Karhusprayn kanssa Yellowstoneen

Kun palasin Suomi-visiitiltäni takaisin Kaliforniaan, oli heti ensimmäisenä maanantaina täällä pyhäpäivä Labor Day. Ukkokulta sai siis neljällä lomapäivällä koko viikon vapaaksi ja niinpä päätimme toteuttaa yhden haaveistamme: road tripin Yellowstonen kansallispuistoon. Matkamme kesti viikonloput mukaanlukien kaiken kaikkiaan yhdeksän päivää. Niistä yli kolme vuorokautta olin käytännössä ilman minkäänlaista puhelinverkkoa ja tietenkin myös ilman kunnollista nettiyhteyttäkään. Muinakin päivinä yhteydet pätkivät aika lailla, erämaassa kun oltiin. Niinpä blogin päivittäminen reissun päältä ei olisi oikein tullut edes kysymykseen ja toisekseen, en kyllä olisi halunnut tuhlata tuntejani tietokoneen äärellä, kun ympärillämme oli niinkin upeat maisemat!

Olen nyt suunnitellut kirjoittavani reissustamme kaksi eri postausta. Toinen on yleisemmällä tasolla antaen pari matkustusvinkkiä, mutta tämä ensimmäinen käsittelee puhtaasti karhuja. Niin kovasti minä näkemistämme karhuista reissussa innostuin. Tämä postaus myös siksi, että noissa maisemissa karhuihin pitää osata myös varautua!

Ottamani kuva auton ikkunalasin takaa karhupuistossa, josta seuraavaksi lisää:

Reissumme ensikokemukset karhuista

Matkan varrelle osui Yellowstonen nimeä kantava karhupuisto. Puisto ei siis sijainnut vielä lähimainkaan Yellowstonen kansallispuiston alueella eli mielestäni se ratsasti hiukan mainosmielessä Yellowstonen nimellä, mutta väliäkös sen, huikeita kokemuksia siellä joka tapauksessa karttui!

Aidattuun puistoon ajettiin omilla henkilöautoilla, pääsymaksua vastaan totta kai. Puiston alkupätkän maastossa saattoi nähdä hirviä, kauriita ja biisoneita. Tämän jälkeen autoilla ajettiin puiston toiseen aidattuun alueeseen, jossa oli sekä musta- että harmaakarhuja. Jälkimmäisiä kutsutaan täällä nimellä grizzly.

Puistoon ajettaessa jokaiselle autokunnalle annettiin portilla tarkat ohjeet. Ikkunat täytyi olla suljettuina ja autonovien lukittuina. Auton nopeus piti pitää alhaisena, karhualueella vain 2 - 3 mph. Autoa ei kuitenkaan saanut pysäyttää, etteivät karhut kiinnostuneet autosta "liikaa". No, eiköhän siellä joitakin tampioita löytynyt, jotka rikkoivat jokaista näistä annetuista ohjeista!

Kun ajoimme karhualueen porteille, otti meidät nuori poika siinä vastaan. Ohjeet vielä kerran kerrattuaan, hän muistutti ikkunoidenkin kiinni pitämisestä. Sitten hän sanoi vitsaillen, että puiston karhut kuulemma pitävät erityisesti Kalifornian kilvissä kulkevista autoista ja käski pitää varamme. :-) Tiedä sitten, vihjasiko poitsu Kalifornian osavaltion lipussa olevaan mustakarhuun vai sanooko samalla tavalla kenties jokaiselle autokunnalle aina kunkin rekisterikilven mukaisesti. Ja tosi seikkahan on, että ikkunan ollessa vähänkin raollaan, karhu kyllä halutessaan saa revittyä koko ikkunan irti ja säpäleiksi. Meidän ikkunat ja ovet pysyivät visusti säpissä!

Samalla pääsymaksulla sai kiertää puistossa niin monta kierrosta kuin halusi. Tarjolla olisi myös ollut järjestettyjä kierroksia korkealla lava-autolla, jonka lavalta olisi saanut tiputtaa ruokaa karhuille. Hyvin näyttivät karhut oppineen, minkä auton kyydistä herkkuja lenteli. Me emme osallistuneet syöttökierrokselle, mutta ajoimme puiston yksisuuntaisen tien kahteen kertaan. Vaihdoimme toiselle kierrokselle kuskia, jolloin molemmat saivat keskittyä vuorollaan vain karhuihin ja niiden kuvaamiseen. Olihan se huikeaa päästä näinkin lähelle karhuja. Kyllä siinä Korpelan pumppu pamppaili pari ylimääräistäkin kertaa!

Kuva ratin takaa.

Paras oli kuitenkin vielä tulossa!

Jatkoimme karhupuistosta matkaamme kohti Yellowstonen kansallispuistoa. Ajoimme Wyomingin osavaltion alueella, siis samalla millä Yellowstonen kansallispuisto valtaosin sijaitsee. Valtatie mutkitteli jylhissä vuoristomaisemissa. Yhtäkkiä ajotiellä edessämme näkyi mustakarhu! Se hölkytteli ajotien yli noin 150 - 200 metrin etäisyydellä autostamme! Tuijotimme ukkokullan kanssa molemmat tuota uskomattomalta tuntuvaa näkyä, emmekä saaneet ensimmäisten sekuntien aikana oikein sanojakaan suustamme. Sitten molemmat huusivat: "Karhu!" Karhu oli pienikokoinen, ei enää aivan pentu, muttei vielä täysikokoinenkaan. Pysähdyimme heti kohta tienlevikkeelle, jotta ukkokulta olisi yrittänyt ottaa pitkällä kameranlinssillään turvamatkan päästä vielä kuvaa mesikämmenestä, mutta nopeastipa eläin kaikkosi metsän suojiin. Ei siis kuvan kuvaa tuosta tilanteesta. Mutta kokemuksena oli kyllä mahtava! Nyt olen minäkin nähnyt luonnonvaraisen mustakarhun ihan livenä. Kyllä se aivan ihana köllykkä oli, varsinkin kun sai tarpeeksi kaukaa ja autosta ihastella.

Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen:

Ohjeita mahdolliseen karhun kohtaamiseen

Oikeastihan karhun kanssa naamatusten joutuminen ei ole mikään leikin asia ja tästä kyllä Yellowstonessakin useissa eri paikoissa muistutettiin ja ohjeita annettiin. Meidänkin reissuumme kuului haikkausta kahdessa eri kansallispuistossa, joten halusimme varustautua kunnolla.

Ensinnäkin yksin haikkaamista ei suositeltu alueilla ollenkaan. Ohjeissa suositeltiin vähintäänkin kolmen hengen ryhmissä liikkumista, mutta aika monta kaksissa tuumin kulkevaa näimme poluilla mekin. Lisäksi metsäpoluilla liikkuessa tuli pitää jonkinlaista ääntä. Yllättävää kyllä, perinteisiä kulkusia ja muita kilikelloja ei suositeltu käytettäväksi. Ne kuulemma voivat olla karhulle harhaanjohtavia ja muistuttaa jotakin toista ääntä, joka taas viittaa ruokaan ja syömiseen. Tärkeimpänä "aseena" suositeltiin karhusprayn hankkimista ja spraypullon pitämistä valmiusasennossa, josta sen saisi nopealla liikkeellä käyttöön. Karhuspray on siis enemmän kuin suotava Yellowstonessa.

Niin, eräällä polulla vastaamme juoksi lenkille lähtenyt mies. Yksin. Yläosa paljaana ja jaloissa pelkät pikkuruiset juoksuhousut. Just. Rikkoi siis ainakin kolmea alinta pääohjetta yo. kuvasta. 

Mikä ihmeen karhuspray?

Karhuspray on eräänlainen pippurisumute, joka sisältää myös chilistä tuttua kapsaisiinia. Tuote on kehitetty yhteistyössä Montanan yliopiston kanssa. Suomalaisista kaupoista en osaa sanoa, mutta ainakin Yhdysvalloissa sumutetta saa retkeilykaupoista tai tilattua esimerkiksi Amazonin nettikaupasta. Spraypullon hinta on noin 50 dollaria. (Voi tuntua äkkiseltään kalliille, mutta mielestäni hinta on halpa, jos sillä saa henkikullan pelastetuksi.) Kuulin myös, että monet vuokramökit tuolla alueella tarjoavat karhusprayn vakiovarusteena mökkivuokralaisille. Viimeisenä oljenkortena sprayn hankkimiseksi ovat myös Yellowstonen alueella, ainakin Canyon Villagessa sijainneet karhusumutteiden vuokrauskopit. Niistä sumutteen saa vuokralle yhdeksi tai useammaksi päiväksi. Kopeilla myös opastetaan sumutteen käyttöä, koska tosi paikan tullen ohjekirjaa ei todellakaan enää ehdi lukemaan! Yhden päivän vuokra näytti olevan 9,25 dollaria.

Sumute lentää parhaimmillaan liki 10 metrin etäisyydelle. On kuitenkin otettava huomioon, että mikäli sumutetta käytettäessä on sivutuulta, täytyy sumute laukaista vasta aika lähellä karhua. Muuten tuuli lennättää pippurisumun harakoille. Huh, huh, aika kuumottava tilanne olisi tuollainen. Päästää karhu ensin lähelle, jotta voit sumuttaa. Ja onhan se 10 metriäkin jo aika lähellä tilanteessa, jossa vastatusten on karhu!

Karhuspraypullo. Mekin harjoittelimme sprayn käyttöä ennen haikkaamaan lähtöä. Sumute on kirkkaan oranssia ja värjäsi ukkokullan sormet aika mukavasti. Silmiään ei siis kannata sumutteen käytön jälkeen hieraista. Saattaa itkettää...

Haikkipolulla

Viiden päivän aikana meille kertyi haikkaamista ja nähtävyyksillä kävelyä yli 50 km. Kun lähdimme ensimmäiselle haikille, olin suoraan sanoen peloissani. Alkumailit tuli pidettyä aistit suorastaan superterävinä ja sitä havainnoi metsän ääniä aivan eri tavalla kuin yleensä. Kun sitten vastaan tuli muitakin haikkaajia, jopa lapsiperheitä, aloin rauhoittua, että näyttääpä täällä onneksi muitakin olevan.

Poluilla vastaan tulevien kanssa tuli lähes poikkeuksetta puolin ja toisin kysymys, oletteko nähneet eläimiä. Ja nyt siis puhuttiin todellakin villieläimistä, karhuista ja hirvistä. Ihmiset kyllä pitivät siis toisiaan tarvittaessa ajan tasalla, jos ja kun joitakin isoja eläimiä oli vastaan tullut.

Tassu jos toinenkin!

Yhdessä vaiheessa vastaamme tuli vanhempi pariskunta ja jäimme heidän kanssaan juttusille. Puhe kääntyi karhuihin ja karhusprayhin. Nainen totesi meille, että koko karhuspray on hänen mielestään vain bisnestä. Sanoi heidän haikanneen jo neljättä päivää, eivätkä olleet nähneet ainoatakaan otsoa. "Pah, ei niitä täällä oikeasti ole!" Kun me siihen totesimme, että no me kyllä näimme karhun eilen ajotiellä, loksahti naisen leuka ammolleen. Että kyllä niitä ihan oikeasti on. Ja tuskinpa sellaisia määriä varoituskylttejä ja jaettuja ohjeita olisi, ellei vaara olisi oikeasti olemassa. Onneksi emme kuitenkaan joutuneet karhua kohtaamaan. Ja karhuvaarahan ei rajoitu täällä Yhdysvalloissakaan ainoastaan aivan pohjoisimpiin osiin. Useampikin kavereistamme on nähnyt karhuja Lake Tahoenkin alueella, joka sijaitsee Kalifornian ja Nevadan rajalla.

Yellowstonessa käsisaippuatkin ovat mallia karhu. :-)

Tällaisia reissutunnelmia tällä kertaa. Seuraavassa postauksessa on luvassa kuvia biisoneista ja reissumme maisemista. Tällä erää sanon kuitenkin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!