Tiedän mitä teemme tänä kesänä

Huushollissamme eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin Piilaakso paljastaa meille terävät kulmahampaansa. Saimme nimittäin jokin aika sitten taloyhtiöltämme jälleen "tarjouksen" vuokrasopimuksemme uusimisesta. Näin ollen tiedän, mitä teemme tänä kesänä: etsimme uutta kotia. Postauksessani siis luvassa jälleen kerran asuntoasiaa, sitä Piilaakson karuinta puolta.

Omaa satoa. :-) Palaan postaukseni lopussa tähän kuvaan.

Tarjous

Kyseessä oli todellakin taas "tarjous", aivan kuten viime vuonnakin. Pah! Myös tällä kertaa taloyhtiö haluaa korottaa vuokraamme liki 400 dollarilla kuussa! Siis melkein 5000 dollaria vuodessa lisää maksettavaa, ei kiitos! Viime vuonna korotusvaatimus oli samaa luokkaa. Silloin olimme kuitenkin hyvässä neuvotteluasemassa itse, sillä taloyhtiössämme oli hurjasti asuntoja vapaina ja netissä uusille asukkaille tarjotut vuokrahinnat olivat edullisemmat kuin meidän saamassa "tarjouksessa". Nyt tilanne on kuitenkin toinen: Taloyhtiömme on täynnä aivan paria asuntoa lukuunottamatta ja vuokrahinnat myös netissä vähintäänkin yhtä kovat kuin meidän tarjouksessamme. Niinpä emme voi vedota samoihin syihin kuin viime vuonna saadaksemme vuokrakorotusta pienemmäksi. 

Olemme jo ottaneet taloyhtiömme vuokrausmanageriin yhteyttä, että emme todellakaan tule hyväksymään uutta vuokraa. Ja yllätys, yllätys, vielä minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut takaisin. Nyt siis alkaa taas heidän puoleltaan se ajan pelaaminen. Niin, ja tässä välissähän on vuokrausmanagerikin muuten vaihtunut, sillä edellinen sai kenkää viime vuonna melkeinpä heti sen jälkeen, kun saimme alennuksen omaan vuokrakorotukseemme. Eli nyt vastapuolella on jälleen täysin uusi henkilö, jonka kanssa neuvotteluja tulisi käydä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy elokuun alkupäivinä, joten ratkaiseva liikku, joko vuokrasopimuksen uusiminen tai nykyisen sopimuksen kirjallinen irtisanominen tulee tehdä heinäkuun alkupäivinä. 

Ajankohtanahan kesä asunnonvaihdolle on täällä todella huono, koska silloin täällä on myös kysyntää erityisen paljon ja sitä myötä myös vuokrahinnat ovat totta kai korkeimmillaan. Kesäisin tänne tulee ensinnäkin valtavasti IT-yritysten kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita. Lisäksi myös esimerkiksi lapsiperheet tykkäävät muuttaa juuri kesäaikaan, jolloin muutto häiritsee mahdollisimman vähän lasten koulunkäyntiä. Asuinalueen vaihtuessa kun pääsääntöisesti myös koulu vaihtuu. Muuttorintamilla riittää siis vilinää tähän aikaan vuodesta ja kun olen muutamia paikallisia Facebook-ryhmiä seuraillut, niin vähän väliä niissä keskustellaan mikä muuttofirma on hyvä, paljonko muuttomiehille pitikään antaa tippiä ja mistä vuokrata muuttolaatikot. Emme siis suinkaan ole ainoita tämän asuntoruljanssin keskellä. 

Muutto mitä todennäköisimmin

Aika todennäköistä siis on, että yhtä hyvää alennusta emme vuokrakorotukseen tule saamaan kuin viime vuonna ja edessä on muutto. Niinpä tässä on alkanut yhtenä sun toisena iltana hakeutumaan tietokoneellaan erilaisille vuokraussivustoille ja asuntojen pohjapiirustuksia on tullut plärättyä jo aika monta. Niin, muutos olisi kai aina myös mahdollisuus, mutta olen jo nähnyt mielessäni kauhukuvia kaikenlaisista homeloukuista ja ehtinyt pelätä, että uusi asuinympäristö osoittautuukin jollakin tapaa levottomaksi. Tämä nykyinen kun on ollut tällainen leppoisa lintukoto.

Vain kristallipallo tietänee, missä uusi kotimme on.

Olenkin kirjoittanut Piilaakson täysin järjettömistä asuntomarkkinoista blogissani useampaan kertaan. Uudet lukijat voivat halutessaan palata niihin näistä alla olevista linkeistä:

Tirisevät asuntomarkkinat
Se Piilaakson kurja puoli...
Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin
Viela pari sanaa asumisesta Piilaaksossa

Ja seuraavaksi näihin asuntoasioihin vielä hiukan jatkoa. Luvassa siis tuskaa lisäävää tietoa Piilaakson asumiskustannuksista ja asuntomarkkinoista:

Muuttotappioalueeksi vuosien jälkeen

Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka Piilaakso vaihtui useiden vuosien jälkeen muuttovoittoalueesta muuttotappioalueeksi. Muutokseen vaikutti osaltaan sellainen uusi tilanne, että nykyään ei pelkästään matalapalkka-alan, vaan myös IT-alan ihmiset, ns. tech people, joutuvat muuttamaan Piilaakson ulkopuolelle asumiskustannusten karatessa käsistä. Jälleen kerran voi siis kysyä kysymyksen: Kuinka kauan tämä järjetön meininki asuntomarkkinoilla voi jatkua?

Kallista on, tilastotkin sen kertovat

Tässä alla on tuoretta tilastotietoa maaliskuulta 2016 Yhdysvaltain kalleimmista postinumeroalueista (lähde: propertyshark.com). Kuten huomaatte, 25 "parhaan" listaan on päässyt aika monta postinumeroaluetta Kaliforniasta. 

Seuraavassa kuvassa ovat em. tilaston Piilaaksoon ja koko Bay Arealle sijoittuvat kalleimmat postinumeroalueet kartalla (lähde: mercurynews.com). Tässä Mercury News -artikkelissa mainitaan myös, kuinka oma nykyinen asuinkaupunkimme Mountain View ei tilastossa "pärjännyt". Täällä myydään suhteessa enemmän ns. condoja, yksittäisiä asuntoja, kuin taloja ja niinpä Mountain View'n mediaanihinta on vain vaivaiset 1,5 miljoonaa dollaria.

Meidän kotimme sijaitsee täpän nro 22 vieressä oikealla puolella.

Seuraavaksi yksi esimerkki, millaisiin tilanteisiin huippukorkeat asumisen hinnat ihmisiä täällä Piilaaksossa ajavat:

Palomiehen peruspäivä

Juuri tällä viikolla tuli uutisissa juttu eräästä palomiehestä. Palomiehen työpaikkana on Piilaaksossa sijaitseva Menlo Parkin palosema, mutta hän asuu 144 mailin päässä työpaikastaan. Siis työmatkaa päivittäin yhteen suuntaan tulee yli 230 km! Eikä ainoastaan ne ajetut mailit, mutta välttääkseen ruuhkia joutuu palomies lähtemään joskus aamuöisin jopa klo 2.30 töihin. Voi surku, ei käy kateeksi palomiehen peruspäivää. 

Ja ihan vain ajatuksena, että Menlo Parkissahan sattuu sijaitsemaan myös esimerkiksi Facebookin pääkonttori. Joten jos pääkonttorilla sattuisi iso tulipalo, niin toivoa sopii, että Menlo Parkin paloasemalla on tuolloin täysmiehitys jo paikan päällä, eikä tarvitse alkaa satojen mailien päästä palomiehiä soittelemaan. Huh huh!

Kuvituskuvaa. Kyllä, punainen kuin paloauto, mutta kyseessä on meksikaanojen autoviritelmä. :-) Kuva otettu meksikaanojen autokulkueesta San Franciscossa.

Sitten on vielä yksi ilmiö Piilaakson omistusasuntomarkkinoista, mistä en vielä ole blogissani kirjoittanut. Upporikkaat kiinalaiset nimittäin tuovat oman lisämausteensa tähän ylikuumana kuplivaan asuntosoppaan.

Upporikkaat kiinalaiset

Viime aikoina on noussut esiin kiinalaisten upporikkaiden tekemät asuntokaupat Piilaaksossa. Nämä paksulompakkoiset kiinalaiset nimittäin tulevat ja ostavat kaupan olevia asuntokohteita tuosta noin vaan, ns. pois kuljeksimasta. Heillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan tulla joko itse asumaan kyseiseen kohteeseen, saati laittaa kohdetta tai kohteita vuokramarkkinoille. He tekevät näitä asunto-ostoja ainoastaan sijoitusmielessä myydäkseen kohteen myöhemmin paremmalla hinnalla eteenpäin. Niinpä täällä voi nähdä hyväkuntoisia omakotitaloja täysin tyhjillään pitkiäkin aikoja. Näitä autiotaloja olen minäkin nähnyt muutamia. Ja jos kokonaisuutta miettii, niin tällaiset kiinalaisostoksethan vääristävät asuntotilannetta Piilaaksossa vain entisestään! Ei tässä voi muuta kuin seurata tilannetta, nojata leukaansa ja todeta surkutellen, että voi voi!

Mutta hei, en aio vaipua epätoivoon, vaan jatkan asuntotietojen selaamista. Jospa se joku kiva kolo vielä meillekin löytyy! Ja jos joku ihmetteli, että miten tämän postauksen ensimmäinen kuva sitruunasta taas liittyi aiheeseen millään tavalla, niin kyllä se liittyy. Huomasin nimittäin, että nyt meidän kodinetsintäkriteereihin on tullut yksi vaatimus lisää: myös kääpiösitruunapuullemme pitää löytyä uusi, sopivan aurinkoinen paikka, missä kasvaa. :-)

Tällaisia tällä kertaa ja nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Maailmantähti Beyoncén keikalla

Kävimme kuulkaas Suomi-naisten porukalla maailmantähti Beyoncén keikalla. Popin kuningattareksikin häntä on tituleerattu, joten muutamia tunnelmapaloja hänen konsertistaan kerron teille tällä kertaa. Olihan se nimittäin WOW!

Tässäpä megatähti Beyoncé poseeraa taustatanssijoineen. Myös nämä asut nähtiin keikalla. Kuvakaappaus osoitteesta: http://www.levisstadium.com/

Megatähti Beyoncén keikkakiertueen konsertti Piilaaksossa sattui sopivasti tyrkylle tuohon lähikaupunki Santa Claraan, Levi's Stadiumille. Stadionille pääsee kotikaupungistamme ja omalta lähipysäkiltänikin paikallisella ratikalla, ns. light trainilla, joten keikkapaikan saavuttaminen kävi tosi kätevästi. Ennen varsinaisia keikkatunnelmia mainitsen kuitenkin vielä pari sanaa tuosta keikkapaikasta.

Hulppea Levi's Stadium

Kalifornian Santa Clarassa sijaitseva Levi's Stadium avattiin heinäkuussa 2014, joten kyseessä on vain alle kaksi vuotta vanha stadion. Stadion toimii nykyisin amerikkalaisen jalkapalloseura San Francisco 49ers'in kotikenttänä, vaikka se sijaitseekin n. 60 km etäisyydellä San Franciscosta. Levi's Stadiumin maksimikapasiteetti on 75 000 ihmistä, mutta sen kävijäennätys tehtiin WrestleMania-tapahtumassa maaliskuussa 2015. Tuolloin paikka veti muutamaa sierainparia vaille 77 000 ihmistä! Jopa järjestyksessään 50. Super Bowl jäi kakkoseksi "vain" 71 000 osallistujallaan.

Levi's Stadium. Ottamassani kuvassa stadionin kokoluokka ei harmi kyllä pääse oikeuksiinsa.

Stadion on saanut kansainvälistäkin arvostusta korkean tekniikkatasonsa sekä ekologisuutensa vuoksi. Myös turvallisuuskysymykset otetaan massoja vetävässä paikassa tosissaan ja stadionille on esimerkiksi oma laukkupolitiikkansa (bag policy). Selkäreput ja naisten käsilaukut ovat kokonaan kiellettyjä ja stadionille saa viedä ainoastaan läpinäkyviä muovisia olkakasseja, gallonan vetoisia Ziplog-pusseja tai ns. clutch-mallisia pikku kukkaroita. Näille kaikille on lisäksi annettu tarkat maksimimitat tuumissa.  

Stadionille sallittujen ja ei sallittujen laukkujen mallit ja koot. 

Megatähti Beyoncén lavarakennelmat veivät stadionista sen verran suuren lohkon, että hänen keikalleen pystyttiin myymään 45 000 lippua. Niistä yksi oli minulla, hi hii, joten seuraavaksi varsinaisiin keikkatunnelmiin.

Lippuja joka lähtöön

 

Omat paikkamme sijaitsivat lavan sivussa, aika korkealla hattuhyttyllä, ja oikeastaan vasta noille paikoillemme kivutessa sitä tajusi stadionin kokoluokan. Nousu penkkilehtereille oli todella jyrkkä! Siinä meinasi oikein päätä huimata. Kyllähän lippuja olisi toki ollut saatavilla alempaakin ja läheltä suurta ja moniosaista esiintymislavaa, mutta olimme porukassa päättäneet, että tavoiteltavien keikkalippujen hintahaarukka olisi 75 - 100 dollarissa. 

Tässä näkee hiukan stadionin kokoluokkaa. Porukkaa on kuin pipoa. Päälava lieskojen ympäröimänä.

Niin, meidän liput osuivat tuohon hintahaarukkaan, mutta jotkut panostivat keikkaan hiukan eri summilla. Katsoin nimittäin vielä keikkapäivän aamuna vapaina olevia lippuja ja esiintymislavan kävelysiltaosuutta lähinnä olevat paikat maksoivat alkaen 900 dollaria. Kyllä, alkaen. Kun istumapaikkakartta oli illan aikana tietokoneeni näytöllä päivittynyt, oli myös kaikki tämän lohkon paikat myyty loppuun. Heh, jos nyt jollakin jäi tuollainen palttiarallaa tonnin näköalapaikka keikalle kismittämään, niin lohdutuksena voin kertoa, että Beyoncén seuraava konsertti samaisella stadionilla järjestetään syyskuussa. Ei muuta kuin kuvetta kaivamaan ja lippua lunastamaan! ;-)

Lavan kävelysiltaosuus sinisessä valaistuksessa.

Havaintoja yleisöstä

Itse nyt en kuulu Beyoncén aivan niihin fanaattisimpiin faneihin, mutta keikkayleisöstä heitä selvästi löytyi. He jäljittelivät pukeutumisessaan laulajattaren tyyliä aina päästä varpaisiin. Yksikin nainen oli pukeutunut valkoiseen uimapukuun! Taisi hänellä siinä joku pörhäkkä bolero olla yläosassa, en muista varmuudella, koska kaikki huomio kiinnittyi väistämättä siihen uimapukuun ja astetta paljaampaan alaosaan. Lisäksi näkyi toinen toistaan upeampia piikkikorkoja ja polven yli ulottuvia korollisia saappaita ja huomio, huomio, myös jotkut miehet olivat sonnustautuneet supernaisellisiin korkokenkiin! :-)

Lisäksi, koska R&B-musiikin ystävien tapahtumasta oli kyse, oli iso osa yleisöstä afroamerikkalaisia ja latinoita ja kylläpä he olivatkin sitten viimeisen päälle laittautuneita. Joidenkin kohdalla en voinut kuin kateellisena ihailla heidän upeita taidonnäytteitä meikeissään. 

Ja mitä tunnelmasta voin sanoa, niin kyllä se porukka jammasikin! Välillä tuntui, että penkkirivit ja koko katsomo oikein tärisivät. Ainoa, mikä omaa keikkanautintoani pääsi häiritsemään, oli se aivan järkyttävä marihuanan käry, mikä leijaili yleisössä oikeastaan koko konsertin ajan. Välillä ilmassa oli niin ärmäkät hajut, että ihan yskitti. Välihuomiona kerrottakoon, että koko stadion on kyllä määrätty täysin savuttomaksi alueeksi.

Ennen illan viimeisiä Beyoncén hittikappaleita soitettiin Purple Rain Princen muistolle.

Lupsakat loppuhajatelmat

Päällimmäisenä keikasta jäi tietenkin mieleen se upea show, jonka laulajatar tanssiryhmineen veti. Tekemättä sen enempää juonipaljastuksia kerron vain, että lavalla hyödynnettiin peruselementeistä ainakin tulta ja vettä ja nekös loivat huikeaa tunnelmaa!

Lisäksi tuon ulkonäöllisesti upean tähden seuraaminen muistutti minua väistämättä pakaratreenien tärkeydestä. :-D Ooh-la-laa, millaisiin uskomattomiin tuloksiin niitä harjoittaen voi näemmä päästäkään! Ehkä ne kaksi tai kaksikymmentä kyykkyä viikossa ei ihan riitä... Samoin valtaosan keikka-ajasta laulajattaren muhkeaa hiuspehkoa hyväili voimakas puhuri tuulikoneista. Niinpä sitten seurueessamme mietimme, että pitikö se laittaa nyt kotonakin pienet pöytätuulettimet joka huoneeseen töhöttämään. Josko mekin sitten näyttäisimme liehuvine letteinemme yhtä upeille? 

Näihin unelmointeihin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Piirre, jota amerikkalaisissa ihailen

Tulin viime postauksessani kirjoittaneeksi, etten mitenkään erityisesti ihaile amerikkalaisia ihmisiä. Piakkoin postauksen julkaisemisen jälkeen kuitenkin hoksasin, että sehän oli liian rajusti kirjoitettu, sillä ihailenhan minä. Amerikkalaisissa on nimittäin yksi piirre, jota minä jaksan ihailla, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kyse on amerikkalaisten positiivisuudesta, jota olen blogissanikin sivunnut aina silloin tällöin. Nyt aihe ansaitsee kyllä ihan oman pikku postauksensa. Olkoon tämä siis eräänlainen pikainen korjaava postaus edelliseen.

Suomalainen (lue: minä kuvaa ottaessani) ajattelee tästä kuvasta: "Samperin pilvi, kun tulit siihen auringon eteen!" Amerikkalainen ajattelee samassa tilanteessa luultavimmin: "Paistaa se päivä pilvenkin takaa."

Positiivisuus näkyy monella tavalla

Amerikkalaisten positiivinen elämänasenne näkyy monella tavalla. Se näkyy katukuvassa iloisina ilmeinä, hymyssä suin annettuina tervehdyksinä tai kommentteina tuiki tuntemattomille sekä kohteliaina eleinä kanssaihmisiä kohtaan. Kaupan kassajonossa kenelläkään ei ole känkkäränkkäpäivä. Tai vaikka olisikin, sitä ei todellakaan näytetä, eikä varsinkaan kosteta hiillostamalla ostoskärryillä edellä jonottavan akillesjänteisiin!

Uskon tämän positiivisuuden olevan myös yksi lisätekijä sujuvaan liikenteeseen, vaikka liikennemäärät ovatkin hurjia. Tilaa annetaan kohteliaasti myös kanssa-autoilijoille. Ei järjettömiä kiilauksia tyyliin: Minä olin tässä kyllä ensin!

Lisäksi amerikkalaiset antavat ns. hyvän kiertää. Tämä näkyy lukuisissa hyväntekeväisyyskampanjoissa ja kaverien tsemppaamisessa. Eikä se ole itseltä pois, jos naapurilla menee mukavasti.

Miten reagoi suomalainen?

Muistan matkan varrelta, kuinka niin monet suomalaiset ovat tätä amerikkalaisten positiivisuutta vähätelleet ja kommentoineet, että eihän se ole aitoa, se on vain päälle liimattua ystävällisyyttä. Että ei sitä kaupan kassaneitiä oikeasti kiinnosta, mitä sinulle kuuluu ja miten päiväsi on mennyt. 

So what?! Kiinnosti tai ei, niin kyllä minä tuhat kertaa mieluummin katselen hymyilevää kassahenkilöä ja vaihdan parit sanat, olikin se sitten niitä näitä, kuin tuijotan yrmynaamaista katseenvälttelijää, joka nippa nappa murahtaa jonkinlaisen tervehdyksen! Ja jos aikuisten oikeasti jokainen meistä suomalaisesta nyt katsoo peiliin ja miettii, että kiinnostaako minua sen täysin vieraan kassahenkilön elämä noin niin kuin oikeasti, niin jokaisen vastaus on, että ei. Tämä ei siltikään mielestäni riitä syyksi, etteikö siinä kasvokkain kohdatessa voisi hymyn heittää ja sanoa vaikka ne parit vakiolauseet tilanteen keventämiseksi.

Toki suhtautumiset tähän amerikkalaisten positiivisuuteen voivat olla hyvinkin erilaiset johtuen siitä, onko vain lyhyellä lomalla vai viettääkö tuon positiivisen kulttuurin ympäröimänä aikaansa kuukausi- tai jopa vuositolkulla. Ja eihän sitä tiedä, jos vaikka alkaa itseänikin jossakin vaiheessa tuo jatkuva hymyily nyppimään. Tosin epäilen, sillä hymyllä tahtoo olla sellainen vaikutus, että se tarttuu! :-)

Näin ollen positiivisuus ja siitä kumpuavat ystävällisyys ja kohteliaisuus ovat piirteitä, joita amerikkalaisissa ihailen ja arvostan. Toivottavasti nuo piirteet leviäisivät kaikkialle maailmaan oikein pandemian lailla! 

UGH, olen puhunut. Eipä mulla muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Askelia kohti amerikkalaisuutta

Pian on kulunut jo kaksi vuotta siitä, kun ukkokullan kanssa ensimmäistä kertaa muutto- ja asumismielessä Piilaaksoon rantauduimme. Hui, kuinka aika onkaan hujahtanut! Niin, melkein kaksi vuotta, mutta oikeastaan vasta viime viikolla havahduin aivan yhtäkkiä, kuinka olen jo saanut vaikutteita muutamista periamerikkalaisista, tai ainakin perikalifornialaisia tavoista. Niitä paljastan teille tällä kertaa.

1. Costco-jäsenyys

Täällä "kaikki" tuntuvat olevan Costco Wholesale -kauppaketjun jäseniä. Costco on tukkukaupan tapainen myymäläketju koostuen 400 myymälästä ympäri Yhdysvaltoja. Costcon asiakkaaksi pääsee maksamalla joko 55 dollarin perustason, tai 110 dollarin executive-tason jäsenyysmaksun. Jäsenenä pääset tekemään ostoksia myymälästä, jonka useimmat ruoka- ja käyttötavaratuotteet myydään isoissa monipakkauksissa tukkukaupan tapaan. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi hammaslanka. Sitä myydään kuuden kappaleen pakkauksessa. Tai luomujauheliha, jota myydään heti kerralla kolmen annoksen pakkauksessa, kukin annos aina paunan painoltaan. Isojen myyntikokojen ja menekin myötä hinnat ovat edullisemmat. 

THE Costco. ;-)

Olin käynyt Costcossa kerran aiemmin hyvin pikaisesti, mutta noin kolme viikkoa sitten ystäväni, joka siis on tietenkin jo Costco-asiakas, antoi minulle mainion opastetun kierroksen tuohon jättimyymälään. :-)

Costco-myymälät muistuttavat sisältä lähinnä tehdashallia, sillä esimerkiksi kuivamuonat ovat esillä varastohallin näköisissä metallihyllyissä (vrt. Ikean noutovarastohyllyt). Ruokien täydennyslastaaminen näihin hyllyihin tapahtuu mitä todennäköisimmin trukeilla. Ja tämä käytäntö on ehkä joidenkin tuotteiden kohdalla ihan pakollinenkin, sillä esimerkiksi Costcon isoimmat riisipussit taitavat painaa siinä 20 - 25 kg ja Starbucksin kylmäkahvejakin myydään heti kerralla 15 lasipullon pakkauksissa. 

Costco-myymälän kuivamuonahyllyjä.

Tehdashallimaisesta miljööstä huolimatta tykkäsin kaupasta kovasti. Lisäksi kävi ilmi, että Costcon kautta on mahdollista hankkia vakuutuksia, lomamatkoja, kodinelektroniikkaa, kuntosalijäsenyyksiä, alennettuun hintaan ravintola- ja teemapuistolahjakortteja, reseptilääkkeitä, jopa silmälaseja kaupan omasta optikkopisteestä. Viime aikoina Costco on lähtenyt mukaan myös autokauppaan. Business Insider listasikin artikkelissaan sopivasti juuri huhtikuussa 12 tuotetta, jotka kaikkien tulisi ehdottomasti ostaa vain ja ainoastaan Costcosta. Tuotteet pääsivät listalle joko edullisuutensa vuoksi ja/tai eri makutestien voittajina.

Costcon etuja

Costcon executive-asiakkaat saavat kaikista ostoksistaan 2 % ns. cash rewards'n eli palautusta kokonaisostoksistaan. Lisäksi kaupan jouhevaa tuotepalautuspolitiikkaa on kehuttu. Tuotteiden laatu halutaan pitää korkeana ja jos jostakin tuotteesta tulee enemmältikin valituksia, niin tuote vedetään kokonaan pois myynnistä. Ja kun menimme kauppaan ensimmäistä kertaa sen jäseninä, luetteli sisäänheittäjäukko kaupan ovella jollekin toiselle asiakkaalle, että jos ostat 50 purkkia tonnikalasäilykettä ja ensimmäisen purkin kohdalla huomaat, ettet pidäkään sen mausta, voit palauttaa loput 49 purkkia. Ja kyllä, minullakin kohosivat kulmakarvat tämän kuullessani, mutta juurikin noin isoista kappalemääristä sisäänheittäjäukko puhui. Costco-jäsenyyden voi myös irtisanoa, mikäli siihen on tyytymätön. Jäsenmaksun saa tällöin takaisin.  

Costco-myymälän sisään- ja uloskäynnit. Ovella tulee joka kerta näyttää jäsenkortti päästäksesi myymälään ostoksille, joten hengailijat älkööt vaivautuko. 

Välihuomiona kerrottakoon Costcosta vielä sekin, ettei aivan pienestä tekijästä kaupan alalla ole kyse. Costcolla on ollut maksuyhteistyö American Expressin (AMEX) kanssa, mutta tämä yhteistyö on loppumassa ensi kesäkuussa. Kun Costco ilmoitti yhteistyön loppuvan (Costcolle on tulossa oma Visa-kortti), lähtivät AMEX:n pörssikurssit ainakin hetkellisesti jyrkkään laskuun. Lisäksi Costco on Yhdysvaltain 14. suurin pitsaketju ja yhden lähteen mukaan se olisi myös Yhdysvaltain suurin yksittäisten pitsaviipaleiden myyjä! Ja ainakin piilaaksolaisesta Costco-asiakaskunnasta voin kertoa sen verran, ettei kaupan jäseninä ole pelkkiä tyhjätaskuja. Ystäväni kertoi nähneensä kerran Costcossa myynnissä laatikollisen yli 8000 dollaria maksavia konjakkipulloja. Seuraavalla viikolla, kun ystävä meni jälleen asioimaan samaisessa Costcossa, olivat kaikki konjakkipullot myyty! Joillakin oli ollut nähtävästi ylimääräistä pätäkkää taskuissaan. ;-)

Mutta hei, paluu aiheeseen eli Costco-jäsenyyteen. Koko tämän Piilaaksossa asutun ajan olen miettinyt, kannattaako paljon puhuttu Costco-jäsenyys näinkin pienelle taloudelle kuin me. Tai no, aluksi tietenkin oli kovin epävarmaa sekin, ollaanko täällä vain kääntymässä vai jäämmekö pidemmäksi aikaa. Toisekseen on käynyt mielessä, onko siinä sitten mitään järkeä ostaa se kuusi hammaslankarullaa kerralla. Noh, eihän se auta kuin kokeilla ja mikäpä ettei, kun myymälä muutenkin tuntui ihan mukiinmenevälle. Niinpä reilu pari viikkoa sitten mekin lähdimme tähän "Costco-huumaan" mukaan. Yhdellä sivustolla puhuttiin muuten jopa Costco-kultista! Heh! Niin, että tuntuukos se elo ja olo nyt sitten enemmän amerikkalaiselle? No totta mooses tuntuu! :-D

Nyt mekin kuulumme tähän "perheeseen". Heh heh!

2. Ihka ensimmäinen Eos

Erästä toista villitystä minä olen jaksanut ihmetellä, nimittäin Eos-tuotteiden supersuosiota. Tiedätte siis varmaan ainakin ne Eos-huulirasvat, ne pallonmuotoiset, eri väriset purnukat. Eos-sarjan käsivoiteita näet alla olevassa kuvassa.

Näyttääkös tutulle? Kuuden käsirasvan pakkaus hintaan 8,49 dollaria + verot.

Ja nyt olen sitten minäkin mennyt ostamaan elämäni ensimmäiset Eos-tuotteet, juuri tuollaisen yllä olevan kuvan käsirasvapakkauksen. Sieltä Costcostahan ne mukaani tarttuivat.

Eos-tuotteitahan myydään Suomessakin, mutta Yhdysvaltoja huomattavasti kalliimmalla hinnalla. Liekö tuotteet siis vieläkin kovempi hitti Suomessa ja Euroopassa kuin täällä? EOS eli en osaa sanoa. ;-) Moni kuskaakin esimerkiksi kyseisen sarjan huulirasvoja täältä rapakon takaa tuliaisiksi sukulaisille Suomeen kassikaupalla. Nyt kun minullakin on Eos-käsirasvoja, olen kai sitten vahingossa omaksunut yhden amerikkalaisen tavan lisää. Huulirasvapuolelle Eos-tuotteissa tuskin kuitenkaan hairahdun, koska kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, ei ole Blistexin voittanutta!

3. "Peräkonttibileet"

Viime lauantaina tehty Costco-kauppareissu poiki vielä yhden amerikkalaisen tavan lisää. Yksi Costcon kehutuista tuotteista on nimittäin pikaruokapisteestä myytävä 1,50 dollaria maksava hot dog ja limppari. Costco on luvannut pitää kuuluisan hodari-limu-combonsa hinnan samana vuodesta 1985 lähtien ja ainakin tähän asti lupaus on pitänyt. Oletettavasti sillä seurauksella, että hodarin maine on vain kasvanut. 

Täältä niitä hodareita saa.

No pitihän meidänkin niitä hodareita sitten ukkokullan kanssa heti maistaa ja kuinkas kävikään! Mussutimme hodarit Costcon parkkipaikalla automme peräkontin luukku auki, sillä muut ostokset oli lastattu juuri sisään. Taas sain nauraa, että juuri näinhän ne amerikkalaisetkin tekevät! Tätä peräkonttibileilmiötä näkee erityisesti isojen urheilutapahtumien yhteydessä ja niistä minun onkin ollut tarkoitus kirjoittaa lisää omassa postauksessaan. Öhöm, tuo postaus on kyllä ollut aloitettuna jo yli vuoden verran... 

Yllättävän maukas oli ja mukana mukavasti eri sörsseleitäkin.

4. Aamukahvit termosmukista

Näiden yllä mainittujen amerikkalaisten tapojen lisäksi olen jo ainakin viisi kertaa tullut ottaneeksi sen aamun toisen kahvikupillisen mukaan autoon, jotta automatka seuraavaan paikkaan pääsee alkamaan hitusen aikaisemmin. Tätä varten olen ostanut oikein oman termosmukinkin, mutta sen kokovalinnassa pysyin kuitenkin vielä varsin maltillisena. Mitään amerikkalaisen isoa termosämpäriä en sentään ole ottanut käyttööni. Tyypillistähän täällä on ns. coffee to go -käytäntö eli kahvit otetaan mukaan kertakäyttökupeissa. Itse kannatan ainakin vielä enemmän tätä ekologisesti kestävämpää termosmukitaktiikkaa. Kun sitten viimeksi viime perjantaina ruuhkassa liikennevaloissa kahviani siemailin, niin oikein nauratti, että tässä sitä nyt ollaan, amerikkalaisuuden ytimessä, liikenneruuhkassa kahvimuki kourassa. :-D 

Summa summarum 

Eivät amerikkalaiset ihmiset ole minulle mitenkään erityinen ihanne, eikä amerikkalaistuminen ole itselleni suinkaan mikään tavoite tai päämäärä, mutta näin sitä vain on salakavalasti alkanut omaksumaan joitakin amerikkalaisia tapoja. Tosin jokainen järki-ihminen toki hoksaa, että amerikkalaisuus nyt on hyvin paljon muutakin kuin Costco-jäsenyyksiä ja kahvin lipittelyä termosmukista auton ratissa. Mutta pienistä puroistahan ne isotkin virrat syntyvät, eikös juu? :-)

Tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

PS. Jos ja kun blogini lukijoissa on oikeita Costco-konkareita, niin kerrohan minulle untuvikolle, mitä suosikkituotteita olet itse löytänyt noista Costcon hehtaarihalleista. Mikä on sinun must-buy?

PPS. Vinkki: Joissakin Costco-myymälöissä ruokamyyntipiste voi sijaita kaupan ulkopuolellakin, jolloin myös ei-jäsenet pääsevät nauttimaan edullisesta hodarista. Lomamatkailija, pistäpä vinkki korvan taakse! :-)

Vappu ja vuoristokuulumiset

Vappu Suomessa

Viime viikonloppuna Suomessa vietettiin vappua ja sosiaalinen mediakin täyttyi iloisista vappukuvista. Sääkin näytti suosineen eri puolilla Suomea ja kiva niin. Ja millainen kevään ja tulevan kesän odotuksen juhla tuo vappu on aina itsellenikin ollut! Siinä on aina ollut jonkinlaista uuden alun tuntua! Luontokin puhkeamassa pikku hiljaa kukkaan ja itse voi vaihtaa jo hiukan kevyempää ylle. Täällä Kaliforniassa ei samanlaista juhlahumua alkavan kesän kunniaksi oikein synny. Ja tämä lienee luonnollista, sillä täällähän tätä kesää piisaa suurimman osan vuodesta. 

Keväällä kalifornialainen vuoristoputous sanoo puli puli.

Meidän vappu

Täällä ei siis samanlaisia työväen marsseja, puheita tai muutakaan katujuhlintaa juuri vapun aikaan harrasteta. Vastaavaa keväistä, koko kansan karnevaalitunnelmaa ei siis ole. Niin, ellei sitten itse itselleen järjestä. :-) Niinpä mekin sitten pakenimme vapuksi Suomi-vieraidemme kanssa vuorille. Korpeen, mihinpä sitä suomalainen muualle, hih. 

Vieraamme halusivat nimittäin tutustua Lake Tahoen alueeseen sekä kultakuumeen jalanjälkiin Nevadan osavaltion puolella. Näistäpä meille sitten mukavasti pidennetyn "vappuviikonlopun" ohjelmaa muodostuikin. Olimme vuokranneet vuoristomökin Nevadan puolelta, joten hulppeiden maisemien ja paikkojen lisäksi nautimme grillailusta sekä mökin takaterassin hot tubista. Heh, muuten kiva, mutta mökin takaa meni valtatie ja ajoväylältähän oli suorat näkymät myös mökkimme kuumakylpyaltaaseen! Hyvät naurut saimme porukalla tästä nerokkaasta sijoittelusta. 

Mutta mitä kuului Sierra Nevadan vuoristoon tähän aikaan vuodesta?

Sierra Nevada

Sierra Nevadan vuoristo sijaitsee Kalifornian itäosassa. Vuoristo on 650 km pitkä ja sen korkein kohta on Mount Whitney (4 421 m). Sierra Nevadan vuoristossa sijaitsee myös suosittu Yosemiten kansallispuisto. Pohjoisin osa vuoristosta ulottuu myös Nevadan osavaltion puolelle. 

Olosuhteet yllättivät

Ennen reissuamme olimme totta kai silmä kovana seuranneet alueen säätietoja sekä myös Sierran Nevadan vuoriston läpi kulkevien solien tilannetta. Useat solat ovat nimittäin kiinni pitkälle kevääseen, sillä solissa voi olla lunta helposti jopa 5 - 6 metriä talvikuukausina. Eräs paikallinen meille kertoikin, etteivät mitkään kalustot yksinkertaisesti vain riitä, että solat saataisiin pidettyä auki ja ajokuntoisina läpi vuoden. Ja uskottavahan se on, kun paikallinen asiaa päivittelee. 

Olosuhteet pääsivät kuitenkin yllättämään. Tässä alla on havainnollistava kuva menomatkaltamme. Ajotien pientareella oli edelleen yli kolmen metrin kinokset, vaikka elettiin huhtikuun loppua! 

Kuva on otettu tuulilasin takaa vauhdissa ja seuraavassa kappaleessa selviää syy miksi.

Ajoteiden varteen oli vuoriston useissa kohdissa auton pysäyttäminen ja parkkeeraaminen ehdottomasti kielletty lumi- ja kivivyöryjen vuoksi. Usein toisella puolella oli lisäksi jyrkkä pudotus, joten mahdollinen vähänkin voimakkaampi lumivyöry veisi kyllä auton mennessään rinnettä alas. Ja kun tuota yllä olevan kuvan lumiseinää katselee, niin eipä tekisi mieli autoa siihen kinoksen juureen pysäyttääkään.

Kylttejä varoittamassa lumi- ja kivivyöryistä.

Myös vuoristosolat tekivät lopulta meille tepposet. Etukäteen tarkasteltuna ja nettiin päivitettyjen tietojen mukaan yksi kolmesta Yosemiten kansallispuiston kohdalla sijaitsevasta solasta oli tälle keväälle jo aukaistu. Mutta kaartaessamme autolla paikan päälle solan alkuun, ilmoittivat valokyltit myös kyseisen solan olevan kuitenkin edelleen kiinni. Niinpä ei auttanut kuin palata takaisin ja kun amerikkalaisittain nämä mittakaavat ovat vähän isompia, niin "hukka-ajelua" tulikin sitten heti kerralla noin 200 mailia! Eli aivan vieressä ei seuraavaa vuoriston ylittämismahdollisuutta ollut tarjolla. :-) Noh, mikäpäs se oli ajellessa, hyvässä seurassa ja maisematkin kuin postikorteista!

Puomit edessä. Oli etsittävä toinen reitti.

Lopuksi vielä vappureissultamme toinen tapaus, joka kertoo amerikkalaisen isosta mittakaavasta.

Paluumatkan näky

Paluumatkalla Piilaaksoon tulimmekin vielä nähneeksi vuosisadan ruuhkan. Moottoritien vastakkaisen ajosuunnan kaistalla oli syttynyt rekka palamaan ja sen jälkiä joudutiin siivoamaan oikein urakalla. Kun illalla klo 19 aikaan huristelimme samaista moottoritietä, mutta suureksi onneksemme tosiaankin toiseen suuntaan, näimme millaiset ruuhkat tuo tapahtuma tielle oli aiheuttanut ja aiheutti edelleen. Vastapuolen kaikki 4 - 6 kaistaa olivat täysin pysähdyksissä ja jatkaessamme omaa matkaa tuo seisoksiva pattitilanne toisella puolella vain jatkui ja jatkui ja jatkui... Kotiin päästyämme mittailimme hiukan kartasta, kuinka pitkä tuo tuhansien ja tuhansien henkilö- ja rekka-autojen jumiutunut tilanne oli ja saimme arvioksi 16 mailia eli yli 25 km! 

Myöhemmin illlalla uutisista selvisi, että rekka-auton palo oli tapahtunut jo puoliltapäivin. Ja näkemämme jumiutunut tilanne oli siis tätä kokoluokkaa vielä noin seitsemän tuntia tulipalon jälkeen! Kyseiseen suuntaan on iltaisin paljon työmatkapaluuliikennettä Piilaaksosta, joten siinä on voinut monella maanantaipäivä venyä aina puolille öin, ennen kuin ovat päässeet raukat töistä kotiin. Huh huh!

Tässä siis tämän alueen yksi hurjimmista puolista. Jos liikenne ruuhka-aikaan, tai ennen sitä, jostakin syystä takkuaa, niin se sitten todellakin takkuaa ja voi aiheuttaa useiden tuntien viiveet. Moottoritieltä kun ei poistumisramppeja joillakin pätkillä ole useisiin maileihin. Ja koska kyseinen moottoritie sattumoisin ylittää East Bay Arean reunustavan kukkulan, ei vaihtoehtoisia järkeviä kiertoteitä juuri edes ole. Korkeintaan kapeita ja huonoja kinttupolkuja, jotka ovat raskaammalle liikenteelle täysin mahdottomat edes ajatella ajettaviksi!

Tapaus antaa samalla vähän perspektiiviä siihen, miksi amerikkalaiset haalivat autoihinsa sekä juotavaa, että pientä suolaista hiukopalaa. Jos istut autossasi vaikkapa viisikin tuntia jumissa, eikä autoletka liikahda tuumaakaan, voi tulla suuhunpantavaa ikävä. Mutta entäpä vessahädän sattuessa?  O-ou, en kyllä tiedä, miten he sitten toimivat...

Tässä vielä yksi maisema paluumatkaltamme.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!