maanantai 25. huhtikuuta 2016

BYOB x 4

Tiedätkö sinä, mitä lyhenne BYOB tarkoittaa? Itse olen törmännyt lyhenteen ainakin neljään eri merkitykseen ja niitä ajattelin teille tällä kertaa postauksessani raottaa. BYOB on nimittäin tärkeä lyhenne erityisesti täällä Kaliforniassa.


Kalifornian tärkein BYOB


Huhtikuussa 2013 Kalifornian osavaltiossa astui voimaan laki Plastic Bag Ban. Laki määrää, etteivät ruokakaupat saa myydä tai antaa enää muovipusseja lainkaan ruokaostosten pakkaamiseen. Kalifornia oli ensimmäinen osavaltio Yhdysvalloissa kyseisen lain asettamisessa. Muovipussit ovat siis kokonaan kalifornialaisissa ruokakaupoissa kiellettyjä, poislukien kuitenkin hevi-osaston pussit. 

Lain taustalla on tavoite vähentää käytettyjen muovipussien päätymistä kaduille ja lopulta mereen eläinten riesaksi, jopa luontokappaleiden kuolemaksi. Samalla ruokakaupat määrättiin myymään paperi- tai kestokasseja vähintään 10 sentin hinnalla. Tästä syystä useiden kalifornialaisten ruokakauppojen pihassa näkee siis kylttejä BYOB, Bring Your Own Bags eli suomeksi: tuo omat ostoskassisi.
BYOB-kyltti ruokakaupan sisäänkäynnin edessä.

Sivujuonteena kerrottakoon, että muovipussien kieltolaki on aiheuttanut myös voimakasta vastustusta, eikä sen noudattaminen alusta asti ole sujunut ilman nilkutusta. Lain myötä ruokakauppojen on katsottu voivan rahastaa pelkillä paperikasseilla. Lisäksi muovipussiteollisuuden työllistävä vaikutus on suuri, joten lain ansiosta vähenevät työpaikat ovat myös aiheuttaneet protesteja muovipussikieltoa vastaan. Viime vuonna julkaistun Huffington Postin artikkelin mukaan muovipussit kieltävästä laista olisi tulossa kansanäänestys marraskuussa 2016. Henkilökohtaisesti kyllä toivoisin muovipussikiellon jatkuvan ja juurikin ympäristösyistä. Erilaisia kestokassejahan tuli käytettyä jo Suomessakin ruokaostoksilla, joten ei tämä ole ollut ulkosuomalaiselle täällä minkäänlainen riesa, enemmänkin normikäytäntö.

Ja kyllä tähän Kalifornian muovipussittomuuten on jo niin tottunutkin. Muistan, kun esimerkiksi road tripillämme muissa osavaltioissa teki oikein pahaa, kun ruokakaupassa ostoksesi pakattiin miljoonaan pieneen muovipussiin. Pusseja annettiin ostosten yhteydessä ilmaiseksi, joten ne olivat tietenkin laadultaan kovin heiveröisiä. Niinpä vähänkin painavammat ostokset pakattiin kahden tai kolmen sisäkkäin olevan muovipussin suojiin. Argh! Luonto ei moista touhua kiittele!

Mutta sitten seuraavan BYOB-lyhenteen merkityksen pariin:


Ehkä se tunnetuin BYOB


Itse törmäsin lyhenteeseen BYOB katukuvassa ensimmäistä kertaa vuosia sitten Montrealissa Kanadassa, jossa ravintoloiden ikkunoissa saattoi lukea isolla tämä kirjainlyhenne. Tuossa yhteydessä BYOB tarkoitti Bring Your Own Bottle eli suomeksi: tuo oma (viini)pullosi. Niinpä tämän saman lyhenteen näkeminen kalifornialaisen ruokakaupan edustalla sai minussa aluksi aikaan pientä hihittelyä. 

Samaa "tuo oma viinisi" -käytäntöä näkee silloin tällöin myös täällä Kaliforniassa ruokaravintoloissa. Näiden ravintoloiden menussa lukee erikseen ns. corkage tai corkage fee eli pullon avausmaksu. Luultavimmin sekä Kanadan että kalifornialaisten ravintoloiden BYOB-käytännön taustalla ovat joko kalliit ja/tai vaikeasti saatavat olutta vahvemman alkoholin anniskeluluvat. Joissakin Kalifornian ruokaravintoloissa corkage fee on ollut myös osana ravintolan omaa viinilistaa, jolloin kyseessä on vain yksi hyvä lisäpalvelu. Asiakas voi siis halutessaan tuoda myös oman viinin ruokailuketkeensä tai perinteisesti valita viinin ravintolan omasta tarjonnasta. 


Bileiden BYOB


Varmasti nuoremmalle väelle lyhenne BYOB on kuitenkin tullut tutuimmaksi erilaisista vapaamuotoisista juhlakutsuista. Tällaisissa yhteyksissä lyhenne tarkoittaa Bring Your Own Beer tai Bring Your Own Booze eli suomeksi OPM, oma pullo mukaan. 

Niin, olutta, viiniä vai muuta juomaa? Montrealista jäikin mieleeni tapaus, kun ruokailimme yhtenä iltana eräässä kreikkalaisessa ravintolassa. Ravintola oli juurikin BYOB- eli Bring Your Own Bottle -paikka. Kävimme ukkokullan kanssa kipaisemassa läheisestä alkoholiliikkeestä pullon punaviiniä aterian kaveriksi. Illallisella viereisessä pöydässä sattuikin olemaan venäläisseurue ja kappas, heidän pöydässään ei ollut viiniä, vaan pullo kirkasta! Eikä se ollut vettä! Näin ollen BYOB taitaa antaa vapauden nautiskella myös oman kulttuurin mukaisista ruokajuomista. ;-) Sanonpahan vaan, että voi pojat mitä Suomen viranomaiset tuumaisivat tällaisesta käytännöstä suomalaisissa ruokaravintoloissa! O. M. G.

Sitten on vielä yksi BYOB, johon olen täällä rapakon takana törmännyt:


Neljäs BYOB


Yksi paikka, jossa voit myös nähdä BYOB-lyhenteen ovat amerikkalaiset hampurilaisravintolat. Niissä BYOB tarkoittaa Build Your Own Burger eli rakenna tai kokoa itse oma hampurilaisesi. Tässä kirjoitan nyt siis muista kuin pikaruokaketjujen hampurilaispaikoista.
Tässä yksi itseni kokoama pikku purilainen. Näistä purilaisista minun on tarkoitus kirjoittaa joskus ihan oma postauksensa, joten puhukoon tällä kertaa vain kuva puolestaan. 

Netin syövereistä löytyy varmasti vielä muitakin merkityksiä BYOB-lyhenteelle, mutta tässä postauksessa esittelin sen Kalifornian tärkeimmän sekä itselleni eri tilanteissa eteen tulleet BYOB-käytännöt. 

Mutta hei, seuraavaksi blogissani seuranneekin hiukan taas taukoa, sillä saamme Suomesta vieraita. Luvassa on siis paikallisoppaan tehtäviä ja vähän muutakin mukavaa. :-) Niinpä toivotan kaikille lukijoilleni jo tässä vaiheessa oikein hauskaa vappua ja sanon perinteiset hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Päivitys 26.4.: Valveutunut lukijani täsmensi hiukan Kalifornian muovipussikieltoa. Kyseessä on vielä enemmänkin lakikokeilu, kovan vastustuksen vuoksi laki ei mennyt aiemmin lopullisesti läpi, ja osavaltion jokainen kaupunki voi päättää tässä vaiheessa itse, ottaako muovipussittoman käytännön vai ei. Marraskuun 2016 kansanäänestyksessä selviää, tuleeko laki pysyvästi Kalifornian osavaltiossa voimaan. 

torstai 21. huhtikuuta 2016

Tillitöntä menoa

Yksi asia se on kuulkaas täällä Kaliforniassa nyppinyt! Nimittäin se, ettei täällä ymmärretä yhtään mitään tuoreen tillin päälle! Ei tillipätkän vertaa. Ou-to-a! Siis sitä ei ole ollut myynnissä ruokakaupoissa, vaikka kaiken maailman muita rehuja ja yrttejä on tarjolla pilvin pimein. Mutta ei tilliä! En käsitä. Tilliä löytyy kyllä kuivattuna maustehyllyistä, mutta se tuore versio hevi-osastoilta puuttuu. Ja nyt kun oikein kaivelin muistini sopukoita, niin ei tuoretta tilliä kyllä ole näkynyt ravintoloidenkaan kala-annoksissa, joita olen täällä syönyt. 
Tätä Suomi-herkkua olen voinut täällä vain kaihoisasti muistella. Tilliä, tuoretta tilliä, graavilohta ja sitruunaa paahdetun ruisleivän päällä!

Aluksi pidin täällä aina katseen valppaana eri ruokakaupoissa, josko sillä kertaa yllätykseksi tuoretta tilliä löytyisikin, mutta ei. Ei sitä koskaan ollut. Yhdessä salaattisekoituspussissa sitä on ollut toisinaan mukana, höytyvä siellä, toinen täällä. Lopulta ainainen pettymys hevi-osastoilla sai unohtamaan koko tämän tillipälyilyn. Ei sitä kuitenkaan löytyisi. Tillitön meno jatkui.

Kotirouvan vastaisku


No nyt kun tuo meidän oma ihana sitruunapuummekin pukkaa tuota satoa, on odotettavissa, että tulee tehtyä vaikkapa uunilohta tai muita kalaruokia kotona hiukan useammin. Ja niihinkös sitä olisi niin maistuvaa lisätä pari riukua tuoretta tilliäkin. Mutta jälleen paluu ongelman alkulähteille, sitä tuoretta tilliä kun ei ole. Ja kuivattu tilli nyt vaan on... kuivaa.

No, kätevänä emäntänä minä sitten menin ja ostin paikallisesta puutarhakaupasta tillin siemeniä ja laitoin ne tällä viikolla multaan. Jes! Jospa Kalifornian aurinko antaisi kasvulle heti oikein kunnon buustin ja pääsisin sitten piakkoin oman sadon sitruunoilla ja tillillä herkuttelemaan. Satoa odotellessa.
Tillin siemeniä hetki ennen kylvöä. Ja huomaattekos, tillin käyttövinkeissä ei mainita mitään kalasta! Sellainenhan pitäisi lukea ensimmäisenä! Ne ei siis vaan tajua tätä tilli-kala-juttua täällä!

Ivaako?


No ettepä sitten arvaa, kuinka kävi! Kun tillin siemenet olivat mullassa ja minä satoa odottelen, niin eiköhän meidän ruokakauppaan, jossa useimmiten käymme, ollut tullut tuoretta tilliä tarjolle! Ja oikein kahdelta eri farmarilta! Anna mun kaikki kestää! Mitä ihmeen ivailua tämä nyt sitten on? Ensin sitä ei ole yli vuoteen, mutta nyt sitä sitten muka myydään, kun on omat siemenet jo mullassa. Pah, pidä kuule kauppa tillitunkkisi, minä kasvatan omat! Paitsi, jos omat eivät lähde kasvamaan, niin onhan se sitten pakko mennä maksullisten tilliapajien äärelle, heh heh.
Siinä sitä nyt on tyrkyllä. Molemmat kaupan tillit olivat tätä valmiiksi leikattua mallia. Ruukussa myytävää tilliä en ole vielä kertaakaan nähnyt ja nämäkin leikatut tillit olivat siis minulle ensimmäiset koko Amerikka-historiassani! 

Ja joo, tiedetään, onhan tämä tällainen "first world problem", mutta sainpahan avautua teillekin tästä minua nyppineestä tilanteesta. Sitä kun on joitakin asioita oppinut Suomessa pitämään itsestäänselvinä, kuten että ruokakaupasta saa tuoretta tilliä totta kai, niin eipä se sitten maailman toisessa kolkassa olekaan aina niin. 

Nyt jää nähtäväksi, muuttuuko elo Kaliforniassa lähiaikoina tillittömästä suorastaan hillittömäksi, joko oman tillisadon tai kaupan tarjonnan kautta. Jääkäämme jännäämään ja tätä myötä sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Selanne Steak Tavern - vihdoinkin!

Jo neljä vuotta sitten ollessamme lomamatkalla Kaliforniassa haikailimme Teemu Selänteen pihviravintolan Selanne Steak Tavernin perään. Tuolloin suomalaisessa mediassa oli ollut juttua, että Teemu avaa Los Angelesin eteläpuolella sijaitsevaan Laguna Beachin kaupunkiin oman ravintolansa. Ravintolan kerrottiin sijaitsevan vilkkaasti liikennöidyn Pacific Coast Highwayn PCH varrella ja lomareittimme kulki sopivasti juuri sitä pitkin. Hidastimme ravintolan kohdalla, mutta kas, ravintola olikin vielä täysin keskeneräinen. Meksikaanot siellä läiskivät vielä rappausta seiniin ja sitä rataa. Käynti Teemun ravintolassa sai siis jäädä odottamaan myöhempää hetkeä. 

Mutta nyt, liki neljä vuotta myöhemmin pääsimme Teemun pihvipaikassa vihdoinkin käymään. Lähdimme nimittäin viime viikolla minilomalle ystäväperheemme kanssa ja saimme lokoisan beach housen vuokralle juurikin Laguna Beachista. Koska Teemun ravintola kiinnostaa varmasti muitakin, niin kertoilenpa siitä teillekin täällä blogissani ja ihan kuvien kera.


Sisustuksesta


Monia varmasti askarruttaa Selanne Steak Tavernin sisustus. Itselläni oli jostakin etukäteen mielleyhtymä, että ravintolassa olisi voinut olla paljon puupintaa ravintolan nimessä esiintyvän sanan taverna vuoksi. Ravintolan pääväri oli kuitenkin valkoinen ja sisustuksensa muutenkin enemmän moderni kuin mikään saluunatyylinen. Myös ravintolan etupihan kaikki kukkaistutukset noudattivat tätä valkoista värivalintaa. 
Ravintolan pihassa oli vain ja ainoastaan valkoisia kukkia. Oikeanpuoleinen rakennelma oli puutarhajuhlakatos ja ravintolan varsinainen sisäänkäynti oli kuvassa näkyvän tarjoilijan selän takana. Kuvanottohetkellä katoksessa pienet pirskeet olikin ja siellä lipiteltiin samppanjaa. 

Ravintolaa sisältä. Tässä vaiheessa baaritiskillä oli vielä vapaita jakkaroita, mutta ei kauaa.

Keskellä ravintolasalia oli suuri baaritiski ja perjantaina alkuillasta sen ympärille kokoontuikin nopeasti runsaasti väkeä erilaisia koktaileja siemailemaan. Sitä myötä myös ilonpito ja äänten voimakkuus kasvoivat nopeasti tuoden ravintolaan rennon tunnelman. Ravintola oli fine dining -osastoa ja valkoiset pöytäliinatkin kuuluivat luonnollisesti asiaan. Tämä lienee ehkä kuitenkin ainoa fine dining -ravintola, jossa seinillä on isot televisioruudut ja niistä näytetttin tietenkin, mitäpäs muuta kuin NHL-pelejä! Ehkäpä ruokakriitikotkaan eivät pane moista pahakseen, sillä onhan ravintolan perustaja ja omistaja yksi aikamme jääkiekkolegendoista ja NHL-pelit näin ollen ns. pelin henkeen sopivaa.
Ravintolassa oli näytillä myös Teemun palkintoja.

Kyseessä ei siis ollut fine dining -ravintola, jossa taustalla soisi hiljaa hienostunut viulumusiikki. Myöskään ravintolan annokset eivät olleet ranskalaista fine dining -tyylistä pientä piiperrystä, eivät tosiaankaan, ja niistä lisää seuraavaksi:


Alkukoktailit ja ruoka


Ennen ruokailua päätimme nauttia alkudrinkit. Ensimmäisenä koktaillistassa lukikin tarjoilijan vinkkaama Teemun oma suosikki The Moscow Mule, mutta jokainen seurueestamme päätyi lopulta eri drinkkiin. 
Alkudrinkeissä oli tyylikkäät metallipillit. Olisipa kivat kotonakin, tosin en koskaan kotona käytä pillejä. :-)

Alkudrinkkejä nautiskellen tutustuimme supermielenkiintoiseen ruokalistaan ja kylläpä ateriakokonaisuuden valinta olikin vaikeaa. Olisin voinut maistaa kaikkea! Noh, kaikkia muita paitsi ostereita, jotka ovat minulla vielä elämässäni kokeilematta. Ja kun kerran pihvipaikkaan tulimme, saavat osterit tupsahtaa lautaselleni jossakin muussa paikassa.

Lopulta päädyimme ukkokullan kanssa ravintolan yhteen nimikkoannoksista, Stanley Cutiin. Heh, minulla on vahva epäilys, että annoksen nimi taitaa juontaa juurensa NHL:n mestaripokaali Stanley Cupista. Kyseessä oli 38 unssin eli lähes 1,1 kilon painoinen pihvi luulla! Lihaa annoksessa tarjoilijan mukaan oli noin 750 grammaa ja annosta suositeltiinkin jaettavaksi 2 - 3 ruokailijan kesken. Niinpä mekin annoksen jaoimme ukkokullan kanssa. Myös pihville valittavissa lisukkeissa olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Päädyimme ottamaan pihville kaveriksi sieniä madeirakastikkeessa sekä uuniperunan. Kastikkeeksi valitsimme madeira-tryffeli-demikastikkeen. Lisäksi pihvin päälle kuului automaattisesti nokare maustevoita, johon oli käytetty luuydinnestettä. Hih, voi kuulostaa kamalalle, mutta maistui oikeasti taivaalliselle!
Stanley Cut 1,1 kg.
Uunipottukin oli valtava! Siitäkin riitti hyvin kahdelle hengelle. Yhtenä lisukevaihtoehtona olisi ollut myös amerikkalaisten rakastamaa Mac & Cheesea.

Koska pääruokamme tulisi olemaan valtavan kokoinen, valitsimme vain yhden alkuruoan myöskin jaettavaksi. Otimme jättikatkarapuja chiliöljyssä. Kyllä olivat herkullisia! Alkuruokien listalla olisi muuten ollut valittavissa hernekeittoakin, English Pea Soup, mutta päädyimme kuitenkin äyriäisiin. 
Alkuruoka tuotiin hauskalla lautasella.

Vaikka me valitsimmekin ateriaksemme varsin lihaisan vaihtoehdon, olisi listalta saanut kasvisruokailijakin hyvän kokonaisuuden itselleen. Myös kalaa ja äyriäisiä oli tarjolla ja yksi seurueestamme kala-annoksen valitsikin. Kertoi sen maistuvan tryffelirisoton kera oikein maukkaalle! Ravintolassa oli myös lasten oma ruokalista ja ainakin meidän seurueemme pikku ruokailijat popsivat annoksensa mukisematta.  
Jälkiruoaksi otin pistaasipähkinällä maustetun Creme Bruleen. Pinnalle oli ripoteltu vadelmamuruja ja kyljessä oli vielä liuta pikkuleipiä, huh huh!

Hintatasosta


Ravintolan nettisivuilla ei menussa ole hintoja esillä. Ravintolan Facebook-sivulla hintaskaala on merkitty neljällä dollarin merkillä. (En tiedä päättyykö Facebookin käyttämä skaala neljään vai viiteen dollarimerkkiin.) Koska kyseessä oli fine dining -ravintola, olivat sen pihvien hinnatkin korkeahkot. Esimerkiksi listan pienin sisäfilepihvi Filet Mignon, joka oli painoltaan 8 unssia (225 g) olisi maksanut hiukan alle 50 dollaria. Siihen hintaan eivät vielä kuuluneet lisukkeet, eikä kastike, vaan jokainen lisäosa maksoi erikseen. Toisaalta, jos kyseisen pihvin hintaa vertaa Suomen hintoihin ja ennen kaikkea Suomessa myytäviin pihvikokoihin, niin suomalaisittain sisäfilepihvin tyypillinen koko taitaa olla 150 g.  

Alkudrinkit olivat hinnoiltaan mielestäni maltilliset ja kalifornialaisittain tyypillistä, ellei jopa edullisempaakin hintatasoa, alkaen 13 dollaria. Alkuruokien hinnat vaihtelivat 20 dollarin molemmin puolin. 

Jos siis jonakin kauniina päivänä asuisin Laguna Beachissa, en ehkä kuitenkaan aivan viikoittain raskisi tässä ravintolassa herkutella. Meille tämä oli kuitenkin eräänlainen elämys, jota kannatti liki neljä vuotta odottaa. Niinpä joskus sellaisesta kannattaa myös maksaa. Ja eikös se ole vähän niin, että luksus pysyy luksuksena, kun sitä saa harvoin. 

Niin ja jos joku mielii Teemu-aiheisia matkamuistoja, niin siihenkin löytyi vastaus aivan kulman takaa. Viime joulukuussa ravintolan viereen oli nimittäin avattu myös TS Gourmet Shoppe -myymälä. Sieltä voi halutessaan ostaa Selanne Steak Tavernin suosituimpia ruokia sekä Teemu Selänne -aiheisia muistoesineitä kuten T-paitoja ja lippalakkeja. Itse emme kuitenkaan puotiin poikenneet. 
Drinkkilistaa.


Piste i:n päälle


Panimme merkille, että ravintolassa oli todella paljon henkilökuntaa ja esimerkiksi heti ovella, pöytiin ohjaustilanteessa vastassa oli neljä henkilökuntaan kuuluvaa. Palvelu pelasikin illan aikana mainiosti. Lisäksi odotimme tietenkin, josko Teemu itse olisi saapunut paikalle ravintolaan, mutta siinä meitä ei kuitenkaan onnistanut. Mutta kappas vain, kun yhdessä vaiheessa seurueellemme tuotiin annoksia pöytään, niin yksi tarjoilijoistahan oli Teemun poika Eemil. Saimme luvan ottaa hänestä pari kuvaa ja jonkin aikaa siinä suomeksi rupattelimme. Yritin tavoittaa nuoriherra Selännettä ja kysyä lupaa julkaista hänestä ottamani kuvan tässä blogissanikin, mutta en postauksen julkaisuhetkeen mennessä vielä vastausta saanut. Lisään kuvan myöhemmin, jos lupa heltiää. :-)
Kyllä, ravintolan nimi on Selanne, ei Selänne Steak Tavern.

Matkaa Piilaaksosta Laguna Beachille on noin kuusi tuntia (ilman ruuhkia), joten ravintolan saavuttaminen on kotoamme lyhyemmän etäisyyden päässä kuin ajomatka Oulusta Helsinkiin. Vietimme Los Angelesissa ja sen kupeessa yhteensä viisi päivää ja niillä hoodeilla on luonnollisesti paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin vain tämä ravintola. Mutta tässäpä siis yksi nähtävyys ja mahdollinen ravintolavinkki niille, jotka Los Angelesin suunnalla matkustavat. Sisään pääsevät muutkin kuin fanaattisimmat Anaheim Ducks -fanit. ;-)

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kesä, minä tulin nyt!

Koska kesä ja aurinko eivät tahtoneet millään tulla minun luokseni, tulin minä niiden luokse. Ja kesähän se täällä Kaliforniassa minua odotti, Suomessa vietetyn pitkän ja harmaan kevättalven jälkeen. Oli se mahtava tunne astella heti lentokentän aulasta T-paitasillaan parkkipaikalle! Muistan edelleen sen hetken. Lämpö ja aurinko olivat minua vastassa, jee! 

Viime viikolla täällä saatiinkin nauttia pari päivää oikein kunnon hellesäistä! Toisena päivänä lämpötila nousi yllättäen jopa +30 Celsius-asteeseen. Niinpä olen saanut kaivella täällä jo allasmekkonikin naftaliinista. Ihanaa!


Sateiden tuoma vihreys ja vehreys


Lämmön lisäksi pistin Kaliforniaan palattuani toisenkin asian välittömästi merkille. Näiden talvikuukausien aikana, jolloin olin itse Suomessa, El Niñon mukanaan tuomat runsaat sateet ovat saaneet Bay Arean maastot vihertämään oikein kunnolla. Tämä näkyi hyvin jo lentokoneen ikkunasta ennen laskeutumista. Viime vuonna tähän aikaan vuodesta Piilaakson itäpuoliset kukkulat olivat olleet jo ainakin pari kuukautta takaisin kullankeltaisina auringon paahteesta. Nyt ne vihertävät edelleen, sillä sateita on ennen tänne tuloani piisannut. Sateet tähän aikaan vuodesta tällä alueella ovat siis poikkeuksellisia, mutta kas, niitä sateita tulikin sitten myös koko viime viikonlopun.

Minulle tämä on joka tapauksessa ollut täyttä kesää, sateineen päivineen, ja tämän minulle alkaneen kesän kunniaksi ostin heti ensimmäisellä ruokakauppareissulla tuoreita mansikoitakin. Niin, kesä ja kesä. Aasialaiset näyttävät edelleen ulkoilevan keskellä päivääkin kevyttoppatakeissaan, heh heh.
Paitsi että vihertää, myös paikalliset hedelmäpuut näyttävät tykänneen sateista. Tässä yksi hedelmistään notkuva appelsiinipuu lähinaapurustostamme. Joka kerta, kun kuljen tämän puun ohi, silmäilen sitä kadehtien ja kuola valuen. Jos naapuri vaan tarttis apujoukkoja noiden syömisessä, niin minä voisin kyllä oikein mielelläni auttaa! Lurps!


Arkeen totuttautumista


Tähän mennessä päivät Piilaaksossa ovat vierähtäneet jo muutamia ystäviä treffatessa sekä takaisin paikalliseen arkeen totuttautuessa. Pikku hiljaa alkaa siis jo muistumaan mieleen, että paljonko se yleisnopeusrajoitus matkalla ruokakauppaan olikaan, mikä olikaan sitä hyvää juustoa ja mitenkäs ne tippaamiset taas hoidettiinkaan. Ja se, että punaisen liikennevalon palaessa sai risteyksessä kääntyä oikealle, kunhan muistaa väistää muita. Lisäksi olen käynyt jo vähän paikallisia kuntosalilaitteitakin tervehtimässä ja onpa ollut jo pari reissuakin tässä suunnitteilla, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. 

Lopuksi vielä pieni karkkikevennys.


Loppukevennys


Päätimme ukkokullan kanssa katsoa yhtenä iltana Netflixista elokuvaa. Tämän kunniaksi otimme pyhästä kaapistamme pussillisen Suomi-karkkeja maksimoimaan elokuvanautintoa. Ukkokulta sen sitten hoksasi ja minua niin nauratti, mutta totta mikä totta! Elokuva oli vuodelta 2016 ja meidän leffakarkit vuodelta 2015! Elokuva oli siis tuoreempi kuin karkit! 

Ja kyllä, jälleen kerran meillä on päässyt ylitsepursuavassa karkkivarastossamme menemään karkkeja vanhaksi! Ehkä tässä pitäisi kotirouvan pitää jonkinlainen karkkikaapin inventaariopäivä, mutta senhän tietää, miten siinä hommassa käy... ;-) Mutta vanhasta päiväyksestään huolimatta, kylläpä suomalaiset Pantteri-karkit maistuivat mahtaville! Pikkasen oli nähtävästi arabikumi antanut jo myöten, mutta liekö siksi namit olivat entistäkin pehmoisempia!
Kesään kuuluu tietenkin myös jäätelö. Tämä Oreo-jäätelö oli uusi tuttavuus ja oikein hyvää, mutta kysymysmerkiksi jäi, miksi kääreessä lukee "Good humor"...


Koska päiväni ovat nyt tosiaan olleet enimmäkseen tällaista arkeen asettumista, en täällä bloginikaan puolella kovin syväluotaaviin katsauksiin ole vielä kyennyt. Saittekin nyt siis tällaisen arkipäiväkatsauksen tällä kertaa ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Viime postauksessa kerroin teille sosiaaliturvatunnuksen anomisesta paikallisesta sossusta. Sotuni saapui viikossa, aivan kuten luvattiin ja niin siinä nyt kävi, että sosiaaliturvatunnuskorttiini on kuin onkin merkitty sen anomispäivä, minun kohdallani aprillipäivä. O-ou. Ettei tämä vaan taas tietäisi jotain kommervenkkejä...

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Sossussa San Joséssa

Ehkäpä muistatte vielä Suomessa haaveillen kirjoittamani postauksen, jossa suunnittelin, millaisella ohjelmalla ensimmäiset päivät Kaliforniassa täyttäisin. No, se oli haave se ja tämä postaus kertoo, kuinka ne ensimmäiset päivät sitten noin niin kuin oikeasti menivät. Pääsinkin nimittäin heti pyöräyttämään taas vähän byrokratianratasta...
Eipä ne ensimmäiset päivät aivan niin tulppaneilla tanssimista olleetkaan. Mutta on ensipäiviin onneksi tulppaanejakin mahtunut, kuvakin sen todistaa.


Kuinka San Josén sossuun oikein päädyttiin?


Avopuolisona ja B-viisumin haltijana minulla ei ollut oikeutta hakea amerikkalaista sosiaaliturvatunnusta SSN (social security number). Yhdysvalloissa se, että kaikilla olisi automaattisesti sosiaaliturvatunnukset, ei siis ole mikään itsestäänselvyys! Nyt sitten uudella L2-viisumilla tämä mahdollisuus ja oikeus minulla on, joten ei kun sossuun! 

Mutta kuinka ollakaan, oman asuinkaupunkimme sosiaalitoimisto oli juuri sattumoisin tällä hetkellä väliaikaisesti kiinni (olipa yllätys taas meikäläisen kohdalla), eikä toimiston seuraavaa aukioloajankohtaa oltu ilmoitettu. Niinpä sitten huristelimme ukkokullan kanssa aprillipäivän aamuna lähikaupunki San Josén sosiaalitoimistoon. Se oli meille tuttu paikka parin vuoden takaa, jolloin sosiaaliturvatunnusta anottiin ukkokullalle.


Sossun jonossa


Paikallisiin sosiaalitoimistoihin voi joko varata ajan tai mennä ilman ajanvarausta jonotuksen kautta. Kummallakaan omista käyntikerroistamme emme olleet varanneet aikaa etukäteen, vaan olemme suunnanneet toimiston eteen, eräänlaiselle katetulle sisäpihalle jonottamaan aamuvarhaisella ennen kuin toimisto aukeaa. 

Saavuimme tällä kertaa toimiston eteen puoli tuntia ennen sen aukeamista ja jonossa ennen meitä oli jo noin 20 - 30 henkilöä. Asiakkaita tällä saralla tuntuu siis riittävän. Asiakaskuntakin on luonnollisesti ollut molemmilla kerroilla jokseenkin kirjavaa. Edellisellä kerralla jonossa pari metriä meitä edempänä oli joku pikkuisen hulluhko mies. Kun sosiaalitoimiston turvatarkastaja tuli ovien aukaisuhetkellä ulos ilmoittamaan, että kaikki toimistoon tulijat tullaan läpivalaisemaan ja että kaikenlaisten aseiden tuonti sisätiloihin on kiellettyä, niin hullu mies tokaisi isoon ääneen, että no mihin minä sitten Uzini oikein laitan? Heti seuraavalla sekunnilla elettiin varmaan hiuskarvan varassa, kestäisikö turvatarkastajan huumori konepistooliaiheista vitsailua juuri siinä tilanteessa. Ilmeisesti kesti, sillä "Uzi-mies" sai jäädä jonoon. (Mitään asetta ei siis oikeasti ollut.)
Salakuva San Josén sossun jonosta.

Niin, luit tuolla ylempänä aivan oikein, turvatarkastus:

Turvatarkastus


Molemmilla käyntikerroillamme San Josén sosiaalitoimistoon on menty turvatarkastuksen kautta. Kaikissa paikallisissa sossuissa tätä käytäntöä ei kuulemani mukaan kuitenkaan ole. San Joséssa kaikilta tarkistetaan henkkarit heti ovella ja sen jälkeen edessä on tavaroiden ja henkilöiden läpivalaisu, aivan kuten lentokentillä. Leppoisia olivat tällä kertaa turvatarkastajat, toinen alkoi jopa rupattelemaan meille Suomesta nähdessään minun passini. Tarkastaja tiesi Suomesta ainakin Helsingin ja kysyi, että kalastetaanko siellä todellakin läpi vuoden. Hi hii, aika yllättävä kysymys ulkomaalaiselta Suomesta, noin niin kuin heti toisena kysymyksenä. Tällainenkin Suomi-kuva siis voi jollakin olla. :-D

Edellisestä kerrasta minulle jäi tämän sosiaalitoimiston turvatarkastuksesta toisenlainen tapaus mieleen. Kesähelteet kun oli, minulla oli silloin avattu vesipullo käsilaukussani. Sain viedä vesipullon turvatarkastuksesta eteenpäin vain, jos suostuin hörppäämään pullossa olevaa vettä tarkastajan silmien alla. Näin ilmeisesti varmistettiin, ettei pullossa kantamani neste ollutkaan mitään äkkiseltään leimahtavaa tai jopa räjähtävää nestettä. 

Sotu noin viikossa


Mutta sitten itse sosiaaliturvatunnuksen anomiseen. Asiointi toimistossa hoitui mutkitta. Taisi virkailija tykätä, kun olin hoksannut täyttää anomuskaavakkeen etukäteen valmiiksi toimiston odotusaulassa. Sitten vielä eri dokumenttien, mm. passin, I-94 -maahantulolomakkeen sekä vihkitodistuksen esittely. Niinpä ulkona jonotuksineen kaikkineen aikaa koko homman hoitamiseen menikin vain noin tunti. Uutukaisen sosiaaliturvatunnukseni pitäisi kolahtaa postilokerikkoon reilun viikon sisään. Näin minulle luvattiin. 

Mutta hei, eipä tässä vielä kaikki:


Hiukan lisää paperibyrokratiaa 


Odottelenkin sosiaaliturvatunnustani nyt kuumeisesti, sillä myös Kalifornian ajokorttini pääsi taas vanhenemaan Suomessa ollessani. No, nyt jos oikein hyvin käy, tuleva ajokorttini saattaisi olla voimassa jopa vuoden 2019 puolelle, sillä maahantulotarkastaja leimasi minulle oleskelulupaa sinne asti! (Mikä muuten on melko erikoinen juttu sekin, sillä viisumimme ovat voimassa 3 + 2 vuotta, jolloin kolmen vuoden jälkeen eli vuonna 2017 viisumille tulee vielä hakea laajennusosana seuraavat kaksi vuotta lisää. Joten olisiko nyt siis niin, että jos en kertaakaan poistuisi maasta ennen tuota vuotta 2019, saisin olla maassa vielä vuonna 2019, vaikka viisumini olisi vanhentunut jo pari vuotta aiemmin?! Täh? Otapa tästäkin nyt sitten selvää. Mutta se on varma, että turhia riskejä en tule näiden asioiden kanssa ottamaan! Kantapääni ovat hellinä vielä edellisistäkin kantapään kautta hankituista opeista!)

Mutta palataanpa siihen ajokorttiin. Eli jos tuleva ajokorttini nyt onkin voimassa vielä vuonna 2019, on minun syytä ilmoittaa myös arvoisalle DMV:lle (Department of Motor Vehicles) uudesta sosiaaliturvatunnuksestani. Näin on uuden ajokortin hakuohjeissa määrätty. Niinpä ajokorttiasiani ei nyt edisty mailiakaan ennen kuin saan ensin sotuni sossusta.
Kaikenlaiset virastot ovat onneksi sunnuntaisin kiinni, jolloin voi iloksi ja ajankuluksi tehdä vaikka pieniä päiväretkiä Tyynenmeren rantaan ja katsella ilta-aurinkoa. Eli ei tämä paluumuuttajan ensielo nyt mitenkään superkurjaa ole sentään ollut. :-D

Lopuksi vielä hiukan päivämäärällä leikittelyä.

Aprillipäivän karmaako?


Vastikään vietettiin taas aprillipäivää (April Fools' Day). En malta olla kertomatta kuinka tuo kyseinen päivä "kummittelee" kohdallani. Nykyinen passini nimittäin on myönnetty minulle aprillipäivänä. Ja tuossa samaisessa passissa on tietenkin ollut mukana se "kovan onnen" viisuminikin. Samoin laitoin nyt anomukseni amerikkalaisesta sosiaaliturvatunnuksesta vetämään juurikin aprillipäivänä. Toivottavasti tämä ei sitten tiedä mitään "nenästä veto"- ja "aprillia, aprillia" -tilanteita jatkossa, kun sotuani erinäisissä paikoissa tulevaisuudessa käytän. ;-) Pitänee taas kerran laittaa tassut ristiin!

Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!