Viime sunnuntaina Suomen aikaa illalla ja meidän aikaamme aamupäivällä Saara Aalto osallistui X Factor UK -finaaliin. Koska emme ole vieläkään hankkineet F-Securen tarjoamaa palvelua, jolla voisimme huijata olevamme Suomessa (kiitos vaan vinkeistä viime postauksen tiimoilta, systeemin hankintaa harkitaan) ja siten katsoa suomalaisia tv-lähetyksiä suorana, jäi Aallon menestyksen seuranta täältä käsin kovin etäiseksi. No, kyllä kilpailun tulokset tulisivat ulos joka tuutista välittömästi niiden ratkettua. Niinpä päätimme lähteä ulos haikkaamaan, sateeton päivä kun vaihteeksi oli.
 |
| Kuva matkalta. Loppuvuoden sateet ovat saaneet Piilaakson idänpuoleiset kukkulat vihdoin vihertämään. |
Valitsimme tällä kertaa ulkoilukohteeksi Piilaakson ja San Josén kaupungin itäisen puolen kukkulat East Foothills. Haikkipolun alkupäässä oli perinteiset varoituskyltit kalkkarokäärmeistä, punkeista ja puumista, mutta ensimmäiset kaksi uhkaa olisivat aika suurella todennäköisyydellä näin viileällä joulukuun ilmalla poissuljettuja. Mutta mitä vielä, mehän törmäsimme tällä kertaa villisikoihin!
Tilanne tuli täysin puskista, sanojen varsinaisessa merkityksessään. Törmäämistilanne olikin jännittynyt kuin viulunkieli. Olimme sikojen kanssa rinnakkain ja ne huomasivat meidät samaan aikaan kuin me ne. Sitten seurasi kauheata rytinää. Sikapoloiset yrittivät paeta tilanteesta, mutta harmi kyllä juuri samaan suuntaan, mihin meidänkin piti polulla jatkaa. Niinpä jouduimme odottamaan tovin ennen kuin uskalsimme jatkaa omaa matkaamme. Ja vielä hiukan myöhemminkin viereisissä puskissa rytisi, joten kyllä sai olla varpaillaan mihin suuntaan villisikalauma päättäisikään seuraavassa pakotilanteessa suunnistaa. Suoraan sanoen hiukan pelotti.
Jopa hengenvaarallinen
Aivan vaarattomiahan villisiatkaan nimittäin eivät ole. Niiden tiedetään toisinaan hyökänneen ihmisten kimppuun, mutta näitä tapauksia on Yhdysvalloissa enemmälti eteläisissä osavaltioissa kuten South Carolina ja Florida. Hyökkäykset ovat otollisimpia sikojen paritteluaikaan talvikuukausina, marras-tammikuun aikana. Eli juuri nyt! Samoin emakot voivat käyttäytyä aggressiivisesti pieniä porsaita puolustaessaan. Lisäksi, jos autolla ajaessa törmää villisikaan, voi eläin haavoittuneena olla ihmiselle jopa hengenvaarallinen.
 |
| Villisikojen levinneisyys Yhdysvalloissa. Kuva Wikipediasta. |
Villisioilla on terävät syöksyhampaat, joilla ne saavat tarvittaessa pahaa jälkeä aikaiseksi. Lisäksi mekin näimme, kuinka siat olivat sorkillaan möyhineet ja myllänneet sateen pehmittämää maata laajoiltakin alueilta haikkipolun vierestä. Sorkan jälkiä näkyi poluillakin melkeinpä koko matkalta. Ei siis tekisi mieli sikojen sorkkienkaan alle joutua, tehokkaita tuntuivat olevan! Tiedoksi myös, että villisikojen juoksunopeus voi olla jopa 11 mph eli noin 18 km/h. Sika etenee siis lähes viisi metriä sekunnissa! Mittailepas sitä siinä omassa olohuoneessasi, kun tätä luet. Sorkista löytyy siis tarvittaessa myös ketteryyttä, joten sikaeläimen matalahkoon kokoon ei kannata turvautumismielessä tuudittautua.
Kuinka sitten toimia?
Puumien törmäämiseen täällä annetaan selkeät ohjeet kuinka toimia, mutta villisikojen kohtaamisestapa ei ole ollut varoituksen sanaa. Saati ohjeita kuinka toimia, jos villisikalauma yllättää. Sen tiesin entuudestaan, että puuhun kiipeäminen olisi yksi turvakeino. Mutta entäpä, jos ei ole puita? Tai jos puiden alimmat oksat ovat niin korkeuksissa, ettei puuhun ilman Tarzanin kykyjä ole mitään asiaa. Mitä sitten kannattaa tehdä? Piti sitten ottaa haikkireissulta palattuamme vähän selvää.
Ensisijaisena turvakeinona villisian tai -sikalauman hyökätessä suositellaan tosiaan puuhun kiipeämistä. Tämä pakeneminen kuuluisi kuitenkin tapahtua puussa jopa noin kahden metrin korkeuteen, muutoin villisika yltää vielä tarraamaan sen noustessa takajaloilleen. Mikäli puuhun pakeneminen ei ole mahdollista, suositeltiin ns. matadorimaisia väistöliikkeitä. Eli antautua sialle kohteeksi, mutta väistää viime hetkellä sivuun sian rynnistäessä päin. Karkuun juokseminen epätasaisessa maastossa on varmaankin siis aika huono puolustautumiskeino juurikin sian kinttujen nopeuden vuoksi. Ja hei, villisikahan kipittää noita ylä- ja alamäkiä elämässään 24/7, toisin kuin ainakaan minä. Eli kyllä takaa-ajoleikissä kakkoseksi sialle jäisin!
Pikku tuholaisia
Jokin aika sitten itäisessä San Joséssa uutisoitiin olevan ongelma, sillä villisiat olivat laskeutuneet viereisiltä kukkuloilta alas asutusalueelle. Ruokaahan ne siat tulivat etsimään loppusyksyn kuivuuden ahdistelemina. Uutispätkissä näytettiin valvontakameroiden nauhoittamia pätkiä, kuinka siat yöllä repivät auki ihmisten roskapusseja. Ja aamulla joiltakin asukkailta saattoi olla koko omakotitalon nurmikko myllätty ylösalaisin. Että sellaisia veijareita. Onneksi siat, joihin me nyt törmäsimme, osoittautuivat lopulta rauhallisiksi tapauksiksi, huh!
 |
| Kuvassa näkyy, kuinka laajat maa-alueet olivat villisikojen möyhentämiä. Vihreätä nurmea näkyy enää aika vähän. Oli myös pakko ottaa tämä kuva ohjekylteistä haikkipolun lähtöpaikalta. "Kakkakeijua ei ole olemassa, joten siivoa lemmikkieläimesi jätökset, kiitos." |
Kalifornian vaarallisten eläinten "lista"
Huvittava yhteensattuma tässä villisikakohtaamisessa oli vielä se, että eipä ollut kauaakaan, kun totesin ukkokullalle, etten ole villisikoihin täällä luonnossa vielä törmännyt. Ja nyt se sitten heti sattui. Tapauksen jälkeen ukkokulta kiusoittelikin minua, että no nyt sinulta näiden arvaamattomien ja hengenvaarallisten elukoiden listasta puuttuu enää kalkkarokäärme ja puuma, tarantellathan ovat jo tuttua kauraa. Mokomakin vääräleuka, tietää minun pelkäävän käärmeitä yli kaiken!
Ja sitten pohjoisemmissa erämaamaisemissa voisi eteen tulla tietenkin se karhukin. Niin ja, ei nyt hengenvaarallinen, mutta varsin inhottava voisi olla kohtaaminen myös haisunäädän kanssa. Onneksi sellainenkin on vielä tapahtumatta! Parit tutut koiranomistajathan ovat täällä haisunäädän kanssa törmätessä pinteeseen joutuneet. Voi niitä koirapoloisia, kun ovat päätyneet ruiskutuksen kohteeksi. Haju on kuulemma ka-ma-la!
Tällaisia villieläinkohtaamisia tällä kertaa. Eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti