tag:blogger.com,1999:blog-90295094560440633022024-03-16T11:52:55.795-07:00Ribs & Coke - Ripsiä ja kollaa Ajatuksia Amerikan ihmemaastaRibs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.comBlogger442125tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-81063630294348825362024-03-14T21:18:00.000-07:002024-03-14T21:18:44.304-07:00Kohti unelmaa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ehkäpä useampikin teistä lukijoistani vielä muistaa yhden tietyn <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2021/03/olen-paattanyt-kirjoittaa-kirjan.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">postaukseni</span></a> aika tarkalleen kolmen vuoden takaa. Sen otsikkona oli "Olen päättänyt kirjoittaa kirjan!". Tuolloin pitkäaikainen unelmani kirkastui ja päätin ryhtyä toimeen: kirjoittamaan esikoiskirjani käsikirjoitusta. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon. Käsikirjoitukseni ennätti saavuttamaan jo isoja muodonmuutoksia, kunnes kesken kiivaimpien kirjoitushetkien peliin puuttui elämä. Ja sen syvät vedet. Kun lamauttava suru alkoi lopultakin helpottaa, ampaisivat kalenteriini allekirjoittaneenkin yllättäneet työkiireet. Niiden ansiosta käsikirjoitukseni lojui pöytälaatikossa koskemattomana viimeiset 1,5 vuotta. (Mutta voin sanoa, että tuo pöytälaatikkojakso teki sille vain hyvää.)</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavaksi elettiinkin jo vuoden 2023 viimeisiä hetkiä, kun tapahtui jotakin odottamatonta. Yksi kustantamo, johon olin ollut yhteydessä käsikirjoitukseni alkuaikojen raakileella, otti yhteyttä. Olivat kiinnostuneita. Ja nyt, maaliskuussa 2024 voin onnesta soikeana todeta allekirjoittaneeni elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen, jihuu!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos kaikki menee jotakuinkin suunnitelmien mukaan, esikoiskirjani ilmestyy lokakuun lopussa. Iiks, tämä on huisin jännää!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHo6e17zcbjwLtx9W6iJ2QUEkGzoMUFH1OXgnfiO9qVLYVL_fcqgsAWdqM8sXQ3NEYh8MaTABY_WNXRMjmsYigUgyeN-3n6603a2ZvsF-FiGvxJ68cBgQW9NBPvY1ixpYUiog3jJVo0c2OGVjKY2t6jO7L_0kpkyY9lpRL9BO5POMNFEIRPx_yDYaOHFlw/s4018/PXL_20240314_210913576.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2943" data-original-width="4018" height="468" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHo6e17zcbjwLtx9W6iJ2QUEkGzoMUFH1OXgnfiO9qVLYVL_fcqgsAWdqM8sXQ3NEYh8MaTABY_WNXRMjmsYigUgyeN-3n6603a2ZvsF-FiGvxJ68cBgQW9NBPvY1ixpYUiog3jJVo0c2OGVjKY2t6jO7L_0kpkyY9lpRL9BO5POMNFEIRPx_yDYaOHFlw/w640-h468/PXL_20240314_210913576.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Pihamme persikkapuun tämän kevään ensimmäiset kukinnot. Paljon on vielä nupullaan, aivan kuten esikoiskirjanikin, vielä nupussa ja suu supussa.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pää pilvissä, jalat maassa</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jouduin aluksi vähän sulattelemaan tätä tapahtunutta ennen kuin paljastin uutisestani mitään edes sometileilläni. Olihan tämä itsellenikin suorastaan shokkikäänne, hahah. Tällä hetkellä elän vielä vaihetta, jossa pääni liihottelee pilvilinnoissa. Lähinnä haaveilen ja suunnittelen kirjajulkkareitani. Viralliset julkkarit pidetään kustantamon tiloissa Helsingissä, mutta uskoisin pitäväni varjojulkkarit myös Oulussa. Ja ystäväni Piilaaksossa, he "vaativat" toisia varjojulkkareita vielä Piilaaksoonkin. Ja mikä ettei, onhan silloin syytä juhlaan! </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta ennen noita juhlia minulla on vielä monta hikistä, koneen ääressä istuttua tuntia edessäni. Eli pitäisi saada valmiiksi se kirja.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tähän mennessä minulle on jo nimetty kustannustoimittaja, joka parhaillaan perehtyy käsikirjoitukseni nykytilaan. Niinpä olen vielä sellaisessa odotustilassa, milloin ja millä tavalla pääsen vihdoin käärimään hihani tekstini kanssa. Ja tämä odottelu on varmasti edesauttanut minua pysymään siellä pilvilinnassa. Eli kaikki ne kenties tuskaisetkin tositoimet odottavat vielä edessäni, huh huh.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tunteiden sekamelskaa</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ilmassa väreilee nyt yhtä aikaa valtavaa iloa ja jännitystä, mutta myös vähän kauhua ja jopa pelonsekaisia tunteita. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ilo ja onnellisuus kumpuavat tietenkin siitä, että olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja julkaisemisesta jo useita vuosia. Kirjani työnimikin syntyi jo kahdeksan vuotta sitten. Haave on kuitenkin näiden vuosien aikana ollut ailahtelevainen: välillä olen unelmoinut kirjastani intohimoisemmin, välillä olen kuopannut koko ajatuksen. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jännitys puolestaan syntyy siitä, kuinka tämä kaikki nyt etenee. Tuleeko matkan varrella yllätyksiä, tai paremminkin, kuinka monta niitä tulee? Ja kuinka isoja? Eli kun on koko tällaisessa prosessissa mukana nyt ensimmäistä kertaa, niin jännittäähän se toki. Kauhu ja pelonsekaisuus sen sijaan vaanivat nurkan takana varmasti sitä enemmän, mitä lähemmäksi kirjan julkaisuajankohtaa tullaan.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4T7bxtOk8ajhi212yj26TMMuoJ2hg5J05rEGJtoojnC7hcp92bA69CGRVwZpWLq4ZG7u-K4HyMH5DfcT4Ta4DhYoacclbvdcXM0t7DQONHe57uEIq5HoYHKVSOIjZ2jcvEAVJO4MaFpTXJVhge8y1wqJYUu-Ku5i0nFp8IIcFJl0XLMdYlpHyAT8SgQkY/s3012/PXL_20240314_211003311.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2299" data-original-width="3012" height="488" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4T7bxtOk8ajhi212yj26TMMuoJ2hg5J05rEGJtoojnC7hcp92bA69CGRVwZpWLq4ZG7u-K4HyMH5DfcT4Ta4DhYoacclbvdcXM0t7DQONHe57uEIq5HoYHKVSOIjZ2jcvEAVJO4MaFpTXJVhge8y1wqJYUu-Ku5i0nFp8IIcFJl0XLMdYlpHyAT8SgQkY/w640-h488/PXL_20240314_211003311.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Uuden edessä.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja lopuksi vielä sananen siitä postaukseni tärkeimmästä:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kirjastani</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kyseessä on tarinallinen tietokirja, jonka tapahtumat sijoittuvat yllätys, yllätys Piilaaksoon, mutta hetkittäin myös Ouluun ja sen IT-maailmaan. Kirjani työnimenä on Uunipelti-identiteetti. En tässä vaiheessa paljasta kirjan sisällöstä vielä enempää, koska totuus on, että osa aiheista jouduttaneen tiputtamaan vielä lopullisesta julkaisuversiosta pois käsikirjoitukseni laajuuden vuoksi. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikka olen pystynyt tässä vaiheessa jakamaan esikoisteoksestani tietoja vielä näinkin niukasti, ovat muutamat ystäväni jo tehneet ennakkotilauksia. Mikä luottamus! Kiitos, te ihanat! Samoin olen saanut paljon tsemppiviestejä. Kiitos myös niistä, ne ilahduttavat kovasti tässä vaiheessa urakkaa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Niinpä tässä on nyt eletty jännittäviä aikoja, ja niitä on taatusti vielä edessäkin kirjaprojektini parissa. Kun kysyin yhdeltä tutulta ammattikirjailijalta pari vuotta sitten vähän ammattiapua, hän toppuutteli minua: </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">"Kaisa, blogin kirjoittaminen voi olla pikasprintti, mutta kun kyseessä on kirja, puhutaan maratonista." </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja tämä on tullut koettua kantapään kautta. Kertoohan sen jo tapahtumien aikajännekin. Sitä maratonia minä tässä nyt puuskutan, ja toivottavasti pääsen matkallani vielä maaliin asti.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaisia iloisia uutisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PS. Jos joku on kiinnostunut e-kirjaversiosta, niin sellainen julkaistaneen keväällä 2025. </span>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com4Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-5198005198824906512024-03-05T08:46:00.000-08:002024-03-05T08:46:14.075-08:00Viety kuin litran mittaa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt on ollut vauhdikasta arkea. Niin vauhdikasta, että bloginikin jäänyt kaikessa tohinassa aivan kinttuihin. Edellisestä postauksestani on hurahtanut jo yli kuukausi! Tällä kertaa postauksessani on luvassa enemmän sellaista ajatuksenvirtaa, mitä viimeisen kuukauden aikana on arjessa muiden muassa tapahtunut.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pieniä kupruja terveydessä </span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helmikuussa kehittelin jostakin itselleni kummallisen toispuoleisen, mutta todella kipeän kurkkukivun. Lopulta nieluuni ilmestyi jopa pieniä rakkuloita, joten lääkäriinhän siitä oli lähdettävä. Kiitos paikallisen terveydenhuollon, sain onnekseni lääkäriajan heti seuraavalle päivälle ja vieläpä omalääkärilleni. Kaikki mahdolliset testit otettiin, mutta tulokset olivat negatiivisia. Niinpä kivun aiheuttaja ja rakkulat jäivät lopulta mysteeriksi. Mutta puolikuntoisena olin hyvinkin yli viikon verran. Ibuprofeiinia kului. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun sitten sain lopultakin kurkkukipuni hellittämään, suuntasin innoissani kuntosalille. Ja nähtävästi hiukan liiankin innoissani, sillä loukkasin siellä kyynärpäätäni. Käsivarteni ei suostunut suoristumaan muutamaan päivään. Toivotut lihakset eivät näemmä tule yksin ja ilman vastuksia.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jokavuotinen urheiluspektaakkeli </span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helmikuun alkupuolella USA:ssa seurattiin tietenkin jännittyneinä spektaakkelia nimeltään Superbowl. Vaikket itse ottelusta välittäisikään, ei sen ennakkomainonnalta yksinkertaisesti voi välttyä. Jo viikkoja ennen ottelua näytetyt kaikki ne sadat tai tuhannet ruokamainokset televisiossa, huh huh. Kaikki tähtäävät tekemään myyntiennätyksensä juuri Superbowl-sunnuntaina. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tänä vuonna saimme iloksemme kutsun Superbowl-kotibileisiin. Mukana oli suomalaisia niin vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia. Itse en niinkään tuosta ottelusta välitä, joten sitäkin tärkeämmässä asemassa olivat mukava seura ja osin nyyttäriperiaatteella toteutetut maittavat tarjoilut. Mutta kääntyipä peli loppumetreillä niin jännittävän tasaväkiseksi, että television edessä istuin lopulta nauliintuneena minäkin. Iso kiitos vielä juhlista isäntäväelle, jos satut(te) tekstini lukemaan.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFwvQXLGo-NLKduE4By2Bg5zi38FdddMbu56uX2pJ13-jWPQA6FGMvAwOmgDmYDPA7qe4faHNY3GSqToiNE4c-bn45Ei1J0VNK5rxCpmigyU9tcJXVVj0OOgWxf_DbF-jnSwyyK0OM3RPG4VpZW7y9liqpcq0e2lc04cxAkvrktsY6fv47OxPXPmIDvx-R/s4080/PXL_20240207_170639169%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFwvQXLGo-NLKduE4By2Bg5zi38FdddMbu56uX2pJ13-jWPQA6FGMvAwOmgDmYDPA7qe4faHNY3GSqToiNE4c-bn45Ei1J0VNK5rxCpmigyU9tcJXVVj0OOgWxf_DbF-jnSwyyK0OM3RPG4VpZW7y9liqpcq0e2lc04cxAkvrktsY6fv47OxPXPmIDvx-R/w482-h640/PXL_20240207_170639169%20(1).jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Helmikuussa vietettävä <i>Lunar New Year</i> on toinen, joka Piilaakson väestöpohjasta johtuen näkyy arjessa voimakkaasti ja monella tapaa. On juhlintaa, kulkueita, tuotteita ja punakeltaisia koristeita joka paikassa. Tässä kullan värisessä salkussa myynnissä brandyä jokaisen astrologisen merkin muotoisessa lasipullossa.</span></td></tr></tbody></table></span></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helmikuu on juhlakuu</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helmikuu on myös meidän taloudessamme mukava juhlakuukausi. Silloin juhlimme niin ystävänpäivää, joka täällä Yhdysvalloissa on enemmän rakastavaisten kuin ystävien juhla, mutta järjestämme yleensä jotakin kivaa myös ukkokullan synttäreiden kunniaksi. Tänäkin vuonna synttärisankari sai valita illallispaikan ja halusi lempiravintolaamme perulaiseen. Ihana illallinen siitä tulikin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibhqIgovo8xFkKPqQa-Dn8evNhjblSBZ02njmVz3yf-odIbhCwV0owDYtLYuhRQ6hMsHEFa7vcZUibFvjFPgcX1UWvxBxe7XoAoORXtHHe_JL3GjR2A2HAtUI_GunOPgd70QYxhHRnsHicd0BPt4h-bQqNlNpWQDDxNMb21pODSuYYI3IQntxc8Ujlbk8a/s3280/PXL_20240216_040958907~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3280" data-original-width="2464" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibhqIgovo8xFkKPqQa-Dn8evNhjblSBZ02njmVz3yf-odIbhCwV0owDYtLYuhRQ6hMsHEFa7vcZUibFvjFPgcX1UWvxBxe7XoAoORXtHHe_JL3GjR2A2HAtUI_GunOPgd70QYxhHRnsHicd0BPt4h-bQqNlNpWQDDxNMb21pODSuYYI3IQntxc8Ujlbk8a/w480-h640/PXL_20240216_040958907~2.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Perulaisravintolan veskissä minua nauratti, sillä paitani oli likipitäen samaa kuosia tapetin kanssa.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisäksi tänä vuonna helmikuu oli siitäkin merkittävä kuukausi, että kaksi hyvää ystävääni täytti 50 vuotta. Yllätin vuorollaan molemmat päivänsankarit onnittelemalla heitä puhelimitse, videosellaisella, sillä välissämme on Atlantti. Oli ihana "nähdä" hetki kasvotusten, ja juttuahan olisi riittänyt tietenkin pidempäänkin. Molemmat puhelut saivat väistämättä peilaamaan, kuinka monta vuotta olemme yhdessä tuosta 50 vuodesta kulkeneet. Kumpaisenkin kohdalla aika monta. Mieleeni palautui muistoja nuoruusvuosilta yksi jos toinenkin...</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Matkojakin poikkeuksellisen tiuhaan</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ukkokullan synttäreiden lomassa saikin alkaa jo pakkaamaan snorklausvälineitä matkalaukkuun, sillä "hiihtolomamatkamme" lähestyi. Hiukan sattumankauppaa oli, että matka osui näin lähelle edellistä, Etelä-Amerikan kiertomatkaamme, mutta tämän reissun olimme varanneet jo viime heinäkuussa. Löysin sillon hyvän matkatarjouksen, josta "ei voinut kieltäytyä", hahah. Tuolloin heinäkuussa Etelä-Amerikan matkastamme ei vielä ollut tietoakaan, saati että se edullisempien lentolippuhintojen vuoksi venähtäisi vielä yhden viikon tammikuun alkupuolelle. Niinpä näiden kahden ulkomaanmatkan väliin jäi nyt vain viisi viikkoa.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7atm64v2B8v0W9ADiaxy6y1X2dPwpRmiI_PrZW5-mWOrxfINizxRrnIk1SFydL7Lg2Or7D2buzTkly-UlAzyUUiNBiJr-96hVXxp1iFiU-PHOBWSHHi-CfmhxxJZVUf2GPkDkzRA7vybY09XuO-SJLdeHIdcefGXi8AHjzduUCHhkbDPAThnw5C4P1EVl/s1818/Screenshot%202024-03-04%2015.50.21.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1198" data-original-width="1818" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7atm64v2B8v0W9ADiaxy6y1X2dPwpRmiI_PrZW5-mWOrxfINizxRrnIk1SFydL7Lg2Or7D2buzTkly-UlAzyUUiNBiJr-96hVXxp1iFiU-PHOBWSHHi-CfmhxxJZVUf2GPkDkzRA7vybY09XuO-SJLdeHIdcefGXi8AHjzduUCHhkbDPAThnw5C4P1EVl/w640-h422/Screenshot%202024-03-04%2015.50.21.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Aamusnorklauksella kävi mieletön tuuri, kun merikilpikonna päätti uiskennella aivan "kotilaiturimme" kupeessa. Tässä konna haukkaamassa pinnalla hetken happea, kunnes sukelsi taas etsimään korallien lomasta aamupalaansa.</span></td></tr></tbody></table><br /><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hiihtolomamme oli oikein onnistunut ja rentouttava. Koko alkuvuosi on ollut Pohjois-Kaliforniassa todella sateinen ja tavallista kylmempi, joten viikko auringossa piristi ja lämmitti siinäkin mielessä kummasti. (Eilen uutisissa kerrottiin tämän talven sademäärän olevan alueellamme 129 % normaalista. Ja uusia saderintamia on vielä luvassa...)</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta sen, että pääsimme reissusta kotiin, olikin aika ottaa jo pienempi matkalaukku esiin. Tämän seuraavan matkan ajankohta tuli meille niin sanotusti ilmoitusluontoisena asiana: Popkuningatar Madonnan piti aloittaa kiertueensa viime syksynä, mutta sairastapauksen vuoksi alkukiertueen keikat peruttiin. Meillä oli liput lokakuiseen konserttiin Las Vegasissa. Nyt uudeksi keikka-ajaksi oltiin ilmoitettu maaliskuun ensimmäinen päivä. Näin ollen yövyimme reissujemme välissä vain neljä yötä kotona, jolloin ohjelmana oli edellisten matkalaukkujen purku, pyykinpesua, uuden laukun pakkaus ja jälleen loikka lentokoneeseen kohti Las Vegasia. Keikkaliput olivat viimevuotinen syntymäpäivälahjani ja nyt siitä lopultakin oikein ilolla pääsin nauttimaan. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisäksi niiden neljän kotona piipahdetun päivän ajalle osui kaikenlaista ylimääräistä isompaa kuin pienempääkin säätöä. Minulla oli muiden muassa ajanvaraus silmälääkärille ja koska tiesin, että linssieni vahvuudet tulisivat muuttumaan, oli tarkoitus löytää myös uudet silmälasikehykset. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Se sitten on painajaismaista hommaa varsinkin minunlaiselleni likinäköiselle, joka en peilistä kauempaa näe, miltä kehykset näyttävät. Kehyksien valitseminen on jo muutoinkin omanlaisensa rutistus. Nykyään olen tehnyt joka kerta ennen kehysten valintaa päätöksen, että en todellakaan valitse lopullisia kehyksiäni siinä vaiheessa, kun olen saanut pupillien laajennustipat silmiini. Silloin näkökykyni on vieläkin rajallisempi. Mutta arvatkaapa, millaiseen ratkaisun sitten päädyin tällä kertaa? No siihen samaan kuin jo pari kertaa aiemminkin: valitsin kehykset hetkellä, kun silmäni olivat pelkkää isoa pupillia, hahah. Uudet lasini eivät vielä ole valmiit, mutta arviolta ensi viikolla pääsen vihdoin näkemään (sanan varsinaisessa merkityksessään), että mitä tulinkaan nenälleni valinneeksi. Onneksi minulla oli tuona päivänä puhelimen viestien päässä arvosteluraatilaisia, jotka antoivat puolisokealle mielipiteitään. Kiitos vielä.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisää elämyksiä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Paitsi että hiihtolomamatkamme oli totta kai elämys, oli tapahtumarikasta menoa luvassa lisää myös Las Vegasissa. Siellä jo useasti käyneenä, ei sen kasinomaailmasta jaksa innostua enää yhtä lailla kuin ensikertalaisena. Niinpä olimme Madonnan lisäksi mahduttaneet pariin päivään muutakin ohjelmaa. Olimme varanneet ystäviemme suosituksesta liput Cirque du Soleilin "O"-näytökseen. Ja olihan se aivan huikea esitys. Ja Bellagio-kasinohotellin teatterin puitteet esitykselle mitä upeimmat. Lisäksi minulla oli vielä yhtenä päiväohjelmanumerona vierailla Las Vegasin suhteellisen uudessa, Prinsessa Diana -näyttelyssä. Oi että!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisGvLbKH0pPjdJkQGzMOYaCI3ueFh3VWE6TmFyNY-fMXc2gadZ5NnK9OJocE7hrOsfPEnET2k1xs3D-lyaOD4mJ3TI0WsRyFJksEckvSOCC1uNEP0HLcDAUEBvcE93Ve3_MmJT9pCLXnr9YTPz5-fLPHrZLgdeFRIYtnd3f4niCjTH7moH8AnRxlR46n0a/s4019/PXL_20240301_183240917.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4019" data-original-width="2778" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisGvLbKH0pPjdJkQGzMOYaCI3ueFh3VWE6TmFyNY-fMXc2gadZ5NnK9OJocE7hrOsfPEnET2k1xs3D-lyaOD4mJ3TI0WsRyFJksEckvSOCC1uNEP0HLcDAUEBvcE93Ve3_MmJT9pCLXnr9YTPz5-fLPHrZLgdeFRIYtnd3f4niCjTH7moH8AnRxlR46n0a/w442-h640/PXL_20240301_183240917.jpg" width="442" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Prinsessa Diana -näyttelyssä oli valtava määrä sekä tietoa että aitoa materiaalia lähtien aina hänen lapsuudestaan. Nähtävillä oli esimerkiki Dianan ranskan kielen harjoituskirja. Näytteillä oli myös täydellinen kopio hänen hääpuvustaan. Ja kyllä, se pitkä laahuskin oli tuolla takana. Kukapa ei kyseistä pukua Dianan ja Charlesin hääseremoniasta muistaisi!</span></td></tr></tbody></table><br /><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kotimatka meni jännittäväksi</span></h4><p style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Paluulentomme Las Vegasista kotiin oli lauantaina. Ja kuinka ollakaan, ei siitäkään jännitysmomenttia puuttunut. Tuolloin lauantaina Las Vegasin alueella mitattiin ennätyksellisiä myrskytuulia puuskineen. Jonkin uutisen mukaan lentokentällä puuskat olivat kovimmillaan jopa 40 vuoteen. Lisäksi esimerkiksi yksi kaupungin keskustan pääkaduista jouduttiin sulkemaan, sillä hotellin nimikyltti oli paiskautunut tuulen voimasta kadulle. Pieniä tappioita tuli myrskyssä meillekin, sillä ukkokulta menetti otsalleen nostamat aurinkolasit. Myrsky vei ne mennessään. Oli se kauhea myräkkä, hui olkoon!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgplZHhMAcMd6_GOwSUf-E3DQdnWcJGYnCO0L8SxxK3GQk9ED0KNRZS3JqwNVLSo_fTdij9D09vTUHzvkqrTlgfmBW07JY8UFtQbn9R43Hp4kqb9vKfySatAzS7PXQ4BV60S8qQ0fZYIurzfHr6YrEVf7dzuuLWGstwr1EeFX3pjt7WSv70qoiri4kmDe95/s4080/PXL_20240302_202258273.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgplZHhMAcMd6_GOwSUf-E3DQdnWcJGYnCO0L8SxxK3GQk9ED0KNRZS3JqwNVLSo_fTdij9D09vTUHzvkqrTlgfmBW07JY8UFtQbn9R43Hp4kqb9vKfySatAzS7PXQ4BV60S8qQ0fZYIurzfHr6YrEVf7dzuuLWGstwr1EeFX3pjt7WSv70qoiri4kmDe95/w640-h482/PXL_20240302_202258273.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Kävimme myrskypäivänä kävellen katsomassa Las Vegasin uutuutta Sphereä. Vaikka aurinko paistoi, tuntui matka voimakkaissa tuulenpuuskissa välillä jopa hengenvaaralliselle.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näin ollen saimme jännittää, kuinka paluulentomme kanssa kävisi. Menimme ajoissa lentokentälle, vaikka etukäteen oli ilmoitettu, että lentomme tulisi olemaan ainakin muutamia minuutteja myöhässä. Lentokentällä alkoi kuitenkin paljastua kokonaistilanne. Kone, jonka oli määrä saapua Las Vegasiin ja jolla meidän oli tarkoitus matkata kotiin, ei päässyt myrskyn vuoksi laskeutumaan. Oli yrittänyt sitä jo kaksi kertaa, mutta joutunut molemmilla kerroilla palaamaan kiertämään kehää kentän yläpuolelle. Vasta kolmannella yrittämällä kone pääsi maankamaralle. Satuin lentokentällä wc-tiloihin samaan aikaan, kun tuolta lennolta ja koneesta ulos päässyt nainen tuli sinne myös. Naispolon hermot olivat täysin riekaleina.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Paluulentomme myöhästyi lopulta reilun tunnin verran, mutta olimme silti onnekkaita, sillä useampia muita lentoja peruttiin myrskyn vuoksi kokonaan. Ja voin sanoa, ettei se lentomatka ollut tasaista kyytiä. Pomppuja piisasi, huh huh.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Summa summarum</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun siis nyt katsahdin peräpeiliin viimeisen kuukauden ajalta, niin todellakin tuntuu, että minua on viety kuin litran mittaa! Ja kun aivan kaikkiin menoaikatauluihin ei ole voinut itse edes vaikuttaa. Sairastapauksiani lukuun ottamatta kaikki on kuitenkin ollut ihanan antoisaa, ja tarjolla on ollut nyt lyhyessä ajassa paljon kohokohtia ja elämyksiä. En siis panisi pahakseni, jos maaliskuusta tulisi tempoltaan jo vaikka hiukan tasaisempi. Ja lompakkokin kiittäisi, jos pysyisi vaikka hetken ihan kotosalla, hah. Nyt onkin tuntunut ihan kivalle palata taas normaalin arkeen ja vähän jo hengähtää. <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAGlLfYiNmoI7zoY7MwCLcHDUeluzL5hSUP0c72PTeNLWA3uZ7yGgiCsEK-eZAy1IK4P5tA4U8nWespgBd2ASAH9euI-l3zcztgfad-oB5WWJXo26TyWV68Q1hjP7WtxD2Psae3frHdz4Zbl1s4a3Sgoj3UkLiNuK8K949wlG84kbanYzvk2jQI2H0VaVp/s3506/PXL_20240301_062337304.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3506" data-original-width="2740" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAGlLfYiNmoI7zoY7MwCLcHDUeluzL5hSUP0c72PTeNLWA3uZ7yGgiCsEK-eZAy1IK4P5tA4U8nWespgBd2ASAH9euI-l3zcztgfad-oB5WWJXo26TyWV68Q1hjP7WtxD2Psae3frHdz4Zbl1s4a3Sgoj3UkLiNuK8K949wlG84kbanYzvk2jQI2H0VaVp/w500-h640/PXL_20240301_062337304.jpg" width="500" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Kuin tulisilla hiilillä...</span></td></tr></tbody></table></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaiken tämän vauhtiajon taustalla olen käynyt vielä lisäksi tietynlaisia neuvotteluja, jostakin minulle täysin uudesta ja erilaisesta, mutta tästä ehkäpä ensi postauksessa lisää. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt päätän näihin kuviin ja tunnelmiin, ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! </span></p><p><br /></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com0Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-14780220894433022082024-02-03T20:37:00.000-08:002024-02-05T08:36:13.624-08:00Pankki vai luotto amerikkalaisittain<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Muistan, kun Suomessa tulivat yleisemmiksi pankki- ja luottokorttien yhdistelmät. Ja erityisesti muistan, kun sellaisen sai ensimmäisen vakinaisen työpaikan ja vakiintuneiden tulojen myötä myös itse. Tuolloin oli tuttua, että kaupan kassalla kysyttin: "Pankki vai luotto?" Kummallako kortin ominaisuudella halusit ostoksesi maksaa. Jos siihen aikaan valitsi luoton, oli valinnassa vähän sellainen kaiku, että kortin käyttäjän tili huuti jo punaisella. Eli rahaa ei ollut ja piti ostaa velaksi. Niinpä lähestulkoon aina valintana oli maksaa kortin pankkipuolella. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">USA:ssa tilanne on toinen. Teen karkea yleistyksen: Täällä kaikki kynnelle kykenevät maksavat kaiken luotolla. Miksi näin? </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Luottokorttimaksamisen hyödyt</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yksi tärkeä tekijä Yhdysvalloissa luottokortilla maksamisessa on luottohistorian kerryttäminen. Mutta on myös muita kannustavia syitä. Täällä monilla, ellei jopa kaikilla eri luottokorteilla tehdyistä ostoksista saa prosentuaalista palautusta. Puhutaan palkinnoista (<i>rewards</i>) ja käteispalautuksista (<i>cashback</i>). Jollakin kortilla saatat saada 3 % kustannuksesta takaisin, jos käyt tankkaamassa tai 5 %, jos käytät korttiasi ravintolassa. Toinen kortti lupaa isompaa palautusprosenttia vain ja ainoastaan ruokakauppaostoksista. Eli vingutitpa luottokorttiasi satasella ruokakaupassa, bensa-asemalla tai fysioterapeutilla, niin saat aina vähintään 1-5 dollaria takaisin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toisinaan luottokortin myöntänyt pankki tarjoaa myös lisädiilejä eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Tällöin saattaa yksittäisestä kertaostoksesta saada 5-10, jopa 20 prosenttia rahaa takaisin. Tai vaikkapa 10-20 dollaria.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirAP661clE4200cNJUdibQhVhytYW-Pxt8U7kWKVqCkDMwER1L5L0UCBj3So7qQD0w97-n4zOvxptJMXtmOSjv0ST1Em1FdCSPOJBJAHd_IOi-aI_UxCzpm_lrJIt1t-D9wjaHAR4s1XhzeCikaCCxo_nJQGGY3Me8tnNW68rtGmrWruL6kYR5hTuVMkK7/s2108/Screenshot%202024-02-03%2013.18.08.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="712" data-original-width="2108" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirAP661clE4200cNJUdibQhVhytYW-Pxt8U7kWKVqCkDMwER1L5L0UCBj3So7qQD0w97-n4zOvxptJMXtmOSjv0ST1Em1FdCSPOJBJAHd_IOi-aI_UxCzpm_lrJIt1t-D9wjaHAR4s1XhzeCikaCCxo_nJQGGY3Me8tnNW68rtGmrWruL6kYR5hTuVMkK7/w640-h216/Screenshot%202024-02-03%2013.18.08.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jeepin luottokortilla esimerkiksi 7 % huoltokustannuksista takaisin. Kuva netistä.</span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näiden lisäksi jokaisesta luottokorttihöyläyksestä kertyy esimerkiksi lento- tai muita pisteitä, joita voi halutessaan käyttää lentomatkoihin tai majoittumisiin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eri luottokortit erilaisine etuineen opettavat nopeasti siihen, millä kortilla kannattaa missäkin tilanteessa maksaa. Ja todellakin, täällä lompakoista ei löydy ainoastaan oman pankin yksittäinen luottokortti, vaan niitä on yleensä kertynyt ja jopa kannattanut ottaa useammalta eri taholta. Tämä tietenkin määräytyy jokaisen käyttäjän ja perhekunnan talouden ja käyttökohteiden mukaan. Jos ei esimerkiksi juurikaan matkusta, ei tietenkään kannata ottaa luottokorttia, joka kerryttää erityisesti lentopisteitä. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Korttien viidakko</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Luottokorttien runsasta määrää lompakoissa edesauttaa myös se tosiasia, että täällä eri korttien tarjoajia on p-a-l-j-o-n. Ja kortteja myös markkinoidaan suorastaan hurjasti. Uusia luottokorttimainoksia tipahtelee postilaatikkoomme viikoittain. Ei ole mitenkään kummallista, että meille tupsahtaa yhden viikon aikana jopa kymmenen eri luottokorttimainosta. Ne tulevat vieläpä henkilökohtaisena postina, siis omalla nimellä ja osoitteella varustettuina eli asiakasrekistereitä käytetään. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Runsasta luottokorttitarjontaa puoltaa myös se, että Yhdysvalloissa on yli 4 000 eri pankkiketjua. Lisäksi täällä luottokortteja tarjoavat muutkin kuin pankit. Pankkien kanssa yhteistyössä niitä tyrkyttävät esimerkiksi lentoyhtiöt, autokaupat, verkkokaupat kuten Amazon ja tavarataloketjut kuten Target, Nordström, TJMaxx. Vuoden 2022 lopussa luottokorttitarjoajien joukkoon liittyi myös elokuvateatteriketju AMC. Muutama kuukausi sitten saimme luottokorttitarjouksen Jeepiltä. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Siis että Suomessakin omaa luottokorttiaan voisi tarjota Finnkino, Citymarket, Wetteri ja Volvo. Vai joko tarjoavat? Voin hyvinkin olla jo tippunut Suomi-kelkasta.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Liittymistarjoukset</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Edellä mainitut tahot houkuttelevat uusia luottokorttiasiakkaita tietenkin mehukkailla tarjouksilla.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx7ND8f2VP9vsE8YzgP7TQZRCbTrOiMBdkdEIQ38INdEkN1DJ5oIFBDyIBRwumNGJF9TQYe6ebC5PHThYQcuFk12YNxV85rL0O-1BrQLIulJ854CCxo4439VxezhBCw2aU3kpNYlhb_LHyIEOEBsdeuy-ismSUSyoIcQCRXAp5w24drsnHc2XZj7NWjA0y/s4080/PXL_20231106_010026176%20(1).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx7ND8f2VP9vsE8YzgP7TQZRCbTrOiMBdkdEIQ38INdEkN1DJ5oIFBDyIBRwumNGJF9TQYe6ebC5PHThYQcuFk12YNxV85rL0O-1BrQLIulJ854CCxo4439VxezhBCw2aU3kpNYlhb_LHyIEOEBsdeuy-ismSUSyoIcQCRXAp5w24drsnHc2XZj7NWjA0y/w640-h482/PXL_20231106_010026176%20(1).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yhden pankin houkutustarjouksena oli 900 dollarin liittymisedut.</span></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tarjouksia tipahtelee myös sähköpostiin. Tässä yksi saamani malliksi:</span></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium;"><i>Hi Kaisa!</i></span></blockquote><div><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium;"><i><br /></i></span></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white;">Earn up to </span><b style="background-color: white;">$800 cash back</b><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white;"> with a </span><b style="background-color: white;">$200 bonus</b><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white;"> after you spend $500 on purchases in your first 3 months with the XXXX card.*</span></span></i></div></blockquote><div><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br style="background-color: white;" /></span></i></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white;">Plus, earn </span><b style="background-color: white;">5% cash back</b><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white;"> on gas station and grocery store purchases (excluding Target and Walmart)* on up to $12,000 spent in the first year (that’s </span><b style="background-color: white;">$600 cash back</b><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white;">!)*.</span></span></i></div></blockquote><div><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yksi luottokorttifirma tarjosi korttinsa avaamisesta peräti 150 000 lentopistettä. Jos tekee hyvän löydön, noilla pisteillä lentää kaksi henkilöä valtameren yli businessluokassa. Lentopisteet luvattiin kilahtavan tilille, jos käytti korttia puolessa vuodessa 6 000 dollarilla.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vuosimaksut</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Houkuttelevista tarjouksista huolimatta ilman harkintaa luottokortteja ei tietenkään pidä ottaa, kenenkään. Meillä oman amerikkalaisen pankkimme luottokortit ovat vuosimaksuttomia. Usein muiden tahojen tarjoamien korttien ensimmäinen käyttövuosi voi olla ilmainen, mutta sen jälkeen alkavat juosta vuosimaksut. Ja ovathan joidenkin luottokorttien vuosimaksut toki kalliita. Meillä kalleimman luottokortin vuosimaksu on lähemmäs 700 dollaria, mutta esimerkiksi viime vuonna saimme kyseisellä kortilla yli tuhannen dollarin edestä etuja. Näistä esimerkkinä mainittakoon USA:n lentokentillä nopean turvatarkastuksen, Clear-tunnistuksen jäsenyysmaksut. Clear-tunnistus perustuu ainoastaan iiriksen kuvaamiseen, mitään henkilöllisyysdokumentteja ei tarvitse näyttää.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomi vs. USA</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Luin jokin aika sitten <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009324550.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">artikkelin</span></a> Suomessa myönnettävistä varakkaiden ns. mustista luottokorteista. Ainakin pari pankkia vaati kortin saamiseksi miljoonan euron omaisuuden. Kun sitten katsoin korttien tarjoamia etuja, ne kuulostivat samantasoisille kuin täällä on monessa tavallisen tossunkuluttajan luottokortissa. Esimerkkeinä lentokenttien loungepääsyt ja matkavakuutukset. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olemme myös vertailleet muutaman Suomessa asuvan ystävämme kanssa samantasoisten American Express -korttien etuja ja vuosimaksuja. Yhdysvalloissa myönnetyn Amex-kortin vuosimaksu oli pienempi, mutta edut huomattavasti paremmat. Luottokorttien erilaisista lähimaksun ostorajoista olinkin kirjoittanut jo aiemmin <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2023/07/ulkosuomalainen-ummikkona-suomessa.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Suomi-postauksessani</span></a> heinäkuussa 2023.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja onhan lentopisteitä kerryttäviä luottokortteja toki Suomessakin. Sellainen oli itsellänikin vielä jokin aika sitten, mutta ei ole enää. Ainakin tuolloin suomalainen korttini kuitenkin kartutti vain yhden lentopisteen/ostoeuro. Täällä moni matkailuun painottunut luottokortti antaa tietyistä ostokategorioista viisin- tai kymmenkertaiset lentopisteet.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pistepeli</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Parin viime vuoden aikana armas ukkokultani on ollut innostunut tutkimaan miten luottokorteilla voi saada parhaimman pistehyödyn vaikkapa matkaa tai majoitusta varatessa. Hän on opetellut niin sanotusti pelaamaan tätä luottokorttien pistepeliä. Jo ennen tätä tarkempaa perehtymistä olemme lentäneet muutaman kerran Etelä-Amerikkaan pelkillä luottokorttipisteillä, ja nämä lennot ovat olleet vieläpä bisnesluokassa. Eli lentopisteitä on meille kertynyt kiitettävä määrä ihan tavallisessa arjessa, kun olemme maksuihin käyttäneet pankkikortin sijasta aina luottokorttia.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyttemmin ukkokullalla taitaa olla eri luottokorteista ja niiden pistekertymistä itseopiskeltuna jo ns. syventävä kurssi. Pelisilmänsä on siis aika tavalla jo kehittynyt, ja onpa hän jakanut vinkkejään jo kavereilleenkin. Ja täytyy sanoa, etten pane tätä pelisilmän kehittymistä pahakseni. Olemme voineet hyödyntää luottokorttipisteitä sellaisiin kohteisiin, joihin meillä ei ikikuuna päivänä tulisi muutoin mentyä niiden kalliiden tai jopa superkalliiden hintojen vuoksi. Eli sellaista kertaluonteista luksusta olemme päässeet muutaman kerran nauttimaan.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kääntöpuolia</span></h4><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lukuisten luottokorttimainosten ja korttien hankintakampanjoiden varjossa ei ole mikään ihme, että paikallisten lompakoista voi löytyä helposti 10-20 luottokorttia. Ja tälllöin tietenkin riski kasvaa, että jonakin päivänä huomaakin, ettei kaikkien korttien velkaa olekaan vara maksaa takaisin. Mistä päästäänkin sujuvasti faktoihin.</span><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://www.annuity.org/personal-finance/average-credit-debt/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Vuoden 2022 tilastojen</span></a> mukaan keskivertoamerikkalaisen luottokorttivelka oli 7 950 dollaria. Isoin velka oli Alaskassa asuvilla, yli 8 000 usd/hlö, ja pienin puolestaan Iowan osavaltion asukkailla, alle 4 800 usd/hlö. Vuonna 2023 keskimääräinen velka oli, yllättävää kyllä, enää 5 300 dollaria.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yli 84 % yhdysvaltalaisista pitää hallussaan ainakin yhtä luottokorttia ja yli 60 %:lla on ollut luottokorttivelka maksamatta yli vuoden. Ei siis ihme, että eräs sijoituksiin keskittynyt yhtiö kirjoitti <a href="https://www.schwab.com/learn/story/how-to-create-credit-card-debt-exit-plan?cmp=em-XCS" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">artikkelissaan</span></a> miljoonien amerikkalaisten tuntevan olevansa luottokorttivelkansa kanssa ansassa.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yksi erikoisuus</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Aikoinaan Oulussa läheinen kollegani palasi useamman vuoden työkomennukselta Yhdysvalloista. Muistan, kuinka hän kertoi amerikkalaisesta tavasta käyttää luottokorttien saldo niin sanotusti tappiin ja hankkia sen jälkeen uusi luottokortti. Luottokortin velkaa ei siis ollut alunpitäenkään tarkoitus maksaa takaisin. Tällainen käytös johtaa tietenkin pidemmän päälle velkojen kasaantumiseen, ja sitä kautta vakaviin taloudellisiin ongelmiin. Ja tällaisia luottokortin käyttäjiä löytyy toki joka maasta, ei vain Yhdysvalloista.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jokin aika sitten sattui myös ystävälleni mielenkiintoinen tapaus amerikkalaisiin luottokortteihin liittyen. Ystävän puolison laukku varastettiin ja siinä mukana meni myös lompakko luottokortteineen. Kun puoliso lopulta soitti luottokorttiyhtiöön sulkeakseen korttinsa ja luottotilinsä, oli vastaus suomalaislasien takaa katsottuna erikoinen. Virkailija oli ääneen ihmetellyt sulkemista. Kun ei niin kuulemma juuri kukaan USA:ssa tee. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ehkä virkailijan kommentti on omiaan vahvistamaan tietoa, että amerikkalainen käyttää luottokorttinsa saldorajaan asti ja siirtyy seuraavaksi käyttämään toista korttia. Luottoa ei ole ollut tarkoituskaan maksaa takaisin. Jos kortti on jo niin sanotusti höylätty tappiinsa, niin ei sitä pysty varaskaan enää käyttämään. Miksipä siis sulkea korttiaan tai tiliään? Ja toisaalta, jos tilin sulkisi kokonaan, lankeaisivat sen velat maksettaviksi. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helpotusta maksuihin </span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Palasimme tammikuussa lomareissusta Etelä-Amerikasta ja mikä siellä luottokorttimaksuihin liittyen oli mielenkiintoista, niin maksuvaiheessa pystyi valitsemaan, monessako erässä laskun lopulta halusi maksaa. Usein vaihtoehtoina oli 1 - 6 maksuerää. Me valitsimme tietenkin aina ainoastaan yhden maksuerän, mikä varmasti valuuttakurssiheilahtelujen ja korkokertymien vuoksi oli järkevää. Mutta nyt huomasin uutuutena yhdessä amerikkalaisessa luottokortissani, että nettipankissa pystyisi yksittäiselle luottokorttivingutukselle tekemään maksusuunnitelman.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj88aRkG0_ypgrKpHUFwISzvqd55v3I2002w6DCO9aZCkBjxqh3bGAi04B-IhlVGESJBAA1bQrFZ6OpBHH7bqDZoYBBYPYIuSkuF7b2a72CB6KmhfS9ut4oQyLWdA-lx83kKEHwaHs5TXaRlkxqmyErrEL-4qLXE6kenEM4w0MfNwjZTn2gPMIRBgPFo7hz/s1340/Screenshot%202024-01-24%2008.56.12.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="602" data-original-width="1340" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj88aRkG0_ypgrKpHUFwISzvqd55v3I2002w6DCO9aZCkBjxqh3bGAi04B-IhlVGESJBAA1bQrFZ6OpBHH7bqDZoYBBYPYIuSkuF7b2a72CB6KmhfS9ut4oQyLWdA-lx83kKEHwaHs5TXaRlkxqmyErrEL-4qLXE6kenEM4w0MfNwjZTn2gPMIRBgPFo7hz/w640-h288/Screenshot%202024-01-24%2008.56.12.png" width="640" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hiukan huvittavakin yksityiskohta amerikkalaisissa luottokorteissa on niiden valmistusmateriaalit. Osa on tehty metallista, esimerkiksi Applen kortti titaanista, ja Mastercardin kultakortti on päällystetty 24 karaatin kullalla. Ja kun ukkokulta sai vastikään pankiltamme uuden kortin vanhentumassa olleen tilalle, niin se oli tehty 80 % kierrätetystä muovista. Skaalaa materiaaleissa siis on.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaista katsausta tällä kertaa. Millaisia ajatuksia heräsi? Ja millaisia luottokorttietuja mahdollisesti itse hyödynnät? Olisi kiva kuulla. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta nyt ensi kertaan. Niinpä sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><i>Edit: 5.2.2024 tekstiin täsmennetty, että varkaustapauksen jälkeen oli kyseessä luottotilin sulkeminen, ei ainoastaan kyseisen kortin.</i></span></p><p><br /></p></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-25640753095982280432024-01-20T20:53:00.000-08:002024-01-21T09:46:51.618-08:00Osa 3: Miljoonakyyti viidakosta pois<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Poispääsy kolumbialaisesta viidakosta oli oma lukunsa. Majapaikkamme oli keskellä ei mitään ja läheiseen kylään pääsy oli mopo- tai venekyydin takana. Emme kuitenkaan olleet varanneet paluulentolippujamme samasta Bahia Solanon kylästä, minne tullessa laskeuduimme, vaan eteläisemmästä Nuquin kylästä. Koska pääsy viidakosta tarpeeksi ajoissa Nuquista lähtevälle lennolle oli kysymysmerkki, olimme varanneet kylästä kaiken varalta majoituksen yhdeksi yöksi. Emme halunneet missata paluulentoa Medelliniin.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc5UtLZ5SogHhNO6ghHWEeDV3svnG-erWRvHZ-a-nP7NoUuCjE51EQAF3cOQa6tlA0AxFCg664kOcMqakZ8BXmcpahPNJFBqzhCr3Ityp87HKSjNykPrZbwQBwzSLGyVVu4uZeb6LZrkEQLvpdhaKVAcK1vBydQEhnQ43xa75wh1s8xQ0UGzeo54ukg-ZG/s4080/PXL_20231219_230050686.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc5UtLZ5SogHhNO6ghHWEeDV3svnG-erWRvHZ-a-nP7NoUuCjE51EQAF3cOQa6tlA0AxFCg664kOcMqakZ8BXmcpahPNJFBqzhCr3Ityp87HKSjNykPrZbwQBwzSLGyVVu4uZeb6LZrkEQLvpdhaKVAcK1vBydQEhnQ43xa75wh1s8xQ0UGzeo54ukg-ZG/w640-h482/PXL_20231219_230050686.jpg" width="640" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Poistumistapojen selvittelyä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viidakkomajapaikan pitäjä osasi kertoa, että Bahia Solanosta menisi säännöllinen venekuljetus Nuquihin. Mutta se kulki vain joka toinen päivä, mikä ei istunut meidän aikatauluumme. Joko olisimme joutuneet jättämään yhden, jo maksetun yön viidakossa väliin ja majoittumaan lisäyön Nuquissa. Ja tiesimme jo etukäteen Nuquin majapaikkamme olevan ankean. Toisena vaihtoehtona oli jäädä yhdeksi lisäyöksi viidakkoon odottamaan tarjolla olevaa "julkista" venekyytiä lentopäivänä, mutta silloin oli turhan iso riski myöhästyä lennolta. Kumpikaan vaihtoehto ei houkutellut. Kerroimme, että haluaisimme neuvotella yksityisestä venekyydistä Nuquihin.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Neuvottelut</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Majapaikan pitäjä soittaa paikallisen venemiehen paikalle. Aikaa vierähtää ehkä puoli tuntia tai tunti, kun rantaan kaartaa vene. Sen kuljettaja on sama, joka kyyditsi meitä ensimmäisenä päivänä Utrian kansallispuistoon. Matkaseurueemme oli kokoontunut rannalle katsomaan auringonlaskua. Niinpä neuvottelut tarvitsemamme venekyydin ajankohdasta ja hinnasta käydään Tyynenmeren rannalla palmunlehväkatoksessa. Illanhämärissä, kun kuukin on jo pian nousemassa taivaalle. Olemme niin sanotusti hankalia asiakkaita. Julkinen venekyyti ei meille sovi, joten olemme vailla yksityiskyytiä.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Meidän puolelta neuvottelijana on kaverimme, jolla on parhaat espanjan taidot. Mutta paikallismurteen ymmärtäminen on jälleen kerran vaikeaa. Tietääkseemme on saatu sovittua jo oikea päivä ja kellonaika. Nyt sitten vielä se hinta. Venemies käy hetken keskustelua toisen paikallisen miehen kanssa. Lopulta lataa hinnan ilmoille: yksi miljoona. Onneksi kyseessä ovat Kolumbian pesot, eikä USA:n dollarit. Vaikka matkan hinta (260 usd) vähän kirpaisee, päätämme sen neljään sierainpariin maksaa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myöhemmin illalla venekuski tulee käymään majapaikan "ravintolassa" perheensä kanssa. Ehkä halusi näyttää vaimolleen, ketkä hullut tilaavat yksityistä venekyytiä näin lyhyellä varoajalla. Kuskilla on kolme pientä lasta. Tuntuu hyvälle: maksamamme raha tulee perheessä varmasti tarpeseen.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxNT4E_WYWQyRWlGXuQHi8BViVwwulgcL1SqkJj-imexcAHMbHcfXyo1KNQzgHsxAeMQufFp5FJFSHJQdy2DfLFgi4NntoMB4xX3YDFmihNzbFEGal6A7zwKV5PWpw0nxBVRoTzH0Cgx0wZmCaTiPcvtqie_HoVWM-gVoBLEKA81_q40th-ZifvHBljhwj/s4080/image%20(7).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxNT4E_WYWQyRWlGXuQHi8BViVwwulgcL1SqkJj-imexcAHMbHcfXyo1KNQzgHsxAeMQufFp5FJFSHJQdy2DfLFgi4NntoMB4xX3YDFmihNzbFEGal6A7zwKV5PWpw0nxBVRoTzH0Cgx0wZmCaTiPcvtqie_HoVWM-gVoBLEKA81_q40th-ZifvHBljhwj/w640-h482/image%20(7).jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Salakuva viidakkomajapaikastamme. Kun iltaruoka-aika oli ohi, kyyditettiin paikan kokki aina mopolla kotiinsa pilkkopimeää merenrantaa pitkin. Tässä mopo lähdössä pihasta.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Venekyyti kuin Miami Vicessa</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lähtöaamu koittaa. Reput on pakattu. Jännittää, saapuuko venekyytimme sovitusti. Mutta sitäkin jännemmät hetket aiheuttaa katoksessa päittemme yläpuolella luikerteleva käärme! </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pumppuni tykyttää matelijasta edelleen, kun vene saapuu rantaan. Laituria ei ole, joten kahlaamme ranta-aallokkoon ja hyppäämme veneeseen. Matka Nuquihin alkaa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuski painaa heti alkajaisiksi kaasua oikein olan takaa. Vauhti on hurja. Tyynenmeren aallot paukuttavat venen pohjaa välillä niin, että selkänikamat tuntuvat saavan kokonaan uusia asentoja. Matkalle on painoksi otettu istumaan paikallisia nuoria miehiä. Kovin hoikkia ovat, mutta painoina nyt kuitenkin. Ilman lisäpainoja vene tekisi varmasti aallokossa kuperkeikan. Onneksi kepeähköt matkatavarareppumme on laitettu lukolliseen "ruumaan", etteivät ne pääse poukkoilemaan vauhdissa yli laidan. Minua hurja vauhti naurattaa ja tuo mieleeni Miami Vicen venekyydit Kuubaan. Jos jään veneessä nauramaan suu auki, ilmavirta kuivattaa ikenet nopeasti. Onneksi ei ole tekareita, sillä siinä rytyytyksessä ne olisivat lentäneet mereen jo alkukiihdytyksessä. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kesken matkan kuskimme näkee kolme kalastajavenettä. Vauhti hissuksiin ja kaarros yhden kalastajan veneen kupeeseen. Käydään lyhyt keskustelu ja kuski ostaa kalastajalta tuoreet kalat. Perämoottorin ollessa kalastajien luona alhaisilla kierroksilla kuski kertoo, että piakkoin on yksi lyhyt välipysähdys. Hän käy hoitamassa välisatamassa vähän asioita. Ja sitten taas, kaasu pohjaan!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lähestymme rantaa. Niemenkärkeen on valunut rantahiekkaa ja kuskimme kaahaa aivan tuota hiekkaista kärkeä hipoen. Suoraan sanoen olen varma, että nyt jäädään kiinni matalaan veteen, mutta kuski näyttää tuntevan tuonkin kohdan kuin omat taskunsa. Vene ohittaa kärjen hienossa sivuluisussa. Kaarteen jälkeen alamme nähdä rannassa hökkelikylän ensimmäisiä asumuksia. Lopulta kuskimme malttaa hidastaa vauhtia ja pakittaa veneen satamaan. Yhtäkkiä selkiemme takaa alkaa kuulua kanojen kovaa kaakatusta. Veneessämme on ollut kyydissä kanahäkki ja siellä kaksi isoa kanaa. Kun kuski nostaa ne kauloistaan mukaansa, alkavat kanat raakkumaan kovaa. Kuski painelee kuivalle maalle kanat kainalossa. Kuluu muutama minuutti ja kuski palaa. Kanat ovat jääneet hökkelikylään. Matkamme jatkuu. Täyttä vauhtia, totta kai!</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgGkTzJCgvrGj_9EdP93xLyBqtU8gM0z3hY4bJQYMr8tiI55NAlO3nnBOfCyT-dhYyMaPKeWe5Pr0mu3ezkm_3QiL5CzIW6FYo9QvOchfr5YGLpTzVBMj6pTZ3rMYo7GbkMkwSK7pxBnH_j6_VDHtuKmueOHmkWc-pnCpjCGTWaPugrjYHBqmb_nQmgdif/s4080/PXL_20231221_165637272.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgGkTzJCgvrGj_9EdP93xLyBqtU8gM0z3hY4bJQYMr8tiI55NAlO3nnBOfCyT-dhYyMaPKeWe5Pr0mu3ezkm_3QiL5CzIW6FYo9QvOchfr5YGLpTzVBMj6pTZ3rMYo7GbkMkwSK7pxBnH_j6_VDHtuKmueOHmkWc-pnCpjCGTWaPugrjYHBqmb_nQmgdif/w640-h482/PXL_20231221_165637272.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lähestymme välipysähdyspaikkaa. Painolastipojat edessä. "Satama" kuvan vasemmassa ylälaidassa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Noin puolentoista tunnin venematkan jälkeen saavumme Nuquihin. Kuskin leveä hymy on vailla vertaa, kun lyömme hänelle miljoona pesoa kouraan. Ehkäpä painolastipojatkin saavat siitä osansa. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nuqui ja elämäni karmein hotellimajoitus</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nuqui on vain 3 000 asukkaan kylä. Sekin on eristäytynyt: kylään ei ole teitä, ainoat pääsykeinot on lennot ja venekyydit. Yksi kylän kolmesta pääelinkeinosta on ekoturismi ja paikkakunnalla taitaa olla peräti neljä hotellia tai niiden tapaista. Yhdessäkään niistä ei ole ilmastointia.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-c1EM8ENc7amZwDXZA8SH5aW7_Hqj3_URYuaus1wVN1JsvorUXbYi09dK06cMxnvnXgcofs8uVV3xL_MjmMfVkeX7ZjffoqcQTNbmkyIakLD2YSaUStjLFJDEKo8UtjixILr2fMBXyj7RIU7laM1PH1N0SVs8_g4VTA75hyKzFNHnJgt2kIpMub8WdW9p/s4039/image%20(6).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2898" data-original-width="4039" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-c1EM8ENc7amZwDXZA8SH5aW7_Hqj3_URYuaus1wVN1JsvorUXbYi09dK06cMxnvnXgcofs8uVV3xL_MjmMfVkeX7ZjffoqcQTNbmkyIakLD2YSaUStjLFJDEKo8UtjixILr2fMBXyj7RIU7laM1PH1N0SVs8_g4VTA75hyKzFNHnJgt2kIpMub8WdW9p/w640-h460/image%20(6).jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kylän pääraitti.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN62VtpmZi7LQOqKl6jWDYvUQ3vJDTiLucljlz_e9JADF01S29UgDNhZolOIZJJpd-tar73wx33ftOOX_iYj7ekoT764JcQxhXQt_VPq_YBUN95V5GcfSX2xUdoicgZkCUeIKJihTXFT5QS0UnfjHpeFcgDUbvKDg3ueW8DruJvRiANIlH3JFeRsYmTXAD/s4080/PXL_20231221_231235423.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN62VtpmZi7LQOqKl6jWDYvUQ3vJDTiLucljlz_e9JADF01S29UgDNhZolOIZJJpd-tar73wx33ftOOX_iYj7ekoT764JcQxhXQt_VPq_YBUN95V5GcfSX2xUdoicgZkCUeIKJihTXFT5QS0UnfjHpeFcgDUbvKDg3ueW8DruJvRiANIlH3JFeRsYmTXAD/w640-h482/PXL_20231221_231235423.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kylän kaduilla jälleen kerran vain tuk-tukeja, mopoja ja polkupyöriä.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nuquissa ilma tuntuu vielä tukalemman kuumalle kuin viidakossa. Jo aamupäivästä lämpötila on kivunnut 34 asteeseen ja trooppisen kosteuden kera saa tuntumaan sen 40 asteelle. Hotellihuoneemme näyttää ehkä enemmän vankisellille ja sisälämpötila hipoo varmasti 50 astetta. Huoneessa ei yksinkertaisesti pysty olemaan! Illalla yritämme pitää huoneissamme läpivetoa, että ne saisi edes hitusen viilenemään. Hiki virtaa läpi yön, huh huh.</span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc7UcN2n35r8QAlSclaWsxuGEbk0nDEdyG6jwWDFQNAEY_YStW_r4XJWIGT0YeoWKl3m4V-Z6N8qorciDvm4fi0DOnIJd_puJx9t2RJ-yfMJ-_s2xyuhoIwjtYBhfOTs7jCR5yZH4w54mf1FtOek4iA4PfZC20VFi_gseDJppCgzdk58xnYyD0WUM3d-xm/s4080/PXL_20231221_174402417.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc7UcN2n35r8QAlSclaWsxuGEbk0nDEdyG6jwWDFQNAEY_YStW_r4XJWIGT0YeoWKl3m4V-Z6N8qorciDvm4fi0DOnIJd_puJx9t2RJ-yfMJ-_s2xyuhoIwjtYBhfOTs7jCR5yZH4w54mf1FtOek4iA4PfZC20VFi_gseDJppCgzdk58xnYyD0WUM3d-xm/w482-h640/PXL_20231221_174402417.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lämpötilaltaan saunaa muistuttava hotellihuoneemme. Hinta huokea 23 usd/yö. Kyllä oli karmein hotellikokemus sitten naismuistiin. </span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9uleBGpvqt_pNodFjc7yxe5pW6heAI3Z3m4GmBhv7K_cQQzv4ENX-81duD8Q007GO3wqnmEwZ_MYIUeBbblGXoXZn0sRWeA9ZUTkhggWZ3bg-BvlOP9TvIKAYLBz6ZQ9XV14YfJba2KdsV66b0Bin0f4VIQ61UnBs_C7OtaTXyHSffTdJ0d610PjQb9kh/s4080/PXL_20231222_151831146.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9uleBGpvqt_pNodFjc7yxe5pW6heAI3Z3m4GmBhv7K_cQQzv4ENX-81duD8Q007GO3wqnmEwZ_MYIUeBbblGXoXZn0sRWeA9ZUTkhggWZ3bg-BvlOP9TvIKAYLBz6ZQ9XV14YfJba2KdsV66b0Bin0f4VIQ61UnBs_C7OtaTXyHSffTdJ0d610PjQb9kh/w640-h482/PXL_20231222_151831146.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hotellin sähkötyöt oli tehty "mielenkiintoisella" tavalla. Ensin oli muurattu koko seinä ja sitten jälkikäteen tehty väylät sähköjohdoille niin tv:n kuin jokaisen pistorasian kohdalla.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span><br /></span></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavana aamuna käymme ukkokullan kanssa aamukävelyllä rannalla. Palatessamme hotellille huomaan, että hotellin ulkoseinä, siis juuri se, joka on auringon suuntaan kuumimpaan aikaan päivästä, on maalattu mustaksi! Siis talossa, jossa ei ole ilmastointia. Kukakohan tampio tuonkin älynväläyksen on saanut!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcdCynkWGqy908062jkd4FBtDTFWWeUr7Mq3v6pVZHhX2LN0-9VU08iFi_PI5FBTHyoPuyx_W2FXLdLtefhkXkzxTRrzUW9XE0aAAlKHAuCc4RUPXPWeWmjJCPhFkIgsDRDfN6xuR8FrzdUTINBIeZ7ZMdPWRoUa0-kt2nITR9qhoFdUTASpV6n_X_CWQQ/s4080/image%20(10).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcdCynkWGqy908062jkd4FBtDTFWWeUr7Mq3v6pVZHhX2LN0-9VU08iFi_PI5FBTHyoPuyx_W2FXLdLtefhkXkzxTRrzUW9XE0aAAlKHAuCc4RUPXPWeWmjJCPhFkIgsDRDfN6xuR8FrzdUTINBIeZ7ZMdPWRoUa0-kt2nITR9qhoFdUTASpV6n_X_CWQQ/w640-h482/image%20(10).jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nuquin lentoasema. Koko viidakko-osuuden ainoa paikka, jossa oli ilmastointi.</span></td></tr></tbody></table><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTo43XplwtvPSd2vUd1DKsa-MZNY48OkHLCGEPraLVmYcI-qoZv74ULLsBHj24-WR1I6rVaUbGwjRMKXB6BFIuA86UCLNzzy3SabpTw_DU_wJoLwambHB_aP1l7XzORcM_k5Zwu42kZHKba2mbQQvmIPPfgtGeZLnmLbq6Z0Pz8IzNEqK03_qaRj3TOuU8/s2804/image%20(9).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2804" data-original-width="2130" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTo43XplwtvPSd2vUd1DKsa-MZNY48OkHLCGEPraLVmYcI-qoZv74ULLsBHj24-WR1I6rVaUbGwjRMKXB6BFIuA86UCLNzzy3SabpTw_DU_wJoLwambHB_aP1l7XzORcM_k5Zwu42kZHKba2mbQQvmIPPfgtGeZLnmLbq6Z0Pz8IzNEqK03_qaRj3TOuU8/w486-h640/image%20(9).jpg" width="486" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lentokenttä oli kirjaimellisesti keskellä kylää. Kuva otettu hotellimme kattoravintolasta.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span>Lopuksi vielä pari lisävinkkiä.</span></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Varaa käteistä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuten jo arvata saatoitte, Bahia Solanon kentällä <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2024/01/menolippu-kolumbian-viidakkoon-kiitos.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">suoritettuun turismiveron maksuun</span></a> ei käynyt luottokortti. Myöskin<span style="color: #3d85c6;"> <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2024/01/osa-2-viidakossa-ja-utrian.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Utrian luonnonpuistossa</span></a></span> niin pääsymaksut, lounaat kuin juomaraha oppaille maksettiin vain ja ainoastaan käteisenä. Viidakkomajoituksemme sen sijaan oli olosuhteisiin nähden erinomaisesti varustautunut ja heillä oli maksupääte, mutta... Tullessamme majapaikkaan mökkimaksut onnistui tehdä luottokortilla, mutta lähtöpäivänä nähtävästi satelliittien signaalit olivat vinksin-vonksin, eikä nettiyhteyttä ollut. Näin ollen myöskään maksupääte toiminut. Niinpä maksoimme majapaikassa nautitut ateriat ja juomat kaiken käteisellä. Onneksi sitä oli riittämiin! Lisäksi venekyyti, joka sovittiin hämärissä olosuhteissa merenrannalla, hihih, piti tietenkin maksaa käteisellä. Myöskin Nuquin hotelli hyväksyi ainoastaan käteismaksut, vaikka hotellivaraus oli tehty nettijärjestelmän kautta ja luottokorttitiedot antaen. Nuquin hotellilla jouduimme jo raapimaan liki viimeisiä vaihdettuja pesoja taskujemme pohjilta. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuten kolmiosaisesta postaussarjastani lienee jo käyneen ilmi, en suosittelisi kohdetta heikkohermoisille ja espanjaa täysin taitamattomille. Lisämuistutuksena, että Chok<span style="background-color: white; color: #202122;">ó</span>n maakunnan murretta on hankala ymmärtää. Ilman ystävämme espanjan taitoja ei matkanteosta olisi tällä viidakko-osuudella kyllä tullut meidänkään kohdalla yhtään mitään. Olisimme varmaan viidakossa edelleen, hahah.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgajRpHvbFeSPsr-6Z5IQN-9idNStIDctCKNW5GvoMlxYzkzp1OR6EsyJ9WXyQ5TmSPj5m3NYsmM9UIdvEgaQpXBxsdASNZog3B9pwFEWL5viZ95ZVPZ_n17XFgKMQnwNpopjnqtBTuiFqPGE3eEByGYyiF6RLLzeM-nGUSMfc4L3GRmX3kP1O9zR6vPIuV/s4080/image%20(11).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgajRpHvbFeSPsr-6Z5IQN-9idNStIDctCKNW5GvoMlxYzkzp1OR6EsyJ9WXyQ5TmSPj5m3NYsmM9UIdvEgaQpXBxsdASNZog3B9pwFEWL5viZ95ZVPZ_n17XFgKMQnwNpopjnqtBTuiFqPGE3eEByGYyiF6RLLzeM-nGUSMfc4L3GRmX3kP1O9zR6vPIuV/w640-h482/image%20(11).jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lentokenttäkyyti. Päätimme, että kaverimme ottavat tuk-tukin ja matkatavarat. Me tulimme ukkokullan kanssa perässä lentokentälle - kävellen. Enpä muista ennen menneeni lentokentälle apostolinkyydillä, hahah.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaisia matkatunnelmia tällä kertaa. Tämä oli tämänkertaisen Kolumbia-postaussarjani viimeinen osa. Vuoden 2022 Kolumbia-matkakokemuksistamme voi halutessaan lukea <span style="color: #3d85c6;"><a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2022/11/kolumbia-puhdistaa-kasvojaan-osa-1.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a> </span>ja <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2022/12/kolumbia-puhdistaa-kasvojaan-osa-2.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-38278045289579679802024-01-15T10:02:00.000-08:002024-01-15T10:02:46.517-08:00Osa 2: Viidakossa ja Utrian kansallispuistossa Kolumbiassa<span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ennen tätä postausta kannattaa lukea, kuinka neljän hengen seurueemme keskelle ei mitään Kolumbian länsiosaan Tyynenmeren rantaan ylipäätään pääsi. Tuon vauhdikkaan ja monivaiheisen matkan voit lukea <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2024/01/menolippu-kolumbian-viidakkoon-kiitos.html"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>. Nyt seuraa jatko-osa, jossa kerron, mitä kaikkea me viidakon keskellä näimme ja koimme. Luvassa myös vinkkejä ja varoituksia.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEdz9zoepcq0AfxT54OYVBo4NMf6boCsdGcAlY90_VbLv13vEKz5xlmdvU6HW22H8BGtOLqVA-MBzHFDttbmnCf8-QvPSosxOd1y1ncELYjtXAtk-LsJdpF_PlpiNgCRz5Dt3PIPs3VFnyo241oW0bxqkquGFH89Cn8sseoIRFD7HKudnldbYHY06s28hf/s4080/PXL_20231219_144814345~2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEdz9zoepcq0AfxT54OYVBo4NMf6boCsdGcAlY90_VbLv13vEKz5xlmdvU6HW22H8BGtOLqVA-MBzHFDttbmnCf8-QvPSosxOd1y1ncELYjtXAtk-LsJdpF_PlpiNgCRz5Dt3PIPs3VFnyo241oW0bxqkquGFH89Cn8sseoIRFD7HKudnldbYHY06s28hf/w482-h640/PXL_20231219_144814345~2.jpg" width="482" /></a></div><br />Yksi keskeinen kohde, missä halusimme tuolta viidakon keskeltä vierailla, oli kehuja saanut<br /><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Utrian kansallispuisto</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Vaikka olimme tehneet matkaa Medellinin kaupungista jo pienlentokoneella, tuk-tukilla ja mopolla, vaati Utrian kansallispuiston (<i lang="es" style="background-color: white;">Parque Nacional Natural Ensenada de Utría</i>) saavuttaminen vielä reilun puolen tunnin venematkan. Tämä järjestyi majapaikkamme kautta. Samaan venekyytiin ja päiväretkelle mukaan lähtivät aiemmassa postauksessa mainitsemani kolmihenkisen perheen äiti ja tytär.<br /><br />Utrian kansallinen luonnonpuisto on Kolumbian Choc<span style="background-color: white;">ó</span>n maakunnassa ja Tyynenmeren rannassa sijaitseva rehevä, osin vuoristoinenkin sademetsä. Alueella on erittäin monipuolinen kasvi- ja eläinmaailma. Yksi "lisäansio" puistolle ja koko Choc<span style="background-color: white;">ó</span>n maakunnalle on, että alue on yksi sateisimpia paikkoja maapallolla. Vuosittainen sademäärä on noin 10 000 millimetriä eli 10 metriä. Ja kyllä, mitta on oikea, siinä ei ole pilkkuvirhettä. <br /><br />Puiston vesissä ui paljon eri delfiinilajeja sekä erilaisia merikilpikonnia, jotka tulevat munimaan puiston rannoille. Lisäksi ryhävalaat uivat synnyttämään puiston erääseen lahdenpoukamaan vuosittain elo-lokakuussa. Myös puiston kasvillisuus ja maanpäällinen eläimistö ovat omaa luokkaansa. Mangrovelajeja on seitsemää erilaista ja lisäksi alueella kasvaa paljon erilaisia lääkinnällisiä kasveja. Tuon kaiken siimeksessä asuu mm. jaguaareja, puumia, erilaisia apinoita ja noin 380 eri lintulajia. Ja kyllä, omaksi kauhukseni myös käärmeitä.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF1JZZA6DtxVciSvmDp4u_As08kIeIaDb3gZAB6o-3ajlGLFGgau_bnst7xHpGffCJiYCRiQ99-o88KBbfMP2rXbB-FzhOcN4o1TLdNFw1j6vtH1-77jc4cuP0acI6tOGNSXF4iCB1YjekwCAJD83d79ktMlcBjr74TQVtqpt7wMwsYy7V9t7r9Mqp8d5g/s4080/PXL_20231219_150422345.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF1JZZA6DtxVciSvmDp4u_As08kIeIaDb3gZAB6o-3ajlGLFGgau_bnst7xHpGffCJiYCRiQ99-o88KBbfMP2rXbB-FzhOcN4o1TLdNFw1j6vtH1-77jc4cuP0acI6tOGNSXF4iCB1YjekwCAJD83d79ktMlcBjr74TQVtqpt7wMwsYy7V9t7r9Mqp8d5g/w640-h482/PXL_20231219_150422345.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Mangrovea yllin kyllin. Oppaamme kertoman mukaan edellisen ryhmän kohdalla näillä pitkospuilla oli loikoillut käärme. Kääk!</span></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf5u046uffl1RXyeUiJGIUjgIZ-0W5RFb2Nr9eKAZEpETX8DfB3MUF_c62Hn-t0tDOw0-kR76PJymw98awyECnEqQ-AEXV9DL3GwSCqwKm-RAlyxpKHwVgDtV8BaPkjms_jiuU_Db2PJxhBncDt5yqu3jFUHfM1N9hWqt78eraxsR_LenQr-2OFAgWrRJa/s4080/PXL_20231219_142733262.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf5u046uffl1RXyeUiJGIUjgIZ-0W5RFb2Nr9eKAZEpETX8DfB3MUF_c62Hn-t0tDOw0-kR76PJymw98awyECnEqQ-AEXV9DL3GwSCqwKm-RAlyxpKHwVgDtV8BaPkjms_jiuU_Db2PJxhBncDt5yqu3jFUHfM1N9hWqt78eraxsR_LenQr-2OFAgWrRJa/w640-h482/PXL_20231219_142733262.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Luonnonpuiston rannalta kuolleena löydetyn kaskelotin luuranko. Olihan tämä valtava!</span></td></tr></tbody></table><br /><br />Puiston omien nettisivujen mukaan sillä on kolme sesonkiaikaa: yksi kuukausi keskikesällä, yksi joulu-tammikuussa sekä viikko keväällä pääsiäisen aikaan. Vierailumme osui siis yhteen noista sesongeista, mutta taisin nähdä meidän kuuden hengen ryhmän lisäksi maksimissaan 15 muuta turistia koko puistossa. Nykyisen asuinmaamme luonnonpuistoihin verrattuna paikan päällä oli siis liki autiota, mutta luonnollisesti Utrian kävijämääriä vähentää sen hankala saavutettavuus.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghGZ1sNlusWb1niNxbT0sajGUYoMF1qWHwQLv9fxaMZX49bEVOQX2txHIwb_XkOXttIC4PLrz6zVuorD5EyNc4-tvsH6wWcsXtTX7CrUu3lcDJerG_oKTA8uGib4Fm_G3JemgigQOpbh8_arjHGUOVRWPgzu_Tp_aG9tfdkZiTrnKgDFXBgvbcLeoy-Sfw/s4080/image%20(3).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghGZ1sNlusWb1niNxbT0sajGUYoMF1qWHwQLv9fxaMZX49bEVOQX2txHIwb_XkOXttIC4PLrz6zVuorD5EyNc4-tvsH6wWcsXtTX7CrUu3lcDJerG_oKTA8uGib4Fm_G3JemgigQOpbh8_arjHGUOVRWPgzu_Tp_aG9tfdkZiTrnKgDFXBgvbcLeoy-Sfw/w640-h482/image%20(3).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Puiston eläimistöä. Vasemmassa yläkulmassa näkyy myös (kuvassa sininen) läpinäkyvä sammakko. Nähtävästi ne olivat sen verran läpinäkyviä, ettemme onnistuneet näkemään yhtäkään, hihi.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGL_0kEmQVvUEMlMNBMHco02vWRdYmwSUIZ7wDATuMFavMvxUy2Vh8dy7PuRb4aT25zLQwRP0tQYWFqIioL0CLiIdD9ETXJLyzLVbTSHscZh65_YHMRpDqCj4nxUa0cD74crCpDSLqzpcM8d851VH6TpxYqa7dhFTEpxFDT5uOmODLaxeJu4eGsXDFM4Pp/s4080/PXL_20231219_145149197.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGL_0kEmQVvUEMlMNBMHco02vWRdYmwSUIZ7wDATuMFavMvxUy2Vh8dy7PuRb4aT25zLQwRP0tQYWFqIioL0CLiIdD9ETXJLyzLVbTSHscZh65_YHMRpDqCj4nxUa0cD74crCpDSLqzpcM8d851VH6TpxYqa7dhFTEpxFDT5uOmODLaxeJu4eGsXDFM4Pp/w482-h640/PXL_20231219_145149197.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös vyötiäisiä tallustaa puistossa. Harmi, ei näköhavaintoja.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: medium;"><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tiedoksi, jos vierailet</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Pääsymaksuja luonnonpuistoon on kolmea eri kategoriaa: Ulkomaalaisille se oli noin 16 usd/hlö, Kolumbiassa asuville kolumbialaisille alle 4 usd/hlö ja ulkomailla asuville kolumbialaisille alle 6 usd/hlö. Maksut suoritetaan käteisellä.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yksi mielestäni huomioitava seikka on myös kieli. Luonnonpuistossa kaikki opasteet olivat espanjaksi, eikä kukaan oppaista puhunut englantia. Lisäksi, vaikka osaisit espanjaa, on Chocón maakunnan murre sen verran paksua, että jopa Bogotasta matkustaneilla kolumbialaisilla itsellään, se kolmihenkinen perhe samassa majapaikassamme, jopa heillä oli vaikeuksia ymmärtää kaikkea paikallisten puheesta. Tulkkeja luonnonpuistossa ei ole. Meidätkin tilanteesta pelasti ystävämme, joka osasi espanjaa. Hänkin sanoi paikallisen murteen olleen todella vaikeaa seurattavaa.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Lisää tärkeitä seikkoja. Utrian kansallispuistoon vaaditaan voimassaolevat jäykkäkouristus- ja keltakuumerokotukset. Näiden lisäksi vierailijalla pitää olla mukanaan henkilöllisyystodistus ja todistus matkasairausvakuutuksesta. Meillä kaikki oli kunnossa, joskaan todistuksia ei kysytty meiltä missään vaiheessa.<br /><br />Entäpä ruokailu? Ominko eväin? Kansallispuistossa on yksi ravintola. Ei kuitenkaan kannata olettaa ravintolaa sen laajimmassa ja monipuolisimmassa merkityksessään. Tuo ravintola oli sympaattinen, ikäänkuin perheen kotinsa yhteyteen rakentama isohko terassi. Ruoat valmistuivat perhevoimin. Lounaslistoja ei ollut, mutta lämmintä ruokaa kuitenkin sai ja tarjolla oli ainakin kala- ja kasvisvaihtoehdot. Lisukkeet olivat kaikille samat. Kala-annos oli todella hyvä ja kala takuulla tuoretta.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitWw3MjLD0MVz-sG-aGBCz1J5yOGTchXoH8XMvTvolHSzvE61xIIVUDNnga1OeLAtxVSp3TcfYAU9ZUZkL00PF_71Cc3L11JFv8IBdVoZwgvSwfcTBvlP2aqF0Ekz8Xiu2lUKLcL2c2MgH7FRodxpNM3aA9lUGzj0yR_tfcd3omkQuoAEuZUNAT0OiBuut/s4080/image%20(4).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitWw3MjLD0MVz-sG-aGBCz1J5yOGTchXoH8XMvTvolHSzvE61xIIVUDNnga1OeLAtxVSp3TcfYAU9ZUZkL00PF_71Cc3L11JFv8IBdVoZwgvSwfcTBvlP2aqF0Ekz8Xiu2lUKLcL2c2MgH7FRodxpNM3aA9lUGzj0yR_tfcd3omkQuoAEuZUNAT0OiBuut/w640-h482/image%20(4).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Maittava lounaani Utrian kansallispuistossa.</span></td></tr></tbody></table><br />Lounaan etukäteistilaamiseen liittyi vielä hauska piirre. Kun venekyytimme majapaikasta kansallisuistoon alkoi, ajoi kuskimme ensin tämän lounasravintolan edustalle. Veneestä kuski huusi ensin rantaan, mitä lounasvaihtoehtoja on tänään saatavilla. Sen jälkeen kysyi meiltä retkeläisiltä, kuinka moni ottaa kalaa ja kuinka moni kasvista, ja tämä tilaus sitten huudettiin veneestä ravintolan pitäjälle rantaan. Tämän jälkeen jatkoimme venematkaa varsinaiseen puistoon. Jotenkin niin aitoa ja alkuperäistä: ei mitään puheluita, ei nettitilauksia, ei lounaslistoja, vaan kommunikointia vanhaan hyvään tapaan. Ei radioaalloilla, vaan vedenaalloilla.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSQChFRd7NPxchdU-hO2FPLvPJcatEr0sMkOqr7KsoJCHVZ76p6gi2I-L0GySlUT3cByhhGyURm-Lv6VlOBHsztb39rLEPXAokUGWCaIC-323NX54RUouZPuAsDJNbNkY7OjgLjROOSRKVndSEKR6Wl10886AqZ4axncRpU9gdYeYoWy9RRehRyGG5oHaU/s4080/PXL_20231219_140129113.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2721" data-original-width="4080" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSQChFRd7NPxchdU-hO2FPLvPJcatEr0sMkOqr7KsoJCHVZ76p6gi2I-L0GySlUT3cByhhGyURm-Lv6VlOBHsztb39rLEPXAokUGWCaIC-323NX54RUouZPuAsDJNbNkY7OjgLjROOSRKVndSEKR6Wl10886AqZ4axncRpU9gdYeYoWy9RRehRyGG5oHaU/w640-h426/PXL_20231219_140129113.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Lounastilaus vetämään veneeltä rantaravintolaan. Ravintolarakennus näkyy kuvassa.</span></td></tr></tbody></table><br />Puistosta löytyy myös majoitusta noin 30 henkilölle, mutta noiden mökkien varustus ei näyttänyt juuri eroavan Suomen Lapin autiotupien varustuksesta. Yksi syy, miksi en haluaisi majoittua juuri noihin mökkeihin luonnonpuistossa oli, että ne sijaitsivat enemmän siimeksessä, mikä vuorostaan tietää enemmän hyttysiä... Nimittäin:<br /><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Malariariski</span></h4><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Koko Chocón maakunta on korkean malariariskin aluetta. Niinpä malarian estolääkitys on tarpeen. Ja hyttysiä todellakin on. Malariaa levittävät hyttyset iskevät hämärään aikaan, mutta lisäksi päivähyttyset tuolla alueella voivat levittää esim. kelta- ja denguekuumetta sekä chikungunya- ja zikavirusinfektioita. Vaikka mekin teimme kaikkemme estääksemme hyttysten puremia, kuppauksia sai silti. Käytimme ajoittain pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatetuksia, vaikka se kuumassa ja superkosteassa ilmanalassa oli kaikkea muuta kuin miellyttävää. Lisäksi öisin sängyn päälle levitimme hyttysverkon. Hyttysmyrkkynä olisi syytä käyttää ainetta, joka sisältää vähintään 30 % DEETiä. (Joskin luonnonpuiston sisällä sen käyttö on kielletty.)</span></div><div><br /></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-27-UZ3bjWlzr3s07EN3DCKXQ-cEyC7DIIgJgtUI22mKatB_6ilmUJCuR2xGxv6NpkpGT5TUSg8TUhDew4mmxdQP5ISuDzBLn4OotDsXR_gWaTxdo7r5JYSNW19wBNHwkPM-wcOBbGp7jdzVWfRqhbmVxgi_UbezgC_WPsQVzGnuVGhhS_g3Ii9lPP30P/s4080/image%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-27-UZ3bjWlzr3s07EN3DCKXQ-cEyC7DIIgJgtUI22mKatB_6ilmUJCuR2xGxv6NpkpGT5TUSg8TUhDew4mmxdQP5ISuDzBLn4OotDsXR_gWaTxdo7r5JYSNW19wBNHwkPM-wcOBbGp7jdzVWfRqhbmVxgi_UbezgC_WPsQVzGnuVGhhS_g3Ii9lPP30P/w640-h482/image%20(2).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Vaikka oma majoituksemme sijaitsikin luonnonpuistoalueen ulkopuolella, kuului sekin korkean malariariskin alueeseen. Hyttysverkko tiiviisti sänkyn laitojen yli öiksi oli tarpeen.</span></td></tr></tbody></table><br />Niin lounasta odotellessa kuin lounaan jälkeenkin ryhmämme pysähtyi parille eri rannalle uimaan ja snorklaamaan. Lopuksi retkemme huipentui uimiseen vesiputouksessa. Putous sijaitsi muutama sata metriä rannasta sisämaahan päin ja etenimme matkan solisevaa puroa pitkin. Kyllä oli kaunista!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41Xi0j_fViZTBHAr8u42AiSia9DtyWdNb0FH_Pwzd3856rM0IwEcquqpdpTgMzEf77-lxNr1kpOGrW-QZroGx2s83eWnF1KqmudMN1oJJjovBhMG4AM-5ZKfNkzDjUVJwutYMRIOuPetASdH7gBujcWJhxQrjWhb6eXYxYFsZ_rX4kAhsFSii8iEnewzl/s4080/PXL_20231219_200531505.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41Xi0j_fViZTBHAr8u42AiSia9DtyWdNb0FH_Pwzd3856rM0IwEcquqpdpTgMzEf77-lxNr1kpOGrW-QZroGx2s83eWnF1KqmudMN1oJJjovBhMG4AM-5ZKfNkzDjUVJwutYMRIOuPetASdH7gBujcWJhxQrjWhb6eXYxYFsZ_rX4kAhsFSii8iEnewzl/w482-h640/PXL_20231219_200531505.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Matkalla vesiputoukselle.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ2YLA27CydX2JLHdgKxDjdGP6onOXuhAtacMCb-E7-aDPAI9HLNth6x4rzJlK70KC4aaeyaBSC_4hfdOqCzKekLeUJTPx8Zko7XB_mViRCiC5AtnzxXAwI-SRCU-_rjS8NlmmwvSOMo3F2aE6B7y8CfKupAdQHg1ZNs5q2Pdy6Rm3jfecRdotT0w6-gDP/s4080/image%20(5).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ2YLA27CydX2JLHdgKxDjdGP6onOXuhAtacMCb-E7-aDPAI9HLNth6x4rzJlK70KC4aaeyaBSC_4hfdOqCzKekLeUJTPx8Zko7XB_mViRCiC5AtnzxXAwI-SRCU-_rjS8NlmmwvSOMo3F2aE6B7y8CfKupAdQHg1ZNs5q2Pdy6Rm3jfecRdotT0w6-gDP/w482-h640/image%20(5).jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Playa Blanca, uimapaikka lounasta odotellessa.</span></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Utrian kansallispuistossa olisi ollut tarjolla myös erimittaisia vaelluspolkuja, mutta kuumuus (päivälämpötilat +30 astetta ja yli) ja kosteus (kosteusprosentti yli 80) saivat meidät jättämään kovemmat urheilusuoritukset suosiolla väliin.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> <br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavalle päivälle oli luvattu sateisempaa säätä, joten valintamme kansallispuistoon tutustumispäiväksi osui nappiin. Muutoin nautimme mökkimajoituksestamme ja autiosta hiekkarannasta sen edustalla. Toisena päivänä pääsimme myös osallistumaan hetkeksi merikilpikonnien suojelutyöhön. Majapaikkamme naapurissa oli kilpikonnien suojelutyötä tekevän organisaation pihamaa. Saimme yhden työntekijän kertomaan heidän toiminnastaan (sillä paksulla Chocón aksentilla espanjaksi) ja lopulta pääsimme turvaamaan yhden kilpikonnan jo kuoriutuneiden poikasten turvallisesta vapauttamisesta valtamereen.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKwCSBa2gS4789DWel-xz1VU4m1udokrHtA6wHPc3Wl6linKiApSaMtiQMMxwp4Ut6vjdLmLerrXhwMI3mhpoIkmSrTEx0HA47G3X4MhZ49vvBgrEYwdqzeuU1mB3Cyznh5GqgKiIZCWjQK_X3HH3KzPmy15H3T3lsP4kXFjsXrDlKue5Ryu8yZEOc0_No/s4080/PXL_20231220_152339131.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2529" data-original-width="4080" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKwCSBa2gS4789DWel-xz1VU4m1udokrHtA6wHPc3Wl6linKiApSaMtiQMMxwp4Ut6vjdLmLerrXhwMI3mhpoIkmSrTEx0HA47G3X4MhZ49vvBgrEYwdqzeuU1mB3Cyznh5GqgKiIZCWjQK_X3HH3KzPmy15H3T3lsP4kXFjsXrDlKue5Ryu8yZEOc0_No/w640-h396/PXL_20231220_152339131.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Vastakuoriutuneiden kilpikonnien elämänsä suurin kuolonriski on päästä kuivalta maalta ensimmäistä kertaa mereen. Niitä saalistavat monet pedot. Me turvasimme, että ainakin tämä kymmenien ja kymmenien baby-kilpikonnien ryhmä pääsi hengissä ensipulahdukselleen. Ensin kilpikonnat lastattiin kuoriutumispaikaltaan yksitellen isoon vatiin, minkä jälkeen ne kuljetettiin vadissa lähemmäksi vesirajaa. Ja siellä vapautimme ne meren aaltoihin. Kerrassaan suloisia olivat!</span></td></tr></tbody></table><br /><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Käärmekammoisen painajainen</span></h4></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Niin, ne mainitsemani käärmeet. Jos joku lukijoistani ei vielä tiennyt, niin pelkään käärmeitä yli kaiken. Tiedossa tietenkin oli, että tuollaisissa maastoissa ja ilmastoissa viihtyy jos jonkinmoista lieroa. Mutta ei, minun ei tarvinnut mennä edes kansallispuistoon kohdatakseni tuo inhokkini. Se yllätti silloin, kun sitä kenties vähiten odotti.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Oli viimeinen aamumme viidakkomajoituksessa. Aamupalat oli nautittu majapaikan bungalow-tyylisessä katoksessa, niin kuin kaikki muutkin ateriat siellä olomme aikana. Odottelimme reppujemme kera matkan jatkamista eteenpäin, kun yhtäkkiä majapaikan pitäjä osoittaa sormellaan kattoon. Ja mikäs siellä luikerteli? Kirkkaanvihreä, noin 1,5 - 2 metriä pitkä käärme! Ja melkeinpä aivan aamiaispöytämme yläpuolella. Vaikka sanoivat sen olevan vaaraton, niin kyllä minulla pumppu löi tyhjää useampaankin kertaan. Oli se kamala tilanne! Jos käärmeet kiinnostavat, niin ottamani videonpätkän tuosta tilanteesta voi katsoa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=jy5DdoAP7hg" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>.</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuota hetkeä lukuunottamatta päivät viidakossa ja Utrian kansallispuistossa vierähtivät todella nopeasti. Ja seuraavaksi olikin jo ryhdyttävä selvittämään, kuinka pääsisimme viidakosta takaisin kaupunkimaisemiin. Paluulentomme ei nimittäin ollut samaiselta Bahia Solanon kentältä, jolle saavuimme. </span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Matka viidakosta pois olikin sitten taas oma vivahteikas lukunsa, joten siitä tarkemmin ensi kerralla, tämänkertaisen Kolumbia-postaussarjani kolmannessa ja viimeisessä osassa. Siihen asti sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!<br /></span></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-77549710376196041262024-01-11T08:54:00.000-08:002024-01-11T10:08:12.138-08:00Menolippu Kolumbian viidakkoon, kiitos<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Palasimme alkuviikosta 3,5 viikon Etelä-Amerikan kiertomatkalta. Oli upea reissu ja kaikkea sen antia riittää sulatella vielä pitkään! Teimme matkan osittain ukkokullan kanssa kaksin ja osittain ystäväpariskunnan kanssa. Reissukohteiksi olimme valinneet muutamia tuttuja suosikkipaikkojamme, mutta myös uusia. Maita matkan varrelle kertyi neljä: Kolumbia, Chile (Pääsiäissaaret), Argentiina ja meille uutena Uruguay.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX2DMFW2JEWoBNQt2kiZfCMLw4nWxEsL2rR9Mump_4kPt8gOwReviElvFNCHRK2XXV7_ypBp9C00yMozwunHgj5YX4f73XyMpxIax0NwhdWgZiTCW8hm0m3iD4fYlKymdkrB9sca3sgcX9l2GW8OEEqS_2II8jM3THX3V99TLwIzVFksNMWEW8L9gVRPQb/s4080/PXL_20231218_214637417~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX2DMFW2JEWoBNQt2kiZfCMLw4nWxEsL2rR9Mump_4kPt8gOwReviElvFNCHRK2XXV7_ypBp9C00yMozwunHgj5YX4f73XyMpxIax0NwhdWgZiTCW8hm0m3iD4fYlKymdkrB9sca3sgcX9l2GW8OEEqS_2II8jM3THX3V99TLwIzVFksNMWEW8L9gVRPQb/w482-h640/PXL_20231218_214637417~2.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Millaisia matkustusvaiheita vaatii päästä tällaiseen viidakkomajoitukseen? Se selviää tässä postauksessa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viehätyimme vuosi sitten Kolumbiasta matkailumaana. Erityisesti Medellinin kaupunki niin sanotusti kolahti, joten aloitimme kiertomatkamme sieltä. Vinkkinä muuten, että Medellinin kansainvälinen lentokenttä on pienuudessaan enemmän kuin kätevä maahan saapuessa. Maahantulotarkastukset ovat hoituneet siellä molemmilla matkustuskerroillamme ilman jonotuksia ja matkalaukkurumbakin ollut mitä olemattomin. Niinpä suosisin itse tätä Kolumbian maahansaapumiskenttänä jatkossakin, oletuksena tietenkin, että tarkoitus on myös vierailla Medellinissä. Noh, käytimme kyllä samaa Medellinin kenttää 10 päivää myöhemmin maastapoistumiseen ja tuolloin eteläamerikkalaiseen tapaan maastapoistumisen tarkistuspisteille oltiinkin saatu aikaiseksi perinteinen hässäkkä, hahah. Mutta sitähän se Etelä-Amerikassa tahtoo olla. Asiat hoituvat lopulta eri tavalla kuin itse niiden näkisit hoituvan, mikä onkin mielestäni yksi monista rikkauksista tätä maanosaa kolutessa.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW7dfwd09rRQXvB-85sevxq1BUoMgT0lFxaL4vEMVDN810ASogy0CIFpRvp-oFkl7qdFkF0kMpx7f-ALnVwFSByUYWEZ2Lib97DWX-lwRY9PGkwY1fF3EmQ8plNK4SvtCSmWVsP-6lvUrBtJDhTak90Po10_l3bJDo-C5fSdc_XnRKBa6dZupuStkS-IBS/s4080/PXL_20231218_162506012.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW7dfwd09rRQXvB-85sevxq1BUoMgT0lFxaL4vEMVDN810ASogy0CIFpRvp-oFkl7qdFkF0kMpx7f-ALnVwFSByUYWEZ2Lib97DWX-lwRY9PGkwY1fF3EmQ8plNK4SvtCSmWVsP-6lvUrBtJDhTak90Po10_l3bJDo-C5fSdc_XnRKBa6dZupuStkS-IBS/w482-h640/PXL_20231218_162506012.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Bahia Solanon kylään laskeutumassa. Huomaa teiden vähyys tai ettei niitä oikeastaan ole.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kolumbiasta nostan tällä kertaa blogiini yhden etapin matkamme alkupäästä. Sukelsimme nimittäin neljäksi päiväksi Kolumbian viidakkoon, Tyynenmeren rantaan keskelle ei mitään. Matka majapaikkaamme oli sen verran eksoottinen, että mielestäni se ansaitsee tulla kirjoitetuksi muistiin.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOPo9Xwr-AOpj41hXjEfHcpgD4EECyUXXIpfB-0XhBcDA0x_f6IHtKNsoO2RFmVXfUOKDk8ggXCBCGEsSA4hC19CbTXoe3PsvJE1QEo-JZdeS0hoRRql4ECzwadjtac9VdEca19_M9eMyt1oo6A4Yip1F3WrSYcMJK4E8RCppoAkCEXLOzhRXuT8jTr_z8/s1242/Screenshot%202024-01-10%2014.23.15.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1242" data-original-width="1036" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOPo9Xwr-AOpj41hXjEfHcpgD4EECyUXXIpfB-0XhBcDA0x_f6IHtKNsoO2RFmVXfUOKDk8ggXCBCGEsSA4hC19CbTXoe3PsvJE1QEo-JZdeS0hoRRql4ECzwadjtac9VdEca19_M9eMyt1oo6A4Yip1F3WrSYcMJK4E8RCppoAkCEXLOzhRXuT8jTr_z8/w534-h640/Screenshot%202024-01-10%2014.23.15.png" width="534" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuolla sinisessä pisteessä me olimme. Lähimmät maantiet yli sadan kilometrin päässä. Tuossa välissä on pelkkää villiä viidakkoa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Matkan kolme vaihetta</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lähdimme matkaan Medellinin pienemmältä, kansalliselta lentokentältä. Ensimmäisenä määränpäänä oli 9 500 asukkaan kylä Bahia Solano Tyynenmeren rannassa. Kylä on eristäytynyt: sinne pääsee ainoastaan lentäen tai veneellä. Matkaa taitettiin pienellä rupelikoneella tunnin verran. Koneen laskeuduttua perillä ei ollut minkäänlaista lentokenttärakennusta, ainoastaan raakalaudasta kyhätty tunnelinkehikko, jonka kattona ja yhtenä seinänä toimi aaltopelti.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJk3D8xdkzpykghP1XV1hpIJinhPWVvTwkH_qIwDjHzgj8ZNl0fmMQdiD9PceJtzzatBz9n6PhZ183hIrE0ahpNd8tl1JMldDnRNkJDL0OTcuhQqDrkeiTvB685GTagitDNTc2iEB2HrUvLZbZFsQ0TzNOyNsdXfOowiPHl4wnvSbHFNNbYEXDFJOlqlNY/s4080/PXL_20231218_163239056.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJk3D8xdkzpykghP1XV1hpIJinhPWVvTwkH_qIwDjHzgj8ZNl0fmMQdiD9PceJtzzatBz9n6PhZ183hIrE0ahpNd8tl1JMldDnRNkJDL0OTcuhQqDrkeiTvB685GTagitDNTc2iEB2HrUvLZbZFsQ0TzNOyNsdXfOowiPHl4wnvSbHFNNbYEXDFJOlqlNY/w640-h482/PXL_20231218_163239056.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Matkan ensimmäinen osuus takana. Lisää luvassa...</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiafVlbqdR-PNe3f6oT4Bn4Poz3EsOfTBO2756jcKiZXE8N2She1aBQLEUxg0_3UNvBzgHMpu49zhsVfzEKiykxLPVeEdatkcFR8-2dWVgcbMwYrNEQ3FIFWWgeNSRAVCJCQxN6CnOJBKL0Zeyhyphenhyphen_m2FT1u3Ef5MzvWmtDTa13xL9N1Bw0q2-Glq1J_tE4p/s4080/PXL_20231218_163346227.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiafVlbqdR-PNe3f6oT4Bn4Poz3EsOfTBO2756jcKiZXE8N2She1aBQLEUxg0_3UNvBzgHMpu49zhsVfzEKiykxLPVeEdatkcFR8-2dWVgcbMwYrNEQ3FIFWWgeNSRAVCJCQxN6CnOJBKL0Zeyhyphenhyphen_m2FT1u3Ef5MzvWmtDTa13xL9N1Bw0q2-Glq1J_tE4p/w640-h482/PXL_20231218_163346227.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Bahia Solanon lentokentän "saapumisaula". Vasemmalla lähtevien matkustajien jono, oikealla meidän saapuvien. Lähteville matkustajille ei ollut tietenkään läpivalaisulaitetta, joten heille laukkutarkastus tehtiin käsin: jokaisen reppu avattiin pöydälle ja tutkittiin. Vasemman jonon ensimmäiset ovat juuri tässä tutkintavaiheessa. Meiltä saapuvilta perittiin tässä laukkujen odotteluvaiheessa luonnonpuisto-/turismivero 30 000 cop, joka on noin 8 usd/hlö.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Majapaikkamme ei suinkaan sijainnut Bahia Solanossa, eikä vielä seuraavassakaan kylässä, joten matkamme jatkui. Olimme sopineet etukäteen, että majapaikka hoitaa meille kyydityksen lentokentältä perille majoitukseen. Vasta edeltävänä päivänä ennen lentomatkaa saimme lopulta lisätietoja sisältävän vahvistuksen: "Tuk-tukit odottavat teitä lentokentällä ja mopokyytiä vielä järjestellään..." </span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Onneksi meillä oli etukäteen tiedossa, ettei tänne viidakkomajoitukseen todellakaan ollut mitään asiaa isojen matkalaukkujen kanssa. Niinpä matkavarustus tälle osuudelle minimoitiin ja tarvittava pakattiin ainoastaan reppuihin ja olkalaukkuihin. Ja kuten jatkosta huomaat, ei isompien pakaasien kanssa olisi matkaamisesta tullut mitään.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun maksut oli maksettu ja matkatavarat pienkoneesta tuotu kärryllä jonomme viereen, pääsimme etsimään meille varattua tuk-tuk-kyyditystä. Kukaan ei puhunut englantia, kaikki molottivat yhtä aikaa espanjaa. Ukkokultani, joka majoitusvaraukset oli tehnyt, ehkäpä hänen nimeään siellä joku huuteli, mutta ääntämys oli sellainen, ettemme sitä tunnistaneet. Lopulta kuulimme majapaikkamme nimen, ja joku tarttui neljän hengen seuruettamme niin sanotusti hihasta.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTx6OqYbxe3WZ4ocR2yUrbN6uvTptrmc279I7lQD3a6s12GUSj6ZST7Q2x7UJWje-cpfV3S4t7DmOEK-njOWYCVEaUF7ClwgKDrjOglW7g8TA3XmfnktweyBg0pRmk_N5M55tvhUrCjjlNd612_iC5M5R4QQuxvQ45_AsqSJIpNjShP4v5mrexGwRZSxNM/s4080/PXL_20231218_165546802~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTx6OqYbxe3WZ4ocR2yUrbN6uvTptrmc279I7lQD3a6s12GUSj6ZST7Q2x7UJWje-cpfV3S4t7DmOEK-njOWYCVEaUF7ClwgKDrjOglW7g8TA3XmfnktweyBg0pRmk_N5M55tvhUrCjjlNd612_iC5M5R4QQuxvQ45_AsqSJIpNjShP4v5mrexGwRZSxNM/w640-h482/PXL_20231218_165546802~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kyyti lentokentältä eteenpäin alkaa. Ovi on auki, hyppää kyytiin, kuomaseni! Bahia Solanon eristäytyneisyydestä johtuen emme nähneet kylänraiteilla ainoatakaan autoa, vain tuk-tukeja ja mopoja.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaaos lentokentän edustalla kadunvarressa alkoi hellittää, kun jokainen lentomatkustaja oli löytänyt jonkun, joka tiesi minne kyyditä matkalainen eteenpäin. Eihän meitä matkustajia koneellisessa edes montaa ollut, joten tuk-tuk-kyytien etsintähässäkkää olisi voinut luulla isommankin matkustajakoneen väkimäärän aiheuttamaksi. Kun oma kontaktihenkilömme oli löytynyt, meidän kerrottiin jakautuvan tuk-tuk-kyyteihin jaotuksella 3 + 1. Mietimme, kuka menee yksin. Se, joka osaa parhaiten espanjaa, vai se, joka ei osaa? Hahah, turhaa mietimme, sillä ehkäpä he näkivät meidän eurooppalaisen ison kokoluokkamme ja jako vaihdettiinkin 2 + 2. Ajattelivat varmaan, ettei kolmea jättiläistä survota pieneen tuk-tukiin ei sitten rautakangellakaan. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Espanjaa osaava ystäväpariskuntamme hyppäsi ensimmäiseen tuk-tukiin ja meidät ukkokullan kanssa käskettiin jäädä odottamaan seuraavaa. Ystäviemme tuk-tuk lähti porhaltamaan kentältä vasemmalle. Hyvä, tulisimme kohta perässä. Kun hetken päästä joku viittoili meitä hyppäämään oman tuk-tukinsa kyytiin, ja sen teimme, meidän kuljetuksemme lähtikin lentokentältä oikealle! Siinä vaiheessa katsoimme ukkokullan kanssa toisiamme, että olikohan tämä sittenkään oikea kyyti. Tiesikö kuski, mihin porukkaan kuuluimme? Yhteistä kieltä kuskin kanssa ei käytännössä ollut. Päätimme katsoa, miten tilanne etenee. Olihan meitä sentään kyydissä kaksi. Jos mentäisiin väärään paikkaan, niin eipä oltaisi ainakaan yksin, hahah.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Selitys eri ajosuunnalle löytyi muutamia minuutteja myöhemmin. Jotakin kuskimme meille heti alkumatkasta oli huudahtanut säksättävän tuk-tukin moottoriäänen yli, mutta emme me sitä oikein kuulleet, saati ymmärtäneet. Jäimme mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman piti. Ajoimme ehkä vajaan kilometrin "väärään" suuntaan, kunnes käännyimme hökkeliä muistuttavan asumuksen pihaan. Luulimme, että mies uskoi sen olevan majapaikkamme ja lopullinen määränpäämme. Vai oliko se kuskin koti? Ei, tuon asumuksen takapihalta alasviettävästä rinteestä löytyikin paikallinen "bensa-asema". Olimme tulleet vain tankkaamaan menopelin ennen pidempää tuk-tuk-matkaa:</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJnVox5vVEelleLxzaCDkM5tChFYJrtH_6fsQhIhlFjQk4S5wowvh60JFZM80gLekcRLAI_vq_eytcIiif8Vv_0RK9Qcez9u2YbHwsDj2JOkUTV35Gn6_Im-1AnQbpYz1hyphenhyphenQHxGAHYTyjM6eV4ZXqvQvQoQW3L62q6GKm4IExf0TOW9olKcGVbLv2h42Vr/s4080/PXL_20231218_165923458.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJnVox5vVEelleLxzaCDkM5tChFYJrtH_6fsQhIhlFjQk4S5wowvh60JFZM80gLekcRLAI_vq_eytcIiif8Vv_0RK9Qcez9u2YbHwsDj2JOkUTV35Gn6_Im-1AnQbpYz1hyphenhyphenQHxGAHYTyjM6eV4ZXqvQvQoQW3L62q6GKm4IExf0TOW9olKcGVbLv2h42Vr/w482-h640/PXL_20231218_165923458.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Bensa-asema kokonaisuudessaan oli tässä: tankkauspiste hökkeliasumuksen takapihalla. Sitä pyöritti kaksi tämänikäistä tyttöä. Turvatolpat bensapumpun ympärillä on, sammutusvälineistöä on. Täyttänee standardit. Sitä en tiedä, millä ihmeellä ja miten tämä bensis saa täydennystä? Tuodaanko bensa kanistereittain veneillä kylään ja sitten tuk-tukeilla bensapumpullle, vai miten kummassa? Olisi mielenkiintoista tietää.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun tuk-tukin tankki oli täynnä, matkamme pääsi jatkumaan. Tällä kertaa samaan suuntaan, kuin ystäväpariskuntamme kyyti oli porhaltanut jo aikaa sitten. Kun myöhemmin tarkastelin karttaa, niin Bahia Solanon kylästä lähtee todellakin tasan yksi tie. Eksyminen siinä mielessä olisi liki mahdotonta. Tuo ainokainen reitti johtaa toiseen erakkokylään, 2 200 asukkaan El Valleen. Se oli meidän seuraava määränpää. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuo "tie" olikin sitten mielenkiintoinen: mutkitteleva, osin mutavelliä ja pelkkää kuoppaa toisensä perään. Hyvän hieronnan siinä sai. Lähinnä pelotti, pysyykö ukkokullan painava reppu tuk-tukin takalehterillä kaikessa siinä menossa edes mukana. Lentäisikö reppu tiellä löntystävän lehmän viereen? Lisäksi yhdessä mutamontussa olikin sen verran vettä, että tuk-tukin läppäoven alta hurskahti vettä sisään. Siinä rytäkässä allekirjoittaneen jalat kastuivat nilkkoihin asti, samoin lattialla olevan reppuni pohja. En voinut muuta kuin purskahtaa nauruun. Onneksi oli vettäpelkäämättömät sandaalit jalassa.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZpojMLjWDq1gxm-g7uMpRdPbGJKLqWKhyphenhypheng07IpKcblCGtC-wvJXed7mRFhPAx9ps2lNuCp2sWRpnHlKuh84wYzjADpeGNGteRdF2pd0Zx2yGcUva125TlyeAxv6uVWwf-7cS2l9-sg5lLvvTGtEMxQ1IuiimzGNOqPTCcGtRiuuPSxO_gFNf7NEBriAIh/s4080/PXL_20231218_171131245.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZpojMLjWDq1gxm-g7uMpRdPbGJKLqWKhyphenhypheng07IpKcblCGtC-wvJXed7mRFhPAx9ps2lNuCp2sWRpnHlKuh84wYzjADpeGNGteRdF2pd0Zx2yGcUva125TlyeAxv6uVWwf-7cS2l9-sg5lLvvTGtEMxQ1IuiimzGNOqPTCcGtRiuuPSxO_gFNf7NEBriAIh/w640-h482/PXL_20231218_171131245.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ajotietä El Vallen kylään. Kaasua vain lisää, kyllä se tuk-tuk siitäkin rapakosta yli pääsee... Pari kertaa menopelin moottori alkoi kyllä mudassa urvahtelemaan jo siihen malliin, että epäilin, joudummeko vielä työntöhommiin, hahahaha.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuk-tuk-kyyti kesti 30 - 40 minuuttia. Saavuimme piskuiseen El Vallen kylään. Kylässä oli tasan kaksi raittia, kummassakaan ei asfalttia. Tunnelma raitilla oli raukea, ihmisiä siellä täällä yksittäisiä. Keskipäivän kuumuus oli tehnyt tehtävänsä. Tuk-tukit tipauttivat meidän kiinniolevan ravintolan kuistille odottamaan seuraavaa osuutta. Vastapäinen kyläkauppakin päätti pian vetää metalliset serminsä kiinni. Ehkä avasi illalla puotinsa uudestaan.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNeSxZab6aY05vwmWmEtRHZxjyzYRQKzmAmRw15S-7GXruo6_zhs9Gl4upYKA5Vpg4Z5dHD14hsH_7ogW7dfMeHQu4wzD-X71aryH6KCXcTWBZmE2FuQeZ3CwzBrQMET2AdrssBrkISKpfeKpGNHNKyBrFNtKi4IiGdKIa4vXq2y4BAvsSdZgOc7lr_Thg/s4080/PXL_20231218_174052077~2%20(1).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNeSxZab6aY05vwmWmEtRHZxjyzYRQKzmAmRw15S-7GXruo6_zhs9Gl4upYKA5Vpg4Z5dHD14hsH_7ogW7dfMeHQu4wzD-X71aryH6KCXcTWBZmE2FuQeZ3CwzBrQMET2AdrssBrkISKpfeKpGNHNKyBrFNtKi4IiGdKIa4vXq2y4BAvsSdZgOc7lr_Thg/w640-h482/PXL_20231218_174052077~2%20(1).jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">El Vallen kyläraiteista se toinen. Ei ristinsielua.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Niin, seuraava osuus: mopot. Majoittajan lähettämään vahvistusviestiin ei koskaan tullut lisätietoa, oliko mopokyydit loppumatkalle järjestyneet. Nyt me vain odotimme. Kanssamme samalla kuistilla mopokyytejä notkui odottelemassa kolmihenkinen perhe: noin 65-vuotiaat vanhemmat ja heidän noin nelikymppinen tyttärensä. Olivat fiksuja ja ostivat ennen kyläkaupan sulkua itselleen kylmät oluet. Näky huurteisesta olutpullosta herautti trooppisessa helteessä kuolan kielelle. Eikä pieni rohkaisu seuraavaa matkantaittamisvaihetta varten olisi kieltämättä ollut pahitteeksi... Jo siinä vaiheessa nimittäin mietin, että kuinkakohan itse pysyn reppuineni ja olkakassin kera mopon kyydissä. Millainen moporeittikin edessämme sattuisi olemaan? Tuskinpa leveää kylänraittia, sillä tuk-tukeilla ei matkaa enää voitu jatkaa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mietin omaa mopon kyydissä pärjäämistä kantamuksineni, mutta sitäkin suurempi mysteeri tulisi olemaan, kuinka 65-vuotias olutvatsainen herra sen tekisi. Ja sehän nähtiin. Kun ensimmäiset kaksi mopoa tulivat paikalle, lähti tuosta perheestä isä ja tytär kyyteihin. Isä joutui käyttämään minuutteja, että jalkansa nousi mopon yli toiselle puolelle. Raukalla oli jaloissaan vieläpä joustamattomat ja arvatenkin tropiikissa hitusen hiostavat täyspitkät farkut! Tasapaino jalan heittovaiheessa meinasi pettää useampaan kertaan. Äiti ja tytär auttoivat ja kannustivat. Lopulta isä istui tanakasti mopon penkissä. Kuski otti herran matkatavarat vatsapuolelleen ja mopo karautti kyläraittia näkymättömiin. Me neljä ja perheen äiti jäimme odottamaan seuraavia mopoja. Kohtalaisen pian tuli kolmas mopo. Sen kyydin otti äiti. Me neljä jatkoimme odotteluamme. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lopulta kaksi ensimmäistä mopoa tulivat takaisin. Samat, jotka olivat vieneet isän ja tyttären. Nyt oli meidän vuoromme ukkokullan kanssa. Takapenkille hop ja kassi olalle! Kuski otti reppuni vatsapuolelleen. Onneksi minulla oli nuoruusvuosiltani kokemusta kevytmoottoripyörän kyydityksistä. Luotin, että pysyisin kyydissä. Ja kas, jännitys laukesi heti, kun mopomatkaan päästiin. Sehän oli aivan mahtava kyyti! Kun kylän raitti loppui, mopolla ylitettiin laudoista kyhätty silta, eipä juuri riippusiltaa vankempi, mutta onneksi matalalla oleva sellainen. Leveyttä sillalla oi korkeintaan pari metriä. Laudat lonksuivat kovaa moponpyörien alla. Paikallinen teinityttö oli juuri käynyt kalassa. Kantoi tuoreita kaloja samaa siltaa pitkin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sillan jälkeen kaarsimme vehreälle polulle. Se ei todellakaan olisi ollut kahden mopon rinnakkain ajettava, polulle mahtui vain yksi mopo yhteen suuntaan kerrallaan. Polunviereiset ruohot kutittelivat mukavasti sääriä, kun sitä huristelimme. Polku mutkitteli. Lopulta iso kaarre, pieni hiekkakumpu ja kas, olimme merenrannassa. Loput kilometrit ajoimme Tyynenmeren rantahietikkoa pitkin ja sillä pätkällä kuski päästeli moottoristaan kaikki tehot irti. Ukkokullan mopokuskilla oli allaan nähtävästi ärhäkämpi peli, sillä he saivat rantapätkällä kasvatettua etäisyyttä meihin takana tuleviin. Meno oli hurjaa, mutta myös hurjan hauskaa! Matkalla ei näkynyt kyydistä pudonneita isomahaisia farkkuhousuisia ukkoja, ja sielläpä hän samassa majapaikassa jo oluttölkki kourassa tepasteli, kun saavuimme lopulta perille mekin. Kun mopot jättivät meidät kyydeistään, maksettiin kuskeille kyydityksestä, ja he lähtivät hakemaan vielä ystäväpariskuntaamme.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPp009SSghoyH24RR2cuu7U5dmotRERBL9LWhe_NatEn6U1D6G2U6ImTbyToKpwqOTXYlASvFFm9RJSJfMNzDi4-KWG8oDXC_AeoaTrvSyXP9D52C5NKUDMzUr9GP_BJK-cKLF-055JAKciKxUG_T-7t5kQPKTcvTzx8TsoEi9cVNw8aLF5RXVt47KaXt8/s3894/PXL_20231218_183634449~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2834" data-original-width="3894" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPp009SSghoyH24RR2cuu7U5dmotRERBL9LWhe_NatEn6U1D6G2U6ImTbyToKpwqOTXYlASvFFm9RJSJfMNzDi4-KWG8oDXC_AeoaTrvSyXP9D52C5NKUDMzUr9GP_BJK-cKLF-055JAKciKxUG_T-7t5kQPKTcvTzx8TsoEi9cVNw8aLF5RXVt47KaXt8/w640-h466/PXL_20231218_183634449~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viimeiset kilometrit mopokyytiä rantahietikolla takana. Perillä ollaan! </span></td></tr></tbody></table><p></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joku saattaisi sanoa matkaamme perille asti haastavaksi, minusta se oli ennemminkin mukavan eksoottinen. Ja ehdottomasti vaivansa väärti! Perillä meitä nimittäin odotti ihana viidakkomökkimajoitus. Toki paikan päältä puuttuivat monet nykymukavuudet kuten juokseva vesi. Lisäksi majapaikan aurinkopaneelit eivät majoittumisemme aikana toimineet, joten kaikki sähkö ja pätkittäin toimiva wifikin pelasivat varageneraattorin avulla. Toimivat silloin kuin toimivat.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No paljonko vauhdikas menolippu viidakkoon maksoi? Medellinistä eteenpäin lentolippu yhdelle maksoi 57 usd, tuk-tuk- ja mopokyydit muutamia dollareita, vaikka bensa mahtoi tuolla maailmankolkassa olla tuontitavarana suhteellisen kallista. Kun ottaa huomioon myös maksetun turismiveron, taisi kokonaiskustannus jäädä noin 75 US-dollariin/hlö. <br /></span><div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSEgh1LZd4oiEZrJzLjiI_qLuhCc9OeUN6C77DKfbwLUOkg2lA3PAvfcGqHtIq3ft9vmGJlCXdfZMGoysl19j11guirnBlxh3M-IY18nVvGR682Rccn5riaRJOnJlC2ir9JOjQZy4CrhJJB5P2Fr5OpSfoYfbsmHug4eIKLLKP2TThfjGU9mOgBzcWS7B4/s4080/PXL_20231218_183156206.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSEgh1LZd4oiEZrJzLjiI_qLuhCc9OeUN6C77DKfbwLUOkg2lA3PAvfcGqHtIq3ft9vmGJlCXdfZMGoysl19j11guirnBlxh3M-IY18nVvGR682Rccn5riaRJOnJlC2ir9JOjQZy4CrhJJB5P2Fr5OpSfoYfbsmHug4eIKLLKP2TThfjGU9mOgBzcWS7B4/w482-h640/PXL_20231218_183156206.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Meidän mökki.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB2Wm-XrtrYn9X6WqR34UwBPp3CjYWbYxSogGX-bqNr2LDUNik9PEl9h1MovNjZpZNy9_JIUm1HkuWCD9jPGtgyi5QDAwD41mgXyub5dPUJQa5zligo3nSVoivRCEG8oWGE0ZSZDjQp9nP7o9bJkLh_d9j90mxIpXLYpgoSIN6wHLHiIE0-dNNJqoOvtyE/s4080/PXL_20231219_115712996.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB2Wm-XrtrYn9X6WqR34UwBPp3CjYWbYxSogGX-bqNr2LDUNik9PEl9h1MovNjZpZNy9_JIUm1HkuWCD9jPGtgyi5QDAwD41mgXyub5dPUJQa5zligo3nSVoivRCEG8oWGE0ZSZDjQp9nP7o9bJkLh_d9j90mxIpXLYpgoSIN6wHLHiIE0-dNNJqoOvtyE/w482-h640/PXL_20231219_115712996.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mökkimme suihkutila, paitsi ettei ollut suihkua. Ämpäristä vettä niskaan, peseydyttiin kuten on "ennen vanhaan" peseydytty. </span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBhfOQfABERbyyCIPCTScdV_qNyVidfDOLyo9CKML9zHd2kVVauAEH0RBV8b4SQhg4EV48_7xQDviG08mtY8Hxw0uHI0hpZ812KBj3ABhhRtMlg3bjbjcOcae2a1znKYH9u6xDvQ_nlj-ZsezxMq19dF8nZ4t7tNQiypQ_Bx4XJY_oJfbHk17xiPkoxl1m/s4080/PXL_20231218_222412360~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBhfOQfABERbyyCIPCTScdV_qNyVidfDOLyo9CKML9zHd2kVVauAEH0RBV8b4SQhg4EV48_7xQDviG08mtY8Hxw0uHI0hpZ812KBj3ABhhRtMlg3bjbjcOcae2a1znKYH9u6xDvQ_nlj-ZsezxMq19dF8nZ4t7tNQiypQ_Bx4XJY_oJfbHk17xiPkoxl1m/w640-h482/PXL_20231218_222412360~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikka monia nykymukavuuksia majapaikastamme puuttuikin, lisäpisteitä toivat sen ihanat kotieläimet. Oli kaksi superystävällistä kissaa, useita koiria, kanoja ja kukkoja. Kukot luonnon omina herätyskelloina alkaen klo 05.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span><br /></span></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta perille päästiin! Nyt emme olleet missään kyläntapaisessakaan. Olimme keskellä ei mitään. Edessä Tyynimeri, takana pelkkää viidakkoa. Jää varmasti yhdeksi ikimuistoisimmista matkoista ja majapaikoista, joissa olen koskaan ollut!</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQf_hj6vb7Wo4-bN1UMfr4wxVf-ihxo4KLVTjUjB4stfx8vgLt4ZZEm6ouanoghgF4sco9lYJUkxEQpFLNIUUVMuJ-Qx8tgKMZ28vgZXZOJgxm-5czyoL3HD57IfspawziM8SL-iiMptqqIcWwnRGWFzefWwRCxXwVJR9LzI8ckJrXPT-9IFTHgdHzZpsK/s1808/Screenshot%202024-01-10%2018.11.03.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1222" data-original-width="1808" height="432" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQf_hj6vb7Wo4-bN1UMfr4wxVf-ihxo4KLVTjUjB4stfx8vgLt4ZZEm6ouanoghgF4sco9lYJUkxEQpFLNIUUVMuJ-Qx8tgKMZ28vgZXZOJgxm-5czyoL3HD57IfspawziM8SL-iiMptqqIcWwnRGWFzefWwRCxXwVJR9LzI8ckJrXPT-9IFTHgdHzZpsK/w640-h432/Screenshot%202024-01-10%2018.11.03.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Aamuaurinko veden ja viidakon rajapinnassa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span>Matkamme seikkailuhenkinen osuus ei suinkaan ollut kaikki vielä tässä. Pitihän meidän muutamaa päivää myöhemmin päästä jollakin tapaa viidakosta myös pois! Paluuseen emme käyttäneet samaa reittiä tai menopelejä kuin tullessamme </span><span face=""Noto Sans", Arial, sans-serif" style="background-color: white; color: #212529;">—</span><span><span style="background-color: white;"> </span>tietenkään, hahah. Jos menolippu viidakkoon oli edullinen, niin paluu, sepä se sitten maksoikin, niin sanotusti miljoonaluokkaa! Niin, ja mitä</span><span> kaikkea me tuolla viidakossa sitten teimme ja näimme? </span></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näistä kerron teille lisää jatkossa. Siihen asti sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! </span></p><p><br /></p></div></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-45290483698143911152023-12-12T09:05:00.000-08:002023-12-12T09:05:26.932-08:00Joulutunnelma kadoksissa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joulukuu. Ei tunnu yhtään siltä. Ja joulufiilis, se on minulta täysin kadoksissa. Mistä kaikkialta olen yrittänyt joulutunnelmaa hakea ja mitkä seikat ovat voineet sen puuttumiseen vaikuttaa? Näitä pohdin tällä kertaa.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUrKn_Qm3FBBXhmb-K6gphjYbsMqLdXmTyOYGgFFH_Zchi_ObcyK3SFi4DcX9UTeGTo9VX9gmQg68SpvymtO9n8Ir65Dio_W6CfHuOLESb8ltreck3XQ5zBa6Rw3jHCgH0pqZvReTIxPdQYunR3e6uQvuc2gGYQvRkH1Wq1cIS1xVdAdoUbHRJqzDpUAUv/s4080/PXL_20231209_220405566~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUrKn_Qm3FBBXhmb-K6gphjYbsMqLdXmTyOYGgFFH_Zchi_ObcyK3SFi4DcX9UTeGTo9VX9gmQg68SpvymtO9n8Ir65Dio_W6CfHuOLESb8ltreck3XQ5zBa6Rw3jHCgH0pqZvReTIxPdQYunR3e6uQvuc2gGYQvRkH1Wq1cIS1xVdAdoUbHRJqzDpUAUv/w482-h640/PXL_20231209_220405566~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Pukilla pömpöttää ihan niin kuin pitääkin, mutta missä luuraa minun joulufiilikseni?</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Panostus kiitospäivään</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Marraskuun viimeiseen viikonloppuun asti Yhdysvalloissa panostetaan täysillä kiitospäivään. Vaikka tokihan ensimmäiset tekojoulukuuset ovat kimmeltäneet erivärivaloineen tukkuliike Costcossa jo elokuusta asti. Mutta muutoin monilla killuu pihakoristeinaan iloisen oranssia kurpitsateemaa vielä kiitospäivään asti. Vasta tämän juhlan jälkeen pihamaille ja kuisteille asetellaan pukit, porot, tontut ja isot karkkikepit (<i>candy canes</i>). Kun menin ruokakauppaan kiitospäivän jälkeisenä maanantaina, olin saada slaagin. Siellähän soi yhtäkkiä taustalla hilpeät tipe-tipe-tip-tapit. Samalla hetkellä tajusin, että todellakin, tulevana perjantaina kalenterin lehti käännettäisiin jo joulukuulle. Mihin tämä syksy oikein hujahti?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqhFeU5xkSfVV96m3pjm7qtR5wSjnq4xK0yfB8GjW5wPM2poEsSigWG-fdcq-fJl27VRLA2Z_V6Lx4mvFjGXA6Pvuu71gESXdUWxQpVcY1Fm1dNnRvxclNDnNRkYcZNKY0LYoaiEktEUaSqQZK303-YkyEIvwZpVasundWWqqs6AFhSfkS52Mi9KfdjgBO/s4080/PXL_20231209_224008122.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqhFeU5xkSfVV96m3pjm7qtR5wSjnq4xK0yfB8GjW5wPM2poEsSigWG-fdcq-fJl27VRLA2Z_V6Lx4mvFjGXA6Pvuu71gESXdUWxQpVcY1Fm1dNnRvxclNDnNRkYcZNKY0LYoaiEktEUaSqQZK303-YkyEIvwZpVasundWWqqs6AFhSfkS52Mi9KfdjgBO/w640-h482/PXL_20231209_224008122.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Pihoja ilman joulukoristeita vielä 9. joulukuuta. Ja kieltämättä, aika kesäisen näköistä meillä vielä on. Josta pääsenkin seuraavaan aiheeseen:</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Poikkeuksellisen lämmintä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eräänä joulukuisena päivänä söin takapihallamme auringonpaisteessa päiväkahvin kanssa jäätelöpuikkoa. Olo oli ristiriitainen. Jäätelömakuna oli <i>Winter Edition: Peppermint</i>, piparminttu, mutta ulkolämpötila +17. <br /><br />UV-indeksi on sentään jo valahtanut, se on enää kolmosen luokkaa. Alhaisesta lukemasta huolimatta olen yrittänyt yhä kerätä näistä talvisistakin auringonsäteistä D-vitamiinia, ettei tarvitsisi purkista ottaa.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzqkVRp-ismdBeDHgjOzzlzqtdcJULyD3glfbYJMJqAIrC4nb5pah-xPeGqjBYbEigrO82otUpxk6sXaoBiqzU3s6f870apQWqu34sWL_3X3QDFdnea-0rKkFMbqE3OUd27gAw-KsSG3z23thUohuiYvlWBqjjxhRwkEfnQar6OIqSDHgtjoMhDP5BE0S_/s3686/PXL_20231211_220020036.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3686" data-original-width="2767" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzqkVRp-ismdBeDHgjOzzlzqtdcJULyD3glfbYJMJqAIrC4nb5pah-xPeGqjBYbEigrO82otUpxk6sXaoBiqzU3s6f870apQWqu34sWL_3X3QDFdnea-0rKkFMbqE3OUd27gAw-KsSG3z23thUohuiYvlWBqjjxhRwkEfnQar6OIqSDHgtjoMhDP5BE0S_/w480-h640/PXL_20231211_220020036.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Päiväkahvia nautiskellessani huomaan, että takapihan mansikassamme on raakileita ja yksi kukkakin vielä sinnittelee. Joulukuussa!</span></td></tr></tbody></table></span></p><p><br /></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Meillä on siis ollut tavallista joulukuuta lämpimämpiä päiviä, eikä talven sateita ole vielä juurikaan näkynyt. Viime talven poikkeuksellisen suureen sademäärään nähden ero on ollut valtava. Yöt ovat kyllä viilentyneet, autojen tuulilasit ja konepellit ovat olleet jo parina aamuna kuurassa, mutta päivälämpötilat kohoavat yhä joinakin päivinä jopa lähemmäs 20 Celsius-astetta.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ7hi3SwMJDO23JADrskRUGHuWQq3vp1PfCXjuwBrochbnVbWSa7eDECjgzqjZaUhOZL0PHssK4CpR1Phv-TLoQQJbhh81tqlMdESkw4qomK-5_0yC1wT1kA8yUoRf57kDJRUHaSmQuTSduFubvfltblDY51xkQs2DpDuTQqcVTAHDao6Dj3RUNWTBtN_h/s4080/PXL_20231130_170842107~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ7hi3SwMJDO23JADrskRUGHuWQq3vp1PfCXjuwBrochbnVbWSa7eDECjgzqjZaUhOZL0PHssK4CpR1Phv-TLoQQJbhh81tqlMdESkw4qomK-5_0yC1wT1kA8yUoRf57kDJRUHaSmQuTSduFubvfltblDY51xkQs2DpDuTQqcVTAHDao6Dj3RUNWTBtN_h/w482-h640/PXL_20231130_170842107~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Jääskrapa! Ensimmäistä kertaa 9,5 vuoden aikana näin piilaaksolaisessa kaupassa myynnissä jääskrapoja tuulilasien puhdistamiseen! Olivat vieläpä erikoisessa paikassa, ruokakaupan poistohyllyssä. Ostin. Niinpä olisin nyt kerrankin varustautunut kylmiin aamuihin. Kyllä skrapalle joka talvi Piilaaksossa voi sellaiset 2 - 3 kertaa käyttökertaa tulla, jos lähtee oikein aikaisin autoilemaan. </span></td></tr></tbody></table></span></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joulukalenteri</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No mutta joulukalenteri. Onhan minulla sellainen hankittuna. Sen nyt viimeistään luulisi virittävän minut joulun odotukseen. Mutta mitäpä heti ensimmäisestä luukusta kurkistaakaan? Tänä vuonna hankin itselleni hemmotteluksi jälleen kauneusjoulukalenterin. Sen ensimmäisestä luukusta avautuu pieni putkilo aurinkorasvaa, suojakertoimella 40! Mitä ihmettä? Ei tunnu taaskaan joululle, ei edes joulukuulle.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgavYm0qCvT9cuzyLUxJqJiQFX019DasBpwRsvn59y8_7H3Lq30nfZNlypxZPJMPgWNEi2KaB-087Eb12iVNQh8w9QcAomZt3mge0KZYH-JOsVQT-fOGw2uEFtdFZoLabN0ZK5gYbIWx3JOtWhyphenhyphenCj-pvNuby300sqARdiv6HMqrteeS-2NFFZXTrm-eEuxb/s4080/PXL_20231201_202901347~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgavYm0qCvT9cuzyLUxJqJiQFX019DasBpwRsvn59y8_7H3Lq30nfZNlypxZPJMPgWNEi2KaB-087Eb12iVNQh8w9QcAomZt3mge0KZYH-JOsVQT-fOGw2uEFtdFZoLabN0ZK5gYbIWx3JOtWhyphenhyphenCj-pvNuby300sqARdiv6HMqrteeS-2NFFZXTrm-eEuxb/w640-h482/PXL_20231201_202901347~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Joulukalenteri, kuin aamukampa jouluaattoon. Mutta tuoko joulun tunnelmaa, jos ensimmäisestä luukusta avautuu...</span></td></tr></tbody></table><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHrpyvTP7jVYoCtrw-y3WmnxvM1jbt9zCWu0QXgrGf74144To7FuDCqq-dDLZKcZCcDrUHoDTs6fxDM-eZy1V_SCT0rUx9x-4TNpAr2bJ7BxlS_Aid_Xl79PTSqhvk8Bmi_c2_Bq-u3ULPG2U4qT_N3XUQbKbziWJpZbWLRy_mROKUWh01B5QcHk0ma3Vr/s3966/PXL_20231201_203039046.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2886" data-original-width="3966" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHrpyvTP7jVYoCtrw-y3WmnxvM1jbt9zCWu0QXgrGf74144To7FuDCqq-dDLZKcZCcDrUHoDTs6fxDM-eZy1V_SCT0rUx9x-4TNpAr2bJ7BxlS_Aid_Xl79PTSqhvk8Bmi_c2_Bq-u3ULPG2U4qT_N3XUQbKbziWJpZbWLRy_mROKUWh01B5QcHk0ma3Vr/w640-h466/PXL_20231201_203039046.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">...aurinkosuojavoide SPF 40!</span></td></tr></tbody></table><br /></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pikkujoulut</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Päätämme pitää ystäväpariskunnan kanssa pienet pikkujoulut. Ne on sattumoisin sovittu pidettäviksi samalle lauantaille, kun kotikaupungissamme on joulukauden avaus. Keskustan kävelykadulla on luvassa tanssillista ohjelmaa, joulupukin vierailu, pormestarin tervehdys ja lopulta joulukuusen valojen sytytys. Muutamme hiukan alkuperäistä pikkujoulusuunnitelmaamme ja kokoonnummekin ensin ystäviemme kanssa kävelykadulle. Änkeämme itsemme yksiksi lisäpisaroiksi yleisömereen. Odotamme ennen kaikkea joulupukkia ja kuusen valojen sytytystä. Minä odotan leikilläni myös pormestarin puhetta. Seuraan häntä nimittäin sosiaalisessa mediassa, ja hän vaikuttaisi olevan ihan rempseä ja hauska ukko. Niinpä olisi mukava kuulla hänen tervehdyksensä ja päästä toteamaan, onko mielikuvani hauskasta ukosta todenperäinen. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta ei. Odotamme ja odotamme. Ensimmäisen puolen tunnin ajan ohjelmassa on vain ja ainoastaan paikallisen tanssikoulun ryhmien esiintymistä ja koulun esittelyä. Onhan esiintyjillä sentään joulunpunaiset paidat, mutta muuta jouluista ei esiintymisissä ole. Aikataulu seuraavan pikkujouluohjelmanumeromme kanssa alkaa painaa päälle ja luovutamme. Pitää tulla katsomaan kuuseen sytytetyt valot toiste. Pormestarin puhekin jää kuulematta. Mielikuvani hauskasta ukosta saa jatkaa hengittelyään.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-BCzZ-9jE5Kg5ZJhaavwqPSF2-y9g-SujMXNE9u_Sl9pXMM2SbCmRKleIL3JiOpUoK4XZcVez8JCpJSBb3Qr8qsTVTCh9mXSD7GWKBuvp3-HLtvH4AVUto4DfgyYLpgVjGJrcbz8QaC9A4JTeN0-5IgXaUbuRg6-OWd03MFVP7wMfs7RpG42eA5MfOGkt/s4080/PXL_20231209_191618485~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-BCzZ-9jE5Kg5ZJhaavwqPSF2-y9g-SujMXNE9u_Sl9pXMM2SbCmRKleIL3JiOpUoK4XZcVez8JCpJSBb3Qr8qsTVTCh9mXSD7GWKBuvp3-HLtvH4AVUto4DfgyYLpgVjGJrcbz8QaC9A4JTeN0-5IgXaUbuRg6-OWd03MFVP7wMfs7RpG42eA5MfOGkt/w482-h640/PXL_20231209_191618485~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Meidän "kylän" joulukuusi. Se, jonka valojen sytytys jäi näkemättä.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Maksalaatikko!</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime viikolla sattui myös toinen "ensimmäinen kerta Piilaaksossa ikinä"-tilanne. Yksi amerikansuomalainen sanoi valmistavansa maksalaatikkoa ja myyvänsä laatikoita niitä haluaville. Kovana maksalaatikkofanina tilasin yhden laatikon. Paketti saapui, ja ai että, kuinka se olikaan hyvää! Jotkuthan mieltävät maksalaatikonkin jouluruoaksi, itse en niinkään. Mutta jos nyt ei jouluista, niin ainakin ihanaa Suomi-tunnelmaa sain nauttia maksalaatikolla herkutellessani.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_VRQjCRxZQllfcnmR7_qIO-MlmCx_oeBwhUf7cMqzgtmgjLbxDxTJ2n8hHmIeHRf-HZvS1BRHI0tagIZVA6Mo5-loQH3lXyZ0vBiXbf9J7utjiErydVt82Sn3xrNXIIKBhmEyZ2U4ev4ksPKbrr86862lhHIVAp0nRx3ymROULPywCZ0ndfDcuCL2-lo/s4080/PXL_20231206_203051891~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_VRQjCRxZQllfcnmR7_qIO-MlmCx_oeBwhUf7cMqzgtmgjLbxDxTJ2n8hHmIeHRf-HZvS1BRHI0tagIZVA6Mo5-loQH3lXyZ0vBiXbf9J7utjiErydVt82Sn3xrNXIIKBhmEyZ2U4ev4ksPKbrr86862lhHIVAp0nRx3ymROULPywCZ0ndfDcuCL2-lo/w640-h482/PXL_20231206_203051891~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Erittäin harvinaista herkkua Piilaaksossa. Täällä ei myydä maksaa yhtä yleisesti kuten Suomessa. Varmaan sitä tilaustuotteena erikoislihakauppaan saisi. Tämänkin maksalaatikon valmistaja oli jauhanut maksan itse ja sanoi sen olleen kovaa hommaa. Arvostan.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No vielä viimeinen yritys joulutunnelman haalimiseksi:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Saksalaiset joulumarkkinat</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime lauantaina naapurikaupungissa järjestettiin saksalaiset joulumarkkinat. Sinne siis! Jospa nyt joulumieli valtaisi minutkin!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Markkinoiden suosiosta kieli jo se, että parkkipaikkaa sai etsiä hyvän aikaa. Lopulta paikka useamman korttelin päästä omakotitaloalueelta löytyi. Kun sitten lähestyimme markkina-aluetta, tungoksen aste valkeni toden teolla. Eihän sinne tahtonut sekaan mahtua!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKQjv5qrMOkPcEF2kqNZ3Z2VXKgQspQ_mZc4vERtZOyx1TVv3tkdL1E3RapyVS0FxLhleIZpiLYAirrrkO563sB1cGZbjnLQKkwrqK2t2rf4Ix12X1jTtxWx7fw3y9Nd80lJgQEqL_-juWNkGwjtb4GFqxG3iY8N9Qcboeblpdo4eum8o1UahYcXPItpuQ/s4080/PXL_20231209_214811604.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKQjv5qrMOkPcEF2kqNZ3Z2VXKgQspQ_mZc4vERtZOyx1TVv3tkdL1E3RapyVS0FxLhleIZpiLYAirrrkO563sB1cGZbjnLQKkwrqK2t2rf4Ix12X1jTtxWx7fw3y9Nd80lJgQEqL_-juWNkGwjtb4GFqxG3iY8N9Qcboeblpdo4eum8o1UahYcXPItpuQ/w640-h482/PXL_20231209_214811604.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Porukkaa oli kuin pipoa, ja kuvan perusteella ainakin neljää erilaista pipoa, hahah.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Menimme alkajaisiksi hehkuviinipisteelle ja taivastelimme, että jono kojulle eteni kuin hidastetussa elokuvassa. Mutta lopulta <span style="background-color: white; color: #202124;">glühwein</span>imme saimme. Se maistui oikein hyvältä. Mutta ulkolämpötilan ollessa +16 ei hehkuviinistä ihan jouluiseen fiilikseen päässyt oikein siitääkään. Kun mukista alkoi pohja pilkottaa, minulla virtasi hiki selkärankaa pitkin. Kuuluuko joulumarkkinoilla olla ihan näin kuuma?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbX75gNpWJX0l-JSiYlG60SrYaHNwUJaYw0_Vo6blEii6UgByXpc7GniZMX4VKzJNWuJbbXYeMUoHtKmUdzeu0iyAjk5GPMXU_sTgB-Md9yeZlUle5D8LusrjjENDQi5sF2zQomU8NJhoJKYA_qasLR92ZFJ_ddAL-Gy9f41yQ-kmHM0SuLM4mqjXRfzcI/s4080/PXL_20231209_215148225~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbX75gNpWJX0l-JSiYlG60SrYaHNwUJaYw0_Vo6blEii6UgByXpc7GniZMX4VKzJNWuJbbXYeMUoHtKmUdzeu0iyAjk5GPMXU_sTgB-Md9yeZlUle5D8LusrjjENDQi5sF2zQomU8NJhoJKYA_qasLR92ZFJ_ddAL-Gy9f41yQ-kmHM0SuLM4mqjXRfzcI/w482-h640/PXL_20231209_215148225~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Hehkuviinijonossa. Syksyiset värit taustalla.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFEfilcIWoZQ-XDANLcU9kA2ykYoWZfsZAflILS_2NzXWhsth9-SHsDeCZkzpsJAn4L3kHmU2BTeYi9ntjTT9Wblhbsr4W-TxBo6V4ZLAWNfUHepZ7rPNxjN9XkVZAmevQGmadCM-tR3Sk0-y_EwYdYQ3GPmZDzTq1WKXeG6AwpsNhqPSfDAUJo7OsWQSo/s4080/PXL_20231209_215728662.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFEfilcIWoZQ-XDANLcU9kA2ykYoWZfsZAflILS_2NzXWhsth9-SHsDeCZkzpsJAn4L3kHmU2BTeYi9ntjTT9Wblhbsr4W-TxBo6V4ZLAWNfUHepZ7rPNxjN9XkVZAmevQGmadCM-tR3Sk0-y_EwYdYQ3GPmZDzTq1WKXeG6AwpsNhqPSfDAUJo7OsWQSo/w482-h640/PXL_20231209_215728662.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Onneksi oli tuplamuki, ettei sormia polttanut. Kyllä tuli kuuma tätä siemaillessa. Väenpaljouden vuoksi menimme juomaan nämä myyntitelttojen taakse, ettei kuumat juomat kaatuneet omiin tai toisten syleihin.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun sitten etenimme (väkimäärästä johtuen vaivalloisesti) markkina-aluetta eteenpäin huomasimme, että kahdelle muulle juomamyyntipisteelle jonot olivat hurjan paljon pidemmät. Reilu kymmenkunta asiakasta jonossa ennen meitä olikin siis ollut lottovoitto muihin jonoihin verrattuna. Mutta makkarakoju, se veti pisimmän korren: sen jono kiemurteli ainakin yli sadan metrin mittaisena, joten emme jääneet sen jatkoksi. Pretzeliä olisin halunnut myös ostaa, mutta useiden kojujen edustat olivat niin täynnä ihmisiä, ettei kojujen valikoimaa päässyt edes katsomaan.</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicBG4GvwzB86qtxae1b85jepLZbwqA9kuzRyaqbCMBSB73-bfvyDzz8x1sDA6Ow_3rGTFQ3SNsJ3a5niGe3pj58Th_hfRMk465wpS6K0s7YstiMX8nv7m4xKjdPtZrnypFC3BPXX0f8oelUZSgimyJrTu2E0HDeci_8Mx91_PGXqYrG83W08j5jnbsWW32/s4080/PXL_20231209_220205484.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicBG4GvwzB86qtxae1b85jepLZbwqA9kuzRyaqbCMBSB73-bfvyDzz8x1sDA6Ow_3rGTFQ3SNsJ3a5niGe3pj58Th_hfRMk465wpS6K0s7YstiMX8nv7m4xKjdPtZrnypFC3BPXX0f8oelUZSgimyJrTu2E0HDeci_8Mx91_PGXqYrG83W08j5jnbsWW32/w640-h482/PXL_20231209_220205484.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Lapsille hauskuutusta: saivat käydä poliisiauton takapenkillä kaltereiden takana istumassa. Kuvan vasemmassa laidassa kiemurtelee makkarajono.</span></td></tr></tbody></table></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbXEYjcAgcRWLHku44sR2vRg3zktPVl7D6W9bxYhY7Wwh8ZqOU_dfVlQQ-P7IsI2VmxrNhyt1Wai_DzNyKjsqnlvVnVDKUXZ7s_uzC1Y5DdzGBPunBk2Fy2iTVdyoOGb4u0EZ-SoXU7IJDJNnJYy9rTA23HJqe_PghYvUVShxDWz-UqTjzGLwc2e0PsAzU/s3195/20231211_205727-COLLAGE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2400" data-original-width="3195" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbXEYjcAgcRWLHku44sR2vRg3zktPVl7D6W9bxYhY7Wwh8ZqOU_dfVlQQ-P7IsI2VmxrNhyt1Wai_DzNyKjsqnlvVnVDKUXZ7s_uzC1Y5DdzGBPunBk2Fy2iTVdyoOGb4u0EZ-SoXU7IJDJNnJYy9rTA23HJqe_PghYvUVShxDWz-UqTjzGLwc2e0PsAzU/w640-h480/20231211_205727-COLLAGE.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myynnissä oli ainakin Hygge-mukeja ja puisia Star Wars -tarjottimia, mutta ihmisvirta painoi meitä mukanaan ja pystyin vain räpsäisemään näistä nopeasti kuvan. Väenpaljouden vuoksi tuotteita ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä hypistelemään. Oli siellä mahdoton määrä porukkaa, huh huh!</span></td></tr></tbody></table><p><br /></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Erilainen joulu luvassa</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tänä vuonna joulutunnelman saamiseksi on myös varmastikin yksi, täysin itseaiheutettu este tai hidaste. Emme tule viettämään jouluamme millään tavalla perinteisesti, sillä olemme jouluna reissussa. Näin ollen esimerkiksi joulukoristelut kotonamme ovat olleet mitä minimaalisempia. Samoin perinteiset jouluruoatkin jäävät tänä vuonna valmistamatta. Tapa, joka yleensä on tuonut joulun odotuksen tuntua itselleni jo hyvissä ajoin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOAmZ69vxEh-vB1RpS3icDOsuK_zWXdl4FAWi3XfRMufuf-wm2aI-8eXXeEMu_rHmVcIjuVmeFi4Q1N1mYbOH0VUZ8QHZv6CBWstzFtUeeR9AOpHGGvfAXpDdgZ5WZllo0l5GiqPwMxk_j0eLbshoHcKuqGNpTdTbgBoSFsXljrByb1qlXWd2GM1CIE0GU/s4080/PXL_20231207_013507228.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOAmZ69vxEh-vB1RpS3icDOsuK_zWXdl4FAWi3XfRMufuf-wm2aI-8eXXeEMu_rHmVcIjuVmeFi4Q1N1mYbOH0VUZ8QHZv6CBWstzFtUeeR9AOpHGGvfAXpDdgZ5WZllo0l5GiqPwMxk_j0eLbshoHcKuqGNpTdTbgBoSFsXljrByb1qlXWd2GM1CIE0GU/w482-h640/PXL_20231207_013507228.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Jotakin jouluista sentään, nam! Olimme ostaneet jo kesällä Suomesta Yhdysvaltoihin mukaamme kaksi suklaakonvehtirasiaa jouluna nautittaviksi. Mutta nyt, kun suunnitelmamme muuttuivatkin, emmekä vietä joulua kotosalla, päätimme avata ensimmäisen rasian jo Suomen itsenäisyyspäivänä. Pandan konvehdit taisivat lopulta viedä minut lähimmäksi joulun tunnelmaa kuin mikään muu postauksessani mainittu asia.</span></td></tr></tbody></table></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta valintojahan nämä ovat. Tämä joulu päätettiin viettää toisin, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Ja odotamme matkaa innolla. Eikä tekstiäni pidä ymmärtää väärin. En todellakaan halua valittaa auringonpaisteesta ja lämmöstä, vaan päinvastoin. Haluaisin postauksellani ja sen kuvilla lähettää auringonsäteitä monille teille lukijoilleni sinne pohjoiseen. Vastapainoksi olenkin katsellut enemmän kuin mielelläni talvisia kuvianne Suomesta. Mutta vuosi vuodelta totean, etten vain itse saa 100-prosenttista joulutunnelmaa irti en sitten millään näistä aurinkoisista, likipitäen t-paitakeleistä. Ehkä joku joulu pitäisi ottaa ja yrittää sukeltaa Suomen Lappiin. Käydä poroajelulla, istahtaa joulupukin polvelle, nauttia lumesta ja pimeydestä täysin siemauksin ja takautuvasti. Kaikkien suomalaisten jouluherkkujen ja -tuoksujen kera, totta kai! Laitan tämän aatoksen unelmieni listaan.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEielnZ4zEQJmie4u2LyvObF3mYsDqwfNwsoWsofwSr3mJ410T-gJv58noWQjraNJbJcfkqj-FgN_rtxDaqn2ttoj0mEfrpsuoqStimRPdus-A97nZ2jUhScquZlUUJ3hQ6nmqsLH9haxRd3dfFHNYmgNWGrAg40khNFK2bKprBSEQ7hHuuZva_Sk20ieePd/s3784/PXL_20231211_185901548.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3784" data-original-width="2867" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEielnZ4zEQJmie4u2LyvObF3mYsDqwfNwsoWsofwSr3mJ410T-gJv58noWQjraNJbJcfkqj-FgN_rtxDaqn2ttoj0mEfrpsuoqStimRPdus-A97nZ2jUhScquZlUUJ3hQ6nmqsLH9haxRd3dfFHNYmgNWGrAg40khNFK2bKprBSEQ7hHuuZva_Sk20ieePd/w484-h640/PXL_20231211_185901548.jpg" width="484" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Jouluasetelma haikkipolun varrelta. Kastelukannuineen kaikkineen.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Blogini jää nyt joulutauolle, joten toivotan kaikille teille lukijoilleni oikein hyvää joulua ja onnea ja iloa uuteen vuoteen 2024! Toivon mukaan jokaisella teistä olisi joulumieli jo koholla ja jospa sen joulufiiliksen nappaisin vielä itsekin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ensi vuonna jatketaan, joten siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! </span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-21079419644513764772023-11-27T08:49:00.000-08:002023-11-27T08:49:00.287-08:00Robottitaksin kyydissä San Franciscossa<span style="font-family: arial; font-size: medium;">Muutimme Piilaaksoon vuonna 2014. Ensimmäiset kuvat robottiautojen prototyypeistä katujen varsilta tulin ottaneeksi jo heti ensimmäisten asumisvuosiemme aikana. Autot tuntuivat utopistisilta, vaikka niissä tuolloin usein ajoa tarkkaileva apukuski vielä olikin. Mutta jo vuonna 2017 sain ensimmäisen konkreettisen kosketuksen itseohjautuviin autoihin, kun pääsin kokemaan tällaisen robottiautokyydin betaversiota. Kyseinen auto oli Waymon, silloin Googlen alaisen yrityksen, nyttemmin Googlen spin-off-yrityksen kehittämä. (Blogikirjoitukseni vuoden 2017 robottiautokokemuksistani luettavissa <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2017/03/itseajavan-auton-kyydissa.html"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>.)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqDbD6mB65DKSoeXNtevhVDX066ttCSq-mHpIriuEx18rCobsYtrYeQarpe78NK-EVr-_9bNxAkjx0YkO30v10BAaFIZYmoI5x0ltHEa_5ZUqu_3DjihsRjWoAb_AAsERwX63-jJDvwe9uiAOtj8kw7vRYY_HI2S73BrppcECXy8RAr1Y6oIMOv94borJm/s868/Screenshot%202023-11-26%2015.47.10.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="868" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqDbD6mB65DKSoeXNtevhVDX066ttCSq-mHpIriuEx18rCobsYtrYeQarpe78NK-EVr-_9bNxAkjx0YkO30v10BAaFIZYmoI5x0ltHEa_5ZUqu_3DjihsRjWoAb_AAsERwX63-jJDvwe9uiAOtj8kw7vRYY_HI2S73BrppcECXy8RAr1Y6oIMOv94borJm/w640-h472/Screenshot%202023-11-26%2015.47.10.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Tulevaisuus on täällä. Auto ilman kuskia ja vauhtia mittarissa 26 mph (42 km/h).</span></td></tr></tbody></table><br /><br />Vuonna 2017 koeajomme aikana autossa kuskin paikalla istui vielä ns. hätävarakuski eli henkilö tarkkailemassa auton mahdollisia virheitä. Jos auto olisi tehtnyt jonkinlaisen ajovirheen tai vaikkapa ohjelmisto yhtäkkisesti jumittanut, olisi hätävarakuski voinut ottaa ohjat käsiinsä sillä samalla sekunnilla. Tuolloinkaan tämä henkilön ei kuitenkaan kertaakaan tarvinnut puuttua robottiauton toimintaan. Kaikki sujui moitteetta. Ja silloin hämmästelin vähän itsekin, etten ollut lainkaan peloissani tuossa kyydissä.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vuonna 2017 auton sisältä ja ajon aikana kuvien otto ja videointi olivat vielä ankarasti kiellettyjä, mutta nyt on toisin. Nyt nämä tekniikan ihmeet, itseohjautuvat autot toimivat muun taksiliikenteen ohessa jo kahdessa Yhdysvaltain kaupungissa: Phoenixissa ja San Franciscossa. Testiajoja taksitoimintaa varten tehdään myös jo Los Angelesissa ja neljäntenä kaupunkialueena on mukaan tulossa Austin. Matkustajat ovat siis tervetulleita hyppäämään taksiin ilman ihmiskuskia. Takana on paitsi miljoonia tuotekehitys- ja testitunteja, myös runsain mitoin lainsäädäntöä ja kaupunki- ja osavaltiokohtaisia erikoislupia. Robottitaksien toiminta-alueet ovat edelleen kaupungeissa rajalliset ja siis myös todella tarkasti rajatut, missä ne saavat toimia. En siis edelleenkään voi tilata autoa kyydittämään minua Meksikoon, kuten harmittelin jo vuonna 2017.</span><br /><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjROyNfgcpiRfWhe3OgCZJ1T-4aBbUVK897AjIpEhas0p_zJ-Y5yz6b26OlxeqBf70JZxSot2ilq29H9ppA-T34lBO-Hx0mFnXM9C1J7uObT1dooQnIS3iFm_rdv6AY9v4YzRJvxHLz1ew8Htrk8GNR5xMpxLcIebR6AJrckKXQVWXwzzKnQG1gzAQWl2DB/s1686/Screenshot_20231126-151524.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1686" data-original-width="1080" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjROyNfgcpiRfWhe3OgCZJ1T-4aBbUVK897AjIpEhas0p_zJ-Y5yz6b26OlxeqBf70JZxSot2ilq29H9ppA-T34lBO-Hx0mFnXM9C1J7uObT1dooQnIS3iFm_rdv6AY9v4YzRJvxHLz1ew8Htrk8GNR5xMpxLcIebR6AJrckKXQVWXwzzKnQG1gzAQWl2DB/w410-h640/Screenshot_20231126-151524.png" width="410" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Waymo-robottitaksien toiminta-alue San Franciscossa. Kuvakaappaus Waymo One -sovelluksesta.</span></td></tr></tbody></table><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Robottitaksin käyttäjäksi joutuu tällä hetkellä jonottamaan</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Waymon robottitaksin tilaaminen vaatii luonnollisesti oman sovelluksensa, Waymo One, jonka kautta hoidetaan kyydin tilaus ja maksaminen, aivan kuten Uberillä ja Lyftilläkin. Mutta tällä hetkellä tuon sovelluksen käyttäjiksi on jonossa tuhansia ihmisiä. Sovelluksen voi ladata, mutta seuraavassa vaiheessa joutuu jonotuslistalle. Uudet sovelluksen lataajat eivät siis tällä hetkellä välittömästi pääse taksikyytiä tilaamaan. <br /><br />Kysyntä on kovaa, eikä autoja ole riittävästi siihen vastaamaan. Tämän vuoksi sovelluksen käyttäjämäärää joudutaan vielä rajoittamaan. Elokuussa 2023 Waymon <a href="https://waymo.com/blog/2023/08/waymos-next-chapter-in-san-francisco.html"><span style="color: #3d85c6;">virallisessa blogissa</span></a> paljastettiin, että kaupungeissa, joissa Waymo jo taksina operoi, oli jonotuslistalla yhteensä yli 100 000 henkilöä. Ja viime viikkoina jono on vain kasvanut kasvamistaan. (Niinpä sanoisin vinkkinä näissä kaupungeissa asuville ilmoittautumaan jo nyt jonotuslistalle, mikäli haluavat joskus lähitulevaisuudessa Waymon itseohjautuvaa taksia käyttää.)<br /><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mikä aiheutti viimeisimmän piikin kysyntään?</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />San Franciscossa luvat robottitakseina toimimiselle annettiin kahdelle eri yritykselle. Näistä toinen toi valitettavasti markkinoille keskeneräisen tuotteen ja pääsi töppäilyjensä ansiosta uutisotsikoihin useampaan kertaan. Nämä epäonnistumiset mustamaalasivat koko robottiautobisnestä. Tänä syksynä tämä toinen firma pakotettiin laittaamaan ilman ihmiskuskeja toimivien taksikyytien tarjoaminen sen yrityksen osalta jäihin. Heidän taksilupansa hyllytettiin.<br /><br />Yhtään ihmishenkeä ei menetetty tämänkään firman autojen tapauksissa, mutta enemmän ja vähemmän vakavia tilanteita San Franciscon liikenteessä heidän autojensa kohdalla silti sattui. Sanfranciscolaiset ovat luonnollisesti olleet peloissaan niin turvallisuudestaan kuin työpaikkojensa mahdollisesta menettämisestä. Tämä johti lopulta vandalismiin. <br /><br />Eli kuten yleensä kaikki uusi tuppaa tyypillisesti aiheuttamaan vastustusta, ei robottiautojen esiinmarssi ole säästynyt vastarintahyökkäyksiltä San Franciscossakaan. Kaupungissa toimii jo jonkinlainen organisoitunut ihmisryhmä, joka sabotoi robottiautoja ja niiden kulkua tuon tuosta. Autoja ensinnäkin töhritään päivittäin. Lisäksi ainakin tämän toimintansa jo jäädyttäneen yrityksen autot menivät ns. tilttiin, kun niiden konepellille nostettiin tietyömailta ja liikenteenohjauksista tuttu iso, oranssimuovinen varoitustötterö. TV-uutisissa haastateltiin kasvonsa peittänyttä nuorta miestä, joka tähän vandalismiporukkaan kuului. Hän kertoi heidän sopivan vuoroista, kuka milloinkin ja missä osassa kaupungia robottiautojen toimintaa kulloinkin häiritsee. Tämän vuoksi kutsun sitä järjestäytyneeksi toiminnaksi.<br /><br />Mekin saimme kokea taksissa istuessamme yhden kannanoton: Vanhempi mies käveli jalkakäytävällä ja näki robottitaksimme. Mies näytti kulkupelille kylmän rauhallisesti keskisormea. (Autojen takapenkkien ikkunalasit ovat tummennettuja. Niinpä niistä näkee hyvin ulos, mutta kadulta näkee heikommin sisään, istuuko takapenkillä asiakkaita vai ei. Sormeaan esitellyt mies siis tuskin näytti sitä meille, vaan ennemminkin autolle ja koko robottitaksitoiminnalle.)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1OxwC4XNjvuFHhehggy9E7EgRX5K0NTmr-B_xFUNwNdFDNNeuHVNut0HlB82oYjwuqAWkIEf5Q5MTxhriz5-qmsBKcVhzShNjvpMLZi04eHeDnUolGwSkWLNOgG8eNuiMkhIop3jfABCu-HBzWV6RaR4ngYTkOy9D1a9shqVxS5YlJ0mqe1VjBFuxRsnS/s4080/PXL_20231124_203811734.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1OxwC4XNjvuFHhehggy9E7EgRX5K0NTmr-B_xFUNwNdFDNNeuHVNut0HlB82oYjwuqAWkIEf5Q5MTxhriz5-qmsBKcVhzShNjvpMLZi04eHeDnUolGwSkWLNOgG8eNuiMkhIop3jfABCu-HBzWV6RaR4ngYTkOy9D1a9shqVxS5YlJ0mqe1VjBFuxRsnS/w640-h482/PXL_20231124_203811734.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Ympäristötutkan havainnoimat muut tienkäyttäjät näkyivät takapenkin näyttöruudulta meille matkustajille.</span></td></tr></tbody></table><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ketkä robotakseja sitten käyttävät? </span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Waymon blogin mukaan ihmiset iältään ja perhetaustoiltaan laidasta laitaan. Niin lapsiperheiden vanhemmat kuskatessaan lapsia harrastuksiin kuin sairaanhoitajat töihin mennessään. Yhtenä mielenkiintoisena käyttäjäkuntana mainittiin iäkkäämmät ihmiset. He, jotka eivät enää itse uskaltaudu autonrattiin. Robottiauton kyydissä he kuitenkin pääsevät kätevästi paikasta toiseen ja tuntevat olonsa vieläpä turvalliseksi.<br /><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Omat tuoreet kokemukseni robottitaksista</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Teimme San Franciscossa yhteensä neljä erillistä robottitaksimatkaa. Robottiauto noudatti mielestäni ehdottomasti paremmin liikennesääntöjä kuin moni ihmiskuski. Esimerkiksi risteyksissä jokaisen stop-liikennemerkin edessä myös oikeaoppisesti pysähdyttiin, eikä autoa vain liu'utettu hitaammin sillä tavalla melkein pysähtyen. Myöskään yksissäkään liikennevaloissa robottiautot eivät ajaneet päin punaisia eikä "vanhoilla vihreillä". Molemmat tapoja, joita näkee meidän kulmilla huolestuttavan paljon. Hyvä havainnollistus syntyi, kun eräissä liikennevaloissa valot vaihtuivat jo oranssiksi, joten meidän automme hidasti liikennevaloihin jääden odottamaan. Mutta viereisellä kaistalla meitä jäljempänä ajavan auton kuski vain painoi kaasun pohjaan ja ylitti risteysalueen punaisia päin ajaen.<br /><br />Lisäksi itseohjautuva auto otti muut tiellä liikkujat hyvin huomioon ja kaikki auton ympärillä tapahtuva näkyi sen kahdella eri näytöllä auton sisätilassa. Autojen ajotyyli oli myös varsin rauhallinen. Ei nykiviä liikkeellelähtöjä tai äkkijarrutuksia eikä tiukkateräisiä käännöksiä. Kaistanvaihdokset tietokone ilmotti ääneen niin, että myös me matkustajat kuulimme ne etukäteen. Myös ajonopeudet on säädetty niin, ettei auto aja koskaan ylinopeutta.<br /><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pelottiko olla kyydissä?</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Ei. Ei sitten ollenkaan. Toki aiempaakin kokemusta yli kuuden vuoden takaa minulla jo oli. Ja mitä turvallisuuteen tulee, niin Waymon autot ovat kuitenkin ajaneet miljoonia ja miljoonia testimaileja jo ennen kuin autoja on otettu kaupunkiliikenteeseen, ensin varakuskin kanssa ja nyt lopulta ilman sellaista. Ja noita miljoonia testimaileja oli tehty jo vuonna 2017. (Waymon blogilinkissä myös muutamia mainintoja itseohjautuvien autojen turvallisuudesta ihmiskuskeihin verrattuna. Kannattaa lukaista, jos asia enemmän kiinnostaa.)<br /><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Auton turvatoimia, hauskojakin sellaisia</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Yksi hauska ominaisuus, joka myös hoidetaan mobiilisovelluksen kautta, oli autojen ovien avaus. Ovenrivat ovat ajon aikana ikään kuin upotettuina ja ne nostetaan koholle nappia sovelluksesta painaen, kun kyyti on saapunut sovitulle noutopaikalle. Tässäkin on tietenkin taustalla turvallisuussyyt. Kun auto ajaa yksinään, siis ilman kuskia ja matkustajia, ja odottaa vaikkapa pysähdyksissä liikennevaloissa, olisi riskialtista, että kuka tahansa voisi vetäistä oven auki ja hypätä kyytiin. Tämä on estetty upottamalla ovenrivat ulkopuolisten ulottumattomiin. Tarvittaessa ne sitten saa käden ulottuville poistamalla ovenlukituksen sovelluksesta. <br /><br />Toinen turvatoimi, joka autoissa oli havaittavissa sisällä, oli kuskin- (tai siis kuskittoman) penkin oletusasetus niin lähelle rattia, ettei ratin ja penkin väliin mahtunut ihmistä. On ilmeisen houkuttelevaa, että ihmiset käyttäessään robottitaksia ensimmäistä kertaa haluaisivat istahtaa ratin taakse ja joko nauttia itseajavuudesta tai sitten toisaalta yrittää hypätä puikkohin kesken ajon vaikkapa pilailumielessä. Nämä ovat kaikki tietenkin ehdottoman kiellettyjä ja "käyttäytymissäännöt" kerrotaan tietokoneelta ajon alkaessa. Otin lyhyen videon taksimatkamme starttaamisesta ja halutessaan sen voi katsoa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=110N-9aHi6A"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>. Videolla näitä ohjeita juurikin kerrotaan.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-_VMYj531QwjGqkazd04dVa23fdADg2wIS2i4YgplrgEXN-7H7_m77lsQqm_Ny7sO-JXzjKmWARzTicLSYwk2XeK-DxMJ0Axpq5GYToBkscJaTS7pqPHb5dl_ft-UVWrmn9rVC_OE0z9ONyc6vMgl7oqaljHlZ8IPNXABOnmi99Tkfgf59uJsAe6NYUj6/s3902/PXL_20231124_204646957~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="3902" height="504" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-_VMYj531QwjGqkazd04dVa23fdADg2wIS2i4YgplrgEXN-7H7_m77lsQqm_Ny7sO-JXzjKmWARzTicLSYwk2XeK-DxMJ0Axpq5GYToBkscJaTS7pqPHb5dl_ft-UVWrmn9rVC_OE0z9ONyc6vMgl7oqaljHlZ8IPNXABOnmi99Tkfgf59uJsAe6NYUj6/w640-h504/PXL_20231124_204646957~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Ovenrivat työntyneet ulos, jotta niistä saa otteen. Paljon tekniikkaa auton katolla ja kulmissa.</span></td></tr></tbody></table><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Verrokkikyytinä Lyft </span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Teimme tällä kertaa San Franciscon matkallamme yhteensä viisi taksimatkaa, joista neljä robottitaksilla. Viimeisen taksimatkan juna-asemalle teimme Lyftillä, sillä robottitaksin odotusaika oli nyt ensimmäistä kertaa pidempi, 17 minuuttia. Tuolla odotusajalla emme olisi ennättäneet junaan. Niinpä tällä viidennellä taksimatkalla Lyftissä tulin kiinnittäneeksi aiempaa enemmän huomiotani kuskin ajotapaan ja liikennesääntöjen noudattamiseen. Kaistanvaihdossa sattui vieläpä hauska ja selkeä eroavaisuus robotti- ja ihmiskuskin välillä. Melkoista sompaamista nimittäin oli, kun Lyft-kuskimme vaihtoi noin 200 metrin matkalla kaistaa peräti neljä kertaa! Yksi näistä tapahtui vahingossa: kuski ei huomannut, että kaistojen kaartuessa hän ajautui kuin huomaamattaan viereiselle kaistalle. Niinpä hän vaihtoi kaarteen jälkeen alkuperäiselle kaistalle takaisin, mutta vain huomatakseen, että se muuttui kääntyvien kaistaksi. Niinpä hän vaihtoi taas kerran kaistaa. Lisäksi parin stop-merkin kohdalla auton pysähtyminen oli vähän niin ja näin.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Entäpä hinnat? Olivatko kilpailukykyiset? </span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Tällä kertaa robottitaksin hinnat niinä päivänä, kun autoja käytimme, olivat aika tavalla samat kuin Uberin tai Lyftin. Yksi matka olisi maksanut Lyftillä ja Uberillä noin 13 dollaria, Waymon kyyti maksoi 13,80. Mielestäni 80 lisädollarisenttiä robottiautokokemuksesta, vaikka ei edes ensimmäisestä sellaisesta, ei ollut mielestäni paljoa. Korkeampaan hintaan on perusteluna autojen vielä rajallinen määrä ja kasvava kysyntä. <br /><br />Hyvä esimerkki hinnoittelusta oli kuitenkin kaverimme kokemus Phoenixissä. Kaupungissa oli useampi isompi massatapahtuma yhtä aikaa ja taksien käyttäjiä runsain mitoin. Kaverimme harmitteli, että Waymon autojen saapumisajat noutopaikalle olivat huomattavasti pidemmät kuin muilla takseilla, ja myös hinnat olivat korkeammat, ajoittain jopa huomattavasti korkeammat. Totuus kuitenkin oli, että kaikki Phoenixissä sillä hetkellä toimivat 80 robottiautoa olivat liikenteessä ja kysyntä kovaa. Senhetkinen autokapasiteetti ei siis riittänyt vastaamaan kaikkien halukkaiden taksikutsuihin, joten hinta nousi (tasaamaan kysyntäpiikkiä) ja odotusajat pitenivät.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_HfTBmZpB_AEHM8KXy5v-0hnbmt4xmsXzYqTXrczeKwn6cs6dEGyOnAfQLIT3UXMao4duGUtgcAYMfJ9KjOt5B7vgfrL6KPrPJS4jjAhjZ1KZvF2_oLPL-NuSs1H-GK3e5mW3gZ3vHE0Bf4PCTdvDMPjNz6x2Fvvcw_ahqR5tGA51Oa-T03XWOSej2lGU/s3501/PXL_20231123_211857566.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2600" data-original-width="3501" height="476" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_HfTBmZpB_AEHM8KXy5v-0hnbmt4xmsXzYqTXrczeKwn6cs6dEGyOnAfQLIT3UXMao4duGUtgcAYMfJ9KjOt5B7vgfrL6KPrPJS4jjAhjZ1KZvF2_oLPL-NuSs1H-GK3e5mW3gZ3vHE0Bf4PCTdvDMPjNz6x2Fvvcw_ahqR5tGA51Oa-T03XWOSej2lGU/w640-h476/PXL_20231123_211857566.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Taksiautoina toimivat tällä hetkellä Jaguar I-PACE sähkökäyttöiset SUV:t. </span></td></tr></tbody></table><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Summa summarum</span></h4><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Jos jotenkin summaisin yhteen kokemuksiani sekä vuodesta 2017 että nyt 2023, niin molemmilla kerroilla mielestäni robottiauto noudatti liikennesääntöjä paremmin kuin paikalliset taksikuskit tai kuskit ylipäätään. Ajonopeudet, stop-merkkeihin pysähtyminen, jalankulkijoiden väistäminen niin riittävän välimatkan kuin ajan kera, punaiseksi vaihtuviin liikennevaloihin asiallisesti reagoiminen ja muutoinkin rauhallinen ajotapa. <br /><br />Ensikäyttäjillä on varmasti etukäteisarveluita palvelun turvallisuudesta ja toimivuudesta, voi olla tietenkin jopa pelkoja, mutta muistuttaisin, ensimmäisistä itseohjautuvista autoista oli museokappaleet piilaaksolaisessa tietokonemuseossa jo vuonna 2015! Siis jo kahdeksan vuotta sitten. Tällä haluan lähinnä valottaa, että kehitystyötä robottiautojen eteen on tehty jo vuosikausia ennen kuin ne vihdoin ja viimein näkyvät loppukuluttajille. Vitsailin itsekseni, että niin, mikäs uutuus se tämä tällainen on, joka on olla möllöttänyt jo museossakin viimeiset kahdeksan vuotta, hahah. Mutta vitsi vitsinä, uutta on. (Blogipostaukseni vuoden 2015 museokäynnistä luettavissa <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2015/03/piilaakson-tietsikkamuseo.html"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>.)<br /><br />Omat kokemukseni olivat siis varsin positiivisia, mutta toisaalta jo odotettuja, sillä olin matkustanut itseohjautuvan auton kyydissä ensimmäisen kerran jo 6,5 vuotta sitten. Toki nyt uutuuteena itsellenikin oli auton käyttäminen maksullisena taksina ja ilman apukuskia. Mitä nyt olen useampia ystäviä ja tuttavia käyttökokemuksistaan kuullut, niin jokainen on ollut kyydeistään positiivisesti yllättynyt. Aika usein on tullut se perusamerikkalainen, yhteenniputtava kommentti: "<i>It was awesome!</i>"<br /><br />Mutta kyllä robottitaksit vielä sen verran uusi juttu on edelleen San Franciscossakin, että näki monien ihmisten hämmästyneinä osoittelevan ilman kuskeja huristelevia autoja ja ottavan niistä kuvia ja videoita. Aivan kuten kuvia ja videota otin itsekin, hih.<br /><br />Tällaisia tulevaisuustuulia puhaltelin teille Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span><div><div><div><div><div><div><br /></div></div></div></div></div></div></div></div></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-65134233387824210462023-11-19T09:17:00.000-08:002023-11-19T09:33:17.203-08:00Amerikkalaiset ovet, ja kotikuistilla avaraa luontoa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">On lauantai-ilta. Katsomme ukkokullan kanssa kotisohvaltamme trilleriä. Mutta ennen kuin jatkan tapahtumien kuvausta eteenpäin, on syytä huomioida pari seikkaa amerikkalaisista kodeista.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkPTLL1kFEVQmjeQHOet6H5VSmVdNuM-fTWo6P1CFPsGCh6pMD8HMHNZQU4p0Y5MDvBNg1Qt_f6Pd-TWBnCzWtTFAYfjM4YYeDZPLcyXpmtDpKcO_Y6W-LigANrpOs4agytGcZZqamdoxL7gZH3JAFaVszxh7EUhfMQG9Z2LgGNDbA1ce1fLhwTcwBzIrm/s3528/PXL_20230830_165727308~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="2791" data-original-width="3528" height="506" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkPTLL1kFEVQmjeQHOet6H5VSmVdNuM-fTWo6P1CFPsGCh6pMD8HMHNZQU4p0Y5MDvBNg1Qt_f6Pd-TWBnCzWtTFAYfjM4YYeDZPLcyXpmtDpKcO_Y6W-LigANrpOs4agytGcZZqamdoxL7gZH3JAFaVszxh7EUhfMQG9Z2LgGNDbA1ce1fLhwTcwBzIrm/w640-h506/PXL_20230830_165727308~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kotikulmilta aamukävelyllä napsaistu kuva. On tullut mietittyä, miltä mahtaisi asua tuollaisten jyhkeiden tuplatammiovien takana. Täysin utopistinen ajatus meidän kohdalla, mutta ainahan sitä voi ajatuksen kanssa leikitellä.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olemattomat eteiset ja amerikkalaiset ulko-ovet</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Amerikkalaiskodeissa ei tyypillisesti ole eteistilaa, vaan ulko-ovesta astutaan usein suoraan olohuoneeseen. Omat kokemukseni vahvistavat tämän: Asumme nyt jo viidennessä piilaaksolaiskodissa ja ainoastaan yhdessä niistä on ollut edes jollain tapaa eteiseksi luokiteltava tila. Minkäänlaista naulakkosyvennystä ei asunnon pohjaratkaisussa ollut silloinkaan, vaan naulakon virkaa toimittivat irrallinen kenkäteline ja Ikeasta ostettu pystynaulakko. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toisena huomiona paikallisista kodeista, että täällä talojen ja asuntojen ulko-ovet aukeavat sisäänpäin, siis toisin kuin Suomessa. Joskin poikkeuksena Yhdysvalloissa tähän on ainakin ovet Floridassa. Perusteluina asuntojen ulko-ovien sisäänpäin kääntymiselle olen kuullut ja lukenut ainakin kaksi eri teoriaa. Niistä molemmat liittyvät turvallisuuteen. Ensinnäkin oven aukeamisen sisäänpäin katsotaan olevan paloturvallisuustekijä: tarvittaessa pelastusjoukot voivat potkaista oven sisään tulipalon sattuessa ja pelastaa asukkaat sisältä nopeammin. Vahvempana turvallisuusperusteena aukeamissuunnalle lienee kuitenkin ovien saranat. Niiden on turvallisempaa sijaita asunnon sisä- kuin ulkopuolella. Ulkopuolella sijaitsevista saranoista on murtovarkaiden helpompi nostaa saranoiden "tapit" pois ja nostaa koko ovi pois paikoiltaan.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKwtstJLuIQtmPvy-3jWmOV2lhsjOicaAYHksv0xQjvHrrvb0Zm_0pvOo95AgnaEW35roAhr8sbZdEePpFSa8RjRAHqCDhZPDO8EGQvqv53Tl5xECKPQBaeUEw3G8Aibg6DNsyiyeiHyjl3HheErbjIuU582xXsbT-sNAtX6TjscNsy8tdrBdXMoPRnStv/s3038/PXL_20230830_171158549~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="2482" data-original-width="3038" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKwtstJLuIQtmPvy-3jWmOV2lhsjOicaAYHksv0xQjvHrrvb0Zm_0pvOo95AgnaEW35roAhr8sbZdEePpFSa8RjRAHqCDhZPDO8EGQvqv53Tl5xECKPQBaeUEw3G8Aibg6DNsyiyeiHyjl3HheErbjIuU582xXsbT-sNAtX6TjscNsy8tdrBdXMoPRnStv/w640-h522/PXL_20230830_171158549~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toiset jykevät, tammiset tuplaovet. Eikä saranoita ulkopuolella.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Julkiset rakennukset ovat asia erikseen. Niissä ulko-ovien pitää (tai ainakin pitäisi) aueta ulospäin. Yhtenä poikkeuksena ovat kuitenkin julkisten vessojen koppien ovet. Ne aukeavat tyypillisesti koppeihin sisäänpäin. Olen manannut tätä vessankoppiovien järjetöntä aukeamissuuntaa aiemminkin. Käytäntö on minusta raivostuttava. Harvoin kopissa on niin paljon ylimääräistä tilaa, että ovi mahtuisi avautumaan ilman ähräämistä. Tämä korostuu, jos käsivarsillasi on ostoskasseja tai lentokentän vessassa mukanasi matkalaukku. Sulloudupa siinä sitten! Varaudu pelaamaan matkalaukun ja oven kanssa hetken aikaa tetristä.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja kun ärsyttäviin oviasioihin tässä nyt pääsin, niin toinen asia amerikkalaisissa ovissa, mistä en niin tykkää, on paikalliset ovenrivat. Nehän ovat useimmiten pelkkiä nuppeja, ei kahvoja. Niin ulko-ovissa kuin huoneiden välisissä sisäovissakin. Olen yrittänyt ottaa tavaksi muistaa laittaa käsirasvaa ennen kuin lähden kotoani ulos, ja argh, kuinka monesti olenkaan koettanut avata ulko-oveamme rasvaisilla käsillä. Ei onnistu, koska nuppi vain lipsuu otteestani. On odotettava, että käsirasva kuivuu. Suomalaisittain tutun kahvan kanssa ei olisi samaa pulmaa. No, ei toki ole maailmanloppu tämäkään asia, mutta liki päivittäen toistuessaan ottaa toisinaan kupoliin. Joskus muistaessani avaan ulko-oven jo valmiiksi ja rasvaan käteni vasta sen jälkeen. Mutta tätäkin hankalampi tilanne ovennupin kanssa syntyy, jos kannat käsissäsi jotakin, sanotaanko nyt vaikkapa täytekakkua tarjottimella. Kahvallisen oven saisi avattua kyynärpäällä avittaen, mutta tällaista amerikkalaista nupillista ovea et. No, onnekseni en kantele täytekakkuja viikoittain enkä edes kuukausittain, niin hermoni eivät pääse repeilemään riekaleiksi, hahah.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8H1aoJdeCQUyy2l1zKNITPmu5cc7T45YvZTs_qGIaY8s2D7eJPtQJ3Wcjofu2IgaU-ECgds-3lKJL44aXgalhJDUykIfKjjaj9aH940rC40kyDm7HTBtvpT-lv7iYP3M9Df5TklZMhljKLxSMoHkqV38jRCLLVf1MDs4mraSCJ8ld9qDeN5hvLhin9Zhy/s4080/PXL_20231118_224835744.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8H1aoJdeCQUyy2l1zKNITPmu5cc7T45YvZTs_qGIaY8s2D7eJPtQJ3Wcjofu2IgaU-ECgds-3lKJL44aXgalhJDUykIfKjjaj9aH940rC40kyDm7HTBtvpT-lv7iYP3M9Df5TklZMhljKLxSMoHkqV38jRCLLVf1MDs4mraSCJ8ld9qDeN5hvLhin9Zhy/w640-h482/PXL_20231118_224835744.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nuppi, nuppi, lipputangon nuppi... Paitsi että amerikkalaisen oven nuppi.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta palataanpa meidän huusholliimme. Nykyisessä kodissamme ulko-ovemme aukeaa siis sisäänpäin ja suoraan olohuoneeseen. Lisäksi meillä on tavallaan kaksi ulko-ovea. Niistä toinen on ulospäin aukeava metallikarminen verkko-ovi. Rämisevä kapistus, jonka kanssa alkuun tuskaisena huokailin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut sen lämpimien kuukausien aikana, eli ison osan vuodesta, todella käteväksi. Niinpä olen tätä nykyä verkko-ovemme kanssa niin sanotusti sujut. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja seuraavaksi alkupostaukseni lauantai-iltaan. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Päivä oli ollut poikkeuksellisen lämmin ja elokuvaa katsellessamme pidimme vielä ulko-oveamme auki saadaksemme huushollia viilentymään läpivedolla. Verkko-ovi oli kiinni. Olemme halunneet pitää ulko-ovea mahdollisimman usein auki myös pihakissojemme vuoksi. Milloin sattuu katsos maukujilla taasen masut kurnimaan, niin saamme laittaa buffettarjoilun heille pystyyn. <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2023/08/mitteloita-pesukarhujen-kanssa-ja.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Pesukarhu-nimisestä vahingosta</span></a> viisastuneina emme enää pidä kissanruokia esillä öisin, mutta iltaisin niin pitkään, kun valvomme, kyllä.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2HljJ39GzRtoHgsWw8Pw54d10pbJX1pOKaxFe5Ps2YgPUoOhmzYWsiMamt8tAhSDkC01HtwAyAOUsw8BHDnqra9SchTS9WGIaPsLEnmgSiQsMCM3ujuyQJkhU_oS3kTXvp6KsC41viWgEYiI0d5jn_Ot-7r7dpLeJIpnSFUC0wx26aRgzKPskSSZWPadF/s4080/PXL_20231118_160258476.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2HljJ39GzRtoHgsWw8Pw54d10pbJX1pOKaxFe5Ps2YgPUoOhmzYWsiMamt8tAhSDkC01HtwAyAOUsw8BHDnqra9SchTS9WGIaPsLEnmgSiQsMCM3ujuyQJkhU_oS3kTXvp6KsC41viWgEYiI0d5jn_Ot-7r7dpLeJIpnSFUC0wx26aRgzKPskSSZWPadF/w482-h640/PXL_20231118_160258476.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Meidän suloiset pihakatit. Välillä keskenään sulassa sovussa, välillä täysi mouruaminen ja pieni tappelunpoikanen. Mutta sopuisampaan suuntaan ovat menossa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">(Hassuna sivuhuomatuksena muuten, että toinen pihakissoistamme on oppinut "soittamaan ovikelloa". Jos ovemme on kiinni, niin Masha-kissa tulee machoilemaan ja raapimaan karheaa kynnysmattoa ulko-ovemme edustalla. Tämä rahina kuuluu sisälle asti, joten olemme tosiaan ristineet sen Mashan ovikellon pimpottamiseksi. Kun sitten avaamme oven, hän siinä sitten istua nöpöttää ja katsoo silmiin: "Ruokaa ja herkkuja, <i>please</i>!")</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja jälleen takaisin lauantai-iltaan</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kello oli jo 23.30 ja elokuvassa oli viimeinen jännittävä loppukliimaksi alkamaisillaan. Yhtäkkiä kuitenkin verkko-ovemme takaa kuistilta alkoi kuulua kissanruokien rouskutusta. Elokuva pysähdyksiin ja ovelle kurkistamaan. Mashahan se siinä oli vielä yöpalalla. Jatkoimme elokuvan katsomista ovea edelleen auki pitäen. Vain muutaman minuutin päästä kuistilta kuuluu jälleen rouskutusta ja nyt ruokailu tapahtuu niin ahmien, että pahvilautanenkin jo kuului raapiutuvan kuistin lattiaa vasten. No Mashako se siellä taas on rohmuamassa? Kuinka se nyt muutaman minuutin välein ja tuollaisella ahmattivauhdilla? Elokuva katkolle ja tilanteen tarkistus. Ei ollut tällä kertaa Masha, vaan kolme pesukarhua! Meidän kuistilla! Hus, nyt tuli noille karvanaamoille kyllä lähtö, ja meidän kissanruokiinhan ei kosketa! Kun avaan verkko-oven, pesukarhut luikkivat peloissaan kauemmaksi. Mutta kun kumarrun ottamaan kissojen ruokalautasta pois, lähestyy pesukarhuista ensimmäinen minua kulmahampaitaan irvistäen. Muut karhut hiipivät perässä. Alan huutamaan kuin syötävä! Käykö tuo päälle? Sykkeet nousevat tilanteessa vinhaa vauhtia. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ukkokulta ottaa ensimmäiset kättä pidemmät mukaansa ja lähtee maata tömistellen karkottamaan pesukarhujengiä. Kolmen kopla ryntää takapihallemme ja nousee siellä nopeasti isoon puuhun. Nuo kättä pidemmät "aseet" ovat laserpointteri ja kukkien kasteluun tarkoitettu sumutinpullo. Laserpointterille pesukarhut tuskin korviaan lotkauttavat, mutta sumutinpullolla tekee jo jotain. Ukkokulta säätää sen suihkuttamaan terävää suihkua mahdollisimman pitkälle ja hätistelee puun yläoksilla hilluvia otuksia. Yksi pesukarhuista sentään väistää vesisuihkua ja siristelee silmiään, ei selvästikään tykkää. Mutta mitä tekee seuraava? Avaa suunsa ja taitaa nauttia saamastaan juomapalvelusta. Samperi soikoon! Vesi ei siis todistettavasti ole pesukarhujen inhokkielementti. Tykkääväthän ne "pestä" sapuskaansa vesiastioissa tai luonnonvesissä noin muutenkin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Takapihalla on pimeää ja käymme vielä hetken tuijotuskisaa puussa moljottavien naamiokavereiden kanssa. Pumppuni hakkaa tuhatta ja sataa. Pesukarhut ovat linnoittautuneet puuhun ja pysyvät siellä. Me palaamme etuovesta takaisin sisälle. Niin, se elokuva. Karhujengi on saanut juonen seuraamisen katkeamaan, eikä elokuvan loppumetreille taida olla luvassa 100-prosenttista keskittymiskykyä. Yritämme kuitenkin jatkaa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraamme elokuvaa muutaman minuutin, kunnes minut valtaa tunne, että joku tuijottaa. Kurotun sohvalta katsoakseni ulko-ovelle. Mitä hemmettiä! Kynnysmatollamme istuu pesukarhu, nenä kiinni verkko-oven verkossa ja tuijottaa meille sisälle! Pulssini nousee jälleen sekunneissa maksimiinsa. Häädämme otuksen pois. Nyt vedämme oven kiinni. Jännitysnäytelmä saa tältä myöhäisillalta jo riittää.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">En edelleenkään muista elokuvan loppukohtauksista mitään, niin ravisteleva tuo tilanne oli. Nukkumaan mennessäkin verkkokalvoillani näkyi vain virnistelevä pesukarhu. Ja täytyy sanoa, että vaikka pesukarhu kuinka söpön näköinen lehti- ja nettikuvissa olisikin, niin on se viston näköinen elukka omalla kynnysmatolla! Varsinkin, kun tietää niiden levittävän ulosteissaan ja muutenkin kaikenlaisia tauteja. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No, viikko porhallettiin, painettiin töitä (minulla meneillään koko syksyn kiireisimmät viikot), eikä kuistilla ehditty ainakaan havaitsemaan uusia reviirille tulijoita. Kunnes koitti taas lauantai. Ukkokulta oli yön yli reissussa, joten olin kotona yksin. Katson elokuvaa ja viestittelen samalla muutamille ystävilleni ja sukulaisilleni Suomeen. Ulko-ovi on kiinni, mutta kissojen ruokalautanen kuistilla vielä tarjoiluasemissa. Oven takaa alkaa kuitenkin kuulua kuivamuonan rouskutusta. Tällä kertaa kurkkaan ensin verhojen raosta, ettei kissa pelästyisi oven avausta. Vai onko se edes kissa? Kuten arvata saatatte, ei ollut tälläkään kerralla kissa. Vaan oli tämä veijari:</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOhMbUPxuWEyCXFWSbtVmIabdytmzleC0nxG8HQvUO4QoTvbILZD5_kSy_Yih_6M7U9xdtXU1MUdQxzavHuFi0YO_vMdSkAAvrhR9vesj9rAOYOJnctgnN_1yEM8KAXw9rWw5bt3bne2JFyCdp_kmSofuOKObHxpl6wxeQBAFiOA1xPaU8IhNFRJAqqbPU/s4080/PXL_20231112_041152899~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOhMbUPxuWEyCXFWSbtVmIabdytmzleC0nxG8HQvUO4QoTvbILZD5_kSy_Yih_6M7U9xdtXU1MUdQxzavHuFi0YO_vMdSkAAvrhR9vesj9rAOYOJnctgnN_1yEM8KAXw9rWw5bt3bne2JFyCdp_kmSofuOKObHxpl6wxeQBAFiOA1xPaU8IhNFRJAqqbPU/w640-h482/PXL_20231112_041152899~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Opossumi. Häntänsä kun on tuollainen jämäkkä siima, voisi opossumia verrata kissan kokoiseen rottaan. Mutta opossumit ovat siitä kivoja ja hyödyllisiä, että ne syövät kiitettävät määrät punkkeja.</span></td></tr></tbody></table><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLoncybcwJciUqKVsEkE9sQiZtCqyzEjgZw7hv5jgzjbHqigzjSNnsNCIGp6GQAoy_JvjWzTzXl8Y_aEkvK85XpAcsK9_21TAxGfDZCpbjediXx-ynlmOHcrqMD4gU-SycYEtbMZUy4sjlRoKW2MbC1ZC5Vlz9U0NVDDgUIiqMCGFXPuR52x6ncsVTRJqW/s3768/PXL_20231112_045245396~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="2773" data-original-width="3768" height="470" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLoncybcwJciUqKVsEkE9sQiZtCqyzEjgZw7hv5jgzjbHqigzjSNnsNCIGp6GQAoy_JvjWzTzXl8Y_aEkvK85XpAcsK9_21TAxGfDZCpbjediXx-ynlmOHcrqMD4gU-SycYEtbMZUy4sjlRoKW2MbC1ZC5Vlz9U0NVDDgUIiqMCGFXPuR52x6ncsVTRJqW/w640-h470/PXL_20231112_045245396~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikka olin ottanut ruokalautasen jo pois, tuli kaveri vielä nuuskimaan ja imuroimaan mahdolliset rippeet.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"><br /><br /><span style="font-size: medium;">Että kaikenlaista kulkijaa sitä kotikuistillamme onkin. Suorastaan Avara luonto -dokumenttia olemme saaneet seurata viime aikoina. Päätän näihin kuviin ja tunnelmiin, ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! </span></span></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-8378783241269612292023-11-04T11:11:00.000-07:002023-11-04T11:11:57.574-07:00Viiligate ja blogi jo 9 vuotta!<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olemme asuneet Kaliforniassa nyt 9,5 vuotta. Kaikkina näinä vuosina olen kaivannut Suomesta yhtä herkkua, jota ei täältä meiltä saa: viiliä. Tällä viikolla huushollissamme alkoi kuitenkin uusi viikkoperinne: kotiviilin valmistus. Tämänkertainen postaukseni kertookin, kuinka kaikki sai alkunsa ja millaisia hiukan huvittaviakin piirteitä kuluneen viikon "viiligate" piti sisällään.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Minua hymyilytti kovasti kirjoittaessani tätä, koska kokonaiskuviossa on yllättävän paljon samankaltaisuuksia huumediilauksen kanssa. Niinpä olen tarkoituksella muotoillut osaa tekstistäni niin sanotusti kieli poskessa. Kai sitä voi vähän hassutella, vaikkapa sitten blogin synttäripäivän kunniaksi. Korostettakoon nyt kuitenkin vielä, että kyse on vain ja ainoastaan viilistä, Suomesta ihan laillisesti tuodusta hapanmaitotuotteesta.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGTriUmOOElVkaKvGinqCPupq7wROtAT8g8xIvJCd0VIUhaLXAJFxgiO2HLFgU-1F0CLo1dNcpGmqJfWN1BndKiaQC_q-SKO-TJh1IFkTPW65tIKJVXiWkLMTpQdQ9Ot5b7wsVFvSaVqVK_rhXyHlX9eYAvmAiEcAqfTrW04-NQ3aAno1ntRpv93Nl-bR/s4080/PXL_20231101_182606304.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGTriUmOOElVkaKvGinqCPupq7wROtAT8g8xIvJCd0VIUhaLXAJFxgiO2HLFgU-1F0CLo1dNcpGmqJfWN1BndKiaQC_q-SKO-TJh1IFkTPW65tIKJVXiWkLMTpQdQ9Ot5b7wsVFvSaVqVK_rhXyHlX9eYAvmAiEcAqfTrW04-NQ3aAno1ntRpv93Nl-bR/w640-h482/PXL_20231101_182606304.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Ehtaa, 100 %:n puhdasta, "leikkaamatonta" tavaraa suoraan, ei suonesta, vaan Suomesta.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Huhuja piilaaksolaisesta viiliringistä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olin jo aiemmin kuullut, että joillakin onnekkailla suomalaisilla oli täällä Piilaaksossa oman kotiviilin tekoon tarvittava aihio, sanottakoon sitä nyt sitten viilijuureksi tai sen siemeneksi. Minun on ollut pitkään tarkoitus pyytää yhdeltä kaveriltani, rouva B:ltä tällaista alkusiementä myös itselleni. Kun sitten lopulta pyysin, olivat hänen ja kaverinsa juuret ottaneet ja kuukahtaneet jokin aika sitten.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Asia pääsi uudestaan tapetille, kun toisen ystäväni, rouva A:n mies lähti käymään visiitin Suomessa. Myös rouva A on kovia viilinaisia, ja hänkin innostui laittamaan oman kotituotannon pystyyn täällä ulkomailla. Niinpä rouva A:n mies laitettiin muuliksi. Hän toisi Suomesta mukanaan pari purkkia sitä aitoa 100 % tavaraa tullessaan. Me, tämän valkoisen "kaman" käyttäjät, rouvat A, B, C ja D (= minä) jäimme odottamaan muulin paluuta kuormineen.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tavara saapuu</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eräänä kauniina syyspäivänä alkuperäinen erä kamaa lopulta rantautui Euroopasta Kaliforniaan. Vakuuttava ja erinomaisesti kuljetuksen hoitanut muuli toimitti paketin Piilaaksoon. Ei siis mitään ongelmia rajalla eikä tullissa, jes!</span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Mutta heti alkuun meillä käyttäjillä oli hiukan logistisia ja aikataulullisia ongelmia. </span><span style="font-family: arial;">Koska me, tämän valkoisen tavaran käyttäjät asumme pitkin ja poikin Piilaaksoa, kaikki eri kaupungeissa, on jokaisella ajomatkaa toistemme luo reilusta kymmenestä minuutista useisiin kymmeniin minuutteihin yhteen suuntaan. Ja kaikilla kalentereissaan yhtä sun toista menoa ja merkintää. Niinpä yritimme ensin sumplia parhaamme mukaan, kenellä olisi joka tapauksessa ajoja mihinkin suuntaan ja kaupunkiin. Tällainen ohimennen nakattu tuote-erä herättäisi tietenkin kaiken lisäksi myös vähiten ulkopuolisten epäilyksiä. </span></span></p><p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Aikataulut eivät tahtoneet mennä millään yksiin. Kama kuitenkin poltteli ajatuksissa eli jokainen varmasti halusi upottaa lusikkansa tavaraan niin pian kuin suinkin mahdollista ja päästä sen tuomaan hurmokseen pikimmiten. Lisäksi tavaran päivämääräkin alkaisi pian paukkumaan. Ei tässä nyt olisi aikaa kuhnailla!</span></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lopulta tuotteen ensijakelu pääkallopaikalta saatiin rullaamaan. Olin ensimmäinen, joka sai maahantuodusta erästä oman siivunsa. Rouva A nakkasi tuotteen minulle. Mukanaan oli jälkikasvuaankin, että vaihtokauppa näyttäisi paremmin päivänvalon kestävälle toiminnalle. Ja aurinkohan sillä hetkellä toki paistoikin, hah.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Monistaminen jännitti</span></span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Rouva A oli lähdössä reissuun, joten kaman monistaminen ja jakelu eteenpäin jäi nyt minun harteilleni. Jännitti. Jos epäonnistuisin, oltaisiin enää yhden kortin, alkuperäisen käyttäjän A kaman varassa. Kuinka suoriutuisin itselleni uudessa puuhassa? Kyselin aiemmilta käyttäjiltä ohjeita, ja toimin niiden mukaisesti. Ja kas, yllätyksekseni kotifarmini koktailit muuttuivat aidoksi tavaraksi jo alle vuorokaudessa! Iltapäivällä tuotanto pystyyn ja seuraavana aamuna minulla olikin jo ihanasti jähmettyneet tuotokset kahvinkeittimen vieressä odottamassa. Lisäksi omien monistuksieni pintaan syntyi se kaunis kermakerros kuten kuuluukin. Mieletöntä, sehän näyttikin aivan aidolle! Nyt nopeasti monistetut tuotteet jääkaappiin! Seuraavaksi olisi enää mietittävä tehokas (ja huomaamaton) jakelu eteenpäin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNj440It-TrOftIrM3RNsajb2Z21WKaACxCiTHtFNlDmyg6vkzft6MxHax-go0jdvsFUcGW4CQWDyfgtKccabA4MB-vJDFlIUtrHte6qhG8nodzkzWhhzO39UkikblsCfi8BcvVjxDJjXBT4rYkXCQEy6xlsZsFTkTAKZylE5qWSGhCHrhVNpCIyQ2MRCd/s3889/PXL_20231101_185246747.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2767" data-original-width="3889" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNj440It-TrOftIrM3RNsajb2Z21WKaACxCiTHtFNlDmyg6vkzft6MxHax-go0jdvsFUcGW4CQWDyfgtKccabA4MB-vJDFlIUtrHte6qhG8nodzkzWhhzO39UkikblsCfi8BcvVjxDJjXBT4rYkXCQEy6xlsZsFTkTAKZylE5qWSGhCHrhVNpCIyQ2MRCd/w640-h456/PXL_20231101_185246747.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Monistaminen käynnissä, iiks. Pidin uhkarohkeasti verhot auki tätä puuhatessani.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisää asianosaisia vyyhtiin</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavassa diilausvaiheessa mukaan pääsivät urhoolliset aviopuolisomme. Käyttäjän B puoliso tuli noutamaan heidän eräänsä lastista, mutta siihen aikaan minä olin tekemässä rehellistä päivätyötäni. (Jollakinhan tämä oma jatkotuotanto pitää rahoittaa.) Onnekseni ukkokullallani oli tuolloin kotitoimistopäivä, ja hän lupautui ojentamaan kaman eteenpäin. Tästä täytyy antaa miehille täydet pisteet. Mitäpä he eivät tekisi vaimojensa kotituotantoprojektien eteen! Sitä en tiedä, miltä touhu sitten mahtoi naapureista näyttää, kun kaksi raavasta ukkoa vaihtavat kädestä käteen pientä pussukkaa omakotitaloalueella, keskellä kirkasta päivää. Muutama sananen ja tiensä taas eroavat. Olisinpa ollut kärpäsenä taivaalla näkemässä naapuruston ilmeet, hahah.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDHnw9WQSIamU9adLrxB2xlBXIGmfYnAw6-Ix3zRYY2LhGXUg2fRzIHGmXuW7cTQsrKA8z50xN83FLPOihTQhLMZsEgZj7mYIaYoIbTre0YiVVNL9KUnR017hC9H_TDsI0YBvlBnioLuJyCZSlanN3C2OwBCAwB5NysdTB7rmER7imy69MVNZUxC6qCNUt/s890/Screenshot_20231101-122933~2.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="890" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDHnw9WQSIamU9adLrxB2xlBXIGmfYnAw6-Ix3zRYY2LhGXUg2fRzIHGmXuW7cTQsrKA8z50xN83FLPOihTQhLMZsEgZj7mYIaYoIbTre0YiVVNL9KUnR017hC9H_TDsI0YBvlBnioLuJyCZSlanN3C2OwBCAwB5NysdTB7rmER7imy69MVNZUxC6qCNUt/w400-h266/Screenshot_20231101-122933~2.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Tässä pätkä viikon viestiketjustamme ukkokullan kanssa. Ukkokulta oli toimistolla ja minä taas vuorostani vasta lähdössä töihin niin, että ukkokulta ehtisi tulla kotiin ennen kuin itse palaisin. Niinpä oli annettava ennakkovaroitus monistusfarmistani. Minua nauratti vastauksensa "ok". Eipä tuo ukkokultani enää paljoa hätkähdä näistä minun pikku projekteistani. Tätä ennen hän oli lähettänyt minulle kuvan koirasta, joka nautti rapsutuksista kollegan työpisteellä. Olin kysynyt, kenen koira oli.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No miltä se sitten maistui? </span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Käytin alkuperäisestä satsista kaiken monistukseen, joten en maistellut tuotetta siinä vaiheessa vielä lainkaan. Maltoin mieleni ja makuhermoni. Kun monistus sitten valmistui, jäähdytin tuotteet, edelleen maltti mukana, kunnes lopultakin lohkaisin ensimmäisen lusikallisen. Ja sehän maistui siis aivan taivaalliselle! Olin suoraan sanoen yllättynyt, kuinka lähellä sitä oikeaa, kaupasta ostetun viilin makua tämä amerikkalaisella luomutäysmaidolla monistettu viilintekele olikaan! Eli kyllä tästä nyt käynnistyi uusi viikoittainen tapa, sekä pitää viilinjuuri hengissä, mutta myös nauttia itse tuotosta säännöllisesti. Sen kun tiedetään tekevän hyvää suoliston bakteerikannallekin. Parhaillaan minulla on jo toinen erä monistumassa. Kunnon Martta-meininki!</span><br /><span style="font-family: arial; font-size: large;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSeBr0dq8vTCXV9XpdsktC0SAk37pfyOh-7ieJJHKqqZ7cbDZFVvJhjd-h3E1URH32lCCRMVHS-Wp5xUpB3_1OqnmHvmW3_qkupqo2h9KSlf9HPztAivBbvJVhhLKSzdpsNg1Yjmuqzij8WlGCH9ZoHi7fSx665Hu9Ou_bjTvZHPlpelm6OgS0Pj2qObqn/s3834/PXL_20231102_183028610.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2905" data-original-width="3834" height="484" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSeBr0dq8vTCXV9XpdsktC0SAk37pfyOh-7ieJJHKqqZ7cbDZFVvJhjd-h3E1URH32lCCRMVHS-Wp5xUpB3_1OqnmHvmW3_qkupqo2h9KSlf9HPztAivBbvJVhhLKSzdpsNg1Yjmuqzij8WlGCH9ZoHi7fSx665Hu9Ou_bjTvZHPlpelm6OgS0Pj2qObqn/w640-h484/PXL_20231102_183028610.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Ensimmäisen annoksen nautin ihan sellaisenaan. Toiseen laitoin jo lisukkeeksi tyrnirouhetta. Aivan mielettömän hyvää!</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mielenkiintoinen ja jännittäväkin prosessi siis kaiken kaikkiaan. Lopulta hankalin osuus </span>diilaus- ja käyttökuviossamme taisi olla jakeluverkostomme epävarmuus, hahah. Mutta ensimmäistä kertaahan tässä oltiin pappia kyydissä tällaisen nopeaa reagointia vaativan nautintoaineen kanssa. Tai ainakin minä olin.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos nyt joku innostuu kokeilemaan tätä itsekin, niin tässä pari vinkkiä, kuinka kaikki tapahtuu:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kotiviilin valmistusvinkkejä</span></h4><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viiliä monistetaan ottamalla lusikallinen (kaupan) viilistä ja sekoittamalla se kannellisessa astiassa tai rasiassa maitoon. Sitten kansi kiinni ja seos huoneenlämpöön, kunnes seos jähmettyy. Tämän jälkeen viilit siirretään jääkaappiin. Sain konkareilta myös seuraavia vinkkejä: Parhaan tuloksen saa, jos "juurta" uuteen viiliin ottaa viilin yläpinnasta, valmiissa viilissä sen pinnalle syntyneen kermaisen "nahkan" alta. Lisäksi maidon kannattaa olla mahdollisimman rasvaista. Yhdellä suomenkielisellä sivustolla suositeltiin myös, että kotiviilin tekoon kannattaisi yrittää saada vanhanajan homogenisoimatonta maitoa. Myös alkuperäisen (kaupan) viilin kannattaisi olla mahdollisimman rasvaista, mutta hyvin onnistui kevytviilistäkin. Ja myös amerikkalainen homogenisoitu luomutäysmaito näytti toimivan hyvin. Lisäksi luin, että monistusvaiheessa kannattaa viilipurkeille valita paikka, missä huoneenlämpö pysyisi mahdollisimman tasaisena.</span><p><span style="font-family: arial; font-size: large;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjK_OUE-loiLJM1uRt2d5uxHYgUoco0AGEtV32POMjBfyi0gU3E7T2wsMmhZVgIlVa9UA6919l8zhbMgnueaMq6Ls3ATOmFuVGEmaiDKqsFxQReJAeLTbCjgO342b_HWtvSbOwGw21twfAWTkxxtBuJfTiaR-rMlOVFXOjsVa0dt2CSFOnSdJNNA9khdnzB/s4031/PXL_20231101_190157751.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4031" data-original-width="3035" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjK_OUE-loiLJM1uRt2d5uxHYgUoco0AGEtV32POMjBfyi0gU3E7T2wsMmhZVgIlVa9UA6919l8zhbMgnueaMq6Ls3ATOmFuVGEmaiDKqsFxQReJAeLTbCjgO342b_HWtvSbOwGw21twfAWTkxxtBuJfTiaR-rMlOVFXOjsVa0dt2CSFOnSdJNNA9khdnzB/w482-h640/PXL_20231101_190157751.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Ei ollut tarpeeksi pieniä kannellisia muovirasioita, mutta myös posliiniastia muovikelmulla toimi mainiosti.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Ymmärtääkseni kotiviiliprosessin kanssa pitäisi pysyä aktiivisena, eli pitkät tauot eivät ole viilin hengissä pysymiselle hyväksi. Eli täältä käsin jo yksikin reissu vaikkapa Suomeen tietää mitä todennäköisimmin, että sen huushollin viili kuolee. Mutta sitten pitää pyytää lohkaistua siivua toiselta viiliringin jäseneltä. Ja Suomestahan voi toki aina kuljettaa satsin uutta ja tuoretta. Lisäksi meillä on tässä ukkokullan kanssa vähän sellaisia suunnitelmia vireillä, että se tempaus saattaa olla viilinsiemenelleni liikaa. Mutta ainakin siihen asti minulla on nyt tärkeä missio: pitää viilipoloiseni hengissä. </span></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Että kaikkea mukavaa ja erikoista se ulkomailla asuminen näemmä teettääkin. Rouva A oli tehnyt omatekoista viiliä myös Suomessa mökkiolosuhteissa. Itse uskoisin, etten saisi koskaan itsestäni Suomessa irti tämankaltaista mahtavaa marttailua, koska onhan se uskomattoman helppoa vain noutaa valmis viilipurkki kaupasta. Isoin yllätys minulle oli, kuinka lopulta vaivatonta kotiviilin valmistaminen oli ja kuinka aidonmakuista siitä syntyi! Nam.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Blogin synttäripäivä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja kyllä, toinen yllätys itselleni on, että blogini täytti tänään jo yhdeksän vuotta! Tämä on järjestyksessään 433. postaus ja lukukertoja teksteilleni on näiden vuosien aikana kertynyt yli 350 000. Raja meni sopivasti rikki tänään, blogin synttäripäivän aamuna. Iso kiitos siis kaikille teille lukijoilleni, uusille ja vanhoille, ja erityiskiitos kommentoineille ja lisäkysymysten esittäjille. Tästä jatketaan. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-44955884625253816842023-10-24T08:30:00.002-07:002023-10-24T08:30:40.516-07:00Haikkimatka Utahiin<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Emme ole pitkään aikaan tehneet mitään varsinaista haikkimatkaa, mutta nyt teimme. Ja voi iiks, kuinka olikin ihanaa! Ja kun minulta säännöllisen epäsäännöllisesti kysellään sekä matkapostauksia että myös reissuvinkkejä, mikä on mukava asia, niin päätinpä kirjoittaa matkastamme vaihteeksi blogiinikin. Eivätpä jää matkan paikat ja kohokohdat niin helposti itsellänikään unohduksiin. Ja kun siellä Pohjois-Suomessa on ainakin yksi Tiina, joka varmasti janoaa nähdä kuvia Utahista. Tämä on myös sinulle.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhgp42b97lcQcSgHh3s7BvfCBF9jlrRsRhcvB8lFhzVybATyRTBla1pGR5riX0d2fIQJosni3LmUvJ-sTOZ7n8JO7lrbuOJngo1F5lKPQgQ-toLLgA1cKkrfZ8RMqCcF9Fg_zHpfeoSLNpgrNZAhDMs0OIfTi-iuee0uvrvmfYbbJa0te-jZV1wPu-ktit/s4080/PXL_20231015_181820735~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhgp42b97lcQcSgHh3s7BvfCBF9jlrRsRhcvB8lFhzVybATyRTBla1pGR5riX0d2fIQJosni3LmUvJ-sTOZ7n8JO7lrbuOJngo1F5lKPQgQ-toLLgA1cKkrfZ8RMqCcF9Fg_zHpfeoSLNpgrNZAhDMs0OIfTi-iuee0uvrvmfYbbJa0te-jZV1wPu-ktit/w482-h640/PXL_20231015_181820735~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Pala Utahia. Valitettavasti kännykkäkuva ei anna kaikkea oikeutta maiseman jylhille mittakaavoille.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Minulla on ollut jo pari vuotta haaveissa päästä käymään taas kerran Utahissa ja siellä itselleni uutena kohteena St. Georgen alue. Sen maisemat ovat näyttäneet kuvissa kerrassaan upeilta. Matkamme ei siis tällä kertaa ollut perinteinen road trip, vaan pidimme Lounais-Utahia koko ajan kiintopisteenämme, mistä sitten teimme haikkeja ja ajelimme alueen eri maisemareittejä. Olemme jo aikaisemmin käyneet Utahin "<i>must see</i>"-kohteet, kuten Zionin, Bryce Canyonin ja Archesin kansallispuistot, Monument Valleyn, Moabin ja Bonnevillen suolatasangon. Tällä kertaa oli tarkoitus tutkia vähemmän tunnettuja paikkoja. Yhtenä vaihtoehtoisena ajatuksena pidin kyllä tälle reissulle sitäkin, että yrittäisimme kenties käydä Zionin kansallispuiston "pahamaineisen" haikin Angels Landing. Sen on sanottu olevan USA:n pelottavimpia vaelluspolkuja, sillä reitti kulkee vuoren päälle, eikä kaikissa paikoissa ole tukiköyttä tai kaidetta molemmin puolin polkua. Niinpä harha-askel saattaa syöstä haikkaajan alas rinnettä.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta hei, koska tapahtumakäänteet juontavat aina seuraavaan ja vaikuttavat myös tehtyihin päätöksiin, niin aluksi hiukan taustaa matka-ajankohtamme valikoitumisesta. Ensimmäisestä on vinkkiä myös muille:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sää</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Katselimme St. Georgen alueen majoituksia jo kesällä palattuamme Suomesta. Majoitukset olisivat loppukesästä olleet todella edullisia normaalihintoihin verrattuna, mutta totuus on, että keski- ja loppukesä ovat Utahissa haikkaamiselle melkoista tuskaa. Päivälämpötilat nousevat nimittäin silloin 35 Celsiukseen, heinäkuussa helposti jopa 40 asteeseen. Siihen hiukan kuivaa aavikkotuulta päälle, niin avot! Niinpä sää on suosiollisempi aktiiviseen liikkumiseen muina vuodenaikoina, esimerkiksi näin myöhäissyksyllä, johon me lopulta matkamme ajoitimme. Joskin meillekin sattui normaalia lämpimämmät päivälämpötilat, huh.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös toinen, yllättävämpi tapaus vaikutti matkamme toteutumiseen juuri nyt:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Keikkaviikonloppu Las Vegasissa vaihtuikin aktiivilomaksi Utahissa</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Niin usein kuin olen tästä Lounais-Utahin haikkimatkasta ukkokullalle puhunutkin, niin tiettyä yllättävää puskua tapahtui matkamme toteuttamiseen juuri nyt. Olimme nimittäin alun perin menossa lokakuun alussa Madonnan konserttiin Las Vegasiin. Mutta kuten lehtiartikkeleista on varmaan useimmille jo tutuksi tullut, joutui Madonna perumaan ison osan syksyn 2023 kiertueestaan terveydellisistä syistä. Me olimme totta kai ehtineet jo hankkia lentoliput Las Vegasiin, eikä niistä saanut enää rahoja takaisin. Maksua vastaan niiden ajankohtaa pystyttiin kuitenkin siirtämään. Niinpä lensimme ensin Las Vegasiin ja hurautimme sieltä vuokra-autolla Utahiin. Näin Madonnan konsertti vaihtui aktiviteeteiksi Utahissa. Eikä tämä mielestäni ollut yhtään pöllömpi suunnitelmanmuutos!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi68lXzFPagmOcp4TSdXR-3MGULIVw_C7AWls6bJP62rUx1CHqE6SAPD7V3_EFjNvXAQCyx4kl0gna5TWtAosRe8t0ckzLK3bHmqrHBCykypmkvlbj2fsQ3fgQMIA7ZZtpBm2BnrynCsfqSal8Zl-sTJ7sRcfbPwo0dUsgVeHwZcmxaXcwThY9tTtMITo88/s4080/PXL_20231016_152259593~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi68lXzFPagmOcp4TSdXR-3MGULIVw_C7AWls6bJP62rUx1CHqE6SAPD7V3_EFjNvXAQCyx4kl0gna5TWtAosRe8t0ckzLK3bHmqrHBCykypmkvlbj2fsQ3fgQMIA7ZZtpBm2BnrynCsfqSal8Zl-sTJ7sRcfbPwo0dUsgVeHwZcmxaXcwThY9tTtMITo88/w482-h640/PXL_20231016_152259593~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Punaista utahilaista kalliota aamuauringossa.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">(Mielenkiintoista muuten oli, että kun tulimme kertoneeksi Madonnan konserttikiertueen peruuntumisesta ainakin viidelle "paikalliselle", ei-suomalaiselle Piilaaksossa, niin kukaan heistä ei ollut Madonnan terveysongelmista kuullutkaan. Tapaus tuntui siis ylittäneen uutiskynnystä huomattavasti näyttävämmin Suomessa kuin täällä.)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs-22nQBY_1k-k6YYnhb8ikT3mbGvTUF7f7xl8H2wQcB45np8c_D0h02S25q0WxUq6WoibvJDJVcQkN1DIzfhe6rW7bomLyo5uIyCfh-LG1e14xm520dvA0eYYbOaPdgukSNPx_z6N1BNsGGJBiJTQA16SazVTHawlmxP3UN3BUa0cRPIgJ16YCkvEyPnz/s4080/PXL_20231015_183318737.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2866" data-original-width="4080" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs-22nQBY_1k-k6YYnhb8ikT3mbGvTUF7f7xl8H2wQcB45np8c_D0h02S25q0WxUq6WoibvJDJVcQkN1DIzfhe6rW7bomLyo5uIyCfh-LG1e14xm520dvA0eYYbOaPdgukSNPx_z6N1BNsGGJBiJTQA16SazVTHawlmxP3UN3BUa0cRPIgJ16YCkvEyPnz/w640-h450/PXL_20231015_183318737.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Graftonin aavekaupungissa pääsi useimpiin rakennuksiin myös sisään.</span></td></tr></tbody></table></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL7toLQrCk5cfzoB0Le3tTzh1rDYgZcIhXJo8rnfUAAqIT8IYNlZIEbPBCAM7SOqccVyIhWhAUGNXe63aEr0Ht5aExXSziyNPGSCG5w0ThknQoYgqHB3LAZxsbFPNN3HPaGY0Ko6DKox0tB_dqUUpjvRQdAa_bOl4xoWoVOgXcidgDsy9SujYI7fyxgPLU/s4006/PXL_20231015_182127633~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2813" data-original-width="4006" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL7toLQrCk5cfzoB0Le3tTzh1rDYgZcIhXJo8rnfUAAqIT8IYNlZIEbPBCAM7SOqccVyIhWhAUGNXe63aEr0Ht5aExXSziyNPGSCG5w0ThknQoYgqHB3LAZxsbFPNN3HPaGY0Ko6DKox0tB_dqUUpjvRQdAa_bOl4xoWoVOgXcidgDsy9SujYI7fyxgPLU/w640-h450/PXL_20231015_182127633~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Tällä Utahin reissulla törmäsimme useampaan "meditatiiviseen labyrinttiin". Niissä on siis tarkoitus kävellä noita kuvassakin näkyviä spiraaleja rauhallisesti ja täysin hiljaa. </span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pioneer Parkissa riitti punaista kiveä, kalliota ja hiekkaa. Kuinkakohan monta vuotta tämä alla olevan kuvan lohkare vielä kestää kallellaan, ennen kuin tuuli tuivertaa sen alaosan niin ohueksi, että se kaatuu?</span><h4 style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9pkPxtZLC5ZRqQ19cLsF6H1UTxpgqI_kS_BE9D7rex4oVW5XWn6MojYWkL8fzeiaa_DAniqgHY-cl53PYRmVwbMJmA0DsgDd1QPSH_lOR22q_DkR-OleOFzNPiV0xLwwJAGpQkl9QkKKChTnuyLuVGwF6JCKprEDmbCuQgOs-KZCzlsVozHq392YkVZHv/s4080/PXL_20231016_202237482.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9pkPxtZLC5ZRqQ19cLsF6H1UTxpgqI_kS_BE9D7rex4oVW5XWn6MojYWkL8fzeiaa_DAniqgHY-cl53PYRmVwbMJmA0DsgDd1QPSH_lOR22q_DkR-OleOFzNPiV0xLwwJAGpQkl9QkKKChTnuyLuVGwF6JCKprEDmbCuQgOs-KZCzlsVozHq392YkVZHv/w482-h640/PXL_20231016_202237482.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption"><br /></td></tr></tbody></table><br /></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vinkki nro 1: Ennakoi, jos mahdollista</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mikä joihinkin amerikkalaisiin kansallis- ja luonnonpuistoihin on tärkeää, on ennakointi. Esimerkiksi Zioniin juuri tuolle Angels Landing -haikkipolulle pitää tehdä varaus etukäteen, sillä reitin kapeudesta johtuen sen kävijämääriä halutaan turvallisuussyistä rajoittaa. Näin lokakuussa varausjärjestelmä on auki varauksille 1. joulukuuta 2023 - 29. helmikuuta 2024. Ennakkovarausten lisäksi polulle suoritetaan muutamien lisäkävijöiden arvonta edellisenä päivänä.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Koska päätöksemme ylipäätään reissusta Utahiin tuli tehtyä melko nopealla aikataululla, olivat varauskalenterit matkamme ajankohdalta tietenkin jo umpeutuneet. Niinpä ainoksi mahdollisuudeksi olisi jäänyt osallistua arvontaan toivottua haikkia edeltävänä päivänä. Yhdeksi reissupäiväksi meillä oli kuitenkin jo toinen varaus tehtynä. Mutta arvelimme, että on hyvä, kun olemme paikan päällä myös arkipäivinä, jolloin puistoon on oletettavasti vähemmän tulijoita, ja siis mahdollisesti myös parempi arpaonni arvonnassa. Mutta kas, epäonneksemme kansallispuistossa alkoi huoltotyöt juurikin matkamme aikana, joten matkapäivästä nro 3 eteenpäin Angels Landing -polulle ei päässyt kukaan. Siis juuri sinä samana päivänä, joka olisi ollut meille se paras ja toivottu haikkipäivä. Että taas kerran oikein sellaista Korpelan tuuria, hahah. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eikä tämä suinkaan jäänyt reissumme ainoaksi vesiperäksi:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kolob Canyons</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kartasta silmiini osui Kolob Canyonsin luonnonpuisto. Se on isoveljeään Zionia huomattavasti tuntemattomampi, vaikka on osa Zionin kansallispuistoa. Kolob on sen luoteisosia. Päätimme melko ex tempore mennä tutustumaan puistoon. Mutta kuinkas kävikään? Kolobissa puistoon menevä tie oli sortununut viime maaliskuussa ja sitä korjattiin edelleen. Nyt ajettavissa olisi ollut ainoastaan kolmen mailin matka, joten 35 dollarin sisäänpääsymaksu tuntui liialliselta maksaa. Ja taas haikkaaminen ei enää sille päivää tullut kyseeseen, koska olimme olleet jo aamupäivän liikenteessä. Lisäksi iltapäivän kuumimmat tunnit (31 astetta) olivat vasta alkamassa. (Huomiona, että tuolla alueella päivän kuumimmat hetket eivät osu keskipäivään eivätkä alkuiltapäivään, vaan ennemminkin loppuiltapäivään. Meidän matkallamme aurinko porotti kuumimmillaan useina päivinä vasta klo 16-18.)</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näin ollen Kolob Canyons jäi meiltä tällä kertaa välistä ja odottamaan toivottavasti vielä seuraavaa Utahin reissua. Mutta kyllähän Etelä-Utahissa riittää upeita maisemia ja haikkipolkuja muuallakin. Eli missä kaikkialla sitten kävimme?</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Peek-a-boo Slot Canyon</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Reissumme yksi kohokohdista oli Peek-a-boo Slot Canyon. (Näitä löytyy useita saman- tai lähes samannimisiä.) Kyseessä on tulvavesien muovaama kaunis ja kapea kanjoni, jonka värimaailma elää eri vuorokauden aikoina niin sanotusti omaa upeaa elämäänsä. Tämäkin on suhteellisen tuntematon kohde, mikä osoittautui lopulta sen valtavaksi eduksi. Kokemuksena kanjoni veti vertoja Arizonan kuuluisalle Antelope Canyonille, jota olen siis itsekin pitänyt koko USA:n henkilökohtaisten matkakohteitteni top 5 -nähtävyyksiin kuuluvana. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Oma vahva suositukseni on ottaa tälle kanjonille opastettu kierros. Me maksoimme kolmen tunnin retkestä 70 dollaria/nuppi, ja lopuksi tietenkin hyvälle oppaalle tippi. Ammattioppaan kanssa kanjonista saa ensinnäkin niin paljon enemmän irti. Pääsee kuulemaan sen mielenkiintoista historiaa, esimerkiksi, kuinka joku tietty paksu katajanoksa on juuri sellaiseksi aikojen saatossa muovautunut jne. Me satuimme saamaan vieläpä privaattioppaan, joten saimme häneltä vinkkejä myös hienoista kuvakulmista valokuvien ottoon. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toinen ja mielestäni vieläkin painavampi peruste oppaan ottamiselle on kanjonille vievä tie ja reitti. Koska paikka on ikäänkuin<i> hidden gem</i>, ei valtatieltä ole kanjonille minkäänlaisia opaskylttejä. Ei tienristeyksessä, muttei myöskään risteävällä reitillä kanjonille asti. Ainakin minulla ne risteykset olisivat palatessa menneet ihan sekaisin. Lisäksi ajotie on isoksi osaksi syvää hiekkavelliä, tähän aikaan vuodesta sentään kuivaa sellaista, mutta sen ajaminen vaatii sekä oikeanlaisen auton korkealla maavaralla, renkaat matalilla ilmanpaineilla että myös osaavan kuskin. Oppaamme mukaan hiekkaan jää turisteja jumiin liki viikoittain, ja syynä on aina oman auton ja ajotaitojen yliarvioidut kyvyt.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2BJ6ZG92mHJ7hzicckbS49wcIMnobwmBcbB9a0p6FrdD9yarUNmXbxl_pNWqUxONKuExlW_n61MESU7igJA8ryVuXs66VdrGlG3ln6dEStacslBxslp_G2Qs9_gAWt_N9PQfaHMaAX5-OebpPdoE5dcGv34GyQKosGi90b_vQMfw35NyoutWHZlLpU44x/s4080/PXL_20231014_202817244.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2BJ6ZG92mHJ7hzicckbS49wcIMnobwmBcbB9a0p6FrdD9yarUNmXbxl_pNWqUxONKuExlW_n61MESU7igJA8ryVuXs66VdrGlG3ln6dEStacslBxslp_G2Qs9_gAWt_N9PQfaHMaAX5-OebpPdoE5dcGv34GyQKosGi90b_vQMfw35NyoutWHZlLpU44x/w640-h482/PXL_20231014_202817244.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Hiekkatiellä matkalla kanjonille. Näyttää ehkä helpolle, mutta ajettavuus oli jotakin muuta. Matka-aika hiekkatietä pitkin noin 30 minuuttia. Takapenkillä sai ilmaisen hieronnan auton pomppiessa epätasaisella hiekkapohjalla. Kuva on hiukan sumea, koska oppaamme Jeepin tuulilasi oli hiekkapölyn peitossa.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh78S70cz3lusZB36qLLswtLuAaxzRrgI0pqL9kxcKNwO3XUcMRqTMTbdZkSM43vCI10cs3a2tuCHhfCbUIZDppIrMU7U22YNsFtExrF-XLkL0XyivRZDBMg7IQ1KmTb-1RK-Ya2TWmCJ1IqZBxnD8bifZwhPNxXQOxpVi70O0z32qgCT33UquTyu4SD7AM/s3838/IMG_20231014_222413_731%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3838" data-original-width="3070" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh78S70cz3lusZB36qLLswtLuAaxzRrgI0pqL9kxcKNwO3XUcMRqTMTbdZkSM43vCI10cs3a2tuCHhfCbUIZDppIrMU7U22YNsFtExrF-XLkL0XyivRZDBMg7IQ1KmTb-1RK-Ya2TWmCJ1IqZBxnD8bifZwhPNxXQOxpVi70O0z32qgCT33UquTyu4SD7AM/w512-h640/IMG_20231014_222413_731%20(1).jpg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Tällaisia värimaailmoja kanjonissa. Ja kun taaskaan kännykkäkuva ei edes anna täyttä kunniaa kohteelle.</span></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihmCRPV6PB2umyTnT-PDwV9QuFmLlimEBiAFwBk01IX62jL5GQI48XnJSVgCrxk_XPWrwq1bn4iVjb0fdixNjG1u_LWKjY4LdA1wZc-rEPZE0EvOK6LgQnzyGLVJVhy6T0fNTzxxWD26bpQEXgxjXmjR8VO_L2fHejVSMeRa6v_HsMIjdhQejSZBVX6e5n/s4080/PXL_20231014_210616359%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihmCRPV6PB2umyTnT-PDwV9QuFmLlimEBiAFwBk01IX62jL5GQI48XnJSVgCrxk_XPWrwq1bn4iVjb0fdixNjG1u_LWKjY4LdA1wZc-rEPZE0EvOK6LgQnzyGLVJVhy6T0fNTzxxWD26bpQEXgxjXmjR8VO_L2fHejVSMeRa6v_HsMIjdhQejSZBVX6e5n/w482-h640/PXL_20231014_210616359%20(1).jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Kanjonin hienoudesta kertonee, että tulin ottaneeksi sieltä yli 100 kuvaa! Minulle kanjoni oli elämys.</span></td></tr></tbody></table><br /><br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos 70 dollarin maksu oppaalle hirvittää, niin en malta olla vertaamatta tätäkin Antelope Canyoniin. Se kohde on kuulemani mukaan nykyään hinnoitellut itsensä pilviin. Siellä turistinähtäyydet jouduttiin pitämään pandemian aikana kaksi vuotta kiinni, joten vierailu kanjonilla maksaa nykyään minulle kerrotun mukaan 200 dollaria henkilöltä. Ja koska Antelope Canyon sijaitsee intiaanireservaattialueella, ei sinne ole mahdollista mennä ilman opasta. Luksusta taisivat olla ne ajat vuosia sitten, kun itse maksoimme Antelope Canyonille muistimme mukaan 35 dollaria henkilöltä.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta sitten toiseen mieleenpainuvaan elämykseen:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Auringonpimennys ja Turtle Wall Chuckwalla-polulla</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Matkamme ajankohta oli kuitenkin yhdessä mielessä varsin onnekas: reissumme toisena päivänä, lauantaina, maapallolla oli nähtävissä auringonpimennys ja Etelä-Utahissa se oli nähtävissä vieläpä 100-prosenttisesti. Tämä tiesi alueelle melkoista kansainvaellusta. Jo edeltävällä viikolla saimme kuulla uutisista, kuinka joku kertoi ajavansa seitsemän tuntia Utahiin vain ja ainoastaan päästääkseen näkemään täydellisen auringonpimennyksen. Ja sitten tietenkin toiset seitsemän tuntia takaisin kotiin. Huh, kunnioitan. Niinpä saapuessamme Utahiin myös tuppukylät olivat tupaten täynnä auringonpimennyksen palvojia. Lisäksi St. Georgessa pidettiin samaan aikaan World Senior Games -tapahtuma, joka keräsi tuhansia senioreita ympäri maailman. Suomen lipunkin bongasimme lippurivistössä liehumassa, jee! Onneksi hoksasimme ennakoida ruuhkan ja teimme illoiksi varaukset ruokaravintoloihin, vaikka pieni paikkakunta kyseessä olikin. Varaukset tulivat todella tarpeeseen.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lauantaina, auringonpimennyspäivän aamuna lähdimme varhain haikkaamaan Chuckwalla-polulle ja kohti Turtle Wallia. Tuolla pitäisi olla alueen parhaimmat mahdollisuudet nähdä aavikkokilpikonnia. Saimme onneksi hotellilta auringonpimennyksen katseluun tarkoitetut lasit mukaamme. Reitti kilpikonnakallioille oli upea ja nouseva aurinko värjäsi punaisia kallioita eri sävyihin. Kallioille olikin kokoontunut aika paljon väkeä odottamaan auringonpimennystä. Osalla oli viltit ja piknikit mukanaan. Tuolla kohtaa Utahia aurinko ei mennyt aivan 100 %:sti pimentoon, mutta aika lähelle, ehkä 90 - 95 % kuitenkin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGOcvZSqlGNrVIO1BnduJpqMV2QeqrMjDHeLoK26izrzClL9ra0sf2yHQ1s32Sd30VqGr-TOyqX_eiVrXSmxVYHQfeomalT7oXBKnENTFyZkWlFNrS466uPwltnDbSO8kwXwTkGHHoLc7oXT0EzXjauzypFCmBruEbZia6nI5P4akF61cCgXhBvDNhic5X/s4080/PXL_20231014_151328120.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGOcvZSqlGNrVIO1BnduJpqMV2QeqrMjDHeLoK26izrzClL9ra0sf2yHQ1s32Sd30VqGr-TOyqX_eiVrXSmxVYHQfeomalT7oXBKnENTFyZkWlFNrS466uPwltnDbSO8kwXwTkGHHoLc7oXT0EzXjauzypFCmBruEbZia6nI5P4akF61cCgXhBvDNhic5X/w640-h482/PXL_20231014_151328120.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Lasit hotellin puolesta. Laseissa oli päivämäärät ja kaikki eli ne oli teetätetty ihan tätä päivää varten. Taustamaisematkaan eivät ole kuvassa kurjimmasta päästä.<br /></span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhKfJsiO6KCNRscpRzYPJbkdfUkbIXMI6-Y-AIGfDgfeUPDiDaODxkPJuTe7lID1VQkLUdcabU9sqdU5v0ejg-RJZjcbLPLt2NxpOBEQIAQzIWhaQoJBytsHlrsw4jjeI42_SuvelYI2dsmnawL9tr26ruVPGRk7hxYOk7VFurM8Vn-pCO4xXeU2HDsnKC/s4080/PXL_20231014_161635307~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhKfJsiO6KCNRscpRzYPJbkdfUkbIXMI6-Y-AIGfDgfeUPDiDaODxkPJuTe7lID1VQkLUdcabU9sqdU5v0ejg-RJZjcbLPLt2NxpOBEQIAQzIWhaQoJBytsHlrsw4jjeI42_SuvelYI2dsmnawL9tr26ruVPGRk7hxYOk7VFurM8Vn-pCO4xXeU2HDsnKC/w482-h640/PXL_20231014_161635307~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Auringonpimennyksen odottelijoita.</span></td></tr></tbody></table><br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ilmiönä pimennys oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus. Ensinnäkin oma varjo meni hassuksi: jalkojen varjo oli edelleen normaaliin tapaansa tarkkarajainen, mutta pään, hartioiden ja käsien varjo olikin jo hyvin sumea. Muodostui kaksi rinnakkaista varjorajaa. Lisäksi aamun nouseva aurinko oli jo ehtinyt kovasti lämmittää hyisevää aamuilmaa, mutta pimetessään viilensikin ilman nopeasti niin, että olisi ollut syytä vetää pitkähihainen takaisin päälle. Myös ympärillä olevat upeat punakivikalliot menettivät pimennyksen aikana hienon hohtonsa. Pimennys oli täydellisimmillään hiukan ennen klo 10.30. Tuolloin maailma meni sanalla sanoen kylmäksi ja harmaaksi.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyYSEsLFMrrrPLU2pG8HG7f1kYig9tMrWKs1ZSLdlIDN9pW1dxMFph6q8Yxqft4mi344TkEAsaedSgnFXM5Qf8ykHPVPHA7uAmhG3KPfaq1JmC3JA2b492Z8PjKut8k4vDEa-N5swo1nSE97-yAvz2AxxBve81x9997Ahq60qUbsWafzk-WRkbWcminjzT/s4080/PXL_20231014_154146566.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyYSEsLFMrrrPLU2pG8HG7f1kYig9tMrWKs1ZSLdlIDN9pW1dxMFph6q8Yxqft4mi344TkEAsaedSgnFXM5Qf8ykHPVPHA7uAmhG3KPfaq1JmC3JA2b492Z8PjKut8k4vDEa-N5swo1nSE97-yAvz2AxxBve81x9997Ahq60qUbsWafzk-WRkbWcminjzT/w482-h640/PXL_20231014_154146566.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Tämäkin upea kallio menetti värinsä auringonpimennyksen aikaan.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No, entäpä ne kilpikonnat? Onnistuimmeko näkemään? Valitettavasti emme. Paria päivää myöhemmin Snow Canyon State Parkissa opimme, että aavikkokilpikonnat viettävät jopa 95 % ajasta maanalaisissa tunneleissa. Niinpä niiden bongaamiseen tarvitaan aimo annos tuuria. Harmittelimme epäonneamme myös paikalliselle taksikuskille. Hän kertoi asuneensa ikänsä alueella ja nähneensä kilpikonnia tasan kaksi kertaa. Ja tämä, vaikka olikin liikkunut luonnossa paljon.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga9meNwzw1kY0NrTxACFSYiNHK0BK3dYRScgpPLndwMwIG1xGxpKOf4pnD_hMaweqD9AeXCnNxAtAjeULtSb4_yj0qLhyphenhyphen0LV2BWtRav3DZL6rSgDuZ-XSzRRQGIOvjxU_7bGr_lchMwxg7qD1oxXIsbd6mNjJ7QDnmtL3mJmuk53ilMqtzd8sMDj_cPcUk/s4080/PXL_20231014_153635210.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga9meNwzw1kY0NrTxACFSYiNHK0BK3dYRScgpPLndwMwIG1xGxpKOf4pnD_hMaweqD9AeXCnNxAtAjeULtSb4_yj0qLhyphenhyphen0LV2BWtRav3DZL6rSgDuZ-XSzRRQGIOvjxU_7bGr_lchMwxg7qD1oxXIsbd6mNjJ7QDnmtL3mJmuk53ilMqtzd8sMDj_cPcUk/w482-h640/PXL_20231014_153635210.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Matkalla kilpikonnakalliolle tuli vastaan kyltti "<i>More difficult</i>". <i>Nice</i>! Hahah!</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lopuksi vielä yksi nosto vierailupaikoistamme:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Snow Canyon State Park</span></h4><p><span face="Roboto, Helvetica, Arial, sans-serif" style="background-color: white; color: #050505; font-family: arial; font-size: medium;">Myös Zioniin ja Bryce Canyoniin verrattuna vähemmän tunnettu puisto Snow Canyon State Park tarjosi upeita maisemia ja monipuolisia haikkireittejä. Sielläkin meillä tosin meinasi aluksi käydä se kuuluisa ohraleipä, sillä juuri sinä aamuna puistossa kisattiin Senior Gamesin juoksukilpailu ja ajoreitti puiston läpi oli suljettu. Mutta nyt matkassamme oli kerrankin myötätuuli: olimme ensimmäinen autokunta, joka sinä aamuna pääsi puistoon ajamaan. Vietimme puistossa aikaa iltapäivään asti. Puisto ei todellakaan ollut massojen tiedossa, sillä poluilla ja nähtävyyspisteillä oli kaikkialla ihanan vähän ihmisiä. Lisäksi monissa paikoissa oli täysin hiljaista, ei kuulunut kuin tuulen huminaa. Antoisa kokemus myös siinä mielessä. Ja tässä muutamia maisemakuvia. Ne puhukoot puolestaan:<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2Dehfxnm1ZMJJZMfqogJ5CObgsoy1BydXo70kpzwEINoxU4bsiJaVkkFP2uQmUW57pdf4WbdFH0Q9Wn8nJlhFB0J6z44iv-K2M_jfCu0GBTQYRCOJpxdT5YoaHPJaWTI-U4DsDVAh8dlGbpkj_-eet0hQx4Cym9QN3LWaUQB4VcZdUodQZwVCCwBG7bhW/s4080/PXL_20231016_171326141.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2Dehfxnm1ZMJJZMfqogJ5CObgsoy1BydXo70kpzwEINoxU4bsiJaVkkFP2uQmUW57pdf4WbdFH0Q9Wn8nJlhFB0J6z44iv-K2M_jfCu0GBTQYRCOJpxdT5YoaHPJaWTI-U4DsDVAh8dlGbpkj_-eet0hQx4Cym9QN3LWaUQB4VcZdUodQZwVCCwBG7bhW/w640-h482/PXL_20231016_171326141.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Etualalla kivettynyttä hiekkadyyniä.</span></td></tr></tbody></table><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggGqdWbrC21fSqWOS11ZhGQiFU6ciorsxJo0EQk1WgHcX1M1wm0zBCbsOjw588P-hawxfMsYMFgGx-B7KsYj6Lb5iNFP4ibGCzGtPzYj1G5uANVQYUB3XL-YM-hpXK_mof5y149NF74IJJJ3fboeL20_3S9tMOh4stPlZhM9cBNXYuXgF8v8fypQFvA1B-/s4080/PXL_20231016_191450487~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggGqdWbrC21fSqWOS11ZhGQiFU6ciorsxJo0EQk1WgHcX1M1wm0zBCbsOjw588P-hawxfMsYMFgGx-B7KsYj6Lb5iNFP4ibGCzGtPzYj1G5uANVQYUB3XL-YM-hpXK_mof5y149NF74IJJJ3fboeL20_3S9tMOh4stPlZhM9cBNXYuXgF8v8fypQFvA1B-/w482-h640/PXL_20231016_191450487~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jenny's Canyon.</span></td></tr></tbody></table><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXWyeGa4aX87nRAoeB3hIUv5Oz3GioXFtmJcqS67A5WiGwwghIScd6lMXBmd3En8YLuFSuxs1Cu_j0UKw2XvOpTSFFxej8q94Hw2AMGJDYdIYcqloTx88Vr_sqKlue3I-vojOKaFXH39_Acni1kwPP74WkfKKVHaK5_NzaewQC8Z2u3KLTM2FUWPslJlL3/s4080/PXL_20231016_191525445.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXWyeGa4aX87nRAoeB3hIUv5Oz3GioXFtmJcqS67A5WiGwwghIScd6lMXBmd3En8YLuFSuxs1Cu_j0UKw2XvOpTSFFxej8q94Hw2AMGJDYdIYcqloTx88Vr_sqKlue3I-vojOKaFXH39_Acni1kwPP74WkfKKVHaK5_NzaewQC8Z2u3KLTM2FUWPslJlL3/w482-h640/PXL_20231016_191525445.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kanjonin syvvyksissä. Linnuilla oli pesiä kallioiden yläosissa ja oli hauska, kun pulujen pulputus jäi hetkeksi kaikumaan kanjonin seinistä.</span></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös Snow Canyonissa asuu aavikkokilpikonnia. Yritimme bongata niitä sielläkin, mutta ei konnahavaintoja. Ristiriitaista oli, että Snow Canyonissa ohjeistettiin siirtämään kilpikonna pois ajotieltä menosuuntaansa, jos konna sattuu olemaan ylittämässä ajorataa. Mutta kilpikonnista jututtamamme taksikuski sanoi siirtelemisen koituvan helposti kilpikonnien kuolemaksi. Ne nimittäin saattavat siirrossa päästää hätäpissat, minkä jälkeen kilpikonna hyvin todennäköisesti kuolee nestehukkaan. En siis osaa sanoa, mikä olisi se oikeaoppinen tapa toimia.</span><br /><h4 style="text-align: left;"><br /></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Muutamia lisävinkkejä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos on tarkoitus koluta samoja polkuja, joita me käyskentelimme, niin ehdottomasti jalkaan kunnon vaelluskengät. Monet reitit ovat vuoron perään kivikkoista ja hiekkapohjaisia polkuja. Lisäksi tuo hiekka oli paikoin jopa tosi hienojakoista, joten lenkkareihin pääsee helposti muodostumaan kunnon hiekkasäkit poluilla tepastellessa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisäksi varoittaisin vielä tuosta kuumuudesta, vähähappisemmasta vuoristoilmasta ja kovasta UV-indeksistä. Esimerkiksi Snow Canyon State Parkin alimmat tasot sijaitsevat kilometrin korkeudessa ja ylimmät puolentoista. Ja yhä näin lokakuussa UV-indeksit nousivat päivittäin 6 - 7 tasolle. Me tulimme täältä Pohjois-Kaliforniasta, jolloin pohjarusketus auringon varalle oli vielä kunnossa. Mutta jos matkustaisin Utahiin lokakuussa vaikkapa Suomesta, ja jos kesän rusketukset olisivat jo ottaneet iholtani hatkat, varautuisin haikeille korkeilla aurinkosuojilla. Snow Canyonissa oli kiitettävästi juomapullojen täyttöpisteitä, mutta muutoin riittävästi nestettä mukaan. Ja perusmuistutus: erämaassa harvoin toimii matkapuhelinverkko eli offline-karttojen lataus etukäteen, jos on karttoja tarkoitus hyödyntää.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lopuksi vielä yksi huomio Utahista osavaltiona. Eri lähteiden mukaan Utahin väestöstä 55 - 61 % on mormoneja, St.Georgessa heitä on jopa 65 %. Tämä tuo mukanaan tiettyjä rajoitteita esimerkiksi liikkeiden aukioloaikoihin ja ravintoloiden alkoholitarjoiluihin. Viime vuosien aikana tässä asiassa on kokemukseni mukaan kuitenkin tapahtunut selkeää höllentymistä. Tämä olisi kuitenkin jo ihan oman blogipostauksensa paikka, joten päätän matkakertomukseni tältä erää. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toivottavasti viihdyitte nojatuolimatkallanne. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PS. Jos Utah kiinnostaa enemmänkin, niin voit käydä kurkkaamassa aikaisempia road trip -postauksiani vuodelta 2015 <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2015/11/road-tripin-aikaisia-hammastelyja.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a> ja <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2015/11/road-tripin-topit-ja-flopit.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>. Lisäksi vuoden 2019 road tripistämme, jossa myös Utah mukana, postaus luettavissa <a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2019/05/road-trip-antaa-ja-ottaa.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>. Minullahan olisi hinku mennä sinne jo vaikka heti uudestaan, kun siellä olisi vielä niin valtavasti upeita luontokohteita nähtävänä.</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-71405531625802413212023-10-04T08:15:00.002-07:002023-10-06T12:41:47.782-07:00Paljonko Piilaaksossa maksaa Big Mac, bensa, kahvipaketti, Starbucks-cappuccino ja tunti hierontaa?<p><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium;">Tiesitkö, että vuonna 1986 brittiläinen <i>The Economist</i> -lehti kehitti niin kutsutun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Big_Mac_-indeksi" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Big Mac -indeksin</span></a>? Se vertailee eri maiden hintatasoja ja ostovoimaa. Koska Big Mac -hampurilainen on jotakuinkin sama tuote ympäri maailman ja niitä myydään yli 120 maassa, antaa indeksi kattavan ja vertailukelpoisen hintaskaalan.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLtjGmHYJ540AaAlWcarCB1GYzdLyABucatHGsn9JKLylq5BolRziJ8IZPW-VIiZwoF0CANH51zTVL2s7ZoUq7DXRDAaIKttLKwO8J_Zfr5fGLKSV6iHmiyiBOOjezSiOk8oBQxHsvcddnZGKpr_f9r7ilGqtoW3KmNRXV_HIWsjdPo1zmW0_Uoa0RaZVy/s4080/PXL_20231003_185553958.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLtjGmHYJ540AaAlWcarCB1GYzdLyABucatHGsn9JKLylq5BolRziJ8IZPW-VIiZwoF0CANH51zTVL2s7ZoUq7DXRDAaIKttLKwO8J_Zfr5fGLKSV6iHmiyiBOOjezSiOk8oBQxHsvcddnZGKpr_f9r7ilGqtoW3KmNRXV_HIWsjdPo1zmW0_Uoa0RaZVy/w640-h482/PXL_20231003_185553958.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hyvin amerikkalaista: jopa McDonald'sin pihassa liehuu USA:n lippu 24/7.</span></td></tr></tbody></table><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium;">Tuoreimman indeksin mukaan <a href="https://www.statista.com/statistics/274326/big-mac-index-global-prices-for-a-big-mac/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">elokuussa 2023</span></a> maailman kalleimmat Big Macit myytiin Sveitsissä hintaan 7,73 usd, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa sen hinta oli (keskimäärin) 5,58 usd ja euroalueella 5,82 usd. </span></p><p><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Big_Mac_Index" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Wikipediasta</span></a><span style="color: #202124;"> löytyi mielenkiintoinen Big Mac -hintakartta, joskin se on marraskuulta 2022:</span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdZy7LtNBO8ZpyzmCPPUsEZJ1Dc70zq7LcNrF7Px0YMkG1fdH_WJ_ekh_ItAb0dJK46ug09EDxgEP6Hn2I1TTy433qdLCCCbvBIgVfuk0pJlQF1KC_rmKRG-Bpv9B-MrbHxy6ky3H1E5BZwb4hXsRzOV2AJTONSAmQpWDQx_HRv2XIxe9IE7Y-0AVDgvT_/s1606/Screenshot%202023-09-27%2014.39.25.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1116" data-original-width="1606" height="444" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdZy7LtNBO8ZpyzmCPPUsEZJ1Dc70zq7LcNrF7Px0YMkG1fdH_WJ_ekh_ItAb0dJK46ug09EDxgEP6Hn2I1TTy433qdLCCCbvBIgVfuk0pJlQF1KC_rmKRG-Bpv9B-MrbHxy6ky3H1E5BZwb4hXsRzOV2AJTONSAmQpWDQx_HRv2XIxe9IE7Y-0AVDgvT_/w640-h444/Screenshot%202023-09-27%2014.39.25.png" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Kartan hinnat on muodostettu kunkin maan pääkaupungin hampurilaishintojen mukaan, joten arvatenkin täällä Yhdysvaltojen rajojen sisällä hintavaihtelua on reilusti.
Arvatkaapa siis, paljonko Big Mac -hampurilainen maksaa kotikaupungissani Piilaaksossa? Alueella, johon kuuluu myös koko USA:n kalleimpia postinumeroalueita. Kyllä, se oli omien odotustenikin mukaan USA:n keskimääräistä hintaa kalliimpi. Hampurilaisen veroton hinta kotikaupungissani oli 6,09 usd ja verojen kera 6,64 usd (6,34 eur). (Miksi ilmoitan dollarihinnan sekä verottomana että verollisena johtuu siitä, että täällä meillä jo muutaman mailin päässä naapurikaupungissa veroprosentti voi olla ja hyvin usein onkin eri. Samoin eri osavaltioissa on eri veroprosentit.) Kotikaupungissani Big Mac maksaa siis yli dollarin enemmän kuin Yhdysvalloissa keskimäärin. Se on näin pienessä kustannuksessa lähes 20 %.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä vaiheessa haluan mainita, että vaikka <span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">olen valinnut postaukseeni globaalien brändien kuten McDonalds' ja Starbucks tuotteita, se ei tarkoita, että itse niitä juurikaan käyttäisin, saati suosisin. Näiden tuotteiden hintavertailu on vain kansallisesti ja kansainvälisesti helpompaa, koska molemmat pitävät putiikkejaan hyvin todennäköisesti myös teidän lukijoideni kotikulmilla. Niinpä jouduin "uhrautumaan", hahah, ja käymään Mäkkärissä lounaalla ihan tätä postausta varten:</span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsBpa_7RKlbbmmxt8A04ycH3R0dWDVsS_G5jWh5y8sN5CyjPj_CdNt9q7FkOg-hBDNkPmfg_wGLzWEOBy8dB5LwUHopN18jsKyXLZ9JETd2b1-0UX1f6K7NAtb9aGoYrnTgexkZhcNtoxJXpW8CgiFstbjQAjc6qlOKlq-mCJxbWHYvdleE1mD0x_9uCLQ/s4080/PXL_20231003_181929270~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsBpa_7RKlbbmmxt8A04ycH3R0dWDVsS_G5jWh5y8sN5CyjPj_CdNt9q7FkOg-hBDNkPmfg_wGLzWEOBy8dB5LwUHopN18jsKyXLZ9JETd2b1-0UX1f6K7NAtb9aGoYrnTgexkZhcNtoxJXpW8CgiFstbjQAjc6qlOKlq-mCJxbWHYvdleE1mD0x_9uCLQ/w640-h482/PXL_20231003_181929270~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">En edes muista, milloin olen viimeksi syönyt Mäkkärillä. Varmaan jossakin reissussa automatkan varrella. Mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen bloggari tekisi! :-)</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></span><p></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">McDonalds ei siis todellakaan ole suosikkini. Jos haluan pikaruokahampurilaista, niin kohdallani voiton vie Kalifornian oma ketju In-N-Out Burger. Myös New Yorkista meillekin rantautunut Shake Shack on mielestäni maistuvampaa kuin "perusmäkkäri". Mutta makuasioitahan nämä ovat. </span></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Mutta sitten seuraavaan hintatietoon:</span></p><h3 style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Bensa</span></h3><p><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="color: #202124;">Yleinen käsitys bensan hinnasta USA:ssa on, että on se ainakin Suomen hintoihin verrattuna todella edullista. Yhdysvallat on kuitenkin valtava maa, joten bensahinnatkin heittelehtivät maan eri alueiden kesken paljon. Syyskuun viimeinen päivä edullisimman bensalaadun gallonakeskihinta Yhdysvalloissa oli </span><a href="https://gasprices.aaa.com/state-gas-price-averages/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">3,823 usd</span></a><span style="color: #202124;">. Tämä tekee euroissa ja litroissa 0,95 eur/litra. Oheisessa kartassa kuitenkin bensan hinnan jakautuminen maassamme.</span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnVtEIrYj29gWys33Mf7dUpANPANVQERGnG_gyOtdyohWSvws2LmRbdGVyFmKsmoadHFrabrhovPQbpDuDXW5S44CUu_eVSRqHpCAwkvr_omo6i39NbG2SVqZqxx_rwKl9t0ojFA8iZ4vKfWTbf3dSvYgKLvzRg3GddNcKqlAtxtwrmxHlAmJ4xP4fLSru/s2162/Screenshot%202023-09-30%2014.29.15.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="802" data-original-width="2162" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnVtEIrYj29gWys33Mf7dUpANPANVQERGnG_gyOtdyohWSvws2LmRbdGVyFmKsmoadHFrabrhovPQbpDuDXW5S44CUu_eVSRqHpCAwkvr_omo6i39NbG2SVqZqxx_rwKl9t0ojFA8iZ4vKfWTbf3dSvYgKLvzRg3GddNcKqlAtxtwrmxHlAmJ4xP4fLSru/w640-h238/Screenshot%202023-09-30%2014.29.15.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Bensiinin hintakartta USA:ssa. Lähde <a href="https://gasprices.aaa.com/state-gas-price-averages/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">AAA</span></a>.</span></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Kaliforniassa olemme "mukavasti" tuolla kalleimmalla punaisella alueella ja täällä edullisimman bensalaadun keskihinta onkin koko USA:n kallein: 1,51 eur/litra.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Kenties joidenkin lukijoiden yllätykseksi meillä diesel maksaa enemmän kuin bensiini. Dieselin keskihinta Kaliforniassa oli syyskuun viimeinen päivä 1,61 eur/litra. </span></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Alla on kuva viimeisimmältä tankkauskerraltani. Tämä Kalifornian keskihintoja edullisemmin myyvä huoltoasema osuu sopivasti lähes työmatkani varrelle, joten isoa mutkaa ei tankkausreissuilleni tule. Lisäksi monilla bensa-asemilla käteisellä tai debit-kortilla maksaessa gallonahinta on 10 dollarisenttiä edullisempi. Kuvassani kuitenkin luottokorttihinnat.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj11X2iRYWkLmjtsgsZlIonXGglpYewqY2NkMNvR9sc6Ssqlybx4BhM5T28-1H-7Zt3RCTx8qFhvxxPgyQ_96-YmrqrO43KDdIXhY3i_WKlyLSkxDIF0_n33j5Hz87sok_ue98b00u81xNzEJyMttAOKLE5mQIP4cst8pkBnsue9FYKlfZRGnsfkCsz1Ify/s4080/PXL_20230928_213357881.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj11X2iRYWkLmjtsgsZlIonXGglpYewqY2NkMNvR9sc6Ssqlybx4BhM5T28-1H-7Zt3RCTx8qFhvxxPgyQ_96-YmrqrO43KDdIXhY3i_WKlyLSkxDIF0_n33j5Hz87sok_ue98b00u81xNzEJyMttAOKLE5mQIP4cst8pkBnsue9FYKlfZRGnsfkCsz1Ify/w640-h482/PXL_20230928_213357881.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vasemmalla gallonahinta dieselille (1,46 eur/litra), joka hitusen kalliimpaa kuin premium-laadun bensa (1,43 eur/litra). Edullisin bensalaatu 1,34 eur/litra.</span></td></tr></tbody></table><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span><p></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun teen Google Mapsista nopeaa silmäilyä edullisimman bensalaadun hinnasta läpi Piilaakson, löydän kalleimman hinnan huoltoasemalta arvokkaan asuinalueen kupeessa. Gallonahinta 7,40 usd eli 1,86 eur/litra. Siis lähes kaksinkertainen koko USA:n keskihintaan verrattuna. Eroja hinnoissa todellakin löytyy.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Bensan hinnoista puhuttaessa ukkokultani mainitsee aina yhden paikallisen erikoisuuden. Yhdellä huoltoasemalla Piilaaksossa myydään 100-oktaanista bensaa erikoismoottoreihin, sellaisella bensiinillä kun sattuu täällä olemaan kysyntää. Kaikki nämä 9,5 vuotta, jotka olemme täällä asuneet, on tuon sataoktaanisen hinta pysynyt samana: 9,999 usd/gallona eli 2,48 eur/litra.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos autot käyvät bensalla, ja nykyisin myös ekologisemmilla aineilla, niin minä käyn kahvilla. Mitä se meillä maksaa?<br style="background-color: white;" /></span><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><h4 style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Kahvipaketti</span></h4><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="color: #202124;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Viime vuodet olen ostanut kotona juotavan suodatinkahvin tukkukauppa Costcosta. Siellä kahden paunan pussi paikallisen paahtimon tummapaahtoista kahvia maksaa 16,99 usd. Tämä tekisi puolen kilon kahvipaketin hinnaksi 9,37 usd eli 8,85 eur. Tämä oli itsellenikin havahduttava tieto, sillä olin pitänyt mielessäni tukkuliikkeen hintaa edes jokseenkin lähellä Suomessa myytävien kahvipakettien hintoja. Mutta todettava on, että kallimpaa on, jälleen kerran. Niin, vai mitäs se muuten kahvipaketti nykyään Suomessa maksaakaan?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNgZVajK7Sm9kGL-sZniFOq1EDOEJO5keVhNy9Jjinzxp26u9A9Smbp1CqZ2evvAFi7JFDKL94xn06-SMOFQQWY_0rc9AmOVu9fqi5uXCg2bHX8aHu8k9lsjW5kwLf9cW7KFTDqR1BRZ6MQSKNKXnpyNgJRmHIdsuNqhFPL9rTwDqYAayFw1QLko0oE6be/s4080/PXL_20231003_214744843.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNgZVajK7Sm9kGL-sZniFOq1EDOEJO5keVhNy9Jjinzxp26u9A9Smbp1CqZ2evvAFi7JFDKL94xn06-SMOFQQWY_0rc9AmOVu9fqi5uXCg2bHX8aHu8k9lsjW5kwLf9cW7KFTDqR1BRZ6MQSKNKXnpyNgJRmHIdsuNqhFPL9rTwDqYAayFw1QLko0oE6be/w640-h482/PXL_20231003_214744843.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">San Franciscon alueen erikoispaahtimon kahvia Costcosta, iso pussi 907 grammaa. Tällä merkillä luomu-, ei-luomu- ja kofeiiniton kahvi ovat yleensä keskenään samanhintaisia.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></span></div><div><span style="color: #202124;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202124;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Tavallisissa ruokakaupoissa tyypillisin kahvipaketin koko on meillä 300 - 340 grammaa. Suomalaiseen Citymarkettiin verrattavan Target-tavaratalon oma merkki oli kaupan kahvivalikoimissa edullisin: se maksoi 11,16 usd/ 500 grammaa eli 10,66 eur. Ja tuo sama merkki, jota ostan isommassa pussissa Costcosta maksoi peräti 18,33 usd/ 500 grammaa eli 17,51 eur. Ilokseni huomaan siis saavani kahvini Costcosta jotakuinkin puoleen hintaan. Myös Safewayn ruokakaupan oma merkki oli kaupan edullisimpia: puoli kiloa suodatinjauhatusta maksoi 11,75 usd (11,22 eur).<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNMpbU4TUOsz0_pfmcv2Y-tC7aTRnprkDzJq1d4pgoeevF2wLPfy68weZGW57nQepxIuvTd54TUhPtT2gP2uizX3mn3X8kcHu_An7hyPSxxWNSKfae5wCF3wzEtxsIMaFSvMLM-IiI93qOLPnilWUCaSebpYrbLPKrHtYeaN70us4SIpXJz61J4Vdw-Bkb/s3731/PXL_20231002_003907169.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2812" data-original-width="3731" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNMpbU4TUOsz0_pfmcv2Y-tC7aTRnprkDzJq1d4pgoeevF2wLPfy68weZGW57nQepxIuvTd54TUhPtT2gP2uizX3mn3X8kcHu_An7hyPSxxWNSKfae5wCF3wzEtxsIMaFSvMLM-IiI93qOLPnilWUCaSebpYrbLPKrHtYeaN70us4SIpXJz61J4Vdw-Bkb/w640-h482/PXL_20231002_003907169.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Targetin edullisin kahvi.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></span></div><div><span style="color: #202124; font-family: arial;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBkCW2oA-Gd38VMCSFZS1WuSuHRqw4_jNcOji-RJTG_cyeKvy1XTg8a5HokAsYsER6-b9QR7ZMMaTgMZLeZ-1VOOUkN-6ljiL1F0cvX_Mb5XzdFr4S2opnzdReUPnGS2f8bU_VrHbXGUj22oeUAB25gVo3-fWoyDB5epxIPNzX1scGt959AFvMp4miqHqB/s4080/PXL_20231003_190444760~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBkCW2oA-Gd38VMCSFZS1WuSuHRqw4_jNcOji-RJTG_cyeKvy1XTg8a5HokAsYsER6-b9QR7ZMMaTgMZLeZ-1VOOUkN-6ljiL1F0cvX_Mb5XzdFr4S2opnzdReUPnGS2f8bU_VrHbXGUj22oeUAB25gVo3-fWoyDB5epxIPNzX1scGt959AFvMp4miqHqB/w640-h482/PXL_20231003_190444760~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Safewayssa Starbucks-kahvipaketit tarjouksessa, 500 gramman pakettikokoon muutettuna hinta 13,22 usd (12,63 eur). Normaalihinta 21,30 usd (20,35 eur).</span></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZhyAN9aeOBdhsj1r4A1x6tIRPvC16g-oNBwkCh3cQoV4EDm761tMnVDK16mdIsMe7buvqBPfj-RDujhK9ZPn9_ccX7ZDa-i3s6ojMRQ8X03SpqLQOgPlFw2HqRovMkyKaiE2wVCqDP1RzieeLMn07FEpwJeWNjhIDtaGMPy5wk2slHKpxNRHdwApYVFsF/s3987/PXL_20231002_003606601~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3987" data-original-width="3060" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZhyAN9aeOBdhsj1r4A1x6tIRPvC16g-oNBwkCh3cQoV4EDm761tMnVDK16mdIsMe7buvqBPfj-RDujhK9ZPn9_ccX7ZDa-i3s6ojMRQ8X03SpqLQOgPlFw2HqRovMkyKaiE2wVCqDP1RzieeLMn07FEpwJeWNjhIDtaGMPy5wk2slHKpxNRHdwApYVFsF/w492-h640/PXL_20231002_003606601~2.jpg" width="492" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">500 gramman paketti maailman vahvinta kahvia Death Wish maksaisi 26,40 usd (25,24 eur).</span> </td></tr></tbody></table><br /><span style="background-color: white; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202124;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Seuraavaksi siirrytään kotona keitetystä kahvista kahvilan kahveihin:</span></span></div><div><span style="color: #202124;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></span></div><h4 style="text-align: left;"><span style="color: #202124;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Starbucks-cappuccino</span></span></h4><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Toinen kansainvälisesti laajalle levinnyt ketju on Starbucks. Niinpä päätin ottaa postaukseeni mukaan heidän kahviloidensa hintoja meidän alueella. </span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Iso cappuccino kotikaupunkini Starbuckissa maksoi 4,85 usd eli 4,58 eur. Iso koko tarkoittaa 16 nesteunssia eli noin 4,7 desilitraa. Tässä kuvassa muita hintoja:<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGXVOSlJjw6LzQjCZVklxyY89rtKJrC0EQgaV3vsOdLQKDKu5BcVQar3JPW6BIRvop8Ai-qnr-hVvYRLv4UAdSQi1owvxQUscMPpTmc6FZssgu3j5lb5zndChzQf9oRRsqEl37btLXET-S0hEcj1W_npN_OzOyExf-HrzfvF5xIyb9uiPOOvBedgV61iCx/s1932/PXL_20230930_202404490~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1932" data-original-width="1789" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGXVOSlJjw6LzQjCZVklxyY89rtKJrC0EQgaV3vsOdLQKDKu5BcVQar3JPW6BIRvop8Ai-qnr-hVvYRLv4UAdSQi1owvxQUscMPpTmc6FZssgu3j5lb5zndChzQf9oRRsqEl37btLXET-S0hEcj1W_npN_OzOyExf-HrzfvF5xIyb9uiPOOvBedgV61iCx/w592-h640/PXL_20230930_202404490~2.jpg" width="592" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Latte-kahvi, iso koko, 4,85 usd (4,58 eur) ja tavallinen suodatinkahvi 3,35 usd (3,16 eur).</span></td></tr></tbody></table><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjAF-C49U1y0dOjP9dOtblBLN4RFKukVxp01OSE80Ff-Z0-eW949vuFWUCOVtRCm7P7anRn2pdorptvLWF5BVLO_TMDHzoLYs8lzt9jG7z4DWr1S44hZx-ezQkEUmvAlrtVPJCDCfB6gSA2cENkjmhdSWTUk7dC4ZUwHu01roTbcdNRS2Ney76m48A1rKW/s2070/PXL_20230930_202408227.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1755" data-original-width="2070" height="542" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjAF-C49U1y0dOjP9dOtblBLN4RFKukVxp01OSE80Ff-Z0-eW949vuFWUCOVtRCm7P7anRn2pdorptvLWF5BVLO_TMDHzoLYs8lzt9jG7z4DWr1S44hZx-ezQkEUmvAlrtVPJCDCfB6gSA2cENkjmhdSWTUk7dC4ZUwHu01roTbcdNRS2Ney76m48A1rKW/w640-h542/PXL_20230930_202408227.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisää hintoja. Syksyn kausituote <i>Pumpkin Spice Latte</i> 6,05 usd (5,71 eur).</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Käyn itse kahviloissa todella harvoin. Ja kun niitä käytän, yritän suosia pienyrittäjiä tai meidän paikallista Peet's Coffee -ketjua.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttm5RXGCIalb0iwDiamIX5ejFQvmD-oohbzsXdS688z8iUJPRZ2zskeiekvual8jntGdprYN6Er-ZYtI1662WN6zrPfkvh_Y6_PbShFqTIcjy0rtA9yzZIbQJu-txmtN-A266ftz4bsTjwhMmNRTfo6Sc2Y6XZQJkJNiDWkMELItFp4cqTWDAjn8ujH0U/s3942/PXL_20230930_202300696.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2846" data-original-width="3942" height="462" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttm5RXGCIalb0iwDiamIX5ejFQvmD-oohbzsXdS688z8iUJPRZ2zskeiekvual8jntGdprYN6Er-ZYtI1662WN6zrPfkvh_Y6_PbShFqTIcjy0rtA9yzZIbQJu-txmtN-A266ftz4bsTjwhMmNRTfo6Sc2Y6XZQJkJNiDWkMELItFp4cqTWDAjn8ujH0U/w640-h462/PXL_20230930_202300696.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="color: #202124; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; text-align: left; white-space-collapse: preserve;">Hyvä todiste, etten juuri tule Starbucksia käyttäneeksi on fakta, että lompakostani löytyy edelleen Starbucksin lahjakortti, jonka sain edellisessä työpaikassani asiakkaalta joululahjaksi vuonna 2019! Hahahah! Pääsin siis "taas" käyttämään korttiani, kun kävin ostamassa cappuccinon postaustani varten. Ja vielä jäi kortille reilut viisi dollaria saldoa jäljellekin. Alun perin sitä oli 30 dollaria. Minun Starbucks-käyntitiheydelläni siis suorastaan kestokortti!</span></td></tr></tbody></table><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Postaukseni päätteeksi haluan ottaa vielä yhden esimerkin hyvinvointipalvelusta, jossa maksetaan enimmäkseen henkilöstökuluista, ei niinkään ostettavasta konkreettisesta tuotteesta ja materiasta.</span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><h4 style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Tunti hierontaa</span></h4><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Täällä monet hierontapaikat ovat ensinnäkin osavaltion- tai jopa maanlaajuisia isoja ketjuja. Heidän toimintaperiaatteena on myydä hierontapaikan jäsenyys samaan tapaan kuin myydään kuntosalijäsenyyksiäkin. Jäsenmaksu veloitetaan kerran kuussa, ja sillä saa esimerkiksi tunnin, puolentoista tai kahden tunnin hieronnan. Tämä toki kannustaa asiakasta käymään hieronnassa säännöllisesti. Tässä alla kuva yhden Piilaaksossa toimivan hierontapaikan hinnoittelusta:<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpzkfnp9ux2vhZUJD6fR7_Qlq0gIKzOgV1Q5BVS_oWr2njaPQtelzRgidVlb-cqvbyl9fGL61BvhiYnYWhG08006fORNUgkTrLCmH_kDRqn6-M08bOrlE_cmxHpftxpiaoKjEFqQN_-mKxXVz3Zr3LetN7A2UcKFmWQyhG_w1ssN_bq5A3oArhlOHZKqQw/s2146/Screenshot%202023-09-30%2015.39.28.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="542" data-original-width="2146" height="162" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpzkfnp9ux2vhZUJD6fR7_Qlq0gIKzOgV1Q5BVS_oWr2njaPQtelzRgidVlb-cqvbyl9fGL61BvhiYnYWhG08006fORNUgkTrLCmH_kDRqn6-M08bOrlE_cmxHpftxpiaoKjEFqQN_-mKxXVz3Zr3LetN7A2UcKFmWQyhG_w1ssN_bq5A3oArhlOHZKqQw/w640-h162/Screenshot%202023-09-30%2015.39.28.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Tunnin hieronta jäsenille 89 usd (84 eur) ja ei-jäsenille 119 usd (112 eur).</span></td></tr></tbody></table><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Toisen valtakunnallisen hierontaketjun hinnat Piilaaksossa ovat vielä tätäkin kovemmat. Heillä 60 minuutin hieronta ei-jäsenille maksaa 145 usd (137 eur). Näissä paikoissa hierojilla on kuitenkin yleensä jonkinlainen hierojan koulutus, joskin eri hierontatyylit (esim. <i>deep tissue</i> tai meille suomalaisille tuttu hierontatapa, jota täällä kutsutaan <i>Swedish</i>-tyyliksi) saattavat maksaa vielä hiukan lisää. Sitten on tietenkin valtavasti aasialaisten pitämiä yksittäisiä paikkoja, joissa rentoutustyyleinä voi olla niin akupunktio, refleksologia kuin kuivakuppauskin. Yhdessä tällaisessa paikassa mainostettiin juuri kuukauden erikoistarjousta 70 usd 1,5 tunnin combo hierontaa ja jalkakylpyä tai refleksolofiaa. Kaikissa edellä mainituissa hierontahinnoissa pitää vielä muistaa, että koska kyseessä on palvelu, niistä on kohteliasta maksaa lisäksi tippi. </span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Ennen pandemiaa olin jäsenenä eräässä hierontaketjussa. Tuolloin tunnin hierontani maksoi 75 dollaria + tippi. </span><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Hinnat ovat siis todellakin pompsahtaneet ylöspäin viime vuosina. </span><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Hierojani oli taitava kiinalaisnainen, joka harmillisesti muutti pandemian aikana takaisin Kiinaan. Kokeilin paikassa paria muuta hierojaa, mutta he eivät olleet yhtä hyviä. Ja nyt olen edelleen ilman hyvää vakiohierojaa. Etsinnät jatkuvat.</span></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta hei, millaisilta Piilaakson hinnat sinusta tuntuvat? Ja paljonko nämä tuotteet tai jokin näistä tuotteista maksaa sinun kotipaikkakunnallasi? Vaihtelevatko kansainvälisten brändien hinnat kovasti alueittain ja eri maittain teidän lukijoideni keskuudessa, en tiedä. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, joten jää odottelemaan kommenttejanne.</span></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! </span></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></span></div><div><span style="background-color: white; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: #202124;">PS. Jos joku uusi blogilukijani on kiinnostunut Piilaakson elintarvikkeiden hinnoista enemmänkin, niin kirjoitin aiheesta postauksen </span><a href="https://ribsandcoke.blogspot.com/2022/03/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">maaliskuussa 2022</span></a><span style="color: #202124;">. Toki hinnat ovat noista ajoista edelleen nousseet, mutta joitakin tuotehintoja olen postauksessani verrannut silloisiin suomalaisiin hintoihin. Joka tapauksessa teksti antaa hyvää näkökulmaa Piilaakson hintatasosta.</span></span></span></div><div><span style="background-color: white; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: #202124;"><br /></span></span></span></div><div><span style="background-color: white; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span><span style="color: #202124;">PPS. Kirjoittajana oletin, että Piilaakso nimenä kertoo, että myös paikallinen palkkataso on eri kuin vaikkapa Suomessa. Mutta otetaanpa vielä muistinvirkistykseksi tuore luku: kotikaupungissamme yhden henkilön mediaanivuositulo on tällä hetkellä noin </span><a href="https://datausa.io/profile/geo/sunnyvale-ca/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">79 500 dollaria</span></a><span style="color: #202124;">. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että Kalifornian osavaltio kuuluu rankimpien tuloverottajien joukkoon Yhdysvalloissa. </span></span></span></span></div><div><span style="color: #202124;"><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"> </span></span></div></div></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com3Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-22647438623713378522023-09-25T08:29:00.002-07:002023-09-25T12:51:37.836-07:00Illallistreffejä ja yhdenlainen kotiaresti<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime viikko oli vähän erilainen. Niinpä tällä kertaa muutamia poimintoja sen kulusta. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Maukas maanantai</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Taakse jäänyt viikko alkoi maukkaissa merkeissä. Käymme tuskin koskaan maanantaisin ravintolassa syömässä, mutta viime viikolla teimme poikkeuksen. Oli huippuhyvää ruokaa ja mukavaa seuraa!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Naapurikaupunkiimme on avattu pari kuukautta sitten perulainen ravintola. Olimme saaneet tehtyä pöytävarauksen tähän supersuosittuun ravintolaan ukkokullan kanssa edelliseksi lauantaiksi. Meillä onkin ollut mielissämme leikkimielinen kysymys, että liekö pohjoisella pallonpuoliskolla on edes mahdollista saada hyvää Lomo Saltadoa. Tämän ravintolan ovat kuitenkin perustaneet perulaiset veljekset, joten ennakko-odotukset uutuusravintolan antimista olivat korkealla. Ja se tuli todistetuksi: kyllä, myös pohjoiselta pallonpuolikkaalta on ainakin nyt saatavissa suorastaan loistavaa Lomo Saltadoa. Eivätkä paikan cevichet, empanadakset ja Pisco Sourit jättäneet kalpeaksi nekään.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhj0eAwAHmRyd3T71vHus47uaInuEOrbhbF1gZGzcNOyMB4Uzv9i-knlwOCc5u_JDP0bviASrnasKTYFHzH5QuDcZXH3PbYV141I14a766MVXVN6s3x2LDKZTiELY1qVqUANVVRMPqj_5UvOTiFXQPrOnRNUSZKW76u0aUEyZHwnVXfQgVIKth0F9XqYlH/s1440/IMG_20230917_100847_561.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1259" data-original-width="1440" height="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhj0eAwAHmRyd3T71vHus47uaInuEOrbhbF1gZGzcNOyMB4Uzv9i-knlwOCc5u_JDP0bviASrnasKTYFHzH5QuDcZXH3PbYV141I14a766MVXVN6s3x2LDKZTiELY1qVqUANVVRMPqj_5UvOTiFXQPrOnRNUSZKW76u0aUEyZHwnVXfQgVIKth0F9XqYlH/w640-h560/IMG_20230917_100847_561.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös ravintolan rohkea ja värikäs sisustus hiveli silmääni.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-pdH4HZBov7Gs9_60luWM_tGPmNrJlqd8VbV9plCrcJQdZTvfa8sBJLTWzfgKShsRbC9OkTWWCPnitWP70YJhlyf09Su1poQo-1tFMHTDF79lr34ayuIU0KTaMGveffXAkIiL6-LXr8Hxx34ppr2yibt-FN72Qi3TX935ZX8050F4ozDW-tGUB12NMkoB/s4080/PXL_20230917_020634386.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-pdH4HZBov7Gs9_60luWM_tGPmNrJlqd8VbV9plCrcJQdZTvfa8sBJLTWzfgKShsRbC9OkTWWCPnitWP70YJhlyf09Su1poQo-1tFMHTDF79lr34ayuIU0KTaMGveffXAkIiL6-LXr8Hxx34ppr2yibt-FN72Qi3TX935ZX8050F4ozDW-tGUB12NMkoB/w640-h482/PXL_20230917_020634386.jpg" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVcHl7zek-sKrdMuG25BE13HVA6G5dD3H-5lDVHgMERuUieMuzB7Qn2dlPfzFgKDGpmsr9aS20FIRaQWdCiKTdvrnkaArWthJm18Jt321OdOdTVDe6W0rTudIhkWemPZYhZXfCjpr3RaBXFd83JKRim_Hl_QyyRWVL9KBcTVw9BPWjk0DrBMhAtjLBkcUG/s4080/PXL_20230917_012607469~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVcHl7zek-sKrdMuG25BE13HVA6G5dD3H-5lDVHgMERuUieMuzB7Qn2dlPfzFgKDGpmsr9aS20FIRaQWdCiKTdvrnkaArWthJm18Jt321OdOdTVDe6W0rTudIhkWemPZYhZXfCjpr3RaBXFd83JKRim_Hl_QyyRWVL9KBcTVw9BPWjk0DrBMhAtjLBkcUG/w640-h482/PXL_20230917_012607469~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lampunvarjostimissa ihanat perulaishenkiset villapampulat. Kuvassa näkyy sattumoisin peräti kuusi tarjoilijaa, joten hyvän ruoan lisäksi palvelukin pelasi kiitettävästi.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span>Jaoin onnistuneesta ravintolareissustamme kuvia someen. Ystäväni ihasteli annoksia ja heitti ilmaan ajatuksen, että mentäisiin tuonne joskus yhdessä syömään. Hänkin tykkää miehensä kanssa perulaisesta ruoasta. Minä vitsailin, että joko heti maanantaina mennään, ja kas, vitsi kääntyikin toteen. Tein meille pöytävarauksen heti maanantaiksi. Tämä oli enemmän kuin mukava viikon aloitus. Oli kiva tavata ystäviämme pitkästä aikaa hyvän ruoan ympärillä. Ja koska söimme niin sanotusti <i>family style</i> eli jaoimme kaikki annokset keskenämme, pääsimme maistamaan ravintolan menua monipuolisemmin. Me aloittelimme ruokailuamme jo alkuillasta ja pieneksi hämmästykseksi huomasimme, että iltaseitsemältä paikka oli tupaten täynnä, maanantaista huolimatta. Suosittu paikka, ja miksipä ei olisi. Tarjolla on elämyksiä kaikille aisteille.</span></span><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFyIoGz6ocRHtFHYQqzKXuIx_XTn9AqucBIG3XxhE5KCO8kIE9dpR0lg6zRat1ax007TFvnaJXbEiF25zfivueHKEU14DdNzYe5hV7egAUHWiKrUUFmlCeYmahmSpLgMJdxev4Vm90H7wLoIOj7wgBndsN2DQkv5GaQQFyrcolF84MuMUw4BFUL8A3nS4l/s4011/PXL_20230919_002507698~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2624" data-original-width="4011" height="418" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFyIoGz6ocRHtFHYQqzKXuIx_XTn9AqucBIG3XxhE5KCO8kIE9dpR0lg6zRat1ax007TFvnaJXbEiF25zfivueHKEU14DdNzYe5hV7egAUHWiKrUUFmlCeYmahmSpLgMJdxev4Vm90H7wLoIOj7wgBndsN2DQkv5GaQQFyrcolF84MuMUw4BFUL8A3nS4l/w640-h418/PXL_20230919_002507698~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Alkuruokia.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHw4P3tINgoQFBaLNVNw6Nws13Yub5yFtBK65e1udYIb67d68gC_QrbBlxx4SP-WN-qTjWijLsVZF46gCi_VkMrnvSJvxBCe-1bvbGvc5OFIchSzKB95NJQYGp3FCJRo4LObv-gKJsX_dE1p-0Y7i7xgAXP7NrlsynaIGw84ftvTdoRGKrQzYaA6BoaD0P/s4080/PXL_20230919_010135024.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHw4P3tINgoQFBaLNVNw6Nws13Yub5yFtBK65e1udYIb67d68gC_QrbBlxx4SP-WN-qTjWijLsVZF46gCi_VkMrnvSJvxBCe-1bvbGvc5OFIchSzKB95NJQYGp3FCJRo4LObv-gKJsX_dE1p-0Y7i7xgAXP7NrlsynaIGw84ftvTdoRGKrQzYaA6BoaD0P/w482-h640/PXL_20230919_010135024.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pääruokina kalaa ja äyriäisiä sekä taustalla näkyvää taivaallisen hyvää <i>Lomo Saltadoa</i>.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_TJnEz7IHwimPWpmb7H8PM-E8nYOtq37Asd8RgZ_mVweQlMXF7cXce2QI_SG240Q5f4UjI8NQ-z5IKAUD_FJkFWoOU2xdCI2D3ir4hy3WQ6cj5SCVWaIqQNJjqU1u0bvE3I7Z487beWZKbbFbxK12-uNBr6N14J8205xWF5gALKgiwC3IMrbew2pFUMJM/s4075/PXL_20230919_013532822.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2958" data-original-width="4075" height="464" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_TJnEz7IHwimPWpmb7H8PM-E8nYOtq37Asd8RgZ_mVweQlMXF7cXce2QI_SG240Q5f4UjI8NQ-z5IKAUD_FJkFWoOU2xdCI2D3ir4hy3WQ6cj5SCVWaIqQNJjqU1u0bvE3I7Z487beWZKbbFbxK12-uNBr6N14J8205xWF5gALKgiwC3IMrbew2pFUMJM/w640-h464/PXL_20230919_013532822.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><i>Tres leches</i>. Emme vastustelleet jälkiruoan tilaamishetkellä.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span><br /></span></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta voi, jos jotakin olisin voinut tuosta maanantaista muuttaa, niin olisimmepa syöneet ulkona ravintolan sisätilojen sijaan. Nimittäin, seuraavana päivänä meillä alkoi Piilaaksossa omanlaisensa "sisätila-aresti":</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ilmanlaadun romahtaminen</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tiistaina tapahtui jotakin yllättävää. Vain parissa tunnissa Piilaakson kaupunkien ilmanlaatu heikkeni hälyttävän huonoksi. Pohjoisesta puhaltava tuuli toi mukanaan Pohjois-Kalifornian ja Oregonin maastopalojen savut ensin San Franciscoon ja siitä asteittain etelämmäksi Piilaaksoon. Ilmanlaadun romahtaminen on harvoin tapahtunut noin nopeasti. Alkuillan uutisten aikaan San Francisco oli hetkellisesti ilmanlaadultaan saastunein alue koko maapallolla. Uutiskuvissa ilma oli surullisen sankka. Myös kotikaupunkimme ilmanlaatuindeksit paukkuivat punaisella eli hyvin epäterveellisellä tasolla.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPostYTJBIF3O6j3vtcYjBMCDD6GfSYmmUM04yoJHvRYhK3Rr1s4k16F9HSTwh7BbjDVqIyJ20-gKtqGWsiQMdMFM2ia4bI2WDNf2OyIhP83SQ-QiK9dy2H1dFnU-F2YKgDFCmvN_1QHp7WJSPdoi5yRzzBUcYwFxbU4uYof2Y5hPzt01rPb_SuNE0Faws/s1254/Screenshot%202023-09-23%2014.05.09.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="650" data-original-width="1254" height="332" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPostYTJBIF3O6j3vtcYjBMCDD6GfSYmmUM04yoJHvRYhK3Rr1s4k16F9HSTwh7BbjDVqIyJ20-gKtqGWsiQMdMFM2ia4bI2WDNf2OyIhP83SQ-QiK9dy2H1dFnU-F2YKgDFCmvN_1QHp7WJSPdoi5yRzzBUcYwFxbU4uYof2Y5hPzt01rPb_SuNE0Faws/w640-h332/Screenshot%202023-09-23%2014.05.09.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">"<i>We do have our worst of air quality</i>...", sanoo <a href="https://www.kron4.com/news/bay-area/bay-area-air-quality-advisory-issued-for-tuesday-and-wednesday/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Kron4 News</span></a>'n säätiedottaja.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viikon edetessä huono ilmanlaatu jatkui ja jatkui. Ensin savujen ennustettiin hälvenevän viimeistään perjantaina. Sitten lauantaina, mutta ei. Kun huono ilmamassa on tänne laaksoon laskeutunut, ei se sieltä hevillä poistu. Kaikenlainen ulkona liikkuminen oli pidettävä minimissään. Ei päivittäisiä kävelylenkkejä, ei takapihalla auringossa kahvitteluja.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Perjantaina olimme kuitenkin päättäneet grillata pitkästä aikaa. Toiveissa kun piti olla jo parempi ilmanlaatu, mutta ei. Indeksit huitelivat edelleen oranssilla. Se on taso, jossa oireita saavat herkät ihmisryhmät. Katson itse kuuluvani heihin. Kurkkuni reagoi hyvin herkästi huonoon ilmanlaatuun, eikä kurkun käheytyminen ole opetustyön kanssa hyvä yhdistelmä. Tämänkään vuoksi ulkona ei tehnyt mieli olla yhtään ylimääräistä minuuttia. Myös pääkipu on minulla yleinen vaiva varsinkin, jos ilmanlaatu on huonona useita päiviä peräkkäin. Niin kuin nyt oli ollut. Niinpä perjantainakin vain mahdollisimman nopea ruokien grillaus takapihalla ja sen jälkeen sisälle ruokailemaan. Harmi, sillä ilta olisi ollut mukavan lämmin.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viikonloppuna eräällä uutiskanavalla kerrottiin, että vanhetessaan savu menettää hajunsa. Ja tämän väitteen voin kokemusteni kautta allekirjoittaa. Oikeastaan keskiviikon jälkeen ulkona ei enää haissut savuiselle ja sitä jo toivoi, että ilmanlaatu olisi parempana. Mutta ilmanlaatuindeksin reaaliaikainen seuranta paljasti aina karun totuuden. Vaikkei savun haju enää ollutkaan tuntuva, niin ilmanlaatu pysyi edelleen huonolla tai jopa erittäin huonolla tolalla.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBXA81ZRFPJfGVfCZ18bXfvsv38n1jwn9nTk_3YESDy963KKQ7-Tl7iXtXGc1mwX97BjbPNsyOOxPvx0pQbUGeEPZ20XD7s93ebQCRTB07cXqvM-q5JQ9hTX9q90GZF5rui_394e8a_fRU739IX7dIIPw5BaEdEtM44pGGA13IhyZDdWlf0wQXf_Q4ynnG/s1336/Screenshot%202023-09-23%2014.07.05.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="728" data-original-width="1336" height="348" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBXA81ZRFPJfGVfCZ18bXfvsv38n1jwn9nTk_3YESDy963KKQ7-Tl7iXtXGc1mwX97BjbPNsyOOxPvx0pQbUGeEPZ20XD7s93ebQCRTB07cXqvM-q5JQ9hTX9q90GZF5rui_394e8a_fRU739IX7dIIPw5BaEdEtM44pGGA13IhyZDdWlf0wQXf_Q4ynnG/w640-h348/Screenshot%202023-09-23%2014.07.05.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Läheinen Santa Cruz -vuoristo tiistaina 19.9.2023, päivänä, jolloin pohjoisen savut peittosivat meidätkin. Kuvalähde Kron4 News.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpqxRhUNX_yliaBRbvaiGo1OtULCnZWqIHqy4xMA1l4vnmeMmbOTIRJbyMOJmjZuCf6FGoyDoxppquoxswjenjADKVbBbGaT9_MwXC3jz3rK-ljIrnrYcdj0NbfVMLCHzLINGnCxGX66OMsWzrUqfOnOTAvSk9czedF89PFuBeq2SnRlQ7zM5hzt_HXHgk/s4080/PXL_20230924_184222172.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2909" data-original-width="4080" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpqxRhUNX_yliaBRbvaiGo1OtULCnZWqIHqy4xMA1l4vnmeMmbOTIRJbyMOJmjZuCf6FGoyDoxppquoxswjenjADKVbBbGaT9_MwXC3jz3rK-ljIrnrYcdj0NbfVMLCHzLINGnCxGX66OMsWzrUqfOnOTAvSk9czedF89PFuBeq2SnRlQ7zM5hzt_HXHgk/w640-h456/PXL_20230924_184222172.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sunnuntaina puolilta päivin tuntui, että oli jo pakko päästä vähän ulos kävelylle. Ilma näytti ihan hyvälle ja taivaskin oli palautunut taas siniseksi, mutta ilmanlaatuindeksi oli edelleen 80-90. Köhimiseksi meni, vaikka tahti oli rauhallinen.</span></td></tr></tbody></table><p></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><br /><span>Vasta myöhemmin sunnuntai-iltapäivänä ilmanlaatu palasi vihreälle, terveelliselle tasolle. Lukema oli vihdoin reilusti alle 50, ihanaa!<br /><br />Viimeisen viikon olen siis kaivannut puhdasta hengitysilmaa ja että pääsisin ulos liikkumaan. Monta päivää sisällä kököttämistä ja köhimistä ei ole pidemmän päälle kivaa. Ja nyt, kun toivoni mukaan pääsen pian taas myös haikkipoluille, niin sielläpä onkin syytä olla silmät tarkkoina seuraavat viikot:</span></span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tarantellat</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime viikolla uutisoitiin myös jokasyksyisestä ilmiöstä: tarantellojen parittelukaudesta. Näin syys-lokakuussa ennen ensimmäisiä kylmiä öitä Kaliforniassa ja myös Piilaakson alueella alkaa tarantellojen paritteluaika. Tällöin urostarantellat lähtevät vaeltamaan pesistään ja etsimään kumppania. Niitä voidaan nähdä ylittämässä ajoteitä jopa isoina ryhminä. Ihmisiä ohjeistetaan täällä antamaan näille karvaisille jättihämähäkeille ennemmin tietä, kuin häiritsevän tai tappavan niitä. San Franciscon lahden itäpuolella järjestetään hämähäkkien ystäville jopa opastettuja tarantellaretkiä. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Erään <a href="https://www.nbcbayarea.com/news/local/tarantula-mating-season-california/3321864/?fbclid=IwAR2WZRaPuPlvuRhwyQnxv09sSWyjzNys3xtIV95gJvfJKRz4pYTXUtKQDMQ" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">uutisartikkelin</span></a> mukaan tarantellan puremaa voi verrata ampiaisen pistoon eli ettei niitä tarvitsisi pelätä. Voimakkaat allergiset reaktiot ovat toki asia erikseen. Ja tietenkin, jos olet hämähäkkikammoinen, niin olet. Ei siihen taida se lohduttelu auttaa, ettei tarantellan puremaan kuole. Välttämättä. Itsehän saisin puremahetkellä hyvin todennäköisesti sydänkohtauksen...</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Piilaaksossa ei ole vielä osunut tarantellaa haikkipolulle, mutta eteläisemmässä Kaliforniassa olemme niihin reissuillamme törmänneet. Ovat aika villin näköisiä myös ajoteitä ylittäessään. Isoja mustia tai ruskeita mönttejä vilahtaa asfaltilla auton edestä. Tuosta edellä olevasta uutislinkistä pääsee näkemään paikallisia tarantelloja videolla, jos oma kauhukynnys kestää katsella.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsuzSnEMtOL2fNW7-MEH6A2vX3oAoa0lF3yrDJuQAWbLANgsAUwSVBbRFj4Kwm7Mdu8aBXUoX7tFOOG0KYScQ9dNGiRoNOEUh4WVCHp9YmG88Q3bfjzIv8oiK0URRkh6sAlpZmrbsDiVQNJ4pExZBXlqtXx5khmQAZEDofVfpgwT7ePjYBFFzCfpAluFSP/s1198/Screenshot%202023-09-23%2015.14.24.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="498" data-original-width="1198" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsuzSnEMtOL2fNW7-MEH6A2vX3oAoa0lF3yrDJuQAWbLANgsAUwSVBbRFj4Kwm7Mdu8aBXUoX7tFOOG0KYScQ9dNGiRoNOEUh4WVCHp9YmG88Q3bfjzIv8oiK0URRkh6sAlpZmrbsDiVQNJ4pExZBXlqtXx5khmQAZEDofVfpgwT7ePjYBFFzCfpAluFSP/w640-h266/Screenshot%202023-09-23%2015.14.24.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Minulle tarantelloja pahempia kauhunväristyksiä aiheuttaa kuitenkin käärmeet. Niitäkin on tänä syksynä haikkipolulleni osunut. Kuvalähde NBC Bay Area.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Työt ja vapaa-ajan riennot</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No entäpä opetustyöni? Mitä edelliseen <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2023/09/puolitoista-viikkoa-yksityisopettajan.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">postaukseeni</span></a> tulee, niin mennyt viikko sujui opetustuntieni osalta ongelmitta. Jihuu! Olen päässyt takaisin lähiopetustuntien pitoon ja wifitkin ovat olleet suotuisten tähtien alla. Ei sähkökatkoksia, eikä tekniikan kanssa takkuamista. Toivottavasti sama trendi jatkuisi.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZZCG4Dc5ap6s-f2KhiIxtVO6GnINWhRPCI1AJg1jXiOdTJ62cnkAmUA0Jv_YNqqzXKR0BVz0inROn91IcrjGU20RZ_QCxNvqZ3Go8MEq8MgAXkEYoYS5ruhbMm7_a7M-lAe8ZBnvgVdqtqv7gUDvXeCAzC6-4qL76--dY16imW4oa5TfRBd_2J7mtSHRo/s2404/PXL_20230921_194129625.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2404" data-original-width="1686" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZZCG4Dc5ap6s-f2KhiIxtVO6GnINWhRPCI1AJg1jXiOdTJ62cnkAmUA0Jv_YNqqzXKR0BVz0inROn91IcrjGU20RZ_QCxNvqZ3Go8MEq8MgAXkEYoYS5ruhbMm7_a7M-lAe8ZBnvgVdqtqv7gUDvXeCAzC6-4qL76--dY16imW4oa5TfRBd_2J7mtSHRo/w448-h640/PXL_20230921_194129625.jpg" width="448" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Työmatkalla sattui eteen hauska Kuplavolkkari. Malli on kuulemma <i>Baja Bug</i>, tiesi ystäväni kertoa. Hän on kova Kupla-fani. Huomatkaa kuvan vasemmassa reunassa myös puomi, joka tällä kertaa oli onneksi ylhäällä. Kupla ylittämässä ratikkaraiteita ennen minua.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikka ilmanlaatu oli karsea suurimman osan viikosta, niin loppuviikolle oli kuitenkin piristäviä vapaa-ajan rientoja luvassa. Meillä oli sattumoisin juuri tälle viikonlopulle sovittuina vielä kahdet eri illallistreffit ystävien kanssa. Kunnes kohtalo otti ja puuttuikin peliin. Sunnuntain illallispaikkamme yllättäen ilmoitti, että ovat joutuneet sulkemaan ravintolansa siltä päivältä sähkökatkon vuoksi. Onneksi meillä oli pöytävaraus ja saimme näin ollen sulkemistiedon hyvissä ajoin. Ravintolaan on vähintään puolen tunnin ajomatka, joten säästyimme turhilta ajelemisilta. Harmitti kovasti, mutta siirsimme illallistreffejä ensi viikonloppuun.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieV8e6qMVJeilEvp5i7Asj8dgvUd8Dd_fxCabBu62m9zCp6fVm_itB93vQ1zbYf7GlzRTzyIHpn6N5YVRcsj5qJs27X61ntVxtgrBqbzQiSVRPRXh0vgNzSy97VncT5lWnFnfZUJgaEtgLzoXZaLqNyHX8tErvIFCdnY_4ZMHAKs0NjOrgHmCIn5mmb6SX/s4080/PXL_20230925_003541584.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieV8e6qMVJeilEvp5i7Asj8dgvUd8Dd_fxCabBu62m9zCp6fVm_itB93vQ1zbYf7GlzRTzyIHpn6N5YVRcsj5qJs27X61ntVxtgrBqbzQiSVRPRXh0vgNzSy97VncT5lWnFnfZUJgaEtgLzoXZaLqNyHX8tErvIFCdnY_4ZMHAKs0NjOrgHmCIn5mmb6SX/w640-h482/PXL_20230925_003541584.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sunnuntain päivälliseksi valmistuikin kotiliedellä supisuomalainen nakkikeitto.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kissakatsaus</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja pakkohan minun on lopuksi vielä raportoida pihakissoistamme. Nekin ilahduttivat meitä tämän "kotiarestin" aikana valtavan paljon. On ollut hauska seurata kissojen ystävystymisyrityksiä ikkunasta. Toki minua pohditutti, kuinka kissojen pikkuruiset keuhkot kestävät huonoa ilmanlaatua. Ne kun eivät varmasti hoksaa olla rasittamatta itseään ja hengittelevät ulkoilmassa kuitenkin sen 24/7. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Noin pari viikkoa sitten rauhanneuvottelut kissojen kesken etenivät ison harppauksen, kun armottoman mouruamisen jälkeen molemmat katit söivät lopulta samalta lautaselta yhtä aikaa. Sulassa sovussa. Kunnes sitten toinen päätti näykkäistä kiusallaan toista korvasta ja tämäkös siitä suuttui! Alkoi uusi ärhentely ja ulinakonsertti. Tällä viikolla kissat kuitenkin loikoilivat taas näinkin sopuisissa merkeissä takapihamme aidan päällä:</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4r4O5xRgcfgtywK5Adx83PeU4CSBJGXXtRUNLhjO77CQU6FMRJ0IoOcFSOyqieGBoOInW-5no0h6TpzuaCbRdg1Jo4ypMMwAOrjuGRuOs8sBOQfKMdcyrFZl0l3o3Bz_3fI5VaypcQGApRa-coLIrt8rlDUd3PFAdQRf2yH4Wln102PNLlYscfhNoF-ZJ/s3437/PXL_20230924_010652925.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2444" data-original-width="3437" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4r4O5xRgcfgtywK5Adx83PeU4CSBJGXXtRUNLhjO77CQU6FMRJ0IoOcFSOyqieGBoOInW-5no0h6TpzuaCbRdg1Jo4ypMMwAOrjuGRuOs8sBOQfKMdcyrFZl0l3o3Bz_3fI5VaypcQGApRa-coLIrt8rlDUd3PFAdQRf2yH4Wln102PNLlYscfhNoF-ZJ/w640-h456/PXL_20230924_010652925.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Voi teitä suloisia!</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgX4DFoOPshoCb-TGdMuuu-dx6kU6VsdVZYQ9-wpnT18_-kXttFB_Id7DoMCAXgaIVTSMnJdouBqXWM5q8pAeIdI6MzZ0qskdVq4fu_0opkV_Rgn0ZZHL0dPaKsf0KqZ8AR8fWZkqW2mgGw6qW3Cqra25pS37KZq7tJb4NcN5VepYdjB9-RBnxehaXfDQs/s4080/PXL_20230914_135905257~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgX4DFoOPshoCb-TGdMuuu-dx6kU6VsdVZYQ9-wpnT18_-kXttFB_Id7DoMCAXgaIVTSMnJdouBqXWM5q8pAeIdI6MzZ0qskdVq4fu_0opkV_Rgn0ZZHL0dPaKsf0KqZ8AR8fWZkqW2mgGw6qW3Cqra25pS37KZq7tJb4NcN5VepYdjB9-RBnxehaXfDQs/w640-h482/PXL_20230914_135905257~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span>Parin viikon takainen onnen hetki: ensimmäistä kertaa ruokailua yhtä aikaa samalta lautaselta. Mutta tosiaan, noin 20 sekuntia kuvanoton jälkeen oli taas täysi rähinä päällä. Vaalea töpöhäntäinen tahtoo olla vähän sellainen kiusaaja- tai ainakin päällepäsmäriluonne ja meni sitten näykkäisemään uutta kaveriaan korvasta.</span></td></tr></tbody></table><br />Että tällaisia tapahtumanostoja viime viikolta. Mutta nyt on maanantai ja uusi viikko. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan. Ainakin presidentti Biden on tulossa vierailulle Piilaaksoon, mutta tämän tarkkaa päivämäärää ei ole (ainakaan vielä) julkisuuteen paljastettu. Kyllä sen yleensä liikennejärjestelyistä sitten huomaa, kun POTUS on paikalla. Usein taivaallakin pörrää niinä hetkinä jos jonkinlaista konetta ja kopteria. Eli odottelemisiin!</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PS. POTUS on virallinen lyhenne sanoista <i>President of the United States</i>. Esimerkiksi presidentin sosiaalisen median tilit löytyvät tällä nimellä. Presidentin rouvan virallinen lyhenne on puolestaan FLOTUS, <i>First Lady of the United States</i>.</span></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com0Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-50360633188318055002023-09-18T08:36:00.003-07:002023-09-18T12:56:52.650-07:00Puolitoista viikkoa yksityisopettajan matkassa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Syksyn opetustyöni on käynnistynyt vauhdikkaasti. Opetan jälleen kahta eri oppiainetta. Toisessa edetään Suomen lukion kolmannen vuosikurssin opetussuunnitelman mukaisesti ja myöhemmin syksyllä tässä aineessa pureudutaan jo syventävän kurssin saloihin. Toisen oppiaineen tunnit sen sijaan räätälöin oppilaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Näille tunneille koostan materiaalit itse.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfr99358ZaZnFqh2Q5VczAJ9Dcf1963hdOdfA2ox9HrvwvtCrd5ZayNSzCcMGp2-Z9xv8OqmM7JGZ88PVfYfy6APT5l3_NzckSrLi1FYCBQQy3vrTTvbPdy2Qi6mvY6yJOXp8DSd92JeiCX9UG5LzpJth9hqoELoYad1ydKy-nS0Cp1ZzPXSNNFOhpLyZp/s3070/IMG_20230823_104041_152.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2265" data-original-width="3070" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfr99358ZaZnFqh2Q5VczAJ9Dcf1963hdOdfA2ox9HrvwvtCrd5ZayNSzCcMGp2-Z9xv8OqmM7JGZ88PVfYfy6APT5l3_NzckSrLi1FYCBQQy3vrTTvbPdy2Qi6mvY6yJOXp8DSd92JeiCX9UG5LzpJth9hqoELoYad1ydKy-nS0Cp1ZzPXSNNFOhpLyZp/w640-h472/IMG_20230823_104041_152.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Syksy on usein uusien alkujen aikaa. Tänä syksynä opella uudet kurssit. Myös keittiön apupöydällä syöntivuoroaan odottanut tomaattimme päätti uusiutua.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tutun oppilaan kanssa tunnit ovat sujuneet mukavasti, opettaminen on ollut kivaa. Meillä on ollut tunneillamme jopa ihan hauskaa. Tässä postauksessa ote reilun viikon ajalta, millaisia käänteitä ja myös haasteita on yksityisopettajan työarkeen sattunut. Ja koskapa tapahtumapaikkana on Piilaakso, aloitan tästä:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Työmatkat laakson liikenteessä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime lukuvuonna kävin opettamassa perheen kotona. Lyhin reitti oli pituudeltaan noin yhdeksän mailia eli 14,5 kilometriä. Alkusyksystä ajoaika kahden kaupungin päähän pysyi siedettävänä, mutta talvikuukausien lähestyessä Piilaakson liikenne alkoi räjähtää omiin tuttuihin ruuhkaisiin mittoihinsa. Tämä juontui siitä, että yhä useammat (IT-alan) firmat vaativat henkilöstöään palaamaan pandemian jälkeen toimistoille. 100 % etätöiden aikakausi oli monissa yrityksissä ohi, siirryttiin vähintäänkin hybridimalliin. Toimistopäivät osuvat täällä valtaosalla tiistaista torstaihin, jolloin liikenne on selvästi vilkkaampaa, mutta myös maanantain ja perjantain liikennemäärät alkoivat selvästi kasvaa. Niinpä viime talven aikana työmatka-aikani venyi usein tuntiin tai jopa hiukan sitäkin pidemmäksi. Jos siis kävin opettamassa vaikkapa vain 1,5-2 tuntia päivässä, niin siihen käyttämäni (palkaton) työmatka-aika oli verrattain iso. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Täpärä aloitus</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tänä syksynä Piilaakson ajoaikojen arvaamattomuus pääsi yllättämään. Heti ensimmäisenä opetuspäivänä olin myöhästyä. Kuinka noloa! Google Maps ilmoitti ajoajaksi 21 minuuttia, mutta todellisuudessa matka yhteen suuntaan veikin tuona iltapäivänä 35 minuuttia! Ja vaikkei ollut edes ruuhka-aika. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä siis jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, miksi täällä puhutaan ajomatkoista ajassa, ei maileissa. Mailit pysyvät samana, mutta niihin käytetty ajoaika ei. Ajoaika kuvastaa etäisyyksiä paremmin kuin ajetut mailit. Silloin aikoinaan Oulussa työmatkani oli pisimmillään seitsemän kilometriä. En muista, että sen ajaminen olisi koskaan vaihdellut ajallisesti näin paljon, kuin Piilaaksossa ajamani matkat voivat vaihdella. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Miksi näin? Ainakin huomattavasti suuremmat liikennemäärät sitä selittävät. Lisäksi, vaikka työmatkani Piilaaksossa on pituudeltaan vain sen yhdeksän mailia, ei matkalle tarvitse osua kuin yksi kolari, yksi poliisin tiensivuun pysäyttämä ajoneuvo tai yhdet huollossa olevat liikennevalot, niin liikenne sakkaa. Tai kun yks' kaks' yllättäen kahdesta samansuuntaisesta ajokaistasta on jälleen kerran toinen suljettu. Tätä tapahtuu työmatkallani käsittämättömän usein! Lisäksi tuolle matkalle osuu sekä juna- että ratikkaraiteiden tasoristeysylitys. Jos satun noiden tuplaraiteiden kohdalle junien kanssa samaan aikaan, on luvassa lisäodotusta puomien takana useita minuutteja. Usein töistäpaluuruuhkissa odotetaan ensin San Franciscosta tuleva juna ja sitten sinne menevä, joten puomit pysyvät alhaalla toisinaan pitkään. Hermostuttavan pitkään silloin, kun sinulla on tarkka aikataulu. Juuri tällä viikolla minulla kävi taas "arpaonni" ja saavuin tasoristeykseen juuri, kun puomit olivat laskeutumassa. Katsoin kellosta aikaa. Puomit pysyivät alhaalla neljä minuuttia, mutta puomien noustessa vapautettiinkin ensin muuta liikennettä. Minun kulkusuuntaani vihreä valo vaihtui vasta yli minuutin lisäodotuksen jälkeen. Eli viiden minuutin viive kokonaisuudessaan. (<i>Edit:</i> Ja siis tarkennuksena, että jos oikein "päävoitto" työmatkalle osuu, niin saan ensin odottaa ratikkapuomien takana ja siitä mailin päässä junapuomien takana.)</span></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tänä syksynä oppituntieni pitopaikkaan on kuitenkin tullut osittainen muutos. Käyn pari kertaa viikossa opettamassa erään ison yrityksen toimistotiloissa. Yksi viikon opetuskerroista pidetään edelleen perheen kotona. Ajomatkani toimistolle on huomattavasti lyhyempi, vain pari mailia, mikä on oikein kiva. Tässä kuviossa haastavinta lieneekin, että muistan mennä oikeina päivinä oikeisiin lokaatioihin, hahah.</span><div dir="auto"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Torstai</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">On ensimmäinen opetuskertani yrityksen tiloissa. Ajoaika toimistolle on alle kymmenen minuuttia. Lähden silti matkaan ajoissa, sillä oman stressinsä aiheuttaa parkkipaikan löytäminen. Tiedän toimiston edessä olevan vain muutamia vieraspaikkoja. Mutta jos ne olisivat jo varattuja, pitäisi parkkipaikka etsiä kadunvarsilta. P-paikka kuitenkin löytyy ja olen hyvissä ajoin ala-aulassa odottamassa oppilastani.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tunnit pidetään kolmannen kerroksen neuvotteluhuoneessa. Valkotaulua on käytössä koko seinällinen, mahtavaa, mutta taulutussit ovat kuivahtaneet. Haen viereisestä vapaasta neuvotteluhuoneesta pari tussia tilalle. Isompi ongelma kuitenkin on, ettemme kumpikaan pääse yrityksen vieras-wifiin, vaikka sen pitäisi toimia ilman salasanoja. Verkon vahvuus on hyvä, mutta ei, en saa sähköistä opetusmateriaaliani auki. Onneksi mukanani on myös paperikirja, mutta tunnin kulkua pitää joka tapauksessa vähän muuttaa. Perinteinen kirja, kynä ja paperi -menetelmä on siis pettämätön. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuntien kuluessa teen hauskan huomion: Valkotaulua vastapäätä oleva seinä on kokonaan lasia. Seinän takana on käytävä peremmälle toimistotiloihin. Neuvotteluhuoneen ohitse kulkevat vilkaisevat raapustuksiani valkotaululle ensin kerran. Ja sitten 95 % heistä vielä toisen kerran. Kuviot, käppyrät tai ainakin heille vieras kieli saa insinöörit mietteliäiksi tai ainakin havahtumaan, että mitä ihmettä meidän neuvotteluhuoneessamme oikein tapahtuu.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Perjantai</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Perjantai on yleensä opetuksesta vapaa päivä, mutta käytän sen useimmiten seuraavan viikon opetustuntien valmisteluun. Toiseen oppiaineeseen tuntisuunnitelmat ja kotitehtävien listaus kuntoon ja toiseen tuntimateriaalin työstäminen. Se vie luonnollisesti aikaa. Tuona perjantai-iltapäivänä keskittymiseni kuitenkin herpaantuu, sillä ystäväni laittaa ryhmächättiin kuvan tukkukauppa Costcossa myynnissä olevasta viinipaketista. Neljän viinipullon setti maksaisi nyt vain 49 999,99 dollaria. Nauramme chättiryhmässä setin "edullisuutta", sillä alkuviikosta sama setti oli kuulemma maksanut 55 000 dollaria. Nyt jos ostaisi, niin säästäisi viisi tonnia. Halvalla saisi! Piilaakso ja sen hintatason järjettömyys saavat ajatukseni harhautumaan. Ajatus lähtee laukalle. Hyvä hetki päättää työt tältä päivältä.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Maanantai</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yhdysvalloissa vietetään Labor Day'ta ja iso osa maan työntekijöistä, myös ukkokultani, saa viettää vapaapäivää. Olen kuitenkin itse sopinut pitää opetustuntini, jos oppilaani on paikkakunnalla. Ja hän on. Minulla on siis työpäivä, arkipyhän nimen mukaisesti. Ajatus tuntien pitämisestä on mielestäni hyvä, sillä toisen oppiaineen kurssien tenttimisaikataulu "sanellaan" meille Helsingistä. Jos nyt jättäisin tunnit pitämättä, ne olisi joka tapauksessa kirittävä ennen vikkelästi lähestyvää kurssikoetta.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Arkipyhän vuoksi yrityksen toimistotilat ovat kiinni, joten pidämme oppitunnit perheen kotona. Ensimmäinen tunti alkaa. Käytössämme oleva opetustila tuntuu heti aluksi kuumalle ja menen säätämään ilmastoinnin termostaattia. Laite seinässä herjaa: ei wifiyhteyttä. Ja kyllä, jopa ilmastointilaite voi näinä päivinä tarvita wifiyhteyden, hahah. Eli mitäs ihmettä nyt taas? Ja kun ryhdyn avaamaan koneeltani opetusmateriaaleja, niin totta se on. Wifi on alhaalla, ei pääsyä materiaaliin. Jälleen kerran pidän tunnit hiukan soveltaen. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuntien välissä pidetyllä tauolla wifin puuttuminen selviää. Kyseisessä kaupungissa on erittäin laajalla alueella sähkökatkos! Sähköjen ennakoidaan palautuvan vasta usean tunnin kuluttua. Ilmankos ei siis wifikään pelannut. Ah, tätä tekniikan ihanuutta. Jo toiset tuplatunnit ilman kaikkea tarvitsemaani sähköistä materiaalia. Ei kiva, mutta minkäpäs teet.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Keskiviikko</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Aamupäivällä saan yllättävän viestin. Oppilas viestittää olevansa yllättäen todella kipeä. Ehdottaa, että voisimme pitää etätunnit. Päätän kuitenkin perua iltapäivän tunnit siltä päivältä, että oppilas saisi nyt vain lepoa ja paranneltua itseään rauhassa. Päätämme palata torstain tuntien pitoon seuraavana aamuna. Teemme päätöksen opetuksen pitämisestä oppilaan voinnin mukaan. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Illalla viritän koneelleni Zoomin valmiiksi, jos huomenna pidämme tunnit etänä. Ja etätunnit olisivat tietenkin lähiopetusta paremmat. Jos oppilaan pöpö tarttuu seuraavaksi minuun, olisi edessä jälleen kerran oppituntien peruminen ja tiukassa kurssiaikataulussa jälkeenjääminen, sillä sijaistahan minulla ei ole. Testailen Zoomissa kuuluvuuden ja materiaalin jakamista näytöllä. Nyt ei kaikki toimi kunnolla. Kun jaan ruudulle materiaalia eri välilehdiltä, se katkaisee minulta ääniyhteyden. En siis pystyisi puhumaan ja näyttämään materiaalia samanaikaisesti. Katson kaikki mahdolliset asetukset ohjelmasta kuntoon, mutta tilanne ei parane. Stressi. Kylläpä menisi opetus teknisesti hankalaksi, jos en voi yhtä aikaa selittää näyttämästäni materiaalista. Koska sitähän se teoriaosion opetus nimenomaan on! Mitäköhän tästäkin taas tulee... </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Torstai</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Oppilas on edelleen sairaana, mutta haluaisi pitää edes normaaleja tunteja lyhyemmän opetussession etänä. Sovimme, että näin tehdään. Normiaika, mutta tavataankin Zoomissa. Värkkään vielä aamupäivällä Zoomin asetuksia, mutta audion saaminen materiaalinjakohetkellä ei edelleenkään onnistu.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ukkokullalla on toimistopäivä ja huhuilen jo häntäkin chätin kautta apuun. Ukkokulta löytää netistä Zoomin bugiraportin viime toukokuulta. Ohjelmassa, tai ainakin sen ilmaisversiossa, todella on (yhä korjaamaton) virhe, joka estää audion ja materiaalin jakamisen samaan aikaan. Mielenkiintoista on, että tämän kerrotaan ilmenevän vain osassa Zoom-kokouksia ja vain osalle käyttäjistä. Viimeisenä vaihtoehtona ehdotetaan koko Zoomin asennusta uudelleen. No, nyt ei enää ehdi uudelleen asennuksia, sillä tunnit jo alkavat. Otsaan pukkaa tuskanhikeä, kuinka saan etätunnin onnistumaan.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Avaamme Zoom-yhteyden. Kyselen ensinnä oppilaan vointia. Ja kerron, että voimme lopettaa, jos hänen kuntonsa ei anna rahkeita enää jatkaa. Kerron oppilaalle myös mahdollisesta audio-ongelmasta. Ja sehän opetuksen aikana realisoituu. Kun yritän ensimmäisen kerran näyttää materiaalia omalta koneeltani, Zoom katkaisee ääneni kokonaan. Oppilaan puhe sen sijaan kuuluu minulle. Kun oppilas vuorostaan näyttää ruudulla kotitehtäviään, audio toimii molempiin suuntiin moitteetta. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikka tekniikka ontuu, jälleen kerran, jatkamme tuntia. Kunnes yhtäkkiä kesken opetuksen ruutuun tulee ilmoitus: sessio katkaistaan kymmenen minuutin kuluttua. Argh, näitä ilmaisen version riemuja. Ja tottahan toki yhteyden katkeaminen pääsee yllättämään nimenomaan h-hetkellä. Olemme juuri katsomassa yhtä harjoitustehtävää yhdessä, kun linjat mykistyvät. Kaput, poikki, halipatsuippa. Avaan meille uuden yhteyden ja pääsemme lopulta jatkamaan siitä mihin jäimme.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Teknisesti tunnin pito oli siis haastava, mutta pienellä kikkailulla, lähinnä, että minä jätän suurimmaksi osaksi materiaalit näyttämättä, pääsemme maaliin. Tekniset takkuamiset tulevat yllätyksinä, sillä viime talvena mitään tällaisia ei esiintynyt. Koska oppitunti oli nyt normaalia lyhyempi, sovimme yhdessä, että pitäisimme samanlaisen lyhyemmän eli reilun tunnin mittaisen etäopetussession myös poikkeuksellisesti perjantaina.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Illalla asennan ukkokullan avustuksella Zoomin koneelleni uudestaan ja ongelma näyttäisi häviävän. Paitsi, että nyt joka kerta materiaalia jakaessani, minun pitää muistaa erikseen klikata, että haluan myös samaan aikaan audion. Hitsit, mitä säätämistä. Tämä saa henkilökohtaisen mieltymykseni vain vahvistumaan: että minä sitten rakastan lähiopetusta! Ei tarvitse erikseen klikkailla, että ääneni kuuluu ja nassukin näkyy.</span><br /><br /></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Perjantai</span></h4><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Etätunti oppilaan voinnin mukaan. Tekniikka pelaa, kunhan muistan joka kerta valita, että haluan puhua samaan aikaan, kun näytän materiaaliani. Kunnes jälleen kesken kaiken ilmoitus ruudulle, että kymmenen minuutin päästä yhteys katkaistaan. Tällä kertaa ennakoimme katkoksen muutamaa minuuttia aikaisemmin. Päätän nykyisen Zoom-kokouksen ja avaan uuden, ennen kuin ryhdymme pohtimaan hiukan pidempää tehtävää. Tällä kertaa ei siis kompastumista aikarajoituksen kanssa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Perjantai-iltapäivän etätunnin jälkeen tuntuu, että viikonloppu on tervetullut. Pistän kirjan ja läppärin kannet kiinni ja päätän tehdä maanantain oppituntien esivalmistelun sunnuntaina. Viikonlopputöitä siis luvassa. Viikonloppuna olisi myös sopivaa aikaa muokata laskutuspohja kuntoon. Olemme sopineet laskuttavani kerran kuussa ja syksyn ensimmäinen laskutusajankohta lähestyy.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Maanantai</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ennen maanantain tunteja nukun huonosti. Stressi. Viimeiset neljä opetuskertaa ovat olleet haastavia tekniikan vuoksi. Milloin ei ole wifiä ja pitää soveltaa. Milloin taas Zoom tökkii ja taas pitää vähän soveltaa. Heikompi olisi ehkä jo luovuttanut tuntien pidon joiltakin noilta opetuskerroilta, mutta suomalainen sisu ei anna periksi. Ei tässä auta jäädä kurssiaikataulussa kupeksimaan!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Uusi viikko alkaa. Lähiopetustunnit pidetään jälleen yrityksen toimistotiloissa. Parkkipaikka löytyy oven edestä. Saamme tilaksi eri neuvotteluhuoneen. Se on valtava. Wifi pelaa kuin unelma ja taulutussit liitävät onnistuneesti neuvotteluhuoneen lasiseinässä. Tästä täytyy tulla hyvä viikko.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myöhemmin viikolla opetusaikatauluni kuitenkin muuttuvat oppilaan toiveesta vielä kerran. Jos jokin on pysyvää, niin muutos. Mutta hah, enpä pääse minäkään sammaloitumaan. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Rusinoita pullasta?</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Se, mitä tässä yksityisopettajan työssä kaipaa, on tietenkin työkaverit. Eli vaikka yksityisopettajana toimiminen antaa tiettyjä vapauksia, joskin minun tapauksessani niitä on normaalia vähemmän, niin kollegathan tästä kuviosta puuttuvat kokonaan. Ja vaikkei minulla oppilaani kanssa mitään vaikeita tilanteita onneksi olekaan ollut yhdessä kenenkään kanssa pohdittavaksi, niin olisihan se kiva toisinaan jonkun kanssa vaihtaa työkuulumisia. Miten sinulla oppilaasi tai oppilaittesi kanssa menee? Olla mahdollisesti tukena puolin ja toisin. Tässä mielessä yksityisopettajuus on hyvin itsenäistä puurtamista.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toisaalta taas, saanko nautiskella niin sanotusti rusinat pullasta? Hyvä ystäväni toimii vararehtorina pohjoissuomalaisessa lukiossa. Hän tuumasi jo vuosi sitten kuullessaan yksityisopettajan pestistäni, että pääsen noukkimaan siinä opettajatyön mukavimmat osuudet. Puhtaan opetustyön ilman hallinnollisia tehtäviä ja vain yhden oppilaan tarpeisiin keskittyen. No, tässä on tullut todistettua, että muutama mätä rusina mahtuu myös yksityisopettajan hommiin. Sellainen hapan tekniikkarusina, hahah.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta aina pitää yrittää etsiä niitä positiivisia puolia. Onni edellä mainituissa tekniikkaontumisissa tietenkin oli, ettei yllätttävä sähkökatko osunut etätuntien aikaan. Silloinhan opetuksesta ei olisi tullut yhtään mitään. Ja ennen kaikkea, kaikista muutoksista ja poikkeusjärjestelyistä huolimatta, opettaminen on ollut huippukivaa. On aina ilo seurata oppilaan onnistumisia ja syntyneitä ahaa-elämyksiä. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaista työhurlumheitä tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! </span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-12483544949073831942023-09-09T19:45:00.002-07:002023-09-09T19:53:06.837-07:00Pihan ja puutarhan topit ja flopit<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tiedän blogini lukijakunnassa olevan viherpeukaloita, joita arvatenkin kiinnostaa, millaista hedelmä-, vihannes- ja marjasatoa satun milloinkin tontiltamme saamaan. Niinpä jatkan blogissani jälleen varsin arkisella teemalla. Eli tervetuloa kierrokselle pihallemme!</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jatkuvaa oppimista </span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Täällä Pohjois-Kaliforniassa kaikki puutarhaviljelmäni ovat ensinnäkin olleet jatkuvaa oppimista kasvatuskausista lähtien. Usein se on tapahtunut sen kuuluisan kantapään kautta, tulette sen postaukseni kuvistakin huomaamaan. Kohdallani kaikki on siis enemmän sellaista kokeilevaa puutarhurointia, mikä tekee koko touhusta äärimmäisen mielenkiintoista.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Täällä monelle siemenestä viljeltävälle vihannekselle kasvukausia on nimittäin kaksi: kevät ja syksy. Keskikesä on liian kuuma. Esimerkiksi sokerihernettä en enää edes yritä viljellä, sillä istutinpa herneet maahan mihin aikaan kevättä tahansa, lopputulos on aina sama: aurinko on lopulta porottanut pitkät herneenvarret palkoineen kuiviksi koppuroiksi. Eli juuri, kun alkaisi saada jotakin syötävää, kuumuus turmelee sadon ja herneet kuivuvat pystyyn. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toinen Kalifornian kuumuudelle herkkä on peruna. Ja niinpä olen oppinut istuttamaan perunat täällä maahan yleensä jo tammikuun puolivälissä. Ensimmäisiä herkkuja niistä saa sitten nostaa yleensä huhti-toukokuussa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime talven ja alkukevään sää oli meillä kuitenkin hyvin poikkeuksellinen. Täällä oli todella kylmää ja sateista, ja niitä myrskytuhojakin pääsi syntymään useaan kertaan. Niinpä tämän kesän kasvimaakasvatukseni lähtivät pinnistämään huteraakin huterammalta pohjalta. Viiveellä ja kylmässä. Tästäkin syystä postaukseni tulee painottumaan nimenomaan niihin floppeihin, hahah. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt kun olen antanut epäonnistumisilleni kootut selitykset, niin mennäänpä asiaan:</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tänä vuonna halusin kokeilla ensimmäistä kertaa kasvattaa maissia. Koska talvi ja kevät jatkuivat hyisevinä, istutin lopulta siemeniä pieniin multalaatikoihin keittiön ikkunalla. Suurin osa lähti itämään hienosti. Kun taimet olivat noin kymmensenttisiä, rohkaistuin istuttamaan ne takapihamme kasvimaalle. Vaikka alkuun yöt olivat yhä kylmiä, kasvu eteni kuitenkin mallikkaasti. Kunnes kävi näin:</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXLqMKgygTqkjtWBuDeK3iiihwM00rSqc3agRDURUS1CqbAaEBSrgOQAa8FtgpbYfJAe0gyQ5Z5N5DfP7Y9Pf7FbDyKESYGFroyOJO7-M5rcANZsMx1SgMMVGm_W114iW4TlaUHgJG2r4ZaSxZ1-C5gUNqSkCZeMVZ7aFqT5hnsVDIWB0aDTACfS-mBw6z/s966/Screenshot%202023-09-09%2009.13.01.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="796" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXLqMKgygTqkjtWBuDeK3iiihwM00rSqc3agRDURUS1CqbAaEBSrgOQAa8FtgpbYfJAe0gyQ5Z5N5DfP7Y9Pf7FbDyKESYGFroyOJO7-M5rcANZsMx1SgMMVGm_W114iW4TlaUHgJG2r4ZaSxZ1-C5gUNqSkCZeMVZ7aFqT5hnsVDIWB0aDTACfS-mBw6z/w528-h640/Screenshot%202023-09-09%2009.13.01.png" width="528" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jokainen tarkoin vaalimani maissi kuivahti pystyyn. Muutamasta tähkästä sain maistaa pari kolme maissinjyvää, jotka olivat kyllä ihanan makeita. Toki kasvimaani on kuumassa paikassa, johon aurinko paistaa kuumimmat iltapäivän säteensä, mutta varmasti viivästynyt istutus oli myös osallisena tähän surkeaan lopputulokseen. Jos ensi vuoden alku ei ole yhtä kylmä, yrittänen istuttaa maissia vielä uudestaan. </span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavaksi ensimmäinen mysteeriosio: Tänä vuonna yritin toistamiseen kasvattaa myös tankoparsaa. Haaveilin nostavani tuoreita parsoja ja suunnittelin niiden kaveriksi lautaselle jo yhtä sun toista. Mutta mitä ihmettä tapahtui? Parsani kasvoivat puolitoistametrisiksi hujopeiksi! Ja parsan paksuus oli 3 - 4 mm! Kuva todisteena alla. Ja kyllä, saa nauraa!</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDo5RqEleMzBs_JMVSj6PlgPIZCEXqRd_xeriNjHvldMsdXY8YyDzZcDmezp8LfIWs5QR9Un4aU_JTMZSm7ts6LsmcSjxxC2FhZtx_3I4rd27CnJ44nSJIRAfS5M-U-HND9mzrDdvXZQWnKpfw0y8rMDV87ua8MIjEuBR1VCcfJGsWdCRMfiidblEbkomu/s4080/PXL_20230824_211344190.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDo5RqEleMzBs_JMVSj6PlgPIZCEXqRd_xeriNjHvldMsdXY8YyDzZcDmezp8LfIWs5QR9Un4aU_JTMZSm7ts6LsmcSjxxC2FhZtx_3I4rd27CnJ44nSJIRAfS5M-U-HND9mzrDdvXZQWnKpfw0y8rMDV87ua8MIjEuBR1VCcfJGsWdCRMfiidblEbkomu/w482-h640/PXL_20230824_211344190.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hujoppiparsan latvaa, joka näyttää aivan tillille. En tiedä mitä tapahtui. Kaupan parsoihin on siis tyytyminen jatkossakin.</span></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavaksi henkihieveristä takaisin elävien kirjoihin -osio: Koska vietin Suomessa peräti 5,5 viikkoa ja ukkokultakin hiukan yki kuukauden, oli meidän hankittava kastelija sisäkukille, mutta myös kasvimaallemme. "Rekrytoimme" kasvimaan kasteluun intialaisen naapuripariskunnan, johon olemme viime vuosina mukavasti tutustuneet. Olin itse jo Suomessa, joten ukkokulta esitteli naapureillemme kasvit ja opasti kastelutoimenpiteet kädestä pitäen. Puutarhaletkua heilutellessa oli käynyt ilmi, että pariskunnan nainen lähtisi itsekin pariksi viikoksi Intian-visiitille. Niinpä tuona aikana kasteluvastuu kaatuisi intialaismiehen kontolle. Ja ehkäpä arvaatte, kuinka siinä kävi... Jo Suomessa ollessamme saimme kuulla, että takapihamme sitrukset ja kasvimaa huusivat rutikuivina. Ystävämme antoivat ensielvytystä ja kaikki kasvit jäivät onneksi lopulta kuitenkin henkiin. Mutta eihän tämä ensimmäinen mansikkasatomme elokuussa sitten kovinkaan massiivinen ollut:</span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh55hBLLxYmoQKSFkJ02y8lEdudCe8nX6CA8pFDe8hq4vK4QoLXmal7CG3F0eG5pq39wg5QnEFcCXkwPcsSDr3ewC79lkAWgc_HX2QOKiNS4xTgVCeGm78wVHBxs7Dlpm3N8Grdv4c_5XJ4WHeZH9dGObtY7rdNHUeh4tlvTLGjYjmbpSb5W_063wPySTce/s904/Screenshot%202023-09-09%2009.38.11.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="904" data-original-width="786" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh55hBLLxYmoQKSFkJ02y8lEdudCe8nX6CA8pFDe8hq4vK4QoLXmal7CG3F0eG5pq39wg5QnEFcCXkwPcsSDr3ewC79lkAWgc_HX2QOKiNS4xTgVCeGm78wVHBxs7Dlpm3N8Grdv4c_5XJ4WHeZH9dGObtY7rdNHUeh4tlvTLGjYjmbpSb5W_063wPySTce/w556-h640/Screenshot%202023-09-09%2009.38.11.png" width="556" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun itse luuhaa 5,5 viikkoa Suomessa, ei kannata kotiin palatessa odottaa huikeaa mansikkasaalista. Eipä näiden pikkuisten rupukoiden vuoksi tarvinnut vielä rynnätä pakasterasioita ostamaan, heh.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkRCzPqOUd4KpKvbOVSQ_HKQcjJiStJcuSZ__RZQUVNidNopx2c859pG6T6zm6HOHpqJPWt6Dk-mYI3rh2Ki1G2vAz7WoulPvABKvZqPISWEy8cqXS_4b39LSPm3AF9tnBUT9zEAh_L1HDv5lDqeZWJAYvaV6eMvibhCsIPwUrZ6Lsvc4i-x0W724ebkTx/s4080/PXL_20230903_195150532.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkRCzPqOUd4KpKvbOVSQ_HKQcjJiStJcuSZ__RZQUVNidNopx2c859pG6T6zm6HOHpqJPWt6Dk-mYI3rh2Ki1G2vAz7WoulPvABKvZqPISWEy8cqXS_4b39LSPm3AF9tnBUT9zEAh_L1HDv5lDqeZWJAYvaV6eMvibhCsIPwUrZ6Lsvc4i-x0W724ebkTx/w482-h640/PXL_20230903_195150532.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sinnikäs kastelu on tuottanut tulosta. Viime viikolla sain jo hitusen isompia mansikoita. Ja maku on kyllä kohdallaan, nam. Lisäksi uusia kukintojakin on ainokaisessa mansikkapuskassamme vielä hyvät määrät. Sivuhuomiona muuten, että täällä kaupan mansikat ovat todella usein kitkeriä tai suorastaan pahanmakuisia. Lisäksi saan niistä helposti allergisia oireita, mitä ei tapahdu suomalaismansikoista. Tätä tiedän tapahtuneen eräälle toisellekin täällä asuneelle suomalaiselle. Vastikään ystäväni kuitenkin vinkkasi erään paikallisviljelijän maukkaista luomumansikoista, mutta en ole niitä vielä kokeillut.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Ja voi persikka sentään! Etupihallamme kasvaa iso persikkapuu, mutta sen kanssa meillä on pienehkö ongelma. Puu tuottaa pieniä söpöjä persikoita yllin kyllin, mutta hedelmät ovat raakoja klo 10.06 ja jo käymistilassa klo 10.08. Noin niin kuin kärjistettynä. Persikat ovat kuitenkin herkkua oraville, pesukarhuille, linnuille jne., ja eläinten hilluminen puun oksilla tiputtaa hedelmiä maahan. Niinpä pihamme ja jalkakäytävä näyttävät tältä:</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhksfflk9zH2HWvCMvVTyyNa-qcwFEfxsgIsKIsWsQ3-EnOfr1a8so8vrQjdgSAaWEcaUG4wa5qbqlj9XGltUsBihrRlWlrYRxDeYynFAw1FRUsI5yoZJ5vBPBWTZ8qojGtN7HDiaiLMGB0qvp8Lns3efUsoUX5WFko20mHEuMYrA3A9K9kOKcSczmROQIq/s4080/PXL_20230909_172429136.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhksfflk9zH2HWvCMvVTyyNa-qcwFEfxsgIsKIsWsQ3-EnOfr1a8so8vrQjdgSAaWEcaUG4wa5qbqlj9XGltUsBihrRlWlrYRxDeYynFAw1FRUsI5yoZJ5vBPBWTZ8qojGtN7HDiaiLMGB0qvp8Lns3efUsoUX5WFko20mHEuMYrA3A9K9kOKcSczmROQIq/w640-h482/PXL_20230909_172429136.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kilokaupalla persikkaa maassa ja näitä on siis haravoitu jo pari satsia pois. Mahtava buffettarjoilu eläimille.</span></td></tr></tbody></table><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL3dgATRPh6Jy9U4NKSwbkY2GsCUsl1UmsprH0aZQcuaZ4u-yLqajLPa-ZSL9TKSFq3UBJHijmy25a2rJ8rks9JxmT9iA7xscuPslq6suK8KiFRqtL8iWTAvHJNxcPyVdlJpTvkZsTfoqr-o_vxifdkGQJFDv3NBS8AdCYmZ1a6qMluJO6ovi27iTofqvK/s3072/PXL_20230831_231841943.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2609" data-original-width="3072" height="544" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL3dgATRPh6Jy9U4NKSwbkY2GsCUsl1UmsprH0aZQcuaZ4u-yLqajLPa-ZSL9TKSFq3UBJHijmy25a2rJ8rks9JxmT9iA7xscuPslq6suK8KiFRqtL8iWTAvHJNxcPyVdlJpTvkZsTfoqr-o_vxifdkGQJFDv3NBS8AdCYmZ1a6qMluJO6ovi27iTofqvK/w640-h544/PXL_20230831_231841943.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Muutaman olen poiminut puusta hieman vielä raakana ja sitten yrittänyt niin sanotusti sekundaattorin kanssa vieressä kytätä, milloin olisi syöntikypsää. Toisinaan ajoitus onnistuu, useimmiten ei.</span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pari postausta aiemmin kerroin teille pihamme mysteeripensaasta, joka osoittautui guavaksi. Jos kasvia olen oikein tulkinnut, siinä saattaisi nyt muutama raakilekin jo olla. Mutta guava tykkää kasvaa huomattavasti trooppisemmassa ilmastossa, joten jatkan jännittämistä, riittääkö meidän ilmastomme saada tuosta pensaasta jotakin suuhun asti. Mutta meillä kasvaa etupihallamme myös toinen outolintu. Outo siksi, että kasvissa näyttäisi olevan jokin mutaatio: ylimmät oksat ovat ikään kuin eri lajia alimpiin oksiin verrattuna. Pari vuotta sitten saimme alimmista oksista satoakin muutaman hedelmän verran ja veikkaukseni kasvista oli tuolloin kumkvatti. Nyt tuo kasvi on tehnyt raakileita sekä ylä- että alaoksiin, ja totta se on, ne ovat eri osassa kasvia erilaisia.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_V_2LlMKYfG_pWCz8rQQs0TmnpRgxbtxMBTwX9Rr9tMfJOVZn0AbCXejLj8vMx1OpcZq9XJp_8yNyjSh1xTbzJ7Z7x1LrGHCiwCkzWIPyqHUlRIokdlsnFoiCLtq9A3ih6N7OXWM3r4WZ9PB_b9XTYtBl-ks9Q876PZg9OdpqWJhGBWhHjTjxfwNrcwuc/s3195/20230909_103128-COLLAGE.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2400" data-original-width="3195" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_V_2LlMKYfG_pWCz8rQQs0TmnpRgxbtxMBTwX9Rr9tMfJOVZn0AbCXejLj8vMx1OpcZq9XJp_8yNyjSh1xTbzJ7Z7x1LrGHCiwCkzWIPyqHUlRIokdlsnFoiCLtq9A3ih6N7OXWM3r4WZ9PB_b9XTYtBl-ks9Q876PZg9OdpqWJhGBWhHjTjxfwNrcwuc/w640-h480/20230909_103128-COLLAGE.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Alaoksissa on tuo vasemmanpuoleinen rypäs kiiltäviä, perinteisen sitruksen näköisiä raakileita. Yläoksissa sitten näitä oikeanpuoleisia yksittäisiä raakileita, joissa hiukan nukkamainen pinta. Että melko mutantti kasvi on. Innolla odotan, että pääsen joku päivä halkaisemaan noita kypsyneitä hedelmiä. Ne kun ovat molemmat taas erilaisia kuin ne kumkvatin raakileet kaksi vuotta sitten.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Loppukevään kylmyys ja rankat sateet tekivät tepposensa myös viikunapuullemme. Siinä oli jo herneen kokoiset raakileet, mutta nähtävästi poikkeusolosuhteet hakkasivat kaikki raakileet irti. Luulin, että viikunasatomme meni tältä vuodelta siinä. Mutta kun palasimme Suomesta, pihalla odottikin iloinen yllätys. Viikunapuu oli puskenut uudet raakileet, ja parhaillaan saamme nauttia ensimmäisistä viikunoista. Vaikka sato on aikaisempiin vuosiin nähden myöhässä, on sitä tulossa jälleen kerran valtavasti!</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No mikä onnistui?</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ei, sentään aivan kaikki kasvatukseni eivät ole menneet pieleen. Kun maissit kuolla kupsahtivat, kasvimaan pääsi valtaamaan istuttamani kurkut. Kurkkuja saa nyt hakea pari kertaa viikossa ja voi, kuinka ovatkin maultaan hyviä.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNTeOL1tIcbCvfWcHhNw5T5TP6qBDIaWYi4sxjo77opkf7lAfHZYyQfPOms196hF--FAKgn6bndAByU3tDiSTj8c2ZFeNBHV0Qg9rW2uU4heH2Pz_NEBgxZfFNkBcozpLM8m3HkhAjmlpvSW023ejqa-TU_VJ9Ce7-L7qIqJtnzH7IqdoRxdSr0TfLc5-6/s4080/PXL_20230903_194721965.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNTeOL1tIcbCvfWcHhNw5T5TP6qBDIaWYi4sxjo77opkf7lAfHZYyQfPOms196hF--FAKgn6bndAByU3tDiSTj8c2ZFeNBHV0Qg9rW2uU4heH2Pz_NEBgxZfFNkBcozpLM8m3HkhAjmlpvSW023ejqa-TU_VJ9Ce7-L7qIqJtnzH7IqdoRxdSr0TfLc5-6/w301-h400/PXL_20230903_194721965.jpg" width="301" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näitä kypsyy nyt mukavaa tahtia. </span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös peruna on säilynyt kasvimaan mullissa ihmeen hyvänä, vaikka varret paloivat auringossa karrelle jo aikaa sitten. Lisäksi tänä vuonna saamme ensimmäistä kertaa niin paljon omenoita, että kaupassa voi jättää muutaman omppuostoksen tekemättä. Aikaisempina vuosina ne harvat omenat ovat menneet lähinnä oravien suihin.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDYVXHdscoltjSEiUlY_CEMnFS2HLvkwxjhkWbISbatxSsYHVuQNp9PlEZoLisZwZAY1JIYZ9GFOrZZ580H205SiMXKi3lSxsTYf-pDcl1azFX2sZ3Hh367OoKZD2DkQmXPHrC-XmLvdE-aNo8yO10wdN6YzztFIV89yR70CCpYB1tuJpLcrg4sZ6NGrl9/s4080/PXL_20230826_225741883~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2973" data-original-width="4080" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDYVXHdscoltjSEiUlY_CEMnFS2HLvkwxjhkWbISbatxSsYHVuQNp9PlEZoLisZwZAY1JIYZ9GFOrZZ580H205SiMXKi3lSxsTYf-pDcl1azFX2sZ3Hh367OoKZD2DkQmXPHrC-XmLvdE-aNo8yO10wdN6YzztFIV89yR70CCpYB1tuJpLcrg4sZ6NGrl9/w400-h291/PXL_20230826_225741883~2.jpg" width="400" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ei hajuakaan, mikä omenalajike kyseessä, mutta maukkaita ovat.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYjxE2cdRIa-Fofae3xukXRkFh-1EnMUZdtV0cjDKUvu5YtjqinYkYAqsWblHyEEBqk35KRO5XNkk7TzSA_mkH-en4WnWBDPRolvagSxrWejEf5YGsHUYZkduwDvMN7AjMLUzACK93GURNOYOyEidlwEvNR7UGIqVASBa_xssNQ4WETYu0bBflaPzvF7V/s4080/PXL_20230909_172722569.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYjxE2cdRIa-Fofae3xukXRkFh-1EnMUZdtV0cjDKUvu5YtjqinYkYAqsWblHyEEBqk35KRO5XNkk7TzSA_mkH-en4WnWBDPRolvagSxrWejEf5YGsHUYZkduwDvMN7AjMLUzACK93GURNOYOyEidlwEvNR7UGIqVASBa_xssNQ4WETYu0bBflaPzvF7V/w482-h640/PXL_20230909_172722569.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Muutamat ystävämme ovat vuosien saatossa adoptoineet meille kolme eri sitruspensasta ruukuissaan. Nyt näyttäisi lupaavasti sille, että olemme saamassa ensimmäiset omat mandariinit. Niitä on tasan kaksi kappaletta, voin siis puhua monikossa, hihii.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja sitten tietenkin tonttimme sitruspuut ja -pensaat, joita ei juurikaan tarvitse hoitaa:</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPC2N3gEJzvd_Qgcf-PCYQ0O1R7gGgMQfEIGHior1IZqSchXwvZltJba-5BlR64zMgRpf7MiWbT8J22_rkLgMxZyY-EfHUV7ZJw3NB9R9IydFWyz-XB0chj52qIuGaksGOfyeb_XzCv7SBpWuajSF3AdjKLGr6jrV5ybAMZFB2e5w5N5dxaO5y8ZkEPKF9/s4080/PXL_20230909_172608936.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPC2N3gEJzvd_Qgcf-PCYQ0O1R7gGgMQfEIGHior1IZqSchXwvZltJba-5BlR64zMgRpf7MiWbT8J22_rkLgMxZyY-EfHUV7ZJw3NB9R9IydFWyz-XB0chj52qIuGaksGOfyeb_XzCv7SBpWuajSF3AdjKLGr6jrV5ybAMZFB2e5w5N5dxaO5y8ZkEPKF9/w640-h482/PXL_20230909_172608936.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Piha-aidan virkaakin hoitava vanha sitruunapuu jaksaa tuottaa hedelmiä melkeinpä vuoden ympäri.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAeu9UWgK0o3F_dZSQPFVlwH0ig5zYFAWUxlLMrNuCuWUtWm3YtNXRIMC7CRhvN-77ao8WTjqEJWVbx_FsAsJFPM8IaeNtMvfbJZx2pNqSUIQnBUibVGsY49fzvgqzyYYD4F0B4ZPlY-xYpTWqzRKLsvVAnW1KWlGW1x8Ojwf6Yv48LoIbuNBzLW7r1TJs/s4080/PXL_20230909_172535022.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAeu9UWgK0o3F_dZSQPFVlwH0ig5zYFAWUxlLMrNuCuWUtWm3YtNXRIMC7CRhvN-77ao8WTjqEJWVbx_FsAsJFPM8IaeNtMvfbJZx2pNqSUIQnBUibVGsY49fzvgqzyYYD4F0B4ZPlY-xYpTWqzRKLsvVAnW1KWlGW1x8Ojwf6Yv48LoIbuNBzLW7r1TJs/w640-h482/PXL_20230909_172535022.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pomelo voi paksusti. Parhaimmillaan näistä tulee sellaisia lentopallon kokoisia möllyköitä.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8AJh0xgPKodIora8U_jlii6chDvsJp8WquEgp3XvQbgRoqHoO9GRboD7w97kYf0Tzuzm9cCKqUwmnQLjcWbOPGU4mDFZbsn_fWs-BNL0wrmP_KKFvzqcPteLtokMl1q8pVz7j-3U2ZJuruBOzVo0xGcFhoHZugf0Un_sy2HZlD_lSOM_yjOWNWCZiEZiL/s4080/PXL_20230909_172641164.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8AJh0xgPKodIora8U_jlii6chDvsJp8WquEgp3XvQbgRoqHoO9GRboD7w97kYf0Tzuzm9cCKqUwmnQLjcWbOPGU4mDFZbsn_fWs-BNL0wrmP_KKFvzqcPteLtokMl1q8pVz7j-3U2ZJuruBOzVo0xGcFhoHZugf0Un_sy2HZlD_lSOM_yjOWNWCZiEZiL/w640-h482/PXL_20230909_172641164.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Samoin piha-aitana meillä on myös yksi appelsiinipuu. Mutta sille tapahtui jotakin kummaa Suomi-lomamme aikana. Keväällä puussa oli ennätysmäärä raakileita, mutta palattuamme 98 % oli tippunut pois. Eli jälleen kerran tuttu tarina: saamme ehkä nipin napin viisi appelsiinia, yhyy. Ja monien ihmetykseksi, ainakin näillä meidän appelsiineilla kestää kukinnosta syöntikypsäksi hedelmäksi noin yhdeksän kuukautta. Eli ei ole hätähousun hommaa appelsiinien odottelu.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myrkyn lykkäsi</span></h4><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Muutama päivä sitten alueellamme julkaistiin harmillinen uutinen. Piirikunnastamme oli löydetty <i>Oriental Fruit Fly</i> -nimistä ötökkää, joka siis on hedelmille ja vihanneksille vahingollinen. Paikallinen maanviljelyviranomainen on nyt asettanut tietyn alueen hedelmät ja vihannekset karanteeniin, sillä ötökän pelätään leviävän ja tekevän hallaa Kalifornian monimiljardiselle maanviljelybisnekselle. Karanteeni kestää ainakin ensi vuoden kesäkuuhun, ehkä jopa pidempään. Tänä aikana itse kasvattamia hedelmiä ja vihanneksi saa toki syödä edelleen, mutta niiden kuljettaminen karanteenialueen ulkopuolelle on ehdottomasti kiellettyä. Oman kaupunkimme pormestarimme tiedotti, että hedelmien ja vihannesten vienti pois jopa omalta tontilta olisi kiellettyä.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9I_mzXpF90mdFzGvCuYBIqwvuweS1moW38QyDoD9CD2f9oG0u_3OfeZeoBfwQ6mZF-_Q-J7DDL7ZR46PBjTHgCa87WzQd17ZkfkI8yUlmGdjIBLdBhufgyd93aF0PDlA84tIrEZkcYS5nhBnTs_6alQMpx_pJnpkRq7FJlGGTwY4JfkH3qwUVb_Y64l0C/s1018/Screenshot%202023-09-09%2016.51.32.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="786" data-original-width="1018" height="494" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9I_mzXpF90mdFzGvCuYBIqwvuweS1moW38QyDoD9CD2f9oG0u_3OfeZeoBfwQ6mZF-_Q-J7DDL7ZR46PBjTHgCa87WzQd17ZkfkI8yUlmGdjIBLdBhufgyd93aF0PDlA84tIrEZkcYS5nhBnTs_6alQMpx_pJnpkRq7FJlGGTwY4JfkH3qwUVb_Y64l0C/w640-h494/Screenshot%202023-09-09%2016.51.32.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Karanteenialueeseen kuuluu useita kaupunkeja tai kaupunkien osia. Alue on halkaisijaltaan noin 20 kilometriä. Kuvalähde ja lisätietoa karanteenista <a href="https://news.sccgov.org/news-release/oriental-fruit-fly-quarantine-declared-portion-santa-clara-county?fbclid=IwAR2EbP4tC0ALmYGnRvNvwcBWbULOyvx4QRCCsmUP1rBPJUNdB9XDl0YQwno" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Karanteeni tuo käytännön rajoitteita myös meille. Koska viikunapuumme tuottaa satoa aivan valtavasti, olemme joka vuosi antaneet viikunoita ystävillemme ympäri Piilaaksoa. Meillä on ollut vieläpä yhden armenialais-amerikkalaisen perheen kanssa kiva jälleennäkemisen traditio, että viemme heille aina vuosittain ison satsin viikunoita. Mutta valitettavasti tänä vuonna viikunat jäävät heillekin antamatta.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Toivon mukaan piha- ja puutarhakierros viihdytti. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p><p><br /></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com3Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-33391635402361127202023-08-19T20:40:00.002-07:002023-08-19T20:40:41.642-07:00Kissatappelu ja arjen löytöjä<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Koskapa minulta aika ajoin pyydetään myös ihan arkisia kuulumisia, niin tällä kertaa luvassa sellaisia. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kissatappelu</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pari viime viikkoa olemme saaneet olla helisemässä kahden pihakissamme kanssa. Mutta ennen kuin kerron enempää, saanen esitellä tappelun osapuolet:</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijgaOGbjt92E8DbwBjyeITp-u1Iypj5Vp6Fc2Y6xCesQlJM2gDkzCYV1CSzr9u6BsHBmzJieTrVczn2i2eG7UJwILrQep8DhmfQhNHuGDX2VeW_CitU5E8LumgmFizDEw_aqGnbG2flwk3xat_tHkYoI1LtPaICvFRdVhU5YC_XIeYHN-RDcgCtBcIP4f_/s4080/PXL_20230806_160220428~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijgaOGbjt92E8DbwBjyeITp-u1Iypj5Vp6Fc2Y6xCesQlJM2gDkzCYV1CSzr9u6BsHBmzJieTrVczn2i2eG7UJwILrQep8DhmfQhNHuGDX2VeW_CitU5E8LumgmFizDEw_aqGnbG2flwk3xat_tHkYoI1LtPaICvFRdVhU5YC_XIeYHN-RDcgCtBcIP4f_/w640-h482/PXL_20230806_160220428~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Riitapukari nro 1. Häntänsä on tuollainen söpö töpö.</span></td></tr></tbody></table></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oSAJfoIIUw8mJUcXQP2Ci3tpE7aurTQFuEOYG99jCFUsJ5BYBvSzk4lSyd_EJLguyb4TA0B9i-UpfFEnvNStt7UZ3BI3pSgjV42ccVCAa62UPFJt4HiOVYyxTKuogoLeAqNFwiLhXikGjTJ58uiQ0FH3ktVj-GFpufIqCYMbId-qj95de8-PTZAzKn9t/s3207/PXL_20230816_015058163.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3207" data-original-width="2450" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oSAJfoIIUw8mJUcXQP2Ci3tpE7aurTQFuEOYG99jCFUsJ5BYBvSzk4lSyd_EJLguyb4TA0B9i-UpfFEnvNStt7UZ3BI3pSgjV42ccVCAa62UPFJt4HiOVYyxTKuogoLeAqNFwiLhXikGjTJ58uiQ0FH3ktVj-GFpufIqCYMbId-qj95de8-PTZAzKn9t/w305-h400/PXL_20230816_015058163.jpg" width="305" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Riitapukari nro 2. Molemmat kissat on leikattu. Sen merkiksi täällä leikataan kissan korvasta pala pois.</span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tähän asti kissat ovat tulleet ruokailemaan enimmäkseen eri aikoihin. Ainoastaan pari kertaa molemmat ovat sattuneet hamuamaan ruoka-astialle samaan aikaan. Silloin katit ottivat ensin tiukan tuijotuskisan. Sitten seurasi sähinä ja mouruaminen, kun toinen yritti hiipiä ruoka-astialle toisen viiksikarvojen edestä. Lopulta molemmat kuitenkin saivat onnellisesti kupunsa ravituiksi. Nyt tämä vaaleampi, töpöhäntäkissa onkin jäänyt toisinaan ruoka-astian läheisyyteen laiskasti loikoilemaan ja toisinaan selvästikin reviiriään vahtimaan esimerkiksi automme alta. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja auta armias, kun kissat sitten olivatkin eräänä aamuna molemmat tulossa nälkäisinä samalle ruokakupille. Tappeluhan siitä syntyi. Ja oikein kunnon kissatappelu olikin. Kissat pyörivät kuin yhtenä karvaisena jin&jang-keränä talomme sivuseinustaa pitkin. Karvatupot vain pöllysivät ilmassa. Me yritimme olla erotuomareina. Siis eihän siihen väliin konkreettisesti ollut tietenkään mitään asiaa, mutta pienellä metelöinnillä saimme kissojen huomion muualle ja katit toisistaan irti - hetkellisesti. Kunnes ne päättivät ottaa vielä toisen erän. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikutti siltä, että töpöhäntä sai ottelussa voiton. Ja se agressiivisempi tilanteessa olikin, vaikka yllä olevassa kuvassa niin leppoisan näköisenä köllötteleekin. Tämän jälkeen toinen kissa on lähestynyt tonttiamme todella arkaillen ja tulee nykyään pyytämään ruokaa suoraan etuoveltamme. Töpöhäntä valtasi sivuoven tarjoilut itselleen.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikka tämä kerrassaan suloinen riitapukari nro 2 jo meille kovasti maukuukin, kiehnää jaloissa ja antaa silittää itseään, niin tulipa vain komeasti todistettua, että kyllä, villikissoja yhä ovat. Ja villikissoilla on villikissojen luonne. Oli se nujakka aikamoista menoa, huh!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta mitäs uutta pihaltamme:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Löytö pihamaaltamme</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olemme nyt asuneet samassa talossa jo yli neljä vuotta. Koko tämän ajan etupihallamme on sinnitellyt yksi kitukasvuinen pensas. Sen lehdet ovat aina heti auettuaan rypistyneet, eikä pensas ole koskaan kukkinut. Näin ollen siitä ei ole ottanut ollenkaan selvää, mikä se on kasvejaan. Kuolemaa se tekee, olen todennut. Kun muutimme, kysyin kasvista jopa vuokranvälittäjämme kiinalaiselta vaimolta, sillä hän vaikutti viherpeukalolta. Mutta hänkin totesi, että hankala sanoa, kun pensaassa näyttäisi olevan jonkinlainen tauti. Lopulta hän heitti villin arvauksen nektariinista. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaikki nämä vuodet pensas on tuossa siis vain olla kärvistellyt. Mutta nyt, ihme oli tapahtunut! Kun palasimme Suomesta ja tein perinteisen pihakierroksen heti ensimmäisenä aamuna, huomasin pensaan alkaneen kukkia. Voi hyvä tavaton. Ja havaitsinpa kukinnoissa vieläpä hyvin tuttua: olin nähnyt samanlaisia vastikään yhdellä ulkomaanreissullamme, mutta yhä epäilin. Mutta Google Lens -sovelluksen kasvintunnistus sen lopulta vahvisti: kyseessä on todellakin guava! </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lähetin innoissani jo ystävälleni Suomeen kuvan tästä pihamaamme uudesta paljastuksesta. Silloin olin kuitenkin vielä yhdessä asiassa väärässä. Luulin alla olevassa kuvassa näkyvien vihreiden nappuloiden olevan jo hedelmien raakileita, mutta ne ovatkin vasta aukeamattomia nuppuja. Ne ovat tuntumaltaan siis aivan kovia ja muistuttavat minusta muodoltaan sitrushedelmien pikkuruisia raakileita.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA3klE_IqVvJdpxiLB3W4-j7eOmEWKKlacQ9o9sFWO9pIhyJc64EjtG79iwgf9HbvNat87XghkgW0IbibL1ADsC8ZtsLRtW_WjgN3dgheMj8MUt5O0D-KRPskdoHkLpEk2QEIcf3mwIDMmFoF97ES3SwJIYjyariWpgwqXx--eBS_FrPAyO8OadBhhSLO9/s3801/PXL_20230809_172337030~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3801" data-original-width="2926" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA3klE_IqVvJdpxiLB3W4-j7eOmEWKKlacQ9o9sFWO9pIhyJc64EjtG79iwgf9HbvNat87XghkgW0IbibL1ADsC8ZtsLRtW_WjgN3dgheMj8MUt5O0D-KRPskdoHkLpEk2QEIcf3mwIDMmFoF97ES3SwJIYjyariWpgwqXx--eBS_FrPAyO8OadBhhSLO9/w493-h640/PXL_20230809_172337030~2.jpg" width="493" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Guavan kukintoja ja nuppuja, omalla etupihalla. Enpä olisi uskonut.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pensas kukkii nyt edelleen, ties jo monettako viikkoa, mutta hedelmien alkuja en pensaassa valitettavasti vieläkään näe. Mutta jatkan jännittämistä, josko siitä vielä jotakin suuhun pantavaa myöhemmin syksyllä, talvella tai keväällä irtoaisi. Ehkä tämä vaatii vain malttia. Enhän tiedä, koska kokemukseni guavan kasvatuksesta on tähän mennessä pyöreä nolla.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja tämän löydöksen tehtyäni minun piti kauppareissulla ihan varta vasten katsoa, miltä se guavan hedelmä oikein näyttää. Niitä on saatavilla ainakin keltaisia ja punaisia versioita, mutta pienempiä olivat mitä odotin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMkPKtf-lhyaLfo9kacu-mTUwxAZsqhhxlf1L2Ozh4oCQ7VPDMm8upl6rEomgUZ4ux5TiSBbjIzYRCqgNM-_BuRQNVtDtchZdAp0Wp6PTOhJMZPVGMXa-W-so5XF2W41kqjPXSZODpfk1nvJUf0dwETDui0w0VCcDWVZmolLodRsd6e8qPVjVnMzxLOC6X/s4080/PXL_20230804_165308727~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMkPKtf-lhyaLfo9kacu-mTUwxAZsqhhxlf1L2Ozh4oCQ7VPDMm8upl6rEomgUZ4ux5TiSBbjIzYRCqgNM-_BuRQNVtDtchZdAp0Wp6PTOhJMZPVGMXa-W-so5XF2W41kqjPXSZODpfk1nvJUf0dwETDui0w0VCcDWVZmolLodRsd6e8qPVjVnMzxLOC6X/w640-h482/PXL_20230804_165308727~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Keltaisia guavia kaupassa.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Löytö kaupasta</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällä viikolla tapahtui myös jotakin mieletöntä kauppareissulla. Parikin ystävääni näistä jo vihjaisi, ja torstaina minulla oli onni löytää täkäläisestä kaupasta tuoreita mustaviinimarjoja! Huutomerkki perässä kuvastaa herkun harvinaisuutta. Tämä oli nimittäin reiluun yhdeksään vuoteen ihka ensimmäinen kerta, kun Piilaaksosta on löytynyt tuoreita mustaherukoita. Punaisia olen onnistunut löytämään jo parina kolmena vuonna aiemmin, mutta mustia ei ole näkynyt. Ikinä, koskaan, milloinkaan. Eikä viinimarjoja ylipäätään ole täällä myynnissä joka kaupassa. Ei isoissa kauppaketjuissa, vaan yksittäisissä siellä täällä sijaitsevissa kaupoissa, joissa valikoima on Itä-Eurooppaan päin kallellaan, tai sitten meksikolaisten tai intialaisten pitämissä basaarityyppisissä vihanneskaupoissa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Miksi mustaherukat sitten ovat täällä niin erikoisia ja harvinaisia? Oma teoriani on, että ensinnäkin Kalifornian ilmasto on niiden kasvatukseen liian kuuma. Nämäkin marjat on tuotu meille pohjoisesta Washingtonin osavaltiosta. Toisekseen, kun jo neljä vuotta sitten haaveilin mustaviinimarjoista Piilaaksossa, kirjoitin <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2019/08/mika-on-nippuside-englanniksi-syoko.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">postauksessani</span></a> näiden kasvatuksen olleen Yhdysvalloissa kiellettyä 1900-luvun alussa. Tällä kiellolla liittovaltion hallinto halusi suojella USA:n puuteollisuutta, sillä viinimarjapensaissa voisi olla tietty tauti, joka olisi vaaraksi levitä myös mäntypuihin. Nyttemmin kielto on vapautettu. Eli tässä toinen syy, miksi täällä ei kantaväestöllä, jos nyt sellaisesta voi Piilaakson alueella edes puhua, ole viinimarjojen syömisen kulttuuria. Ja tämän vuoksi niillä ei luonnollisestikaan ole kovaa kysyntää.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1_UKVlQA-BQ--HB-i67Nd2Pme9-20tJW2n4xqgm5t8dzNDEWd-Imj9EFG7YQmDhZ0fDdUOjgQ8TC75PkwIJZI6g0lP-KZ4GGE5jTgQlD1gme1FRYR8F7wcToEmEQRtkWdXQhkB3Os2f9ltVURHsoXeMC8A3WqiIBg_2yigqHjF5QB7bd_t-PLM-UjtFin/s4045/PXL_20230817_185414539.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3051" data-original-width="4045" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1_UKVlQA-BQ--HB-i67Nd2Pme9-20tJW2n4xqgm5t8dzNDEWd-Imj9EFG7YQmDhZ0fDdUOjgQ8TC75PkwIJZI6g0lP-KZ4GGE5jTgQlD1gme1FRYR8F7wcToEmEQRtkWdXQhkB3Os2f9ltVURHsoXeMC8A3WqiIBg_2yigqHjF5QB7bd_t-PLM-UjtFin/w640-h482/PXL_20230817_185414539.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näidenkin marjojen uskoisin menevän enimmäkseen meidänkaltaisten pohjoisesta muuttaneiden suihin. Yksi laatikko punaisia tai mustia viinimarjoja maksoi 25 dollaria (23 euroa). Laatikko oli ehkä puolet tai hiukan pienempi suomalaisten torien marjalaatikon koosta. Paljonkohan viinimarjalaatikollinen Suomen toreilla nykyään maksaa? Kertokaahan "päivän hinta" minulle tietämättömälle.</span></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olipa muuten työlästä irrottaa laatikollisen verran marjoja tertuistaan! Ostamani marjat oli nimittäin kerätty alla olevan kuvan mukaisesti tertuittain tai oksittain, kumminko tuota nyt kuvaisi. Suomessa viinimarjoja suoraan pensaasta keränneenä voin sanoa, että olisin kerännyt saman määrän marjoja suoraan puskasta huomattavasti nopeammin, kuin puhdistanut nämä kaupan marjat. Mutta nyt kun sitä omaa pensasta ei tässä ole, niin hitaamman kautta mentiin.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEhwggnBBxWSHRgyV8qh9lQtSYxOCdHhD_L1P5q_eck5JY5SsI3znFVl1ADQWoOjuTHZn0mSaNGd0JpTpsa6W-JR-wgRxpmvYe84UTwDQWNQwGMh4pIMUjiB54h9LUI61ZQ9b3YlG-ge_bMV-zCvOpT-M2WJ2gZCalI1pM9IjLrjsW3R5QVG4e5C5xpeAx/s3769/PXL_20230817_194656674.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2575" data-original-width="3769" height="438" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEhwggnBBxWSHRgyV8qh9lQtSYxOCdHhD_L1P5q_eck5JY5SsI3znFVl1ADQWoOjuTHZn0mSaNGd0JpTpsa6W-JR-wgRxpmvYe84UTwDQWNQwGMh4pIMUjiB54h9LUI61ZQ9b3YlG-ge_bMV-zCvOpT-M2WJ2gZCalI1pM9IjLrjsW3R5QVG4e5C5xpeAx/w640-h438/PXL_20230817_194656674.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yhdessä tertussa saattoi olla kaksi tai kaksitoista marjaa. Nämähän muuten näyttävät kuvassani ihan korvakoruilta. :-D</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Marjoja irrotellessa kävi myös ilmi, miten tärkeää ne oli pestä ennen syöntiä ja pakastusta. Marjoja hypistellessä niistä jäi sormiin sellainen tuntuva pöly. Se on mitä todennäköisimmin maantiepölyä väliltä Washington-Kalifornia. Täällä nimittäin hedelmiä ja vihanneksia kuljetetaan usein avolavarekoilla ilman päällä olevaa suojaa. Niinpä nämäkin marjat ovat keränneet pitkältä matkalta mukaansa yhtä sun toista. Ehkäpä joskus Suomessa olen torilta ostettuja marjoja huljauttanut veden alla, mutta suoraan pensaista itse keräämiäni en koskaan.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Summa summarum</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jälleen kerran hiukan irrallisia havaintoja arjesta, mutta mitä näillä kaikilla postaukseni aiheilla on yhteistä? Niin pihakissamme, kuin pihamme monet erilaiset hedelmäpuut ja -pensaat, sekä mustaherukoiden löytyminen ensimmäistä kertaa tekevät kaikki minut hyvin iloiseksi, jopa onnelliseksi. Eli onnellisia arkikuulumisia olivat nämä. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomi-reissun jälkeen postaustahtini onkin ollut suorastaan hämmentävän säännöllinen ja olen saanut julkaistua uusia postauksia omasta näkövinkkelistäni katsoen jopa tiuhaan. Jatkossa tahti tulee arvatenkin vähän hidastumaan, sillä näillä näppäimillä allekirjoittaneella alkavat syksyn opetuskiireet. Postausaiheita on kuitenkin hautumassa, joten pysykäähän linjoilla. Nyt päätän tältä erää ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PS. Ystäväni kertoi, että oli onnistunut Piilaaksosta löytämään erän tuoreita mustaherukoita kerran aikaisemmin vuonna 2017. Tuolloin en ole itse osunut apajille. Että kyllä nämä marjat todella harvinaista herkkua meillä päin on. </span></p><p><br /></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-62379860644237387852023-08-14T08:47:00.005-07:002023-08-14T09:30:32.725-07:00Sekoilua Oppenheimer-elokuvanäytöksen kanssa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helsingin Sanomissa oli heinäkuun loppupuolella <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009732105.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">artikkeli</span></a> Christopher Nolanin ohjaamasta Oppenheimer-elokuvasta ja sen poikkeuksellisesta kuvaustekniikasta IMAX-filmille. Poikkeuksellisen, ja kalliin siitä tekee se, että osa elokuvasta on todella filmattu konkreettiselle filmille näin digikameroiden aikakautena. Artikkelin mukaan maailmassa on vain 30 sellaista elokuvasalia, joissa kyseinen elokuva on mahdollista nähdä ohjaaman haluamalla tavalla, siis käytännössä tarpeeksi isolta IMAX-filmiltä, riittävän suurelta elokuvakankaalta ja oikean kuvasuhteen IMAX-salissa. Yksi noista saleista sijaitsee omassa kotikaupungissamme, mikä on oikein kiva. Suomea lähin vaatimukset täyttävä sali sijaitsee Hesarin mukaan Prahassa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaikkein parhaimman elokuvaelämyksen perässä pitäisi mennä kotikaupunkimme salia vieläkin suuremman IMAX-filmin äärelle. Näitä IMAX-saleja on minulle kerrotun mukaan Yhdysvalloissakin vain 11 kappaletta, joista meille lähin sijaitsisi San Franciscossa. Varsinkin tuolla isoimmalla mahdolliselta IMAX-filmiltä katsottuna Oppenheimer-elokuvan pitäisi antaa katsojalleen kolmiulotteinen vaikutelma ilman 3D-laseja.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDakIyWFCm6tyfcQ-Bua7v0x7d3tngd3Ryf_IYgLcCxwPwrE3DzJNTA33oXNlgp7gfbt9ORC9ZApet_RXdpxYcbJhQAORzDgFvEhK7qTncTIPn0aH4gudIJVvBeUxSN1CQP-trVNCn8FyT23X7BCggRc5PxyK_GUI3kKHGVNvTTzagrkrKAmBH_OsuocL8/s3933/PXL_20230813_211529289.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3057" data-original-width="3933" height="498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDakIyWFCm6tyfcQ-Bua7v0x7d3tngd3Ryf_IYgLcCxwPwrE3DzJNTA33oXNlgp7gfbt9ORC9ZApet_RXdpxYcbJhQAORzDgFvEhK7qTncTIPn0aH4gudIJVvBeUxSN1CQP-trVNCn8FyT23X7BCggRc5PxyK_GUI3kKHGVNvTTzagrkrKAmBH_OsuocL8/w640-h498/PXL_20230813_211529289.jpg" width="640" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sohvapotutkin elokuvasaliin</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ukkokullan kollega on kova elokuvafani, mutta käy harvoin elokuvateattereissa. Oppenheimerin kohdalla jopa hän kuitenkin tuumasi, että nyt taitaa olla kyseessä sellainen elokuva, ettei sitä kannata todellakaan katsoa kotisohvalta. Ja hän aikookin vetää leffakokemuksensa niin sanotusti maksimiin eli mennä katsomaan sen juurikin edellä mainitsemaani San Franciscon saliin.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kolmas kerta toden sanoo</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mekin halusimme nähdä tämän jo paljon ennakkoon kehuja saaneen elokuvan teatterissa, mutta päätimme, että "kotikylän" IMAX-salin maksimia hitusen pienempi filmikoko saa meille riittää. Ja kuinkas sattuikaan, ystäväpariskunta pyysi meitä mukaan juuri tätä elokuvaa katsomaan. Yhteiseksi leffapäiväksi kaavailtiin sunnuntaita. Sunnuntainäytökset olivat sillä hetkellä jo kuitenkin aivan eturivin paikkoja lukuun ottamatta loppuunmyytyjä, joten päätimme jäädä odottamaan seuraavaa viikkoa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No, yritys numero kaksi: Kun liput tulivat varattaviksi seuraavalla viikolla, olimme ajoissa liikkeellä ja saimme liput sunnuntain näytökseen hyville paikoille. Myöhemmin kävi ilmi, että näytös osuisi sopivasti Hirosiman muistopäiväksi 6.8. (Elokuva siis kertoo nimenomaan atomipommin kehittäjäfyysikosta.)</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Saavuimme odottavin tunnelmin elokuvateatteriin ja ystävämme olivat jo tiskillä tilaamassa ruokia ja juomia. Tuo teatterimme on nimittäin ns. <i>dine-in</i>-teatteri, eli aterioita ja juomia voi tilata myös omalle istuinpaikalle saliin. Meidän oli ukkokullan kanssa tarkoitus olla popcorn- ja limpparilinjalla, mutta eipä niitä sitten ehditty tilaamaan laisinkaan... Nimittäin kun oma vuoromme tiskille tuli, kävikin edellisen asiakkaan kohdalla jo ilmi, että näytöksemme oli peruttu! Salin tekniikka oli mennyt edellisen näytöksen aikana rikki ja kuva pätkisi noin minuutin välein. Vikaa ei oltu saatu 3-3,5 tunnissa korjatuksi. Mielenkiintoista oli, että vain yksi neljästä tiskin myyjästä oli tästä peruuntumisesta tietoinen, muut jatkoivat mm. ruokamyyntiä istuinpaikoille normaalisti. Aivan kuten ystäviemmekin onnistui tilata ruokansa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No siitäpäs se sekamelska sitten alkoi. Elokuvasali veti yli 110 katsojaa ja näytös oli paria paikkaa vaille loppuunmyyty. Niinpä me kaikki näytökseen menijät jonotimme vuorollamme tälle yhdelle lippu- ja herkkutiskille, missä jokaiselle tehtiin ostetuista elokuvalipuista ja mahdollisista ruokaostoksista hyvitykset luottokortille. Onneksi olimme itse sattumoisin sen ainoan asiasta tietävän tiskin jonossa jo alunpitäen, joten hyvityksemme hoituivat aivan ensimmäisten joukossa. Kun hyvitykset oli tehty, jäimme ystäviemme kanssa puilla päähän lyötyinä elokuvateatterin aulaan, että mitäs nyt sitten. Elokuviin oltiin menossa, mutta näytöstä ei ole. Ja koskapa oli sunnuntai-iltapäivä, ja ulkona yli 30 astetta lämmintä, oli moni muukin päättänyt tulla hellettä pakoon elokuviin. Kaikkien muidenkin edes hitusen kiinnostavien elokuvien iltapäivänäytökset olivat täynnä. Pää löi ainakin itselläni sen verran tyhjää, ettemme keksineet oikein mitään varasuunnitelmaa, vaan lampsimme takaisin kotiin. Lähtiessämme teatterista sen ala-aulassa oli pitkä kiemurteleva jono kohtalotovereitamme. Jokainen vaihtamassa lippujaan takaisin rahaksi. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Popcornit jäivät siis tällä kertaa vain makuhaaveena kielelleni. Elokuvateatterin varauskalenterin mukaan salin tekniikka pysyi rikki vielä maanantain ja tiistain, mutta keskiviikosta eteenpäin näytöslippuja oli jälleen saatavilla.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNKJyuAYzyO6k3fFfimbmSxgsTUAjhPSLyD1qGfHwLZSMCVliCgb32pLBrwggQcsE4bRBQBzu384dI3Aok2j9ErY8Z3JOqxbQQMRdYHKwoNdoEqWSfEh7qKrE-wmQvGqizwRcVacrAgL1AfUx7NEFx1vPghq6-4PdyXXxvLJRxsUq3ZtaE9ewP0ZAOJrfJ/s3832/PXL_20230813_211640384~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2865" data-original-width="3832" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNKJyuAYzyO6k3fFfimbmSxgsTUAjhPSLyD1qGfHwLZSMCVliCgb32pLBrwggQcsE4bRBQBzu384dI3Aok2j9ErY8Z3JOqxbQQMRdYHKwoNdoEqWSfEh7qKrE-wmQvGqizwRcVacrAgL1AfUx7NEFx1vPghq6-4PdyXXxvLJRxsUq3ZtaE9ewP0ZAOJrfJ/w640-h478/PXL_20230813_211640384~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Popcorneihin voi halutessaan itse tursottaa voin makuista litkua päälle. Luulen tosin, ettei tällä ole oikean voin kanssa mitään tekemistä.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joten yritys numero kolme: Kun seuraavan sunnuntain liput tulivat taas myyntiin, olimme nopeita ja saimme varattua meille kaikille vieläpä samat paikat, mitä peruutetussa näytöksessä piti olla. Niinpä kaksi peräkkäistä sunnuntaita toisti meillä ikään kuin samaa kaavaa. Kunnon kofeiinitankkaus iltapäiväkahvien muodossa kotona ja sitten elokuvateatteriin. Sunnuntain sääkin noudatti tuttua lukemaa: 30 astetta. Tällä kertaa elokuva onnistuttiin myös näkemään.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta kaikki sekoilu ei ollutkaan vielä tässä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun näytös jouduttiin perumaan, niin elokuvateatterin tiskillä tehtiin siis välittömästi lippurahojen hyvitys. Olimme ostaneet peruuntuneeseen näytökseen vain omat lippumme kaksi kappaletta, ja niistä toinen oli maksettu teatteriketjun jäsenyyden myötä kertyneillä pisteillä. (Kyllä, olemme käyneet heinä-elokuussa ukkokullan kanssa elokuvissa oikein urakalla, hahah.) Tiskillä meille hyvitettiin yhden lipun hinta luottokortille ja pisteillä ostettu lippu hyvitettiin antamalla "vieraspassi", jolla pääsisi mihin tahansa näytökseen.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Samaisena iltana ukkokulta tarkisti luottokorttitapahtumista, oliko palautus tullut oikein. Olihan se tullut, mutta nyt lippurahoja olikin palautettu sekä meidän kotikaupunkimme teatterin, että maanlaajuisen elokuvateatteriketjun toimesta. Molemmat palautukset näkyivät tiliotteessamme kaksi päivää ns. pending-tilassa. Niinpä oletimme, että ainakin toinen palautuksista vielä peruttaisiin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olimme siis maksaneet kahdesta lipusta, mutta lopulta meille palautettiin neljän lipun rahat. Ystäväpariskunnalle hyvitykset heidän omista lipuista ja istumapaikoille tilatuista ruoista oli mennyt ihan oikein.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8AyQX0z0LSktpajLYCG8kxBhnmWAR_La3csWMbUIKko6YdZD1a17r3-B7Kmpvd2xWVDKuW4Ux3Ju65yrmvgU4VxaJ3vLGLRfBwVcBKHanmZBkJauD7gov7AYNAnd5J-dBVopaty8LRUC8gJG5tOyONLCfskTBVygb1OTVypmk0QDlGBGjVcISERb7D02t/s3977/PXL_20230813_205754405.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2747" data-original-width="3977" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8AyQX0z0LSktpajLYCG8kxBhnmWAR_La3csWMbUIKko6YdZD1a17r3-B7Kmpvd2xWVDKuW4Ux3Ju65yrmvgU4VxaJ3vLGLRfBwVcBKHanmZBkJauD7gov7AYNAnd5J-dBVopaty8LRUC8gJG5tOyONLCfskTBVygb1OTVypmk0QDlGBGjVcISERb7D02t/w400-h276/PXL_20230813_205754405.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tiskiltä annettu vieraspassi.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ei putkeen kaikilla muillakaan</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta oli jollakin tapaa lohdullista kuulla, ettei Oppenheimerin katsontakokemukset ole menneet kaikilla muillakaan aivan putkeen. Ukkokullan toinen kollega oli kertonut omasta "elämyksestään". Hän oli käynyt katsomassa tuon kolmetuntisen elokuvan toisen kaupungin teatterissa. Siellä vuorostaan oli pettänyt salin ilmastointi ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, mutta elokuva oli kuitenkin näytetty loppuun saakka. Salissa oli istunut suuri määrä ihmisiä sen 3,5 tuntia (elokuva + alun mainokset) ja lisäksi ulkona oli porottanut aurinko ja kuumentanut teatterirakennuksen rakenteet mukavan kuumiksi, niin ilmastoinnin hajoamisen jälkeen vielä kolme tuntia lisää (keino)nahkapenkeillä istumista on ollut varmasti ikimuistoinen kokemus! Kun kollega oli sitten "päässyt" näytöksen jälkeen salista ulos, oli hän huomannut, että hengitysilma oli kyllä ollut lopussa jo melko sankka. Huh huh!</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisuj32B476keLT6YP2rXKWc110wp0aEHqOgh9x4VXeQAD-2rpp-T1KOPmkGQkXOG6mmfHN9nb_iNYpSzZao3LvpGNBboRMWT6sbNyOlhJI7j4Ka06oUdfHZpFajy_wdwliO2rYV-uDAFB6SlgvY_oKUprbIK46HPKJ4k8a2BMtpRM6pdqLdGdDcaiN-jEl/s3768/PXL_20230813_211604810.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3768" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisuj32B476keLT6YP2rXKWc110wp0aEHqOgh9x4VXeQAD-2rpp-T1KOPmkGQkXOG6mmfHN9nb_iNYpSzZao3LvpGNBboRMWT6sbNyOlhJI7j4Ka06oUdfHZpFajy_wdwliO2rYV-uDAFB6SlgvY_oKUprbIK46HPKJ4k8a2BMtpRM6pdqLdGdDcaiN-jEl/w522-h640/PXL_20230813_211604810.jpg" width="522" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Elokuvateatterissamme juoman saa laskea automaatista itse. Käynnistysnapin mukaan valittavana on yli 100 vaihtoehtoa. En kai minä edes tiedä niin montaa limppari- ja vichymakua, hahah!</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Moni muukin on nyt innostunut menemään elokuviin pandemian jälkeen. Oppenheimer- ja Barbie-elokuvat pääsivät jopa Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009767734.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">pääkirjoitukseen</span></a>. Sen mukaan nyt sunnuntaina Oppenheimerin lipputulot ylittivät puoli miljardia (joskin toisen lähteen mukaan tulot olisivat jo 650 miljoonaa dollaria) ja Barbien miljardi dollaria. Jos myös te lukijani olette käyneet viime aikoina elokuvissa, niin toivon mukaan kohdallanne näytökset ovat onnistuneet hiukan vähemmällä sekoilulla kuin meidän.<br /><br />Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-10338897334350416932023-08-08T08:53:00.001-07:002023-08-08T14:24:52.332-07:00Mittelöitä pesukarhujen kanssa ja havaintoja arkeen palatessa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuten ensimmäisestä tämän vuoden Suomi-visiittiäni koskevasta <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2023/07/ulkosuomalainen-ummikkona-suomessa.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">postauksestani</span></a> kävi ilmi, onnistuin viettämään tänä kesänä Suomessa peräti viisi ja puoli viikkoa. Kun noiden viikkojen jälkeen sitten palasi pitkästä aikaa arkeen Piilaaksossa, niin sitä katseli hetken aikaa maailmanmenoa taas täälläkin ikään kuin tuorein silmin. Ja vaikka sanotaan, että arki on kaikkialla samanlaista, niin ei se kuitenkaan aivan prikulleen sitä ole. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä postauksessa siis havaintojani, joiden kohdalla ajattelin, että kyllä arki sittenkin eroaa suomalaisesta verrokistaan. Lista ei tietenkään ole kaikenkattava, mutta millaisiin asioihin ja ajatuksiin törmäsin alkumetreillä koto-Kaliforniassa, ja vieläpä kaikkien näiden täällä asuttujen vuosien jälkeen. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ensimmäisessä tapauksessa kyse oli todellakin törmäämisestä:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pesukarhujengi</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kenties muistatte, että olemme saaneet ruokkia kotitalomme nurkalla kahta siistiä villikissaa. Olimme etukäteen hiukan huolissamme, kuinka kissojen käy ollessamme niinkin monta viikkoa poissa. Ovathan ne jo tottuneet saamaan kuivamuonaa ja vettä meiltä aina samasta paikasta ja melkeinpä säännöllisesti tietyillä kellonajoilla. (Lue: eli milloin nyt ruoka-aika sattuukin kissan päiväohjelmaan kulloinkin sopimaan, hahah. Palvelijoitahan me tässä kuviossa vain olemme.) </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Niinpä ennen Suomeen lähtöä päätimme tilata kissoille ulos ruoka-automaatin. Ukkokulta ajasti masiinan purskauttamaan kuivamuonanappuloita ruokakuppiin kolmesti päivässä. Jospa kissat pysyisivät sen avulla ainakin hengissä ja tykkäisivät pihapiiristämme jatkossakin. Toivottavasti pääsisimme siis jatkamaan lähempiä ystävyysneuvotteluja kattien kanssa taas reissumme jälkeen. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomi-matka tehtiin ja palasimme Piilaakson-kotiimme keskellä yötä. Koska uni ei tietenkään heti tullut, tarkistimme tullutta postia, huonekasvien vointeja sekä myös kissojen ruoka-automaatin. Sen säiliö oli tyhjä, joten oletettavasti se oli toiminut niin kuin pitikin. Ukkokulta täytti ruokasäiliön ja painuimme pehkuihin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kiitos jetlagin nukuimme vain muutaman tunnin ja heräsimme ilman kellonsoittoa jo ennen kukonlaulua. Yhtäkkiä aamutoimien ohessa pihalta kuului rymistelyä, juurikin kissojen ruoka-automaatin luota. Ukkokulta ponkaisi tilannetta katsomaan. Ja kas, siellähän oli pesukarhujengi pistänyt ranttaliksi. Paikalla oli kolmen kopla. Isoin pesukarhuista oli repinyt ruoka-automaatin kolmeen osaan ja kappaleet lojuivat pitkin tannerta. Kuivamuonat olivat levinneet rikospaikalle ja tihutyön tekijä seisoi verekseltään saaliinsa äärellä. Kaksi pienempää pesukarhua luikki äkkiä matkoihinsa, mutta isoin jäi puolustautumaan. Kun ukkokulta yritti häätää sitä, nousikin pesukarhu takajaloilleen, paljasti kyntensä ja hammasrivistönsä. Murisi ja ärisi. Ja kyllähän täysikokoinen pesukarhu on takakoivillaan seistessään noin metrin korkuinen, hui! Lopulta karvaturri päätti kuitenkin luovuttaa ja luikki pois pihamaaltamme.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jännähän tässä tapauksessa oli, että ruoka-automaatti oli saanut olla kaikki ne Suomi-viikot rauhassa. Mutta heti ensimmäisenä yönä, kun saavuimme reissusta kotiin, oli pesukarhujengi päättänyt iskeä kyntensä masiinaan ja heitellyt sen osat pitkin ja poikin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yksi ystäväni kertoi tapauksen kuultuaan, että pesukarhut, fiksuja otuksia kun ovat, saattavat muistaa jopa neljä vuotta paikan, mistä ovat joskus onnistuneet ruokaa löytämään. Niinpä mekin olemme nyt vahingosta viisastuneita ja asetimme painavan betoniharkon ruoka-automaatin päälle painoksi. Saa käydä isoinkin pesukarhuista muutaman kerran punttisalilla ennen kuin pystyy työntämään painon sivuun... Ja kappas, nyt on automaatti saanut olla rauhassa jo pari kolme viikkoa.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT2N3GxOlqhAEsprM1O-ErHHsEprfDH3sYOMeto0_aAN-YSVPTZ2c6LwtNhXOZZEg1AyZSkWemL7Wuvr2_P6ueH8-fkJojJ-LoAa6qYzaZHnmTHu_pXUCFyPaFpc8RBRnm8H_C_SfH3xpGIX3iynBf91Ya80Rjdk8y5hy66vJ-hGb0e2JICAn5FALYBEpg/s1410/Screenshot%202023-08-04%2022.09.44.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="918" data-original-width="1410" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT2N3GxOlqhAEsprM1O-ErHHsEprfDH3sYOMeto0_aAN-YSVPTZ2c6LwtNhXOZZEg1AyZSkWemL7Wuvr2_P6ueH8-fkJojJ-LoAa6qYzaZHnmTHu_pXUCFyPaFpc8RBRnm8H_C_SfH3xpGIX3iynBf91Ya80Rjdk8y5hy66vJ-hGb0e2JICAn5FALYBEpg/w640-h416/Screenshot%202023-08-04%2022.09.44.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomessa pesukarhu eli supi on vieraslaji. Kuva sivustolta <a href="http://vieraslajit.fi" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">vieraslajit.fi</span></a>.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja mikä tarinassa tärkeintä, kissat ovat jatkaneet pyörimistä edelleen pihapiirissämme. Onnistuimme jopa toisen kanssa tekemään "läpimurron" jokin aika sitten: Hänen Ylhäisyytensä on vihdoin antautunut silitettäväksi, jee!</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Plakaatit pihanurmikoilla</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mikäpä sen parempaa hoitoa jetlagille, kuin lähteä aamuvarhain kävelyille. Aurinko jo paistaa ja kroppa ymmärtää alkaa kellottamaan itseään oikeaan päivärytmiin. (Joskin täytyy sanoa, että tällä kertaa meillä molemmilla kesti jetlag Kalifornian päässä yllättävän kauan! Kun yleensä se on vaatinut päivätolkulla aikaa vain Suomessa.) </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Aamuisin oli ihana käydä reippailemassa tutuilla kotikulmilla ja tarkistaa, millaisia muutoksia viiden ja puolen viikon aikana on mahdollisesti tapahtunut. Kenen ruusupensaat ovat nyt kukoistuksessaan ja mikä on naapuruston eri hedelmäpuiden satotilanne. Noilla aamukävelyillä tein sitten havainnon käytännöstä, joka kyllä eroaa kovastikin suomalaisesta. Nimittäin ihmisten kantaaottavuus ja kaikenlainen "mainostaminen" omakotitalojensa pihoilla. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Täällä on esimerkiksi aivan normaalia laittaa omalle etupihan nurmelle plakaatti, joka kertoo vaikkapa kannattamasi puolueen tai presidentti- tai pormestariehdokkaan nimen. Nimikyltit voivat notkua pihoilla vielä kuukausia vaalien jälkeen. Samoin olen nähnyt etupihoilla esimerkiksi suhteellisen viattomia "<i>I'm a reader</i>"-kylttejä. Joku siis haluaa ohikulkijoiden tietävän, että talossa asuu lukutoukka. Kesäaikaan on myös tyypillistä onnitella talossa asuvaa, koulunsa päättänyttä nuorta ja tehdä sekin pihaplakaatin avulla:</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrm8RJYW3Gs31AnUyi3X8iJ9IRuoQm3wnMAIfLlBKlQWA-M7G9GcMaUORPWDlcfGoUyT448CtLvOcYAeJv13scCdJvO-grgSEic58lxKdQqxy7iXGii8YvHLZzE9u-R-K4g_nV4Mu2QqzbXiCQ8a-QpRCsrWLWgWywvRBE2Sz2qDgFc5dsR2XwU_7KZEcN/s3912/PXL_20230718_155219997.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2781" data-original-width="3912" height="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrm8RJYW3Gs31AnUyi3X8iJ9IRuoQm3wnMAIfLlBKlQWA-M7G9GcMaUORPWDlcfGoUyT448CtLvOcYAeJv13scCdJvO-grgSEic58lxKdQqxy7iXGii8YvHLZzE9u-R-K4g_nV4Mu2QqzbXiCQ8a-QpRCsrWLWgWywvRBE2Sz2qDgFc5dsR2XwU_7KZEcN/w640-h454/PXL_20230718_155219997.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Onnittelut Hausner-koulun päättävälle luokalle. Hausner-nimen alla luki selvennys, joka tosin näkyy kuvassani heikosti: koulu on juutalainen koulu Palo Alton kaupungissa.</span></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta sitten on myös näitä astetta radikaalimpia kannanottoja, ja näihin minä nyt aamutepasteluillani todella havahduin. Että ei meillä Suomessa kyllä mitään tällaista...</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDfrVu2AeCoGXkjYnkqetxow37gcj0DbCbHPt1Bb2_yWpNIktunfGbXfVxnCHsHCqxvoDOtfWJMSHP4mfyGhZ1zVYmz4mm1lque4xo1kNoiUkYxXwQeASQYNThXCihK45WLgwRIijwucC3fwTf7nbmteBiIRlOlMhpzkhcNc3x7qgaVj8Ua3A2spI7nt5k/s1455/PXL_20230805_184946868~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1455" data-original-width="1172" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDfrVu2AeCoGXkjYnkqetxow37gcj0DbCbHPt1Bb2_yWpNIktunfGbXfVxnCHsHCqxvoDOtfWJMSHP4mfyGhZ1zVYmz4mm1lque4xo1kNoiUkYxXwQeASQYNThXCihK45WLgwRIijwucC3fwTf7nbmteBiIRlOlMhpzkhcNc3x7qgaVj8Ua3A2spI7nt5k/w516-h640/PXL_20230805_184946868~2.jpg" width="516" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">"<i>Vasectomy prevents abortion</i>", vasektomia ehkäisee abortin. Ja tottahan väite toki on, mutta aina tällaisten kohdalla ajattelee, että millainen persoona mahtaa tuon ikkunan takana asua. Kukin kuitenkin tyylillään. Saahan sitä jokainen kiinnittää omaan ikkunaansa mitä haluaa.</span></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja kun <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2023/07/lisaa-havahtumisia-ja-hassuja.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">viime postauksessani</span></a> kirjoitin, kuinka uskonto sattui tulemaan keskipohjanmaalaisella huoltoasemalla yllättäen iholleni, niin täällä puolestaan voidaan mainostaa omaa kirkkoa tai sen seuraavaa messua tai jumalanpalvelusta omalla pihamaalla.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyZn87GZ6e13e1K11UV5n27IBfybmLvPL1txridlZywSRaCMkKWcH1QubW29uS6Ojbx-U_cLlpykhCnZwLbtxOTkKQq3NQ-wZKaFgnS_XQzWqvBY3IaTvFiAC_iRDYQS1zQcyqqFT5Zj_jaU-pvhxZmyMbzgMm_S_8RB8_gD75H9D2CNQTU9Zd43acrqvL/s3818/PXL_20230718_155047929.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2785" data-original-width="3818" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyZn87GZ6e13e1K11UV5n27IBfybmLvPL1txridlZywSRaCMkKWcH1QubW29uS6Ojbx-U_cLlpykhCnZwLbtxOTkKQq3NQ-wZKaFgnS_XQzWqvBY3IaTvFiAC_iRDYQS1zQcyqqFT5Zj_jaU-pvhxZmyMbzgMm_S_8RB8_gD75H9D2CNQTU9Zd43acrqvL/w640-h466/PXL_20230718_155047929.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Rakastan kirkkoani, tahtoo tämä asukas ohikulkijoille tiedottaa. Alla kirkon nimi. Ja kertoo myös, että kirkolla kokoonnutaan sunnuntaisin kello 10. Että toivottanee myös tervetulleeksi mukaan kirkonmenoihin.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä koen siis selkeän eron suomalaisen ja piilaaksolaisen omakotitaloalueiden välillä. Olisivatko Suomessa tällaiset plakaatit ja näkyvät kannanotot jopa pöyristyttäviä? En osaa sanoa.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Indeksit ja määräykset taas seurantaan</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Paluu Piilaaksoon oli siinä mielessä oikein kiva, että kotikaupunkimme aloitti juuri samaan aikaan ilmaisien kesäkonserttiensa sarjan. Kun sitten ensimmäisestä katukonserttitapahtumasta kävelimme kotiin, oli aurinko jo laskemaan päin. Ilma ei kuitenkaan ollut putipuhdas. Siinä leijaili jotakin, ja ilta-auringon säteet tulivat ikäänkuin harmahtavan verhon takaa. Niin, olinkin jo täysin unohtanut! Täällä meillä kuuluu normaaliin arkeen, varsinkin syksyn lähestyessä, että muistaa seurata ilmanlaatuindeksiä! Ei Suomessa tällaisesta tarvinnut todellakaan huolehtia. Mutta täällä maastopalojen ollessa karua todellisuutta jos ei omassa osavaltiossa, niin naapurisellaisissa, tai vaikkapa Kanadassa. Tuona iltana ilmanlaatuindeksi näytti lukua 98. Siis viittä vaille punaisella jo liikuttiin. Olin onnistunut unohtamaan nämä maastopaloista kantautuvat riesat tyystin.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Siinä samalla mieleeni putkahti yhtäkkiä myös oman kotikaupunkimme tai piirikuntamme mahdolliset vedenkäyttörajoitukset. Olikohan meillä sellaisia tullut edellisen 5,5 viikon aikana voimaan? Saisinko kastella pihanurmeamme mikä päivä tahansa ja mihin kellonaikaan tahansa? Vai oliko joku taho määrännyt rajoitukset kuten useana vuonna aiemmin on ollut? Ystäväni kuitenkin palautti minut ajantasalle: Tänä vuonna vedenkäyttörajoituksia ei ainakaan vielä ole tarvinnut antaa, sillä viime talvi oli poikkeuksellisen sateinen. Vettä ei tarvitse vielä säännöstellä. Tämä oli tervetullut tieto. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomi-viikkojen jälkeen nämä meidän arkiset käytännöt, ilmanlaatuindeksin ja vedenkäyttörajoitusten seuranta, korostuivat. Todellakin eroavat suomalaisesta perusarjesta.</span></p><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Sairaan kallis ruoka</span></h3><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Arkitouhuihin kuuluu totta kai myös ruokakaupassa käynti. Kun menin 5,5 viikon tauon jälkeen piilaaksolaiseen ruokakauppaan, niin kyllähän nämä meidän hinnat lävähtivät päin näköä taas kerran. Että kuinka järjettömän kallista ruoka täällä ruokakaupoissamme on! Kun oli Suomessa saanut nauttia ruokakauppojen ihanuudesta, kaikesta siitä valikoimasta ja myös hintatasosta, niin ensimmäinen ruokakauppareissu Piilaaksossa oli kyllä karu. Joidenkin tuotteiden hintojen huomasin kohonneen jopa tänäkin poissaoloaikana. Yhtenä hyvänä esimerkkinä, että yksi avokado maksoi yhdessä kaupassa 3 dollaria. Ja kun avokadopuita täällä kuitenkin kasvaa, ei nyt joka pihassa, mutta ainakin yksi jokaisessa korttelissa! Niin onhan nämä hinnat vain hurjia.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja kun kustannusaiheeseen päästiin, niin avaanpa vielä seuraavaakin seikkaa. Kun asia tuli Suomessa puheeksi muutamien tuttujen kanssa, oli jokainen heistä hiukan yllättynyt hintatasosta.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lentolippujen hinnoittelu</span></h4><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Meillä oli ylipäätään onni päästä tänä kesänä Suomeen ja vielä onnekkaampia olimme, että saimme hankittua lentomme kokonaan lentopisteillä. Moni USA:n suomalainen on nimittäin tänä vuonna joutunut kauhistelemaan lentolippujen hintoja. Economy-luokan lentolippu Yhdysvalloista Suomeen ja takaisin on voinut tänä kesänä maksaa 2 000 - 2 500 dollaria/henkilö! Kun siis esimerkiksi nelihenkinen perhe lähtee käymään lomallaan Suomessa, on hyvin nopeasti kymppitonni palanut, ja se raha pelkkiin lentoihin. Tämän vuoksi erittäin monilta täällä asuvilta suomalaisilta jäi tänä kesänä Suomi-reissu tekemättä. </span></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Samaan aikaan tämä sinivalkoisin siivin lennättävä yhtiö mainosti kuitenkin täsmälleen samoja lentoja 700-900 eurolla, jos siis vain matkanteon aloitti Suomesta. Kyllähän tämä hinnoittelutapa aika monia raastoi. Ja näinhän asia on ollut aina. USA:sta matkaan lähdettäessä kyseinen firma on rahastanut lentomatkaajia oikein kunnolla. Tänä vuonna lentolippujen hinta kuitenkin ylitti todella monelle sen kuuluisan kipurajan.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tulikin taas pitkä postaus, mutta päätteeksi vielä loppukevennyskuva. Kun puhutaan, että suomalaisella pitää olla se henkilökohtainen tila. Liian lähelle ei ole soveliasta tulla. Sain tästä ikuistettua mainion esimerkkitapauksen oululaiselta bussipysäkiltä:</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBlW3qbE8isfjL8Ddre8ILnfeQSq_P_-6jOMkpGuQ3ZR3EfS3n4OIWoEFMje7kz9clkm3qI5w0bEu0MfrlHPG4sQMZeX-Y7XrUy8PXW2aVj4jXExbpIE9U91DXbPL3jZ6uOm53QC_b4qdQGOQmYjB97ovRs5ZeG5b765c5yixxbWQkvJ-7fhfFQfChtzs8/s4027/PXL_20230703_183639563.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2931" data-original-width="4027" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBlW3qbE8isfjL8Ddre8ILnfeQSq_P_-6jOMkpGuQ3ZR3EfS3n4OIWoEFMje7kz9clkm3qI5w0bEu0MfrlHPG4sQMZeX-Y7XrUy8PXW2aVj4jXExbpIE9U91DXbPL3jZ6uOm53QC_b4qdQGOQmYjB97ovRs5ZeG5b765c5yixxbWQkvJ-7fhfFQfChtzs8/w640-h466/PXL_20230703_183639563.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomalaisten toisiinsa pitämä hajurako on siis todistettavasti olemassa. :-)</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PS. Sen, että olin saanut tämänkertaisen tekstini oikolukua ja kuvia vaille valmiiksi, niin eiköhän pesukarhujengi palannut rikospaikalle. Ja tällä kertaa oltiinkin sitten otettu oikein koko suku mukaan! Kummin kaimoja myöten. Pesukarhuja oli nyt yli kymmenen yksilön lössi, sekä täysikokoisia että pienempiä. Ja nähtävästi joukossa oli voimaa, sillä olivat saaneet raskaan betoniharkon pois ruoka-automaatin päältä ja kuivamuonat olivat jälleen maassa levällään. Argh!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PPS. Ja jos joku jäi ihmettelemään, miksi emme todellakaan halua pesukarhuja tontillemme, niin syy ei ole pelkästään ruoka-automaatin hajottamisessa. Pesukarhut ovat yleensä melkoisia tautipesäkkeitä. Ne kantavat mm. raivotautia, myyräekinokokkia ja suoliloisia. Eli niiden kanssa ei todellakaan kannata kaveerata ei (koti)eläinten eikä ihmisten.</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-72234828444845802202023-07-27T21:16:00.001-07:002023-07-27T21:16:58.522-07:00Lisää havahtumisia ja hassuja tilanteita Suomessa, tapaus kesä 2023<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vielä tämän postauksen verran jatkan havaintojani ja hauskoja tilanteita viimeisimmästä Suomi-visiitistäni. Aikaisemmat kaksi Suomi-postaustani voi lukea <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2023/07/ulkosuomalainen-ummikkona-suomessa.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a> ja <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2023/07/ulkosuomalaisen-pienia-havaintoja.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span></a>. Mutta sitten asiaan:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Uskonto tuli iholle</span></h4><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Viiden ja puolen viikon aikana ehdin ajella Suomea ristiin rastiin, lopulta reilusti yli 2 600 kilometriä. Eräänä päivänä ajomatka oli pitkä, joten päätin pitää taukoa ja nautiskella lounaan huoltoasemalla. Pysähdyin Neste-asemalle Keski-Pohjanmaalla. Ilokseni huomasin, että pikaruoan lisäksi tarjolla oli myös lohikeittovaihtoehto. Ja juoma-altaasta löytyi aina Suomessa himoitsemaani kotikaljaa. Kun sellaistakaan ei meillä Piilaaksossa saa, ellet tee itse.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyAYPnXJlkDRCmhoWWUKye-dt9uxeVkHt-fVcpdQSmqP4TB-5wY4t_KjBm9n334cnHgBwUPhxcSMbWEqGUqYcpa6I2I9f2qJ7FxSBteDomV28VjS48MfWZ5CghOwtMa_vKcAkIvU9E8H0R4ozmsALEf6X6ywcoplnggyOMXUy7u5fyyhUSFwr3vfk4Zvjt/s4032/PXL_20230605_085648576.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyAYPnXJlkDRCmhoWWUKye-dt9uxeVkHt-fVcpdQSmqP4TB-5wY4t_KjBm9n334cnHgBwUPhxcSMbWEqGUqYcpa6I2I9f2qJ7FxSBteDomV28VjS48MfWZ5CghOwtMa_vKcAkIvU9E8H0R4ozmsALEf6X6ywcoplnggyOMXUy7u5fyyhUSFwr3vfk4Zvjt/w640-h480/PXL_20230605_085648576.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Huoltamolounas parhaasta päästä. Kotikaljalasi ei päässyt kuvaan. Ettei muuten vaan olisi ollut mangoa tuo keltainen salaatin päällä... ;-)</span></td></tr></tbody></table><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><br /></span><p></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-family: arial; font-size: medium; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;">Otan soppa-annokseni lisukkeineen ja juomineen ja kannan ne tarjottimella pöytään. Kun ryhdyn ruokailemaan, huomaan suoraan edessäni ison television. Se pauhaa melkoisen kovaäänisesti. TV-ohjelmana pyörii ulkona pidetty jumalanpalvelus! Ja nyt ei ole pyhä, vaan arkinen maanantai! Hämmentävää. Jumalanpalveluksen esittämiseen julkisella paikalla en ole törmännyt sitten vuosiin. </span></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Saarnat ja virrenveisuu jatkuvat televisiossa koko ruokailuni ajan. Ajattelen kyseessä olevan jokakesäinen "painajainen", Suviseurat. Painajainen sen vuoksi, että aikoinaan eräänkin kerran olen joutunut autoilemaan tapahtuman aiheuttamissa valtavissa ruuhkissa. Tiet ovat tuolloin täynnä karavaanaria toisensa perään. Tarkistan Suviseurojen vuoden 2023 päivämäärät netistä. Ei, televisiossa ei pyöri suora lähetys Suviseuroista, sillä tapahtuma järjestetään vasta useamman viikon päästä. Siis miksi ihmeessä huoltoaseman televisiosta huudatetaan virsiä kaikkien läsnäolijoiden korville? Maanantaina, lounasaikaan. Tämä jää minulle arvoitukseksi.</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta tilanne jää myös hyvin mieleeni. Ei Piilaaksossa uskonto tai paremminkin tämän alueen kaikki eri uskonnot tule vastaavalla tavalla iholle. Ikäänkuin pakkosyöttönä. Ja noinkin arkisessa tilanteessa. Toki on huomioitava, että myös Yhdysvalloista löytyy alueita, joissa uskonto ja sen tunnustaminen näkyvät arjessa takuulla selkeämmin kuin expattien keskittymässä Piilaaksossa. Ja toisaalta taas, Suomessa sen arvelisin näkyvän voimakkaimmin juurikin Pohjois-, Keski- ja Etelä-Pohjanmaan alueilla. Ihan hyvä herätys minulle, ei sentään herännäisyyttä. Jos tässä nyt aihetta hipoen saan veistellä.</span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNEa89FakP-umwCege8YAmlRINoEDM_P4hMgq1IRfKdzG5_1kwB4UslbE2WfGcb7iZtFXSS0-Iao2IcGybXAVwEpQPf77zoh_O0GZhCR_EmaJpz6lUP-Yc24r-gbEOstqEYcDQq8gngJQYafwKE-5ghVUBcYimzGjtASGYGvxLPKd37I5acuareNl_2lQV/s3094/PXL_20230610_092357880.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3094" data-original-width="2465" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNEa89FakP-umwCege8YAmlRINoEDM_P4hMgq1IRfKdzG5_1kwB4UslbE2WfGcb7iZtFXSS0-Iao2IcGybXAVwEpQPf77zoh_O0GZhCR_EmaJpz6lUP-Yc24r-gbEOstqEYcDQq8gngJQYafwKE-5ghVUBcYimzGjtASGYGvxLPKd37I5acuareNl_2lQV/w319-h400/PXL_20230610_092357880.jpg" width="319" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos jokin asia pysyy Suomessa muuttumattomana, niin huoltoasemakahvi. Että se on joka ikinen kerta yhtä pahaa. Mutta taitohan se on sekin, saada siitä keitettyä niin kitkerää, hahah.</span></td></tr></tbody></table><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></span><p></p><p><span style="background-color: white; color: #202124; font-variant-ligatures: none; letter-spacing: 0.1px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavaksi aivan toisenlaiseen ilmentymään:</span></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seiska-lehti</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vielä muutamia vuosia sitten meillä oli tapana ostaa Suomesta Yhdysvaltoihin palatessamme mukaan juorulehti Seiska. Kysyin tälläkin kertaa ukkokullalta, että mites, hankitaanko lehti taas matkalaukkuun. Vastaus oli ei. Jäin vähän hämmästelemään, mutta perustelut olivat hyvät. Juorut keskittyvät nykyään enimmäkseen sellaisiin julkkiksiin, joita me emme ulkomailla asuneina tunnista laisinkaan. Niinpä heihin kohdistuvat juorutkaan ei meitä oikein liikauta millään lailla. Ja tämä pätee tietenkin myös iltapäivälehtiin. Kohahduttavat uutisoinnit saavat meiltä laimean vastakaiun, kun emme tiedä, ovatko asianosaiset henkilöt laulajia, koomikkoja, urheilijoita, televisiojuontajia vai ketä lienevät.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eli on aika havahduttavaa huomata jäävänsä vuosi vuodelta yhä enemmän ulkopuolelle siitä "julkkisskenestä", josta Suomessa saatetaan jauhaa isollakin kierteellä. Ja toisaalta taas yhdessä porukassa Suomessa tulimme miettineeksi, että onko eräs vanhempi julkkislaulaja enää edes hengissä, kun ei hänestä ole kuulunut aikoihin mitään. Kasvokuvat lehtien kansissa ovat vuosien saatossa vaihtuneet. Mutta näin se vain menee, tästäkin kelkasta tipahdamme siis vuosi vuodelta lisää.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No sitten hauska tilanne, joka sattui jälleen pienellä paikkakunnalla Suomessa:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">"Kaippa ne amerikkalaisetkin jotakin osaa"</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Opin viime keväänä Suomessa asuvalta ystävältäni, että Suomessa on ollut villitys juoda USA:n Washingtonin osavaltiossa tuotettua riesling-viiniä. Samoin ystäväni Piilaaksossa kertoi tämän viinin olleen pop täällä meilläkin jo muutama vuosi sitten. Minulta tämä trendi on mennyt täysin ohi, koska juon valkoviinejä harvakseltaan. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No Suomessapa osui kohdalle oikein lämmin ja kaunis kesäsää. Olin maalla ja päätin käydä ostamassa tätä supersuosittua viiniä iltaruoalle. Saavun pikkupaikkakunnan Alkoon ja hyllystä löytyy kuin löytyykin kyseistä viiniä. Jäljellä on enää kaksi pulloa, joista otan toisen. Myyjä ennättää kertomaan, kuinka hylly on myyty heiltäkin jo liki tyhjäksi ja todella lyhyessä ajassa. Niin suosittua juoma on. Kassan läheisyydessä on samaa juomaa vielä magnum-kokoisena pullona ja myyjä kertoo sen sopivan oikein hyvin juhlissa tarjottavaksi. Kerron kassalla, että päätin nyt itsekin ostaa tätä viiniä vasta ensimmäistä kertaa, ystäväni suosituksesta, vaikka juoma on ollut aallonharjalla Suomessakin jo hyvän aikaa. Tähän myyjä jatkaa minulle: " Joo, kyllä tämä todella suosittu viini on ollut. Ja mikä hämmästyttävintä, tämä on tehty Jenkkilässä. Kaippa ne sitten sielläkin jotakin osaa..."</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Naurahdan myyjän "hiukan" ennakkoasennetta tihkuvaan kommenttiin USA:n viininvalmistustaidoista. Päätän olla paljastamatta, missä asun: Kaliforniassa, vain parin tunnin ajomatkan päässä kuuluisasta Napan viinilaaksosta. Ja että parin tunnin säteellä kodistamme sijaitsee varmasti satoja ellei tuhansia eri viinitiloja. Ja löytyyhän taidokasta viininvalmistusta myös muista USA:n osavaltioista.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kenties myyjä tarkoitti nimenomaan riesling-viinin valmistusta, sillä se ei ainakaan Kaliforniassa ole yleisesti tuotettu viinilaji. Joka tapauksessa kommenttinsa USA:sta minua hymyilytti.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtBHbVyXPPfGQCoV1ejQ0F5t0Dup8AZ-L6iC5psiUih_wRUdOXNcaVelIOBu6ZeERAe5GxK29UtR1JxB0dVxmpfakjr8_UXGxP2hhX0uFPf3qKvVd8pan_735KD6-gxZfJQ2A5BTd6kE0s5Eoz8SL35RJRCuT19tA7HxGm9U8bJVcx8LIjRvx5kUmnxUFH/s3824/original_0fd767e1-f90d-4bde-91ed-56b7ebfd3782_PXL_20230607_142617144.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3824" data-original-width="2868" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtBHbVyXPPfGQCoV1ejQ0F5t0Dup8AZ-L6iC5psiUih_wRUdOXNcaVelIOBu6ZeERAe5GxK29UtR1JxB0dVxmpfakjr8_UXGxP2hhX0uFPf3qKvVd8pan_735KD6-gxZfJQ2A5BTd6kE0s5Eoz8SL35RJRCuT19tA7HxGm9U8bJVcx8LIjRvx5kUmnxUFH/w480-h640/original_0fd767e1-f90d-4bde-91ed-56b7ebfd3782_PXL_20230607_142617144.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Maalaismiljöössä "mökkilasista" viileänä nautittuna viini toimitti tehtävänsä erittäin hyvin.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja sattuihan minulle myös heti Suomeen saavuttuani iloinen yllätys:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Se puhui minulle!</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ennen lähtöäni Suomeen oli ystäväni Piilaaksossa muistuttanut minua leikkimielisesti suomalaisista käyttäytymissäännöistä. Yksi niistä oli, ettei tuntemattomille puhuta. Mutta mitä kummaa! Kun olen juuri saapunut Suomeen ja astelen matkalaukkuineni oululaiseen hissiin, hississä onkin jo nuori herrahenkilö. Ja molempien määränpäänä vieläpä sama kerros. Ja sitten se ihme tapahtui: hän avasi keskustelun kanssani! Siis juuri, kun kaverini oli ennen matkaani varoitellut, ettet sitten mene noin vain tuntemattomille lörpöttelemään siellä. No, matkalaukkujeni kirvoittama lyhyt keskustelu käydään, hymyssä suin ja jopa kohti katsoen. Mietin, joudunko "raportoimaan" hetimiten ystävälleni Kaliforniaan, että täällä Suomessa on kuule kaikki aivan mullin mallin. Tuntemattomat saattavat tulla juttelemaan!</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgETf0iO6WfOjN0s8paybuXdMF9sk-e6MQJeIH4ldiMj2VMetiuF-QcS3E9Rpg-vWuo1J5DUZMybufG7JESxleU95nLWmpQqDZcw9mVSzQ0NuYLqleIp0pFb-ehWb7Dofr-aZvbQJMjPGwN5Fa-wWkcbuZO9qHfFP3W2CM44Cgdi8p5ySfTp3QJQqnabowL/s3959/PXL_20230610_082739589~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2996" data-original-width="3959" height="484" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgETf0iO6WfOjN0s8paybuXdMF9sk-e6MQJeIH4ldiMj2VMetiuF-QcS3E9Rpg-vWuo1J5DUZMybufG7JESxleU95nLWmpQqDZcw9mVSzQ0NuYLqleIp0pFb-ehWb7Dofr-aZvbQJMjPGwN5Fa-wWkcbuZO9qHfFP3W2CM44Cgdi8p5ySfTp3QJQqnabowL/w640-h484/PXL_20230610_082739589~2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaunis voikukkapelto. Kyllähän monet suomalaiset ovat kesäisin niin hyvällä tuulella, että saattavat toistekin huikata jotakin tuntemattomalle.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos joitakin seikkoja huomaa kerran vuodessa Suomessa käydessään muuttuneen, on omalla tavallaan maadoittavaa huomata myös tiettyjen piirteiden säilyvän. Ja tässä loppukevennyksenä yksi niistä:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Säästä valittaminen</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomalaiset taitavat olla mestareita valittamaan säästä. Milloin on liian kylmä, milloin tukalan kuuma. Välillä kaivataan kovasti sateita, kunnes niitä saadaan suomalaisen mielestä aivan liikaa. Ja tätä säästä marmattajan viittaa huomaan kantavani aika ajoin itsekin. Jos nyt ei muuta, niin joko ilma on liian kosteaa tai kuivaa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Säästä valittamisesta sattui hauska muistutus, kun olimme Rukalla. Olin seurannut Rukan alueen säätiedotuksia jo useampi päivä ennakkoon, että osaisi pakata oikeita varusteita mukaan, olimmehan suunnitelleet tekevämme myös yhden päivähaikin. Kun sitten pääsimme paikan päälle, huomasin ilokseni, että ennusteissa luvatut sateet eivät pitäneet paikkaansa. Perillä odotti pilvipoutainen ja oikein kaunis kesäsää. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta tämäpä ei miellyttänyt kaikkia matkailjoita. Ystävämme kuuli paikallisella vastaanottotiskillä, kuinka suomalaismatkailija valitti henkilökunnalle, etteivät paikalliset säätiedotukset olleet pitäneet moneen päivään paikkaansa. Aina oli luvattu sateita, mutta yhtenäkään päivänä ei ollut satanut. Vastaanottotiskin työntekijä oli vastannut valittajalle, että hän on asunut Rukalla 40 vuotta, eivätkä säätiedotukset ole pitäneet kertaakaan paikkaansa. Mielestäni virkailijalta oikein naseva vastaus. Minkäpä hän säälle tai sen ennusteille voi.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Huvittavaa siis oli, että valitushetkellä ulkona oli mitä kaunein pilvipoutainen ja lämmin kesäsää. Annettuja ennusteita huomattavasti parempi. Ja silti suomalainen valitti.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Että tällaisia katkelmia vielä Suomen-matkaltamme. Ensi kerralla sitten jo tunnelmia ja ajatuksia arkeen palaamisesta Kaliforniassa. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! </span></p><p><br /></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-40548229852342793662023-07-20T10:35:00.005-07:002023-07-20T11:01:19.702-07:00Ulkosuomalaisen pieniä havaintoja Suomesta, tapaus kesä 2023<p><span style="background-color: white; font-family: arial; font-size: medium;"><a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2023/07/ulkosuomalainen-ummikkona-suomessa.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Viime postauksessani</span></a> kokosin hiukan yhteen Suomessa sattuneita tilanteita, joissa koin tippuneeni Suomi-Finland-kärrystä joko osittain tai aivan tyystin. Ja kerroin, kuinka ulkosuomalaisen suorittamat lähimaksut hämmensivät maksutilanteissa suomalaisilla kaupan kassoilla. Tällä kertaa jatkan listaamalla pieniä erillisiä havaintojani Suomesta. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Mango, mango, mango!</span></span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ruokakauppareissuilla kiinnitin huomioni, että mango oli nyt vallannut makuna vaikka ja missä! Siis sitä löytyi muiden muassa suklaasta, jogurtista, jäätelöstä, makuvichystä, limpparista, jopa kokiksella oli mangomakunsa. Lisäksi mangoa oli tungettu pullapitkoihin, salaatinkastikkeisiin, lonkeroihin ja teepussukoihin. Ja mikä ehkä käsittämättömintä, jopa yhdessä hammastahnassa oli mangon aromit, OMG! Samoin tuoksukynttilöissä ja yleispuhdistusaineessa oli valittavissa mangontuoksuinen versio. Huh huh.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh3aRASczUseKS0hIeRjnCwoWgHGLVudoV8-WkJioHJUPBaej1ywN9Iy1H9aq89swGsPFlapaIooE3477vwUFqDtx3O7FeZt3q4zJ2DJnPPg3sU75_CkpArqVPsm7sqVmPQH9gZnIs7k_O9Dy6YJoPbtPD2t78cXzvivR-ItgcYf2elWd0py2Xf1nq1U19/s3613/PXL_20230705_061826168.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2693" data-original-width="3613" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh3aRASczUseKS0hIeRjnCwoWgHGLVudoV8-WkJioHJUPBaej1ywN9Iy1H9aq89swGsPFlapaIooE3477vwUFqDtx3O7FeZt3q4zJ2DJnPPg3sU75_CkpArqVPsm7sqVmPQH9gZnIs7k_O9Dy6YJoPbtPD2t78cXzvivR-ItgcYf2elWd0py2Xf1nq1U19/w640-h478/PXL_20230705_061826168.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hyväähän tämä oli. Mutta mistä ihmeestä tämä mangovillitys oikein juontaa?</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ehkä nämä mangotuotteet ovat tulleet Suomessa valikoimiin ripotellen, siis yksi kerrallaan, mutta ei niitä kyllä tällaista armotonta repertuaaria vielä viime vuoden Suomen-visiitilläni ollut. Ei kai sitä "ennen vanhaan" ollut kuin Piltti-mangosose sekä mangomelonijäätelö, ja jälkimmäisessäkin mangoa kai lähinnä nimessä, heh. Ehkäpä suomalaisista yritetään nyt leipoa mangofaneja, tai kenties he sitä jo ovat! Tarjontaa ainakin näytti olevan.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös monet lounasravintolat olivat intoutuneet ottamaan mangon osaksi viikottaisia ruokalistojaan. Mangokastike tai -salsa kuului nykyisin lisukkeena yllättävän useaan annokseen. Mangorahkaa oli jälkiruokana ainakin kerran viikossa jossakin lounaspaikassa pienemmilläkin paikkakunnilla. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lounasravintoloiden mangobuumista tuli vielä toinenkin ajatus mieleeni. Nimittäin kannustus lähiruokaan, siis lähellä tuotettuun ruokaan. Aika moni näistä lounaspaikoista mainosti nettisivuillaankin suosivansa lähialueen tuottajien raaka-aineita. Väistämättä mieleeni tuli, että kuinkas lähellä tuotettua se mango sitten oikein olikaan... Ei taida Tyrnävän pelloilla mangopuita paljoakaan kasvaa, mikäli oikein muistan. Toki lähiruoan suosiminen ja mangon käyttö eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta olisihan sitä supisuomalaistakin tarjontaa yllin kyllin, varsinkin näin kesäaikaan. No, ihan sivupolkuna tällainenkin ajatus pompsahti.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mangotäytteisestä suklaasta vielä toinen samankaltainen havaintoni: Fazerin suklaalevyjen makuvaihtoehtojen räjähtäminen käsiin. Siis niitähän oli nyt aivan valtavasti ja isoissa marketeissa suklaalevyhyllyjä metritolkulla! En ole tainnut pysyä kaikissa eri makuvaihtoehdoissa perässä enää pitkään aikaan...</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-vnNGLUZqSc4E_sSP523G5mCdZm96XqLzV6jmmKdPPQNwsgV43vsvATIk_7Fz9e15etStCyYkLBeRrZBo-MVx3XLNXOqYKwuSM4y5dSgvdB6bQjmhTUh_U3vZtnGwOngsP_MyjBfXbY9X2GEYD_QV2v8uGRqt-M3Nnxtue5pfXUDKeF3ha8jHqImmUWKN/s4080/PXL_20230720_164123985.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-vnNGLUZqSc4E_sSP523G5mCdZm96XqLzV6jmmKdPPQNwsgV43vsvATIk_7Fz9e15etStCyYkLBeRrZBo-MVx3XLNXOqYKwuSM4y5dSgvdB6bQjmhTUh_U3vZtnGwOngsP_MyjBfXbY9X2GEYD_QV2v8uGRqt-M3Nnxtue5pfXUDKeF3ha8jHqImmUWKN/w640-h482/PXL_20230720_164123985.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällainenkin (ainakin minulle) uutuus lähti Piilaakson-laukkuun mukaan.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuplatee</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ilokseni huomasin, että kuplatee oli nyt rantautunut Suomeen ja pohjoiseen, Ouluunkin asti. Kiva, että tulee uusia tuulahduksia tarjontaan. Piilaaksossa tämä aasialaislähtöinen <i>Boba Tea</i> on ollut suosittua jo vuosia. Mutta mikä hauskaa, kuplatee on ollut itsellänikin yhä kokeilematta. Juoman tapiokapallerot ja mahdollinen liika makeus ovat oudoksuttaneet etukäteen. Mutta nytpä tulin maistaneeksi tuota "pop-juomaa" ensimmäistä kertaa Oulussa. Sovimme ystäväni kanssa "kuplateet ja kuulumiset"-tapaamisen uuteen lounaspaikkaan ja rohkeina tyttöinä maistoimme molemmat juomaa ensimmäistä kertaa. Ei siitä minun henkikökohtaista uutta hittijuomaani tule, mutta voin ostaa toistekin.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv__1c4ETBYyF5dHi27S7HaO3WANH_B1W8JGA80n3D22EUSXxfRrrgeRqLkFiV7ct2wwM73g-fBX379CHBZ_Gg78zEtAvkuwxjUspy8Kjx9dFui4TLi1YK_sLhs3TLL4qIF1W5q7rThfz08ij0XgxgRanWKyYt8YsBJ0cdFL8l7gQ910B727n4sNZimtN_/s3980/PXL_20230627_093138864.MP.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3980" data-original-width="2827" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv__1c4ETBYyF5dHi27S7HaO3WANH_B1W8JGA80n3D22EUSXxfRrrgeRqLkFiV7ct2wwM73g-fBX379CHBZ_Gg78zEtAvkuwxjUspy8Kjx9dFui4TLi1YK_sLhs3TLL4qIF1W5q7rThfz08ij0XgxgRanWKyYt8YsBJ0cdFL8l7gQ910B727n4sNZimtN_/w284-h400/PXL_20230627_093138864.MP.jpg" width="284" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Meidän söpöt <i>bobat</i>.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Autokanta</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Totta kai autokanta on hyvin erilainen Yhdysvalloissa ja Suomessa useastakin syystä, mutta nyt ukkokullan kanssa molempien huomio kiinnittyi siihen Volvojen mielettömän suureen määrään. Ja eihän Volvossa toki mitään vikaa ole, mutta tämä tämä vain pisti erityisen paljon silmään, koska Piilaaksossa Volvoja ei kovin paljoa näe. Uusien hybridimallien myötä ovat kyllä katukuvassa lisääntyneet jonkin verran viime aikoina meilläkin. </span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Toisaalta Teslojen määrä tuntui Suomessa kasvaneen nyt rutkasti. Täällä Piilaaksossahan se alkaa olla jos nyt ei jo yleisin automerkki, niin ainakin todella tyypillinen. Niinpä tässä mielessä autokannat Suomessa ja Piilaaksossa näyttäisivät lähestyneen toisiaan. Automerkkejä olikin ihan hauska seurata pitkillä maantiepätkillä. </span><span style="font-family: arial;">Jopa pohjoisessa, Oulu-Kuusamo-Oulu välillä tuntui, että automerkit toistivat kaavaa Volvo, BMV, Tesla. Volvo, BMV, Tesla...</span></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja mitä suomalaiseen katukuvaan tulee, niin ruokalähettien määrä oli myös aivan eri luokkaa kuin aiemmin. Sekä Woltin että Foodoran pyörät suhahtelivat ohi vähän väliä. Ja puuh, sitä sähköpotkulautojen järjetöntä määrää en edes ryhdy ruotimaan...</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNG4Ww56oS_Abc4wHaehlOsIUON_GituHSf3SlX6V7TN-JdI00n7Zk0W95WjzmCkxFtuPRCcV8TaZ7kyl_V0UviphD2pVkiyOSzsOO9EfXSA7oYANJQERxg1zNxAwguSMOcU0YdarbtiiL8yVG3pEnQNCJuAsIavRuL8TIhvcmA61AtWbX7f8-E9aPwmcs/s3908/PXL_20230629_115354028.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2725" data-original-width="3908" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNG4Ww56oS_Abc4wHaehlOsIUON_GituHSf3SlX6V7TN-JdI00n7Zk0W95WjzmCkxFtuPRCcV8TaZ7kyl_V0UviphD2pVkiyOSzsOO9EfXSA7oYANJQERxg1zNxAwguSMOcU0YdarbtiiL8yVG3pEnQNCJuAsIavRuL8TIhvcmA61AtWbX7f8-E9aPwmcs/w640-h446/PXL_20230629_115354028.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Upeita Ruka-Kuusamon maisemia.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sitten vielä yksi, melkeinpä järisyttävä havainto:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Botoxin määrä Helsingissä</span></h4><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helsingissä en voinut olla kiinnittämättä huomiotani naisten "tuunattuihin" kasvoihin. Ja ennen kaikkea nuorten naisten ottamiin "buusteihin". Heti ensimmäisenä Helsinki-päivänä istuutui viereiseen lounaspöytäämme neljän naisen seurue. Kolme heistä oli noin 18-20 vuotiasta nuorta naista ja neljäs arvatenkin ainakin yhden nuoremman äiti. Heidän kaikkien kasvoja oltiin pumpattu täyteaineilla. Lisäksi meikkiä oli suorastaan valtavat pakkelikerrokset. He kuitenkin puhuivat idänsuuntaiselle kalskahtavaa kieltä, joten ajattelin heidän olevan turisteja.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhLNTVoCMkaCkvigUlpdugrPZx7foumtjTXa82oq-vuAuN9Crk3xSloSRNNXUqC-o4A34dH-geVk7Iu84pGlYWPMw-QWORfx3aI2XzWaJvq5ak47z805V8vRqOUvJ8FRLrN4II-6SF6peLbAURIAES612-XDF4Kq2uBCuULho4zZ_DxmHRxxwYr2mxDTae/s4032/PXL_20230707_095244886.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhLNTVoCMkaCkvigUlpdugrPZx7foumtjTXa82oq-vuAuN9Crk3xSloSRNNXUqC-o4A34dH-geVk7Iu84pGlYWPMw-QWORfx3aI2XzWaJvq5ak47z805V8vRqOUvJ8FRLrN4II-6SF6peLbAURIAES612-XDF4Kq2uBCuULho4zZ_DxmHRxxwYr2mxDTae/w640-h480/PXL_20230707_095244886.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Olen käynyt Helsingissä viimeksi ennen pandemiaa ja se oli talviaikaa. Nyt sää suosi lounastella Allas Sea Poolilla.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta botox-havainnot eivät jääneetkään tähän. Seuraavana iltana eräässä ravintolassa nuori nainen aiheutti hiukan draamaa. Yritimme häntä vähän auttaa ja lohduttaa, joten kasvonsa jäivät hyvin mieleeni. Seuraavana päivänä Esplanadin puistossa olin aluksi jo melkeinpä varma, että tuossahan se eilinen drama queen nyt kävelee ohitsemme. Lopulta kyse oli kuitenkin eri henkilöstä. Kahden korttelin päässä tilanne toistui. Luulin taas vastaan kävelevää naista eiliseksi, mutta huti meni silläkin kertaa. Yhtenäistä näille kaikille henkilöille oli nuori ikä maksimissaan 20-22 vuotta, pitkä, vahvasti blondattu tukka, hoikka olemus, huomattavan runsas meikki sekä ne botoxilla luonnottomiksi turvotetut huulet. Eli se kansainvälisestikin tuttu ilmiö, kaikki alkavat näyttää käsittelyjen jälkeen ulkonäöllisesti samalta. Tämä nuorten naisten botox-innostus minua vähän järkytti.</span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQud71mqcdtVy6vx3HIFouwJV-53fj2Jkuc7h00lRPjtoUpEYTrUk1XGERvNVsmf9GudFXdeOPW-A56LI_I-YjfkceW1BhtNOFDoitmjVAJ4lTH6WJFQTAx0XXTcSTr6d_bn5pH7RM_d6VELayMSCyka8QbP9Z8h4M2gpRz0A4DwgbflmG7PiDkpzctwu/s3737/PXL_20230710_101117846.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2653" data-original-width="3737" height="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQud71mqcdtVy6vx3HIFouwJV-53fj2Jkuc7h00lRPjtoUpEYTrUk1XGERvNVsmf9GudFXdeOPW-A56LI_I-YjfkceW1BhtNOFDoitmjVAJ4lTH6WJFQTAx0XXTcSTr6d_bn5pH7RM_d6VELayMSCyka8QbP9Z8h4M2gpRz0A4DwgbflmG7PiDkpzctwu/w640-h454/PXL_20230710_101117846.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Tämän reissun viimeisessä Helsinki-otoksessani paikallisia klassikoita.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta olihan Suomessa paljon samaakin, sitä tuttua ja turvallista. Nimittäin heippalaput. Olin ollut maassa alle vuorokauden ja olin jo saanut ensimmäisen heippalapun auton tuulilasiin. Ja autohan oli parkkiruudussaan aivan kuten kuuluikin. Joku olisi siis voinut ottaa heippalapusta kierroksia, minua tapaus lähinnä nauratti. Ihana Suomi puski päätään pintaan heti ensitunneista. Hahah.</span><div><span><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta arvatkaapas. Kun ryhdyin tätä tekstiäni laatimaan, niin minullehan putkahti mieleeni vielä lisää havahduttavia ja myös pari hauskaakin tilannetta Suomen-reissustamme. Ehkäpä jatkan niiden tiimoilta seuraavassa postauksessani. On ollut myös mielenkiintoista huomata, että kun oli melkeinpä 1,5 kuukautta pois omista Piilaakson-kotinurkista, niin myös tänne palatessa silmät avautuivat joillekin asioille aivan uudella tavalla. Niistäkin luvassa oma postauksensa. </span><br /><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta nyt huikkaan teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PS. Paljon kiitoksia lukuisista kommenteista ja palautteista, joita teiltä sain. Oli kiva jatkaa kirjoittamista, kun lukijani eivät olleet tauon aikana kaikonneet.<br /></span><span><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></span><p><br /></p></div>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-28099170309337907242023-07-13T09:42:00.003-07:002023-07-13T16:22:32.047-07:00Ulkosuomalainen ummikkona Suomessa, tapaus kesä 2023<p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Olen juuri viettänyt Suomessa ihanat viisi ja puoli viikkoa. Palattuani nyt kotiin Kaliforniaan ajattelin perinteisesti avata blogissani, millaisia uusia tilanteita ja omia töppäyksiä sain pitkään Suomesta poissaolleena taas kokea. Ja mukavahan näitä on kirjoittaa itselleenkin muistiin. </span><span style="font-family: arial;">Onneksi tulin rustanneeksi tapauksia luonnoksiksi jo Suomessa niinä aamuyön tunteina, kun jetlag piti väkisinkin hereillä väärään aikaan. Toivon mukaan aihepiirit kiinnostavat myös teitä lukijoitani. Ainakin viime vuonna saman teeman postaukset tuntuivat keräävän useita lukukertoja.</span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM-uFdaL4kSYF7wVCzmknmSbim8faINTqwjQkQnDmh8UDVZVbGYgXHtakEIHV4nNoGzVT5AxkzbkGskw6c2gqlSdrEP6Y8ITTG7ZCeQqNVD15pQgDEwqupCdpu_nJ-hVegVxvSXcKkFCTgfDS9Wf8jKoNlRoqcJ6YNmYlIBjYAAtD7odRZHweUR0giXEid/s1082/Screenshot%202023-07-13%2008.51.22.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1082" height="474" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM-uFdaL4kSYF7wVCzmknmSbim8faINTqwjQkQnDmh8UDVZVbGYgXHtakEIHV4nNoGzVT5AxkzbkGskw6c2gqlSdrEP6Y8ITTG7ZCeQqNVD15pQgDEwqupCdpu_nJ-hVegVxvSXcKkFCTgfDS9Wf8jKoNlRoqcJ6YNmYlIBjYAAtD7odRZHweUR0giXEid/w640-h474/Screenshot%202023-07-13%2008.51.22.png" width="640" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaikki ne eri taksifirmat, omg!</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Voi hyvä tavaton sitä erilaisten taksien määrää! Onhan sitä suomalaisista medioista tullut luettua suomalaisen taksiliikennöinnin vapautumisesta monta monituista kertaa. Mutta saavupa umpiväsyneenä, pitkästä matkasta ja jetlagista pää sekaisin ulos lentokenttärakennuksesta ja näe ensimmäistä kertaa ne kaikki eri taksitoimijoiden erilliset jonot! Kun silloin ennen vanhaan oli vain se yksi jono, jonka ensimmäisen auton kyytiin hypättiin ja piste. Oli se helppoa. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta nyt. Nyt olisi ensin pitänyt osata päättää, minkä toimijan tai yrityksen taksiin haluat mennä, valita heidän jononsa ja hypätä sen ensimmäiseen autoon. Eihän minulla ummikolla ollut nyt mitään käsitystä heidän hinnoitteluistaan. Kuka olisi purnattu puskaradiossa kalleimmaksi, kenellä kenties edullisin kyyti lentokentältä keskustaan? Entäpä palvelun taso?</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No, menin vanhasta tottumuksesta jonoon alueella, missä se yksi ja ainoa taksijono oli aikoinaan ollut. Sain alleni hienon Mercedeksen ja sitä ajamaan kuskin, jolla oli päällään musta puku, kovat kaulassa. Ovet auottiin ja jopa turvavyö minulle ojennettiin. Alkumetreillä arvioitu matka-aika suullisesti tiedotettiin. Wow! Varsinkin ajoajan ilmoittaminen tuntui hassulta, kun itse on käyttänyt ulkomailla asuessaan taksipalveluina jo monta vuotta ainoastaan Uberia ja Lyftia. Niissä ajon ja matka-ajan reaaliaikainen seuranta onnistuu tietenkin asiakkaalta itsenäisesti. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Auton takapenkille näkyvistä tarroista selvisi, että kyseessä oli yksityisyrittäjä. Ja palvelu sen mukaista: erinomaista. Apua, tulisiko tästä nyt kallis tikki? No, 38 euroa kyyti lopulta maksoi. Ei hajuakaan juuri sillä hetkellä, oliko se Oulussa lentokenttäkyydistä ylä- vaiko alakanttiin. Seuraavana päivänä toisen oululaisen taksiyrityksen auto viuhahti ohitseni. Taksin ovessa oli kissan kokoisilla kirjaimilla lentokenttäkyydin hinta heidän autoillaan: 38 euroa. Vaikuttaisi siis olevan hintakart... tai siis hyvinkin yhteneväiset hinnat tuolla ajopätkällä, tarjosipa palvelun yritys tai yksityinen.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomi-lomamme päätteeksi vietimme muutaman päivän myös Helsingissä. Siellä lentokentällä tilanne oli sama. Useita eri taksikyydin tarjoajatahoja ja jokaisella oma jononsa. Mutta nopeasti kävi ilmi, että aika monella heistä oli jälleen keskenään sama hinta 35 euroa. Ukkokulta oli hoksannut lukea etukäteen asiakaspalautteita, joten osasimme valita "hyvän" firman meitä kyyditsemään. Mielenkiintoista toki se, että Helsingissä kyyti lentokentältä keskustaan oli edullisempi kuin Oulussa, vaikka matka on pidempi.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC5xxcwLRpSxjgNn4bm6HWm-8C3X-5brnurCjvxMq8dTAreaQSwcWStGcQDtLF_SYa4hLbLo0gnF2EQTqcKseBXA3aA-lmtDi1HhTuVVxENnEIwOIclIpPdqRrtMhQny9dE0jHIVyLKqiT5XGbrKbMqhLP8DN5wTMqkC19hd6iY6F8RP20Q2P-oEBGeR3G/s1296/Screenshot%202023-07-13%2009.17.54.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1296" data-original-width="1024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC5xxcwLRpSxjgNn4bm6HWm-8C3X-5brnurCjvxMq8dTAreaQSwcWStGcQDtLF_SYa4hLbLo0gnF2EQTqcKseBXA3aA-lmtDi1HhTuVVxENnEIwOIclIpPdqRrtMhQny9dE0jHIVyLKqiT5XGbrKbMqhLP8DN5wTMqkC19hd6iY6F8RP20Q2P-oEBGeR3G/w506-h640/Screenshot%202023-07-13%2009.17.54.png" width="506" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kesäpäivänseisaus, Oulussa päivän pituus 22,5 tuntia. Kuva otettu keskiyöllä ja aurinko kajottaa. Kaunista!</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuoreiden kokemusteni mukaan taksit tuntuivat toimivan Suomessa edelleen hyvin. Mutta jokin myös ontui. Ukkokulta yritti asentaa taksisovellusta puhelimeensa. Sovelluksen asennus kyllä onnistui, mutta tilin tekeminen sovellukseen ja siis luottokortin lisääminen vakiomaksutavaksi ei onnistunut, sillä hänen sovelluskauppatilinsä lokaatio oli tietenkin Yhdysvallat.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eli onhan tämä nyt hassua. Suomalaiseen taksisovellukseen saa tilin käytännössä vain, jos puhelimen käyttäjä asuu Suomessa (tai kenties myös Euroopassa). Herää kysymys, että eikös niitä takseja nimenomaan käytä aika paljon he, jotka eivät asu kyseisellä paikkakunnalla tai edes samassa maassa. He, joilla ei ole kuukausikortteja ja mobiilisovelluksia paikallisliikenteen kulkuneuvoihin, saati entuudestaan tietämystä julkisen liikenteen nykyisistä reiteistä ja aikatauluista. Ja he, joilla on paljon matkatavaraa, eikä julkisen liikenteen käyttö sen vuoksi houkuttele. Kuten me. (Puhelimen sovelluskauppatilin lokaation voi vaihtaa vain kerran vuodessa, joten lyhytkestoinen ja väliaikainen lokaation muuttaminen ei ulkomailla pysyvästi asuvalle ole vaihtoehto.) No, tästäkin selvittiin. Helsingin sisäisiin siirtymisiin sen sijaan käytimme julkisia mobiilisovelluksen avulla ihan onnistuneesti tai taitoimme matkat jalkaisin.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No sitten seuraavaan minua ulkosuomalaisena hämmästyttäneeseen tilanteeseen:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nosto-automaatti</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomesta poissaollessaan sitä onnistuu usein velkaantumaan Suomessa asuville sukulaisille tai ystäville. Yksi maksaa minunkin osuuteni tuttavan eläkkeellejääntilahjasta, toinen kustantaa hautapaikkahoidon puolestani. Yksi ystävä kävi nyt pyynnöstäni ostamassa minulle keväällä ilmestyneen naistenlehden, jossa oli hyvän, ala-asteaikaisen ystäväni haastattelu. Niinpä kun ulkosuomalainen palaa Suomen kamaralle, siellä saa kulkea niin sanotusti lompakko auki: seteli sinne, toinen tänne. Ja vielä yksi isompi seteli tuohon suuntaan. Ja kun meillä kotona USA:ssa pelataan dollareilla, niin velkojenmaksu tietää eurojen nostoa käteisenä. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja minä poloinen kun luulin senkin hoituvan vanhaan tuttuun tyyliin, mutta eihän se niin mennytkään. Ajat ovat (taas kerran) muuttuneet. Etsin kauppakeskittymästä tuttua Otto-maattia, mutta ei sellaista ollut. (<i>Edit:</i> Otto-maatti oli siis aiemmin se ainoa automaatti, jota oman pankkini kortilla oli turvallista käyttää ilman lisämaksuja.) Nyt tarjolla oli Nosto-maatti. Siinä sitten ruuhkaisessa aulassa tavaamaan masiinan tekstejä, että kenen ja minkä pankin kortit siihen kelpaavat. "Ei välitysmaksuja", se tarroissaan lupasi. Kun minä vielä tutustuin laitteen lupauksiin, takanani jo hermoiltiin. Nuori nainen halusi käyttää nostomaattia ennen minua, koska minulla näytti menevän asian opiskelussa aikaa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Päätän paljastaa toopeuteni ja kysyn naiselta, minkä pankin kortti hänellä on. Eri suomalaispankki kuin minulla, mutta nainen usuttaa kokeilemaan. Jos se antaa rahaa, niin hyvä, nainen rohkaisee. Ja näin käy. Saan rahaa, mutta kauppareissun jälkeen tarkistan vielä nettipankistani, että no menikö sitä välityspalkkiota. Ei mennyt, lupaus piti paikkansa, huh.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3860" data-original-width="2848" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMXPiMriQjGv_PS5-5qdi0hSznC6oEM-G9syEWT7hmmfS3Cy-QJu2hO1pHpyEMZiwtqNYFqq8RPHEsaYTqN9K86I_46xizrcB_BQmxe0pPCIaabZYtgTezruatnM8tB-GwLhnUrSoBEDzZjqQT4pe4LqU5JiNzriPHkOEFB6v96nRhxBljVnHPavb00A/w295-h400/PXL_20230531_080323465.MP.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="295" /></span></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Isompaa kertanostoa tehdessä vähän hirvitti, että syntyykö nostosta lisäkuluja. Ja käytänkö lopulta suomalaista vai amerikkalaista korttia käteisen nostamiseen?</span></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMXPiMriQjGv_PS5-5qdi0hSznC6oEM-G9syEWT7hmmfS3Cy-QJu2hO1pHpyEMZiwtqNYFqq8RPHEsaYTqN9K86I_46xizrcB_BQmxe0pPCIaabZYtgTezruatnM8tB-GwLhnUrSoBEDzZjqQT4pe4LqU5JiNzriPHkOEFB6v96nRhxBljVnHPavb00A/s3860/PXL_20230531_080323465.MP.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Rahaan ja maksutapoihin liittyy myös seuraava, meitä molempia hiukan viihdyttänytkin toimintatapa:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lähimaksu Suomessa amerikkalaisella kortilla</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomessa suomalaisilla korteilla lähimaksun suurin sallittu summa on 50 euroa. Muistan, kuinka jollakin Suomi-reissulla olin helisemässä tämänkin kanssa, sillä lähimaksun euroraja oli juuri noussut 25 eurosta 50 euroon. Nyt raja tuntuu vakiintuneen, joten tuttua juttua jo minullekin. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta sitten: Amerikkalaisissa luottokorteissa lähimaksun raja on suurempi, esimerkiksi monissa Visan ja Mastercardin korteissa 100 dollaria. Sen sijaan American Expressin korteissa tuo lähimaksuraja vaihtelee maittain. Kanadassa myönnetyillä korteilla se on 250 CAD ja Iso-Britanniassa 100 GBP. Yhdysvalloissa myönnetyissä Amex-korteissa tätä rajaa ei joko ole tai se on vielä edellä mainittujakin suurempi. Tästä hyvänä esimerkkinä, että meillä meni Suomessa lähimaksuna mukisematta läpi myös yksi yli 500 euron ostos. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">No, mikä tässä sitten oli se hauskuuttavin osuus? Se, kuinka tilanteet toistuivat kerta toisensa jälkeen maksutilanteissa samanlaisina. Kun vilautimme korttia maksaaksemme 50 euroa suuremman ostoksen lähimaksulla, ryhtyi kassahenkilö joka kerta valistamaan, ettei noin suuri summa onnistu lähimaksun kautta. Ja joka kerta, kesken tämän hänen mainitsemisen, korttilaite jo suolsikin maksukuitin onnistuneesta maksusuorituksesta. Eli aika monelle asia tuli uutena, että ulkomaisella kortilla maksuraja voi olla suurempi. Erityisesti muistan sen Prisman kesätyöntekijäkundin kertakaikkisen hämmentyneen ilmeen. Hän ei ollut uskoa tilannetta todeksi. Hän sitten pyysi varmuuden vuoksi ukkokultaa näyttämään henkilötodistusta, mutta sillä hetkellä ukkokullalla oli lompakossaan mukana vain Kalifornian ajokortti. Seuraavaksi kundi äimisteli, että eikö sinulla siis ole ollenkaan sosiaaliturvatunnusta! No totta kai sellainen oli, ja usutin ukkokultaa nyt vain kirjoittamaan itse sen sotun loppuosan kuittiin.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toinen mieleeni jäänyt maksutilanne sattui oululaisessa urheiluvälinekaupassa. Ostokseni suuruus oli noin 80 euroa. Maksoin sen amerikkalaisella kortilla lähimaksua käyttäen. Tilanne eteni jälleen tuttua kaavaa: kassaneiti ehtii sanomaan, ettei noin suuri... Kunnes pääte tulostaa hyväksytyn kuitin. Nyt kuitissa kysytään kuitenkin useampia eri lisätietoja, muiden muassa allekirjoitus, nimen selvennys ja puhelinnumero! Siis mitä ihmettä, puhelinnumero! Olettaen, että maksoin amerikkalaisella kortilla, olisi kai syytä ollut kirjoittaa amerikkalainen puhelinnumeroni. Mutta kiitos operaattorivalintani, eihän se minulla toimi Suomessa! Ja kuka minulle siihen numeroon sitten soittaisi ja kysyisi minulta mitä? Soitettaisiinko Suomesta vaiko USA:sta ja tiedusteltaisiin, olinko se todella minä, joka korttia olin käyttänyt? Ja tämä kaikki, vaikka maksu oli jo hyväksytty. No, minulla oli antaa siihen myös suomalainen puhelinnumero, joten kirjoitin sen. Mitään varmistussoittoa ei kuitenkaan koskaan kuulunut, joten vähän hämmentäväksi tuo tilanne sitten lopulta jäi. Ehkä se oli EU-pykälien vaatima varmistuksen varmistus, vaikka tämä kyllä oli ainoa paikka, missä maksukuittiin vaadittiin puhelinnumeroa. Aina oppii uutta, varsinkin ulkosuomalaisena.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Että tällaisia tilanteita tällä kertaa. Seuraavassa postauksessa olisi vielä tarkoitus kirjoittaa niitä perinteisiä pieniä havaintoja ulkosuomalaisen silmissä muuttuneesta Suomesta. Sitä ennen sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">PS. Pidemmän blogitauon jälkeen saa antaa palautetta ja kommentteja, kiitos. Näkisin vähän itsekin, vieläkö lukijoilla riittää teksteilleni mielenkiintoa.</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com16Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-76062704855481527272023-04-20T08:31:00.000-07:002023-04-20T08:31:44.573-07:00Pieniä kummajaisia vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ensi kesänä kohdallamme täyttyy yhdeksän asumisvuotta Kaliforniassa. Näiden vuosien aikana on tullut sopeuduttua moneen uuteen asiaan ja toimintatapaan, ja harva asia amerikkalaisessa arjessa enää hätkähdyttää. Ensimmäisinä vuosina Amerikan-kummajaisissa riitti ihmeteltävää paljonkin, ja kirjoitin niistä useiden postausten verran tänne blogiinikin. Nyt mm. "<a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2014/11/amerikkalaisia-kummajaisia.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">maton päällä matto</span></a>" ja se, että ruokatavarat pakkaa kaupan kassalla ostoskasseihisi joku muu, ovat jo arkipäivää. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Parhaita väliaikamittareita näihin kummajaisiin sopeutumisessa ovat näiden vuosien aikana olleet Suomi-vieraat, etenkin he, jotka tulevat Yhdysvaltoihin ensimmäistä kertaa. He kun katselevat aivan kaikkea uusin silmin. Heidän ihmetellessä jotakin ääneen huomaa, kuinka monia aluksi itseäänkin hämmästyttäneitä asioita pitää nykyisin täysin normaaleina. Ja että useimmille niistä on jokin aivan järkeenkäypä selitys. Pandemiavuodet toivat vieraisiin tietenkin useamman vuoden katkoksen, joten "väliaikamittauksia" ei niin sanotusti ole ollut.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seuraavaksi kuitenkin muutamia tuotteita ja toimintatapoja, jotka tahtovat yhä edelleen ns. nikotuttaa. Seikkoja, jotka vain eivät tahdo minun suomalaiseen jakeluuni oikein mennä. Yksi käytäntö tuli esille tänä keväänä vasta ensimmäistä kertaa ja siitäpä ajatus tähän postaukseen ylipäätään lähti. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tämän ensimmäisen kummajaisen olin kuitenkin kirjoittanut blogini luonnoksiin muistiin jo vuosia sitten:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Silikonivihkisormus</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Japanilais-amerikkalainen ex-kollegani muutti aikoinaan Piilaaksosta Arizonaan. Lähti sinne sinkkuna, mutta olikin pian menossa amerikkalaisen kanssa naimisiin. Häistään innostuneena hän postasi tapahtumasta someen jo paljon ennakkoon, ja kaikkia erilaisia järjestelyjä oli kiva seurata. Yksi vakava huolenaihe monien muiden joukossa tulevalla morsiammella oli kuitenkin silikonivihkisormus. Jo sormuspostauksen alkumetreillä meikäläisen silmämunat laajenivat. Olin ymmälläni. Mikä ihmeen silikonisormus ja miksi se oli niinkin stressaava asia? </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hänellä oli siis ongelma, että mistä ja millaisen silikonivihkisormuksen hän hankkii, sillä ei kuulemma todellakaan aikonut tehdä puutarhatöitä takapihallaan oikea vihkisormus sormessaan! Minä suomalaisena mietin, että miksi ihmeessä yksin takapihalla kyykkiessä ylipäätään pitää olla sormus sormessa? Kuka sitä siellä katsoo? Ja toisekseen vähän hymähdin, että voih, ei hänen tarvitse kuin kerran ne rutikuivuutta kestävät kaktukset pihalleen istuttaa, sillä ei Arizonan polttava porotus anna rikkaruohoille kasvunsijaa laisinkaan... No, se oli jo sivuraide, mutta ajattelin kyllä, että ehkä tällainen silikonivihkisormus ja oman aviosäädyn esiintuominen, myös omalla takapihalla, on erityisen tärkeää juurikin vastanaineelle. Että se takapihan kaktuskin tietää hänen olevan nykyään rouvaihmisiä. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta. Olin väärässä. Ex-kollegani saikin lukuisia kommentteja amerikkalaisilta ystäviltään, millaisia silikonisormuksia he käyttävät, millaisissa tilanteissa ja mistä olivat ne hankkineet. Urheillessa saattoi olla eri silikonisormus kuin kotona siivotessa, jne. Kyseessä ei siis ollutkaan vain tuoreen naimisiinmenijän innostus. Minusta tämä oli hämmästyttävää. Kun itse olen sitä lajia, että otan kaikki sormukset hyvinkin herkästi pois jo ihan käytännön syistä: sormuksen likaantuminen, tarttuminen, mahdollinen vääntyminen ja urheillessa sormien turpoaminen. Ja jos omalla takapihallani tai urheillessa näytän sormieni perusteella naimattomalle naiselle, ei se minua kyllä haittaa millään tavalla. Uusia kosijoita ei ole ollut jonoksi asti, hahah.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Amerikkalaisille naisille edes jonkinlaisen vihkisormuksen pitäminen tilanteessa kuin tilanteessa tuntui kuitenkin olevan todella tärkeää. Ehkä tämä sitten on amerikkalainen juttu, johon en itse ole lähtenyt vielä yhdeksässäkään vuodessa mukaan. Jos joku teistä lukijoistani ymmärtää enemmän taustoja silikonivihkisormuksien pitämiselle, mm. siellä omalla takapihalla, niin saa valaista minuakin, kiitos. Joitakin pohdintoja minulla tästä on ollut, mutta ne jääköön julkaisemattomiksi. </span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoZmevklqxJ2Og2urHFqJ_9xlxSWk0WoOtkOOsi0v7VOKgVTYOihMjOj_skcDp7QMcQMu7NIQClFkVkbMREn8wjRCRN8ddaNjdt3UbQusQlJPY-3lbqU-W7D5VMi9erngFG3f3Gudx-giuLgo3ZS982RtQfB_7N1g6jl9uVAItNAe82F2saMymHi0osg/s1280/Screenshot%202023-04-14%2015.20.09.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="572" data-original-width="1280" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoZmevklqxJ2Og2urHFqJ_9xlxSWk0WoOtkOOsi0v7VOKgVTYOihMjOj_skcDp7QMcQMu7NIQClFkVkbMREn8wjRCRN8ddaNjdt3UbQusQlJPY-3lbqU-W7D5VMi9erngFG3f3Gudx-giuLgo3ZS982RtQfB_7N1g6jl9uVAItNAe82F2saMymHi0osg/w640-h286/Screenshot%202023-04-14%2015.20.09.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><div style="text-align: left;">Ihan jo Walmart-tavaratalosta näyttäisi saavan silikonisormuksia ja hintahaitariakin löytyy laidasta laitaan.</div></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Meikkiosastolla</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sen harvan kerran, kun minun tarvitsee käydä piilaaksolaisella meikkiosastolla, niin joka kerta hämmennyn edelleen siitä meikkivoiteiden väriskaalan laajuudesta. Onhan se ihan käsittämätön. Sävyjä voi olla kymmeniä ja taas kymmeniä. Tarjolla on äärimmäisen vaaleaa kalpeaihoisuutta ihannoiville aasialaisille, mutta myös todella tummia sävyjä tummahipiäisille. Nämä tummat sävyt tahtovat hätkäyttää enemmän, sillä ainoastaan 2 % lähipiirikuntiemme kolmesta miljoonasta asukkaasta on afroamerikkalaisia. Heitä ei siis sillä tavalla tule katukuvassa runsaasti vastaan. (Verrokkina, että aasialaisten osuus piirikunnassamme on iso, 30 %.) Toki sitten iso osa väestöstä alueellamme on latinoja (27 %), mutta heidän meikkivoidevärinsä ei liene aivan niin syvän ruskea kuitenkaan. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Meikkivoiteen ostajia on siis todella moneen junaan ja suurimmalla osalla voiteen täytyy olla jotakin aivan muuta sävyä kuin mitä minä, Korpi-Kainuun kuusen alla kasvanut ostaisin. Piilaakson monimuotoisesta väestörakenteesta voi siis saada muistutuksen mitä oudoimmissa paikoissa, kuten nyt esimerkiksi meikkivoidehyllyn äärellä. Mikä ihana kummajainen!</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4iKMfvpMyGOjaeUXAt0Pktf28m3e7f3h54OBQoTb2jWLdavTSLYfQnC3vmZ1SV43Yju-U4cCvsGoOpvGw9W451MStrUn9sYmIEnC80JacGivq8n9lvad3WIFPeiUsbDW2DNdulsVIUvBoakMZuZGZgxys5N0kawsk-6f0Ced7RIYcUIJ2rocu6yM6yA/s948/Screenshot%202023-04-14%2015.52.01.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="708" data-original-width="948" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4iKMfvpMyGOjaeUXAt0Pktf28m3e7f3h54OBQoTb2jWLdavTSLYfQnC3vmZ1SV43Yju-U4cCvsGoOpvGw9W451MStrUn9sYmIEnC80JacGivq8n9lvad3WIFPeiUsbDW2DNdulsVIUvBoakMZuZGZgxys5N0kawsk-6f0Ced7RIYcUIJ2rocu6yM6yA/w640-h478/Screenshot%202023-04-14%2015.52.01.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä yhden meikkivoidemerkin värikartta. Löytyy 55 eri sävyä. Tummimman sävyn nimi kartasta valittuna ja kyseinen väri alla purkissaan.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigkbBmYUORIXgr1pws2o20L5OBghqE815ywVbTfojpgUyO5s8_GFHTt4ILmoozAEgENFLI7T28GsZBp3SiMfdeFyHtEBOq76XEBrXIMeqKOgJsMX4SUQtbLErUxGZfQEWjCvf3mT1wmbh5n89QjWCSxGlGt50s3GQV5L2AYeqxaWmD6l2I1z9EqMjpbQ/s876/Screenshot%202023-04-14%2015.52.37.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="876" data-original-width="782" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigkbBmYUORIXgr1pws2o20L5OBghqE815ywVbTfojpgUyO5s8_GFHTt4ILmoozAEgENFLI7T28GsZBp3SiMfdeFyHtEBOq76XEBrXIMeqKOgJsMX4SUQtbLErUxGZfQEWjCvf3mT1wmbh5n89QjWCSxGlGt50s3GQV5L2AYeqxaWmD6l2I1z9EqMjpbQ/w358-h400/Screenshot%202023-04-14%2015.52.37.png" width="358" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_s8OAvs__AptpkCq3Q1VCdU9BCa6dJCS42nTRwMfOTqzefVfOlms64R63cnOsejuxkrAMquSf584m7xmz3rPWy6qHAhgaVmbn2SPfjft-rQJLAbsGoG03B-B-O-spMtVlFLo0T5X4jWwMUk1CjCEgdaZrGVOiO1HC8pKg7OGLiq9rxZna2OeFVp8X-g/s832/Screenshot%202023-04-14%2015.50.03.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="832" data-original-width="802" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_s8OAvs__AptpkCq3Q1VCdU9BCa6dJCS42nTRwMfOTqzefVfOlms64R63cnOsejuxkrAMquSf584m7xmz3rPWy6qHAhgaVmbn2SPfjft-rQJLAbsGoG03B-B-O-spMtVlFLo0T5X4jWwMUk1CjCEgdaZrGVOiO1HC8pKg7OGLiq9rxZna2OeFVp8X-g/w385-h400/Screenshot%202023-04-14%2015.50.03.png" width="385" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä tummin meikkivoide toiselta merkiltä. Sävyn nimi Ebony (suom. eebenpuu, pikimusta). Tässä sarjassa olisi 56 eri sävyä tarjolla. Molemmat värikartat on otettu valtakunnallisen myymälän nettisivuilta, joten toki sävyjä myydään kautta USA:n, ei vain Piilaaksossa. </span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vajaassa yhdeksässä Kalifornian-vuodessa myös kielitaito ja sanasto ovat totta kai eläneet niin sanotusti omaa elämäänsä. Toinen kieli on vahvistunut, mutta harmikseni olen huomannut myös suomen kielitaitoni jo paikoin rapistuvan. Välillä taas päähän ei putkahda millään jokin sana suomeksi, vaan kielen päällä pyörii ainoastaan englanninkielinen versio. Muistin oikosuluista huolimatta on ollut hauskaa havaita seuraava ilmiö:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kielisidonnaiset puhelinnumerot</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yhdysvalloissa olen totta kai hankkinut paikallisen puhelinliittymän, mutta minulla on edelleen myös suomalainen liittymä. On ollut jännä huomata, kuinka USA:n puhelinnumero tulee suusta jos nyt ei vain, niin huomattavasti helpommin englanniksi ja taas Suomen puhelinnumero vain suomeksi. Jos yritän sanoa jompaa kumpaa numerosarjaa sillä toisella kielellä samalla tavalla "loruna", niin kylläpä ovat numerot yhtäkkiä hakusessa. Tiedäthän, kun yleensä luettelet puhelinnumerosi nopeasti ja tietyllä rytmillä. Se sama ei vain yksinkertaisesti onnistukaan toisella kielellä, varsinkaan, jos en näe numeroa kirjoitettuna. Aivoni vain menevät jotenkin solmuun. Kun olin jo vuosikaudet hokenut suomalaista puhelinnumeroani suomeksi, ei se vielä vajaassa yhdeksässäkään vuodessa tahdo taittua yhtä sutjakkaasti englanniksi. Ehkä tämäkin on vain minun henkilökohtainen aivojumini, eikä mitenkään yleinen ulkosuomalaisten keskuudessa.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hyasintit ja amaryllikset</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun minulle suomalaiselle mainitsee nuo kaksi kukkalajia, niin mieleeni tulee oitis joulu. Kyseessä ovat jouluisin sisällä kukkivat, tarkoin vaalitut sipulikasvit. Mutta täällä hyasintit ja amaryllikset ovat enemmän kevään kukkia. Lisäksi ne kasvavat vaivatta ihmisten kukkapenkeissä pihamaalla. Kukinta-aika ja ulkona kasvaminen tuntuvat minusta edelleen kovin ristiriitaisille. (Tosin pidämmehän joulutähtiäkin täällä nimenomaan ulkokoristekasveina, mutta sentään jouluna ne, niin kuin suomalaisittain tuttuun ajankohtaan on tottunut.)</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joulun alla täältä onkin hankala löytää kukkivia hyasintteja. Joskus niitä onnistuu löytämään leikkoversioina, joka on sekin vähän outo ajatus suomalaisittain. Ennen joulua hyasintteja myydään lähinnä kukkasipuleina, joista voi sitten itse kasvattaa sen kukintoonsa asti kevääksi. Tänä talvena sain "jouluhyasinttini" kukkimaan tammikuun puolivälissä.</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQGoBm5Yz3cpzrFZNtSr1wCCgia_ZcLcNbhA1U9YJXNYS31JBLkjO_gizYO6IJaY2nQk3LCToU9ng6qUwlc7CkDHFxhr5Jfh-dV9xxZUivcd_Q8Hu1IGGNfOFB5mlWA_8f_eXq-gk8Ut0N4qWZPXFTLb1XODhu24lAsdj81keQXM72mn1NO6EoMrNceg/s3627/image%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3627" data-original-width="2916" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQGoBm5Yz3cpzrFZNtSr1wCCgia_ZcLcNbhA1U9YJXNYS31JBLkjO_gizYO6IJaY2nQk3LCToU9ng6qUwlc7CkDHFxhr5Jfh-dV9xxZUivcd_Q8Hu1IGGNfOFB5mlWA_8f_eXq-gk8Ut0N4qWZPXFTLb1XODhu24lAsdj81keQXM72mn1NO6EoMrNceg/w321-h400/image%20(1).jpg" width="321" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä sipulista kasvattamani hyasintti avaamassa kukintojaan tammikuussa. Tuoksu on toki yhtä lumoava kuukaudesta riippumatta.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHsvHu7n_an895PXfwyMfYY-O56XRFwnMuc8Q0kh4Kp0wLqYsf9i7sY0X2Mmezl9uLrtUjRly5zu8pZi7Y7ilrrF3rhJR9Frx206VGBANarjyi2Dz8gOLxPVbFcgOtiybrE3Tvl7CNyb91dyZ0I_tNZhSvS7QnmNjZyDF2eYwvKNKwdcGX7fPwuZnOQQ/s4080/PXL_20230313_233220198.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHsvHu7n_an895PXfwyMfYY-O56XRFwnMuc8Q0kh4Kp0wLqYsf9i7sY0X2Mmezl9uLrtUjRly5zu8pZi7Y7ilrrF3rhJR9Frx206VGBANarjyi2Dz8gOLxPVbFcgOtiybrE3Tvl7CNyb91dyZ0I_tNZhSvS7QnmNjZyDF2eYwvKNKwdcGX7fPwuZnOQQ/w301-h400/PXL_20230313_233220198.jpg" width="301" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä upea hyasintti naapurin pihamaalla maaliskuussa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisYHa9kvjPe6OgJAhwnMKiRWextxNRoOrgFrDm5c8dUbQZTStiWxkWJkt3V7SQU-VHsEwBbzuNEj57xaFZ0oaDT9JkO9ptarx6HOHw9j8fzFpfCj8YvN8fzcyzxz4TPKLpl92FB0q6XOnLhjxTT1hWrSMV1wQhQProvmlm5USB8TDcIeNMm2xweSaTGg/s4080/PXL_20230122_202122160.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisYHa9kvjPe6OgJAhwnMKiRWextxNRoOrgFrDm5c8dUbQZTStiWxkWJkt3V7SQU-VHsEwBbzuNEj57xaFZ0oaDT9JkO9ptarx6HOHw9j8fzFpfCj8YvN8fzcyzxz4TPKLpl92FB0q6XOnLhjxTT1hWrSMV1wQhQProvmlm5USB8TDcIeNMm2xweSaTGg/w301-h400/PXL_20230122_202122160.jpg" width="301" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös narsissit kukkivat jo monin paikoin tammikuussa, jolloin tämäkin kuva on otettu. Suomalainen yhdistää sen vahvasti pääsiäiseen ja enemmän loppukevääseen.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaqTiYdeh7ibcUV_zca6yiGnzzxEEcqfcvdcDidUpe_FQLX3A-5mI8hohYsdUOrjbsxgvWyzzjtRIAFosjHxgsBN1Dr39tjOtJtM-Wh3ejGThPOg7Wirn9qH-CegDxGRYzza2c6s6ZAGGL4MsM01emWtc-mEu2p64cXeE0tLFmwvsnhTyxZVm26WTBuA/s3620/PXL_20230416_195536488.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2435" data-original-width="3620" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaqTiYdeh7ibcUV_zca6yiGnzzxEEcqfcvdcDidUpe_FQLX3A-5mI8hohYsdUOrjbsxgvWyzzjtRIAFosjHxgsBN1Dr39tjOtJtM-Wh3ejGThPOg7Wirn9qH-CegDxGRYzza2c6s6ZAGGL4MsM01emWtc-mEu2p64cXeE0tLFmwvsnhTyxZVm26WTBuA/w640-h430/PXL_20230416_195536488.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja tässä amaryllis, suomalaisen joulukukka, kukoistaa naapurin pihassa huhtikuussa.</span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: large;">No seuraavaksi sitten pihamaalta ns. autotallin puolelle:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Auton päästömittaus ilman päästömittausta</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tänä keväänä autollamme USA:ssa tuli ensimmäistä kertaa sen verran ikää, että sille piti tehdä päästömittaus (<i>smog test</i>) ennen kuin sen rekisteröinti seuraavalle käyttövuodelle onnistui. Kaliforniassa tuo maaginen auton ikä on kahdeksan vuotta, ja sitä vanhempien autojen päästöt pitää mittauttaa joka toinen vuosi. Ukkokulta onneksi hoiti tämän ja sain itse olla asiassa vain vapaamatkustaja ja sivustaseuraaja.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Suomessa olen tottunut, että päästöt oikeasti myös mitataan. Työnnetään mittatikku pakoputkeen ja sitten katsotaan laitteesta, mitä suuruusluokkaa ja laatua päästöt oikeasti ovat. Täällä päästömittaus tehtiin toisella tapaa: Auto käyntiin ja lukulaite kiinni auton ajotietokoneeseen. Jos mikään hälytysvalo ei piiputtanut, eikä tietokone vikoja herjannut, oli päästömittaus onnistuneesti suoritettu. (Kenties autot, joissa ei ole ajotietokonetta, päästömitataan ihan oikeasti kuten Suomessakin. Varmuutta minulla ei ole.) </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Päästömittauksen läpimenosta meni tämän jälkeen automaattisesti tieto paikalliselle autorekisterien ylläpitäjälle DMV, ja seuraavana päivänä rekisteröinnin maksuineen pystyi suorittamaan netissä. Paikallisessa pajassa päästömittaus maksoi todistuksineen 40 dollaria, mikä kuulosti olevan piilaaksolaisittain edullisimmasta päästä.</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu-DlTDTVu6hUfHaeCriN-UwO_SU073IzgOKTchNMwNHK5b1ZmqwPgXCMW2Uo86qW3Y-2G9W-UH3C8WSRPHVNdss2VwL2QOAeEnhi8W8jeOtRUwYbZ5VAYDknTTcJ5acjZlln0WFZ9D425vHlXnrg4grV5shdhoxToUkSqE1JNxK1lgENtI1JuxxgYMA/s3277/PXL_20230414_214251240~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2463" data-original-width="3277" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu-DlTDTVu6hUfHaeCriN-UwO_SU073IzgOKTchNMwNHK5b1ZmqwPgXCMW2Uo86qW3Y-2G9W-UH3C8WSRPHVNdss2VwL2QOAeEnhi8W8jeOtRUwYbZ5VAYDknTTcJ5acjZlln0WFZ9D425vHlXnrg4grV5shdhoxToUkSqE1JNxK1lgENtI1JuxxgYMA/w640-h482/PXL_20230414_214251240~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun auton rekisteröinti on tehty, saa postissa oheisen tarran. Se tulee kiinnittää ajoneuvon rekisterikilpeen kuvan yläosan ohjeen mukaisesti: takarekisterikilpeen ja oikeaan ylänurkkaan. Vasemmassa yläkulmassa on rekisteröintikuukausi. Viime vuonna tarra oli oranssi, tänä vuonna sininen. Niinpä poliisin on helppo tehdä nopeasti ihan silmämääräisesti maantieliikenteessä havaintoja, jos jollakin on rekisteröinti tekemättä. Tällä hetkellä autoissa saa siis näkyä vain ja ainoastaan oransseja ja sinisiä tarroja. Vuoden </span><span style="font-family: arial; font-size: medium;">loppuun mennessä jokaisessa ajossa olevassa autossa pitää jo olla sininen tarra.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kalifornian eduksi koko tässä päästömittausasiassa täytyy kuitenkin mainita se, että täällä nolla- ja minimipäästöiset täyssähkö- ja hybridiautot ovat jo todella yleisiä. Kaikista USA:n nollapäästöisistä autoista (<i>ZEV - zero-emission vehicle</i>) suurin osa (<a href="https://www.gov.ca.gov/2023/01/20/california-zev-sales-near-19-of-all-new-car-sales-in-2022/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">40 %</span></a>) myydään Kaliforniassa. Toisena tulee Florida, kolmantena Teksas. Viime vuonna Kaliforniassa lähes joka viides myyty uusi auto oli ZEV ja tällä hetkellä maanteillämme ajaa jo liki 1,4 miljoonaa nollapäästöistä autoa.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Listani päätteeksi vielä yksi pieni kummajainen, joka vain ei tahdo sulautua omaan suomalaiseen ajatusmaailmaani:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Alkoholia alennus- ja poistomyynnistä</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ehkä meidät suomalaiset on varustettu sisäisellä korvakuulokkeella, jonka mukaan alkoholi ja alennusmyynti eivät kuulu samaan lauseeseen. Niinpä minä vielä yhä näiden liki yhdeksän vuoden jälkeenkin vähän kavahdan, kun kaupassa tai niiden mainoksissa myydään alkoholia alennuksella. Perussääntönä useammassakin paikallisessa ruokakaupassa on, että jos ostat kuusi pulloa viiniä tai vahvempaa alkoholia kerralla, saat paljousalennuksen. Lisäksi niin viineistä kuin vahvemmista alkoholeista on usein voimassa yksittäistarjouksia. Toisinaan kaksi kertaa isompi pullo voi tarjouksessa maksaa saman verran tai jopa vähemmän kuin pienempi pullo. Tässä esimerkki yhden perjantain erikoistarjouksesta paikallisessa ruokakaupassa:</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaFovM4qX5EDltiYXAF0lTHsdy4mhAKDcjsrsOCYpV8R7QMCSxkJKXczfDFnLOVRrmCgmmjpCIU208BCS_sfZcY6RpPSjMx1iBV7r2784pryXw28gMpSj_8jYKySdUfGjVvjXahJZe5eadBPIw7U1xRokEt_kYSp_c_DhGPnnAxqbak9rpgbri93bJvA/s3284/PXL_20230414_214227755.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2442" data-original-width="3284" height="476" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaFovM4qX5EDltiYXAF0lTHsdy4mhAKDcjsrsOCYpV8R7QMCSxkJKXczfDFnLOVRrmCgmmjpCIU208BCS_sfZcY6RpPSjMx1iBV7r2784pryXw28gMpSj_8jYKySdUfGjVvjXahJZe5eadBPIw7U1xRokEt_kYSp_c_DhGPnnAxqbak9rpgbri93bJvA/w640-h476/PXL_20230414_214227755.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">0,75 litran pullo vodkaa hintaan 5 USD. Suomessa tällainen tarjous mahtaisi vetää vertoja ilmaisen ämpärin synnyttämälle hysterialle. Ja taas Suomi-viranomaisten mielestä liian edullisesti myyty alkoholi saisi koko Suomen juomaan itsensä hengiltä.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisäksi kauppojen alkoholivalikoimat tietenkin vaihtuvat ja niinpä poistuvat artikkelit saatetaan myydä sillä kuuluisalla uloskantohinnalla. Tässä yksi heräteostos, jonka tein:</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm1qXJh6hV7_AvAvU_yBKdlc0956oxsw_-fUV-qqMadnrnum9sQA658FZ5xVdO0BtWBOKaukj6E58OqevbFmkpKB5DQoN2c2hp5FcKQxlfc3M0LAjF2ueCA9Boz5ss6vzLhrfJl6lpCJuuH4p_HGREYVFk3pqmIIIC1hu0OODvGv0AvewpweEmDKjqaQ/s3072/PXL_20230207_005125095.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2832" data-original-width="3072" height="369" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm1qXJh6hV7_AvAvU_yBKdlc0956oxsw_-fUV-qqMadnrnum9sQA658FZ5xVdO0BtWBOKaukj6E58OqevbFmkpKB5DQoN2c2hp5FcKQxlfc3M0LAjF2ueCA9Boz5ss6vzLhrfJl6lpCJuuH4p_HGREYVFk3pqmIIIC1hu0OODvGv0AvewpweEmDKjqaQ/w400-h369/PXL_20230207_005125095.jpg" width="400" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Neljä tölkkiä Pride-teemaista valkoviini-spritziä viidellä dollarilla. Osoittautui ihan hyväksi ja raikkaaksi juomaksi. Harmi, etten uskaltanut ostaa tätä itselleni entuudestaan tuntematonta juomaa toistakin pakkausta. Halvalla olisi saanut. ;-) </span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaisia ajatuksia ja infoa tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-90185963800616666742023-03-27T09:22:00.003-07:002023-03-27T11:51:41.214-07:00Myrskyä myrskyn perään, äänestämisen juhlaa ja yllätyskissa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helmikuussa <a href="http://ribsandcoke.blogspot.com/2023/02/myrskytuhoja-ja-niiden-korjauksia.html" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">kirjoitin</span></a> teille Pohjois-Kaliforniaa koetelleista myrskyistä, niiden aiheuttamista tuhoista sekä suorastaan poikkeuksellisesta talvestamme. Valitettavasti myrskyt ja rankkasateet ovat jatkuneet aiheuttaen lisää tuhoja, osa niistä jo melko uskomattomiakin. </span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Uusi myrsky aina viikon välein</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tänä talvena Pohjois-Kaliforniaan on iskenyt jo reilusti yli kymmenen ns. ilmakehän jokea (<i>atmospheric river</i>). Kyseessä on kapea kaistale ilmakehässä, joka aiheuttaa vesihöyrystymistä, rankkasateita ja tulvia. Trooppisella alueella puhuttaisiin trooppisesta tulvasta. Vuosia kuivuudesta kärsineelle maaperälle sataneissa vesimäärissä on ollut pureksittavaa. Ja tuhot ovat olleet sen mukaisia. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisäksi on ollut mielenkiintoista huomata, että olemme saaneet myrskyjä nyt tasan viikon välein. Myrskyn pahin päivä sattuu osumaan aina tiistaille. Myös tälle viikolle on luvassa uusi myrsky, jonka voimakkain aikaikkuna osuu, kappas vain, jälleen kerran tiistaille. Tiistait ovat jääneet hyvin mieleeni, sillä silloin olisi lempijoogatuntini. Nyt tunti on jouduttu jo kahtena edellisenä tiistaina perumaan ja aina samasta syystä: kuntosalilta on sähköt poikki myrskytuhojen vuoksi. Saapa nähdä, voidaanko joogatunti pitää tällä viikolla? </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Selkärankani kaipailisi jo kovasti tiistain joogaohjaajan väännöksiä, mutta se on toki näiden seuraavien myrskytuhojen rinnalla varsin pieni haitta:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myrskytuhoja</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime viikon myrskyn tiimoilta alueellamme kuoli peräti viisi ihmistä, kun myrsky kaatoi puun auton päälle. Onnettomuudet olivat erillisiä tapauksia. Isoja puita kaatui myös paljon talojen päälle. Lisäksi paksuja oksia katkeili tukkimaan ajoväyliä ja katkaisemaan sähkölinjoja. Toissaviikolla pahimmillaan yli 500 000 taloutta oli ilman sähköjä. Yksi heistä oli ystäväni, joka perheineen kärsi reippaasti yli 50 tunnin sähkökatkoksesta.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYrJyFvxaCRILoF8YqZ18rDRwOhAsLfD_OykgS2Q2NuWPiz1D6eMxE0l3zTpKuP_fCdG91-AJJ4T0xqA8xIcYp_VQyLay4OpVHu96XEFY51dQb0eX8KQImrsI3HBEOxrAE_2Cuc7W2aNBMEOL1KFAUGxbbyUZ2jjMqiSty3s7aRxufRf4b7GFap_WHQg/s1080/Screenshot_20230321-170019_2.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="619" data-original-width="1080" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYrJyFvxaCRILoF8YqZ18rDRwOhAsLfD_OykgS2Q2NuWPiz1D6eMxE0l3zTpKuP_fCdG91-AJJ4T0xqA8xIcYp_VQyLay4OpVHu96XEFY51dQb0eX8KQImrsI3HBEOxrAE_2Cuc7W2aNBMEOL1KFAUGxbbyUZ2jjMqiSty3s7aRxufRf4b7GFap_WHQg/w400-h229/Screenshot_20230321-170019_2.png" width="400" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja kun lämpötilat ovat tätä luokkaa, niin sähkökatkojen aikana alkavat talot ja asunnot viiletä nopeasti. Tuo +8 (tuntuu kuin +3) on poikkeuksellisen alhainen ollakseen maaliskuun loppupuolen lämpötila meidän seuduillamme. Useina vuosina tähän aikaan vuodesta lämpöä on päivisin +20 C ja on voitu saada jo muutama hellepäiväkin.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime tiistaina myös esimerkiksi iso rekka kaatui tuulen voimasta San Franciscon lahden ylittävällä Bay Bridge -sillalla. Tuuli oli hurrikaanilukemissa. Kaatunut rekka vuorostaan aiheutti massiiviset liikenneruuhkat, kun ihmiset yrittivät päästä työpäivänsä päätteeksi San Franciscon keskustasta tai muualta San Franciscon lahden länsipuolelta lahden yli koteihinsa. Muut sillat kuormittuivat autojen määristä täysin ja julkinen liikenne takkuili, käytännössä katsoen seisoi. Muiden muassa lahden yli kulkevat lautat laitettiin voimakkaan merenkäynnin vuoksi tauolle. Twitter ja muut kanavat alkoivat täyttyä työpaikoilta koteihinsa palaavien ihmisten tuskaisista päivityksistä. Monet olivat tehneet matkaa kotiinsa jo kolme tuntia, eikä loppua ollut vielä näkyvissä.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzlltz4IVzZVl_v_K8P69wip3ze2cJLA0Ju0zWPq3SZpX7PaI4pAzOCgN0YAK2cQDIBkaNqlKPRTk2CGCb4lDhWT03z3foXPDMcZMEkP03rU-d-MuFVeV3lqO6JiYI9fTG4nWoiAarlrLR2n54s0f4ygOgS7U11zdGQnt7TNEY-Xz5aGO_tfNzudLIsQ/s1322/Screenshot%202023-03-26%2017.02.34.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1082" data-original-width="1322" height="524" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzlltz4IVzZVl_v_K8P69wip3ze2cJLA0Ju0zWPq3SZpX7PaI4pAzOCgN0YAK2cQDIBkaNqlKPRTk2CGCb4lDhWT03z3foXPDMcZMEkP03rU-d-MuFVeV3lqO6JiYI9fTG4nWoiAarlrLR2n54s0f4ygOgS7U11zdGQnt7TNEY-Xz5aGO_tfNzudLIsQ/w640-h524/Screenshot%202023-03-26%2017.02.34.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Bay Bridge Google Mapsin kartalla. Silta on keskeinen kulkuväylä työmatkaliikenteelle San Franciscon keskustaan ja sieltä pois.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNfbL1T8Sq2riPT_k9QOtGOlDO9j6CcOJxJGUIV1EpL3SQFAp4zcGEN1EHMYoW5MJlmSb0wS_8ughUiS_KG-EV_2lzXFK-w46erlqm1k_CvnxcQp0ega-vSv4NvsptwLYJ9fs5Woy37XtCX7CHZ2e05kxnb45rNZJ4NshxJLFqe6cJv9oYh0v1FHOcpQ/s1326/Screenshot%202023-03-26%2017.35.40.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1020" data-original-width="1326" height="492" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNfbL1T8Sq2riPT_k9QOtGOlDO9j6CcOJxJGUIV1EpL3SQFAp4zcGEN1EHMYoW5MJlmSb0wS_8ughUiS_KG-EV_2lzXFK-w46erlqm1k_CvnxcQp0ega-vSv4NvsptwLYJ9fs5Woy37XtCX7CHZ2e05kxnb45rNZJ4NshxJLFqe6cJv9oYh0v1FHOcpQ/w640-h492/Screenshot%202023-03-26%2017.35.40.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kron4 News -uutiskanavan kuva sillalle kaatuneesta rekasta. Rekka kaatui sopivasti työmatkaruuhkan aikaan klo 17. Silta päästiin avaamaan liikenteelle 3,5 tuntia myöhemmin.</span></td></tr></tbody></table><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kahdessa viimeisimmässä myrskyssä ilmeni myös aivan uusia, suorastaan hengenvaarallisia tuhoja. Edeltävällä viikolla San Franciscon 52-kerroksisesta pilvenpiirtäjästä <a href="https://therealdeal.com/sanfrancisco/2023/03/15/shower-of-glass-rains-down-from-52-story-tower-in-san-francisco/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">irtosi ikkunalasi</span></a>, joka lensi tuulen voimasta alas jalkakäytävälle. Mikä giljotiini! Business Times pitää kyseistä pilvenpiirtäjää jopa kaupungin parhaana toimistorakennuksena. Siinä pitävät konttoreitaan mm. Bank of America, Microsoft ja suomalainen menestyjä Supercell. Mutta näin kävi. Ikkuna otti ja lähti. Viime viikon myrsky toisti tempun toisessa sanfranciscolaisessa pilvenpiirtäjässä. Jälleen kerran iso ikkunalasi rikkoontui ja räiskähti alas kadulle. Onneksi kukaan ei jäänyt noiden irronneiden lasien alle!</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisäksi viime myrskyssä yhdestä San Franciscon korkeasta asuinkerrostalosta lensi parvekkeelta kokonainen sohva alas jalkakäytävälle. Tilanne tallentui sattumoisin videolle: Yksi pilvenpiirtäjäasukas oli juuri ottamassa olohuoneessaan videota omasta parvekkeestaan, jonka lattialle asetetut levyt irtoilivat myrskytuulen voimasta. Yhtäkkiä kesken videoinnin taustalla lentää musta sohva. Tuuli oli todellakin yltynyt hurrikaanilukemiin, joten ei ihme, että näinkin vakavia seurauksia se sitten aiheutti.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYqhX9Pibeox_kKoMnpV0NaI3R1fuof61SKyKa8quTR2C2-j75we1TiGwGYxeYsgvDKfawYbC5rHZta1MKWyJmkWRgtcDzp0EPZsU97khvVGk8DnYNKcK_ioDjBDkM7-9Dssb7aLkCB-9tViyZ7aUIe_qtsOVg1qgz1qUyen5oeFws0LCKhHUwfS-rgw/s1080/Screenshot_20230325-141225.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="862" data-original-width="1080" height="510" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYqhX9Pibeox_kKoMnpV0NaI3R1fuof61SKyKa8quTR2C2-j75we1TiGwGYxeYsgvDKfawYbC5rHZta1MKWyJmkWRgtcDzp0EPZsU97khvVGk8DnYNKcK_ioDjBDkM7-9Dssb7aLkCB-9tViyZ7aUIe_qtsOVg1qgz1qUyen5oeFws0LCKhHUwfS-rgw/w640-h510/Screenshot_20230325-141225.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">CBS-uutiskanavan YouTube-video lentävästä sohvasta nähtävissä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=cW_dJ6ApkH0" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">täältä</span>.</a></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eikä oma pihammekaan säästynyt. Kenties muistatte, että tammikuun myrskyssä kyytiä sai takapihamme viisimetrinen palmu. Viikkoja kului, mutta lopulta palmu sai betoniin valetun tukitolpan rinnalleen. Mutta kuinkas kävi? Toissaviikon myrskypuhureissa ei suinkaan kaatunut uudestaan palmu, vaan palmun tukitolppa! Palmustamme katkesi ainoastaan yksi massiivinen lehti. Että niinkin jämerä tuki sitten oli. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa... </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pihallamme kasvava ja parhaillaan kukkiva persikkapuukin sai kyytiä. Puu pysyi onneksi pystyssä, mutta sen kukintojen hennon vaaleanpunaiset terälehdet irtoilivat tuulten voimasta. Kun katseli ikkunasta ulos, oli pihassamme ajoittain kuin vaaleanpunainen lumisade.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myrskyjen tuhoja siivotaan ja korjaillaan alueellamme edelleen. Moottorisaha laulaa täällä nyt korttelissa jos toisessakin, kun kaatuneita isoja puita ja katkenneita oksia sahataan pienemmiksi poiskuljetusta varten. En usko, että kaikkia vahinkoja saadaan korjatuksi ennen kuin uusi myrsky jo kurkkii sääkartoilla. Tuhoja on todella paljon. Tässä viikonloppuna otettuja kuvia.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSh4e-6jf1QgL0xdqjhw1WQ3NwRZ_5Q71VpeLhvI_EUFmaBa8lt9J4HLQYKrSaTtTiZArs7jWATNrzW2zacKRynoLW3n4JjQgPSlVuySV8m0mKMfCe3PjeJBS5V2s_bYMM3LyPgk936jpoFA3dQ8fAEVcwZ1e0QaSxIvFDLTjv6PxK1WEY4-7oCJagwQ/s4080/PXL_20230326_184804999.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSh4e-6jf1QgL0xdqjhw1WQ3NwRZ_5Q71VpeLhvI_EUFmaBa8lt9J4HLQYKrSaTtTiZArs7jWATNrzW2zacKRynoLW3n4JjQgPSlVuySV8m0mKMfCe3PjeJBS5V2s_bYMM3LyPgk936jpoFA3dQ8fAEVcwZ1e0QaSxIvFDLTjv6PxK1WEY4-7oCJagwQ/w482-h640/PXL_20230326_184804999.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pätkä aitaa kaatunut. Saman aidan toinen pää oli vastaavassa jamassa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_MEHCycAg54dH9D02twa4eCLxi9r_Qm_u4onNa8uNs9Be1X-FXueiOOskl07WK-Nqes0_HreF5jXUstf32viJ152pmiCEfWpS_nkPA49VFYSYs_TlEtV_LH4ssjDogqZG0P65_eQ2cBZE4eV64rhIPMq1cYaBAZFbzD_aATh3JhPhpyv2vxQuOBKOIA/s4080/PXL_20230325_143203043.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_MEHCycAg54dH9D02twa4eCLxi9r_Qm_u4onNa8uNs9Be1X-FXueiOOskl07WK-Nqes0_HreF5jXUstf32viJ152pmiCEfWpS_nkPA49VFYSYs_TlEtV_LH4ssjDogqZG0P65_eQ2cBZE4eV64rhIPMq1cYaBAZFbzD_aATh3JhPhpyv2vxQuOBKOIA/w640-h482/PXL_20230325_143203043.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuntosalin parkkipaikalla oli lauantaina vielä kovastikin siivottavaa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaJT250-VyHLWdPOw4u7p1srCjNpsOCMnI1oYd8VDD1vcuQuxQTT6iBiAcmeIWU1Vx6EfbotoduAEBAq4YHzWp1H4v2UQfPZtGBPPywfbUTilwfp5kL946aywls4vrkbSZp-wjkNxq9QHFO1dhfOZpBoE3bnZX5Y5JMPrgXED83L3tS3r6T1QwfajC9Q/s4080/PXL_20230326_185319650.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="2914" data-original-width="4080" height="458" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaJT250-VyHLWdPOw4u7p1srCjNpsOCMnI1oYd8VDD1vcuQuxQTT6iBiAcmeIWU1Vx6EfbotoduAEBAq4YHzWp1H4v2UQfPZtGBPPywfbUTilwfp5kL946aywls4vrkbSZp-wjkNxq9QHFO1dhfOZpBoE3bnZX5Y5JMPrgXED83L3tS3r6T1QwfajC9Q/w640-h458/PXL_20230326_185319650.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ajoväylälle asetettu varoitustolpat, koska ison puun oksia kerätty kasaan.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj5axsUhRSqhDPTVFFflcpy8Y5s57YVb4SvRUGys-kckEE56zOH0WyU2SXD87xliXMHh033NW2B95dMDpjHy6YyKCjOuRaqfy8UuGERFdqtho8JhUDKjqPg5RA9GyNr5qTS4niIMG-FnPhTDZ-bE2F9nuym-SxMjbATSPMWo6GdA4WL0VBowXjHjL-EA/s4080/PXL_20230326_193203468.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj5axsUhRSqhDPTVFFflcpy8Y5s57YVb4SvRUGys-kckEE56zOH0WyU2SXD87xliXMHh033NW2B95dMDpjHy6YyKCjOuRaqfy8UuGERFdqtho8JhUDKjqPg5RA9GyNr5qTS4niIMG-FnPhTDZ-bE2F9nuym-SxMjbATSPMWo6GdA4WL0VBowXjHjL-EA/w640-h482/PXL_20230326_193203468.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Useampikin lukijoistani tietää Sunnyvalen Washington-puiston. Sielläkin oli kaatunut valtava puu. Ympärillä varoitusnauhat ja oranssit tötteröt.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXsJjTGpe33ZUwX8s_CfUXuncnAoyiiVd32YK2lfmZEnECiGFCQA3noMinKof9WPNge2Pu7B9_SpZ5fDmpyPuYy_vIYFwTUMtxxG0Aw1vu9E2dn0pHnAZR0DMDYs6GPjqtgSmQ0DE_BRozmfHeNmfEu0qrVNqrYHdoCIQwSdCKn6iSutHuYgJgsJ3FTg/s1304/Screenshot%202023-03-26%2018.09.37.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="732" data-original-width="1304" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXsJjTGpe33ZUwX8s_CfUXuncnAoyiiVd32YK2lfmZEnECiGFCQA3noMinKof9WPNge2Pu7B9_SpZ5fDmpyPuYy_vIYFwTUMtxxG0Aw1vu9E2dn0pHnAZR0DMDYs6GPjqtgSmQ0DE_BRozmfHeNmfEu0qrVNqrYHdoCIQwSdCKn6iSutHuYgJgsJ3FTg/w640-h360/Screenshot%202023-03-26%2018.09.37.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Myös yksi moottoritien penger sortui rankkasateissa. Kuvalähde <a href="https://www.cbsnews.com/sanfrancisco/news/highway-580-livermore-altamont-pass-repairs-landslide-friday-getaway-commute/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">CBS News</span></a>.</span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Poikkeuksellisen kylmää ja sateista</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja ei vain myrskyjä, mutta tämä talvi on ollut myös poikkeuksellisen kylmä ja sateinen. Sateet tulevat Sierra Nevadan vuoristossa tietenkin lumena ja lumimassat alkavat olla jo hälyttävän suuria. Monet pelkäävät kattojen romahtavan painavien lumikinosten voimasta. Joidenkin mökit ovat hautautuneet täysin lumeen. Tässä yksi uutiskuva Bear Valleyn laskettelukeskuksesta. Lunta oli kuvanottohetkellä 16 metriä! </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLj6vDMlZcy1nhP2UwfqRpvGnD4SQOPo9oPHutHsVVatapqYI7JfQPDZ-7WC5zc6mm2HCLB9pgfttZTqwNY_8eZ65-DhnJib6sNLTRG9v6_-NVktZr6skWlN_WGGxGr6NFB_Yteot3IkPF_Fdae5FuvJ_o5FwDBJeei02ho0z-3faM_ze9egF2AIcAPA/s874/Screenshot%202023-03-26%2018.24.50.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="862" data-original-width="874" height="632" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLj6vDMlZcy1nhP2UwfqRpvGnD4SQOPo9oPHutHsVVatapqYI7JfQPDZ-7WC5zc6mm2HCLB9pgfttZTqwNY_8eZ65-DhnJib6sNLTRG9v6_-NVktZr6skWlN_WGGxGr6NFB_Yteot3IkPF_Fdae5FuvJ_o5FwDBJeei02ho0z-3faM_ze9egF2AIcAPA/w640-h632/Screenshot%202023-03-26%2018.24.50.png" width="640" /></span></a></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lake Tahoen alueen laskettelukeskuksissa lunta on ollut jopa tuotakin enemmän. Niinpä yksi sen suosituista laskettelukeskuksista <a href="https://www.kron4.com/news/bay-area/many-ski-resorts-near-bay-area-are-extending-ski-seasons-thanks-to-feet-of-fresh-snow/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">ilmoitti</span></a> vastikään kauden jatkuvan aina itsenäisyyspäivään asti. Eli <i>4th of Julyn</i> voi halutessaan viettää laskettelusukset jalassa rinteitä alas rallatellen. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lopuksi vielä toisenlaisia arkikuulumisia viime viikolta. Keskiviikkona myrsky oli tältä erää laantunut. Aurinko paistoi ja ohjelmanumerona oli seuraava:</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Äänestäminen</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viime viikolla oli myös ulkosuomalaisten tärkeä vaikuttamisen paikka: ennakkoäänestysmahdollisuus Suomen eduskuntavaaleissa. Tilanteesta teki erityistä juhlaa se, että Piilaakson tai oikeastaan koko Pohjois-Kalifornian äänestyspaikaksi oli valikoitunut Nokian uusi toimisto omassa kotikaupungissamme. Niinpä meillä oli äänestyspaikalle vain viiden minuutin ajomatka. Aivan mahtavaa! Tämä oli suorastaan luksusta ottaen huomioon, että koko Yhdysvalloissa, siis jotakuinkin Euroopan kokoisella maantieteellisellä alueella, ennakkoäänestyspaikkoja oli yhteensä 18 kpl. Näistä kolme sijaitsi Kaliforniassa. Tarkkana kuitenkin sai olla, sillä Piilaaksossa ennakkoäänestys oli mahdollista vain ja ainoastaan yhtenä päivänä. Ajankohtaa ei siis kannattanut unohtaa, jos aikoi äänensä vaaleissa antaa. Mutta aika moni sen onnistuneesti muisti: korviini kantautui vankka huhu, että Piilaakson äänestyspaikalla kävi tuona päivänä äänestäjiä peräti pari tuhatta.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaxnCTdfAuUd8lQhVroqqNdpv9nFsYBvkyM26whJ_9Fx1OIFNU_LWBgoiVhIKce5U-P7dJixIARzieDRVY2jdg9qgqootl-YqUESLNMN_5T3Kf2sR51N483Ugj0xM0P3pPkYBgsY_fcPc0c2ZaJulGbmEhBjiZspeq_9x3deOaba_YdtGABuLC_3NVVg/s4080/PXL_20230322_214400333.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaxnCTdfAuUd8lQhVroqqNdpv9nFsYBvkyM26whJ_9Fx1OIFNU_LWBgoiVhIKce5U-P7dJixIARzieDRVY2jdg9qgqootl-YqUESLNMN_5T3Kf2sR51N483Ugj0xM0P3pPkYBgsY_fcPc0c2ZaJulGbmEhBjiZspeq_9x3deOaba_YdtGABuLC_3NVVg/w482-h640/PXL_20230322_214400333.jpg" width="482" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Uudet hienot tilat oli Nokialla. Taustalla juhlavasti Suomen ja USA:n liput</span>.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yllätyskissa</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kerroin(kohan) blogissani jo aiemmin, kuinka pihpiirissämme alkoi joskus viime vuoden loppusyksystä liikkua illan hämärissä töpöhäntäinen kissa. Kissa oli valtavan säikky, vaikutti siis ei kenenkään kotikissalle. Annoimme kissalle pikku hiljaa ruokaa ja kissa ottikin tavakseen tulla meille aina iltapalalle. Näiden kuukausien aikana ystävänkappoja on yritetty hieroa kaikin mahdollisin tavoin, mutta edelleen kissa tykkää sähistä, jos koetamme sitä lähestyä. Mietimme jo, osaako kissa naukua laisinkaan, ja tuo sähinä on kenties viiksiniekan ainoa tapa ilmaista ääneen itseään. Viimeisen kuukauden aikana kissa on ilmestynyt usein myös aamupalalle. </span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguBvj5eafr-9Nt6qFKEQWJGhbQoL2ZdxDeDQ_Teg2WzKcd9OdTlwzM33i4qymJk0vhDqVvlCbMNB_VOeynfaO9rXEPei-PeDGMBaOJ5VNjhB8n7inQYBBB4DH0-lwu89L8E-2MIAjedMkDF0nZvbJNaEUwVrAA_C-wGZPF4IEpIKXkKBLxFIkzbu8aMA/s3441/PXL_20230325_222045055~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="3441" data-original-width="2799" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguBvj5eafr-9Nt6qFKEQWJGhbQoL2ZdxDeDQ_Teg2WzKcd9OdTlwzM33i4qymJk0vhDqVvlCbMNB_VOeynfaO9rXEPei-PeDGMBaOJ5VNjhB8n7inQYBBB4DH0-lwu89L8E-2MIAjedMkDF0nZvbJNaEUwVrAA_C-wGZPF4IEpIKXkKBLxFIkzbu8aMA/w325-h400/PXL_20230325_222045055~2.jpg" width="325" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Arka ja töpöhäntäinen kissakaverimme. Hänelle olemme jo antaneet kutsumanimen.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt parina viime viikkona olemme kuitenkin olleet hiukan ihmeissämme, kun ruokalautanen on ollut aina katin vierailun jälkeen tyhjä. On tuntunut, että annoskoko kissalla on vain kasvanut ja kasvanut. Mutta kappas, viime viikolla syy ruoan menekkiin selvisi: kupillahan käy myös toinen kissa. Nyt meillä olisi pihapiirissämme siis kaksi suloista kesytettävää.</span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUEVl3Y3MHI5D6VsoJol6iBQvSONdETFvaCi_K2j7tSQ7pz21H6eupmnKGEOQWBAkMYcsjJ9X6fw8rZuVSTiA4Ku3B7sBkSRoNaB3YmgQebawv4EePQg8mOAjcWmxfXELkcXJ_iKAE8aZpd9VPJ038jsmA88rzZvblLtPfczNjLe7WuRDdNCH7Nrs0Fg/s1214/1000007145~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="837" data-original-width="1214" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUEVl3Y3MHI5D6VsoJol6iBQvSONdETFvaCi_K2j7tSQ7pz21H6eupmnKGEOQWBAkMYcsjJ9X6fw8rZuVSTiA4Ku3B7sBkSRoNaB3YmgQebawv4EePQg8mOAjcWmxfXELkcXJ_iKAE8aZpd9VPJ038jsmA88rzZvblLtPfczNjLe7WuRDdNCH7Nrs0Fg/w640-h442/1000007145~2.jpg" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nykyään ruoka maistuu myös tälle tuuheahäntäiselle. Ei ole aivan yhtä säikky kuin tuo toinen katti, mutta vielä emme ole päässeet silitysetäisyydelle. Seuraavaksi pitäisi pohtia, mikä kissalle nimeksi... :-)</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaisia arkikuulumisia tällä kertaa. Kovin myrskyisää on siis ollut. Ja eilisillan säätiedotuksessa laskettiin jo tunteja seuraavaan myrskynsilmään. Ikään kuin lähtölaskenta. Nyt jään suoraan sanoen vähän kauhulla odottamaan tuota huomista myrskyrintamaa. Millaisia tuhoja <b>se</b> mahtaa saada aikaiseksi? Teille sanon kuitenkin nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p><p><br /></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-1369331934113773582023-03-19T08:39:00.000-07:002023-03-19T08:39:06.430-07:00AAPI-viha ja Oscarit<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pandemian loppupuolella Kaliforniassa alkoi nostaa päätään AAPI-viha. AAPI tulee sanoista <i>Asian American Pacific Islanders</i> ja tarkoittaa siis USA:ssa asuvia aasialais- ja Tyynenmeren saarivaltiotaustaisia henkilöitä. Jos tämä vihanpurkaus ei ole ylittänyt kansainvälistä uutiskynnystä jokaisessa niistä maailmankolkista, joista blogiani luetaan, niin viha syntyi juurikin pandemian alkuperästä. Tutkimukset kun lopulta osoittivat viruksen saaneen alkunsa Kiinasta. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Täällä viha yltyi nopeasti aina viharikoksiksi asti ja erityisesti San Franciscosta uutisoitiin kanavillamme lukuisia aasialaisiin kohdistuneita rikoksia. Näitä olivat esimerkiksi väkivaltarikokset. Niitä kohdistettiin erityisesti heikoimpiin eli iäkkäisiin aasialaisiin. Heitä saatettiin kaduilla tai omilla pihoillaan töniä kumoon takaapäin tai iskeä nyrkillä päin kasvoja jalkakäytävällä keskellä kirkasta päivää. Vanhus tietenkin menettää helposti tasapainonsa, kukapa ei menettäisi noin yllättävissä tilanteissa, ja moni sai vakaviakin vammoja iskeytyessään katukiveykseen. Tapauksia tallentui kauppojen ja katujen valvontakameroihin, ja kun niitä näytettiin uutisissa, niin pahaa teki katsoa. Myös ilkivaltarikoksia tehtiin lukuisia. Aasialaisten pitämien kauppojen ikkunoita rikottiin ja tehtiin muutakin vandalismia. Huomionarvoista on, että Piilaakson väestöstä aasialaistaustaisia on peräti joka kolmas.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAicd85Ayc8eveAMtL0thqd8hH1uK9pV_vWYgwoiPwMLXymXGrxpae1mlhZVoWtv5FAVnv68k-wCMnWB5r3U07GvTYxjqIqOZyPSp2ErmrVv7UBhMIvu8dc8ewLG_3p8LOBV0ajQxivpyOhsvE8ceg8kSrvre8nS_sWQ5itMbFLzuRBrGTG5-igP-XqA/s3718/PXL_20230313_201316050~2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3718" data-original-width="2832" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAicd85Ayc8eveAMtL0thqd8hH1uK9pV_vWYgwoiPwMLXymXGrxpae1mlhZVoWtv5FAVnv68k-wCMnWB5r3U07GvTYxjqIqOZyPSp2ErmrVv7UBhMIvu8dc8ewLG_3p8LOBV0ajQxivpyOhsvE8ceg8kSrvre8nS_sWQ5itMbFLzuRBrGTG5-igP-XqA/w488-h640/PXL_20230313_201316050~2.jpg" width="488" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Ikävä aihe vaatii vastapainokseen kauniin kuvan. Pihamme persikkapuu kukkii parhaillaan.</span></td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olen ollut viime viikkoina matkustuksen vuoksi hiukan uutispimennossa, mutta käsitykseni mukaan AAPI-viharikokset olisivat nyt onneksi jo laantumaan päin. On myös perustettu AAPI-rikoksia vastustava liike <a href="https://stopaapihate.org/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">Stop AAPI Hate</span></a>, jonka nettisivulla voi esimerkiksi ilmoittaa uusista aihealueen rikoksista.</span></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Oscareiden jakaminen</span></h4><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Viikko sitten jaettiin elokuvateollisuuden Oscar-palkinnot. Katsoimme Oscar-gaalan televisiosta suorana lähetyksenä, kuten monena muunakin vuonna. Palkintojen jaossa taidetaan ottaa vuosi vuodelta yhä enemmän kantaa myös maailmanpoliittisiin tilanteisiin. Ei esimerkiksi liene ihme, että näin Venäjän hyökkäyssodan aikaan dokumenttien sarjassa voiton vei venäläisestä oppositiojohtajasta, mielipidevangista Aleksei Navalnyista kertova dokumentti. (Toki olen huono puntaroimaan palkinnon oikeellisuutta, koska en ole nähnyt ainoatakaan ehdolla olleista dokumenttielokuvista.) Ainakin palkitseminen ja palkintopuheet nostivat jälleen esiin tärkeän asian: tuo järjetön sota pitäisi saada loppumaan.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta sitten. Oscareitahan suorastaan kahmaisi elokuva nimeltään Everything Everywhere All at Once. Se sai jopa seitsemän Oscar-palkintoa. Elokuva kertoo kiinalaisten maahanmuuttajien elämästä (ja utopistisesta seikkailusta) Yhdysvalloissa. Palkitsemisissa tehtiin myös historiaa, sillä ensimmäistä kertaa näispääosapalkinnon sai aasialainen.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI-JP1AWL8LxTZOCRYI08DNNts599OuWdLb_6rMISU9HeJ5MjOv9sIOTI-FCqMRDGuKa-1UyVtEW0P8ztJhnAZONA6YIPSEEgQDHX-nmce8wsseHoGKCf_ofu2VZmCbEF47ZMaxOXjL0jgurPp1tLrnACkyTLO7l8xvidvCcWuw9uJ5DcScPDeRrf0bQ/s1110/Screenshot%202023-03-18%2015.09.34.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1110" data-original-width="878" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI-JP1AWL8LxTZOCRYI08DNNts599OuWdLb_6rMISU9HeJ5MjOv9sIOTI-FCqMRDGuKa-1UyVtEW0P8ztJhnAZONA6YIPSEEgQDHX-nmce8wsseHoGKCf_ofu2VZmCbEF47ZMaxOXjL0jgurPp1tLrnACkyTLO7l8xvidvCcWuw9uJ5DcScPDeRrf0bQ/w506-h640/Screenshot%202023-03-18%2015.09.34.png" width="506" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Voittoisan elokuvan mainoskuva, kuvakaappaus<span style="color: #3d85c6;"> <a href="https://www.imdb.com/title/tt6710474/?ref_=tt_mv_close"><span style="color: #3d85c6;">Imdb.com</span></a></span></span>.</td></tr></tbody></table><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Oscar-gaalan innoittamina katsoimme voittoja kahmineen elokuvan viime viikolla. Odotukset olivat totta kai korkealla. Mutta kuinkas sitten kävikään? Mielestäni elokuva oli kerrassaan surkea. Tai ei se minusta ainakaan ollut seitsemän Oscarin arvoinen. Puvustuksesta ja maskeerauksesta elokuva mielestäni ansaitsi palkintonsa, kenties näyttelijäsuorituksetkin. Mutta kokonaisuutena, ei se minun mielestäni kaikkia seitsemää olisi ansainnut. (Ja tämä on siis vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni, josta ei tarvitse loukkaantua.) </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kun sitten elokuvan nähtyäni suorastaan hämmästelin jälkikäteen niitä kaikkia seitsemää Oscar-palkintoa, tuli väistämättä mieleeni, että olisikohan AAPI-viharikoksilla ollut osuutta asiaan, että näinkin monet palkinto-ovet aukenivat juuri aasialaisvetoiselle elokuvalle. Ehkä heitä haluttiin nostaa positiiviseen valokeilaan kaiken kokemansa viharikosaallon jälkeen? Satuttiinhan palkinnotkin jakamaan samassa USA:n osavaltiossa, jossa näitä viharikoksia on ollut paljon. No, tämä oli vain omaa pohdintaani, oliko näillä tapahtumilla yhteys...</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joko sinä olet katsonut tuon Everything Everywhere All at Once -elokuvan? Mitä pidit? Ja olivatko AAPI-viharikokset jo kantautuneet korviisi ennen tätä? Tai onko kenties omassa asuinympäristössäsi ilmennyt samanlaista vihakäyttäytymistä aasialaisia kohtaan?</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com2Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934tag:blogger.com,1999:blog-9029509456044063302.post-32529249430151242742023-02-22T11:12:00.001-08:002023-02-22T14:06:18.873-08:00Myrskytuhoja ja niiden korjauksia<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pohjois-Kaliforniassa on ollut aivan poikkeuksellinen talvi. Ensinnäkin meillä on ollut tavallista kylmempää. Kun yleensä öisin pakkasella käväistään joka talvi ehkä kaksi tai korkeintaan kolme kertaa, niin nyt hallaöitä on ollut lukuisia. Myös päivälämpötilat ovat pysytelleet keskiarvoja matalempana. Kun talvikuukausina kylmimmät päivät ovat yleensä +12 - +13 asteen luokkaa, niin nyt on useina päivinä jääty alle +10 asteen. Ja koska paikallisia koteja ei pääsääntöisesti ole rakennettu kylmiin olosuhteisiin, niin villasukat ovat olleet viime aikoina kovalla kulutuksella. (Nykyisen kotimme lämmitysjärjestelmä on onneksi uusi ja hyvä, mitä en pysty sanomaan kaikista edellisistä Piilaakson-vuokrakodeistamme. Hrrr, hytisyttää vieläkin...)</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgMjUADZDHrDnY79mQDqLixFcjGSgHv6ydXwV_tYBRhiwv5zXXV728MDEs9tZpyvJunKVd8kNnTeuC2a5SvZ2AFvToBQtg-P9SjNavDA2XwSyjZtgjht5uw8WyKtcMcwZCmHjFuRMOab6GsqerelWRzj7n7t1xM-EJCNolHAzPIopMLrZrcGIUfLP_1Q/s1084/Screenshot%202023-02-22%2008.44.54.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="790" data-original-width="1084" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgMjUADZDHrDnY79mQDqLixFcjGSgHv6ydXwV_tYBRhiwv5zXXV728MDEs9tZpyvJunKVd8kNnTeuC2a5SvZ2AFvToBQtg-P9SjNavDA2XwSyjZtgjht5uw8WyKtcMcwZCmHjFuRMOab6GsqerelWRzj7n7t1xM-EJCNolHAzPIopMLrZrcGIUfLP_1Q/w640-h466/Screenshot%202023-02-22%2008.44.54.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kotikaupunkimme pormestarin jakama kuva eilisillan myrskytuhoista. Kukintojen väristä päätellen voisi olla kirsikkapuu.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toisekseen meillä on ollut hurjasti sateita ja rankkoja sellaisia. Rutikuiva osavaltiomme toki vettä tarvitsee, mutta lyhyessä ajassa liika on liikaa. Ei kuiva maaperä kykene imemään sellaista määrää vettä millään. Niinpä täällä on ollut todella paljon mutavyöryjä ja maansortumia, jopa niin, että vuorenrinteillä tai niiden juurella asuvat ihmiset ovat menettäneet kotejaan. Myös Tyynenmeren rantatörmää vajosi alkuvuonna mereen metritolkulla jättäen asuintaloja kiikun-kaakun-keikkumaan. Myös lumimassat Kalifornian sisämaassa Sierra Nevadan vuoristossa ovat tänä talvena olleet massiiviset. Tahoella lumimäärä oli jo tammikuussa 2,5-kertainen normaaliin verrattuna, joten laskettelukauden odotetaan jatkuvan pitkälle kevääseen tai jopa kesään.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kolmanneksi meillä on ollut voimakkaita myrskyjä toisensa perään. On puhuttu myrskyjen paraatista. Myrskyt ovat sekoittanet mm. koko maan lentoliikennettä, aiheuttaneet pitkiäkin sähkökatkoja, irrottaneet talojen kattoja, katkoneet ja kaataneet isojakin puita. Tuhoja syntyi meidänkin alueellamme paljon. Yksi merkittävimmistä oli varmastikin ikonisen satamalaiturin romahtaminen Santa Cruzin Aptosissa. Laiturin päässä meressä on ollut historiallinen sementtilaiva ja ranta on ollut suosittu virkistäytymiskohde. Alkuvuoden myrskutuulet hajottivat laiturin ja jäljelle jäänyt pätkä on romahtamisvaarassa. Aivan vastikään tehtiin päätös, että loputkin laiturista on turvallisuussyistä pakko purkaa.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje_YMGqoFAek1Wz7cCIVwT5VTOROzLklGiXzQSsvTIZ26mcBzCPr5IWIUBo7hheRcVpHt0WWdL6K3qsN4Th6bO1579o1hoIUYFbl7xQw1dCi69_5j9Qo7rxTTy7d5DJKKXEOPwVxQ3tP1bntxf3AvrO6ruO_IioQspb_tA3W5KVrg5GQAIQtvRnMrjzg/s1326/Screenshot%202023-02-22%2008.59.04.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="810" data-original-width="1326" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje_YMGqoFAek1Wz7cCIVwT5VTOROzLklGiXzQSsvTIZ26mcBzCPr5IWIUBo7hheRcVpHt0WWdL6K3qsN4Th6bO1579o1hoIUYFbl7xQw1dCi69_5j9Qo7rxTTy7d5DJKKXEOPwVxQ3tP1bntxf3AvrO6ruO_IioQspb_tA3W5KVrg5GQAIQtvRnMrjzg/w640-h390/Screenshot%202023-02-22%2008.59.04.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuuluisa Aptosin laituri romahtaneena. Oikeassa yläkulmassa laivan jäänteet. Laituri jatkui siis laivalle saakka ennen romahtamistaan. Kuva: Kron4.com.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6TDofc3yHXSsgb7LK3HDBsG-bBQYkwkbOwvCZb-Z4a2F-wOJsYasuw3QY5dxuIeQWhCKuwjaBrEFTLuXq2LYLuVkUOQ3-yxh_k5fKxIhr09yzIuFHhzBmgC4Uzc8TJNgaRZ8xsvPsuEDxIXzoRqdBJIItv4m81zp-4AxhAoOyOMdITzBx5V6rTYPVFA/s1322/Screenshot%202023-02-22%2009.16.17.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1004" data-original-width="1322" height="486" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6TDofc3yHXSsgb7LK3HDBsG-bBQYkwkbOwvCZb-Z4a2F-wOJsYasuw3QY5dxuIeQWhCKuwjaBrEFTLuXq2LYLuVkUOQ3-yxh_k5fKxIhr09yzIuFHhzBmgC4Uzc8TJNgaRZ8xsvPsuEDxIXzoRqdBJIItv4m81zp-4AxhAoOyOMdITzBx5V6rTYPVFA/w640-h486/Screenshot%202023-02-22%2009.16.17.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sementtilaiva aaltojen armoilla. Kuva: Kron4.com.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kalifornian julistettiin hätätila lukuisten myrskytuhojen vuoksi. Tammikuussa maamme presidentti kävi tarkastamassa tilanteen ja piipahti myös Aptosin satamalaiturin luona. </span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-UAOQCjbyeo1345gXEtP_dTFHa3Xgw75aNaA-tnrEcbNcFjuBtL_B0xOy8jbAmPDEMBrV1WcalRS9DfUuDco_RPQtXt5WlQdKqgDJYtpr7trP9usdIg5NekhmFoIKHl-tvxlP-wf3XtLGirsxUyHKW_k_wtL3qNYWN0Fi_b7aKs_Cx9UHahjx5ZEAwA/s1330/Screenshot%202023-02-22%2008.59.44.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="948" data-original-width="1330" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-UAOQCjbyeo1345gXEtP_dTFHa3Xgw75aNaA-tnrEcbNcFjuBtL_B0xOy8jbAmPDEMBrV1WcalRS9DfUuDco_RPQtXt5WlQdKqgDJYtpr7trP9usdIg5NekhmFoIKHl-tvxlP-wf3XtLGirsxUyHKW_k_wtL3qNYWN0Fi_b7aKs_Cx9UHahjx5ZEAwA/w640-h456/Screenshot%202023-02-22%2008.59.44.png" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Presidentin seurana osavaltiomme kuvernööri. Kuva: Kron4.com.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKs8laSJYgbyoorG0F9WXM80db7eyNXVBCEwD6pfbabpbguMzdCEGWVpAhIHkmQ-iwAaw8j1i-7Yn2dEm0sq_JSb72e40nISLJSGQT2pz-ntopGkYV9fpRmyAuavFLnX4piC-RV2HQCByKOlOWO2L5kYGHxkN-Wtm57zmkvXVVQgynEebszPIC-ZVzlw/s1050/Screenshot%202023-02-22%2010.03.14.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="498" data-original-width="1050" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKs8laSJYgbyoorG0F9WXM80db7eyNXVBCEwD6pfbabpbguMzdCEGWVpAhIHkmQ-iwAaw8j1i-7Yn2dEm0sq_JSb72e40nISLJSGQT2pz-ntopGkYV9fpRmyAuavFLnX4piC-RV2HQCByKOlOWO2L5kYGHxkN-Wtm57zmkvXVVQgynEebszPIC-ZVzlw/w640-h304/Screenshot%202023-02-22%2010.03.14.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Satuimme näkemään presidentti Bidenin helikopterisaattueen, kun hän palasi tuolta rannikolta takaisin Piilaaksoon. Täällä häntä odotti sotilaslentokentällä Air Force One.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tuhoja kotitontilla</span></h4><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eikä meidän kotitonttimmekaan myrskytuhoilta ole välttynyt. Kenties muistatte, että teimme uudenvuoden äkkilähtömatkan ja jäimme matkakohteeseemme jumiin. Tämä nimenomaan talvimyrskyjen ansiosta, joskin tuolloin USA:n itärannikon. Mutta myrskysipä kotonamme länsirannikollakin - taas. <br /><br />Kun sitten lopulta pääsimme palaamaan kotiin, odotti ensimmäisen aamun sarastaessa takapihallamme surkea näky. Pihamme ainoa palmu, korkeudeltaan noin viisi metriä, oli myrskytuulien voimasta kaatunut. Onneksi ei ihmisten, autojen tai talon päälle, mutta romahdutti siinä samalla takapihamme aidan.<br /><br />Aitamme oli ollut huonossa jamassa jo aiemmin, mutta nyt se oli jo turvallisuusriski. Niinpä otimme yhteyttä vuokranvälittäjäämme, lähetimme kuvat tilanteesta ja pyysimme pikaista korjausta niin aidalle kuin elvytystoimia palmulle. Aitaa enemmän minua suretti, jos ja kun ainoa palmumme tuossa rytäkässä nyt kuolisi. Niinpä teimme ukkokullan kanssa hätätoimenpiteitä ja pönkkäsimme palmua takaisin pystyyn painavien irtotiilien avulla. Ja onneksi näin teimme. Nimittäin vuokranvälittäjämme kautta hoidettuna puutarhuri kävi palmun korjaamassa lopulta vasta viisi-kuusi viikkoa tapauksen jälkeen! Ensin kävivät tekemässä tilannearvion, sitten suunniteltiin, sitten hankittiin tarvikkeita, sitten valettiin tukipilari betoniin, odoteltiin sen kuivumista ja lopulta palmu nostettiin pystyyn mustekalakuminauhan avulla. Jos palmu olisi ollut koko tuon ajan kallellaan, olisi se mitä todennäköisimmin kyllä kuollut kokonaan. Nyt on ehkä vielä toivoa, että se jäisi henkiin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSIfjDnhMG1oD6WxIZi3EId9TQpCqQb7EPmFAhwo7EdwAhHyRC8ah4YNCFcHoaPeFV2GsX0sm1QYbRL-Oo21PqvcgvFh3vTELFVS2pWkWAmFeBN3Q_J0kz8nN8SQT1hNIhl4q0hHlebM6f7MmCtRl5Lpt6GKZji9N7VE79qYzP5TVs2W9QL4by4DMbGw/s4080/PXL_20230222_184826880.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="4080" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSIfjDnhMG1oD6WxIZi3EId9TQpCqQb7EPmFAhwo7EdwAhHyRC8ah4YNCFcHoaPeFV2GsX0sm1QYbRL-Oo21PqvcgvFh3vTELFVS2pWkWAmFeBN3Q_J0kz8nN8SQT1hNIhl4q0hHlebM6f7MmCtRl5Lpt6GKZji9N7VE79qYzP5TVs2W9QL4by4DMbGw/w640-h482/PXL_20230222_184826880.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Piilaaksolainen patentti palmun pystyssä pitämiseksi?</span></td></tr></tbody></table><br /></span><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tähän muuten kuriositeettina, mitä uuden täysikokoisen palmun istuttaminen takapihalle Piilaaksossa voi maksaa. Ystäväni kertoi perheestä, joka olisi halunnut palmun takapihalleen. Pyysivät tarjousta jo vuosia sitten. Hintaa palmulle, nostettuna talon yli takapihalle, olisi tullut jo tuolloin 25 000 dollaria! Perheellä jäi palmu laittamatta. Ja turha olisi varmaan meidänkään kinuta uutta tilalle, jos nykyinen nyt todella kuolee. Hinta on näinä päivinä varmaan vieläkin karmeampi. </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja tokihan se aitakin takapihallamme korjattiin. Vieläpä ennen palmun elvytystoimia, ja tätä korjaustoimien järjestystä minä suuresti ihmettelin. Tai no, aita siis korjattiin ja korjattiin. Siis katsokaapa tätä työn jälkeä! Vuokranvälittäjän mielestä aitamme on nyt korjattu ja ennen kaikkea valmis... Siis aivan kamalan näköinen! Ehkä minä keskustelen tästä asiasta vielä... Mutta koska olemme vain vuokralaisia, emmekä maksa korjaustoimia itse, niin meidänhän on tyytyminen siihen, mihin tilaan maksaja päättää korjaustoimet jättää.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkQfY-AwF0PjHVS_PpisdIvT-O4GjfgoDj4nefKiCL4mIC2bO9CGzOQbVP2nVooiWKuO7ZMat65kNgxCPvDMe1cwurcm_zkW6ee-5mu5BaloMMNopFXW9qXs92JCMPAntr2RLdy5AomtjzzV48EnGzNoFKeMU38AU7UbfOkI2gAdJq-JhGJzwnyQ7NlA/s4080/PXL_20230218_183345969.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkQfY-AwF0PjHVS_PpisdIvT-O4GjfgoDj4nefKiCL4mIC2bO9CGzOQbVP2nVooiWKuO7ZMat65kNgxCPvDMe1cwurcm_zkW6ee-5mu5BaloMMNopFXW9qXs92JCMPAntr2RLdy5AomtjzzV48EnGzNoFKeMU38AU7UbfOkI2gAdJq-JhGJzwnyQ7NlA/w482-h640/PXL_20230218_183345969.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Piilaakson glamouria taas kerrakseen... Siinä taitaa nyt olla kolmea tai neljää eri aitamateriaalia ja vuosikertaa. Tuonne aidan päälle kasvaa kyllä aidan takaa nopeakasvuinen muratti. Toivon, että muratti peittäisi tuon aidan yläosan ja äkkiä!</span></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eilen illalla meillä oli jälleen tuuli luokkaa navakka. Siis ihan järkyttävät myrskyluokan puhurit ja niistä kertoo postauksen ensimmäinen kuvakin. Meiltäkin meni kertaalleen sähköt illan aikana ja saimme myös lisää tuhoja pihallamme. Nyt autotallimme kulmalta katkesi jukkapalmu. Toinen jäi vielä pystyyn. Tuo kasvi kasvaa täällä kyllä nopeasti, mutta surettaa silti, kun nyt on jäljellä enää yksi. Siinä on parhaimmillaan kasvanut viisi jukkapalmua rykelmässä, mutta puutarhuri on sitä kovalla kädellä karsinut.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8EkH-H7DB2tlRGOxGmNfeujj7f_X-IIFL5dNVkRbvlBFsnW4QtORJCoyRiPhyI6g8VaypEJKgsySkPJPYDtjIgo658yREfGz_Yghlm1wR0x4UEhLsE1y56D9m8BMj5s53blCQFxwS--1qY9a-sqFZrwciQz1JsBZCo9LNA8bmgtZRJFcxb_fOa7Bwtg/s4080/PXL_20230222_021401060~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4080" data-original-width="3072" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8EkH-H7DB2tlRGOxGmNfeujj7f_X-IIFL5dNVkRbvlBFsnW4QtORJCoyRiPhyI6g8VaypEJKgsySkPJPYDtjIgo658yREfGz_Yghlm1wR0x4UEhLsE1y56D9m8BMj5s53blCQFxwS--1qY9a-sqFZrwciQz1JsBZCo9LNA8bmgtZRJFcxb_fOa7Bwtg/w482-h640/PXL_20230222_021401060~2.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lisää vahinkoa, yhyy.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Äärimmäisiä ja poikkeuksellisia sääolosuhteita on luvassa ennusteiden mukaan jatkossakin. SF Gate -lehden <a href="https://www.sfgate.com/weather/article/california-forecast-to-see-low-elevation-snow-17796312.php" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">artikkelin</span></a> mukaan loppuviikosta kaikki kalifornialaiset voivat nähdä lunta! Lumisade suurimmissa kaupungeissa täällä on todella harvinaista. San Franciscossa on satanut lunta <a href="https://www.sfchronicle.com/projects/san-francisco-snow/" target="_blank"><span style="color: #3d85c6;">viimeksi vuonna 1976</span></a>. Siis liki puoli vuosisataa sitten.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tällaisia välähdyksiä Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!</span></p>Ribs & Cokehttp://www.blogger.com/profile/10444577387569970200noreply@blogger.com0Piilaakso, Kalifornia, Yhdysvallat37.387474 -122.05754349.077240163821152 -157.2137934 65.697707836178836 -86.9012934