Yhdysvalloissa on tapana käyttää ilmaisua family emergency. Tuolloin useimmiten perhepiirissä on tapahtunut jotakin äkillistä, täysin odottamatonta ja tilanne vaatii työtehtävien ja muiden sovittujen tapaamisten ja menojen lykkäämistä myöhemmäksi. Jäin ensinnäkin pohtimaan mitä ilmaisua vastaavasta tilanteesta Suomessa käytetään. Ehkä sen voisi suomentaa hätätilanne perhepiirissä. Tai ehkä Suomessa työelämässä käytettäisiin termiä painavat perhesyyt. Vai olisiko jokin muu osuvampi ja nykyisin esimerkiksi juuri suomlaisessa työelämässä käytössäkin? Huomaan tipahtaneeni Suomi-kärrystä tässä(kin) asiassa, joten valaiskaahan ihmeessä minua. Toisekseen pohdin, kunnioitetaanko Suomessa asianosaisen yksityisyyttä tuollaisen hätätilanteen iskiessä.
Yhdysvalloissa tuollaista äkillistä perhetilannetta kunnioitetaan hyvinkin vankasti. Ei kukaan kysele, että mitä nyt on tapahtunut. Tapahtunutta totta kai pahoitellaan, mutta asian annetaan olla, sen enempiä lisätietoja utelematta. Joskus töissä Piilaaksossa ollessani tosin tuntui, että jotkut käyttivät family emergencya jopa aika heppoisin perustein. Tekosyynä, jolloin oli lupa tai pätevä selitys jättää jokin asia hoitamatta ajallaan. Taustalla saattoi oikeasti olla vain silkka unohdus, laiskuus tai kiire, mutta hoitamatta jätettyä asiaa seliteltiin äkillisellä perhetilanteella. Samanlaisia epäileviä ajatuksia on ollut parilla suomalaisella ystävälläkin esimerkiksi kiinteistövälittäjänsä yllättävien ohareiden tapauksessa. Mutta hyvin hankalapa minun oli mennä työpaikallani arvioimaan, minkä "vakavuusasteen" tilanne saa kenetkin ylipäätään käyttämään moista family emergency -ilmaisua. Ja totta, tämä tekosyynä käyttäminen joissakin tilanteissa oli tietenkin vain minun oman pääni sisäistä arvelua, sillä paikalliseen tapaan en itsekään koskaan tietenkään mennyt kyselemään lisätietoa tapahtumista. Otin vain osaa tietämättä taustoista sen enempää. Totta kai kuuntelin, jos joku asiakas halusi itse senhetkisestä tilanteestaan enemmän kertoa.
Suomessa puolestaan muistan työelämässä, ettei tällainen vakava perhetilanne ollut mitenkään tabu muiden, ulkopuolisten keskuudessa. Johtuiko se enemmän juuri kyseisestä työyhteisöstä vai onko käytäntö Suomessa ylipäätään asian suhteen avoimempi, sitä en osaa sanoa. Muistan esimerkiksi tilanteen, kun yksi opettaja jäi äkillisesti kolmeksi kuukaudeksi pois töistä. Minulla oli projektipäällikkönä sopivasti kahden projektin välinen tauko ja minulle tarjottiin sijaisuutta tuoksi kolmeksi kuukaudeksi. Hyppäsin yhdessä yössä sijaisen saappaisiin. Mutta mieleeni jäi, kuinka avoimesti opettajan perhetilanteesta isohkon työpaikkamme käytävillä ja kahvihuoneissa kyseltiin ja myös keskusteltiin. Ei tainnut mennä päivää paria pidempään, kun omiinkin korviini jo kantautui syy opettajan poissaoloon. Opettajan puolisolla oli todettu jo pitkälle edennyt syöpä ruumiinosassa X. Siis aika tarkkakin täsmätieto. Ehkä poissaolon syy sai kollegoita ymmärtämään opettajan äkkipoisjäännin paremmin, mutta haluaisinko välttämättä itse omia asioitani käsiteltävän yhtä avoimesti koko työyhteisön kesken. En haluaisi.
Toisaalta, joskus taustojen ymmärtäminen voi estää lisäkonfliktien syntymisen. Kun olin juuri aloittanut työt Piilaaksossa, muistan kuinka pomoni hiukan "varoitteli" minulle yhdestä naistyöntekijästä. Nainen oli jotenkin kireä, tiuskiva, eikä koskaan hymyillyt. Totta kai minä uutena työntekijänä ajattelin, että olinko itse mokannut jollakin tapaa hänen kohdallaan ja nainen näytti sen käytöksellään minulle takaisin. En ollut ottanut asiaa puheeksi, mutta yhden tiuskintatilanteen jälkeen pomoni lohdutteli kertomalla, että naisella oli vaikea avioeroprosessi meneillään ja siksi hän oli kireä kuin viulunkieli. Vaikka tieto avioeroprosessista ei ehkä minulle asti olisi kuulunut, huojensi se kuitenkin uutena työntekijänä mieltäni kovasti, eikä väleissämme tämän naisen kanssa päässyt syntymään kärpäsestä härkästä. Myöhemminhän naisesta sitten paljastui oikein herttainen ja hymyilevä kollega ja yhteistyömme sujui todella hyvin.
Usein työpaikoilla tällaisissa äkillisissä perhetilanteissa työntekijän esimies voi olla ainoa, joka perhetilanteesta enemmän ja sen varsinaisen totuuden tietää. Aina tieto ei lipsahda eteenpäin työyhteisöön kuitenkaan pomon suusta, vaan tiedon tai huhupuheen voi laittaa liikkeelle myös suulas kollega. Tahtomattaan tai tahallisesti. Muistan, kuinka Suomessa sattuikin kerran aika hämmentävä tilanne. Läheinen kollegani oli saanut juuri tietää olevansa raskaana, siis sellainen omanlaisensa ihana family emergency. Raskaudesta ei kuitenkaan alkuvaiheessa työyhteisössämme tainnut vielä tietää kukaan muu kuin kollegani esimies ja minä. No kuinkas ollakaan, yksi suupaltti mies tuli ja möläytti kahvihuoneessa kovaan ääneen kollegani raskaudesta muiden kuullen. Jähmetyimme kollegani kanssa paikoillemme ja kollegani kysyi mieheltä, että mistäs niin päättelet, että olisin raskaana. Mies vastasi: "No kun rintasi ovat niin pyöristyneet, niin sehän on ihan selvää!" Täystyrmäys. Jäimme kollegani kanssa sanattomina tuijottamaan toisiamme.
Suomen kokemuksistani on toki jo useita vuosia aikaa ja löytyy varmasti lakipykäliä, jotka työntekijää tuollaisissa henkilökohtaisissa tilanteissa suojaisivat. Mutta lakihan voi sanella mitä tahtoo, jos työpaikalla lain noudattaminen on löperöä.
Miksi tulin pohtineeksi näitä mahdollisia family emergency -tilanteiden eroavaisuuksia Suomessa ja Yhdysvalloissa ja kuinka tulin kirjoittaneeksi niistä juuri nyt? No, minulla on eräänlainen family emergency -tilanne päällä ja olen matkustanut melko pikaisella lähdöllä Suomeen. Käsitelläänkö siis mielestäni family emergency -tilannetta Suomessa ja Yhdysvalloissa eri tavalla? Mielestäni kyllä. Yhdysvalloissa asia saa jäädä henkilön yksityisasiaksi, Suomessa ei aina niinkään, vaan siitä tulee helpommin julkista riistaa työyhteisössä. Tämä päätelmäni juontaa siis juurensa ensisijaisesti omista työelämäkokemuksistani molemmissa maissa. Olisikin mielenkiintoista kuulla teidän näkökulmianne ja kokemuksianne asiasta. Miten itse koet, että tällaisia yksityiselämän vakavia tilanteita käsitellään esimerkiksi suomalaisella työpaikallasi tai sinä ulkosuomalainen, nykyisen asuinmaasi kulttuurissa ylipäätään? Saako henkilö säilyttää henkilökohtaisen hätätilanteen omana tietonaan, vai kyselläänkö ja ruoditaanko sitä julkisesti?Valon ja varjon leikkiä, niin kuin elämässäkin tahtoo olla. Suomen ruska on nyt upeimmillaan!
Aika osuvaa muuten oli, että minun lopullisiin lentovalintoihin Suomeen vaikutti mikäpä muukaan kuin family emergency, tosin jonkun aivan muun henkilön. Alunpitäen minulla oli erikoislääkärin vastaanotto perjantaiaamuna klo 8. Olin tarkkaillut netistä äkkilähtöjä Suomeen ja yksi ajatus oli varata perjantaina San Franciscosta kello 13 lähtevä lento. Tai siis ne kolme eri lentoa, jotta pääsisin Ouluun asti. Reitti lentäisi New Yorkin kautta Helsinkiin ja siitä edelleen Ouluun. Kuinka ollakaan, lääkärille oli tullut family emergency ja kaikki hänen vastaanottoaikansa peruttiin useammalta viikolta. Sain puhelun asiasta torstaina, jolloin minulle tarjoteltiin vastaanottoaikaa toiselle lääkärille samalle perjantaipäivälle, mutta vasta klo 10.30. En siis enää ehtisi klo 13 lennolle ja asia harmitti kovasti. Koska seuraavat vapaat ajat erikoislääkärin vastaanotolle olisivat olleet vasta joulu-tammikuussa, päätin lääkärikäynnin nyt kuitenkin heti hoitaa ja näin saada myös mielenrauhaa omiin terveysasioihini. Lähtöni Suomeen siis viivästyi, koska seuraavana päivänä ei vastaavaa jouhevaa lentoyhteyttä ollut. Mutta aika uskomaton onni onnettomudessa oli, että tuolloin perjantaina kyseisen lentoreitin heti ensimmäinen lento San Franciscosta New Yorkiin myöhästyi yli 2,5 tuntia. Jos siis olisin hypännyt perjantaina koneeseen, olisin myöhästynyt New Yorkissa jatkolennolta Helsinkiin. Sinnepä olisin sitten jäänyt kykkimään USA:n itärannikolle keskellä yötä ja tuskaisan pitkä matkustusaika olisi venynyt entisestään. Huh, huh, onneksi vältyin tuolta! En olisi tässä tilanteessa kestänyt yhtään lisäsäätämistä lentojen saralla, kun stressi- ja huolikäppyrät ovat punaisella jo valmiiksi. Sen sijaan paria päivää myöhemmin omat lentoni sujuivat nyt suorastaan ihmeellisenkin mutkattomasti ottaen huomioon allekirjoittaneen tuurin. Kun usein tahtoo aina juuri minun kohdallani sattua ja tapahtua... Lennot laskeutuivat jopa etuajassa, joten koneiden vaihtoakaan ei tarvinnut tehdä juosten ja veren maku suussa. Lentojen osalta siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja tämä kaikki, koska lääkärille tuli family emergency.
Tällaisia pohdintoja ja kuulumisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!