Green Friday ja hämmentävä Slab City

Tällä kertaa pari sanaa Green Friday -tempauksesta sekä yksi poiminta road trip -kohteistamme, hämmentävä Slab City. Se kummajainen, josta jo viime postauksessani teille vihjailin. 

Aivan ensinnä kuitenkin yksi hauska huomio.

Tämänkertaisen road tripin mailit

Road tripimme kesti kuusi päivää ja ajoimme tuona aikana noin 1 800 mailia eli 2 900 km. On se vaan hassu homma. Jos joku sanoisi minulle Suomessa, että lähdetäänkö ajamaan Suomi päästä päähän likipitäen kolme kertaa kuuden päivän aikana, toteaisin oitis, että älä hulluja puhu, en varmasti lähde! No, täällä sitä tulee helpostikin ajeltua moiset määrät. Olen puhunut näistä pitkistä ajomatkoista erään Yhdysvaltain itärannikolla vuosia asuneen kanssa ja hän totesi täysin samaa. Täällä pitkiä ajomatkoja sujuvoittavat leveämmät tiet useampine kaistoineen ja kaupunkien ulkopuolella ruuhkaton, joskus jopa liki olematon liikenne. Lisäksi mielekästä ajankulua automatkaan tuovat todella vaihtelevat ja paikoin aivan upeat tienvierusmaisemat. Sellaiset, että on suorastaan pakko pysähtyä. Suomessa näin voimakkaita maisemakontrasteja pitkilläkään automatkoilla en ole havainnut.

Mutta sitten vihreän perjantain tempaukseen:

Black Friday vs. Green Friday

Pelkästään Kaliforniassa on 280 State Parkia, luonnonpuistoihin verrattavaa puistoa. Näistä 116 osallistui tänä vuonna Green Friday -tempaukseen, jossa jaettiin ilmaisia päiväpasseja puistoihin pääsemiseksi kiitospäivän jälkeisenä Black Fridayna. Porukkaa houkuteltiin siis valitsemaan ostostungoksen sijaan reippailua ja patikointia luonnonhelmassa. Tänä vuonna Kaliforniassa oli jaossa kaiken kaikkiaan 13 000 autokohtaista ilmaispassia. Joidenkin puistojen ilmaispassit oli jo varattu netin kautta loppuun, kun itse sain vasta kuulla tempauksesta. Varaus ilmaispassista tuli siis tehdä etukäteen netissä ja myös printata lappu mukaan. Tämä siksi, että valtaosa puistoista sijaitsee alueella, missä eivät puhelin- ja verkkoyhteydet toimi. Jo viime vuonna samanlaisen tempauksen laittoivat Kalifornian lisäksi pystyyn Coloradon, Arizonan, Oregonin, Minnesotan, Missourin ja Delawaren osavaltiot. Niinpä uskoisin, että ensi vuonna tulee jälleen vastaava tempaus, joten ulkoilusta kiinnostuneiden kannattaa laittaa vinkki korvan taakse. Minä lunastin meille ilmaispassit kahteen eri puistoon Etelä-Kaliforniassa, mutta eipä kummassakaan sitten ollut edes ruuhkaa. Eipä silti, toinen puistoista, Anza Borrego Desert State Park on kyllä todella laaja maantieteellinen alue, että kyllä sinne helposti isokin väkimäärä uppoaa. 

Mutta hei, seuraavaksi siihen erääseen road tripimme kohteeseen. Kyseessä ei ollut puisto, vaan kerrassaan hämmentävä "kaupunki". Paikka, jolle en oikein sopivia kuvailevia sanoja tahtonut ensin edes löytää.

Slab City

Lähden avaamaan Slab Cityn tarinaa Wikipedian antamien tietojen pohjalta. Slab City tai The Slabs on Etelä-Kaliforniassa Sonoran aavikolle kerääntynyt yhteisö. Muuttovaellus Slab Cityyn alkoi vuonna 1965. Yhteisö koostuu valtaosin hipeistä, eläköityneistä veteraaneista, yhteiskunnasta tietoisesti erakoituneista ja ns. snowbirdeista eli "ihmismuuttolinnuista", jotka siirtyvät talveksi asumaan etelään, mutta palaavat kesän tullen takaisin pohjoiseen. Tällä hetkellä Slab Cityssa on kuitenkin 150 vakituista, ympäri vuoden asuvaa asukasta. "Kaupunki" on saanut nimensä toisen maailmansodan aikaisista merijalkavoimien kasarmin jäänteistä, kahdesta valtavan isosta betonilaatasta (engl. slab). Ne näkyivät Slab Cityn kupeessa edelleen, graffiteja täyteen piirrettyinä. 

Slab Cityssa ei ole sähköä, ei juoksevaa vettä, viemäröintiä, vessoja, eikä roskien poisvientipalvelua. Asuntovaunun alueelle parkkeeraaminen on luonnollisesti ilmaista. Kukapa siitä maksuja tulisi keräämäänkään? Asukkaat tuottavat tarvitsemansa vähäisen sähkön generaattoreilla tai aurinkopaneeleilla. 

Slab City Salvation Mountainilta kuvattuna.

Sitten omiin kokemuksiini Slab Citysta

Kun ajoimme kuoppaista tietä Slab Cityyn, kaupungin portilla tervehti eräänlainen vartiokoppi. O-ou, mihinkäs me oikein tulimmekaan? Muutoin yleisnäkymä oli rähjäisiä majoja ja kyhäelmiä, mutta pari ihan puhtoisen ja uudehkonkin näköistä asuntovaunua alueella vilahti. Ja todellakin vilahti. Valtaosa asukkaista oli nimittäin "aidannut" itselleen pihan pressuilla, verkkoaidoilla, matoilla tai kankailla, jotta oma kotirauha ohi ajavien harvojen turistien osalta säilyisi. Lisäksi yksikin tienkaartessa asusteleva oli kirjoittanut aitaansa ison vihaisen varoituskyltin: "Ajakin sitten pirun hitaasti!" 

Wikipedian sivuilta löytyvä kuva vartiokopista.

Ensin olin ajatellut kuvailla Slab Citya hökkelikyläksi, mutta sekin on liian rakennusmainen sana kuvaamaan tuota "kaupunkia". Asumukset vaihtelivat pressukattoisista majoista asuntovaunuihin ja näitä asumuksia oli siellä täällä, ei mitenkään tiheästi. Erakot halusivat nähtävästi pysyä erillään toisistaan Slab Cityssakin. 

Hippien oma Kiasma

Slab Citysta löytyi myös hippien oma taideinstallaatioalue nimeltään East Jesus. Paikallinen "Kiasma". ;-) Tämä "taide" oli kyllä niin erikoista, etten ole ennen nähnytkään. Nyt sille voin jo nauraa, mutta paikan päällä ollessa totesin täysin äimän käkenä ukkokullalle: "Siis mitä nappeja pitää ihmisen ottaa, että päätyy tämänkaltaiseen taiteeseen?!" Taideinstallaatioissa oli käytetty mm. autonrenkaita, polkupyörän vanteita, lasipulloja, auton romuja, haulikon hylsyjä, kenkiä, vanha keilarata, käytettyjä jääkaappeja, peilejä, simpukoita, vessanpyttyjä, nukkeja ja kaikkea mahdollista tuolta väliltä. Tämän postauksen ensimmäinen kuva on yksi East Jesus -tilataideteos. Se otti kantaa irvailemalla televisiosta tulevalle tavaralle. Sekin kuva on muuten ukkokullan ottama, itse en tajunnut hämmennykseltäni räpsäistä. Parin taideteoksen kupeesta löytyi myös laatikot, joihin sai halutessaan jättää rahallisia lahjoituksia The Slabseille. Lahjoituksien houkuttelemiseksi oli laatikkoon kiinnitetty mm. teksti (vapaa suomennos): "Harmittaako vetää rahoja vessanpytystä alas? Jätä dollarisi tähän laatikkoon, niin minä voin tehdä sen puolestasi."

Ja on Slab Cityssa oikein tapahtumiakin. Lauantai-iltaisin alueella 14 vuotta asustellut Builder Bill järjestää Wikipedian mukaan ulkoilmayökerhon nimeltään The Range. On lavat, vahvistimet ja valot eli pelit ja vehkeet. Lava on avoin muusikoiden ja muidenkin esiintymisille. 

East Jesus -taidetta. Nuo pötkylät auton keulassa, perässä ja katolla olivat haulikon hylsyjä.

Lisää taidetta. Ei tulis joka pojalla eikä tytöllä mieleenkään laittaa mallinuken jalkoja auton katolle!

Poislähtö

Olimme etukäteen ajatelleet haukata jotakin Slab Cityssa, mutta heh-heh-hee, eihän tuolla ollut mitään mistä ostaa! Niinpä "Kiasma"-kierroksen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme. Automme navigaattori ajatti meidät vielä aivan ihme reittiä alueelta pois, joten saimme mulkoilla vielä "laitakaupungin" asutusta siellä täällä. Vaarallista siellä ei missään nimessä mielestäni ollut, koska kukaan ei oikein liikkunut missään. Yksi koiraansa ulkoiluttava nuori mies nähtiin ja yksi nainen kopistelemassa peittoa pressujen aitaamalla "pihallaan". Hekin pitivät kasvonsa visusti meistä ohiajavista poispäin.

Päällimmäinen ajatus poislähtiessä oli valtava hämmennys. Väistämättä sitä alkoi miettimään, millaisia elämäntarinoita kaupungin asukkailla taustallaan oli. Osa on tullut vapaaehtoisesti, osa ajautunut. Ja kuinka ihmeessä kaupungin asukkaat pärjäävät kesäkuukausina, jolloin alueen päivälämpötilat kohoavat liki +50 Celsius-asteeseen? Ilman juoksevaa vettä, keskellä erämaata! Kysyn vaan! 

Osittain tämä hämmennykseni voi johtua toki siitä, että menimme Slab Cityyn täysin extempore. Ehkäpä muistatte sen kiinalaisen, joka vuosi sitten automme pelastusoperaatiossa Kuolemanlaaksossa jättäytyi lähinnä tilanteen valokuvaushommiin, heh heh. Ukkokulta kun on tätä nykyä tämän kiinalaisen somekaveri, niin häneltä saimme vinkin tutustua myös Salvation Mountain -nähtävyyden kupeessa sijaitsevaan Slab Cityyn. Menimme kaupunkiin siis extempore, eikä mitään ennakko-odotuksia suuntaan tai toiseen ollut. Eikä oikein edes ennakkotietoa. Ja ehkäpä siksi kaikkeen näkemäänsä ei vain osannut millään tavalla varautua. Esimerkiksi jo tuo Wikipedian kuvaus "kaupungista" etukäteen olisi varmasti auttanut minunkin leukaani pysymään ihan siinä omalla paikallaan, eikä roikkumassa haavi auki.

Lopuksi vielä iloista tunnelmaa Salvation Mountainilta. Kyse on erään iäkkään hippimiehen yli 20-vuotisesta projektista erämaan keskeltä.

Että tällaisia vinkkejä tällä kertaa. Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!