Myrskyä myrskyn perään, äänestämisen juhlaa ja yllätyskissa

Helmikuussa kirjoitin teille Pohjois-Kaliforniaa koetelleista myrskyistä, niiden aiheuttamista tuhoista sekä suorastaan poikkeuksellisesta talvestamme. Valitettavasti myrskyt ja rankkasateet ovat jatkuneet aiheuttaen lisää tuhoja, osa niistä jo melko uskomattomiakin. 

Uusi myrsky aina viikon välein

Tänä talvena Pohjois-Kaliforniaan on iskenyt jo reilusti yli kymmenen ns. ilmakehän jokea (atmospheric river). Kyseessä on kapea kaistale ilmakehässä, joka aiheuttaa vesihöyrystymistä, rankkasateita ja tulvia. Trooppisella alueella puhuttaisiin trooppisesta tulvasta. Vuosia kuivuudesta kärsineelle maaperälle sataneissa vesimäärissä on ollut pureksittavaa. Ja tuhot ovat olleet sen mukaisia. 

Lisäksi on ollut mielenkiintoista huomata, että olemme saaneet myrskyjä nyt tasan viikon välein. Myrskyn pahin päivä sattuu osumaan aina tiistaille. Myös tälle viikolle on luvassa uusi myrsky, jonka voimakkain aikaikkuna osuu, kappas vain, jälleen kerran tiistaille. Tiistait ovat jääneet hyvin mieleeni, sillä silloin olisi lempijoogatuntini. Nyt tunti on jouduttu jo kahtena edellisenä tiistaina perumaan ja aina samasta syystä: kuntosalilta on sähköt poikki myrskytuhojen vuoksi. Saapa nähdä, voidaanko joogatunti pitää tällä viikolla? 

Selkärankani kaipailisi jo kovasti tiistain joogaohjaajan väännöksiä, mutta se on toki näiden seuraavien myrskytuhojen rinnalla varsin pieni haitta:

Myrskytuhoja

Viime viikon myrskyn tiimoilta alueellamme kuoli peräti viisi ihmistä, kun myrsky kaatoi puun auton päälle. Onnettomuudet olivat erillisiä tapauksia. Isoja puita kaatui myös paljon talojen päälle. Lisäksi paksuja oksia katkeili tukkimaan ajoväyliä ja katkaisemaan sähkölinjoja. Toissaviikolla pahimmillaan yli 500 000 taloutta oli ilman sähköjä. Yksi heistä oli ystäväni, joka perheineen kärsi reippaasti yli 50 tunnin sähkökatkoksesta.

Ja kun lämpötilat ovat tätä luokkaa, niin sähkökatkojen aikana alkavat talot ja asunnot viiletä nopeasti. Tuo +8 (tuntuu kuin +3) on poikkeuksellisen alhainen ollakseen maaliskuun loppupuolen lämpötila meidän seuduillamme. Useina vuosina tähän aikaan vuodesta lämpöä on päivisin +20 C ja on voitu saada jo muutama hellepäiväkin.

Viime tiistaina myös esimerkiksi iso rekka kaatui tuulen voimasta San Franciscon lahden ylittävällä Bay Bridge -sillalla. Tuuli oli hurrikaanilukemissa. Kaatunut rekka vuorostaan aiheutti massiiviset liikenneruuhkat, kun ihmiset yrittivät päästä työpäivänsä päätteeksi San Franciscon keskustasta tai muualta San Franciscon lahden länsipuolelta lahden yli koteihinsa. Muut sillat kuormittuivat autojen määristä täysin ja julkinen liikenne takkuili, käytännössä katsoen seisoi. Muiden muassa lahden yli kulkevat lautat laitettiin voimakkaan merenkäynnin vuoksi tauolle. Twitter ja muut kanavat alkoivat täyttyä työpaikoilta koteihinsa palaavien ihmisten tuskaisista päivityksistä. Monet olivat tehneet matkaa kotiinsa jo kolme tuntia, eikä loppua ollut vielä näkyvissä.

Bay Bridge Google Mapsin kartalla. Silta on keskeinen kulkuväylä työmatkaliikenteelle San Franciscon keskustaan ja sieltä pois.

Kron4 News -uutiskanavan kuva sillalle kaatuneesta rekasta. Rekka kaatui sopivasti työmatkaruuhkan aikaan klo 17. Silta päästiin avaamaan liikenteelle 3,5 tuntia myöhemmin.

Kahdessa viimeisimmässä myrskyssä ilmeni myös aivan uusia, suorastaan hengenvaarallisia tuhoja. Edeltävällä viikolla San Franciscon 52-kerroksisesta pilvenpiirtäjästä irtosi ikkunalasi, joka lensi tuulen voimasta alas jalkakäytävälle. Mikä giljotiini! Business Times pitää kyseistä pilvenpiirtäjää jopa kaupungin parhaana toimistorakennuksena. Siinä pitävät konttoreitaan mm. Bank of America, Microsoft ja suomalainen menestyjä Supercell. Mutta näin kävi. Ikkuna otti ja lähti. Viime viikon myrsky toisti tempun toisessa sanfranciscolaisessa pilvenpiirtäjässä. Jälleen kerran iso ikkunalasi rikkoontui ja räiskähti alas kadulle. Onneksi kukaan ei jäänyt noiden irronneiden lasien alle!

Lisäksi viime myrskyssä yhdestä San Franciscon korkeasta asuinkerrostalosta lensi parvekkeelta kokonainen sohva alas jalkakäytävälle. Tilanne tallentui sattumoisin videolle: Yksi pilvenpiirtäjäasukas oli juuri ottamassa olohuoneessaan videota omasta parvekkeestaan, jonka lattialle asetetut levyt irtoilivat myrskytuulen voimasta. Yhtäkkiä kesken videoinnin taustalla lentää musta sohva. Tuuli oli todellakin yltynyt hurrikaanilukemiin, joten ei ihme, että näinkin vakavia seurauksia se sitten aiheutti.

CBS-uutiskanavan YouTube-video lentävästä sohvasta nähtävissä täältä.

Eikä oma pihammekaan säästynyt. Kenties muistatte, että tammikuun myrskyssä kyytiä sai takapihamme viisimetrinen palmu. Viikkoja kului, mutta lopulta palmu sai betoniin valetun tukitolpan rinnalleen. Mutta kuinkas kävi? Toissaviikon myrskypuhureissa ei suinkaan kaatunut uudestaan palmu, vaan palmun tukitolppa! Palmustamme katkesi ainoastaan yksi massiivinen lehti. Että niinkin jämerä tuki sitten oli. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa... 

Pihallamme kasvava ja parhaillaan kukkiva persikkapuukin sai kyytiä. Puu pysyi onneksi pystyssä, mutta sen kukintojen hennon vaaleanpunaiset terälehdet irtoilivat tuulten voimasta. Kun katseli ikkunasta ulos, oli pihassamme ajoittain kuin vaaleanpunainen lumisade.

Myrskyjen tuhoja siivotaan ja korjaillaan alueellamme edelleen. Moottorisaha laulaa täällä nyt korttelissa jos toisessakin, kun kaatuneita isoja puita ja katkenneita oksia sahataan pienemmiksi poiskuljetusta varten. En usko, että kaikkia vahinkoja saadaan korjatuksi ennen kuin uusi myrsky jo kurkkii sääkartoilla. Tuhoja on todella paljon. Tässä viikonloppuna otettuja kuvia.

Pätkä aitaa kaatunut. Saman aidan toinen pää oli vastaavassa jamassa.

Kuntosalin parkkipaikalla oli lauantaina vielä kovastikin siivottavaa.

Ajoväylälle asetettu varoitustolpat, koska ison puun oksia kerätty kasaan.

Useampikin lukijoistani tietää Sunnyvalen Washington-puiston. Sielläkin oli kaatunut valtava puu. Ympärillä varoitusnauhat ja oranssit tötteröt.

Myös yksi moottoritien penger sortui rankkasateissa. Kuvalähde CBS News.

Poikkeuksellisen kylmää ja sateista

Ja ei vain myrskyjä, mutta tämä talvi on ollut myös poikkeuksellisen kylmä ja sateinen. Sateet tulevat Sierra Nevadan vuoristossa tietenkin lumena ja lumimassat alkavat olla jo hälyttävän suuria. Monet pelkäävät kattojen romahtavan painavien lumikinosten voimasta. Joidenkin mökit ovat hautautuneet täysin lumeen. Tässä yksi uutiskuva Bear Valleyn laskettelukeskuksesta. Lunta oli kuvanottohetkellä 16 metriä! 

Lake Tahoen alueen laskettelukeskuksissa lunta on ollut jopa tuotakin enemmän. Niinpä yksi sen suosituista laskettelukeskuksista ilmoitti vastikään kauden jatkuvan aina itsenäisyyspäivään asti. Eli 4th of Julyn voi halutessaan viettää laskettelusukset jalassa rinteitä alas rallatellen. 

Lopuksi vielä toisenlaisia arkikuulumisia viime viikolta. Keskiviikkona myrsky oli tältä erää laantunut. Aurinko paistoi ja ohjelmanumerona oli seuraava:

Äänestäminen

Viime viikolla oli myös ulkosuomalaisten tärkeä vaikuttamisen paikka: ennakkoäänestysmahdollisuus Suomen eduskuntavaaleissa. Tilanteesta teki erityistä juhlaa se, että Piilaakson tai oikeastaan koko Pohjois-Kalifornian äänestyspaikaksi oli valikoitunut Nokian uusi toimisto omassa kotikaupungissamme. Niinpä meillä oli äänestyspaikalle vain viiden minuutin ajomatka. Aivan mahtavaa! Tämä oli suorastaan luksusta ottaen huomioon, että koko Yhdysvalloissa, siis jotakuinkin Euroopan kokoisella maantieteellisellä alueella, ennakkoäänestyspaikkoja oli yhteensä 18 kpl. Näistä kolme sijaitsi Kaliforniassa. Tarkkana kuitenkin sai olla, sillä Piilaaksossa ennakkoäänestys oli mahdollista vain ja ainoastaan yhtenä päivänä. Ajankohtaa ei siis kannattanut unohtaa, jos aikoi äänensä vaaleissa antaa. Mutta aika moni sen onnistuneesti muisti: korviini kantautui vankka huhu, että Piilaakson äänestyspaikalla kävi tuona päivänä äänestäjiä peräti pari tuhatta.

Uudet hienot tilat oli Nokialla. Taustalla juhlavasti Suomen ja USA:n liput.

Yllätyskissa

Kerroin(kohan) blogissani jo aiemmin, kuinka pihpiirissämme alkoi joskus viime vuoden loppusyksystä liikkua illan hämärissä töpöhäntäinen kissa. Kissa oli valtavan säikky, vaikutti siis ei kenenkään kotikissalle. Annoimme kissalle pikku hiljaa ruokaa ja kissa ottikin tavakseen tulla meille aina iltapalalle. Näiden kuukausien aikana ystävänkappoja on yritetty hieroa kaikin mahdollisin tavoin, mutta edelleen kissa tykkää sähistä, jos koetamme sitä lähestyä. Mietimme jo, osaako kissa naukua laisinkaan, ja tuo sähinä on kenties viiksiniekan ainoa tapa ilmaista ääneen itseään. Viimeisen kuukauden aikana kissa on ilmestynyt usein myös aamupalalle. 

Arka ja töpöhäntäinen kissakaverimme. Hänelle olemme jo antaneet kutsumanimen.

Nyt parina viime viikkona olemme kuitenkin olleet hiukan ihmeissämme, kun ruokalautanen on ollut aina katin vierailun jälkeen tyhjä. On tuntunut, että annoskoko kissalla on vain kasvanut ja kasvanut. Mutta kappas, viime viikolla syy ruoan menekkiin selvisi: kupillahan käy myös toinen kissa. Nyt meillä olisi pihapiirissämme siis kaksi suloista kesytettävää.

Nykyään ruoka maistuu myös tälle tuuheahäntäiselle. Ei ole aivan yhtä säikky kuin tuo toinen katti, mutta vielä emme ole päässeet silitysetäisyydelle. Seuraavaksi pitäisi pohtia, mikä kissalle nimeksi... :-)

Tällaisia arkikuulumisia tällä kertaa. Kovin myrskyisää on siis ollut. Ja eilisillan säätiedotuksessa laskettiin jo tunteja seuraavaan myrskynsilmään. Ikään kuin lähtölaskenta. Nyt jään suoraan sanoen vähän kauhulla odottamaan tuota huomista myrskyrintamaa. Millaisia tuhoja se mahtaa saada aikaiseksi? Teille sanon kuitenkin nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

AAPI-viha ja Oscarit

Pandemian loppupuolella Kaliforniassa alkoi nostaa päätään AAPI-viha. AAPI tulee sanoista Asian American Pacific Islanders ja tarkoittaa siis USA:ssa asuvia aasialais- ja Tyynenmeren saarivaltiotaustaisia henkilöitä. Jos tämä vihanpurkaus ei ole ylittänyt kansainvälistä uutiskynnystä jokaisessa niistä maailmankolkista, joista blogiani luetaan, niin viha syntyi juurikin pandemian alkuperästä. Tutkimukset kun lopulta osoittivat viruksen saaneen alkunsa Kiinasta. 

Täällä viha yltyi nopeasti aina viharikoksiksi asti ja erityisesti San Franciscosta uutisoitiin kanavillamme lukuisia aasialaisiin kohdistuneita rikoksia. Näitä olivat esimerkiksi väkivaltarikokset. Niitä kohdistettiin erityisesti heikoimpiin eli iäkkäisiin aasialaisiin. Heitä saatettiin kaduilla tai omilla pihoillaan töniä kumoon takaapäin tai iskeä nyrkillä päin kasvoja jalkakäytävällä keskellä kirkasta päivää. Vanhus tietenkin menettää helposti tasapainonsa, kukapa ei menettäisi noin yllättävissä tilanteissa, ja moni sai vakaviakin vammoja iskeytyessään katukiveykseen. Tapauksia tallentui kauppojen ja katujen valvontakameroihin, ja kun niitä näytettiin uutisissa, niin pahaa teki katsoa. Myös ilkivaltarikoksia tehtiin lukuisia. Aasialaisten pitämien kauppojen ikkunoita rikottiin ja tehtiin muutakin vandalismia. Huomionarvoista on, että Piilaakson väestöstä aasialaistaustaisia on peräti joka kolmas.

Ikävä aihe vaatii vastapainokseen kauniin kuvan. Pihamme persikkapuu kukkii parhaillaan.

Olen ollut viime viikkoina matkustuksen vuoksi hiukan uutispimennossa, mutta käsitykseni mukaan AAPI-viharikokset olisivat nyt onneksi jo laantumaan päin. On myös perustettu AAPI-rikoksia vastustava liike Stop AAPI Hate, jonka nettisivulla voi esimerkiksi ilmoittaa uusista aihealueen rikoksista.

Oscareiden jakaminen

Viikko sitten jaettiin elokuvateollisuuden Oscar-palkinnot. Katsoimme Oscar-gaalan televisiosta suorana lähetyksenä, kuten monena muunakin vuonna. Palkintojen jaossa taidetaan ottaa vuosi vuodelta yhä enemmän kantaa myös maailmanpoliittisiin tilanteisiin. Ei esimerkiksi liene ihme, että näin Venäjän hyökkäyssodan aikaan dokumenttien sarjassa voiton vei venäläisestä oppositiojohtajasta, mielipidevangista Aleksei Navalnyista kertova dokumentti. (Toki olen huono puntaroimaan palkinnon oikeellisuutta, koska en ole nähnyt ainoatakaan ehdolla olleista dokumenttielokuvista.) Ainakin palkitseminen ja palkintopuheet nostivat jälleen esiin tärkeän asian: tuo järjetön sota pitäisi saada loppumaan.

Mutta sitten. Oscareitahan suorastaan kahmaisi elokuva nimeltään Everything Everywhere All at Once. Se sai jopa seitsemän Oscar-palkintoa. Elokuva kertoo kiinalaisten maahanmuuttajien elämästä (ja utopistisesta seikkailusta) Yhdysvalloissa. Palkitsemisissa tehtiin myös historiaa, sillä ensimmäistä kertaa näispääosapalkinnon sai aasialainen.

Voittoisan elokuvan mainoskuva, kuvakaappaus Imdb.com.

Oscar-gaalan innoittamina katsoimme voittoja kahmineen elokuvan viime viikolla. Odotukset olivat totta kai korkealla. Mutta kuinkas sitten kävikään? Mielestäni elokuva oli kerrassaan surkea. Tai ei se minusta ainakaan ollut seitsemän Oscarin arvoinen. Puvustuksesta ja maskeerauksesta elokuva mielestäni ansaitsi palkintonsa, kenties näyttelijäsuorituksetkin. Mutta kokonaisuutena, ei se minun mielestäni kaikkia seitsemää olisi ansainnut. (Ja tämä on siis vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni, josta ei tarvitse loukkaantua.) 

Kun sitten elokuvan nähtyäni suorastaan hämmästelin jälkikäteen niitä kaikkia seitsemää Oscar-palkintoa, tuli väistämättä mieleeni, että olisikohan AAPI-viharikoksilla ollut osuutta asiaan, että näinkin monet palkinto-ovet aukenivat juuri aasialaisvetoiselle elokuvalle. Ehkä heitä haluttiin nostaa positiiviseen valokeilaan kaiken kokemansa viharikosaallon jälkeen? Satuttiinhan palkinnotkin jakamaan samassa USA:n osavaltiossa, jossa näitä viharikoksia on ollut paljon. No, tämä oli vain omaa pohdintaani, oliko näillä tapahtumilla yhteys...

Joko sinä olet katsonut tuon Everything Everywhere All at Once -elokuvan? Mitä pidit? Ja olivatko AAPI-viharikokset jo kantautuneet korviisi ennen tätä? Tai onko kenties omassa asuinympäristössäsi ilmennyt samanlaista vihakäyttäytymistä aasialaisia kohtaan?

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!