tiistai 13. marraskuuta 2018

"Oletteko te siellä nyt jäädäksenne?"

"Oletteko te siellä nyt jäädäksenne?" Onkohan tämä kysymys, jonka jokainen ulkomaille muuttanut jossakin vaiheessa ystäviltään tai tutuiltaan kuulee? 

Postausaihe on ollut minulla luonnoksissa odottamassa jo yli puoli vuotta. Siirryttyäni nimittäin täällä Piilaaksossa kotirouvailusta työelämään kahdeksan kuukautta sitten, huomasin kuulevani tämän kysymyksen yhä useammin ja sain siitä idean kirjoittaa. Nyt kirjoittamiselle tuli sopiva aika. 

Olemmeko täällä siis jäädäksemme? Ennen kuin yritän vastata, pitää minun ensin kuitenkin hiukan ruotia tuota itse kysymystä.

Kysymysryöpyn ajankohta


Olen pohtinut, miksi kysymyksiä sateli juuri niihin aikoihin, kun olin aloittamassa työt Piilaaksossa. Ehkäpä jotkut olivat kokeneet kotirouvailuaikani täällä ulkomailla täysin turhaksi, hukkaan heitetyksi ajaksi. Ovathan suomalaiset työorientoitunutta kansaa. Tai ehkäpä oletettiin, etten ole voinut sopeutua uuteen kulttuuriin, koska en ole työelämässä mukana. Harva ymmärsi, ettei minulla ollut aluksi edes työlupaa. Sen voin kuitenkin kertoa, että kotirouvailuaikani on ollut yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. En vaihtaisi siitä päivääkään pois. No, olipa kysymysten runsauden taustalla mikä tahansa, alkoi kysymyksiä pysyvästä jäämisestämme Piilaaksoon sadella enemmän ja enemmän juuri silloin, kun palasin itse työelämään. 

Kysymyksenasettelu


Olen myös miettinyt vastaavan kysymyksen esittämistä Suomessa asuvalle suomalaiselle. Se voisi kuulua vaikkapa näin: "Oletko sinä nyt siellä Jyväskylässä jäädäksesi?" Kuinka moni tähän osaa oikeasti vastata? Tarvitaanko kristallipallo, jotta vastaus olisi todenmukainen? 

Entäpä sitten me ulkomailla asuvat? Kysymykseen lienee helppo vastata heidän, jotka ovat lähteneet ulkomaille määräaikaiselle komennukselle. Kun komennuksen päättymispäivä on tiedossa, on todennäköisyys kyseisen ulkomaanjakson loppumiselle suuri. Sitten olemme me, jotka ovat lähteneet vapaasta tahdostaan ensin katsomaan ja kokeilemaan, viihdytäänkö, sopeudutaanko ja pärjätäänkö vieraassa kulttuurissa. Ensimmäinen kokeiluvuosi onkin ns. venynyt ja ulkomailla onkin yhtäkkiä asuttu jo x vuotta. Jälleen tarvittaisiin kristallipallo, jotta vastaus pysyvästä jäämisestä osuisi oikeaan. Työ- ja elämäntilanteet voivat muuttua, aivan kuten ne voivat muuttua Suomessakin, ja muuttuvilla tilanteilla on aina omat vaikutuksensa päätöksiin joko lähteä tai jäädä. Siksi esitettyyn kysymykseen, aiommeko olla täällä nyt jäädäksemme, on tuntunut vaikealta vastata. Miten minä osaisin vastata, jos Jyväskylän Matti tai Maijakaan ei osaa vastata?

Lisää pohdintaa:


Eläkevuodet Piilaaksossa?


Olen ollut alusta asti sitä mieltä, ettei Piilaakso ole paikka, jonne muutettaisiin eläkepäiviä viettämään. No, tämäkinhän on tosin tullut jo kumotuksi, sillä nykyinen työkaverinihan muutti tänne juurikin 64-vuotiaana. Mutta hän ei muuttanut Piilaaksoon todellakaan levätäkseen laakereillaan. Hän joutuu paiskimaan töitä aivan tosissaan, että kykenee maksamaan vuokransa ja muut olennaiset kulut. Hintataso on tunnetusti korkea.

Moni voi myös ajatella, että no entäpä jos on ostanut talon ja saanut työvuosinaan talolainan onnellisesti maksetuksi. Mikäpä siinä olisi jäädä eläkepäiviään viettämään! Moni ei välttämättä kuitenkaan tiedä muista kustannuksista, otetaanpa esimerkiksi paikallisen kiinteistöveron suuruus. Jos nyt sattuisimme saamaan omakotitalon ostetuksi piilaaksolaisittain niinkin "edullisesti" kuin 1,5 miljoonalla, ja siis oletuksella, ettei kiinalainen upporikas tule ja tarjoa talosta sen ensinäytössä käteiskauppana 1,8 miljoonaa, niin Kaliforniassa talon ostajille annetaan kiinteistöveron arvioimiseksi peukalosääntö 1,25 % x ostohinta. Tämä siis tietäisi varautumista liki 19 000 dollarin kiinteistöveronmaksuun jokainen vuosi. En tunne täkäläistä kiinteistöverotusta kovin hyvin, mutta erään lähteen mukaan verotusarvo vieläpä nousee 2 % vuosittain. Kyllähän moni tänne toki eläkepäivilleenkin jää, mutta silloin pitää olla moninumeroinen summa pankkitilillä ja osakesalkut molemmissa kainaloissa.
(USA:ssa ns. efektiivisen kiinteistöveron keskiarvo on 1,211 % ostohinnasta. Efektiivinen kiinteistövero johtuu siitä, että keskimäärin asuntojen hinta nousee nopeampaa kuin 2 % vuosikorotus. Kaliforniassa efektiivinen kiinteistövero on 0,813 %. Ostohinnaltaan 1,5 miljoonan talosta se tarkoittaisi yli 12 000 dollarin kiinteistöveroa vuodessa.) 
Aina ei tiedä, mitä sillä 1,5 miljoonalla dollarilla talokaupoissa sitten saa. Tässä piilaaksolainen omakotitalo huputettuna termiittimyrkytyksen vuoksi. Muita uhkia taloille kuin ihmisillekin täällä ovat maanjäristykset sekä parhaillaankin roihuavat tuhoisat maastopalot.










Toisekseen, olemme katsoneet Piilaakson kehitystä alueena nyt 4,5 vuotta. Asumisen kustannukset ovat kasvaneet koko ajan. Samoin liikennemäärät ovat koko ajan lisääntyneet. Ruuhkat ovat huomattavasti pahempia kuin neljä vuotta sitten. Osa käy töissä yhä kauempaa, sillä lähellä asuminen maksaa liikaa. Asuntoja rakennetaan koko ajan lisää ja pyritään asumaan yhä tiheämmin, mutta lisäkaistoja moottoriteihin ei oikein enää mahdu rakentamaan. Lopputulemana on mikäs muukaan kuin sumppu.

Ei, emme me ole tyytymättömiä tämänhetkiseen elämäämme täällä. Jos olisimme, poismuutto olisi jo suoritettu. Eli toki täällä on edelleen paljon niitä asioita, jotka painavat vuorostaan vaa'an positiivista puolta. Tilanne vaatii kuitenkin aina aika ajoin vaakakuppien puntarointia. Jos jossakin vaiheessa negatiiviseksi kokemamme asiat syövät mieltä enemmän kuin mitä positiiviset asiat jaksavat kantaa, silloin on meidän aikamme poistua näistä maisemista.


Mitä vastaan?


Aiemmin kysymykset Piilaaksoon jäämisestä ovat saaneet minulta ympäripyöreitä "katsellaan, ainakin toistaiseksi juu"- vastauksia. Kun sitten viime keväänä yksi ystävistäni Suomessa käydessäni taas kerran kysyi, aiommeko olla täällä jäädäksemme, vastasinkin hänelle ensimmäistä kertaa, että emme aio. Ystäväni leuka loksahti auki ja hän oli aidosti hämillään. Tapasimme sattumoisin ja keskustelimme vain ohimennen, joten yritin siinä sitten nopeasti avata hänelle Piilaakson tilannetta, mm. asumiskustannusten jatkuvaa nousua sekä yhä pahenevia ruuhkia. Hän itse ei ole Piilaakossa vieraillut, joten jospa hän sai vähän käsitystä tämän alueen realiteeteista. Ja eiväthän toki kaikki realiteetit välttämättä näyttäydy, vaikka täällä lyhyen vierailun kävisikin. Tämän postauksen tarkoituksena oli kertoa tilanteesta hiukan enemmän.

Olemmeko täällä siis jäädäksemme? Tuskinpa. Ei ainakaan eläkepäiviin asti, kuuluu tämänhetkinen vastaus. Mutta olemmeko täällä vielä vuoden, viisi vuotta vai kymmenen vuotta, sitä kristallipallo ei ole vielä paljastanut. 

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa. 

PS. Tätä kirjoittaessani huomasin, että bloginikin on päässyt jo neljän vuoden ikään! Synttäripostausta ei nyt ole luvassa, mutta iso kiitos kaikille teille lukijoille! :-) 

maanantai 5. marraskuuta 2018

Napa kallistuu kallistumistaan, huh huh!

Tämä postaus ei suinkaan kosketa omaa napaani, vaan Kalifornian kuuluisinta viinialuetta Napan laaksoa ja tuoreita kuulumisia sieltä. Myös kannabiksella on tätä nykyä jotakin ajankohtaista tekemistä Napan viinialueen kanssa. Siitä postaukseni lopussa.
Monilla viinitiloilla on parhaillaan sadonkorjuuaika. Näistä köynnöksistä oli rypäleet jo poimittu.


Taustaa


Saimme aika nopealla varoajalla uuden vieraan Suomesta ja otimme hänet tietenkin ilolla vastaan. Vieraan viihdytyssuunnitelmia tehtiin ja olimme varanneet viimeiseksi yöksi majoituksen Napasta, Napa-laakson "pääkaupungista". Tarkoituksenamme oli käydä tutustuttamassa vierastammekin tähän kuuluisaan viinialueeseen. Noh, suunnitelmatpa muuttuivatkin ja Suomi-vieras joutui tekemään äkkipaluun Suomeen. Koska Napan majoitus oli varattu vain muutama päivä ennen yöpymistä, majoitusta ei voinut enää perua tai ainakaan varauksesta ei olisi saanut enää rahojaan takaisin. Päätimme sitten toteuttaa tämän minireissun joka tapauksessa, vaikkakin ilman vierastamme. Saimme kuitenkin ex-tempore ukkokullan työkaverin mukaan ja siitähän tuli oikein onnistunut reissu. Työkaverinsa ei ollut käynyt Pohjois-Kalifornian viinialueilla aiemmin, joten pääsimme sitten esittelemään viinitiloja hänelle. 


Perillä Napassa


Ainakin minua perillä odotti kuitenkin pieni shokki. Napan viinitilojen maistiaiset oli hinnoiteltu huomattavasti kalliimmiksi kuin viime kerroilla alueella käydessäni. Viime visiitistä Napassa ja/tai Sonomassa taitaa olla aikaa jo noin 1,5 vuotta, sillä pari viime viininmaistelukertaa olemme keskittyneet Paso Roblesin viinialueeseen. 

Tässä 1,5 vuodessa on Napassa kyllä tapahtunut selvästikin muutos! Kävimme useammalla viinitilalla, joskaan kaikissa niissä emme ottaneet viininmaistelua. Jokaisessa paikassa viininmaistelujen hinnat alkoivat nyt 30 dollarista ylöspäin. Osa maistiaisista maksoi jopa 40 tai 50 dollaria, eikä niihinkään kuulunut mitään ekstraa, tyypillisesti se neljä tai viisi viiniä maisteltaviksi! Ja maistiaisethan eivät ole todellakaan isoja kerta-annoksia, pikku liraus lasin pohjalla jokaista maisteltavaa lajia. Yksi pitkäkestoisista lemppareistamme on ollut Castello di Amorosan viinitila linnoineen. Kävimme jälleen kerran sielläkin ja saimme todeta, että sielläkin pääsymaksu, johon kuuluu viiden valinnaisen viinin maistelu maksoi nyt 30 dollaria. Aiemmin se on ollut vain 20 dollaria. 
Castello di Amorosa -viinitilan sisäänkäynti. Tila on myös aika lapsiystävällinen pihapiirin eläimineen kaikkineen.

Toinen selkeä merkki Napan alueen viiniharrastamisen kallistumisesta oli se, että aiemmin useat tilat ovat hyvittäneet viininmaistelun hinnan, jos on ostanut yhden tai useamman pullon viinitilalta lopulta mukaansa. Nyt tätä kytkykauppaa ei ollut kenelläkään heistä, joiden viinejä maistelimme. Myös ajotiet nrot 29 ja 128, jotka kulkevat Napasta pohjoiseen kohti Calistogaa ja joiden varrella iso osa viinitiloista sijaitsee, olivat nyt todella ruuhkaisia. Niin, ainahan tuo pätkä on ollut ruuhkainen, mutta nyt se oli oikein superruuhkainen. Marraskuussa viinialueen sesonki alkaa usein olla hiipumaan päin, mutta nyt ei ollut sesongin laantumisesta kyllä vielä tietoa. Porukkaa oli kuin pipoa. 
Myös suomalaisen merikapteenin vuonna 1880 perustaman viinitila Inglenookin ajoväylän portit pidettiin nyt kiinni. Porttien aukaisu tapahtui käymällä porttien vieressä sijaitsevassa visitor centerissa ja antamalla oma nimi ja kuinka monta henkeä tilalla vierailisi. Aiemmin portit tilalle olivat aina auki ja sinne pääsi ajamaan ilman tätä erikoispyyntöä. Liekö tälläkin tilalla kävijämäärät ovat niin kasvaneet, että toimenpiteellä haluttiin vieraiden lukumäärää hiukan rajoittaa. Nykyään Inglenook-tilan omistavat Francis ja Eleanor Coppola.

Sisätilan portaikkoa Inglenookin tilalta.


Tuore kokemus Paso Roblesista toi lisää kontrastia


Olemme siis tehneet pari viimeisintä viininmaisteluretkeämme Kalifornian Paso Roblesin viinialueelle. Se sijaitsee noin 2,5 tunnin ajomatkan päässä Piilaaksosta etelään, Napan ja Sonoman viinilaaksojen sijaitessa Piilaaksosta pohjoiseen. Kävimme sattumoisin Paso Roblesissa aivan hiljattain, sillä kyseessä oli minun synttärimatkani. Paso Roblesista löytyy yli 250 viinitilaa, joten valinnanvaraa riittää sielläkin. 

Meillä oli nyt siis varsin tuoreet kokemukset tältä toiselta viinialueelta ja hinnoittelu Napassa ja Paso Roblesissa ovat kyllä kuin yö ja päivä. Paso Roblesissa monet tilat tarjoavat vielä viininmaistelua tyystin ilmaiseksi. Lisäksi, jos ja kun hintaa maistelusta perittiin, niin sen sai aina hyvitetyksi, jos teki viinitilalta ostoksia. Ehkäpä tästäkin syystä vähän järkytyin tuosta Napan hinnoittelusta, kun olin vasta saanut kokea hyviä viinejä aivan eri hintaluokassa. Mutta Napa on tietenkin Kalifornian viinibrändinä se vahvin ja kuuluisin. Kävijöitä varmasti riittää ja ilmeisesti noillekin maisteluhinnoille löytyy sitten ottajia.

Mutta muutoksen tuulet puhaltavat myös Napan viinialueella:


Viiniköynnöksistä kannabikseen


Vuoden 2018 alusta myös Kalifornian osavaltio laillisti marihuanan viihdekäytön. Liittovaltiotasolla se on edelleen laitonta. Jotkut Napan viininviljelijät ovat jo siirtyneet viljelemään kannabista ja yhä useammat harkitsevat siirtymistä parempien voittojen toivossa. Tähän asti Napan piirikunta on kuitenkin estänyt kannabiksen viljelyn kaupallisiin tarkoituksiin ja asiasta on tulossa uusi äänestys nyt marraskuussa 2018. Monet viininviljelijät ovat huolissaan, aiheuttaako kannabisviljelmät rinta rinnan viiniköynnösten kanssa jotakin maku- tai muita haittoja Napan kuuluisiin viinirypäleisiin. Huoli on myös toiseen suuntaan. Sekä viinirypäleiden että kannabiksen viljelyssä käytetään eri kemikaaleja. Kalifornian laki vaatii mittaamaan myyntiin tulevan kannabiksen puhtauden ja vielä ei ole tarpeeksi tutkimustietoa, voivatko läheiset viiniviljelmät omine kemikaaleineen vaikuttaa myös kannabissatoon. Asiasta uutisoitiin aivan pari päivää sitten ja siitä voi halutessaan lukea täältä

Jos ja kun myyntitarkoitukseen tulevan kannabiksen viljely jonakin pävänä, joko marraskuussa 2018 tai myöhemmin, sallitaan Napan piirikunnassa, niin kuinka käy kuuluisan viinibisneksen? Se jää nähtäväksi, mutta itse taidan suosia jatkossa näitä muita viinialueita, ihan jo hintojenkin vuoksi. 

Tällaisia nostoja Kalifornian auringon alta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!