Tässä vaiheessa on hyvä tietää terveysvakuutuksestamme sen verran, että meillä se on hammashoidon osalta todella hyvä. Vakuutus kattaa nykyään ilmaisen hampaiden tarkastuksen ja puhdistuksen peräti kolme kertaa vuodessa. Lisäksi röntgenkuvat voidaan ottaa ilman kustannuksia kerran vuodessa ja erilaiset operaatiot korvataan hyvin.
Mutta uskokaa tai älkää, hyvässäkin vakuutuksessa on plussat ja miinukset. Säännölliset ja tiuhat tarkastus- ja puhdistuskäynnit saavat purukaluston pysymään paremmassa kunnossa, mutta kattava vakuutus avaa oven myös hammashoitoloiden ahneudelle. Ne voivat pyrkiä tekemään kaiken mahdollisen ja vielä vähän ekstraakin, että saavat vakuutuskorvauksista niin sanotusti kaiken hyödyn irti. Helppoa rahaa hoitoloille. Ja meidän hammashoitolassamme tämä ahneus alkoi viime vuosina näkymään jo vähän liiankin räikeästi.
Esimerkki viime vuodelta
Kieltäydyin viime vuonna röntgenkuvien otattamisesta, sillä tilanne suussani oli ollut jo pitkään stabiili ja halusin välttää mielestäni turhaa säteilytystä. Edellisistä kuvista oli alle vuosi. Kieltäytymiseni oli hammashoitolalle nähtävästi harvinaisempi tapaus. Hoitaja, jonka olisi kuulunut kuvat ottaa, kiemurteli penkissään vaivautuneena. Kysyi monta kertaa, olenko todella tehnyt tuollaisen päätöksen ja miksi. Vaikka minua kovasti yritettiin taivutella, pysyin päätöksessäni. Hoitolalta jäi siis röntgenkuvien vakuutuskorvausraha minun osaltani siltä vuodelta saamatta.
Lopulta jouduin allekirjoittamaan lomakkeen, jossa vakuutin kieltäytyneeni röntgenkuvien otosta. Jouduin myös perustelemaan päätökseni kirjallisesti. Tällä hoitola todennäköisesti pesi käsiään, että jos jokin alkava hammasvaurio olisi voitu nyt huomata tuoreissa röntgenkuvissa, heitä ei voisi syyttää huonosta hoidosta. Lomake oli vielä mielestäni ok, koska se kuuluu amerikkalaiseen waiver- eli vastuuvapauslomakekulttuuriin ja olen tapaan jo tottunut, mutta tunsin ensinnäkin turhan vahvaa painostusta uusien kuvien ottoon. Toisekseen paikalle kutsuttu hammaslääkäri kertoi minulle kaikki mahdolliset pahimmat skenaariot, mitä kuvien ottamatta jättäminen voisi aiheuttaa. Eikä äänensävynsä ollut mitenkään ystävällinen, ennemminkin syyllistävä. Koko hoitolakäynti oli inhottava kokemus ja jo tämän hoitokerran jälkeen sanoin ukkokullalle, että nyt kyllä vaihdetaan hoitolaa.
Lisää mahdollisesta ahneudesta kieliviä merkkejä
Viime vuonna hoitolan avonaisen toimiston seinälle ilmestyi valkotaulu, johon oli kirjoitettu melkeinpä kissan kokoisin kirjaimin, montako hammaspuhdistusta on tavoitteena sille kuukaudelle. Tuo lukuhan siis näkyi aivan avoimesti myös asiakkaiden odotusaulaan. Ja voitteko kuvitella? Viimeisinä kertoina luku oli nostettu jo 1600 puhdistukseen kuukaudessa! Mielestämme merkki, että paikka oli menossa liukuhihnatyöskentelyyn. Ja siltä se paikan päällä usein myös tuntui. Tuli mieleen, menivätkö palvelun nopeus ja määrä laadun edelle...
Henkilökunnan vaihtuvuus
Myös hammashoitolan henkilökunta tuntui vaihtuvan useammin kuin sukat jalassa. Joka kerta ilmoittautumistiskin takana oli uusi kasvo ja toimistossa myös aina opetettiin jotakin uutta henkilöä tehtäviinsä. Koko avotoimisto noin kymmenen työntekijän kapasiteetilla näkyi odotusaulaan ja vaikutti levottomalta.
En myöskään muista, että minulla olisi kertaakaan ollut sama henkilö puhdistamassa hampaitani. Jos tammikuussa puhdistuksen teki oikein helläkätinen hygienisti ja pyysit ensi kerraksi aikaa juuri hänelle, niin seuraava tekijä oli kuitenkin joku kovakourainen ikenien raaputtaja. Myös tarkastuksen tai mahdolliset paikkaukset tekevä hammaslääkäri vaihtui monen monta kertaa vuosien aikana.
Kamelin selkä katkeaa
Tämän vuoden tammikuussa ennätin jo itse käymään vuoden ensimmäisessä omassa hammaspuhdistuksessani. Sanalla sanoen hammasta purren menin taas vanhaan tuttuun hoitolaamme. Aikaa uuden etsinnälle ei ollut ollut. Ja tuolloin minulta otettiin taas kerran myös röntgenkuvat. Suostuin pitkin hampain. Ja kas, mitään akuuttia ei tälläkään kerralla kuvista löytynyt.
Kun ukkokullan puhdistusaika oli viikkoa myöhemmin, katkesi se kuuluisa kamelin selkä. Hän oli varannut ajan arkipäivälle lounastunnin aikaan ja saapui hoitolaan 10 minuuttia etuajassa. Hänet ohjattiin heti ilmoittautumisen jälkeen pitkän käytävän perälle hoitohuoneeseen, asennettiin jo kuolalappu rinnuksille ja pyydettiin jäädä odottamaan hygienistiä. Lopulta hän odotti huoneessa 25 - 30 minuuttia, eikä kukaan tullut paikalle. Ukkokulta laski, että jos tarkastus ja puhdistus vielä nyt ryhdyttäisiin tekemään, menisi hänen kiireisestä työpäivästä aivan liikaa aikaa hukkaan. Ei hän voinut jäädä enää odottamaan. Kun hän lähtiessään ilmoitti asiansa melko käärmeissään tiskillä, kukaan ei edes pahoitellut tapahtunutta. Jälkeen päin tuli kysely, miksi hän oli jättänyt tulematta sovittuna aikana. Ukkokultani oikaisi asian, ettei se todellakaan ollut hän, joka jätti tulematta, mutta kukaan ei koskaan vastannut viestiin.
Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Pari vuotta sitten minulle kävi aivan samalla tavalla! Odotin hoitohuoneessa toooodella pitkään ennen kuin kukaan tuli puhdistusta tekemään. Hoitohuoneissa ei ole ovia käytävälle, joten kuulin hyvin, kuinka taustalla kävi koko ajan kova säpinä eli tiukkaan aikataulutetut hoitoajat sakkasivat. Mutta sinä päivänä minulla ei ollut töitä, joten minulla oli aikaa odottaa. Eihän se toki kivaa ollut, että lopulta hammashoitolassa vierähti aikaa noin 1,5 tuntia vain yhden puhdistuksen tekemiseen.
Uuden etsintä
Niinpä tammikuussa ryhdyin vihdoin ja viimein etsimään meille uutta hammashoitolaa. Otin ns. härkää sarvista, sillä tiesin sen olevan omalla tavallaan työläs vaihe. Hammashoitoloita on täällä nimittäin aivan valtavasti ja ensin pitää löytää ne paikat, joihin oma vakuutus hyväksytään. Aika nopeasti kuitenkin ilmeni, että meidän vakuutus kävisi todella moneen paikkaan. Seuraava "ongelma" olikin runsaudenpula.
Kyselin suosituksia somessa, ja luin palautteita ainakin kymmenestä eri hoitolasta. Kavensin haarukoinnin vain lähellä sijaitseviin hoitoloihin. Jokin paikka saattoi olla auki vain kolmena päivänä viikossa, toinen ei tarjonnut äkkiaikoja, jos hätätilanne sattuisi. Kolmannella ei ollut röntgenlaitetta laisinkaan. Hmm, laskisiko tuon plussaksi vai miinukseksi... Yhtäkkiä vertailtavaa olikin paljon. Kunnes löytyi helmikuussa toimintaansa käynnistelevä aivan uusi hoitola. Sillä oli sopivasti kytkös ukkokultani työpaikkaan, joten päätimme siirtyä heidän asiakkaiksi.
Vielä yksi murheenkryyni
Konkreettinen vaihtaminen olikin yllättäen vielä yksi stressin aiheuttaja. Pyysimme entistä hoitolaa lähettämään potilastietomme uuteen paikkaan, ja tämä tuntuikin sitten olevan ylitsepääsemättömän hankalaa. Allekirjoitimme lupalaput, että he saavat potilastietomme ja viimeisimmät röntgenkuvat uuteen paikkaan luovuttaa. Ne luvattiin lähettää meille sähköpostitse. Ukkokullan ensikäynti uudessa paikassa lähestyi jo kovaa vauhtia. Hänellä potilastietojen ja röntgenkuvien siirto ei kuitenkaan ollut aivan niin akuutti, sillä häneltä ei tänä vuonna röntgenkuvia oltu vielä otettu. Minulta oli, joten uuden paikan piti tammikuun röntgenkuvani ehdottomasti saada. Koska sähköpostia ei kuulunut, olin lopulta kaksi eri kertaa yhteydessä vanhaan hoitolaan ennen ukkokullan ajanvarausaikaa ja pyysin kiirehtimään tietojen toimittamista. Mitään ei edelleenkään kuulunut.
Myös oma ensikäyntini uudessa hoitolassa lähestyi. Tässä vaiheessa tiedustelin jo, olisiko minun lykättävä omaa aikaani, että tiedot ja kuvat ehditään lähettää. Mutta seuraava vapaa uuden asiakkaan vastaanottoaika olisikin ollut vasta toukokuun lopussa. Lopulta jouduin ottamaan yhteyttä vanhaan hoitolaamme peräti neljä eri kertaa, että tarvittavat dokumentit lopulta siirtyivät uuteen paikkaan. Ei tainnut kaksi viikkoa riittää, että saivat homman hoidettua. Kierrokseni kävivät aika korkealla. Voin todeta, etten jäänyt vanhaa hoitolaamme tämän(kään) tempun jälkeen kaipaamaan.
 |
| Onneksi vesijoogakurssini on taas pyörinyt, niin olen päässyt altaaseen viilentämään tunteitani. ;-) |
Summa summarum
Mitä tästä kaikesta olemme siis vuosien saatossa täällä oppineet? Hyvä terveysvakuutus, ainakaan hammashoidon puolella, ei välttämättä ole vain ja ainoastaan hyvä asia. Lieveilmiöitäkin voi olla.
Toisaalta tapahtumat eivät olleet meille aivan vieraita. Samankaltaisia kokemuksia karttui myös Suomessa: Ukkokullan työnantaja tuki aikoinaan työntekijöidensä hammashuoltokustannuksia summalla x. Tuolloin vuosittain hänelle tehtiin peruspuhdistus ja -tarkistus, ja totta kai paikkaus, jos tarvetta oli. Paikkaukseen tuki ei välttämättä riittänyt, joten sen hän maksoi itse. Yhtenä vuonna tuo tukisumma päätettiin kuitenkin korottaa jatkossa huomattavasti isommaksi. Kävikin hassusti, että sinä vuonna hammashoitola ehdotti perushoitojen lisäksi jos jonkinlaista kosmeettista ja kalliimpaa operaatiota. Silkkaa sattumaako?
Ehkä tämä lopulta pari kuukautta kestänyt hammaslääkärin vaihdos ei olisi tuntunut aivan yhtä raskaalta prosessilta, jos elämässä ei olisi samanaikaisesti ollut mitään muuta työlästä. Mutta omaan alkuvuoteeni on mahtunut haasteita ja vastoinkäymisiä toisensa perään. On ollut muita, huomattavasti isompia selviteltäviä asioita ja terveydenkin kanssa hoidettavia juttuja.
Mutta ainakin ensimmäinen käyntikerta uudessa hammashoitolassamme oli varsin miellyttävä kokemus, joten toivon mukaan riesaa hoitolan vaihtamisesta ei tarvitsisi aivan heti kokea uudestaan.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
