perjantai 27. huhtikuuta 2018

Pari perulaista ruokareseptiä

Viime postauksessa kerroin laajemmin perulaisista ruoista ja annoin muutamia ravintolavinkkejä. Lupasin myös antaa teille kahden suositun perulaisen pääruoan reseptit. Ne tulevat tässä:

Aji de Gallina (4 annosta)


2 kanankoipea, kypsennettynä ja paloiteltuna (tähän voinee tosin käyttää muutakin osaa kanasta)
oliiviöljyä
1 keskikokoinen (hopea)sipuli
2 valkosipulin kynttä
4 rkl keltaista chilitahnaa
0,5 kupillista paahdettuja ja pilkottuja pekaanipähkinöitä
3 siivua leipää, maitoon kastettuna
1 l kanalientä
2 dl paksua kermaa
suolaa, pippuria, kuminaa

Tarjoiluun:
keitettyä riisiä, keitettyä perunaa, maissia, tummia oliiveja ja keitettyä kananmunaa

Valmistus:
1. Kuumenna oliiviöljy padassa. Kypsennä pilkotut sipuli ja valkosipuli, kunnes ne ovat kullanruskeita ja pehmeitä. Lisää chilitahna ja paista vielä noin 2 - 3 minuuttia.
2. Lisää pekaanipähkinä ja leipä. Sekoita hyvin ja lisää puoli litraa kanalientä. 
3. Keitä pari minuuttia, kunnes seos on muodostunut paksuksi. Murskaa seos siivilän läpi. (Tämä siivilöintivaihe jäi itselleni ohjeesta hiukan epäselväksi. Ehkä tämän voi jättää poiskin, kunhan saa seoksen muutoin soseeksi.)
4. Laita ainekset takaisin pataan ja lisää kana. 
5. Lisää kanalientä ja kermaa, jotta saat halutun paksuuden.
6. Mausta suolalla, pippurilla ja kuminalla. 
7. Tarjoile riisin, perunan, oliivien ja kananmunan kera. 

Ja tältä tämän herkun pitäisi sitten näyttää:
Aji de Gallina lautasella. Perunat ovat tuolla kastikkeen alla. Ja tähänpä oli näemmä raskittu laittaa vain yksi oliivi. Niitä voisi siis olla enemmänkin. :-)

Seuraavassa reseptissä puhutaan sipulilajikkeesta nimeltään scallions. Laitan lajikkeesta kuvan tähän, koska en tiedä onko tätä saatavilla aivan kaikkialla. Kyseessä on viher-, kevät- eli pillisipuli, mutta uskoisin suomalaisen kevätsipulin ajavan saman asian.

Lomo Saltado (4 annosta)


600 g naudan sisäfilettä
1 tl murskattua valkosipulia
2 punasipulia paksuhkoina suikaleina
2 keltaista chiliä ohuina suikaleina
2 keskikokoista tomaattia, kuorittuina ja paloiteltuna kuuteen osaan
tuoretta korianteria hienonnettuna
nippu scallions hienonnettuna (ks. kuva yllä)
(50 ml piscoa, perulaista tislattua alkoholijuomaa, brandya)

Kastike:
6 rkl soijakastiketta
3 rkl viinietikkaa
2 rkl osterikastiketta
2 rkl vettä

Tarjoiluun:
perunaa, riisiä ja maissia

Valmistus:
1. Leikkaa sisäfile kuutioiksi tai suikaleiksi.
2. Kuumenna wokkipannu tai iso paistinpannu ja paista lihat haluamaasi kypsyysasteeseen. Nosta lihat paiston jälkeen sivuun.
3. Älä puhdista pannua, vaan jatka siinä sipulin, chilin ja valkosipulin kuullottamista. Älä paista liian kypsiksi, vaan yritä jättää rapsakoiksi.
4. Lisää lihat. Mikäli haluat käyttää piscoa, lisää se tässä vaiheessa ja paista, kunnes alkoholi haihtuu.
5. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää pannulle. Lisää myös tomaatit.
6. Keitä kokoon ja lisää sitten hienonnetut kevätsipulit ja korianteri. 
7. Ruskista toisella pannulla keitettyjä perunoita niin, että ne ovat pinnasta rapeita ja sisältä pehmeitä.
8. Tarjoile Lomo Saltado perunoiden ja riisin kanssa.
Tarjoiluvadillinen Lomo Saltadoa. Kaveriksi on laitettu paistinperunaa. Riisi tuli erillisellä vadilla.

Eli nyt ei muuta kuin kotikokeille hatut päähän ja kokeilemaan! Kertokaahan sitten, mitä tykkäätte mausta! Toivottavasti nämä miellyttävät teidänkin makunypyköitä! 

Ensi postauksessa palataankin sitten taas blogin perinteisiin, amerikkalaisiin kuvioihin. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

torstai 26. huhtikuuta 2018

Maistuisiko grillattu marsu? — Ruoka- ja ravintolavinkkejä Perusta

Lehmän sydäntä, alpakkaa, marsua ja muuta mukavaa! Niitä kaikkia voit saada lautasellesi Perussa! Luvassa on siis ruokapainotteinen postaus.

Jos katsotaan koko Latinalaisen Amerikan 50 parhaan ravintolan listaa vuodelta 2017, niin Peru keikkuu vahvasti kärkisijoilla. Sekä kulta- että hopeasija menevät ravintoloille, jotka sijaitsevat Perun pääkaupungissa Limassa. Kisassa kymmenen parhaan ravintolan joukkoon on päässyt peräti kolme limalaista ravintolaa. Kun taas vilkaisu koko maapallon parhaimpien ravintoloiden listaan osoittaa, että nämä kaksi limalaista ravintolaa Maido ja Central ovat päässeet myös tällä listalla kymmenen parhaimman ravintolan joukkoon. Tämä siis riittänee perusteluksi, että perulainen ruoka ansaitsee minunkin blogissani aivan oman postauksensa. Ja olihan se ruoka siellä aivan mielettömän hyvää!

Näitä palkittuja ravintoloita emme tulleet reissussamme kuitenkaan testanneeksi, mutta tästäkin huolimatta makuelämykset lomamme aikana olivat ikimuistoisia. Olisin voinut jäädä Peruun vielä kuukaudeksi ainoastaan sen supermaukkaan ruoan vuoksi. Majoituimme osan lomastamme Limassa perulaisen kaverimme pitämässä Airbnb-majoituksessa. Tämä oli loistojuttu, sillä saimme häneltä erinomaisia paikallisia vinkkejä ruoista ja ravintoloista.


Yleistä


Ennen kuin esittelen muutaman perulaisen perinneruoan, täytyy Liman ravintolatarjonnasta kertoa yksi seikka. Yleisin ravintolatyyppi siellä on nimittäin ns. chifa-ravintolat. Kyseessä on kiinalaisen ja perulaisen keittiön fuusio. Aikoinaan Kiinasta muutti Limaan paljon työvoimaa ja kiinalaiset pitivät omia ravintoloitaan. Kun ruoka oli valmista, olivat kiinalaiset kokit huutaneet työmiehille 'chifaan' tai jotakin tuohon suuntaan, mikä tarkoittaa kiinaksi 'syömään'. Tästä huudahduksesta saivat nykyiset fuusioravintolat kutsumanimensä. Perulaiset ottivat kiinalaisilta kokeilta mallia mm. ruoan valmistustavoista, mutta käyttivät tuttuja perulaisia raaka-aineita. Tältä pohjalta toimivat nykyisetkin chifa-ravintolat. Mekin testasimme kahta eri chifaa. Toinen niistä oli Walok-niminen ravintola Mirafloresin kaupunginosassa Limassa. Listalta olisi muuten yhtenä lihavaihtoehtona saanut myös kyyhkystä tai pulua (pigeon), mutta itse pidättäydyin perinteisessä kanassa. Ukkokulta tilasi possua ja totesi tuon ravintola-annoksen jälkeen syöneensä elämänsä parasta kiinalaista ruokaa.

Kana on Perussa suosituin lihan muoto ja seuraavaksi tulevat merenelävät. Myös kananmunia käytetään runsaasti. Peru ei ole pihvilihan rakastajan paikka, joten elämänsä parhaita pihvejä sieltä ei ehkä kannata metsästää. Mutta voin taata, että muita maukkaita ruokia kyllä on yllin kyllin. Tässä ensimmäinen esimerkki: anticucho eli lehmän sydäntä grillattuna.
Olimme kuulleet tästä ruoasta paljon kehuja ja lopulta rohkaistuin itsekin tilaamaan annoksen lehmän sydäntä. Ei kaduttanut. Sydän oli tosi hyvää ja mureaa. Kuvan maittava annos on Rasson-ravintolan tuotoksia.


Kaupungin parasta cevicheä


Ehkä yksi tunnetuimmista perulaisista ruoista on usein alkupalana tarjottava ceviche. Kyseessä on siis raakaa kalaa (tai mukana voi olla myös muita mereneläviä), jotka on raakakypsennetty lime-, limetti- tai sitruunamehulla. Kysyimme emännältämme, mistä saisi kaupungin parasta cevicheä. Hän kertoikin meille paikan, jonne emme ikikuuna päivänä olisi itse osanneet suunnistaa. Ravintola oli nimeltään Canta Ranita ja se sijaitsi Barrancon kaupunginosassa, Mercado el Capullo -markkinapaikan perällä. Tielle ravintolasta näkyi siis vain pieni kyltti. Mutta paikka oli kyllä suositustensa arvoinen ja heti kun istahdimme pöytään, paikka täyttyikin nopeasti niin paikallisista kuin turistiruokailijoista. Ja kyllä, se oli elämäni parasta cevicheä! 
Elämäni parasta cevicheä! Tämän paikan kokki tykkäsi laittaa aika reilusti chiliäkin. Tuo oranssi oli bataatin tapaista makeaa perunalajiketta pehmentämään sitruksen hapokkuutta annoksessa. Huomatkaa myös tuo maissi. Yksittäinen maissinjyvä oli kokoluokkaa peukalonkynsi! Aivan järkyttävän isoja!

Kuva rennosta Canta Ranita -ravintolasta noin 60 sekuntia ennen kuin se täyttyi muista asiakkaista. Hetken päästä porukka joutui jo jonottamaan istumapaikkoja. Asiakaspaikkoja ravintolassa oli noin 30.

Toinen hyvä osuma saada erittäin maukasta cevicheä oli La Tanta -ravintola. Näitä ravintoloita taisi olla kolme ympäri Limaa ja me testasimme San Isidron kaupunginosassa olevaa ravintolaa. Myös Larcomar-ostoskeskuksessa oli yksi La Tanta -ravintola. Ja varmasti tuosta miljoonakaupungista löytyy tuhat muutakin hyvää ceviche-paikkaa, mutta tässä nyt ainakin joitakin tärppejä Limaan suuntaaville. 

Cevichen hiukan "jalostetumpi" muoto on tiradito. Siinäkin on raakakypsytettyä kalaa ja mahdollisesti muita mereneläviä, mutta kala tarjoillaan parmesanjuustolla kuorrutettuna tai mausteisen kermakastikkeen kera. Maistelimme tätäkin kerran. Oli oikein hyvää, mutta taisin lopulta jäädä perinteisen cevichen kannattajaksi kuitenkin. 


La palta- eli avokadoruoat ja causa


Avokadoa kutsutaan Perussa nimellä la palta ja sitäkin käytetään ruoissa mukavasti. Yksi suosittu perulainen snack on triple sandwich. Ne ovat pieniä (kolmio)leipiä, joiden välissä on avokadoa, tomaattia ja kananmunaa. Toinen, usein alkupalana tarjoiltava ja kokeilemisen arvoinen ruoka on causa. Siinä on kahden perunamuusilevyn väliin laitettuja lisukkeita, joita voivat olla esimerkiksi marinoitu tonnikala, äyriäiset, avokado, kana, kananmuna tai kasvikset. Causa tarjoillaan kylmänä. Ja taas on hyvää!
Causaa Cuscossa. Tässä lisukkeet on asetettu perunamuusilevyn päälle.

Yksi hyvä ravintola, josta voi saada valtavan isoja causa-annoksia, cevicheä, tiraditoa ja anticuchoa, oli Panchita. Sekin sijaitsee Limassa Mirafloresin kaupunginosassa. Ja hei, varokaa! La Panchitan yhdestä causa-annoksesta syö oikeasti kolme henkilöä!
Eikä Perua ilman perunaa. Perussa on yli 4 000 perunalajiketta, tässä niistä muutamia. Minulla ei ole hajuakaan, mistä perunasta tulisi paras muusi causaan. :-D


Liharuoat ja kuinka ne tyypillisesti tarjoillaan Perussa


Kana on siis kovassa suosiossa perulaisessa keittiössä ja yksi suosittu ruoka-annos oli Aji de Gallina (lausutaan: ahi de gajjina). Tätä annosta löytyi melkeinpä jokaisesta ravintolasta. Kyseessä on kermaisen pehmeässä, keltaisessa ja miedossa chilikastikkeessa oleva kanaa, joka kuuluu koristella vielä keitetyillä kananmunalohkoilla ja tummilla oliiveilla. Aji de Gallina tarjoillaan aina sekä perunan, riisin että maissin kera. 

Liharuoista voin anticuchon lisäksi suositella myös Lomo Saltadoa. Sitäkin sai melkeinpä jokaisesta ravintolasta. Kyseessä on naudanlihasta kiinalaiseen tapaan valmistettu mausteinen liharuoka, joka sekin kuuluu tarjoilla perunan, riisin ja maissin kera. Ajattelin jakaa näiden kahden suositun ruoka-annoksen reseptit teillekin, mutta kirjoitan ne seuraavaan postaukseen, jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi kilometrin mittaista. 

Mutta sitten lisää liharuoista: 

Reilu vuosi sitten Boliviassa en vielä kyennyt maistamaan alpakkaa, sillä nuo pörröturkkiset näyttivät minusta liian söpöille syötäviksi. Nyt kuitenkin ylitin raja-aitojani ja maistoin. Alpakka oli oikein hyvää. Tosin ukkokulta söi sitä toisenkin kerran yhdessä ravintolassa ja sanoi sen siellä maistuneen vanhalle villasukalle. Oikea valmistustapa lienee siis tässäkin ruoassa onnistumisen avain. 

Mutta sitten mennään osastolle, jossa minunkin ruokahaluni tyssää. Nimittäin grillattu marsu! Useat perulaiset kasvattavat marsuja kotonaan, syötäväksi, kyllä, ja varsinkin vuoristossa tämä paikallinen "herkku" on oikein juhlaruokaa. Vuoristokaupunki Cuscossa kiinnitin huomiota, että grillattu marsu oli paikallisittain hinnoissaan. Kun yleensä tuhdit pääruoka-annokset maksoivat maksimissaan 10 dollarin luokkaa, niin grillatun marsun hinta oli kolminkertainen. Ja epäilen, että tuskin tuosta elukasta riittää kuitenkaan kolmelle syötävää. Vai mitä sanotte tästä?
Grillattu marsu, olkaatten hyvät! Hrr... Minä luokittelen marsun edelleen vahvasti kategoriaan lemmikit, eikä se suinkaan kuulu omaan ravintoketjuuni. Tästä syystä tämä "herkku" jäi minulla maistamatta.


Mikä voisi olla seuraava superfood?


Moni ravintoarvoiltaan rikas superfood, kuten quinoa, maca ja nousussa oleva amarantti, on lähtöisin Perusta. Seuraavaksi nousevaksi superfoodiksi ja ihmeparantajaksi kuulin povattavan lupiinia. Nyt ei kuitenkaan kannata kirmata kesäniityille tai tienpientareille hotkimaan lupiineja, sillä jokin osa sen kukinnoissa tai siemenissä on myrkyllistä. Perun vuoristossa asuva väestö osaa käsitellä lupiineja niin, että sen myrkyt saadaan pois ja hyvää tekevät ainesosat jäävät jäljelle. Tällä hetkellä lupiineja kehitetään ja jalostetaan ihmisravinnoksi ainakin Australiassa, jonne on viety perulaista lupiinia. Jos kuulette tästä nyt ensimmäistä kertaa, niin muistakaapa sitten minua, jos ja kun lupiinit tekevät läpimurtonsa jonkun vuoden päästä. ;-)
Hotelliaamiaisella oli tarjolla quinoasta valmistettuja pannukakkuja. Myös tuoreita hedelmiä oli aina runsaasti niin aamupaloilla kuin usein jälkiruokanakin. 

Paitsi että Peru on historialtaan aivan mieletön tapaus, on myös sen kulinaristinen makumaailma omaa upeaa luokkaansa. Voin siis ehdottomasti suositella Perua matkakohteena! Pääsin reissussa käyttämään espanjan kielitaitoanikin, mutta monessa paikassa pärjäsi myös englannilla, huomattavasti paremmin kuin Boliviassa. 

Tällaisia makukertomuksia tällä kertaa. Yritänpä saada teille vielä nuo reseptit suomennettua seuraavaan postaukseeni pikapuoliin, jos joku haluaa vaikkapa vappuna kokeillakin nakkien ja perunasalaatin sijaan jotakin muuta. Siihen asti huikkaan hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Missä mennään?

Blogini on pysynyt vaitonaisena viimeiset kolme viikkoa, joten paikallaan lienee pieni tilannekatsaus missä oikein mennään. 


Lomamatka Etelä-Amerikkaan


Suurin syy postaustaukooni oli lomamatkamme Peruun. Olimme alunpitäen suunnitelleet aivan toisenlaista reissua, mutta suunnitelmaan alkoi tulla siinä määrin mutkia matkaan, että jouduimme luopumaan siitä. Matkakuume jäi kuitenkin polttelemaan ja lopulta päädyimmekin aika nopealla varoajalla tähän Perun reissuun. Olihan Machu Picchukin keikkunut bucket listallani jo pitkän aikaa! Lentoliput saimme hankituiksi lentoyhtiön pisteillä ja kun vielä pomollenikin loman ottamiseni oli ok, niin ei kuin menoksi. Teimme huikean 12-päiväisen matkan Peruun ja paluumatkalla pysähdyimme vielä El Salvadoriin, jossa tuttavamme järjesti meille sightseeing-kierroksen. Peru ja pääkaupunkinsa Lima ovat melkoisia kulinaristien mekkoja ja tarkoituksenani olisikin kirjoittaa vielä oma ruoka-aiheinen postauksensa.
Bob Marley -henkinen alpakka Perusta. :-) Oikeammin Suri-alpakka.


Työrintama


Työrintamallakin on ehtinyt postaustauon aikana tapahtumaan kaikenlaista. Kenties muistatte, kun kerroin siitä filippiiniläisestä kollegastani, joka tuli jakamaan viikottaista työkuormaa niin, ettei kummankaan tarvitsisi tehdä kuutta työpäivää viikossa. Noh, tämä filippiiniläinen otti kolmannen työpäivänsä jälkeen hatkat. Hän irtisanoutui. Syyksi hän sanoi liian pitkän työmatkan ja joutuvansa ajamaan työmatkansa pahoissa ruuhkissa. Tosin minä, aivan kuten pomonikin epäili, ettei se ollut kuitenkaan se varsinainen ja oikea syy. Ensinnäkin, kyllähän hän jo tätä työpaikkaa hakiessaankin tiesi, missä työpaikka sijaitsi ja millainen työmatka hänelle muodostuisi ja toisekseen, hänen työaikansa olivat sellaiset, että ruuhkat moottoriteillä ovat tyypillisesti silloin aina toiseen suuntaan. Enemmänkin hän taisi säikähtää sitä, että aloitti työrupeamaansa yhtenä vuoden kiireisimpänä aikana ja meno töissä oli kieltämättä aikamoista hurlumheitä. Yritin lohduttaa häntä, että tämä ei suinkaan ole työpaikan jokapäiväistä arkea ja kohta tilanne rauhoittuisi, mutta ehkä se kaikki oli hänelle vain liikaa. Ja toisaalta ymmärrän kyllä. Olen itsekin tehnyt töitä sellaisten ihmisten kanssa, joiden stressinsietokyky ei vain riitä hektiseen menoon ja alati muuttuviin olosuhteisiin. Heille kaiken pitäisi olla ennakkoon määrättyä ja etukäteen tarkalleen tiedossa kuinka asiat menevät ja niinpä yllätykselliset käänteet voivat heidän maailmassaan kaataa koko korttitalon. 

No, joka tapauksessa, filippiiniläinen siis oli ja meni, mutta uusi työntekijä rinnalleni on jo onneksi löydetty. Pomo oli vuorostaan tuolloin lomalla ja minulle tulikin hiukan hoppu opettaa tätä uutta kollegaa tehtäviin ennen kuin lähdimme tuonne Perun matkalle. Tämä uusi kollegani on nuori amerikkalainen nainen, joten saanpa nyt sitten tehdä töitä ainakin yhden amerikkalaisenkin kanssa, hi hii. Kaikkien muiden, niin kollegoiden kuin asiakkaidenkin juuret kun tuntuvat olevan jossakin muualla. 


Toipilasaika jatkuu


Perusta palattuamme en myöskään ollut heti kirjoituskunnossa, sillä olen saanut taas palautella kroppaa ja lepo on tullut tarpeeseen. Ukkokullallehan kertyi reissumme aikana kävelymittariin uskomattomat 90 kilometriä, mutta minulle jonkin verran vähemmän. Sairastuin nimittäin korkealla Andien vuoristossa keuhkoputkentulehdukseen. Sain mitä todennäköisimmin pöpön eräällä Perun sisäisellä lennolla, sillä yksi kanadalaisnainen, joka tuli samalla lennolla ja majoittui kanssamme samaan hotelliin, sai täsmälleen saman taudin samoine oireineen. No, perulainen lääkäri määräsi antibioottikuurille, tosin Perussahan antibiootteja olisi voinut ostaa apteekista ilman reseptejäkin. Sain myös jälleen steroideja, argh! Mutta sen voin nyt kokemuksesta sanoa, että keuhkoputkentulehduksen sairastaminen 3,4 kilometrin korkeudessä ottaa ihmisestä voimat. Sekä lääkäri, että yksi paikallinen tiesivätkin kertoa, että noissa korkeissa ilmanaloissa sairauksienkin oireet ovat kaksi kertaa voimakkaammat ja tämän voin allekirjoittaa. Paranemisprosessini nopeutui heti, kun palasimme vuoristosta takaisin merenpinnan tasolle Limaan. Nyt on lääkekuurikin jo onneksi ohitse, mutta olen nyt halunnut ottaa mahdollisimman iisisti, että pääsisin vihdoin ja viimein tästä inhottavasta sairauskierteestäni eroon. 
Vuoristossa voi olla tosi kaunista, mutta hengittäminen siellä on hiukan työläämpää. Ja sairastaminen vielä työläämpää. Sacred Valley, Peru.


"Pehmeä" lomalta palaaminen


Heti reissusta tultuamme palasin myös oitis töihin. Sielläpä odottikin sitten pieni yllätys. Meillä on tämän amerikkalaisen kollegani kanssa nyt kaksi viikkoa aikaa järjestää gaala yli 100 henkilölle! Huh, huh! Olemme siis saaneet kääriä hihat ihan tosissamme, mutta mukavahan se vaan on, että on taas kunnon säpinää työpaikallakin. 

Tässäpä siis tilannekatsausta blogitaukoni ajalta. Toisinaanhan taukoon ei tarvita muuta kuin kirjoitusinspiraation puute, mutta tällä kertaa inspiraatiota kyllä taas olisi ja aiheita myös, mutta kun vain tuota aikaa irtoaisi. Jatkossa siis toivon mukaan luvassa postauksia taas normaaliin tahtiin, joten tältä erää sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Yllättäviä sattumuksia parilta viime viikolta

Viimeisen parin viikon aikana on sattunut muutamia hiukan outojakin tapauksia. Tai jos ei outoja, niin ainakin perusarjesta poikkeavia, yllättäviä tapahtumia. Kokosin niistä tällaisen yhteispostauksen, joten tässäpä kansalle kevyttä pääsiäislukemista: 


Puhelu Kiinan konsulaatista!


Jouduin toteamaan tuoreeltaan jo sosiaalisessa mediassakin, että nyt en kyllä tiedä mihin on tullut sotkeuduttua. Erään työpäiväni aikana puhelimeeni oli nimittäin tullut puhelu. En ollut pystynyt puheluun vastaamaan, mutta puheluiden listaan oli jäänyt tiedot soittajasta: Kiinan kansantasavallan konsulaatti. Joku Maoko se siellä olisi sitten pirautellut? Kieltämättä soittajan nähtyäni tuli kelattua omaa lähimenneisyyttä ja viime päivien tekemisiä kuin kaitafilmiä pikakelauksella. Olinko tullut laittaneeksi allekirjoituksiani joihinkin ihmelappusiin vai mitä? Puhelun tarkoitus jäi lopulta arvoitukseksi, sillä Mao ei soittanut toista kertaa. Hih. (Ja huoh!)
Viime viikolla tuli käytyä myös Cirque du Soleil -jääshowssa. Sielläkin tapahtui temppuja, jotka löivät ällikällä, mutta niitä osasi toki odottaakin. Sen sijaan tämän postaukseni tapaukset tulivat kaikki vähän yllätyksenä.


Yhteydenotto Suomen ulkoasiainministeriöstä


Saimme myös ensimmäistä kertaa yhteydenoton, varoittavan sellaisen Suomen ulkoasiainministeriöstä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ukkokulta sai. Ukkokullan saamassa viestissä luki seuraavaa: 

"Kalifornian viranomaiset ovat antaneet evakuointimääräyksen Tyynenmeren myrskyn lähestyessä aluetta. Sääennusteen mukaan myrsky ja runsaat sateet aiheuttavat todennäköisesti tulvan uhan. Seuraa paikallisviranomaisten tiedotteita ja pidä yhteyttä läheisiisi tilanteestasi. Hätätapauksessa UM Päivystys +358916055555, paivystys.um@formin.fi." 

Tämän jälkeen sama kerrottiin ruotsiksi, mutta ainakin yhden ruotsinkielisen tuttavan mukaan erittäin huonolla ruotsinnoksella. Eräässä ryhmässä jotkut epäilivät jopa viestin aitoutta. 

Loppujen lopuksi viestissä haluttiin siis varoittaa Etelä-Kalifornian alueen tulvauhkista. Niinpä tällä kertaa varoitus oli meille tänne Pohjois-Kalifornian Piilaakson alueelle täysin aiheeton. Mutta jos ei olisi seurannut lainkaan paikallisuutisia, viesti olisi saattanut hiukan säikäyttääkin. Viesti aiheutti täällä jonkin verran porua, oliko se esimerkiksi turhaa lähettää noin laajalla, koko Kaliforniaa kattavalla otannalla. Minusta tuntui kuitenkin ihan hyvälle, että Suomesta käsin haluttiin omia kansalaisia varoittaa. Epäselväksi tapauksessa tosin jäi se, miksi ukkokulta sai viestin, mutta minä en, vaikka meillä molemmilla on ulkoministeriön matkustusilmoitukset kunnossa.

Sitten tuli koettua tällainenkin karmeus:


Kamalin kasvohoitoni ikinä!


Olen ollut jäsenenä eräässä spa-ketjussa, jossa olen voinut ottaa edullisempaan jäsenhintaan hierontoja tai vaihtoehtoisesti kasvohoitoja. Jäsenyyteni oli nyt menossa umpeen ja jo maksettu hoitokerta kannatti siis ehdottomasti käyttää. No kiirehän siinä tuli ennen eräpäivän umpeutumista. Kumpikaan hoitolan vakiotekijöistäni, ei hieroja eikä kosmetologi eivät olleet kolmen viimeisen päivän aikana saatavilla niihin aikoihin, jotka itselleni sopivat, joten jouduin ottamaan kasvohoitoajan tuntemattomalle tekijälle. No, tämähän oli virhe.  

Kosmetologin hengitys ensinnäkin haisi uunituoreille valkosipulikermaperunoille, mikä ensinnä lähinnä nauratti, mutta hoidon loppupuolella ei enää niinkään. Hengitys oli kuitenkin vasta pientä piinaa verrattuna siihen, mihin kuntoon kasvoni lopulta menivät. Panin merkille, että kosmetologi oli aika kovakourainen joissakin otteissaan ja yhtäkkiä kesken ties kuinka monennen tökötin ja hieronnan kohdalla poskieni ihoa alkoi kirvellä ja kuumottaa aivan vietävästi. Jouduin sanomaan kosmetologille, että hei, laita nyt ihmeessä jotakin rauhoittavaa iholleni ja vähän äkkiä. Hän ei siis itse huomannut mitään, vaikka poskeni huusivat varmasti jo tulipunaisina siihenastisesta käsittelystä. Loppuaika "hoidossa" menikin jo saatujen vammojen ja reaktioiden rauhoitteluun. 

Kun lähdin hoidosta, ihoni oli edelleen kuin tulessa ja aivan punaisilla laikuilla. Loppusanoina kosmetologi vielä sanoi, että laita kotona jotakin aloe veraa. Just! Vastaanottotiskin tyttelikin huomasi kasvojeni kunnon poislähtiessäni ja epäili jotakin allergista tuotereaktiota. Sanoin, ettei kyse voinut olla siitä, koska samoja aineita oli kasvoillani käytetty ennenkin. Olin melko vihainen, sillä poskieni iho oli käytännössä raastettu rikki! Kun ajoin hoidosta kotiin melkein itkin, kun hipiääni niin sattui.

Kun hoidosta oli kulunut 24 tuntia, ihoni oli edelleen kuin raastinraudan jäljiltä ja pelkkä vesipesukin kirveli. Kirvely jatkui vielä kaksi seuraavaakin päivää. Tein lopulta reklamaation paikkaan valokuvien kera ja nähtävästi suomalaisista valitusgeeneistä oli apua, sillä sain ensinnäkin superrauhoittavaa seerumia kasvohoitolasta sekä uuden kasvohoitoajan tutulle kosmetologilleni. Ehdottivat tomppelit kylläkin heti seuraavaa päivää kasvohoidolle, johon minun täytyi vielä rautalangasta vääntää, ettei ihoni ole todellakaan siinä kunnossa, että se kestäisi uuden käsittelyn näin nopeasti. Nyt alkaa onneksi olla naamavärkki jo niin kuin ihmisillä kuuluu. 

Mutta sitten seuraavaan kohdalleni osuneeseen "uutuuteen":


"Metamfetamiinilääke"


Kun kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä viime aikoina vaivanneen nuhakuumeeni vuoksi, lääkäri määräsi minulle kahta lääkettä. Toinen niistä oli reseptilääke, toinen ei. Niistä molempia kuitenkin myytiin apteekissa tiskin takaa ja vieläpä niin, että tämä ei-reseptilääke vaati henkilöllisyyden todistamisen ja lääkeostoksen määrän kirjaamisen henkilön nimiin tietokonejärjestelmään. No, kun menin lääkettä ostamaan, tämä tietokonejärjestelmä oli alhaalla, enkä saanut lääkettä ensimmäisellä kerralla ostetuksi. Reseptilääke onnistui ostaa. Menin illalla uudestaan apteekkiin toiveissani, että järjestelmä olisi jo herännyt henkiin, mutta ei. Edelleenkään lääkettä ei voitu minulle myydä, koska sitä ei olisi saatu kirjattua järjestelmään. Ukkokulta ihmetteli kovasti, että mikä ihme se tällainen lääke on, joka ei ole edes reseptilääke, mutta vaatii moiset seurannat ostoista. Menimme vielä toiseen apteekkiketjuun kokeilemaan, josko heidän systeemit toimisivat, mutta jälleen sama juttu. En saanut lääkettä. Nyt ukkokulta oli tiskillä mukana ja kysyi lopulta myyjältä, että mikä kuvio tässä on oikein taustalla. Farmaseutti vastasi: "Joo, government asetti muutama vuosi sitten pakollisen seurannan kyseisen lääkkeen ostajista, sillä jotkut tykkäävät valmistaa tästä lääkkeestä metamfetamiinia." A-haa, tämäpä siis selvensikin tilannetta melko hyvin. Vasta tällä kolmannella ostoyrityskerralla farmaseutti sitten kertoi, että kyseinen lääkevalmistaja on seurannan voimaantulon jälkeen alkanut valmistaa rinnakkaista, hiukan eri lääkeaineesta tehtyä, mutta samaan vaivaan tepsivää lääkettä, jota voi ostaa ilman järjestelmäkirjauksia. No, ostin sitten lopulta sitä, koska en halunnut tulla apteekkiin enää neljättä reissua. Enkä kyllä joutua mahdolliseen erityisseurantaankaan lääkeostoksistani. 
Tässä rinnakkaislääkettä, jota sain ostaa ilman Kalifornian ajokortin näyttämistä. Kyseessä on poskionteloturvotusta vähentävä lääke, ei sen vakavampaa.

Sitten sattui myös tapaus, jota en ollut uskoa todeksi:


Mitä klo 17 kellonaikana tarkoittaa?


Olen opiskellut espanjaa nyt viime syksystä lähtien. Opiskelu tapahtuu virtuaalisessa luokkaympäristössä ja ryhmän kaksi muuta opiskelijaa asuvat molemmat itärannikolla. En siis ole heitä koskaan kasvotusten tavannut, mutta ns. hyvän päivän tutuiksi olemme jo näinä kuukausina hyvinkin päässeet. Viime kerralla opiskelimme kellonaikoja espanjaksi. Esillä oli juna-aikataulu, jossa oli aikana klo 17. Opettajamme neuvoi, että tietyissä maissa ei sanota kello 17, vaan käytetään sitä toista tapaa. Eli paljonko kello illalla silloin on? Kysymys osoitettiin ryhmämme vanhimmalle, jo eläkkeellä olevalle leskirouvalle. Kellonaika piti siis osata muuttaa 24 tunnin muodosta 12 tunnin muotoon. En ollut uskoa korviani, sillä hän ei tiennyt mitä klo 17 kellonaikana tarkoittaa. Hän arveli kellonajan 17 olevan iltaseitsemän! Olinhan minä silmämunat suurena tietokoneeni ääressä ja kiitin, ettei virtuaaliluokassamme käytetä koskaan kuvayhteyttä, ainoastaan ääniyhteyttä. Luulin tällaisen tiedon kuuluvan yleissivistykseen kaikkialla maailmassa, mutta näin ei nähtävästi ole. Suurta ihmetystäni perustelee vielä sekin, että tiesin tämän amerikkalaisen naisen olleen naimisissa suomalaisen miehen kanssa, joten oletin eurooppalaistyylisten kellonaikojen olevan hänelle jo senkin kautta tuttuja! (Tässä muuten jälleen yksi melkoinen sattuma, mistä kaikkialta näitä Suomi-yhteyksiä aina ponnahtelee täällä USA:ssa esiin.)

No, eihän tämä todista muuta kuin sen, että joitakin asioita sitä pitää itsestäänselvyytenä, mutta eipä asia aina näin olekaan. Ja tuskinpa aivan kaikki suomalaisetkaan muistavat, miten päin kellonajat AM- ja PM -päätteillä ilmaistuina menivätkään. 

Pitkän postaukseni päätteeksi vielä toinen asia, jota suomalaisena on pitänyt melko tavalla itsestäänselvyytenä, mutta näin ei täällä Piilaaksossa olevien kengänkuluttajien kohdalla todellakaan ole.


Polkypyörällä ajaminen


Joskus täällä on saanut melkeinpä kauhuissaan seurata, kuinka epävarmalle ja jopa vaarallisen huojuvalle joidenkin ajaminen polkupyörällä on näyttänyt. Sekään taito ei siis ole kaikille itsestäänselvyys. Nyt eräs piilaaksolainen retkeilykauppa on iskenyt tähän saumaan ja tarjoaa ajokursseja polkupyörälle. Opetus tapahtuu asiakkaan nolouden välttämiseksi yksityisopetuksena. Kaksituntinen kurssi maksaa retkeilykaupan jäseniltä 120 dollaria, ei-jäseniltä 140 dollaria. No huh, huh. Kylläpä nousivat omat pyöräilytaidot uuteen arvoonsa, kun tämän mainoksen näin!

Nyt toivovan oikein mukavaa pääsiäisen jatkoa ja lomaa teille, kenellä sellaista on. Täällä Yhdysvalloissahan pääsiäinen näkyy lähinnä krääsänä kaupoissa eli esimerkiksi ylimääräisiä lomapäiviä ei tämän juhlan yhteydessä ole. Huomenna maanantaina toisena pääsiäispäivänä meillä on siis aivan normaali työpäivä. 


Tässä versio Kinder-munasta, joka on laillinen Yhdysvalloissa. Täällä kun ei saa syötävän sekaan laittaa mitään sellaiseksi kelpaamatonta. Kun munan avasi, molempien puolikkaiden päällä oli vielä muovinen poisvedettävä kelmu. Suklaata oli vähän, mutta se oli kyllä sitäkin makeampaa. Hintaa munalla oli 2,99 dollaria/kpl (veroton hinta). Tästä se oli pääsiäistä täällä Amerikassa revittävä! :-D

Tällaisia tapauksia tällä erää, nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!