tiistai 27. helmikuuta 2018

Kali-Kali-Kalifornia

Parin viimeisen viikon ajan korviini on kantautunut havaintoja tai jopa hiukan tuskaisiakin voivotteluja todella kylmästä säästä niin Suomessa kuin Euroopassakin. Voin nyt osallistua helposti tähän keskusteluun, sillä myös täällä Pohjois-Kaliforniassa on ollut vuodenaikaansa nähden poikkeuksellisen kylmää! Tietenkään emme puhu samanlaisista pakkaslukemista kuin vaikkapa Pohjois-Suomessa on ollut, mutta harva varmaan uskoo, että saimme lunta mekin ja ihan rannikolle asti! Lunta ei siis ole satanut vain ja ainoastaan Sierra Nevadan vuoristoon, missä laskettelukeskukset pyörivät tälläkin hetkellä täyttä häkää, niin kuin niiden kuuluukin tähän aikaan vuodesta pyöriä. 

Viime viikolla myös yksi suomalaisperhe oli reissussa Etelä-Kaliforniassa ja ajomatkallaan kohti Palm Springsia he joutuivat hetkeksi pienen lumimyrskyn silmään. Siis Palm Springs, joka sijaitsee aavikon ympäröimänä ja on varmasti koko osavaltion yksi lämpimimmistä alueista kautta vuoden! Eli kylmää on ollut myös etelässä. 

Tässäpä muutamia kuvia Kaliforniasta viime ja tältä viikolta:

Ensimmäisenä Kron4-uutisten kuvaa viime viikolta Pohjois-Kaliforniasta Santa Cruzista, siis aivan Tyynenmeren rannan tuntumasta:
Kyllä, tämä on se sama Santa Cruz, joka on kuuluisa biitsistään ja surffareistaan. Uutisessa kerrottiin perheenisän käyttäneen autonsa tuulilasin skrapaamiseen viivoitinta. :-) Kuvalähde: Kron4.com

Ja tässä Suomi-perheen ottama kuva Etelä-Kaliforniasta San Diegon ja Palm Springsin väliseltä ajo-osuudelta:
Pientareilla on l-u-n-t-a!

Santa Cruzin lumiuutisen kohdalla puhuttiin jopa arktisesta kylmyydestä (arctic chilly). Se voi tietenkin meitä suomalaisia hiukan huvittaa, sillä moiset pienet pakkaslukemat eivät tietenkään Suomen oloissa paljoa hetkauttaisi. Täällä tilanne on kuitenkin aivan toinen, sillä autoissa ja asunnoissa ei käytännössä ole minkäänlaisia varusteita pakkassäihin. Autoissa ei ole jääskrapoja, pissapoikaneste ei ole pakkasenkestävää, eikä autoissa todellakaan ole alla talvirenkaita. Vuoristossa lumiaikaan täällä käytetään autonrenkaisiin asennettavia ketjuja tai vaihtoehtoisesti on alla oltava neliveto. Myöskään asunnoissa ei ole kummoisia, josko minkäänlaisia eristeitä. Ikkunatkin ovat useimmiten yksinkertaisia. Niinpä muutaman asteen pakkanen voi todella täällä tuntua ihmisille sille arktiselle kylmyydelle.

Eikä kylmiin säihin pukeutuminen tunnu olevan itsestäänselvää täällä kaikille ihmisillekään. Olikohan noin kuukausi sitten, siis ennen kuin nämä poikkeuksellisen kylmät ilmat edes alkoivat, eräässä sosiaalisen median ryhmässä naishenkilö kysyi miten pukeutua ulos, kun hänellä on koko ajan niin kylmä. Ei ollut kuullutkaan kerrospukeutumisesta tai pään, käsien ja jalkojen lämpimänä pitämisen tärkeydestä. Eräät kansalaisuudet kulkevatkin Piilaaksossa varvassandaaleissa läpi vuoden...

Tällä viikolla poikkeuksellisen kylmä sää on jatkunut. Tässä kuvaa eiliseltä iltapäivältä Piilaakson idänpuoleisilta kukkuloilta:
Kuvassa San Josen itäpuolella, Mount Hamiltonilla sijaitseva Lick-observatorio. Korkeus merenpinnasta 4 200 feet (1,28 km). Kuvalähde: sfgate.com. 

Ja pakko on laittaa myös tämä observatorion webkameran kuva eiliseltä aamupäivältä. Hauska! 
Näyttääkö Kalifornialta? ;-)

Viime viikolla meidänkin asuinalueella oli varmuudella ainakin yksi pakkasyö. Ukkokullan lähtiessä varhain aamulla töihin oli asteita mittarissa -1 C ja auton tuulilasi näytti sisältä kuvattuna tältä:
Jäässähän se!

Tosiaan, Kaliforniassa on juuri tällä hetkellä kalisevan kylmä. Yöt ovat todella kylmiä, päivisin asteet nousevat onneksi keskimäärin +12 Celsius-asteeseen. Ja sateitakin on tälle viikolle vielä luvassa. Saapa nähdä tulevatko sateet vetenä vai lumena! Tämän postauksen kirjoitushetkellä sanomalehti Kalevan sivuston mukaan Oulun sää näyttäisi kuitenkin tältä:
Vielä tuollaisiin lukemiin on täällä onneksi matkaa ja eihän paikallinen infra tuollaisia lukemia kyllä kestäisikään. Suomessa sentään on vertaansa vailla oleva pakkasenkestävyys niin autoissa, asunnoissa kuin ihmisilläkin.

Nyt päätän sääraporttini täältä tähän ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

lauantai 24. helmikuuta 2018

Kun Pohjois-Kalifornian Suomi-yhdistykseltä rahat kähvellettiin...

Tulin viime postauksessani maininneeksi FAHAn, Finnish American Home Associationin, ja mieleeni palautui tämä postausluonnokseni. 
FAHAn päärakennusta.

FAHA lyhyesti 


FAHA on yli 40 vuotta sitten perustettu, voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka päätoimintana on tarjota edullista senioriasumista Pohjois-Kalifornian Sonomassa. Yhdistys pitää myös omalla tavallaan suomalaista kulttuuria yllä ja vaalii suomalaisia perinteitä järjestämällä erilaisia tapahtumia ja tarjoamalla esimerkiksi suomalaista kirjallisuutta kirjastossaan. Ja FAHAn tiloista löytyy tietenkin se supisuomalainen sauna, jonne pääsee pientä maksua vastaan (tai jäsenenä ilmaiseksi) saunomaan joka lauantai vuoden ympäri ja kesäaikaan myös sunnuntaisin. Lisäksi tarjolla on uima-allas, grillipaikka ja mahdollisuus vaikkapa telttailla piha-alueen viheriöllä. Myös muutamia vierashuoneita on vuokrattavissa. FAHAn tilat sijaitsevat Sonomassa, reilun tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta pohjoiseen. 
FAHAn juhlasalissa riittää tilaa vaikka minkälaisille kekkereille.

FAHAn toiminnassa ja tapahtumissa on luonnollisesti mukana iäkkäämpää väkeä ja kaikki Bay Arealla asuvat suomalaiset eivät ole liioin janonneet FAHAn tapahtumiin mukaan juurikin tämän ikäjakauman vuoksi. Moni tuumaa paikan myös sijaitsevan liian kaukana pelkän saunomisen näkökulmasta, mutta samaan reissuunhan voi halutessaan helposti yhdistää muitakin vierailukohteita, kuten vaikkapa Sonoma-laakson viinitiloja tai Sonoma Raceway -kilpa-ajoradan. 

Olemme itse nyt käyneet kaksi kertaa yhdistyksen järjestämässä Winter Sauna Fest -tapahtumassa. Tapahtumaan osallistuminen on ollut molemmilla kerroilla ilmaista, mutta tarjolla on ollut esimerkiksi mahdollisuus hernekeitto ja pannukakku -lounaaseen pientä kustannusta vastaan. Baaritiskin takaa on ollut mahdollisuus ostaa myös saunajuomia, prosenteilla tai ilman. Lisäksi paikan päältä on voinut hankkia kotiin viemisiksi suomalaisia herkkuja kuten Fazerin suklaata tai kotitekoisia korvapuusteja ja karjalanpiirakoita. 

Vastatuulta


Viime kuussa sain kuitenkin lukea uutisen, jossa FAHAn kerrottiin kokeneen kovia. Toiminnassa mukana ollut mies oli rikostoverinsa kanssa varastanut yhdistyksen rahoja vuodesta 2010 lähtien. Tapaus oli paljastunut yhdistykselle noin 1,5 vuotta sitten ja asia oli viety poliisille. Aivan pienistä summista ei ole kyse, sillä vuosien saatossa varastettu kokonaispotti on yli 100 000 dollaria! Nyt maaliskuussa 2018 tapaus on tulossa oikeuden käsittelyyn, jonka tarkemmat tiedot näkyvät julkisesti täällä. Parivaljakolla tuntui olevan muitakin rötöksiä selvitettävänään ja vain yhtenä rikosnimikkeenä oli Theft from Elder, vanhuksilta varastaminen. Liekö tuollainen on täällä vieläpä raskauttava asianhaara? Sietäisi kyllä olla ja toivonkin, että paha saa tulevassa oikeuskäsittelyssä palkkansa, konnat saadaan kuriin ja korvaamaan!

Voi, voi. Ei kai tähän voi muuta todeta kuin että voroja on kaikkialla. Erityisesti tuo tapaus säälittää, sillä FAHA tekee hyvää työtä ja vieläpä voittoa tavoittelemattomasti ja sitten tulee moisia häikäilemättömiä pelureita kuvioihin mukaan ja saa talousasiat sekaisin. Kun sain tietää tämän rahojen kähvellyksen, niin tuntui erityisen tärkeälle ja kivalle tänä vuonna mennä saunatapahtumaan mukaan ja tehdä siellä pieniä ruoka- ja juomaostoksia. Näin sain omalta pieneltä osaltani kantaa korteni kekoon yhdistyksen kassan kasvattamisessa. Ja kuten jo viime postauksessanikin mainitsin, eipä FAHAn löylyissäkään ollut valittamista, päinvastoin!
Paluumatkalla saunatapahtumasta kotiin kuvasin auton ikkunasta Sonoman viiniviljelmiä. Vuodenajasta johtuen viiniköynnökset eivät vielä vihertäneet, muu kasvillisuus kylläkin.

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kuvia tapahtumarikkaalta viime viikolta

Viime viikkoon mahtui monenlaisia perusarjestamme hiukan poikkeavia tapahtumia. Kokosin niistä osan kuviksi tämänkertaiseen postaukseeni.


Valentine's Day eli ystävänpäivä


Viime viikolle osui tietenkin ystävänpäivä, joka täällä päin maailmankolkkaa tunnetaan enemmänkin rakastavaisten päivänä. Useat ruokaravintolat tarjoavat tuolloin erikoisempia ja yleensä useamman ruokalajin Valentine's Day -menuja. Hyvät ja suositut ravintolat saatetaan varata täyteen jo kuukausi ennen ystävänpäivää.

/(888888888888rrrrrrrt5555555555555555555555555555e4444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444

(Jahas, tähän väliin tulikin terveiset Gordo-kissalta. Kissa teki siis ylimarssin näppikseni päältä juuri, kun tätä kohtaa kirjoitin. Hih, jätinpä Gordon salaiset ja numeropainotteiset kissaviestit teillekin luettaviksi.)

Tänä vuonna emme menneet ravintolaan ystävänpäiväillalliselle, vaan päätimme kokata kotosalla paremman ilta-aterian. Ukkokulta paistoi meille maukkaat pihvit ja muotoili minun pihvistäni seuraavanlaisen:
Onnea on sydämenmuotoinen sisäfilepihvi. Vaikkei kuvassa ehkä siltä näytä, mutta pihvi oli niin jytky, että söin siitä seuraavana päivänä vielä lounaaksikin.

Olimme myös luvanneet itsellemme juuri ystävänpäiväksi yhden tietyn erikoisherkun jälkiruoaksi. 
Avasimme tämän ystävänpäivän iltana ja voin kertoa, etteivät konvehdit seuraavaa aamunkoittoa ehtineet näkemään. Kun harvoin suomalaisia suklaakonvehteja saa, niin olipa maku taas mitä taivaallisin!


Ukkokullan syntymäpäivät


Ystävänpäiväviikkoon meillä osuu vuosittain aina muutakin juhlittavaa, nimittäin ukkokullan synttärit. Olin päättänyt leipoa ukkokullalle yllätykseksi täytekakun, ensimmäisen laatuaan tällä puolen rapakkoa. Minua sitten nauratti, että sain kakuntekoon menemään melkeinpä koko päivän! No, kävin minä välissä naapurikaupungissa joogatunnilla. Mutta hommahan siis käynnistyi sillä, että aamulla sain ensimmäiseksi ajella kauppaan etsimään perunajauhoja (potato starch). Olin jo aiemmin katsonut perunajauhoa ukkokullalta salaa kahdesta eri kaupasta, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Lopulta perunajauhot onneksi löytyivät. No, kotona sitten huomasin unohtaneeni korppujauhot. Koska taikina oli jo tekeillä, tein näppäränä emäntänä korppujauhot pikaisesti itse pakastimesta löytyvistä paahtoleipäviipaleista. Aikaahan se taas vähän vei, mutta huh, sekin ongelma tuli selätettyä. Lisäksi leipomisen kriittisessä vaiheessa tuli vielä jännitystä, sillä oveemme koputettiin yllättäen. Koputus toistettiin vaativaan sävyyn ja menin taikinakaavin kädessäni avaamaan. Meksikaanomies siellä seisoi ja tuli ilmoittamaan, että taloyhtiömme kattojen puhdistusoperaatiossa oli onnistuttu painepuhaltimella tiputtamaan yksi ulkokukistamme pöydältä alas. No, kukka jäi henkiin ja kakkupohjakin ehti lässähtämättä uuniin. Tässä lopputulos:
Ensimmäinen Amerikassa tekemäni täytekakku. Aineksista yli 90 % oli luomua. 

Työhaastattelu


Pääsin viime viikolla myös erääseen työhaastatteluun. Haastattelu kesti 1 h 40 min ja kun olin ajamassa pihasta jo pois, juoksi haastattelija perääni ja antoi minulle nämä kolme limeä. Totesinkin, että tapahtuukohan tätä vain Kaliforniassa: poistut työhaastattelusta raikkaat limet mukanasi. 
Tarina ei vielä kerro sitä, jäikö työhaastattelusta kouraani ainoastaan limet vaiko myös työpaikka. Haastattelun toinen osuus pidettäneen tällä viikolla. Tänään täällä on nimittäin pyhäpäivä Presidents' Day, joten monilla on vapaapäivä.


Lempeää "kiroilua"


Kuten jo viime postauksessani mainitsin, olen aloittanut käymään lempeällä kiropraktikolla. Tämäkin hoitojen setti alkoi minulla juuri viime viikolla. Vähän jännitti, mitä hoidoista kaiken kaikkiaan muodostuu. Olenkin nimennyt tämän kyseisen kiropraktikon poppatohtoriksi, sillä menetelmänsä ovat uskomattoman pehmeitä ja hiukan omalaatuisiakin. Praktiikka on kuitenkin toiminut jo yli 25 vuotta ja moni asiakas on saanut tältä tohtorilta avun vaivoihinsa. Jospa minäkin.
Praktiikan aulassa on tämä Miracle Bell. Vielä tämän ihmekellon merkitys ei ole minulle valjennut, mutta ehkäpä nyt ymmärrätte paremmin miksi kutsun häntä leikkisästi poppatohtoriksi. :-)


Löylyä, löylyä!


Ja koko viime viikkohan alkoi oikein mukavissa merkeissä, sillä San Franciscon pohjoispuolella, Sonoman laaksossa sijaitseva FAHA (Finnish American Home Association) järjesti Winter Sauna Fest -tapahtuman. Pääsimme siellä saunaan ja heittämään oikeasti vettä kiukaalle. Löylyä, löylyä, lisää löylyä! Oli ihanaa!
FAHA:n sauna. Eräs konkari lauteilla tiesi kertoa, että kiuas oli juuri uusittu. Hyvät löylyt oli.
Sain FAHA:n pihasta myös komean yhteiskuvan molempien maiden lipuista ja kerrankin niin, että liput myös liehuvat, eivätkä rötkötä lipputangossa kiinni. 
FAHA:lta sai myös halutessaan ostaa suomalaista suklaata, korvapuusteja, leetaa eli pitkopullaa tai näitä pieniä karjalanpiirakoita. 

Sellainen viikko oli se. Mukavaa juhlintaa ja jännittäviäkin hetkiä. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


lauantai 17. helmikuuta 2018

Elämäni aakkoset

Jo muutama kuukausi sitten ulkosuomalaisten blogeissa kiersi hauska Elämäni aakkoset -postausten villitys. Postauksia oli kiva lukea ja oli tarkoitus itsekin tarttua samaan aiheeseen. Aihe pääsi minulla kuitenkin unohduksiin, kunnes Liisa kirjoitti Pala suklaata -blogissaan omista aakkosistaan. Ja aivan kuten moni muukin on todennut tätä aakkoslistaansa kirjoittaessaan, joidenkin kirjaimien kohdalle olikin yllättävän vaikea löytää kirjoitettavaa. Joidenkin kirjainten kohdalla puolestaan oli suorastaan tunkua ja joutui tekemään valintoja. Tässäpä siis seuraavaksi minun elämäni tämän hetken aakkoset. Jos kysyt näitä huomenna, ne voivat olla jo aivan toiset.

A - Avokadot. Rakastan avokadoja ja täällä niiden saanti niin ruokakaupoista kuin ravintoloiden annoksissa on helppoa. Hauska muisto muuten avokadoista. Muistan, kun avokadot rantautuivat Suomeen joskus -80-luvulla. Ostimme äitini kanssa lähikaupasta tätä superterveelliseksi mainostettua vihreätä herkkua. Minäkin pikku tyttönä rohkenin avokadoa maistelemaan. Ai herkkua? Mitä vielä! Otimme ensimmäiset suupalat ja sehän maistui aivan saippualle! Yök! Totesimme, ettei ole meidän juttumme. Jääkööt mokomat hyllyihinsä. Vasta myöhemmin selvisi, että olimme maistelleet täysin raakaa avokadoa. Ilmankos se olikin niin kovaa. Eipä ollut vielä siihen aikaan internetiä, josta syöntikypsyyttä olisi voinut tarkistaa, eikä ihmisiä nähtävästi valistettu medioissa tarpeeksi missä kunnossa avokadon tulee olla, kun hedelmä nautitaan. Nyt ovat saippuamuistot huuhtoutuneet ja olen avokadojen kanssa tätä nykyä oikein hyvää pataa.

B - BofA. Bank of America. Paikallinen pankkimme. Jännä muuten, että tämän ja parin muunkin amerikkalaisen pankin tunnusväri on punainen. Onko Suomessa yhtään pankkia, jonka logo tai tunnusväri olisi punainen? Minulle Suomessa toimivista pankeista tulee mieleeni vain viileitä värejä kuten sinistä tai vihreää. Hassu homma.

C - Counter, Cricket, Costco, CVS... Mnulla on tapana kerätä eri jäsenyyksien tietoja tai tunnuksia aakkoselliseen puhelinmuistiooni. Suomessa kohdat B ja C jäivät aina puhelinmuistiosta tyhjiksi. Nyt puhelinmuistioni C-osuus on täydempi kuin koskaan. Counter on "kokoa itse oma hampurilaisesi"-ravintola (josta minulla on ollut postaus tekeillä iät ja ajat!), Cricket on puhelinoperaattorini (se, joka ei tarjoa puheluita tai tekstiviestejä piskuiseen Suomeen), Costcon te lukijani jo tiedättekin ja CVS on nykyinen apteekkiketjumme, joka kuuluu vakuutuskorvauksiemme piiriin. Aika uskomatonta, mutta C-kirjaimen kohta tähän elämäni aakkosten listaan oli minulle kaikkein helpoin. Siihen oli suorastaan tunkua, ja vaikea valita, minkä otan. Nyt sain survottua peräti neljä C-kirjaimella alkavaa, nykyelooni kuuluvaa asiaa.

D - Dodge. Ukkokullan muskeliauto.

E - Espanjankielisyys. Tiesitkö, että 38 % Kalifornian väestöstä puhuu äidinkielenään espanjaa? Espanjankielisyys on siis täällä tosi vahvasti läsnä ja minäkin olen ottanut espanjan iltaopintoja jo useamman kuukauden. Hola, yo soy Kaisa!

F - Fahrenheit. Lämpötilayksikkö, jonka kanssa joudun tätä nykyä päivittäin pelaamaan. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa amerikkalaista uunia käyttäessäni suorastaan kauhistuin, kun kiireruokana olleen pakastepitsan paketin kyljessä luki "Paista pitsa 450 asteessa." Kääk, 450 astetta! Nyt ovat tietyt vakiolämpötilat jo juurtuneet mieleen. Ulkolämpötiloista 70 F tarkoittaa suurinpiirtein suomalaista kesäsäätä eli silloin yleensä tarkenee jo T-paidassa. Keittiössä uunin 395 F vastaa suomalaisissa resepteissä ilmoitettua 200 Celsius-astetta. Siis noin tuplat Celsiuksiin verrattuna.

G - Gordo!!!! Naapurin supersuloinen Gordo-katti käy meillä edelleen lähes päivittäin kylässä. Vierailuajoistaan katti nukkuu aina 95 %. Mutta saapa kissa nukkumaan syliisi, niin onpa se vain mukavaa stressin lievennystä.
Toisinaan Gordolla on tapana "hiukan" hankaloittaa tätä minun bloggailuani. Mutta eihän tätä söpöliiniä voi kieltääkään nukkumasta läppärin päällä.

H - Haikkaus. Suomessa en koskaan ole puhunut haikkaamisesta. Olen käyttänyt sanaa patikointi, mutta minulle se tuo jostain syystä mieleen suomalaiset, joko Lapin tai Kolin hienot maisemat. Täällä tulee haikattua mukavan usein ja aina löytyy uusia polkuja tepasteltaviksi.

I - Irrallisuus. Viime kuukausien aikana olen pohdiskellut omaa irrallisuuttani. Mihin yhteisöön, yhteisöihin tai maahan lopulta kuulun? Tätä irrallisuuden tunnetta on varmastikin omalta osaltaan lisännyt muutama kuukausi sitten päättynyt pitkäaikainen työsuhteeni Suomessa. Elän etsikkoaikaa monellakin tavalla.

J - Jäätee. Olen alkanut täällä juomaan silloin tällöin jääteetä ravintolassa ruokaillessani. Suomessa en juonut jääteetä i-k-i-n-ä. Mikä viiraus tämäkin sitten on, who knows!

K - Tähän olisi liian ilmeistä vastata Kalifornia, joten vastaan kiropraktikko. Suositusten jälkeen olen uskaltautunut täällä ensimmäistä kertaa elämässäni kiropraktikolle. Tai jos tarkkoja ollaan, käytän juuri tällä hetkellä kahta eri kiropraktikkoa. Toinen on tyyliin rusauttelija, jonka olen jättämässä ensi viikon jälkeen kokonaan pois, ja toinen taas on enemmän lempeän käsittelyn kiro. 

L - Limet. Kuten avokadojen, myös limen käyttö on minulla kasvanut täällä räjähdysmäisesti. Niin, voin todellakin puhua räjähdysmäisestä kasvusta, sillä Suomessahan ostin limen ehkä kerran kahdessa vuodessa, heh. Joo, ja kaikki limet eivät siis sentään kulu Corona-olutpulloihin, vaan puristan limeä vähän milloin mihinkin. Samalla tavoin kuin sitruunaakin. Aivan parasta on mummeli, joka aina silloin tällöin jakaa jumppasalilla oman limepuunsa minikokoisia hedelmiä. Olenkin ristinyt mummon minilimemummeliksi. Hän on kerrassaan herttainen.

M - Matkakuume. Metsämustikat. Meri. Poden kroonista matkakuumetta, joten tämä M säilynee elämäni aakkosissa aina. Kalifornia jo itsessään kyllä tarjoaa tähän hyvää lääkettä, niin paljon pelkästään tässä osavaltiossa olisi nähtävää. 
Metsämustikat: Voi kuulkaa, miten voikin ihminen olla hilpeän onnellinen löytämistään metsämustikoista täällä! Blogin kirjoittaminen kannatti, sillä sain joskus blogikommenteissa arvokkaan vihjeen, mistä metsämustikoita saa täällä ostettua. Eivät ole ihan suomalaisten metsämustikoiden veroisia, mutta ovat huomattavasti maukkaampia kuin täällä yleisesti myydyt pensasmustikat. 
Meri: Ihailen merta. On hassua, että vaikka Oulu on merenrantakaupunki, tunnen täällä olevani lähempänä merta, vaikka meiltä ajomatkaa Tyynenmeren rantaan onkin noin 45 minuuttia. Merta katsellessa sitä muistaa oman pienuutensa ja saapa siinä joskus omat murheetkin palautumaan omiin pieniin kokoluokkiinsa. Niin, ehkäpä se Perämeren sopukan tuijottelu Oulussa ei sitten ole ihan niin tajunnanräjäyttävää kuin valtaisan Tyynenmeren.  
Tässä niitä nyt on. Mainelaisia metsämustikoita aamiaispannarini päällä. Namskis!

N - Namaste. Täällä jokainen joogatunti päättyy sanaan namaste. Luulin aluksi sen tarkoittavan kiitosta, mutta se onkin Intiassa käytetty yleinen tervehdys ja hindut käyttävät sitä myös hyvästellessä.

O - Omenat. Maailmani on avartunut mielettömästi eri omenalajikkeiden suhteen Kaliforniassa. On siis olemassa muitakin kuin vihreä ja punainen omppu. Hi hii. Tämä sama ilmiö kävi minulle muuten myös persikoiden suhteen. Suomessa on myyty aina vain persikkaa ja that's it!

P - Puhelinvastaaja. Ah, niin ihanan amerikkalaista, että kännykkäliittymissä on automaattisesti puhelinvastaaja. Aluksi olin kiukuissani, kun vastaaja oli ns. pakotettuna käytössäni. Niin lukuisat olivat ne kerrat, että soitin omaan vastaajaani vain kuullakseni viestit, joissa häirikkö- ja spämmisoittelijat löivät luurin korvaan. Noh, sitten tapahtui jotakin mystistä ja vastaajani lopetti yhtäkkiä toimimasta. Tällä hetkellä minulle ei siis voi jättää puhelinvastaajaviestiä, enkä ole jaksanut asiaa alkaa sen koommin tutkimaan ja korjaamaan. Nyt on sitten ollut muutama tilanne, että minulle on yritetty soittaa ihan asiasta ja kun en ole voinut sillä hetkellä vastata, olisi vastaajaviesti säästänyt aikaa ja vaivaa puolin ja toisin. Viime viikolla sain jopa kahdelta eri amerikkalaiselta suorastaan kauhistelua, että miten voi olla mahdollista, ettei minulla ole vastaajaa puhelimessani?! He eivät voineet käsittää moista outoutta.

Q - Quesadillat. Yksi tyypillinen meksikolaisruoka ja näitä meksikolaisia ruokia ja ruokapaikkoja, taquerioitahan täällä riittää. Eipa taida olla Kaliforniassa ostaria, missä ei olisi yhtä taqueriaa. Täällähän minä tulin muuten syöneeksi elämäni ensimmäiset tacotkin. Ja nehän veivät kielen mennessään kertaheitolla. Ja tacothan ovat muuten taas yksi hyvä kohde puristaa hiukan limeä.
Juuri eilen osui somessa silmääni tähän sopiva meemikin.

R - Reseptit. Pikku hiljaa olen alkanut uusia ruokareseptejä kokeillessa rohkeasti siirtymään enenevässä määrin amerikkalaisiin resepteihin. Tämä juontuu kahdesta syystä. Täältä ei ensinnäkään välttämättä saa kaikkia suomalaisen ruokareseptin mukaisia tarvikkeita (kuten nyt vaikkapa mantelimassaa laskiaispulliin tai karvasmanteliöljyä tai arrakkipunssia runebergintorttuihin). Toisekseen meidän huushollissa ei ole desin mittaa, vaan cup ja 1/2 cup, kuten amerikkalaisissa resepteissä mitat tyypillisesti ilmoitetaan.

S - Stressi. Jos luulette minun elävän tällä hetkellä stressitöntä elämää, olette väärässä. Yhtenä päivänä laskin saaneeni 20 sähköpostiviestiä. Niistä vain yksi oli ystävältä, loput olivat tiedotteita tai viestejä, jotka vaativat minulta jotakin reaktiota tai toimenpiteitä. Minusta se on aika iso määrä sähköposteja ottaen huomioon, etten ole töissä! Lisäksi minun kohdallani asiat tuppaavat menevän todella usein jollakin erikoisella tai täysin käsittämättömällä tavalla. Aivan, kuten eräs ex-työkaverinikin kerran sanoi minulle: "Miten minusta Kaisa tuntuu, että juuri sinun kohdallasi sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista." Nii-in. Viimeisin erikoisempi tapaus elämässäni on kestänyt nyt jo useamman kuukauden ja olen joutunut turvautumaan siinä jopa lakimiehen apuun. Niinpä olen päätynyt tulokseen, että stressitila kuuluu minun elämääni aina, tavalla toi toisella.

T - Takatukkahevi. Autoradiossamme soi takatukkahevi ja rokkenroll. Mikäpä sen parempaa autoilumusaa.

U - U-käännös. Täällä tiejärjestelyt ja liikennekuviot ovat sellaisia, että kuukaudessa tulee tehtyä enemmän U-käännöksiä kuin Suomessa yhteensä. U-käännöksiä saa siis olla tekemässä täällä tosi usein. En kai Suomessa ole tehnyt juuri koskaan U-käännöstä, korkeintaan, jos olen ajanut harhaan. Täällä se voi kuulua auton navigaattorinkin ohjeisiin ihan normaalina ajoreittinä.

V - Viini. Kalifornian lukuisat viinitilat ovat kivoja vierailukohteita. Niinpä tässä on oma viinitietoisuuskin kasvanut ja nykyään tiedän melko tarkkaan jo ennalta, mistä viinistä pidän ja mistä en.

X - Xylitol. Olen tuonut Suomesta 100 % ksylitolipurkkaa. Täällä sokerittomat purukumit tahtoo olla enemmän aspartaamipainotteisia. Ei kiitos. 

Y - Ystävät. Ulkosuomalaisen ystäväpiiri kokee monenlaisia murroksia ulkomaille siirtymisen johdosta. Murroksia on sekä positiivisia että negatiivisia. 

Z - Zzyzx. Paikka Etelä-Kaliforniassa. Tämä on edelleen hauskin paikan nimi, johon olen täällä tähän mennessä törmännyt. Pidetäänkö lausuntaharjoitukset?
Zzyzx Road. Zzyzx lausutaan zi-zex. Paikan nimennyt henkilö halusi, että paikkakunta löytyy aina aakkosellisten listojen viimeisenä ja taisipa tavoitteessaan onnistua. Amerikkalaiset aakkoset nimittäin päättyvät z-kirjaimeen. Tein kuitenkin oman aakkoslistani aina suomalaiseen ö-kirjaimeen asti. 

Å - Åhhåh! Kummallisella tavalla päässäni oleva kielikasetti saa minut välillä toteamaan jotakin ruotsiksi!

Ä - Äimän käki. Voin sanoa, että yhä lähes viikoittain opin jotakin uutta amerikkalaisista asioista. Pitää mielen virkeänä.

Ö - Ötökkä. Sietokykyni uusien ja erilaisten ötököiden suhteen on parantunut. Inhokkini kalkkarokäärme on vielä (onneksi) näkemättä, mutta tarantellat alkavat olla jo tuttua kauraa.

Siinäpä ne, tämänhetkiset aakkoseni. Tätä oli aika hauska tehdä, vaikka tuottikin hiukan päänvaivaa. Jokainenhan voi kokeilla tehdä listan omista elämänsä aakkosista, vaikkei blogia pitäisikään. Löydätkö sinä jokaiselle aakkoselle asian elämästäsi? Kokeilepas! Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


perjantai 9. helmikuuta 2018

Kalifornian kuuluisa Highway 1 on yhä poikki

Vuosi sitten talvi oli Kaliforniassa ennätyksellisen sateinen. Runsaat sateet tekivät toki hyvää jo viisi vuotta kuivuudesta kärsineelle osavaltiolle, mutta sateet jättivät jälkeensä myös tuhoja. Yksi näistä tuhoista oli keväällä 2017 tapahtunut iso mutavyöry aivan Tyynenmeren rannikon tuntumassa. Kyseinen mutavyöry hautasi alleen ja käytännössä siis suisti kauniista näköaloistaan kuuluisan valtatien Highway 1 pitkältä pätkältä mereen. Highway 1 on useiden turistienkin käyttämä rantareitti Los Angelesin ja San Franciscon välillä. Mutavyöryn vuoksi ajoväylä jouduttiin laittamaan poikki ja tuolloin tien korjausajaksi arvioitiin vähintään vuosi. 
Ilmakuvaa vyörymäkohdasta toukokuulta 2017. Photo by John Madonna, Associated Press.

Pari viikkoa sitten vietimme "pään tuuletusviikonlopun" haikaten Big Surissa eli kyseisen Highway 1:n varrella. Saimme omin silmin todeta, että vielä näin yhdeksän kuukautta mutavyörymää myöhemmin, rantatie on edelleen Big Surin eteläpuolelta poikki. Uutta tietä on jo saatu tehtyä hyvän matkaa ja mekin tätä uutta asfaltoitua pätkää pääsimme jo ajamaan. Koko valtatien aukaisemisen ajankohtaa ei kuitenkaan ole osattu vielä antaa ja esimerkiksi SF Gate -artikkelin mukaan kunnostustyöt ovat erittäin vaativia, sillä tien korjaamattomalla pätkällä käytännössä "sataa kiviä" työmiesten niskaan koko ajan. Niinpä työmiehillä on koko ajan yksi tai useampi henkilö tähystämässä, ettei uutta maavyöryä pääse syntymään. 

Aika monet Suomi-vieraistammekin ovat tuota kyseistä kohtaa autolla ajelleet. Tämä postaus onkin tiedoksi niille, jotka mahdollisesti suunnittelevat kesän lomareissua juuri tuolle huikaisevalle maisemareitille. Kannattaa siis tarkistaa etukäteen, onko tie voitu jo koko matkaltaan aukaista. Tällä hetkellä pohjoisesta päin pääsee ajamaan tuppukylä Gordaan asti, mutta sitten on tehtävä U-käännös, palattava hiukan takaisin päästäkseen sisämaahan päin suuntautuvalle kiertotielle.
Kyllähän näiden maisemien lomassa mielellään tuota rantareittiä ajelee. 

Tällaisen kivan mökkimajoituksen onnistuimme melko lyhyellä varoajalla Big Surista viikonlopullemme saamaan. Vielä ei ollut sesonki, joten hinnat olivat vielä jokseenkin maltilliset. Kuumimpaan turismiaikaan eli keväästä syksyyn majoitusten hinnat voivat kivuta Big Surissa todella korkeiksi. Telttamajoitusmahdollisuuksiakin alueella on, mutta kuulemani mukaan telttapaikat pitää varata todella hyvissä ajoin.  

Tällaisia reissusuunnitteluvinkkejä tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

lauantai 3. helmikuuta 2018

Dog Span avajaiset

Viime postauksieni aiheet ovat olleet hiukan raskaampia, joten on korkea aika ottaa esiin vaihteeksi vähän kepeämpää settiä: taloyhtiömme Dog Span eli koirakylpylän avajaiset! 

Kenties muistatte, kuinka jo lokakuun postauksessani ihmettelin taloyhtiöömme rakenteilla olevaa koirakylpylää. Dog Spa, mikä ihme se sellainen oikein on? Nyt tämä mystinen koirakylpylä on valmistunut (vain kaksi kuukautta alkuperäistä aikatauluaan myöhässä, he heh). Ja koska lupasin koirakylpylän sen valmistuttua esitellä, niin minähän pönkesin heti avajaisiin tarkistamaan paikat ja ottamaan parit kuvat, räps, räps.
Viralliset avajaiset olivat arkipäivänä keskellä päivää kestäen yhden tunnin. Kuusi ensimmäistä karvakuonoa saivat tuollaiset herkkukassilliset pöydältä. Lisäksi koirille oli tarjolla vettä sekä koirakeksejä. Suomalaisena sitä odotti, että meille ihmisille olisi ollut edes kahvia! Ei ollut. Nämä olivat nyt selvästi koirien pirskeet. ;-)

Nähtävästi taloyhtiömme keskusrakennuksessa on todella ollut hukkaneliöitä, sillä rakennuksen päädystä lohkaistu osuus koirakylpylän käyttöön oli yllättävän iso, ainakin 25 neliömetrin kokoinen! Tiloissa oli ensinnäkin ruhtinaalliset suihkuttelutilat. Nehän olivat modernimmat kuin meillä asuinhuoneistossamme! 
Kaksi suihkupaikkaa ja apujakkarat. Sivuseinällä oli tarjolla myös pesuessut.


Märkätilojen lisäksi oli kaksi "puudelointipöytää". Nuo laitteet näyttävät minusta lähinnä imureille, mutta kai niillä turkkeja jotenkin kuivataan ja/tai muotoillaan. 

Minun piipahtaessa avajaisissa paikalla oli yksi koiranomistaja kahden karvakorvan kanssa. Sain heidät yhteiskuvaan taloyhtiön leasing centerin likkojen kanssa:
Tuo koiranomistaja puhui muuten erittäin voimakkaalla brittiaksentilla ja kylläpä siihen kiinnittikin huomiota. Olen kuullut brittiaksenttia täällä tosi harvoin, kaikkia muita aksentteja kyllä piisaa.

Voin siis todeta, että tällä hetkellä taloyhtiössämme koiria taidetaan hemmotella paremmin kuin meitä ihmisiä, hi hii. 

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Huomenna täällä on luvassa Super Bowl -huumaa. Nyt on kuitenkin aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!