Viime viikolla täällä saatiinkin nauttia pari päivää oikein kunnon hellesäistä! Toisena päivänä lämpötila nousi yllättäen jopa +30 Celsius-asteeseen. Niinpä olen saanut kaivella täällä jo allasmekkonikin naftaliinista. Ihanaa!
Sateiden tuoma vihreys ja vehreys
Lämmön lisäksi pistin Kaliforniaan palattuani toisenkin asian välittömästi merkille. Näiden talvikuukausien aikana, jolloin olin itse Suomessa, El Niñon mukanaan tuomat runsaat sateet ovat saaneet Bay Arean maastot vihertämään oikein kunnolla. Tämä näkyi hyvin jo lentokoneen ikkunasta ennen laskeutumista. Viime vuonna tähän aikaan vuodesta Piilaakson itäpuoliset kukkulat olivat olleet jo ainakin pari kuukautta takaisin kullankeltaisina auringon paahteesta. Nyt ne vihertävät edelleen, sillä sateita on ennen tänne tuloani piisannut. Sateet tähän aikaan vuodesta tällä alueella ovat siis poikkeuksellisia, mutta kas, niitä sateita tulikin sitten myös koko viime viikonlopun.
Minulle tämä on joka tapauksessa ollut täyttä kesää, sateineen päivineen, ja tämän minulle alkaneen kesän kunniaksi ostin heti ensimmäisellä ruokakauppareissulla tuoreita mansikoitakin. Niin, kesä ja kesä. Aasialaiset näyttävät edelleen ulkoilevan keskellä päivääkin kevyttoppatakeissaan, heh heh.
 |
| Paitsi että vihertää, myös paikalliset hedelmäpuut näyttävät tykänneen sateista. Tässä yksi hedelmistään notkuva appelsiinipuu lähinaapurustostamme. Joka kerta, kun kuljen tämän puun ohi, silmäilen sitä kadehtien ja kuola valuen. Jos naapuri vaan tarttis apujoukkoja noiden syömisessä, niin minä voisin kyllä oikein mielelläni auttaa! Lurps! |
Arkeen totuttautumista
Tähän mennessä päivät Piilaaksossa ovat vierähtäneet jo muutamia ystäviä treffatessa sekä takaisin paikalliseen arkeen totuttautuessa. Pikku hiljaa alkaa siis jo muistumaan mieleen, että paljonko se yleisnopeusrajoitus matkalla ruokakauppaan olikaan, mikä olikaan sitä hyvää juustoa ja mitenkäs ne tippaamiset taas hoidettiinkaan. Ja se, että punaisen liikennevalon palaessa sai risteyksessä kääntyä oikealle, kunhan muistaa väistää muita. Lisäksi olen käynyt jo vähän paikallisia kuntosalilaitteitakin tervehtimässä ja onpa ollut jo pari reissuakin tässä suunnitteilla, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.
Lopuksi vielä pieni karkkikevennys.
Loppukevennys
Päätimme ukkokullan kanssa katsoa yhtenä iltana Netflixista elokuvaa. Tämän kunniaksi otimme pyhästä kaapistamme pussillisen Suomi-karkkeja maksimoimaan elokuvanautintoa. Ukkokulta sen sitten hoksasi ja minua niin nauratti, mutta totta mikä totta! Elokuva oli vuodelta 2016 ja meidän leffakarkit vuodelta 2015! Elokuva oli siis tuoreempi kuin karkit!
Ja kyllä, jälleen kerran meillä on päässyt ylitsepursuavassa karkkivarastossamme menemään karkkeja vanhaksi! Ehkä tässä pitäisi kotirouvan pitää jonkinlainen karkkikaapin inventaariopäivä, mutta senhän tietää, miten siinä hommassa käy... ;-) Mutta vanhasta päiväyksestään huolimatta, kylläpä suomalaiset Pantteri-karkit maistuivat mahtaville! Pikkasen oli nähtävästi arabikumi antanut jo myöten, mutta liekö siksi namit olivat entistäkin pehmoisempia!
 |
| Kesään kuuluu tietenkin myös jäätelö. Tämä Oreo-jäätelö oli uusi tuttavuus ja oikein hyvää, mutta kysymysmerkiksi jäi, miksi kääreessä lukee "Good humor"... |
Koska päiväni ovat nyt tosiaan olleet enimmäkseen tällaista arkeen asettumista, en täällä bloginikaan puolella kovin syväluotaaviin katsauksiin ole vielä kyennyt. Saittekin nyt siis tällaisen arkipäiväkatsauksen tällä kertaa ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
PS. Viime postauksessa kerroin teille sosiaaliturvatunnuksen anomisesta paikallisesta sossusta. Sotuni saapui viikossa, aivan kuten luvattiin ja niin siinä nyt kävi, että sosiaaliturvatunnuskorttiini on kuin onkin merkitty sen anomispäivä, minun kohdallani aprillipäivä. O-ou. Ettei tämä vaan taas tietäisi jotain kommervenkkejä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti