Erikoinen nimipäivä

Täällä Yhdysvalloissa asuessa on nimipäivien, niin omien kuin läheisten, muistaminen ja vietto jääneet lähes tyystin unholaan. Kun keittiön seinällä ei ole roikkunut suomalaista seinäkalenteria nimipäivälistauksineen enää vuosikausiin, ovat nimipäiväonnittelut jääneet toivottamatta. Mutta tänä vuonna, kun olin Suomessa peräti neljä viikkoa juuri ennen omaa nimipäivääni, oli tämä pieni merkkipäivä paremmin muistissa. Päivä osui maanantaille ja vielä sunnuntaina ajattelin, että minäpäs muistutan leikkisästi asiasta ukkokultaani heti nimipäivän aamuna. Punaista mattoa en toki odottaisi, mutta että saa onnitella. Mutta päivästäpä muodostuikin sen verran erikoinen, että siinä jäivät nimipäivämuistamiset jalkoihin.

Olin matkustanut Suomesta vielä viikonlopuksi Belgian Monsiin ystävämme viisikymppisjuhlille ja sunnuntaina majoituimme ukkokullan kanssa jo Brysselin lentokenttähotelliin, sillä maanantaina meillä lähti paluulento Kaliforniaan aamuvarhain. Kello herätti hotellihuoneessa aamuviideltä ja kunnon aamutohina päälle välittömästi. 

Kuin sattuman kauppaa samana aamuna julkaistiin myös sanomalehti Kalevassa minusta tehty henkilöhaastattelu. Aamun valjetessa ja päivän mittaan puhelin alkoi piippailla viestejä ystäviltä, jotka artikkelin olivat jo ennättäneet lukemaan. Erityisesti minua alkoi kiinnostamaan, millaisia kommentteja lehtijuttu lukijoiltaan saisi. Tuntui, ettei tässä nyt joutaisi koko päiväksi lentokoneeseen istumaan, jolloin viestit kulkevat joko heikosti tai ei ollenkaan, mutta kotimatkaan oli totta kai lähdettävä.  

Ensimmäinen lentomme oli lyhyt pomppu Brysselistä Amsterdamiin, jossa lyhyellä vaihtoajalla vaihtaisimme 11 tunnin lennolle Amsterdamista San Franciscoon. Lyhyt vaihtoaika vilkkaalla kentällä passintarkastuksineen tietenkin vähän stressasi ja juuri ennen ensimmäiseen koneeseen nousua huomasin Kalevan artikkelissa virheen eräässä vuosiluvussa. Joku lukijakin oli siihen jo kiinnittänyt huomionsa. Pikaisesti kirjoittamaan vielä oikaisusähköposti lehden toimittajalle, joka sai vuosiluvun digiversioon nopeasti korjatuksi. Painetussa lehdessä se tietenkin oli ja pysyi. Toimittaja kuittasi virheen korjatuksi juuri, kun puhelimet piti laittaa lentotilaan. Huh. Olin saanut jälleen myös muutamia lehtiartikkeliin tulleita kommentteja tietooni. Joku jopa ihanasti kysyi, mistä artikkelissa mainittua kirjaani voi hankkia. Pakkohan hänellekin oli vielä yrittää ennättää vastata. 

Amsterdamissa pääsimme passintarkastuksessa pikajonoon lyhyen vaihtoajan vuoksi, mutta tästäkin huolimatta kyllä siinä täyttä laukkaa mentiin, että ehdimme ajoissa Atlantin ylittävän lennon lähtöportille. Nyt olisi siis luvassa koneessa istumista niin sanotusti kellon ympäri.

Mutta toisin kävi

Lento lähti ajallaan ja kaikki vaikutti normaalilta, kunnes neljän tunnin lentoajan jälkeen kapteenin kuulutus pysäytti niin sanotusti veret. Koneessa oli havaittu tekninen vika ja oli tehty päätös palata takaisin Amsterdamiin! Tässä vaiheessa avasin istumapaikkani näytöstä lentokartan. Olimme olleet jo Grönlannin päällä, melkein Kanadan rajalla, mutta U-käännös oli jo tehty ja koneen nokka osoitti todella takaisin kohti Eurooppaa!

U-käännös Grönlannin päällä. Nyt on tullut sellainenkin tehtyä.

Voi sitä matkustajien huokailujen määrää, mikä koneessa välittömästi alkoi. Ja kyllä siinä taisi kirosana itseltänikin lipsahtaa. Kotona perillä oli jo tietyt suunnitelmat, mm. ukkokullan välitön paluu takaisin töihin, mutta nyt kaikki meni mönkään. Koneessa oli heikosti toimiva wifi, jolla sain muutamille ystäville Belgiaan ja Suomeen ilmoitettua, ettemme pääsekään tänään kotiin. Yhdessä vastausviestissä serkkuni onnitteli minua nimipäiväni johdosta ja harmitteli äärimmäisen huonoa tuuria lentomatkamme kanssa. Niin, se nimipäivä. Vaikka sen vielä sunnuntaina muistin, niin kaikessa tässä matkustus- ja lehtiartikkelitohinassa olin sen taas lahjakkaasti unohtanut.  

Lentomme Amsterdamista Amsterdamiin kesti sen noin kahdeksan tuntia. Hiukan ennen laskeutumista tuli kuulutus, ettei ketään ole reititetty enää uudelle lennolle samalle illalle, vaan kaikki matkustajat majoitetaan seuraavaksi yöksi lentokenttähotelliin. Lisäksi jokainen tulisi saamaan sähköpostiinsa tiedon uusista lennoista San Franciscoon. Minulla oli pakattuna myös yksi matkalaukullinen kirjoja, joten jäin jännäämään, saapuisiko juuri se laukku perille kaiken tämän lentosähellyksen jälkeen. Ja ukkokullan kanssa meillä oli vielä lisäjännitysmomenttia, sillä paluulentomme olivat alunperin olleet eri varausnumeroilla, joten saisimmekohan keskenämme edes samat lennot alkuperäisten tilalle...

Lopulta pääsimme lentokenttähotelliin noin iltayhdeksän aikaan. Mielessä olivat lähinnä suihku ja vaakatasoon pääsy. Ei niinkään pullakahvit nimipäiväni kunniaksi. Saimme tiedon uusista lennoista: maanantain suora lento Amsterdamista San Franciscoon oli nyt vaihtunut tiistain kahdeksi lennoksi Lontoon kautta. Tiedossa oli siis pidempi matkustusaika ja jälleen kerran aikainen herätys, tällä kertaa jo aamuneljän aikaan. Onnena kuitenkin se, että meillä molemmilla oli samat lennot ja että lennot olivat heti seuraavalle päivälle.

Lopulta kotiin pääsy Amsterdamista kesti meiltä 39 tuntia alkuperäisen 11 tunnin sijaan. Niinpä tässä on ollut nyt painamassa melkoiset univelat perinteisen jet lagin lisäksi. Jäi sitten ne nimipäivätkin niin sanotusti juhlimatta, mutta uskon, että vuoden 2024 nimipäiväni jäi ikuisesti mieleen. Lehtiartikkeli ja lento Amsterdamista Amsterdamiin tekivät siitä mieleenpainuvan.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt ryhdyn jo pikku hiljaa valmistautumaan kirjakiertueeni viimeiseen tapahtumaan, kirjanjulkkareihini Piilaaksossa tulevana torstaina. Tulkaahan "paikkakuntalaiset" tilaisuuteen moikkaamaan. Onneksi se kirjoja sisältänyt matkalaukkukin saapui perille asti, huh. Muuten ei olisi ollut, mitä ensi torstaina esitellä. Teille blogilukijoilleni sanon nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Uunipelti-identiteetti — Ensimmäiset lukijapalautteet ja mistä kirjaani saa käsiinsä?

Vauhdikas kirjakiertueeni Suomessa alkaa olla loppusuoralla ja sitä kautta monet ystäväni, ex-kollegani, tuttavani, sukulaiseni ja muutama tuntematonkin on jo saanut esikoiskirjani käsiinsä. Ja mikä hassujen sattumien summa, sain ilon ojentaa kirjani yhdelle pitkäaikaiselle, mutta itselleni ennestään tuntemattomalle blogilukijallenikin ihan henkilökohtaisesti täällä Oulussa. Meillä oli "romanttisesti" treffit sovittuna oululaiselle huoltoasemalle, hihih.

Kirjani kansikuva vielä kerran muistutuksena, että sen osaa tunnistaa mahdollista hankintaa tehdessä tai kirjastosta lainatessa. Graafikkona toimi Iiris Kallunki.

Useimmat saivat Uunipelti-identiteetin hyppysiinsä illalla kirjatilaisuuksieni päätteeksi. Ja aika moni aikoi kurkata kirjani sisältöä vielä samana iltana, ainakin sen ensimmäisen luvun verran. Ja siitäpä satelikin jo useammat ensikommentit: teksti tempaisi mukaansa eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään, vaikka uni jo silmäluomia painoikin. Jotkut sanoivat suorastaan ahmineensa tekstiäni. Nämä viestit olivat ihanaa kuultavaa. Olin ainakin onnistunut saamaan tekstiin niin sanotusti hyvän tahdin, eikä lukeminen tuntunut tahmealta. Myös tekstin sujuvuudesta on tullut mainintoja, kiitos vain. 

Ja kuinka mahtavaa, kun parikin henkilöä ilmoitti, etteivät ole juurikaan lukeneet kirjoja viime vuosina, mutta Uunipelti-identiteetti sai sellaiseen tarttumaan. Myös he ovat tykänneet lukukokemuksestaan.

Täällä Suomessa minua on nyt ilahduttanut suorastaan leikkokukkien meri! Sain valtavasti ihania onnitteluja myös kukkien muodossa. Kiitos!

Entäpä kirjani sisältö? Kirjassani on kolme pääteemaa: minun ja ukkokultani tarina fiktion keinoja hyödyntäen, havaintoja ja kokemuksia piilaaksolaisesta arjesta sekä muutamien yleisten Yhdysvalloissa tai Piilaaksossa asumiseen liittyvien harhakäsitysten oikominen. Nämä teemat eivät käy täysin selvästi ilmi esikoiseni takakansitekstistä, joka siis näytti seuraavalta:

Kirjaani on sanottu hyvällä tavalla elämänmakuiseksi ja todella mielenkiintoiseksi tarinaksi, joka on saanut jotkut pyrskähtelemään välillä naurusta. Osa on puolestaan lukiessaan vähän liikuttunutkin. Muutamat itse ulkomailla, joko Piilaaksossa tai muualla Yhdysvalloissa asuneet ovat antaneet kehuja valitsemistani aihepiireistä. Parikin Piilaaksossa aiemmin asunutta ovat samaistuneet moniin pohdintoihini ja havaintoihini kirjassa. Ja yksi muualla Yhdysvalloissa aiemmin asunut totesi, että aivan kuin olisin kirjoittanut kirjani alkupuolelle hänen ja vaimonsa ajatuksia. On ollut mukava kuulla, että teksti on nostattanut lukijoille omia ulkomaanvuosien muistoja mieleen. Ja uskoisinkin, että sisältö voisi olla kiinnostavaa myös muille ulkosuomalaisille. 

Moni oli kuitenkin estynyt osallistumasta järjestämiini kirjatilaisuuksiin ja olenkin nyt saanut kyselyitä, mistä kirjaani oikein saa hankituksi. Niinpä päätin jakaa tiedon kaikille yhteisesti täällä blogissani.

Oulu

Oulussa kirjaani saa "ystävämyyntipisteistäni" Linnanmaalta (Oulun yliopisto), Karjasillalta ja Nokelasta. Heiltä ostettuna 340-sivuisen, kovakantisen ja signeeratun kirjani hinta on 25 euroa. Jos olet kiinnostunut tästä hankintavaihtoehdosta, niin laita minulle viestiä ja kerron lisää. Marras-joulukuussa kirjaani on myös hyllyssä Ruskon Gneissitiellä Mall of Femissä hintaan 27 euroa. Kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa myymälään! Lisäksi kirjaani voi joulukuussa ostaa parista eri joulumyyjäisistä Kellossa ja Myllyojalla. Oulun Suomalaisessa kirjakaupassa kirjani on tällä hetkellä ainoastaan tilaustuote.

Helsinki ja muu Suomi

Helsingissä kirjaani saa Kulttuurikulmasta (osoite Liisankatu 19) sekä Mariankadun Rosebud-kirjakaupasta. Ympäri Suomen kirjani on kuitenkin tilattavissa kaikista verkkokirjakaupoista, kustantamoni sivuilta sekä Prisman verkkokaupasta. Ja jos kirjaa ei halua omaksi, niin kannattaa tehdä hankintaehdotus omaan lähikirjastoon. 

Ulkomaat

Ja ulkosuomalaiset, teitäkin olen ajatellut. Tuon kirjoja mukanani Piilaaksoon, missä järjestetään kirjatilaisuus 5.12. Nordic Innovation Housella Palo Altossa. Ennakkoilmoittautumisia pyydetään tämän tapahtumalinkin kautta. Muualla ulkomailla kirjani on kenties kätevin tilata Suomikaupan kautta. Teos löytyy heidän verkkokaupasta marras-joulukuun ajan eli samalla, jos tilaa jouluherkkuja, voi tilaukseen liittää myös mukavaa joululukemista. Käsitykseni mukaan myös osa verkkokirjakaupoista toimittaa ulkomaille. 

e- ja äänikirja

Myös kirjan e- ja äänikirjaversioita on kyselty. Näillä näkymin e-kirja julkaistaneen loppukeväästä tai alkukesästä 2025. Äänikirjan kohtalo on vielä avoinna. 

Liitän tähän loppuun vielä viimeisimmän palautteen kirjastani. Sen antoi ex-kollegani:

"Olipa antoisa katsaus Piilaakson elämään! Paikallisen työelämän kiemurat yllättivät useamman kerran. Pidän tavastasi kirjoittaa. Sinulla on tosiaan taito havaita ja ihmetellä arkisia asioita ja pukea havaintoja sanoiksi.
Minulla ei juurikaan ole kosketuspintaa Amerikkaan, ainakaan vielä. Mutta kuulostipa tutulta, miten kuvasit kulttuurishokkia ja paikallisille (ja pitempään maassa asuneille) itsestäänselvien asioiden oppimista. Vieraassa maassa ja uudessa arjessa mikään ei ole varmaa, mutta kaikesta voi selvitä."

 

Olenkin pyrkinyt sanomaan kaikille kirjani hankkineille, että otan mielelläni palautetta vastaan. Ja erityisesti olen kertonut, että jos lukijana et pidä kirjastani, niin kerro siitä minulle. Mutta jos pidät, niin kerro siitä minulle ja ainakin yhdelle ystävällesi tai tuttavallesi eteenpäin. 

Siispä lukemisiin, blogini seuraajat. Ja kyllä, myös blogini jatkuu. Sitäkin on muutama kaiken tämän kirjatohinan keskellä toivonut, kiitos. Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Blogini 10-vuotisarvonnan voittaja löytyi. Ja eipä olisi arpaonni voinut juuri paremmin osua: Uunipelti-identiteetti lähti postitse blogini pitkäaikaiselle lukijalle Seinäjoelle. Onnittelut vielä kerran!

Blogi 10 vuotta!

Nyt on kuulkaas ollut monella tavalla juhla-aikaa. Lokakuussa juhlin ensin pyöreitä synttärivuosiani, sen jälkeen sain kilistellä skumppalasillista esikoiskirjani julkistustilaisuudessa Helsingissä ja tänään 4. marraskuuta blogini täyttää pyöreät kymmenen vuotta!

Poks, poks, poks, sanovat nyt kuohujuomapullot! Tämän pullon sain lahjaksi kirjani valmistumisesta.

On pitkälti tämän blogin ja ennen kaikkea teidän innokkaiden lukijoiden ansiota, että lopulta tarinoitani ja havaintojani ulkosuomalaisen elämästä Piilaaksossa päätyi ihan kirjaksi asti. Iso kiitos siis teille kaikista kannustavista kommenteistanne näiden 10 vuoden aikana.

Tunteita ja täpäriä tilanteita

Viime viikkoina on ollut pinnassa paljon suuria tunteita. Armas ukkokultani järjesti minulle ensinnäkin aivan ihanat yllätyssynttärit. Seuraavaksi tunteita positiivisessa ja jännittävässä mielessä kuohautti tietenkin kirjani viralliset julkkarit. Niistäkään ei puuttunut vauhtia ja puolivaarallisia tilanteita. Olin tehnyt julkkaripaikan tilavarauksen ja alustavat tarjoilupyynnöt jo loppukesästä, mutta kun menin edellisenä päivänä varmistamaan tilat ja päivittämään lopullisen osallistujamäärän tarjoiluja varten, ei paikan päällä oltukaan muistettu kertoa henkilökunnalle tilaisuudesta mitään. Kaikki esivalmistelut olivat vielä tekemättä. Pientä punaista paniikkinappulaa siinä sai Korpela painaista. Mutta onneksi kaikki hoitui lopulta mallikkaasti, kiitos topakan työntekijän, joka oli paikalla.

Mutta eipä tässä vielä kaikki. Nimittäin sattumusten seurauksena sain itsekin painovalmiin kirjan käsiini vasta 30 minuuttia ennen julkkarijuhlan alkua! Kyllä siinä kädet hikosivat! Kirjalaatikot olivat avaamattomia ja menin vielä vitsailemaan, oliko tarkistettu, että sisällä on varmasti myös oikea kirja. Noh, kun sitten avasin ensimmäisen laatikon, jäi minulla pari pumpunlyöntiä välistä. Laatikossa oli päällimmäisenä matematiikan oppikirja! Mutta huh, se olikin vain oppikirjan laminoitu kansilehti, joka oli laitettu kirjojen suojaksi laatikkoon. Sen alta löytyi sitä mitä pitikin.

Lisäksi jo nyt viikonloppuna sain vastaanottaa kirjani lukijoiden ihka ensimmäisiä palautteita. Ovat olleet liikutuksen hetkiä. Ja tämän osalta jännät ajat tietenkin jatkuvat. Varsinkin, että milloin tulevat ne ensimmäiset haukut. Tähänkin kun täytyy yrittää jotenkin varautua. 

Kirjakiertueenihan jatkuu tällä viikolla Oulussa, joten jännättävää, järjesteltävää, ehkä jopa vähän stressattavaakin riittää vielä myös tästä eteenpäin. Niinpä näiden suurien tunnemylläköiden ja järjestelykiireiden keskellä olin nyt jollakin tapaa vähän sanaton tai kyvytön keskittämään tätä blogipostaustani ainoastaan otsikon mukaisesti blogini synttäreihin.

Oulussa on ollut nyt marraskuuksi ehkä jopa poikkeuksellisen aurinkoisia päiviä. Heti minun toisena Oulu-aamuna maahan oli satanut ohut ensilumi ja huomasin, että minulle se oli ensilumi kolmeen vuoteen.

Mutta hei, kyllähän 10-vuotinen blogitaival on vähintäänkin arvonnan arvoinen! Joten jatketaanpa blogissani vallinneita arvontaperinteitä: Se lukija, jonka kohdalla blogisivuston sivunäyttöjen lukumääräksi tulee 381 000, voittaa esikoiskirjani. Halutessaan sen saa omistuskirjoituksella. Ottaisin mielelläni tuosta tasaluvusta kuvakaappauksen todisteeksi, mutta jos se jää uupumaan, niin ei huolta, kannattaa silti ottaa yhteyttä. 

Lopuksi haluan vielä ilmoittaa ulkosuomalaisille kirjastani kiinnostuneille mukavia ennakkouutisia: tulen saamaan kirjaani erän tilattavaksi myös Suomikaupan kautta. Eli samalla, kun tilaa joulusuklaita tai muita herkkuja marras-joulukuussa, voi tilaukseen liittää mukaan myös Uunipelti-identiteetti — Piilaakson oppivuodet -teoksen joululukemiseksi. Kirja tulee heidän verkkokauppansa tilausvalikoimaan arviolta tämän viikon loppupuolella. (Piilaaksoon toki tuon kirjaerän 5.12. pidettävään kirjaesittelytilaisuuteen.)

Mutta nyt jäädään jännäämään, kenelle arpaonni blogini 10-vuotisarvonnassa osuu! Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Sivunäyttöjen lukumäärä näkyy automaattisesti sivun oikeassa laidassa, jos blogin avaa tietokoneella. Jos taas kännykällä, niin skrollaamalla aivan sivun loppuun näkyy "Näytä internetversio". Klikkaamalla siitä saa tuon saman näkymän kuin tietokoneella avatessa.