksi tällainen kiekuravesihana. Kun aukaisit hanan, vettä sai odotella sen 30 sekuntia, että se lopulta lirisi tuota mutkikasta putkistoa alas. Samoin, kun hanan laittoi kiinni, vesi valui vielä 20 - 30 sekuntia.

Meidän huoneemme oli puoliksi maan alla ikäänkuin olisimme majoittuneet luolassa. Koko lattia ja valtaosin seinätkin olivat jykevistä kivilaatoista. Lattialla pienet tekonuotiot, joissa oli pienet tekotuletkin, joskaan ne eivät kuvassa pääse oikeuksiinsa. Myös ylemmän kuvan vessa ja suihkutila olivat kokonaan kivestä. Ihan hauska ja persoonallinen huone perinteisten hotellihuoneiden sijaan.

Hotellin yhteydessä sijaitseva pihviravintola Gold Rush Steakhouse on myös omanlaisensa nähtävyys. Ravintola on sisustettu lattiasta kattoon vaaleanpunaisen ja pinkin eri sävyillä. Tehosteena on käytetty kultaa. Värimaailmaan sopien myös paikan pihvit olivat sisältä pinkkejä, aivan kuten hyvätasoisen pihviravintolan pihvien kuuluukin. Annokset olivat valtavan kokoisia, joten alkuruoka voi olla hyvä jättää väliin tai jakaa se useamman kesken. Oma pihvini oli valmistettu avotulella, mikä antoi siihen oman hyvän makuvivahteensa. Mukana oli juuri sopivasti paljon parjattuja karsinogeenejäkin, hah.
Monenmoisissa pihviravintoloissa on tullut käytyä, mutta ei vielä tällaisessa!

Toinen kuva pihviravintolasta. Huomatkaa myös seinätapetti ja kokolattiamatto. Kuvan vasemmassa alareunassa mallinukella päällä myös kylpytakki, jossa toistuu sama kuvio kuin matossa. Kylpytakkeja sai ostaa hotellin lahjatavarakaupasta hintaan 55 dollaria.


Hotellin yhteydessä on myös oma kahvila-leipomo. Leipomo on tunnettu valtavista kakuistaan ja nimikkotuotteenaan on Pink Champagne Cake, eli mikäpä muukaan kuin pinkki shampanjakakku. Hotellilta löytyy myös viihtyisä ulkouima-allas, erillinen spa-osasto hierontapalveluideen sekä kuntosali. Näistä osa oli pandemian vuoksi edelleen joko kiinni tai käyttöä oli muutoin rajoitettu. Madonna Inn on suosittu paikka viettää häitäkin ja sellaisia siellä valmisteltiin meidänkin majoittuessamme. Uskon, että mielenkiintoisia hääkuvapaikkoja hotellin miljööstä löytyy! Kokonaisuudessan Madonna Inn oli tosi mielenkiintoinen yöpymisvaihtoehto ja sopii erinomaisesti myös lapsille. Lastenkin kommentit hotellista olivat awesome ja mind-blowing! Hahah!
Vasemmalla leipomon pinkki shampanjakakku, korkeus n. 40 cm. Maistoimme kakkua yhden lohkon puoliksi ukkokullan kanssa ja hyväähän se oli!

Morro Bay ja Morro Rock


Seuraavalle päivälle meillä oli muuttuneen reittisuunnitelman vuoksi ajomatkaa todella vähän. Niinpä päätimme tehdä lisämutkan Tyynenmeren rantaan ja lounastaa joistakin Morro Bayn kalaruokapaikoista. Kalaruokia tarjoillaan pikku kaupungissa moneen lähtöön ja tuoreus on taattu, sillä kalasatama sijaitsee aivan vieressä. Pikku kaupungin yksi nähtävyys on myös jättimäinen kivi Morro Rock merenrannassa. Sen liepeillä näkee usein saukkoja isoina ryhminä kellumassa ja hauskasti pesemässä itseään. Tällä kertaa laskin, että niitä oli parhaimmillaan 20 saukon jengi. Hauska yhteensattuma oli, että samalla reissulla oli mahdollista nähdä Moro Rock kansallispuistossa ja Morro Rock valtameren rannassa. Oli Moroa ja Morroa. Hyviä bongauskohteita tamperelaisille, hahah!
Morro Rock.

Paso Robles


Matkamme viimeinen etappi oli Paso Robles. 
Alueella on paljon mielenkiintoisia viinitiloja ja Paso Roblesin viinitilojen eduksi täytyy heti mainita Napan viinilaaksoa huomattavasti edullisempi hintataso. (Kauhistelin Napan viinitilojen hintatasoa jo marraskuussa 2018.) Ehkä hinnoissa oli tapahtunut nyt hienoista nousua Paso Roblesissakin, sillä kaikki viininmaistelut tapahtuivat koronarajoitusten vuoksi ulkona ja näin ollen sallittu henkilömäärä tiloilla oli rajallisempi. Myös viinitilat olivat täällä pitkään viininmaisteluilta kokonaan suljettuina, joten pienen hinnan kipuamisen ylöspäin ymmärtää.

Paso Roblesin viinialueelta löytyy mm. suomalaiskytköksinen Kukkula-tila. Tällä kertaa emme kuitenkaan käyneet Kukkulan tilalla, vaan valitsimme enemmän lapsiystävällisiä viinitiloja eli tiloja, joissa olisi lapsillekin jotakin mukavaa ajanvietettä. Käymiämme viinitiloja olivat Oso Libre (alpakoita ja lampaita), Castoro Cellars (lähellä frisbeegolfrata), Sculpterra (iso pihashakkilauta ja hienoja ulkotaideteoksia) sekä J. Dusi (pihapuusta roikkuva keinu sekä vanhoja autoja). Jokaisella viinitilalla viininmaistelu maksoi 20 dollaria henkilöltä, mutta sen sai hyvitetyksi mahdollisten viiniostosten yhteydessä. Hintaluokka oli siis aivan eri kuin Napassa, jossa viininmaistelut keikkuivat jo vuonna 2018 hintaluokassa 50 - 70 dollaria nuppia kohden. Lopuksi käymistämme viinitiloista huomiona, että jokaisella viinitilalla näimme vierailijoilla myös koiria eli tilat toivottivat myös koirat tervetulleiksi. Kaikki viinitilat eivät koiria tiluksillaan salli. 
Sisäänkäynti Castoro Cellars -viinitilalle. Vasemmassa laidassa Kalifornian osavaltiokukka California poppy, kaliforniantuliunikko.


Paso Roblesin majapaikassakin oli mahdollisuus grillata ulkona. Niinpä saimme mukavaa retkeilymeininkiä sielläkin otsalamppujen valossa iltahämärissä ruokaa kypsennellessämme ja ruokaillessamme.

Vaikka reissu olikin vain viikon mittainen, olimme saaneet pakata auton täyteen tavaraa. Lämpötilatkin nimittäin vaihtelivat kansallispuiston kunnon yöpakkasista kotiinpaluupäivän +31 Celsius-asteeseen. Näin ollen kapsäkeissä sai olla niin toppaa kuin lyhyttä shortsiakin. 


Pieni, iso, ikimuistoinen matka


Meille tämä oli ajomatkana varsin pieni road trip, Piilaaksosta ajettuna vain 700 mailia eli noin 1 130 km. Ystäväperheellemme matka oli kuitenkin eräänlainen virstanpylväs ja oli ilo olla tällä matkalla mukana. Mahtavan seuran ja monipuoliset kokemukset huomioiden sanoisin sittenkin, että iso ja upea road trip!

Tällaisia kuvia tällä kertaa. Toivon mukaan pääsitte pienelle nojatuolimatkalle näiden kuvien saattelemina. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Joku saattoi jäädä vielä miettimään, miksi ihmeessä ihmiset haluavat poiketa moottoritieltä vain nähdäkseen Madonna Inn -hotellin miestenvessan. Minulle kerrotun mukaan miesten pisuaarina toimii yhtenäinen ja leveä, seinästä valuva suihkulähde. Varmaan aika mind-blowing, vai mitä?  

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Lisää lieveilmiöitä koronarokotusten ympärillä

Jo helmikuun loppupuolella kirjoitin postauksen alueemme koronarokotuksista ja lieveilmiöistä niiden ympärillä. Mainitsin postauksessani Piilaakson alueellisen sosiaalisen median ryhmän, jossa on pyritty jakamaan tietoa mahdollisesti päivien päätteeksi roskiin menevistä rokoteannoksista, nk. leftovers-rokotteista. Vastaavia ryhmiä on ollut alueellamme ainakin kaksi ja meninpä liittymään niihin molempiin. Sanoisinko, että tulipa tehtyä virhe. Toisaalta liittyminen ryhmiin on totta kai ollut hyvä, sillä tietoa rokotepaikoista, -saatavuuksista ja -käytännöistä on todellakin saanut tuutin täydeltä. Toisaalta tieto on kyllä lisännyt tuskaakin. Nimittäin, näissä ryhmissä on nähnyt myös sen, miten keinotekoisilla verukkeilla ja suoraan sanoen valehdellen ihmiset pyrkivät etuilemaan rokotejonossa. Ja todella monien siinä jopa onnistuen! Röyhkeydellä ei ole tuntunut välillä olevan rajaa laisinkaan.

Kaliforniassa noudatetaan monissa rokotepaikoissa valtakunnallisen terveysviranomaisen CDC luomaa rokotejärjestystä. Kuitenkin jotkut piirikunnat tai jopa yksittäiset terveystalot ovat voineet soveltaa järjestystä tehden siitä hiukan omanlaisensa version. Kalifornian osavaltiossa avattiin 1. huhtikuuta rokotukset kaikille yli 50-vuotiaille ja 15.4. ajanvaraus tullaan avaamaan kaikille yli 16-vuotiaille. Nyt huhtikuun alkupuolella rokotejärjestys meidän piirikunnassamme näyttää siis tälle:

Mielenkiintoinen tieto itselleni oli, että esimerkiksi kaikki kannabisbisneksessä työskentelevät, olitpa sitten viljelijä, jakelija, myyntimies tai markkinoija, on luokiteltu agriculture-kategorian alle.

Todellinen rokotusjärjestys vaihtelee

Jotkut piirikunnat tai yksittäiset toimijat ovat kuitenkin pystyneet jakamaan rokotteita aiemmin jo nuoremmille ikäryhmille tai muutoin laajemmille väestöryhmille tapauksissa, joissa heillä on ollut hyvin rokotekapasiteettia ja mikäli ikäihmiset on saatu jo melko kattavasti rokotetuiksi. Yhtenä esimerkkinä on ollut liikalihavuuden määritelmän väljentäminen ja näin rokotteiden vapauttaminen isommalle määrälle ihmisiä. Valtakunnallinen sääntö ylipainoisille, jotka ovat päässeet rokotejonossa keulille, on ollut painoindeksi BMI 40+, mutta esimerkiksi terveystalo Kaiser Permanente pystyi ottamaan aiemmin rokotettaviksi jo ihmiset, joilla BMI oli vain 25+. Kaiser on alueellamme iso toimija, aivan kuten meidän omakin terveyspalvelujen tarjoaja, mutta Kaiser on onnistunut saamaan tähän mennessä piirikunnassamme kolmin-, välillä jopa nelinkertaisen määrän rokotteita verrattuna omaan terveystaloomme. (Olen seurannut kahden miljoonan asukkaan piirikuntaamme saatujen rokotemäärien kehitystä päivittäin.) Niinpä Kaiser on voinut rokottaa ihmisryhmiä yleistä linjaa laajemmin ts. heidän asiakkaansa ovat saaneet rokotteita aiemmin kuin muut samaan riskiryhmään kuuluvat. 

Lisäksi omalla terveysasemallamme tapahtui jotakin outoa noin kuukausi sitten. Seurantataulukkojen mukaan he olivat vastaanottaneet rokotteita jo lähemmäs 70 000, mutta yhtäkkiä saatujen rokotteiden määrä tippuikin määrällisesti alle 50 000. Minne siis katosivat noin 20 000 jo vastaanotettua rokotetta? Jakoivatko he niitä mahdollisesti muille toimijoille vai kävikö klassikko, että siivooja vetäisi vahingossa pakastimen töpselin pois seinästä ja rokotteet menivät pilalle... Tarina ei kerro. Todella moni omistakin kavereistamme, varsinkin ollessaan Kaiserin asiakkaita, ovat rokotteensa jo saaneet. Oma terveystalomme puolestaan on edelleen ihan lirissä rokotteiden saannin kanssa, emmekä ole luottaneet enää pitkään aikaan saavamme omia rokotteitamme sitä kautta. Tulemme saamaan ne jostakin muualta. Isossa kuvassa on tietenkin vain hyvä asia, että rokotejakelu on toiminut edes osalla toimijoista rivakasti, mutta tämä esimerkki kertokoon, että rokotteita ei Piilaaksossakaan jaeta tasapäistäen, vaikka osavaltiotason rokotejärjestyksellä siihen on pyrittykin.

Kaliforniassa rokotteita piikittävät useat tahot, mikä toki lisää valtavasti rokotettavien määrää päivä- ja viikkotasolla, mutta tekee ajanvarausjärjestelmien ja rokotuskelpoisuuksien kirjon laajaksi ja sekavaksi. Täällä isojen terveystalojen lisäksi myös useat eri apteekkiketjut ja jopa päivittäistavaratalojen omat apteekit ovat ryhtyneet rokoterumbaan. On myös pystytetty isoja massarokotuspisteitä. Massarokotuspisteille ajanvaraus toimii osavaltiokohtaisen ajanvarausjärjestelmän kautta. Apteekeilla ja terveystaloilla on puolestaan jokaisella omat varausjärjestelmänsä. Kaikki eivät ole pysyneet kartalla näistä lukuisista eri kanavista.

Vaikka rokotustahti on globaalisti tarkasteltuna ollut koko Yhdysvalloissa ja Kaliforniassa todella hyvä, niin tähän mennessä on kuitenkin jäänyt myös tiettyjä sairauden tai terveydentilan riskiryhmiä vielä rokotuksissa nuolemaan näppejään. Tällaiseksi on katsottu mm. tupakoitsijat, edellä mainitsemani liikalihavat sekä tiettyjä autoimmuunisairauksia sairastavat. Ukkokultakin kuuluu tähän riskiryhmään ja hän sai jo noin kuukausi sitten osavaltion rokoteajanvarausjärjestelmästä viestin, että on nyt rokotekelpoinen. Mutta, kun hän meni aikaa varaamaan, niin osavaltiotason alkuperäiseen rokotejärjestykseen oli kiilattu uusia ryhmiä edelle hänen rokotusryhmäänsä, joten ajanvaraus ei onnistunutkaan. Eikä ole sitä kautta onnistunut vielä tänäkään päivänä. Ystävämme kuului samaan riskiryhmään ja hänelle kävi aivan samalla tavalla.

Rokotteiden lopullinen saantijärjestys muotoutuu täällä siis hyvin monesta tekijästä. On useita rokottajia ja on eri ajanvarausjärjestelmiä. Osa noudattaa tiukasti CDC:n, osa osavaltiokohtaista säännöstöä, osa väljempää. Lisäksi Kaliforniassa on pyritty toimittamaan rokotteita enemmän sellaisille alueille, joilla asuu matalan tulotason ihmisiä sekä latinoja ja mustia, eli ihmisryhmiä, joiden keskuudessa viruksen on todettu leviävänkin herkästi. Heitä ovat esimerkiksi olleet maanviljelystyöntekijät. He ovat pientä palkkaa saavia, asuvat ahtaasti useampi sukupolvi samoissa pienimääräisissä neliöissä, eivätkä he pysty tekemään työtään etänä. Samoin täällä on paljon vanhuksia, joilla ei ole pääsyä nettiin tai eivät osaa rokoteaikaa itselleen eri varauskanavien suosta etsiä. Osa vielä yli 65-vuotiaistakin tällä alueella etsii yhä itselleen rokotusaikaa. Myös kodittomat, vangit ja vanginvartijat ovat olleet rokotejärjestyksessä kärkipäässä.

Rokotteita pyritään siis totta kai jakamaan mahdollisimman tasapuolisesti ja riskiryhmät etusijalle asettaen. Oman ohituskaistansa järjestykseen ovat valitettavasti tehneet seuraavat:

Rokotejonossa etuilijat

Mainitsemissani sosiaalisen median ryhmissä on siis jaettu sekä hyvää tietoa, mutta myös kyseenalaisia vinkkejä. Yhteistä kaikkien eri toimijoiden rokoteajanvarausjärjestelmissä on ollut, ettei aikoja pääse edes katsomaan, saati varaamaan, elleivät senhetkiset rokotekelpoisuuden kriteerit täyty. Mutta, katsopas vaan, kun ryhmissä on sitten annettu vinkkejä ja jopa kannustettu, kuinka nämä kriteerit pystyy ohittamaan. On siis etsimällä etsitty porsaanreikiä. Monissa rokotuspaikoissa esimerkiksi  terveydenhuoltohenkilökunnalta, joka oli luonnollisesti rokotettavien joukossa ensimmäisenä, on vaadittu osoitus omasta ammatistaan tai työpaikastaan. Pian kuitenkin ryhmissä levisi tieto, missä tätä todistetta ei kysytty ja usutettiin ihmisiä varaamaan aika juuri näihin paikkoihin, vaikkei henkilö siis rokotettavan kriteeriä sillä hetkellä täyttänytkään. Aika moni nakkasi moraalinsa romukoppaan sillä samalla sekunnilla.

Samoin esimerkiksi yksi äiti kyseli ryhmässä, että kun on menossa vapaaehtoisena lapsensa partioleirin yksittäiseen palaveriin, joka aiottiin pitää vieläpä ulkona, niin onko hän nyt nk. essential worker ja saisi jo rokotteen. No, heti ensimmäisenä joku hänelle vastasi, että tuo nyt ei kyllä suoraan sanoen täytä mitään senhetkistä kriteeriä rokotuksen saamiselle. Kyse on vapaaehtoisuudesta, kertaluonteisuudesta ja kokoontuminen on mahdollista pitää ulkona ilman lähikontakeja. Mutta kuinka ollakaan, pian joku toinen antoi kommentin, että jonkun kunnan X joku terveysviranomainen Y on kirjoittanut joskus jossakin lauseen Z, jonka mukaan olet kelpoinen. Joten senkus menet vain kuomaseni! Argh!

Ryhmissä on myös jaettu reaaliaikaista tietoa, kun jossakin matalatuloisten palkansaajien asuinalueella on pystytetty rokotepiste, joka ei vaadi ajanvarausta. Näillä pop-up-tyylisillä rokotepaikoilla on ensisijaisesti tavoiteltu niitä ihmisiä, joilla ei ole edes nettiä ajanvarauksen tekemiseksi tai heillä voi olla olemattomat englannin kielen taidot, eivätkä näin ollen välttämättä seuraa oman alueensa ajankohtaisuutisia tarkasti. Näihinkin pisteisiin ihmiset sitten ajoivat pitkienkin matkojen päästä, jolloin rokotteet menivät alkuperäisen kohderyhmän ohitse. Näihin tapauksiin ainakin pari kertaa puututtiin some-ryhmien hallinnoijien taholta. He poistivat vastaavanlaisia postauksia kokonaan näkyvistä. 

Ryhmien lisäksi olen kuullut myös puskaradioiden kautta vaikka minkälaisista säätäjistä. Esimerkiksi kotona omia alle kouluikäisiä lapsia hoitava, perusterve ja nuorehko äiti on katsonut oikeudekseen kiilata rokotejonon kärkeen. On luokitellut itsensä childcare- eli lastenhoidon työntekijäksi. Eihän tällainen alle kouluikäisiä lapsia kotona hoitava ole pakon edessä edes altistumassa virukselle missään! Tässä vaiheessa siis vielä syöpää sairastavatkaan eivät olleet omia rokotteitaan saaneet, joten etuilu tuntui minusta erityisen pahalle. Sitten yksi oma ryhmänsä ovat olleet ihan suoranaisesti rokoteajanvarauslomakkeeseen valehtelijat. Lomake on virallinen hallinnon dokumentti, joten tiedot pitäisi totta kai olla oikein täytettyinä ja väärien tietojen antamisesta voi saada sanktioita. Silti ihmiset ovat täysin surutta valehdelleet omia ammattejaan tai asuin- ja työskentelypaikkakuntiaan. Yksikin IT-alan yrityksessä työskentelevä, nyt kotoaan etätöitä tekevä insinööri oli kuulemma vain valehdellut olevansa opettaja ja sai rokotteen.

Reilu viikko sitten kuohuntaa aiheutti vielä seuraava tapaus: Piilaaksossa sijaitsee pienehkö Athertonin kaupunki. Sen postinumeroalue on koko Yhdysvaltojen kallein asuinalue. Todellakin, koko USA:n. Keskimääräinen kodinostohinta Athertonissa on seitsemän miljoonaa dollaria. San Francisco Chroniclen julkaiseman artikkelin mukaan maaliskuun lopussa peräti 75 % Athertonin asukkaista oli saanut jo koronarokotteen, vaikka väestöjakauman mukaan vasta 33 % oli kelpoisia siihen. Samaan aikaan vain alle 10 kilometrin päässä Athertonista sijaitsevassa East Palo Altossa, joka on matalan tulotason asuinaluetta ja ihmisten pitäisi näin ollen olla rokotejonossa kärjessä, oli rokotettujen ihmisten osuus vasta 24 %. Artikkeli viimeistään toi esiin, etteivät rokotukset ole edenneet Piilaaksossa oikeudenmukaisella tavalla.


Turhautunut

Niinpä tämän kaiken sekavan rokotejärjestyksen ja suoranaisen vilunkipelin sivusta seuraaminen on tuntunut ajoittain todella turhauttavalle. Jo ihan siitäkin syystä, että ukkokullalla on tämä yksi riskitekijä viruksen kannalta ja hän on ollut edelleen ilman rokotetta, vaikka hänet jo kerran julistettiin kelpoiseksi rokotejonossa. Minulle puolestaan koronarokotteen saaminen on ollut se kovasti kaivattu pääsylippu hakeutua vihdoinkin takaisin työmaailmaan. Kyllä yli vuoden kotonaoleilun ja työttömyyden jälkeen on nuppia aika ajoin todellakin puristanut. Niinpä olen yrittänyt viimeiset viikot kaivaa meille rokoteaikoja joka kivenkolosta. Kuten ystävänikin totesi, olin tehnyt siitä jo taidetta, hahah. Ja kyllä, olen todellakin käyttänyt tunteja ja tunteja mahdollisten ylijäämärokotteiden metsästykseen. Olen esimerkiksi käynyt paikan päällä ja soittanut lukuisiin apteekkeihin, joissa tällaisia jämärokotteiden odotuslistoja on ryhmissä kerrottu olevan. Mutta ei, ei ole meidän kohdalla onnistanut. Listat ovat yleensä olleet jo täynnä, sisältäen satoja ellei tuhansia nimiä, eikä niihin enää uusia oteta. Osa apteekeista ei pidä odotuslistoja ollenkaan. Näiden eri someryhmien seuraamisen lisäksi olen seurannut peräti viittä eri nettisivua ja yhtä päivittyvää Excel-taulukkoa, joilla rokotteiden saatavuudesta ihan yksittäisten rokottajien tarkkuudella kerrotaan. Tulinpa asentaneeksi myös kokonaan uuden sovelluksenkin puhelimeen. Sitä kautta on saanut reaaliaikaista tietoa, missä apteekeissa tai terveystaloissa on rokoteaikoja juuri n-y-t- NYT varattavissa. Ryhmissähän on sitten osattu suositella laittamaan kello soimaan esimerkiksi klo 2:30, jolloin tietyn apteekin uudet vapaat rokotusajat julkistetaan. Itse olen sentään nukkunut yöni varausasioilta rauhassa, mutta onhan tämä ihan hullun hommaa! Yksi ystävistämme näki painajaista, ettei saa rokoteaikaa miehelleen. Kertoo jotakin ihmisten stressitasosta. Eikä tässä ole kovin matalat stressitasot omallakaan kohdalla olleet. 

Jotenkin vierestä seuratessa koko tätä rokotesirkusta on välillä tuntunut, ettei Piilaaksossa muita olekaan kuin rokotejonon kärkipäähän kuuluvia. Kaikki tuntuvat nyt olevan jollakin keinotekoisella verukkeella ns. essential worker. Mihin ne kaikki Piilaakson sadattuhannet nuoret ja terveet IT-nörtit ovat yhtäkkiä kadonneet, kun kaikki tuntuvat olleen oikeutettuja kiilaamaan rokotejonossa jo viikkoja sitten? Ja kyllä, tiedän oikein hyvin tämän olevan isommassa mittakaavassa hyväosaisen valitusta. Täällä rokotteita sentään on. On monia maita, joilla ei ole, eikä tule olemaan varaa ostaa rokotteita laisinkaan. Tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa myös se, että viruskin on jyllännyt Yhdysvalloissa aivan erilaisissa sfääreissä kuin monessa muussa maassa. Täällä osa lapsista on käynyt etäkoulua yli vuoden putkeen! Se kertokoon jo jotain. Ripeä rokottaminen on täällä siis se ainoa lääke päästä tästä suosta nyt eteenpäin. Mutta se, että meidän hyväosaisten joukosta löytyy heitä vieläkin hyväosaisempia, jotka katsovat olevansa oikeutettuja rokotteeseen keinoilla millä hyvänsä, ei vain jotenkin ole uponnut omaan oikeustajuntaani.

Lottovoitto

Mutta viikko sitten perjantaina myöhään illalla kohdalle osui ihme, suorastaan lottovoitto. Olin jo menossa nukkumaan, kun huomasinkin tuoreen twiittauksen. Yli kolmen tunnin ajomatkan päässä eteläisemmässä Kaliforniassa olisi yksityisen terveysklinikan rokotepiste, jossa oli avattu rokoteajanvaraus kaikille yli 16-vuotiaille kalifornialaisille. Kaiken kukkuraksi heillä oli tuhansia aikoja vapaana seuraavien lähiviikkojen aikana. Wow, kyllä siinä jo unihiekkaiset silmämunani pyörähtivät pari kertaa ympyrää! Niinpä äkkiä heidän ajanvaraussivustollensa ja rokoteajat varaukseen. Saimme ajat, joita pystyimme muutamaa päivää myöhemmin vielä peruutusaikojen ilmaannuttua aikaistamaan. Eilen perjantaina teimme siis kahdeksan tunnin automatkan ja nuo rokotteet olkavarsiimme saimme. Jee! Kyllä siinä onnen kyynel tirahti. Minkä työn ja tuskan jälkeen nuo rokoteajat meille lopulta järjestyivät! Ja kaiken lisäksi omatunto on puhdas, sillä emme vajonneet vilunkipeleihin, emme vieneet kenenkään toisen rokotepaikkaa, vaan käytimme täysin rehellistä kanavaa. Yhteensä seitsemän tuntia ajamista se meiltä vaati, mutta oli sen arvoista! Kyllä näitä piikkejä olikin kuulkaa odotettu.

Rokotuspaikka oli drive-thru-tyyliin järjestetty. Autosta ei siis välttämättä tarvinnut nousta ollenkaan rokotteen saamiseksi. Kaikki sujui rokotuspaikalla todella jouhevasti.

Hetken jouduimme rokotuspisteellä odottelemaan vuoroamme, kun piikkejä valmisteltiin. Oli aikaa napata kuva eri rokotuskaistoista.


Rokotuspäivän kunniaksi ostin eräältä automatkan taukopaikalta meille rokotuspullat. Eikös sitä Suomessakin ostettu aina katsastuspullat, kun auto pääsi katsastuksesta läpi? Hahah.

Tällaista piikikästä menoa tällä kertaa. Nyt sanoin teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Kasvimaan kuulumisia

Olin ensinnä kirjoittamassa turhautuneen ihmisen lähestulkoon paatoksellista avautumista Pohjois-Kalifornian koronarokotejonojen röyhkeistä etuilijoista, mutta koska suurin osa lukijoistani viettää nyt pääsiäisen juhla-aikaa, niin päädyin huomattavasti leppoisampaan aiheeseen. Kerron kasvimaani kuulumisia. Eräänlaista kevään juhlaa on sielläkin. 

Olen saanut muutamilta ystäviltäni kyselyitä kasvimaastani. Niinpä ajattelin esitellä sen ihan täällä blogissani, sillä joitakin eroja ainakin suomalaisiin viljelmiin löytyy. Se mikä täällä Kaliforniassa on yllättänyt, on eri kasvien todella vaihtelevat istutuskaudet. Täällä kun niin sanottua kesää ja kasvukautta on monta kuukautta vuodesta ja taas toisaalta juuri keskikesä eli aika, jolloin Suomessa ollaan totuttu kasvimailla kykkimään, on täällä monelle kasvimaan istutukselle liian kuumaa aikaa. Esimerkiksi monien salaattien kohdalla on suosituksena viljellä siemenet maahan aivan alkuvuodesta. Ja toinen kausi tulee sitten syksyllä kuumimman kesäkauden jälkeen. Vuodessa olisi siis mahdollista saada kaksi satoa "vihreitä rehuja". Myös peruna, jota siis laitoin multiin tänä vuonna ensimmäisen kerran, on tammikuun tapauksia. Yksi paikallisista ystävistäni kysyi, mistä sain siemenperunaa, jos hänkin laittaisi omalle kasvimaalleen. No, minä sain ne ihan vahingossa, hahah. Kuulemani mukaan Yhdysvalloissa ainakin osa kaupoissa myynnissä olevista perunoista käsitellään itämisenestoaineella, mutta minullahan lähti parikin perunaerää autotallisäilytyksessään itämään. Ja siitähän se ajatus sitten lähti! Luomua olivat nämä itämään lähteneet potut, ehkä niissä ei sitten itämisenestoa ollut. Mutta katsokaapas ihmettä: jo pari viikkoa sitten maaliskuussa eli kaksi kuukautta siemenperunoiden istutushetkeä myöhemmin, olivat istuttamani perunani kasvaneet varsiltaan hyvinkin jo teinimittaan:

Tulitikkurasia mittapuuna. Muutoin ei ole tapana säilyttää tulentekovälineitä kasvimaalla.

Mutta sittenhän minulla on tässä Piilaakson perunanviljelijänoviisina pieni ongelma. Mistäs minä tiedän milloin nämä täkäläiset perunat ovat nostokunnossa? Onko jokin merkki mistä sen tietää? Vai pitääkö vain tehdä koekairauksia? Suomessahan perunannostoajankohta on katsotu tyypillisesti kalenterista. Ja eikös se "vanhan kansan" mukaan koulujen syysloma ole perinteisesti ollut nk. perunannostoloma? No, täällä toisella puolella maapalloa, missä siemenperunat isketään multiin jo tammikuussa, ei suomalainen potunnostokalenteri paljoa auta. Mikä siis ohjenuoraksi nostokypsille perunoille? Kun jostakin osui kohdalle sellainenkin vinkki, että täällä pitäisi odottaa, että perunanvarsi kuihtuu jo kokonaan ja sitten olisi nostokunnossa. Onko näin? En tiedä. 

Kasvimaani ei todellakaan ole mikään iso, vain noin 120 cm x 120 cm, mutta perunoiden lisäksi olen mahduttanut sinne vähän sokerihernettä, rucolaa ja lehtikaalta. Salaattisekoitus ei lähtenytkään itämään, mutta viime kesän mansikantaimet siellä vielä sinnittelevät. Kohta kuulette, miksi nimenomaan sinnittelevät...

Myös tilliä olisin halunnut laittaa kasvamaan, mutta jostakin syystä se ei vain allekirjoittaneen multasormissa luonnistu. Muistan, kun ihan ensimmäisenä Piilaakso-vuotena en onnistunut löytämään tilliä koskaan kaupasta. Niinpä yritin viljellä tilliä itse, mutta sehän nuupahti Kalifornian kesäaurinon alla tosi nopeasti. Myöskään viime keväänä se ei pitkälle minulla pötkinyt. Taitaa siis olla enemmän talvi- ja kevätajan kasvaja se. Ja muiden kasvatettava. Itse ostan tillini kaupasta. 

Vähän tällaista kokeiluluontoistahan tämä puutarhapuuhastelu minulla on ja paljon on varmasti vielä opittavaa. Ystävälläni on oikein paikallisiin mikroilmastoihin perehdyttävä puutarhakirja Golden Gate Gardening, jos nimen oikein muistan. Kirjassa kuulemma kerrotaan, että eri kasvien kasvatusajat voivat täällä Piilaaksossa ja sen ympäristössä vaihdella reilusti, vaikka maantieteellistä etäisyyttä ei paljon olisikaan. Syynä ovat juuri nämä tälle alueelle tyypilliset mikroilmastot. 

Mutta yksi todellinen riesa pihapiirissämme on vaikuttanut siihen, mitä olen voinut kasvimaalleni ylipäätään istuttaa. Pidimme pari viikkoa sitten oikein minitalkoot ja nyt näyttäisi, että ottelutilanne on 1 - 1. Talkoita ennen ennen oravat johtivat 1 - 0. Talkoiden myötä tilanne siis tasoissa.

Vastaisku oravia vastaan

Meillähän nimittäin täällä asuinalueellamme vilistää valtavat määrät oravia. Ne ovat todellinen on-gel-ma. Ja täällähän ne ovat vieläpä niitä luihun näköisiä, melkein kuin rottia. Ei näillä täkäläisillä talttahampailla ole niin muhkeaa häntääkään kuin Suomi-ḱurreilla. Ovat myös väritykseltään joko mustia tai harmaita eli huomattavasti mälsempiä. No, olipa väritys millainen tahansa, niin ihmeen paljon ne ovat saaneet tuhoa takapihalla, kukkapenkeissä ja erityisesti kasvimaalla aikaan. Ei tuntunut ollenkaan kivalle, kun orava veteli napaansa viime satokauden viimeiset porkkanat. Samoin mansikoita ei ehditty saamaan kuin viisi tai kuusi kappaletta omiin suihin, kunnes oravat tekivät invaasion kasvimaalle ja pitivät ihan omat mansikkabileet. Taisi siinä saada mansikoiden juuretkin vähän osumaa ja siksi ne siellä nyt sinnittelevät. Lisäksi kasvimaan multa on ollut möyrittynä isoille kuopille harva se päivä. Istutapa siihen sitten jotain. Ja tämä kaikki, vaikka meillä oli kanahäkkiverkosta tehty suojakehikko kasvimaan ympärillä! Mutta koska kasvimaan ympärille on levitetty irtonaista haketta, keksivät nämä oravan penteleet kaivaa itsensä kehikon sisään verkon ja hakkeen välistä. Kyllä kuulkaa otti hermoon! Suomessa en muista kenelläkään tutullakaan olleen vastaavaa ongelmaa oravien kanssa. Vai onko ollut? Aikako vain on kullannut muistot?

No, pari viikkoa sitten pidimme minitalkoot. Ukkokulta pyysi ex-kollegaansa kaveriksi ja kolmissa tuumin rakensimme uuden suojauksen pikkuruiselle kasvimaalleni. Koska asumme vuokralla, emme halua satsata takapihaamme mitenkään valtavia määriä rahaa. Rakennelmat kun eivät sitten ole tuosta noin vain siirreltävissä uuteen paikkaan, jos ja kun muutto tulee. Tämän uuden suojahäkin rakennuskustannuksiin meiltä upposi nyt huimat 34 dollaria.

Tuliko mallia "Itse tein ja säästin"? Hahhah! No, on tämä ainakin ajanut asiansa verkkokehikkoa paremmin eli kurret ovat jättäneet kasvimaan rauhaan, jes!

Lopuksi en malta olla iloitsematta ääneen teillekin meidän appelsiinipuumme tilannetta. Ehkä muistatte, kuinka viime vuoden kruunasi se yksi ainokainen appelsiini, jonka saimme. No, nyt on kyllä appelsiinipuussamme ainakin kukintoja ja nuppuja aivan valtavat määrät! Niinpä tässä olisi toiveissa saada ensi joulu-tammikuussa satoa ihan runsaammin, jos hyvin käy. Appelsiinpuu kasvaa meillä ikäänkuin pensasaitana naapuritonttiin nähden, joten lisäilona näissä lukuisissa appesiinikukinnoissa on, että koko senpuoleinen talomme seinusta tuoksuu nyt aivan huumaavan hyvälle.


Näiden appelsiinipuun kukkasten myötä toivotan kaikille oikein mukavaa pääsiäisen aikaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!