torstai 27. maaliskuuta 2025

Hammaslääkäriaseman vaihto

Olemme käyttäneet samaa hammaslääkäriasemaa kaikki nämä USA-vuodet eli kauan. Alkuun olimme palveluun ja hoitoon todella tyytyväisiä, mutta parin viimeisen vuoden aikana alkoi niin sanotusti mitta täyttyä. Niinpä hammashoitolan vaihto oli meillä vain ajan — ja vaivannäön — kysymys. Uuteen vaihtaminen ei nimittäin täällä onnistu aivan niin helposti, että marssii vain viereiseen paikkaan ja aloittaa asiakkuuden. Se viereinen hoitola ei välttämättä hyväksy juuri sinun hammashuoltovakuutustasi, jolloin hoito tulisi huomattavasti kalliimmaksi. Ja tuo pienempi vakuutuskorvaus pitäisi todennäköisesti anoa itse, joten luvassa olisi lomakerumbaa. Lisäksi olisi tietenkin vielä tutkittava eri hoitoloiden saamat palautteet. Niinpä hoitolan vaihto on meillä venynyt, sillä tiesin ensin edessä olevan kovasti selvittelytyötä.

Tässä vaiheessa on hyvä tietää terveysvakuutuksestamme sen verran, että meillä se on hammashoidon osalta todella hyvä. Vakuutus kattaa nykyään ilmaisen hampaiden tarkastuksen ja puhdistuksen peräti kolme kertaa vuodessa. Lisäksi röntgenkuvat voidaan ottaa ilman kustannuksia kerran vuodessa ja erilaiset operaatiot korvataan hyvin. 

Mutta uskokaa tai älkää, hyvässäkin vakuutuksessa on plussat ja miinukset. Säännölliset ja tiuhat tarkastus- ja puhdistuskäynnit saavat purukaluston pysymään paremmassa kunnossa, mutta kattava vakuutus avaa oven myös hammashoitoloiden ahneudelle. Ne voivat pyrkiä tekemään kaiken mahdollisen ja vielä vähän ekstraakin, että saavat vakuutuskorvauksista niin sanotusti kaiken hyödyn irti. Helppoa rahaa hoitoloille. Ja meidän hammashoitolassamme tämä ahneus alkoi viime vuosina näkymään jo vähän liiankin räikeästi.

Esimerkki viime vuodelta

Kieltäydyin viime vuonna röntgenkuvien otattamisesta, sillä tilanne suussani oli ollut jo pitkään stabiili ja halusin välttää mielestäni turhaa säteilytystä. Edellisistä kuvista oli alle vuosi. Kieltäytymiseni oli hammashoitolalle nähtävästi harvinaisempi tapaus. Hoitaja, jonka olisi kuulunut kuvat ottaa, kiemurteli penkissään vaivautuneena. Kysyi monta kertaa, olenko todella tehnyt tuollaisen päätöksen ja miksi. Vaikka minua kovasti yritettiin taivutella, pysyin päätöksessäni. Hoitolalta jäi siis röntgenkuvien vakuutuskorvausraha minun osaltani siltä vuodelta saamatta.

Lopulta jouduin allekirjoittamaan lomakkeen, jossa vakuutin kieltäytyneeni röntgenkuvien otosta. Jouduin myös perustelemaan päätökseni kirjallisesti. Tällä hoitola todennäköisesti pesi käsiään, että jos jokin alkava hammasvaurio olisi voitu nyt huomata tuoreissa röntgenkuvissa, heitä ei voisi syyttää huonosta hoidosta. Lomake oli vielä mielestäni ok, koska se kuuluu amerikkalaiseen waiver- eli vastuuvapauslomakekulttuuriin ja olen tapaan jo tottunut, mutta tunsin ensinnäkin turhan vahvaa painostusta uusien kuvien ottoon. Toisekseen paikalle kutsuttu hammaslääkäri kertoi minulle kaikki mahdolliset pahimmat skenaariot, mitä kuvien ottamatta jättäminen voisi aiheuttaa. Eikä äänensävynsä ollut mitenkään ystävällinen, ennemminkin syyllistävä. Koko hoitolakäynti oli inhottava kokemus ja jo tämän hoitokerran jälkeen sanoin ukkokullalle, että nyt kyllä vaihdetaan hoitolaa. 

Lisää mahdollisesta ahneudesta kieliviä merkkejä

Viime vuonna hoitolan avonaisen toimiston seinälle ilmestyi valkotaulu, johon oli kirjoitettu melkeinpä kissan kokoisin kirjaimin, montako hammaspuhdistusta on tavoitteena sille kuukaudelle. Tuo lukuhan siis näkyi aivan avoimesti myös asiakkaiden odotusaulaan. Ja voitteko kuvitella? Viimeisinä kertoina luku oli nostettu jo 1600 puhdistukseen kuukaudessa! Mielestämme merkki, että paikka oli menossa liukuhihnatyöskentelyyn. Ja siltä se paikan päällä usein myös tuntui. Tuli mieleen, menivätkö palvelun nopeus ja määrä laadun edelle...

Henkilökunnan vaihtuvuus

Myös hammashoitolan henkilökunta tuntui vaihtuvan useammin kuin sukat jalassa. Joka kerta ilmoittautumistiskin takana oli uusi kasvo ja toimistossa myös aina opetettiin jotakin uutta henkilöä tehtäviinsä. Koko avotoimisto noin kymmenen työntekijän kapasiteetilla näkyi odotusaulaan ja vaikutti levottomalta. 

En myöskään muista, että minulla olisi kertaakaan ollut sama henkilö puhdistamassa hampaitani. Jos tammikuussa puhdistuksen teki oikein helläkätinen hygienisti ja pyysit ensi kerraksi aikaa juuri hänelle, niin seuraava tekijä oli kuitenkin joku kovakourainen ikenien raaputtaja. Myös tarkastuksen tai mahdolliset paikkaukset tekevä hammaslääkäri vaihtui monen monta kertaa vuosien aikana.

Kamelin selkä katkeaa

Tämän vuoden tammikuussa ennätin jo itse käymään vuoden ensimmäisessä omassa hammaspuhdistuksessani. Sanalla sanoen hammasta purren menin taas vanhaan tuttuun hoitolaamme. Aikaa uuden etsinnälle ei ollut ollut. Ja tuolloin minulta otettiin taas kerran myös röntgenkuvat. Suostuin pitkin hampain. Ja kas, mitään akuuttia ei tälläkään kerralla kuvista löytynyt.

Kun ukkokullan puhdistusaika oli viikkoa myöhemmin, katkesi se kuuluisa kamelin selkä. Hän oli varannut ajan arkipäivälle lounastunnin aikaan ja saapui hoitolaan 10 minuuttia etuajassa. Hänet ohjattiin heti ilmoittautumisen jälkeen pitkän käytävän perälle hoitohuoneeseen, asennettiin jo kuolalappu rinnuksille ja pyydettiin jäädä odottamaan hygienistiä. Lopulta hän odotti huoneessa 25 - 30 minuuttia, eikä kukaan tullut paikalle. Ukkokulta laski, että jos tarkastus ja puhdistus vielä nyt ryhdyttäisiin tekemään, menisi hänen kiireisestä työpäivästä aivan liikaa aikaa hukkaan. Ei hän voinut jäädä enää odottamaan. Kun hän lähtiessään ilmoitti asiansa melko käärmeissään tiskillä, kukaan ei edes pahoitellut tapahtunutta. Jälkeen päin tuli kysely, miksi hän oli jättänyt tulematta sovittuna aikana. Ukkokultani oikaisi asian, ettei se todellakaan ollut hän, joka jätti tulematta, mutta kukaan ei koskaan vastannut viestiin. 

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Pari vuotta sitten minulle kävi aivan samalla tavalla! Odotin hoitohuoneessa toooodella pitkään ennen kuin kukaan tuli puhdistusta tekemään. Hoitohuoneissa ei ole ovia käytävälle, joten kuulin hyvin, kuinka taustalla kävi koko ajan kova säpinä eli tiukkaan aikataulutetut hoitoajat sakkasivat. Mutta sinä päivänä minulla ei ollut töitä, joten minulla oli aikaa odottaa. Eihän se toki kivaa ollut, että lopulta hammashoitolassa vierähti aikaa noin 1,5 tuntia vain yhden puhdistuksen tekemiseen. 

Uuden etsintä

Niinpä tammikuussa ryhdyin vihdoin ja viimein etsimään meille uutta hammashoitolaa. Otin ns. härkää sarvista, sillä tiesin sen olevan omalla tavallaan työläs vaihe. Hammashoitoloita on täällä nimittäin aivan valtavasti ja ensin pitää löytää ne paikat, joihin oma vakuutus hyväksytään. Aika nopeasti kuitenkin ilmeni, että meidän vakuutus kävisi todella moneen paikkaan. Seuraava "ongelma" olikin runsaudenpula. 

Kyselin suosituksia somessa, ja luin palautteita ainakin kymmenestä eri hoitolasta. Kavensin haarukoinnin vain lähellä sijaitseviin hoitoloihin. Jokin paikka saattoi olla auki vain kolmena päivänä viikossa, toinen ei tarjonnut äkkiaikoja, jos hätätilanne sattuisi. Kolmannella ei ollut röntgenlaitetta laisinkaan. Hmm, laskisiko tuon plussaksi vai miinukseksi... Yhtäkkiä vertailtavaa olikin paljon. Kunnes löytyi helmikuussa toimintaansa käynnistelevä aivan uusi hoitola. Sillä oli sopivasti kytkös ukkokultani työpaikkaan, joten päätimme siirtyä heidän asiakkaiksi. 

Vielä yksi murheenkryyni

Konkreettinen vaihtaminen olikin yllättäen vielä yksi stressin aiheuttaja. Pyysimme entistä hoitolaa lähettämään potilastietomme uuteen paikkaan, ja tämä tuntuikin sitten olevan ylitsepääsemättömän hankalaa. Allekirjoitimme lupalaput, että he saavat potilastietomme ja viimeisimmät röntgenkuvat uuteen paikkaan luovuttaa. Ne luvattiin lähettää meille sähköpostitse. Ukkokullan ensikäynti uudessa paikassa lähestyi jo kovaa vauhtia. Hänellä potilastietojen ja röntgenkuvien siirto ei kuitenkaan ollut aivan niin akuutti, sillä häneltä ei tänä vuonna röntgenkuvia oltu vielä otettu. Minulta oli, joten uuden paikan piti tammikuun röntgenkuvani ehdottomasti saada. Koska sähköpostia ei kuulunut, olin lopulta kaksi eri kertaa yhteydessä vanhaan hoitolaan ennen ukkokullan ajanvarausaikaa ja pyysin kiirehtimään tietojen toimittamista. Mitään ei edelleenkään kuulunut. 

Myös oma ensikäyntini uudessa hoitolassa lähestyi. Tässä vaiheessa tiedustelin jo, olisiko minun lykättävä omaa aikaani, että tiedot ja kuvat ehditään lähettää. Mutta seuraava vapaa uuden asiakkaan vastaanottoaika olisikin ollut vasta toukokuun lopussa. Lopulta jouduin ottamaan yhteyttä vanhaan hoitolaamme peräti neljä eri kertaa, että tarvittavat dokumentit lopulta siirtyivät uuteen paikkaan. Ei tainnut kaksi viikkoa riittää, että saivat homman hoidettua. Kierrokseni kävivät aika korkealla. Voin todeta, etten jäänyt vanhaa hoitolaamme tämän(kään) tempun jälkeen kaipaamaan.

Onneksi vesijoogakurssini on taas pyörinyt, niin olen päässyt altaaseen viilentämään tunteitani. ;-)

Summa summarum

Mitä tästä kaikesta olemme siis vuosien saatossa täällä oppineet? Hyvä terveysvakuutus, ainakaan hammashoidon puolella, ei välttämättä ole vain ja ainoastaan hyvä asia. Lieveilmiöitäkin voi olla.

Toisaalta tapahtumat eivät olleet meille aivan vieraita. Samankaltaisia kokemuksia karttui myös Suomessa: Ukkokullan työnantaja tuki aikoinaan työntekijöidensä hammashuoltokustannuksia summalla x. Tuolloin vuosittain hänelle tehtiin peruspuhdistus ja -tarkistus, ja totta kai paikkaus, jos tarvetta oli. Paikkaukseen tuki ei välttämättä riittänyt, joten sen hän maksoi itse. Yhtenä vuonna tuo tukisumma päätettiin kuitenkin korottaa jatkossa huomattavasti isommaksi. Kävikin hassusti, että sinä vuonna hammashoitola ehdotti perushoitojen lisäksi jos jonkinlaista kosmeettista ja kalliimpaa operaatiota. Silkkaa sattumaako? 

Ehkä tämä lopulta pari kuukautta kestänyt hammaslääkärin vaihdos ei olisi tuntunut aivan yhtä raskaalta prosessilta, jos elämässä ei olisi samanaikaisesti ollut mitään muuta työlästä. Mutta omaan alkuvuoteeni on mahtunut haasteita ja vastoinkäymisiä toisensa perään. On ollut muita, huomattavasti isompia selviteltäviä asioita ja terveydenkin kanssa hoidettavia juttuja. 

Mutta ainakin ensimmäinen käyntikerta uudessa hammashoitolassamme oli varsin miellyttävä kokemus, joten toivon mukaan riesaa hoitolan vaihtamisesta ei tarvitsisi aivan heti kokea uudestaan. 

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

Paljonko sähkö, kaasu, vesi ja jätekuljetus maksavat Piilaaksossa?

Lokakuussa 2023 kirjoitin postauksen Piilaakson muutamien tuotteiden tai palveluiden hintatasosta. Tuolloin kerroin, mitä mm. Big Mac, bensa, kahvipaketti ja tunti hierontaa meillä päin maksavat. Siitä lähtien minulla on ollut ajatus kirjoittaa myös välttämättömistä asumiskuluista kuten vesi, sähkö ja jätemaksut. Mutta pian tuon lokakuisen postauksen jälkeen minulla alkoikin eräs tiivis kirjankirjoitusprojekti loppuhuipennuksineen, joten yhtäkkiä on 1,5 vuotta tuosta Big Mac -hintapostauksesta hujahtanut. Mutta nyt palaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen, onhan tämä postausluonnos otsikkotasolla jo aikansa roikkunutkin.
Ja roikkumisista puheen ollen... Kuvassa Piilaakson johdotuksia. Monia voi naurattaa nämä sähkötolpista roikkuvat johtohässäkät, mutta pitää muistaa, että asumme erittäin maanjäristysherkällä alueella. Jos sähköjohdot olisi kaapeloitu maahan, olisivat ne huomattavasti herkempiä vikatilanteille maan järistessä. Lisäksi vian etsiminen ja korjaaminen veisi tietenkin enemmän aikaa ja rahaa, kun maa pitäisi kaivaa ensin auki. Samanlaista johtohässäkkää näkee myös esimerkiksi Japanissa, maanjäristysherkkää aluetta sekin.

Sähkö


Kaliforniassa on komissio California Public Utilities Commission CPUC, joka sääntelee ja päättää, paljonko sähköstä kulloinkin asiakkailta peritään. Hinnat lyödään lukkoon kokouksissa, jotka ovat yleisölle ja kommentoinneille avoimia. Toisin kuin Suomessa, täällä sähköä ei siis voi kilpailuttaa, vaan siitä ja sen jakelusta vastaa alueellamme vain yksi taho PG&E, Pacific Gas and Electric Company.

Tällä hetkellä komission päättämä sähkön hinta kotitalouksille Kaliforniassa on 30,55 dollarisenttiä/kWh (0,28 eur/kWh). USA:ssa kansallinen keskiarvo on 16,26 c/kWh (0,15 eur/kWh). Kalifornialaisella hinta on siis lähes kaksinkertainen verrattuna keskivertoamerikkalaisen maksamaan hintaan. Komissio päivitti hintaa juuri nyt maaliskuussa 2025 pari dollarisenttiä edullisemmaksi. Sähköyhtiömme PG&E ennustaa sähköhintojen laskevan tulevana syksynä, jopa 8 % vuoden takaiseen hinnoitteluun, sillä nykyisessä hinnoittelussa on mukana kustannuksia maastopaloja ehkäisevistä toimenpiteistä sekä palojen aiheuttamien tuhojen korjaustöistä. Hintojen lasku on mahdollista tietenkin sillä edellytyksellä, ettei uusia maastopalo- tai muita luonnonkatastrofeja osavaltiossamme pääse syntymään.

Oma sähkölaskumme sanoo kuitenkin toista kuin komission hinnoittelu. Viimeisimmässä laskussa meiltä on veloitettu yli 40 c/kWh. Mutta sitten olemme saaneet alennuksen nimeltään Generation Credit, jonka jälkeen hinta onkin ollut alle 25 c/kWh.

Kaliforniassa on mahdollista saada sähkön laskutus aikasidonnaiseksi: tunteina, jolloin sähköä kulutetaan tyypillisesti vähemmän, on hinta usein edullisempi. Meillä on kuitenkin käytössämme ns. tasohinnoittelu, jossa sähkölle on kaksi eri hintaryhmää: Jos käyttää sähköä alle tietyn kulutusrajan, saa tuon halvemman hinnan, mikä meiltäkin on laskutettu. Mutta jos ylittää tietyn rajan, laskutettava hinta onkin jo 50 c/kWh. Toistaiseksi olemme aina pysyneet asetetun kulutusrajan alapuolella. 

Lisäksi Piilaaksossa tulee maksettavaksi ns. Silicon Valley Clean Energy -maksu. Meillä kahden aikuisen taloudessa pienomakotitalossa tuo kustannus oli viime kuussa hiukan alle 40 dollaria. Lisäksi maksamme kotikaupunkimme määräämän lisäveron 2 %. (Viereisessä San Josen kaupungissa sama vero on 5 %.) Tämä viimeistään osoittaa, että sähkön hinta voi täällä vaihdella jopa naapurikaupunkien kesken.
Kuinka vertaudumme muihin samanlaisiin koteihin? Kotimme ei ole energiatehokkain, mutta ei myöskään sähkösyöppö pahimmasta päästä.



Kaliforniassa kotitalouksien on mahdollista saada sähkölaskuihinsa alennuksia ainakin kahden eri ohjelman kautta. Tietyn tulorajan alittavat taloudet voivat hakea esimerkiksi ns. CARE-ohjelmaan mukaan, jolloin he saavat sähkölaskustaan 38 % ja kaasulaskustaan 20 % alennuksen.

Yrityksille sähkö on osavaltiossamme kotitalouksia edullisempaa: maaliskuussa 2025 yritykset maksavat noin 23 dollarisenttiä/kWh. 

Tällä hetkellä Kalifornian sähköntuotannosta 51 % saadaan uusiutuvista ja 49 % uusiutumattomista lähteistä. Ja osavaltiollamme on kovat tavoitteet: vuoteen 2030 mennessä on tavoitteena nostaa uusiutuvien lähteiden määrä 60 prosenttiin ja vuoteen 2045 mennessä 100 prosenttiin. 

Kotitalouksien sähkön hintavertailuja (per kWh) Kalifornian ja muutamien edullisempien osavaltioiden kesken. Lähde.



Sähkö on siis meillä moniin USA:n osavaltioihin ja Suomen nykyisiin hintoihin verrattuna todella kallista. Tähän vaikuttavat esimerkiksi jo edellä mainitut maastopalotoimenpiteet ja jatkuvasti nousevat kustannukset sähköverkon ylläpidossa. Lisäksi monimuotoinen maasto ja ilmasto tuovat omat haasteensa. Meillä on sekä paahtavaa hellettä että useita kuukausia myös lunta ja jäätä korkealla vuoristossa. Ja onhan Kalifornia iso. Se on pinta-alaltaan Yhdysvaltain kolmanneksi suurin osavaltio ja asukasluvultaan suurin yli 39 miljoonalla asukkaallaan. Eli myös meitä sähkönkuluttajia piisaa. Myös osavaltiossamme rakettimaisesti noussut sähköautojen määrä on tuonut omat haasteensa sähköverkolle, eräällä asiantuntijasivustolla kerrotaan. 

Suomen sähköhinnoitteluun verrattuna on kuitenkin yksi selkeä ero. Meidän laskutusmallissamme ei ole kulutuslaskun lisäksi vielä erillistä sähkönsiirtomaksua kuten Suomessa. (Aikasidonnaisessa hinnoittelussa sähkönsiirtomaksu on ja eräällä Piilaaksossa asuvalla ystäväperheellä luokkaa 12 dollaria/kk.) Suomessa sähkönsiirto kun voi tunnetusti olla paikoitellen jopa kalliimpaa kuin varsinainen kulutus.

Kaasu


Meillä Kalifornian-kodissamme useat kotitalouden energiaäsyöpöt laitteet toimivat kuitenkin kaasulla. Näitä ovat esimerkiksi lämmitysjärjestelmä ja käyttöveden lämmittävä vesivaraaja. Myös uuni ja hella ovat meillä kaasuversioita. Eli näihin meillä ei sähköä kulu. Ilmastointi vuorostaan, jota käytämme yli puolet vuodesta kuumina kuukausina, toimii sähköllä. Parhaiten nämä eri energiamuotojen kulutuserot vuositasolla näkyvät alla olevasta kuvasta:


Sähkön ja kaasun kulutuksemme kuukausittain viimeisen vuoden ajalta. Talvikuukausina kaasun kulutus kasvaa, kun keskuslämmitin hurisee. Kesäkuukausina puolestaan ilmastoinnin vuoksi kuluu enemmän sähköä.


Kaasun hinnoittelu on pysynyt minulle mysteerinä aivan näihin päiviin saakka, sillä jo sen kulutusyksikkönä käytetään itselleni vieraampaa thermsiä. Yksi therm on 29,3 kWh. En paneudu laskutusmalleihin sen tarkemmin, vaan kerron omat kustannuksemme pienomakotitalostamme. Tammi-helmikuussa kaasulaskumme ovat tyypillisesti suurimmillaan ja noin 150 dollaria/kk. (Kiitos lukijakysymyksen, selvitin myös kaasun hinnoittelun. Tietyn kulutusrajan alittuessa hinta on noin 9 dollarisenttiä/kWh ja ylittäessä n. 11 c/kWh. Kaasun hinta on siis sähköä huomattavasti edullisempi.) 

Vesi


Vaikka Kalifornia kärsii tunnetusti kuivuudesta, on vedenkäyttö täällä mielestäni muuhun kustannustasoon nähden yllättävän edullista. Täällä veden kulutusta mitataan satoina kuutiojalkoina (cubic feet), joten jouduin tekemään hiukan laskelmia saadakseni vertailukelpoisia lukemia. Meillä yksi kuutiometri eli tuhat litraa vettä maksaa noin 1,80 dollaria (1,65 eur). Tämän lisäksi tulee kuitenkin vielä palvelumaksu yli 15 dollaria/kk. Niinpä kuukausittaisessa vesilaskussamme tuo palvelumaksu on suurempi kuin varsinainen vedenkulutuslasku.

Jätevesi sen sijaan on kalliimpaa. Täällä se laskutetaan kategorioittain ja meidän taloutemme kuuluu ns. single family -luokkaan, jolta laskutetaan 136 dollaria kahdessa kuukaudessa.

Mielenkiintoinen tilastotieto muuten, että keskivertoamerikkalainen käyttää vettä 82 gallonaa (310 litraa) päivässä. Meidän kulutuksemme per nuppi on siitä alle neljäsosa! Tosin tuolla edellisellä kahden kuukauden vesilaskujaksolla olimme reissussa neljä tai viisi päivää/kuukausi, jolloin vedenkulutusta kotona ei tietenkään ollut. Meillä ei myöskään ole esimerkiksi kalifornialaista "klassikkoa" uima-allasta, mikä nostaisi nopeasti käyttämämme veden määrää. Mutta vaikka olisimme kotona koko kuukauden, on vedenkulutuksemme ollut jokainen kuukausi alle kolmasosan keskivertoamerikkalaisen kuluttamasta vesimäärästä. Niinpä voin todeta: Kalifornian kuivuus on opettanut säästämään vettä. 

Suomessa helmikuussa 2025 tehdyn tutkimuksen mukaan keskivertosuomalainen kuluttaa 140 litraa vuorokaudessa. Olemme siis kulutustottumuksiltamme lähempänä suomalaista kuin amerikkalaista vedenkulutusta.

Jätemaksut


Kalifornia on moniin USA:n osavaltioihin verrattuna edistyksellisempi kierrätyksessä ja jätteiden lajittelussa. Kotikaupungissamme Piilaaksossa omakotitalojen roskat lajitellaan kolmeen eri säiliöön, joissa on yhteensä viisi eri lokerikkoa. Lajittelemme 1) pahvit ja paperit, 2 ) erilaiset pullot, kanisterit ja säilykepurkit, 3) puutarhajätteet, 4) ruokahävikin ja 5) sekajätteen. (Tölkeissä ja tietyissä pulloissa on pantti, ja saimme ensimmäiset pullonpalautusautomaatit alkukesästä 2022.) On huomattava, että tämä lajittelu ja tietenkin myös maksut voivat vaihdella hyvinkin paljon eri osavaltioiden ja jopa lähekkäin sijaitsevien kaupunkien kesken samassa osavaltiossa.

Meillä kaikki nämä jätelajit tyhjennetään kerran viikossa. Varsinkin lämpimään kesäaikaan, siis meillä sen 8 - 9 kk vuodesta, tämä on aika ehdoton. Jos roskat lojuisivat kuumissa säiliöissään pitkään, alkaisi haju olla nopeasti ikävänpuoleinen. Ja oletettavasti pahentaisi merkittävästi myös rottaongelmaa.

Säiliöt tyhjennetään monille elokuvistakin tuttuun tapaan: asukkaat vetävät roskasäiliöt yleensä tyhjennyspäivää edellisenä iltana tontiltaan tienvarteen, josta eri roska-autot sitten kumoavat säiliöt vuorollaan tyhjiksi. Meillä tyhjennyspäivä on tiistai ja säiliöt kyllä kannattaa tosiaan viedä jo maanantai-iltana. Usein ensimmäinen roska-auto kiertää kadullamme jo aamuseitsemältä.
Roskasäiliöissä on pyörät, että ne on helppo rullata kadunvarteen ja takaisin talon kulmalle.


Roskisten tyhjennys maksaa meille 40 dollaria kuussa eli joka tiistai, kun rekkaralli talomme edustalla pyörii, maksaa se meille noin 13 dollaria/tyhjennyspäivä.

Tällaisia asumiseen liittyviä pakollisia oheiskustannuksia tällä kertaa. Tuliko sinulle yllätyksiä näissä kertomissani hinnoissa? Tai yllättikö jokin muu seikka tai käytäntö? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Jos Piilaakson asumiskustannukset, palkkataso ja sen erilainen arki kiinnostavat, kannattaa ottaa lukulistalle esikoisteokseni Uunipelti-identiteetti -- Piilaakson oppivuodet. Se löytyy nyt myös e-kirjana. Muita kirjan hankintapaikkoja voi katsella täältä.