Tämä ilmiö, Suomi-visiittien minuuttiaikataulu, ei ehkä avaudu täysipainoisena muille kuin toisille ulkosuomalaisille ja vieläpä sellaisille, jotka asuvat kauempana Suomesta ja pääsevät käymään Suomessa melko harvoin. No, toisaalta ne siinä aivan lähinnä olevat läheiset Suomessa kyllä myös saavat tuntumaa ja pääsevät näkemään mitä se minuuttiaikataulutettu päivä toisensa jälkeen on. Tämänkertaisenkin Suomi-visiitin jälkeen tunsin siis huonoa omaatuntoa, koskapa kaikkia niitä kavereita, joita kyllä olisi ihana nähdä, mutta aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkien tapaamiseen ja joutuu sanomaan niin monelle ei.
Tällä visiitilläni yritin kaveritapaamisissa painottaa heitä, joita en ole voinut tavata syystä tai toisesta viime kerralla tai muutoin pitkään aikaan. Sainpa aikaiseksi sopia vihdoinkin treffit parin sellaisenkin ystävän kanssa, joita en ole nähnyt useampaan vuoteen! Mutta tälläkin kertaa jouduin sanomaan harmillisen monelle "sorry, ei ehdi", kun yhteistä tapaamisaikaa yritettiin kanssani sovitella. Ja vaikka kuinka haluaisinkin tavata kaikkia, niin julma fakta vain on se, että aika ei riitä kaikkien tapaamiseen millään!
Yhteydenpitoa muulloinkin
Toisaalta olen yrittänyt täältä Amerikasta käsin peräänkuuluttaa ja kysellä joiltakin kavereiltani heidän kuulumisia näiden eri sähköisten apuvälineiden kautta. Kaikki eivät niihin ole kuitenkaan vastanneet. Ainakaan tyyliin, mitä heille oikeasti kuuluu. Ehkä nämä ihmiset tuntevat pysyvänsä tarpeeksi kärryillä minun elämästäni niin sosiaalisen median kuin bloginikin kautta, vaikka enhän minä totta vieköön näissä kanavissa kaikkea itsestäni ja elämästäni kerro. Ja ehkä heillä sitten hämärtyy seikka, että minustakin olisi kiva kuulla mitä heidän elämiinsä kuuluu ja kuinka heidän näkövinkkelissään maailma makaa juuri sillä hetkellä. Tämän vuoksi tuntuu, että sosiaalisen median kautta saamani kaikenlainen info ystävieni elämästä on entistäkin arvokkaampaa, sillä aina ei tosiaan aikataulut ja kulkemiset mene yksiin sitten, kun olen ollut Suomessa käymässä. Ja tämä toki on täysin ymmärrettävääkin. Melko pieni aikaikkunahan se tuollainenkin 2,5 viikkoa on. Nykyään vain omistakin kavereista yhä harvempi sosiaaliseen mediaan enää isommin omia juttujaan päivittää. Tästäkin syystä ne henkilökohtaisesti saadut viestit heidän omista kuulumisista olisivat minulle täällä ollessa varsin tärkeitä.
Mihin se aika oikein menee?
Moni voi ihmetellä, että mihin tuollainen 2,5 viikkoa sitten oikein hujahtaa? Miksi se ei riitä kaikkeen haluamaani? No, ensinnäkinhän siinä on usein sitäkin jetlagin hoitoa eli nukkumiset väärään aikaan vuorokaudesta jo vievät ns. tehotunteja päivästä. Kaikkien sovittujen ja ihanien tapaamisten lisäksi on Suomessa useina kertoina myös hoidettavia asioita. Ja koska sattuu Suomen kamaralla olemaan vielä omaisuuttakin, niin sehän usein tietää niin ajan, vaivan kuin rahankin kulumista. Hyvänä esimerkkinä automme, jota aina Suomessa käydessäni käytän. Sekin vaatii toisinaan huoltamista, katsastuksia sekä talvi- ja kesärenkaiden vaihtoa (joskus jo ennakoidusti seuraavaa kertaa varten). Ja heh, tällä visiitillähän suomalaiset tilhet samperi soikoon järjestivät minulle vielä lisäohjelmaa lähtöpäivän aamuksi. Pirskatti, kun olivat pupeltaneet pihlajanmarjoja ja sotkivat puolikkaan auton maalipinnan aivan täyteen pihlajanmarjamössöä. Autohan oli pesetettävä, etteivät happamat pihlajanmarjat jääneet auton pintaa pitkäksi aikaa syövyttämään. Tämäkin lisäkäänne sitten aiheutti sen, että pääsimme ukkokullaan kanssa pakkaamaan laukkujamme vasta reilu tunti ennen lentokentälle lähtemistä. Aikamoista säätöä se jälleen oli.
Mikä avuksi?
Mutta mikä sitten avuksi tähän ulkosuomalaisen Suomi-visiittien minuuttiaikatauluongelmaan? Olen yrittänyt pohtia ratkaisuja, mutta en ole vielä oikein järkevää löytänyt. Mutta jonkinlainen muutos olisi tervetullut, sillä olen nyt parin edellisen visiitin jälkeen ollut niin stressaantunut kireästä aikataulusta, että se on vaikuttanut häiritsevästi jo omiin yöuniinkin. Sitä kun tahtoo sitten yöt vatvoa, mitä kaikkea ohjelmanumeroa on vielä edessä ja ehtiikö kaikki asiat hoitaa ajallaan. Eikä se kielteisistä vastauksista tapaamispyyntöihin kerätty huono omatuntokaan mikään kiva tunne ole.
Nyt parin viime visiitiin jälkeen olen jopa uhonnut, että seuraavalla kerralla en edes kerro kenellekään tulevani Suomeen. Aivan pikkuriikkiselle lähipiirille ainoastaan. Noh, aika raju veto olisi sekin. Joka kerta aika on kuitenkin kullannut muistot edellisestä Suomi-visiitistä ja aloitan tapaamisten sopimisen jo ennen Suomeen saapumistani.
Yksi ratkaisuhan voisi olla seuraava: Tapasimme ukkokullan kanssa Suomessa myös yhden ystäväpariskunnan, joka on asunut aikaisemmin useita vuosia ulkomailla. He tunnistivat tämän ulkosuomalaisen minuuttiaikatauluongelman oitis. He olivat pari ensimmäistä vuotta jaksaneet ravata sukuloimassa ja ystävillään pitkin Suomea, mutta myöhempinä vuosina olivat tyyliin ilmoittaneet olevansa tavattavissa aikajaksona x vaikkapa kesänviettopaikassaan. Näkivät asian niin, että jos he olivat jo matkustaneet puolikkaan maapallon verran, toiset voinevat matkustaa muutamankin sata kilometriä jos ja kun halusivat kuulumisia kasvotusten vaihtaa. Oli kuulemma toiminut ihan hyvin ja vähentänyt heidän omaa "hötkyilyä" paikasta toiseen huomattavasti. Kun useinhan sitä itsekin haluaisi nauttia Suomesta ja sen maisemista ihan kaikessa rauhassa. Niin sanotusti olla vaan ja chillailla. Jotakin tällaista voisi ehkä itsekin kokeilla, tosin poikkeuksen tekevät luonnollisesti liikuntarajoitteiset lähisukulaiset, joita meilläkin molemmilla ukkokullan kanssa on.
Sininen, rauhoittava hetki Suomessa. Näistä sitä toivoisi saada nauttia visiittien aikana hiukan enemmän. Kuvanottohetkellä oli muuten 16,5 astetta pakkasta! |
Jos jollakin teistä on toimivia tai kokeilunarvoisia ideoita tähän Suomi-vierailujen minuuttiaikatauluongelmaan, niin kuulisin niistä mielelläni. Ettei nyt sitten aivan salaa tarvitsisi Suomeen seuraavan kerran tulla, heh, tai vaihtoehtoisesti menettää hermojaan kireän aikataulun kanssa.
Tulikin nyt vähän raskaampi aihe tänne blogiin vuoden viimeiseksi postaukseksi, mutta nämä ovat aatokseni juuri tällä hetkellä, Suomesta tuoreeltaan palanneena. Useissa blogeissa näyttää näin vuoden lopussa kiertävän kaikenlaisia yhteenvetoja vuoden 2017 saralta, mutta minä en nyt tähän saumaan sellaisia yhteenvetoja ehdi edes miettiä. :-) Mutta ensi postauksessa aion raottaa ihan hauskoja havaintoja, joita Suomessa käydessäni taas tein. Sitä kun katsoo joitakin asioita hiukan ulkopuolisen silmin, hi hii. Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2018 ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Kiitos. Osui ja upposi. Ma kanssa uhoan etta mennaan kellekaan kertomatta, mutta kalenteri alkaa aina tayttya paria kuukautta aikaisemmin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tämä koko ilmiö tuntuukin koskettavan yllättävän montaa ulkosuomalaista! Ja että muillakin on tuota uhoamista mennä Suomeen "salaa". :-D Kiva kuulla, etten ole ainoa ja saamieni kommenttien mukaan aika moni sitä jo toteuttaakin.
PoistaNiin tuttua!
VastaaPoistaItselle vieläpä kovin vierasta minuuttiaikataulut ja joka päiväiset treffaamiset kavereiden kanssa, joten Suomen visiiteistä kehkeytyy hyvin nopeasti aika stressaavia reissuja. Me olemme mieheni kanssa tehneet juurikin niin, että ajamme muutaman pohjoisemman sukulaisen luokse jotka eivät enää itse pääse liikkumaan niin joustavasti. Sitten tietylle ryhmälle kerromme olevamme esim. kesäpaikassamme ja sinne saa tulla meitä moikkaamaan jos kerkeää. Ja yleensä olemme tehneet vielä kolmannen ryhmätapaamisen Helsinkiin jonnekin ravintolaan/baariin, josta olemme ilmoittaneet vain facebookissa ja sinne sitten saapuu ne ketkä ovat huomanneet tälläisen tilaisuuden.
Tämä järjestely on toiminut meille hyvin. Toki sitä kuitenkin tulee muutamia ystäviä nähtyä vielä erikseenkin ja nopeasti se parikin viikkoa alkaa tuntumaan lyhyeltä ajalta :)
Kiitos kommentistasi, Satu! Taidan itsekin kallistua jatkossa noihin ryhmätapaamisiin, aika moni niitä jo on kokeillut ja ihan toimiviksi todennut. Ja aivan, etukäteen sitä ajattelee, että joku parikin viikkoahan on pitkä aika tavata kaikkia, mutta niin se aika vain hupenee ja kun ei ihan koko ajan jaksaisi olla pää kolmantena jalkana menossakaan. Siitähän se stressi sitten nopeasti muodostuu!
PoistaEn ole kertonut kellekään tulleeni kotimaahan. En jaksa hötkyilyä.
VastaaPoistaKiitos KP! Yllätyin, että saamieni kommenttien perusteella aika moni ulkosuomalainen näin todella tekee. Mutta on varmasti joillekin se kaikkein paras tapa, jos ei tosiaan halua yhtään stressata ja hötkyillä. Nauttia itse Suomesta rauhassa ja siinä aikataulussa kuin itselle parhaaksi näkee.
PoistaTosi hyvä aihe, kiitos rehellisestä tekstistä! Mä kyllä ilmoittelen hyvissä ajoin kun menen, mutta oon aistinut vähän semmosen "oma vikas ku ulkomaille muutit, kestä seuraukset"-viban. Tämä näkyy juurikin niin, että mun oletetaan hyppivän paikasta toiseen, kun se tosiaan mun vika on, että vain harvoin nähdään.
VastaaPoistaMe ollaan vakavissaan harkittu, että ostettais pienehkö kesämökki, jonne sitten kaikki kutsutaan suomi-vierailujen aikana, ja pystyis itsekkin Suomesta nauttimaan. Oon ollut vasta viitisen vuotta Suomesta pois, ja se vaan suoranaisesti väsyttää, että lähes kaikki lomapäivät tulee käytettyä Suomi-vierailulle ja niitä ei voi kyllä lomaksi kutsua! Kesämökki tarjois myös vähän omaa rauhaa. Ehkä vielä joskus tuun noista reissuista nauttimaan, jaksan uskoa :) terkut Stuttgartista! www.nordic-days.com
Kiitos kommentistasi, Miia! Päätin kirjoittaa tästä aiheesta ihan avoimesti ja rehellisesti, sillä selvästikään tämä monen ulkosuomalaisen ongelma ei ole kaikille ystäville ja tuttaville ihan selvää. Halusin avata asiaa näin tuoreeltaan, Suomesta palanneena, kun stressikäyrä huiteli jälleen korkeuksissa. Ennen kuin asia ja muistot taas ajan saatossa kultautuvat.
PoistaMutta onpa kurja juttu, jos olet saanut osaksesi tuollaista syyllistävää käytöstä. :-( Itse ne ole sellaiseen törmännyt, tai jos olenkin, niin olen sen lahjakkaasti (tajuamattani) sivuuttanut.
Mutta tuo teidän kesämökki-idea kuulostaa kyllä oikein hyvälle! Sehän ratkaisisi monta haastetta teidänkin tilanteessa. Ja mikä tosiaan parasta, saisitte sitä kaivattua omaa rauhaa ja nauttia Suomen suvesta ja muistakin vuodenajoista! Minulta ehdottomasti peukku ideallenne!
Minä yleensä ilmoitan että olen tavattavissa siskon luona siihen ja siihen aikaan. Joskus ihmiset järkyttyvät ihan tosissaan kun en ole valmis tulemaan juuri heidän luokseen, mutta aika vaan ei riitä.
VastaaPoistaMinä olen tullut siihen tulokseen että jakelen tosiaan aikoja että milloin olen siskon luona, milloin vanhempien mökillä. Molempiin osoitteisiin saa tulla. Tai jos olen jossakin tietyssä paikkaa vähän pitemmällä tai kaverin koti osuu matkanvarrelle, niin sitten voin käydä heilläkin. Mutta tosiaan koko ajan pienenee piiri joiden luona viitsii käydä.
Ja jos heitä ei huvita ajaa autollansa (minulla ei ole autoa Suomessa käytettävissä) niin että voisivat minut nähdä, niin sitten he eivät varmaan kauheasti tahdo nähdä minua.
Minulle tuo sopii parhaiten. Eniten aikaa haluan kuitenkin viettää perheen ja suvun kanssa. Lisäksi asioitakin on toimitettava ja kyllä haluan myös pystyä ihan vaan olemaan ja nauttimaan siitä että olen Suomessa.
Kiitos kommentistasi, Joanna!
PoistaKiva kuulla, että olet löytänyt tuollaisen toimivan ratkaisun itsellesi Suomessa käydessäsi. Jotakin tuontapaista tulen itsekin jatkossa kyllä kokeilemaan. Sekin on tosin väistämätöntä, että aina joku tahtoo harmi kyllä loukkaantua, jos aikaa tapaamiselle ei sillä kerralla ole, syystä tai toisesta. Ja näinhän se on, että sen oman lähipiirin kanssa sitä aikaa aina kuitenkin eniten haluaa jakaa ja viettää.
Asun nyt Kanadassa, aiemmin olen asunut Kaliforniassa ja Lontoossa. Käytän Suomessa käydessäni muutamaa systeemiä: ensinnäkin teen kuten moni muu, että ilmoitan facebookissa olevani kahvilassa x sunnuntaina klo 14-18 (max 4 tuntia, en jaksa sen kauempaa). Kannattaa valita paikka, joka on keskellä kaupunkia ja jossa on tarjolla sekä ruokaa että kahvia ja ehkä jopa kuohuvaa. Teen näitä tapaamisia välillä pariinkin kaupunkiin. Paikalle tulee kuka pääsee, joskus monta kymmentä henkeä poikkeaa ja saan esitellä kiinnostavia ihmisiä toisilleen.
VastaaPoistaToinen systeemi on se, että ajan ympäri Suomea ja suunnittelen reittini sen mukaan, että yövymme kavereiden luona. Ajamme kauneimpia teitä ja poikkeamme kiinnostaviin nähtävyyksiin. Ehkä pysähdymme lounaalla tai kahvilla jonkun tutun luona matkan varrella, ja isäntäväen luo menemme alkuillasta tuliaisten kanssa. On tosi kiva saada saunoa ja jutella henkeviä yötä myöten.
Kolmas systeemi on se, että tehopäivälle vaikka Helsinkiin sovin ensimmäisen kanssa aamukahvitreffit klo 9, toisen kanssa käyn kaupoilla klo 10.30, lounas pienellä porukalla klo 12, kolmannet tapaan iltapäiväkahvilla klo 14. Klo 15.30 menen vaikka taidemuseoon parin kaverin kanssa, klo 17 näen töistä tulevan ystävättäreni, jonka jälkeen menen jonkun kanssa elokuviin puoli seitsemän aikoihin ja sen jälkeen tapaan vielä jotkut lasillisella. Tällä systeemillä saatan helposti nähdä 10-20 kaveria päivän mittaan ja kaikkien kanssa ehdin jutella enemmän kuin pari sanaa. Kuulostaa hengästyttävälle, mutta parempi tavata edes pikaisesti kuin ei ollenkaan. Ystävyydet väljähtyvät, jollei tavata, joten yritän ylläpitää suhteita.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi, Mia! Sinulla onkin fiksusti useanlaista eri tapaa treffata kavereita ja sukulaisia. Itselläni pääpaino tähän asti on ollut juurikin vain noissa tehopäivissä, aikataulutettuja tapaamisia aamusta iltaan, ja niihin huomaan nyt olevani uupunut.
PoistaJa tuo kimppatreffien paikkavalintavinkki olikin tosi hyvä! Eli paikka, josta saa monenmoista, kahvista ruokaan ja vaikkapa kuohuvaakin. Ja varmaan siinäkin tulee tosiaan jokin aikaraja vastaan, että kauanko itse jaksaa olla putkeen treffaamassa porukkaa. Kiitos paljon näistä!
Me ollaan oltu Suomesta poissa jo yli 10 vuotta ja vuosien varrella lomarutiinit ovat muuttuneet - olemme oppineet ehka terveella tavalla itsekkaiksi. Lahisuku ja perhe ovat ykkosena ja heidan kanssa vietetaan lomalla eniten aikaa. Sen jalkeen jarjestyksesa ovat ne hyvat ystavat joiden kanssa tulee vuoden aikana pidettya edes jonkin verran yhteytta. Ja loput... Noh, tavataan jos ehditaan. Vuosien varrella vakimaara on (onneksi?) vahentynyt, mutta kylla sita tunkua silti riittaa. Kylla siina vaiheessa kun kotiin palattiin kuukauden kesaLOMAlta Suomesta, ja fiilis oli etta "tarvis lahtea lomalle saman tien", alkoi omat silmat aukeamaan. Ei siina duracel-pupu -lomailussa ollut mitaan jarkea. Nyt tilanne on rauhoitettu eli etukateen ei kerrota kuin kouralliselle ihmisia koska ollaan tulossa - ja heidan kanssaan sovitaan treffeja. Lisaksi ollaan niputettu isompia porukoita kasaan. Meilla on nykyaan Suomen tukiohtana mokki ja sinne kutsutaan ihmisia tapaamaan meita. Jos ei jaksa/ehdi ajaa 2-3 tuntia meita tapaamaan ,niin sitten se on vahan voi voi. Me ollaan kuitenkin reissattu puoli maapalloa paastaksemme ylipaatansa perille;) . Useita ihmisia jaa talla tyylilla tapaamatta mutta ei voi mitaan. Ma en enaa suostu siihen etta kuukauden reissusta on etukateen aikataulutettu 21 paivaa ja loputkin tayttyy sitten puolivahingossa. Ugh.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Rinna! Ja asia on just noin: ei Duracell-pupu-lomissa ole mitään järkeä! Itsestä on sen päätteeksijäljelläenää märkä rätti.
PoistaTeilläkinselvästi vuosien saatossa jo hioutunut tuo kuvio ja kuulosti nyt jo tosi siedettävälle, mökki teillä tukikohtana jne. Hyvä juttu! Ja varmastikin käy niin, että ajan myötä henkilömäärä, jota tapaa, tuppaa vähenemään ja tuo osaltaan vähän helpotusta Suomi-lomiin sekin. Tsemppiä jatkoon ja hyvää alkanutt vuotta! :-)