Hyi minua, tietojen kalastelijaa!

Pakkasin viime kesänä Suomesta matkalaukkuuni pienen erän esikoiskirjaani. Ajattelin, jos onnistuisin myymään niitä täältä Piilaaksosta käsin amerikansuomalaisille joululahjoiksi ja lomalukemiseksi. Ja onnistuinhan minä. Kirjat menivätkin loppuvuodesta niin kivasti kaupaksi, että viimeiselle ostajahalukkaalle jouduin myymään jo ei oota. 

Mutta arvatkaapas! Vaikka maailmantilanne näyttää välillä erityisen pahalta, niin vielä tältä pallolta löytyy myös aivan ihania ja auttavaisia ihmisiä. Ystäväni Seattlesta oli menossa viettämään joululomaa Ouluun ja tarjoutui tuomaan paluumatkallaan kirjoja lisää Yhdysvaltoihin. Laukussaan oli kuulemma hyvin tilaa. Lopulta tämä uusi kirjaerä pääsi Piilaaksoon hänen miehensä työmatkan ansiosta. Olin niin kiitollinen tästä valtavasta kädenojennuksesta, ja totta kai sovitulla tavalla "kuriireille" apunsa myös korvasin.

No sittenpä tammikuussa ilmoittelin yhdessä amerikansuomalaisten ryhmässä, että kirjaani olisi nyt jälleen saatavilla. Ja kas, ihanan moni halusi kirjani vielä tilata. Joulun alla asia oli mennyt heiltä ehkä kiireessä kokonaan ohi. Ja niinpä minä jälleen lähetin näille kirjatilaajille Facebookin Messengerin kautta kirjan hintatiedot, maksutapavaihtoehdot ja kyselin osoitteen, mihin kirjan voisin lähettää. Kaikki meni vielä kuudennen kirjan kanssa hyvin, mutta seitsemännen kohdalla homma niin sanotusti pomppasi pois raiteiltaan. Sain Facebookissa yllättäen seuraavan ilmoituksen:

Siis mitä ihmettä? Olin saanut niin kutsutun bannin viikoksi ja nämä rajoitukset astuivat voimaan parissa minuutissa. Kun avasin perustelut linkin takaa, kerrottiin minun rikkoneen Facebookin yhteisönormeja kyberturvallisuuden osalta. Että siis kuinka? Olinhan minä äimänä! Ja kun klikkasin eteenpäin, sain lisää perusteluja:

Lisäksi outoa oli, että olin jo aiemmin jakanut edellisen blogipostaukseni maanjäristyskokemuksista Ulkosuomalaisten blogit -ryhmään, mutta postaukseni poistettiin sieltä jälkikäteen. Tästä poistosta ei tullut minulle mitään ilmoitusta. Omalla sivullani blogipostaukseni edelleen sen sijaan säilyi. Eli toisin kuin Facebookin antamissa rajoituksissa luki, myös aikaisempiin toimiini Facebookissa kajottiin. 

Yritin sinnikkäästi kokeilla, saisinko postauksen vielä blogien someryhmässä julkaistua, mutta sain ilmoituksen, että postaukseni menisi ylläpidon katselmoitavaksi. Tämä ei ole ryhmässä yleinen käytäntö. 

Vasta tunti pari rajoitusilmoitusta myöhemmin hoksasin, mistä oli kysymys. Kun olin kysynyt kirjani tilaajilta heidän osoitteitaan, oli tämä katsottu tietojen kalasteluksi! Siis todennäköisesti jokin teköälyavusteinen robotti oli näin tulkinnut. Voi hyvänen aika. Minä suuri rikollinen!

Kirjoja paketoituina ja odottamassa vientiä postiin. Näin minä ovela ja pahamaineinen hakkeri hyödynsin kalastelemiani osoitteita. 

Onneksi tämä rajoitus oli nyt toistaiseksi voimassa vain viikon ja pystyn jo jakamaan mm. tämän uuden postaukseni. Mutta kyllä harmitti, että koko sotku syntyi täysin viattomasta kirjamyynnistä! Erityisesti Messenger-viestien rajoittaminen kismitti. En esimerkiksi voinut kuitata kirjatilaajille siinä vaiheessa, kun heidän maksunsa tulivat onnistuneesti perille. Ja niin monta muutakin chat-ryhmää ystävien kesken jäi ilman reagointiani ja kommenttejani.

Kirja signeerattuna. Ja sitten pakettiin!

Se kyllä huvitti, että Messengerissä oli oikein tällainen laskuri, milloin rajoitukset loppuvat. Ensin oli päivien lukumäärä ja lopuksi tämä "lähtölaskenta" tuntien tarkkuudella. Aivan kuin minä sormi näppäimellä olisin odottanut, milloin rajoitukset purkautuvat, hahah.

Mutta enpä olisi uskonut, että tällaisiakin mutkia voi esikoiskirjan myyntitaipaleella eteen tulla. Jospa moinen mutka jäisi kuitenkin sekä ensimmäiseksi että viimeiseksi. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Vuosi kirjani julkaisusta – esikoiskirjailijan oppivuosi

Loka-marraskuussa niin Facebook kuin myös puhelimeni ovat nostaneet esiin lukuisia ihania kuvia ja muistuttaneet vuoden takaisista hetkistä: esikoiskirjani julkaisusta ja niistä monista mahtavista tapaamisista, mitä pieneen kirjakiertueeseeni mahtui.

Tuntuu uskomattomalta, että siitä kaikesta on todellakin jo vuosi! Silti muistan kuin eilisen päivän, kuinka kädet täristen avasin ensimmäisen kirjalaatikon vain alle puoli tuntia ennen virallisten julkkareiden alkamista. Sain itsekin fyysisen kirjan käsiini vasta tuolloin. Ja siitä ne todella vauhdikkaat ensimmäiset 1,5 kuukautta esikoiskirjailijan taipaleella alkoivat. Jännitti ja kauhistutti. Kaikki oli uutta. Ei tiennyt, mitä tuleman piti.

Signeeraushommia marraskuussa 2025.

Mitä kaikkea kulunut vuosi on tuonut tullessaan? Mikä on yllättänyt, mikä kirpaissut ja mitä olen kantapääni kautta oppinut? 

Ilahduttavia seikkoja

Mikä on ilahduttanut minua totta kai eniten, on ollut se positiivisen palautteen määrä ja vieläpä ihanasti henkilökohtaisten yhteydenottojen kautta. Toki yhteydenottoihin kovasti kannustin ja niitä onnekseni olen saanut.

Myös eri lukuaikapalveluissa kirjani tämänhetkiset arvosanat ja arviot ilostuttavat. Esimerkiksi Bookbeatissa arvosana on 4,4/5 ja Storytelissa 4,8/5. Jostakin syystä Nextoryssa kirjani on saanut vain kolme arviota ja arvosana on pysytellyt tiukasti tasan kolmosessa. Kirjojen ystävien alustalla Goodreadsissa Uunipelti-identiteetti on kuitenkin kerännyt hienosti neljä tähteä. Kiitos kaikista näistä.

Lisäiloa uusista kohderyhmistä

On sanottu, että kirja elää lopulta omaa elämäänsä siitä hetkestä, kun se vapautuu kirjailijan käsistä julkaistavaksi ja lukijoille. Jokainen lukija tulkitsee sen haluamallaan tavalla. Ja tähän liittyen olen saanut yllätyksekseni todeta, että esikoisteokseni on puhutellut myös muutamia sellaisia kohderyhmiä, joita en itse kirjaa työstäessäni osannut ennustaa:

Rehellinen ja avoin kuvaukseni ulkosuomalaisen elämästä on esimerkiksi avannut valtavasti niitä kaikkia ulkomaille muuttamiseen liittyviä näkökulmia monille ystäville ja sukulaisille Suomessa. Ja nyt en puhu ainoastaan omista ystävistäni ja sukulaisistani, vaan myös muiden ulkomaille ja myös muualle kuin Yhdysvaltoihin muuttaneiden ystävistä ja sukulaisista. Vasta ehkä puolivälissä tätä esikoiskirjailijan oppivuotta osasin alkaa suosittelemaan kirjaani myös tällaiselle kohderyhmälle. Ilman saamiani palautteita en olisi tätä itse välttämättä koskaan hoksannut.

Toisena täysin uutena kohderyhmänä minut yllätti ulkomailla, ehkä kirjani tapauksessa painottuen Piilaaksossa tai muualla Yhdysvalloissa asuneiden perheiden pienet lapset. Lapset ovat olleet ulkomailla asuessaan vielä niin pieniä, etteivät he välttämättä muista siitä ajasta paljoakaan tai ainakaan ole käsittäneet isompia kokonaisuuksia, millaista vanhempiensa ja perheidensä elämä ulkomailla on ollut. Nyt näiden lasten vanhemmat ovat halunneet säilyttää kirjani, jotta lapsensa voivat lukea sen vartuttuaan. (Mistä onkin poikinut mielenkiintoinen pohdinta, millaisessa muodossa kirjat nautitaan vaikkapa 15 vuoden päästä vuonna 2040? Mahtaako Uunipelti-identiteettiä löytyä enää samaisista lukuaikapalveluista e-kirjana kuin tällä hetkellä? Näin ollen fyysinen kirja on ainakin varma valinta.)

Kirjani kuvaukset painottuvat ensimmäisiin ulkomaanvuosiin, mutta on tuntunut enemmän kuin mukavalta, kun myös jo vuosikausia ulkomailla asuneet ovat löytäneet kirjastani jotakin itselleen. He ovat päässeet eräänlaiselle muistomatkalle omiin ensimmäisiin ulkomaanvuosiinsa, olivatpa ne sitten tapahtuneet Yhdysvalloissa tai jossakin toisaalla. Samanlaisia kompastuskiviä he ovat voineet kokea niin pankkitilin avaamisessa kuin ensimmäisen työpaikan löytämisessä. Tätäkään kohderyhmää en ensisijaisesti ajatellut, kun käsikirjoitustani kirjoitin.

Kirjaani on myös nimitetty jonkinlaiseksi selviytymisoppaaksi, mitä ulkomaille muuttaminen voi tuoda mukanaan. Ehkä yllättäviäkin seikkoja, joita ennen muuttoa ei osaa ennakoida. Joten sitä uskaltaa ja kannattaa suositella myös ulkomaille muuttamisesta haaveileville, sitä suunnitteleville tai jo toteuttaville.

1.11.2024 kuura ritisi saappaan alla, kun kiikutin kirjaani aamuvarhain Kalevan toimittajalle.

Aktiviteetteja pitkin vuotta

Vaikka viime vuoden loka-marras- ja vielä joulukuun alkukin olivat tiivistahtisia kirjatilaisuuksien kannalta, on ollut äärimmäisen mukava, että tapahtumia on järjestynyt myös alkuhuumaa myöhemmin. Alkuvuodesta järjestyivät kirjailijatapaamiset San Diegossa ja Seattlessa ja alkukesästä kirjastovierailut Oulussa ja Helsingissä. Nämä olivat siinä mielessä erilaisia tapaamisia, että paikan päälle saattoi tulla jo kirjani lukeneita ja saatoimme keskustella kirjani sisällöstä. Julkkareissa tätä ei tapahdu, koska kukaan ei tiedä vielä teoksesta tarkemmin. 

Nyt lokakuussa, vuosi kirjani julkaisua myöhemmin, minulla oli myös kirjailijaesiintymiset kahdessa eri verkkotapahtumassa. Hauska yhteensattuma oli, että kun tällaiset tilaisuudet kerrankin kohdalleni lankesivat, ne toteutuivat vain parin päivän päässä toisistaan. Ja kun tilaisuuksissa oli kuulijoina eri kohderyhmät ja myös sisältöinä hyvin eri näkökulmat, vaativat molemmat omat etukäteisvalmistelunsa. Että sitten tahtoi mennä esitysmateriaalien valmistelu jo kiireeksi, hahah. Mutta kivaa kiirettä se totta kai oli. 

Matkalla Oulun kirjanjulkistustilaisuuteen. Melkein hissillinen tavaraa mukana. Kova roudaus, mutta jokaisen hikikarpalon arvoinen. Ja onneksi oli apujoukkoja.

Kirjan elinkaari

Myös kirjan elinkaaresta on tullut opittua jotakin, mutta uskon kaaren kulkevan jokaisen kirjan kohdalla kuitenkin omaa rataansa. Yhtä sabluunaa ei varmastikaan ole ihan jo siitä syystä, että kirjojen eri formaattien (paperi-, e- ja äänikirja) julkaisuajankohdat vaihtelevat. Joskus kaikki formaatit julkaistaan yhtä aikaa, kun taas oma teokseni julkaistiin e-kirjana vasta useampi kuukausi kirjan julkaisun jälkeen. Tämä varmastikin sai kirjaostot painottumaan heti julkaisun jälkeen, mutta nyt viime viikkoina olen saanut taas muutamia ihania henkilökohtaisia kirjatilauksia. Joku on kuullut kirjastani vasta nyt ja haluaa sen itselleen. Joku haluaa ostaa sen ystävälle pukinkonttiin. Yksi oli tilaamassa kirjaa Suomesta Yhdysvaltoihin muiden tuotteiden mukana, mutta kiitos nykyisten tariffien, koko tilaus jäi kalleuden vuoksi tekemättä. Hän oli iloinen, kun sai lopulta kirjani postitettuna ja signeerattuna suoraan minulta.

Olen myös mielenkiinnolla seurannut Suomen kirjastojen varausjonoja ja huomannut, että kirjalleni on edelleen varauksia ympäri Suomen. Että joku on jaksanut todella odottaa jopa vuoden, että pääsee vihdoin lukemaan kirjani! Ajatus lämmittää kirjailijan rintaa ja paljon. Ja arvokkaimpia nostatuksia kirjalleni ovat tietenkin olleet ne hetket, kun joku on sattunut ottamaan kirjani esille jossakin. Se on voinut tuoda kivan pompun kirjan kysyntään niin kirjastoissa kuin lukuaikapalveluissa. Tätä esikoiskirjailija kaipaisi kovasti lisää.

Entäpä Uunipelti-identiteetin äänikirja? Siitä on kovasti kyselty. Äänikirjan suhteen kuuluu huonoa. Kustantamoni mukaan yhden äänikirjan tuottaminen Suomessa maksaa 1 500 - 2 000 euroa, minkä he pienenä toimijana kokivat kirjani kohdalla liian kalliina. Jos kirjallani olisi ollut valtava myyntipiikki, olisi äänikirjalle ollut isommat mahdollisuudet toteutua. Riittävää kysyntää äänikirjalle ei siis arveltu olevan.

Ostin proseccoa Oulun tilaisuuksiin reilusti, koska olihan syytä juhlaan. Iso unelmani oli toteutunut. 

Kantapääopit ja kirpaisuja

Se valtava työmäärä, jonka olen vuoden aikana saanut tehdä kirjani markkinoimiseksi on suoraan sanoen lyönyt ällikällä. Kustantamoni on toki tehnyt oman osansa, mutta omia paukkuja on pitänyt laittaa näiden kuukausien aikana paljon. Jo se, että sain kirjaani Suomessa eri kirjastoihin, vaati henkilökohtaisia yhteydenottojani eri kirjastoihin. Näyttäisi siltä, että isojen kustantamoiden kirjoja tilataan automaattisesti jo etukäteen ja runsaita kappalemääriä, mutta pienten kustantamoiden ja ei-tunnettujen esikoiskirjailijoiden kohdalla on todellakin toisin. 

Myös kirjakauppojen hyllymetrit ovat rajallisia ja kilpailtuja. Tämänkin saralla tein kovasti töitä, että kirjaani saatiin edes Oulun kirjakaupan hyllyyn. Harmikseni kuulin, että ainakin neljä ostajaa lähtivät Oulussa kirjakaupasta tyhjin käsin, koska kirjaani ei siellä vielä ollut. He hankkivat kirjansa sitten toisaalta. Ja harmi tietenkin, että kivijalkakauppa menetti sillä hetkellä nuo asiakkaat. Mutta alkuvuodesta tähän kirjakauppasaatavuuteen tuli parannus, kun otin uudestaan yhteyttä. Aktiivinen sai siis olla tässäkin.  

Ja vaikka onnistuin omasta mielestäni hienosti saamaan muutamia lehtijuttuja ja sattumankauppojen kautta myös yhden radiohaastattelun, en ole tietääkseni onnistunut saamaan kirjaani vielä yhteenkään kirjablogiin. Instagramissa olen päässyt tähän mennessä yhdelle kirjagrammaajatilille ja olen toki kiitollinen siitä. Monenmoisia yhteydenottoja ja yrityksiä on kuitenkin taustalla ollut, mutta todella moni markkinointiviritelmäni on karahtanut kiville eikä koskaan nähnyt päivänvaloa.

Juuri tällä viikolla puhuin tästä yhden ystäväni kanssa. Hän on seurannut esikoiskirjailijan matkaani vierestä ja totesi, ettei hänelle olisi ilman tätä vieruspenkkiläisen paikkaa koskaan valjennut, kuinka paljon esikoiskirjailijana saa/täytyy tehdä töitä tuodakseen kirjaansa esiin. Ja näinhän se on. Ei se kaikki puurtaminen todellakaan näy ulospäin, sillä vain murto-osa yrityksistä kantaa hedelmää. Jos saa jossakin pienen risauksen näkyvyyttä kirjalleen, sen eteen on voinut uurastaa pitkään ja sitä ennen on voinut olla jo kymmenen epäonnistunutta yritystä.

Mutta olenhan minä saanut myös valtavasti apua ystäviltäni tässä vuoden aikana. En voi kuin kiittää kaikkia teitä kirjatilaisuuksissa auttaneita, kirjojani eri paikkoihin kiikuttaneita ja muita henkisiä tukipilareita. Ja kirjaani eteenpäin suositelleita. Jos löytyy vielä joku, jolle voisit kirjaani suositella, vaikkapa mukavaksi joululomalukemiseksi, niin tee se. Puskaradio on paras radio. 

Vuosi on myös varmasti oikaissut joidenkin ennakkokäsityksiä kirjailijuudesta: esikoiskirjani ei ole tehnyt minusta julkkista enkä ole sillä myöskään rikastunut. Aivan kuten en odottanutkaan. Lokakuu 2025 olikin siinä mielessä jännittävä, että Sanasto julkaisi edellisen vuoden kirjastolainausmäärät ja maksoi niistä mahdolliset korvaukset. Sana mahdolliset siksi, ettei alle kymmenen euron korvauksia makseta, vaan korvaussumman annetaan kertyä seuraavan vuoden tilitystä varten. Minua jännitti, oliko kirjalleni vuoden 2024 kahden viimeisen kuukauden aikana ennättänyt kertyä lainauksia juuri ollenkaan, sillä moniin kirjastoihin kirjani tuli lainattavaksi vasta joulukuussa, toisiin vasta vuoden 2025 puolella. Pienen korvauksen Sanastolta kuitenkin jo onnistuin saamaan, mikä oli mukava yllätys. Kiitokset kaikille lainaajille.

Syksy on Suomessa tunnetusti kirjamessujen aikaa ja ulkosuomalaisuuteni on kirpaissut näinä kuukausina kovempaa kuin etukäteen aavistin. Myös monet mielenkiintoiset kirjanjulkaisujuhlat Suomessa ovat jääneet ja tulevat jäämään pitkän välimatkan vuoksi väliin. Ne kaikki ovat olleet menetettyjä mahdollisuuksia oppia, verkostoitua ja markkinoida. Olen ollut suomalaisissa kirjallisuusympyröissä näkymätön haamu.

Tässä yksi kappale kirjaani lähdössä kohti Kanadaa ja pukinkonttia siellä. 

Tuleeko jatkoa?

Olen vuoden aikana saanut myös imartelevaa kannustusta kirjoittaa lisää. Välillä niin, että olen mennyt aivan onnesta mykkyrälle. Sen verran uskallan paljastaa, että seuraava mahdollinen kirjaprojektini vaatii Uunipelti-identiteettiä enemmän ennakkovalmisteluja. Kirjaa varten minun olisi nimittäin tarkoitus tehdä ensin muutamia henkilöhaastatteluja. Mutta nähtäväksi jää, kuinka tämä kirjaprojektini pääsee etenemään. Pidän teidät kyllä ajantasalla, jos ja kun asiat pääsevät nytkähtämään eteenpäin.

Tällä kertaa tuli tällainen nostalgiapläjäys ja katsaus kuluneeseen esikoiskirjailijan vuoteen. Lokakuu ja marraskuun alku ovat olleet todella kiireisiä, eikä blogille ole ollut aikaa. Niinpä tällainen "katse peruutuspeiliin" -kirjoitus auttoi katkaisemaan pidemmän bloggaustauon. Jospa siitä irtoaisi iloa ja ajatuksia myös teille. Ensi postauksessa sitten taas jotain ihan muuta. Siihen asti sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Edit: Nytpä paljastuikin, että kirjani on päässyt ainakin kahteen blogiin: taruntapaan.fi ja Kupliva maailmani. Ihanaa, kiitos.

Lukuparvi ulkosuomalaisille

Nyt olisi ulkosuomalaisille lukutoukille luvassa uusia ja mielenkiintoisia kuvioita. Tai vaikkei olisi niin mahdottoman ahkera lukutoukkakaan, mutta haluaa keskustella ulkosuomalaisuutta koskevista teemoista muiden ulkosuomalaisten kanssa suomeksi, saada mahdollisesti vertaistukea tai tarjota sellaista jollekin toiselle avaamalla omia kokemuksia pienissä ryhmissä, niin kannattaa laittaa seuraava informaatio korvan taakse.

Lokakuun lopussa starttaa uusi kokeilu ulkosuomalaisille suunnatusta Lukuparvesta. En ole idean äiti, vaan tätä verkossa tapaavaa ryhmää on kokoamassa Taukonautti-yrityksensä kautta sertifiotu valmentaja Helka Mäki, ulkosuomalainen hänkin. Lukuparven nimi viittaa lukupiiriin, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole perinteinen lukupiiri. Taukonautin sivuilla Lukuparvea kuvataan näin:

Taukonautin Lukuparvessa keskustellaan kirjoista, jotka koskettavat ulkomailla asuvia. Emme analysoi tai arvostele kirjoja, vaan keskustelemme niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista sekä jaamme omia kokemuksiamme teemaan liittyen. 

Voit osallistua tapaamisiin, vaikka et olisi valittua kirjaa (vielä) lukenut. Lukemaan motivoitumisen ja suomen kielen harjoittelemisen lisäksi Lukuparven tärkeää antia on vertaistuki ulkosuomalaisuuden haasteisiin!

Lukuparvessa luettavat kirjat liittyvät siis ulkosuomalaisuuteen, ulkomaille muuttamiseen, paluumuuttoon tai yleisesti ulkomailla asumiseen. Tässä vaiheessa Lukuparvi on ensinnä kokeilu, jossa ryhmä kokoontuu syksyn 2025 aikana kaksi kertaa.

Ensimmäinen verkkotapaaminen on tiistaina 28.10. klo 19 Suomen aikaa. Ja kiitos Helkan ehdotuksen, minulla on tuolloin ilo olla alustamassa keskustelua mm. ulkosuomalaisen kipukohdista ja expat-elämän harhakäsityksistä. Eli aiheista, joita käsittelin esikoisteoksessani Uunipelti-identiteetti - Piilaakson oppivuodet. Lämpimästi tervetuloa mukaan keskustelemaan! 

Lukuparveen pääsee tutustumaan tarkemmin Taukonautin sivuilta.

Ja vaikka ensimmäisellä tapaamiskerralla keskustelun pohjana tai jatkolukemisena toimiikin oma romaanini, eli minua kiinnostavia aiheita, niin myös toisen tapaamisen teema on mielestäni todella mielenkiintoinen. Joulukuun tapaamisen keskustelua pohjustavaksi kirjaksi on valittu Lotta-Sofia Saahkon kirjoittama Matkalaukkulapsuus. Matkalaukkulapset ovat lapsia, jotka ovat viettäneet elämänsä maailmalla ja kenties asuinpaikkaa ja -maata useasti vaihtaen. Kirjassa pohditaan esimerkiksi, millaisia etuja ja haasteita tällainen globaali lapsuus tuo aikuisena. Aihe on siis varmasti varsin kiinnostava ja hedelmällinen monelle ulkosuomalaiselle ja paluumuuttajalle.

Vaikka sinua kiinnostaisi vain tämä joulukuun tapaaminen, niin on eunsiarvoisen tärkeää ilmoittaa kiinnostuksensa Lukuparvea kohtaan jo nyt. Se onnistuu tehdä täällä. Varhaisvaiheen ilmoittautumiset ovat oleellisia toiminnan jatkon kannalta. Ja mitä aiemmin lähtee Lukuparveen mukaan, niin sitä nopeammin avautuu keskusteluyhteys muihin ulkosuomalaisiin ja tarjoutuu itsellekin mahdollisuus ehdottaa jotakin ulkosuomalaisuuteen liittyvää kirjaa ryhmälle luettavaksi. Tällöin voit siis itse halutessasi toimia myös yhden tapaamiskerran alustajana ja avata keskustelua aiheesta, joka koskettaa siinä elämänhetkessä juuri sinua. Ja jos ei muuta, niin ryhmästä saa ainakin hyviä lukuvinkkejä ulkosuomalaisuutta ja ulkosuomalaisia koskettavista kirjoista. Tästä kannattaa vinkata kaverillekin.

Toivottavasti Lukuparvi kerää syksyn aikana mukavan ja aktiivisen ryhmän, jolle nähdään tarvetta ja kiinnostusta myös jatkossa. Toivotan Helkalle ja Lukuparvelle onnea ja menestystä!

Teille lukijoilleni huikkaan nyt taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

"Aiotko sinä nyt rikastua kirjallasi?" ja ulkosuomalaisen kirjailijan asema

Kun viime vuoden loppupuolella olin Suomessa esikoiskirjani julkaisun tiimoilta, tapasi ukkokultani samaan aikaan amerikkalaista harrastekaveriaan Kaliforniassa. Kaveri oli kysynyt ukkokullaltani, missä vaimonsa on. Hän oli vastannut, että Suomessa julkaisemassa esikoiskirjaansa. Amerikkalaisen ensimmäinen lausahdus oli ollut: "She's gonna make big money, right?"

Alkuvuodesta puolestaan piilaaksolainen ex-pomoni, amerikkalainen hänkin, halusi tavata lounaan merkeissä. Pari vuosittaista lounastapaamista on ollut meillä traditiona, mutta nyt ex-pomoni sanoi sille olevan erikoissyyn: juhlistaisimme esikoiskirjaani. Mikäpä siinä, mukava syy nauttia maukas lounas yhdessä ja vaihtaa jälleen kuulumisia, ajattelin. 

Lounaalla ex-pomoni halusi kuulla kirjani julkaisemisesta "kaiken", mutta heti alkuun hän esitti tiukan kysymyksen: "Myykö kirjasi hyvin?" 

Tässä vaiheessa minun oli pakko tuoda keskusteluun hiukan perspektiiviä: Kirjani on suomenkielinen, joten myös sen markkinat ovat globaalisti (ja ehkäpä pomoni tapauksessa täältä päin maailmaa) katsottuna hyvin, hyvin pienet. Lisäksi kerroin hänelle hiukan kokemuksiani suomalaisen kustantamomaailman koukeroista ja että pienen kustantamon tuntemattomana esikoiskirjailijana saa tehdä todella kovasti töitä, että saisi kirjansa missään edes näkyviin.

Ehkäpä amerikkalaisilla kirjamarkkinoilla esikoiskirjailijan on toden totta mahdollista tehdä heti ensiteoksellaan "big money". Lukijakuntaa riittää englanninkielisille kirjoille huomattavasti enemmän ja jos tähdet taivaalla (sekä järeä markkinointikoneisto) ovat kunnossa, voi edessä olla nopea ja nousujohteinen tie kuuluisaksi asti. Se tunnettu American Dream.

Toisaalta, olen saanut samanlaisia kysymyksiä myös suomeksi. Aionko siis rikastua kirjani julkaisemisella? Ja vieläpä nopeasti? Jos olen päässyt jatkamaan keskustelua kysyjien kanssa, on käynyt ilmi, että vääriä oletuksia on valloillaan runsaasti. Ja niinpä tällaiselle postaukselle oli mielestäni paikkansa. Nyt on siis luvassa hiukan realiteetteja, jotka laskevat harhakäsityksiä pilvilinnoista maankamaralle.

Kuvakaappaus tältä viikolta Bookbeatin luetuimpien nykyromaanien listasta. Todella nimekkäiden kirjailijoiden kirjojen kanssa saa esikoisteokseni painia, mikä on hieno juttu! Mutta huomaattekos, vaikka kirjani on ollut e-kirjana jo noin 1,5 kuukautta, se on edelleen tämän blogipostauksen julkaisuhetkeen mennessä saanut niin vähän arvioita, ettei arvioiden keskiarvo tule vielä näkyviin tähän koostelistaan. Tähänastisista arvioista jo kiittäen, mutta lisää vielä kaivattaisiin. 

Mistä kirjailijan tulot siis koostuvat?

Anna-lehdessä julkaistiin vastikään sopivasti artikkeli, jossa avattiin kirjailijan tulonmuodostusta. Sen mukaan vuonna 2023 suomalaisen kirjailijan mediaanitulo oli 1 713 euroa vuodessa. Tulo oli laskenut viidessä vuodessa 25 prosenttia. Syinä tähän ovat olleet mm. mediaanipalkkioiden pienentyminen ja kirjasesonkien lyhentyminen. Ja kyseessä on todellakin mediaani. Nimekkäät ja brändäyksessään onnistuneet kirjailijat ansaitsevat totta kai huomattavasti paremmin, ja sitten on meitä, jotka eivät juurikaan saa kirjatuloillaan ns. edes leikkelettä leivän päälle. 

Yksi osa kirjailijan tuloista syntyy myydyistä kirjoista. Annan artikkelin mukaan niistä saa tuloa keskimäärin 2,68 eur/kirja. Tämän lisäksi tuloja kertyy kirjastolainauksista, joista Sanasto maksaa kirjailijoille keskitetysti kerran vuodessa. Lainauskorvauksen suuruus päätetään jokaiselle vuodelle erikseen. Ja mikä käymissäni keskusteluissa on tullut monelle yllätyksenä: vuonna 2024 korvaus oli suuruudeltaan vain 0,30 eur/lainaus. Monella oli ollut ennakkoon käsitys, että korvaus olisi huomattavasti suurempi. Vuoden 2025 lainauskorvausta ei vielä ole päätetty, mutta suuruusluokka tulee olemaan sama.

Tähän väliin havainnollistava esimerkki: Oletetaan, että kaupungin A kirjastossa on kirjaani saatavilla yksi kappale. Vaikka kirja olisi koko vuoden vuorollaan eri lukijoilla lainassa ja jokainen lainaaja pitäisi sitä hallussaan yhden kuukauden eli oletetaan, ettei kirjaa palauteta myöhässä, on kirjaani mahdollista lainata vuoden aikana korkeintaan 12 kertaa. Ja tästä minulle ropisee lainauskorvausta hulppeat 3,60 euroa. Summa, josta maksan vielä verot.

Lisää mahdollisia yllätyksiä

Myös Sanaston maksuaikataulu on tullut monelle yllätyksenä, kun olen siitä maininnut. Sanasto maksaa pääosan lainauskorvauksista aina lokakuussa, jolloin tilitetään edellisen vuoden korvaukset. Kun oma kirjani julkaistiin lokakuussa 2024, tulen saamaan siitä mahdolliset ensimmäiset lainauskorvaukset lokakuussa 2025 eli siis vuosi kirjani julkaisun jälkeen.

Minut puolestaan yllätti se, kuinka kauan saattoi vierähtää aikaa ennen kuin kirjani pääsi Suomessa eri kirjastoihin lainattavaksi asti. Uunipelti-identiteetti löysi tiensä usealla paikkakunnilla kirjaston hyllyyn vasta joulukuussa, toisiin vasta tammi- tai helmikuussa, joten lainauksia ennätti vuoden 2024 puolella tulla korkeintaan yksi yhtä kirjaa kohden. Eli se huikeat 0,30 euroa verotettavaa tuloa minulle, wuhuu! 

Kohdallani on siis hyvin paljon mahdollista, ettei vuonna 2024 kirjastolainausten korvaus edes ylitä Sanaston tilitysten minimirajaa 10 euroa. Tässä tapauksessa tulen siis saamaan ensimmäiset korvaukset vasta lokakuussa 2026. Siis kaksi vuotta kirjani julkaisun jälkeen.

Lainauskorvaukset maksetaan näin ollen pitkällä viiveellä, joten äkkitienaamisen kanava ne eivät todellakaan ole. Mutta hienoa, että korvauksia Suomessa sentään maksetaan ja myös meille ulkosuomalaisille. 

Ääni- ja e-kirjat sekä muut mahdolliset tulomuodot

Nykyisin kirjoja kulutetaan myös paljon e- ja äänikirjoina. Annan artikkelin mukaan niistä saatava tulo on keskimärin 0,53 euroa/luku- tai kuuntelukerta. Äänikirjojen kohdalla pitää huomioida, että osa tulosta menee äänikirjan lukijalle. Näin ollen kirjailija ei saa tuloa kokonaan, ellei ole itse myös lukenut kirjaansa. (Edit: Äänikirjamaailmaa paremmin tuntevat korjasivat, kiitokset heille: Kirjailija saa kokonaisuudessaan tuon 0,53 euroa/kuuntelukerta. Kustantamot maksavat äänikirjojen lukijoille erikseen ja lisäksi uuden lain mukaan heille maksetaan kirjastolainoista oma osuutensa, mutta sekään ei koverra kirjailijan osuutta pienemmäksi.)

Yhtenä suurena tulonlähteenä kirjailijalle voi myös olla erilaiset apurahat, mutta niiden saanti on todella hankalaa. Hakijoita on luonnollisesti paljon ja jaettavaa rahaa vähän suhteessa hakijamääriin.

Lisäksi kirjailija voi saada tuloja tilatuista esiintymisistä esimerkiksi messuille tai tapahtumiin, tai jos hänen tekstejään käytetään vaikkapa oppikirjoissa, lausutaan hänen kirjoittamansa runo radiossa tai televisiossa jne.

Tässäkin Bookbeatin listalla kaikilla muilla kanssakirjailijoilla on julkaistu teoksesta myös äänikirjaversio, joka edesauttaa saamaan lisää lukijoita, tässä tapauksessa kuuntelijoita.

Mutta millaisia kompastuskiviä olen kokenut, kun asun täällä Yhdysvalloissa, kaukana Suomesta?

Ulkosuomalaisena kirjailijana

Kun julkaisee kirjan suomeksi Suomessa, mutta asuu itse toisella puolella maapalloa, syntyy omat haasteensa. Edellä mainitut, tilatut kirjailijavierailut ja -esiintymiset ovat käytännössä olleet kohdallani poissuljettuja, koska kustannus lähteä yksittäiseen tapahtumaan esiintymään täältä USA:n länsirannikolta nousisi valtavan korkeaksi. Ulkosuomalainen voi myös viettää Suomessa vuosittain vain rajoitetun ajan, joten oleskeluaika Suomessa on laskettava kalenterista. Tämä tarkoitti omalla kohdallani, että vain kuukauden mittaiseen Suomi-visiittiin oli yritettävä sulloa kirjan markkinointitapahtumia mahdollisimman monta. Olisi ollut huomattavasti mielekkäämpää, jos noita tapahtumia olisi voinut ajoittaa kalenteriinsa hiukan väljemmin. Monelle ulkosuomalaiselle jo tuo kuukausi Suomessa olisi sula mahdottomuus.

Sain onnekseni kuitenkin järjestymään loka-marraskuulle peräti neljä eri kirjatapahtumaa kolmella eri paikkakunnalla, mutta tottahan niiden järjestämisestä tarjoiluineen ja kulkemisista eri paikkakuntien välillä syntyi myös kustannuksia. Ja nämä maksoin kaikki omasta pussistani, sponsoria "kirjakiertueelleni" ei ollut. Mutta tätä ei pidä käsittää väärin. Nämä kaikki minä ehdottomasti halusin järjestää, koska olihan kyseessä esikoisteokseni. Halusin juhlistaa sitä mahdollisimman monen ystävän ja sukulaisen kanssa. Ja kuinka mahtavia jälleennäkemisiä ja kohtaamisia kirjatapahtumieni aikana syntyikään! Niistä olen iloinnut pitkään.

Tuolla Suomi-visiitillä aika ja rahkeet eivät kuitenkaan harmillisesti riittäneet enää useampiin kirjastovierailuihin. Tähän tulen tekemään pienen korjausliikkeen nyt touko-kesäkuussa, sillä olen saanut sovituksi kirjailijavierailut sekä Oulun Pekurin kirjastoon (ti 27.5.) että Helsingin Oodiin (su 1.6.). Tervetuloa moikkaamaan, jos olet kulmilla!

Täällä Yhdysvalloissa puolestaan suomalaiset lukijat ovat valtavankokoisessa maassa harvassa ja hajallaan. Vasta kun kirjani julkaistiin e-kirjana, oli se monelle USA:n suomalaiselle mahdollista ottaa lukulistalleen. Lisäksi pienten onnenkantamoisten seurauksena ja ystävien avustuksella järjestyi alkuvuodesta pienet kirjailijatapaamiset myös San Diegossa ja Seattlessa. Paikkakunnilla, joille olin matkustamassa joka tapauksessa. Kiitos asianosaisille, jos luette tämän. 

Messuja ja valmennuksia jää väliin myös osallistujana

Olen myös kokenut täällä kaukana Suomesta asuvana, että jään monista hienoista tilaisuuksista ja kirjoittajakursseista paitsi. Kaiholla olen katsellut kuvia, kuinka kirjamessut eri paikkakunnilla Suomessa ovat vetäneet salit täyteen. Ne olisivat upeita paikkoja verkostoitua, kuulla alan suomalaisista trendeistä, tavata kirjailijoita ja kustantamoväkeä ja yhtenä tärkeänä, hakea inspiraatiota. 

Myös monet mielenkiintoiset kirjoittajakurssit on pitänyt sivuuttaa. Kursseja on toki tarjolla paljon myös täällä Yhdysvalloissa ja verkossa. Monilla kursseilla luetaan ja arvioidaan toisten kurssilaisten tekstejä, ja koska itse kirjoitan ja haluan jatkossakin kirjoittaa vivahteikkaalla suomen kielellä, ei englanninkielisestä kurssista saa todellakaan kaikkea hyötyä irti. Katson, että kurssilaisten keskenään jakama vertaistuki sekä toisten tekstien lukeminen ja arviointi olisivat yhtä parhainta antia.

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä ulkosuomalaisen riesana: 

Verotus! 

Kaikki edellä mainitut tulot "hulppeine" lainauskorvauksineen kaikkineen ovat tietenkin verotettavaa tuloa. Ja näin ulkomailla, tai ainakin Yhdysvalloissa asuvalle se onkin mitä kamalin piina. Koska olen asunut USA:ssa jo pitkään, olen verovelvollinen tänne asuinmaahani. Mutta kirjatulojeni kohdalla minulla on "ilo" asioida kahden eri maan verottajan kanssa. Tarvitsen nimittäin Sanastolle ja kustantamolle toimitettaviksi lähdeverokortit. 

Voin nyt kokemuksesta sanoa, että oikeanlaisen verokortin saanti on helpommin sanottu kuin tehty! Kyllähän se ohjeiden mukaan kuulostaa yksinkertaiselta, mutta... Olen käynyt alkuvuodesta peräti 2,5 kuukautta "kirjeenvaihtoa" Suomen verottajan kanssa ja asia on edelleen rempallaan. Asiaan on käytetty jo niin paljon selvitys- ja työtunteja, että kustannuksena se ylittää moninkertaisesti sen veromäärän, mikä omien kirjatulojeni kohdalla on edes kyseessä. Oloni on ollut todella turhautunut, eikä tämä byrokratiapyöritys ole ainakaan kannustava tekijä julkaista esikoisteokselleen jatkoa.

Ote Anna-lehden artikkelista 2.4.2025.

Mikäli yllä oleva pitää paikkansa, voin vakuuttaa, ettei yksikään teistä kadehdi sitä hetkeä, kun näitä Suomessa syntyneitä pieniä kirjatulojani täydennetään Yhdysvaltain veroilmoitukseen. On nimittäin päänvaivatakuu.

Illuusio rikastumisesta

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tätä illuusiota kirjailijan ja myös esikoiskirjailijan rikastumisesta ja toisinaan vieläpä äkkisellaisesta pitää yllä? Yksi mahdollinen voi olla media, joka nostaa menestyneitä kirjailijoita ja joskus jopa heidän tulojaan otsikoihinsa. Mutta tuntuu, että harhakäsitystä kirjailijoiden rikastumisesta edesauttaa myös jokin muu seikka. Mikä se voisi olla, osaatko sanoa?

Toivon kovasti, että ainakin omalta osaltani pystyn tällä postauksellani hälventämään tätä melko yleistä ennakkokuuloa. Lisäksi olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos kirjaa lähtisi alun perin kirjoittamaan rahankiilto silmissä, menisi homma vahvasti hakoteille. En usko tekstiin syntyvän tarvittavaa kirjoittamisen paloa, intoa ja rakkautta, jos jokaisen syntyneen käsikirjoitussivun jälkeen laskeskelisi niitä muhkeita tuloja, joita kirjastaan jo odottaa saavan.

Tällaisia harhakäsitysten oikaisua ja pohdintojani tällä kertaa. Nyt toivotan teille hyvää pääsiäistä, jos sitä juhlaa juhlitte. Minun on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Mielenkiintoisia lukijapalautteita ja e-kirjan julkaisu!

Esikoiskirjani Uunipelti-identiteetti — Piilaakson oppivuodet julkaistiin lokakuun 2024 lopussa. Sen jälkeen olen saanut useampiakin kyselyitä e- ja äänikirjaversioiden mahdollisesta julkaisemisesta. Ja nyt on e-kirjojen ystäville mukavia uutisia: kustantamoni halusi julkaista e-kirjan hiukan alkuperäistä aikataulua aikaisemmin!

Niinpä kirjani alkaa nyt löytyä kaikista lukuaikapalveluista kuten BookBeat, Storytel ja Nextory. Ja nykyäänhän e-kirjoja saa luettavakseen myös joidenkin kirjakauppojen kautta. Ainakin Adlibris ja Suomalainen myyvät myös e-kirjaani.

Tässä kirjani paistattelee takapihamme ilta-auringossa. Toivon mukaan se toisi paistetta yhä useamman lukijan kasvoille, kun on nyt saatavilla myös e-kirjana.

 

Pari pientä pyyntöä

Kun sain tammikuussa kirjani Oulun Suomalaisen kirjakaupan hyllyille, totesi yksi ystäväni, että kyllä se tulee ostetuksi, koska kirja on niin hyvin kirjoitettu. Mutta esikoiskirjailijan ongelmana on usein se, etteivät ihmiset tiedä tällaista ennen kirjan lukemista. Niinpä heidät pitäisi ensin saada kirjaan tarttumaan. Ja tämä totta kai kävisi parhaiten, kun joku kirjaa heille suosittelisi.

Joten minulla olisikin teille pari pientä pyyntöä. Ensinnäkin te, jotka olette jo kirjani lukeneet, niin käykäähän laittamassa kirjastani arviointeja eri kanaviin. Tai vaikka vain se yksi arviointi johonkin. Näitä arviointipaikkoja voivat olla esimerkiksi Goodreads, Suomalaisen kirjakaupan nettisivu kirjani kohdalta ja tietenkin nyt uutena kaikki nämä lukuaikapalvelut. Ja olisi myös tosi kiva, jos vinkkaisit kirjastani nyt myös heille, jotka ovat e-kirjojen kuluttajia. 

Pari julkista palautetta jo pompsahdellutkin

Siinä mielessähän tämä on kirjailijalle varsin jännittävää aikaa, että näitä palautteita saattaa pompsahdella jossakin julki, mutta kirjailija itse ei niistä tietenkään saa mitään ilmoitusta. Niinpä olin oikein iloisesti yllättynyt, kun sekä Suomikaupan että myös Suomalaisen kirjakaupan sivuille oli tullut molempiin yksi palaute. Ja kummatkin olivat täydet viisi tähteä! Jee! Myös sanallista palautetta oli jätetty, mikä oli mukava juttu. Niissä tulee parhaimmillaan aina palanen palautteen antajan persoonaa ja taustaa mukaan.

Lisäksi Goodreadsiin on "ropissut" arvioita kirjastani jo yhden käden sormien verran. Siellä arvioiden keskiarvo on tällä hetkellä 4,4/5 tähteä. 

Henkilökohtaiset palautteet

Ja tottahan kirjailijan mieltä ovat näiden neljän ensimmäisen kuukauden aikana lämmittäneet kaikki ne henkilökohtaisesti saadut lukijapalautteet. Kiitokset niistä. Ne ovat olleet kaikki varsin positiivisia, ja osa palautteista on saattanut minut jopa ihan liikutuksen partaalle. Niin ihanilta ovat tuntuneet saada. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, kuinka yksi blogini lukija totesi itsekin ulkomailla (Euroopassa) asuvana, että kirjani oli mennyt hänellä heittämällä top 10 -kirjan joukkoon!

Samoin yhden ystäväni äiti oli lukenut kirjani ja todennut, että jokaisen vanhemman, jonka aikuinen lapsi on muuttanut ulkomaille, tulisi lukea kirjani. Sekin oli ihana huomio ja palaute.

Magnolia puhkeamassa täyteen kukkaansa helmikuun puolivälissä. Kuvittelenko, vai muodostavatko nuo kukat sydämen?

Mutta putkahtipa palautteiden joukossa minulle myös yksi hiukan yllättävä piirre. Kirjallani nimittäin on ainakin vielä yksi kohderyhmä, jota en itse ollut aiemmin hoksannut ajatella. Erään perheen vanhemmat kertoivat kovasti samaistuneensa kirjassa kuvailemiini ulkosuomalaisena koettuihin tapahtumiin ja elämäntilanteisiin. Lukukokemus oli vienyt heidät aikamatkalle, tuonut heidät takaisin Piilaaksoon, sillä perhe on asunut aikoinaan täällä. Tuolloin heidän oma lapsensa oli ollut vielä niin pieni, ettei hänelle tietenkään ollut muodostunut kattavaa kuvaa, millaista elämä Piilaaksossa oli heidänkin perheellään voinut olla. Niinpä vanhemmat katsoivat teokseni avaavaan tulevaisuudessa Piilaakson elämää myös heidän lapselleen. 

Tämä oli minusta hienosti oivallettu. Itse en tosiaan ollut ollenkaan ajatellut, että kirjastani voisi olla iloa ja kenties jopa hyötyä myös Piilaaksossa aikoinaan asuneiden jälkipolville. 

Tästäkin syystä minusta on erinomaista, että löytyy myös se fyysinen kirja, paperiversio. Kunhan sen vain onnistuu pitämään jälkipolvilleen tallessa. Sillä kukapa sitä osaa ennustaa, missä muodossa kirjoista nautitaan vaikkapa 15 tai 20 vuoden päästä? Ovatko nykyiset e-kirjaversiot yhä saatavilla, jos ja kun eri lukuaikapalveluiden yhdistymiset ja omistukset ovat muuttuneet mahdollisesti moneen kertaan. Vai ovatko kenties hävinneet markkinoilta tyystin? Omalle koneelle tai pilvipalveluihin tallennetut versiot puolestaan ovat voineet kadota jonkin teknisen oikun ansiosta. Onko tulevaisuudessa kenties tarjolla ainoastaan tekoälyn lukemia äänikirjoja? Tai jotakin vieläkin hurjempaa? Nämä ovat vain villejä veikkauksia. Itse en osaa kirja-alan tulevaisuuutta ennustaa.

Tällaisia e-kirjauutisia tällä kertaa. Laitahan siis viimeistään nyt esikoisteokseni lukulistallesi ja anna palautetta. Niitä odotellessa sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Katsaus vuoteen 2024

Jos vuotta 2024 pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin minulle se oli monellakin tapaa juhlavuosi. Se oli myös ihanien tapaamisten ja yhden unelman toteutumisen vuosi. Mutta jottei elämä kuulostaisi liian makealta, niin kyllä viime vuoteeni kuului paljon myös sitä kuuluisaa verta, kirjoitushikeä ja jopa kyyneliä. Ja myös täysin yllättäviä suru-uutisia.

Rakettien pauketta vuoden 2025 ensimmäisinä minuutteina. San Franciscossa oli ilotulituksen aikaan tosi järeät turvatoimet ja hyvä niin. En muista ennen nähneeni niin valtavasti poliiseja.

Vuosi käyntiin

Vuosi 2024 pääsi alkamaan minulle mitä ihanimmissa merkeissä. Olimme ystäväpariskunnan kanssa lomamatkalla ja vuosi vaihtui lempikaupungissani Buenos Airesissa. Lisäksi tammikuun heti ensimmäisiin päiviin liittyi kutkuttavaa tunnelmaa, sillä olin saanut vuoden 2023 viimeisenä päivänä kustantamosta sähköpostin mahdollisesta yhteistyöstä. Ja kuten monet teistä lukijoistani tietävät, nyt ollaankin jo tässä: esikoiskirjani Uunipelti-identiteetti - Piilaakson oppivuodet on tullut uunistaan ulos. 

Kevät

Ennen kirjan julkaisua tapahtui kuitenkin monenmoista. Keväästä jäivät kirjoitusprojektini lisäksi mieleen jopa hiukan erikoiset tapaamiset. Saimme ensinnä ystävän Suomesta työmatkalle San Franciscoon ja vietimme viikonlopun yhdessä kaupunkia esitellen. Hänellä oli mukanaan myös kollega, jota emme entuudestaan tunteneet. Hänen sukunimensä oli hitusen harvinaisempi ja ukkokultani päätyi lopulta kysymään, sattuiko tämä olemaan sukua ukkokultani lukioaikaiselle äikänopettajalle. Ja kas, kollega oli tämän opettajan poika! Ihan käsittämätöntä! Jälleen kerran tuli osoitettua, kuinka maailma onkaan pieni. Tätä yhteensattumaa olen kyllä hymyillyt ja hämmästellyt monta kertaa jälkikäteen. 

Keväälle osui myös muita harvinaisempia tapaamisia. Saimme nimittäin viettää aikaa peräti kolmen sellaisen eri ystävän, Amerikan-sukulaisen tai tuttavan kanssa, joita emme olleet tavanneet 9-10 vuoteen! Monet teistä kenties muistavat blogistani tai ovat lukeneet kirjastani eloonjäämistaistelusta Kuolemanlaaksossa. Ja kuinka onnettomuuspaikalle saapui useiden tuntien jälkeen ensimmäinen apujoukko, jossa yksi henkilö oli valokuvaaja. Tämä valokuvaaja otti yllättäen viime keväänä yhteyttä ja minä tapasin hänet nyt ensimmäistä kertaa onnettomuuden, siis 9,5 vuoden tauon jälkeen! Oikein mukava ja mieleenpainuva tapaaminen sekin.

Kesä

Kesällä meillä oli onni päästä käymään Suomessa. Omalla kohdallani kaikki ei mennyt aivan suunnitellusti, sillä Suomi-viikkoihin osui myös todella hektinen vaihe editoida käsikirjoitustani. Mutta onneksi aikaa jäi mukavasti myös ystävien ja sukulaisten tapaamiseen. Kesällä kävin myös neuvotteluissa kustantamossani, missä tehtiin kaksi isoa päätöstä. Kirjastani ei tulisikaan tarinallinen tietokirja, vaan kaunokirjallinen romaani. Lisäksi jatkaisin tekstin editointia kesän jälkeen vielä toisen kustannustoimittajan kanssa.

Syksy

Elokuussa aloitin yhteistyön uuden kustannustoimittajan kanssa. Kirjani julkaisuajankohta oli jo lyöty lukkoon ja tuo päivämäärä lähestyi vinhaa vauhtia. Niinpä viimeiset isohkot muutostyöt tekstiin vaativat pitkiä päiviä koneen ääressä. Paukutin näppäimistöäni kiitettävästi elo- sekä syyskuun. Ja vielä vähän lokakuussakin. Syyskuun alussa saimme vieraan Suomesta ja teimme pidennetyn viikonloppuretken Etelä-Kaliforniaan. Se toi mukavan, ja ainoan, hengähdystauon syksyn tiiviiseen kirjoitusrupeamaan. 

Loppuvuodesta juhlittiin

Lokakuussa täytin tasakymmeniä ja armas ukkokultani oli järjestänyt minulle yllätyssynttärit ja -matkan Portugaliin. Joskin lähestyvien kirjanjulkkareiden vuoksi yllätystä täytyi lopulta raottaa etukäteen jo ihan lentojärjestelyiden vuoksi. Portugalista ukkokultani oli vuokrannut talon, jonne saapui ystäviäni Suomesta juhlistamaan syntymäpäivääni. Se oli ihana ja muistorikas juhlaviikonloppu.

Portugalista matkasin Helsinkiin kirjani virallisiin julkkareihin. Tämän jälkeen minulla oli Suomessa vielä neljä muuta tapahtumaa, joissa joko juhlistimme kirjaani ja/tai kerroin elämästäni Yhdysvalloissa. Kuudes tilaisuus oli joulukuussa Piilaaksossa.

Ja kun postaukseni alussa mainitsin tapaamiset, niin uskokaa tai älkää, laskujeni mukaan noihin kaikkiin kirjakiertueeni tapahtumiin osallistui lopulta liki 200 ihmistä! Ja ei, kaikki eivät todellakaan ostaneet kirjaa, enkä näin olettanutkaan, mutta ajankäyttö ja -kulu tapahtumissa pääsivät minut ensikertalaisen yllättämään.

Antakaas, kun kuvaan teille tämän ajankäyttödilemman matematiikan avulla: Jokainen tilaisuus kesti noin 2-2,5 tuntia. Ainoastaan yhteen näistä tilaisuuksista osallistui vain kymmenkunta henkilöä, mutta muissa tyypillinen osallistujamäärä oli 30-40 tai jopa hiukan yli. Tilaisuuksissa oli ohjelmaa, esimerkiksi haastattelua kirjastani, aina ensimmäisen tunnin ajan ja sen jälkeen luvassa oli vapaata seurustelua, tarjoilujen nauttimista ja myös kirjan signeerausta. 

Vasta Helsingin virallisten julkkareiden jälkeen tajusin, kuinka tiiviitä nuo tapahtumat tulisivat minulle olemaan. Nimittäin ohjelmaosuuden jälkeen yritin jäljellä olevan 90 vapaan seurusteluminuutin aikana totta kai vähintäänkin jututtaa jokaista vierasta. Ja tämähän siis tarkoitti noilla väkimäärillä ainoastaan 2-3 minuuttia/vieras! Niinpä tapahtumat olivat minulle melkoista, jopa läkähdyttävää "speed datingia". Mutta ihanaa sellaista! Päällimmäisenä oli tietenkin se kiitollisuus ja ilo tavata kaikkia, edes lyhykäisesti, ei niinkään oma "hengästyminen".

Lisäksi huomasin, että tällainen kirjan juhlinta oli mitä mainioin tapa saada yhteen iloisissa merkeissä niin ystäviä, sukulaisia kuin vanhoja koulukavereitanikin. Myös heitä, joita en Suomi-vierailuilla ole ennättänyt tapaamaan vuosiin. Tapasin jopa 30 vuoden tauon jälkeen entisen kilpatanssiparini ja vieläkin useamman vuoden takaa ihka ensimmäisen hoitotätini! Hän oli nähnyt ilmoituksen kirjaston mainoksissa ja tuli sen ansiosta paikalle. Niinpä noista kirjakiertueeni tapaamishetkistä on riittänyt ihanaa muisteltavaa ja hymyjä jälkikäteen vielä useaan kertaan. Onneksi ystävät ja tuttavat ottivat paljon valokuvia, joihin on ollut kiva palata.

Jossakin vaiheessa Suomen-kiertuettani huomasin yhteensattuman ja minua huvitti. Olin saanut kustantamon yhteydenottoviestin Buenos Airesiin ja Suomessa kuskasin eri tilaisuuksiin kirjojani Buenos Airesista ostamassani matkalaukussa.

Vaati myös veronsa

Loppuvuoden tiukkatahtinen aikataulu ja se, ettei suunnitelmissa kärsinyt oikein olla särkymävaraa, aiheuttivat omanlaisensa paineen, jopa stressin. Suomessa kaikki viisi tilaisuutta tapahtuivat 22 päivän sisään. Ja kaikkien tilaisuuksien omatoiminen järjestäminen tarjoiluineen kaikkineen oli oma ponnistuksensa sekin. (Kuudennen Piilaaksossa järjestivät suloiset ystäväni.) 

Niinpä kroppanikin sitten tahtoi loppuvuoden aikana viheltää peliä paussille useampaankin kertaan. Sairastin nimittäin nuhaflunssaa useammin kuin varmaan viiteen vuoteen yhteensä. Parissakin eri kirjatilaisuudessani oli pelkona, onko minulla edes ääntä, millä puhua, tai joudunko koko ajan niistämään nenääni, mutta onneksi niistäkin hetkistä selvisin. Viimeisimmän pöpön onnistuin keräämään meidän epäonniselta paluumatkalta Belgiasta Amsterdamin kautta kotiin.

Elämyksiä vuoteen 2024 antoivat myös esimerkiksi Madonnan ja Rolling Stonesin keikat sekä vierailu Naton päämajassa Belgiassa. Alueelta ei luonnollisesti saanut kuvia ottaa, mutta muistoksi jäi tämä kulkulupa, jolla pääsi päämaja-alueen porteista sisään. Kuvanottohetkellä oli syytä olla vakavana, kuten kuvastani näkyy. :-)

Joulu ja uusivuosi

Tiesin etukäteen loppuvuodesta tulevan itselleni kovin tiukkatahtisen, joten jouluksi olimme varanneet rentouttavan loman Väli-Amerikkaan. Kun sieltä palasimme, odottikin meitä jo kutsu vuoden vaihtumisen juhlintaan ystäviemme luona San Franciscossa. Vietimme siellä yhden yön staycationin. Saimme Piilaaksoon syksyllä vihdoinkin Caltrainin sähköjunat, joten junamatka San Franciscoon taittui meiltä kotona nyt nopeammin, ekologisemmin ja hiljaisemmalla kyydillä.

Hidas käynnistyminen vuoteen 2025

Kun nyt tammikuussa mittailin kolmea kuukautta elämässäni taaksepäin, huomasin viettäneeni enemmän aikaa poissa kotoa kuin kotona. Ja ilmeisesti tämän vuoksi takaisin omaan arkeen sujahtaminen on tuntunut nyt erityisen hankalalta. Ja tästä syystä vuoden ensimmäisen blogipostauksenkin aikaansaanti venähti. Mutta eiköhän se tästä ala tämäkin vuosi taas rullaamaan!

En ole tehnyt suurempia uudenvuodenlupauksia, mutta pieniä ja hyvin maanläheisiä tavoitteita itselleni asetin. Haluan leipoa taas pitkästä aikaa pataleipää, sillä pitkä kirjoitusprojektini sysäsi kaikki leipomiseni aivan minimiin. Lisäksi haluan opetella tekemään oikein maukasta tabbouleh-salaattia. En ole sitä vielä koskaan ennen itse valmistanut. Jos on vinkkiviitosia, niin kertokaa ihmeessä. Ja tottahan toivon, että kirjani tavoittaisi monta monituista lukijaa tämän vuoden aikana. 

Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Ouluun vielä sellaiset terveiset, että Suomalainen on nyt tilannut kirjaani ja muutamat kappaleet ovat tulossa myyntiin Valkean ja Ideaparkin kirjakauppoihin. OUTI-kirjastoissa on (näin esikoiskirjailijan näkökulmasta mukava) varausjono. Mutta saa kirjani sieltäkin, kun jaksaa hiukan odottaa. Oulun yliopiston kirjastossa on juuri tällä hetkellä yksi kappale lainattavissa.

Uunipelti-identiteetti — Ensimmäiset lukijapalautteet ja mistä kirjaani saa käsiinsä?

Vauhdikas kirjakiertueeni Suomessa alkaa olla loppusuoralla ja sitä kautta monet ystäväni, ex-kollegani, tuttavani, sukulaiseni ja muutama tuntematonkin on jo saanut esikoiskirjani käsiinsä. Ja mikä hassujen sattumien summa, sain ilon ojentaa kirjani yhdelle pitkäaikaiselle, mutta itselleni ennestään tuntemattomalle blogilukijallenikin ihan henkilökohtaisesti täällä Oulussa. Meillä oli "romanttisesti" treffit sovittuna oululaiselle huoltoasemalle, hihih.

Kirjani kansikuva vielä kerran muistutuksena, että sen osaa tunnistaa mahdollista hankintaa tehdessä tai kirjastosta lainatessa. Graafikkona toimi Iiris Kallunki.

Useimmat saivat Uunipelti-identiteetin hyppysiinsä illalla kirjatilaisuuksieni päätteeksi. Ja aika moni aikoi kurkata kirjani sisältöä vielä samana iltana, ainakin sen ensimmäisen luvun verran. Ja siitäpä satelikin jo useammat ensikommentit: teksti tempaisi mukaansa eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään, vaikka uni jo silmäluomia painoikin. Jotkut sanoivat suorastaan ahmineensa tekstiäni. Nämä viestit olivat ihanaa kuultavaa. Olin ainakin onnistunut saamaan tekstiin niin sanotusti hyvän tahdin, eikä lukeminen tuntunut tahmealta. Myös tekstin sujuvuudesta on tullut mainintoja, kiitos vain. 

Ja kuinka mahtavaa, kun parikin henkilöä ilmoitti, etteivät ole juurikaan lukeneet kirjoja viime vuosina, mutta Uunipelti-identiteetti sai sellaiseen tarttumaan. Myös he ovat tykänneet lukukokemuksestaan.

Täällä Suomessa minua on nyt ilahduttanut suorastaan leikkokukkien meri! Sain valtavasti ihania onnitteluja myös kukkien muodossa. Kiitos!

Entäpä kirjani sisältö? Kirjassani on kolme pääteemaa: minun ja ukkokultani tarina fiktion keinoja hyödyntäen, havaintoja ja kokemuksia piilaaksolaisesta arjesta sekä muutamien yleisten Yhdysvalloissa tai Piilaaksossa asumiseen liittyvien harhakäsitysten oikominen. Nämä teemat eivät käy täysin selvästi ilmi esikoiseni takakansitekstistä, joka siis näytti seuraavalta:

Kirjaani on sanottu hyvällä tavalla elämänmakuiseksi ja todella mielenkiintoiseksi tarinaksi, joka on saanut jotkut pyrskähtelemään välillä naurusta. Osa on puolestaan lukiessaan vähän liikuttunutkin. Muutamat itse ulkomailla, joko Piilaaksossa tai muualla Yhdysvalloissa asuneet ovat antaneet kehuja valitsemistani aihepiireistä. Parikin Piilaaksossa aiemmin asunutta ovat samaistuneet moniin pohdintoihini ja havaintoihini kirjassa. Ja yksi muualla Yhdysvalloissa aiemmin asunut totesi, että aivan kuin olisin kirjoittanut kirjani alkupuolelle hänen ja vaimonsa ajatuksia. On ollut mukava kuulla, että teksti on nostattanut lukijoille omia ulkomaanvuosien muistoja mieleen. Ja uskoisinkin, että sisältö voisi olla kiinnostavaa myös muille ulkosuomalaisille. 

Moni oli kuitenkin estynyt osallistumasta järjestämiini kirjatilaisuuksiin ja olenkin nyt saanut kyselyitä, mistä kirjaani oikein saa hankituksi. Niinpä päätin jakaa tiedon kaikille yhteisesti täällä blogissani.

Oulu

Oulussa kirjaani saa "ystävämyyntipisteistäni" Linnanmaalta (Oulun yliopisto), Karjasillalta ja Nokelasta. Heiltä ostettuna 340-sivuisen, kovakantisen ja signeeratun kirjani hinta on 25 euroa. Jos olet kiinnostunut tästä hankintavaihtoehdosta, niin laita minulle viestiä ja kerron lisää. Marras-joulukuussa kirjaani on myös hyllyssä Ruskon Gneissitiellä Mall of Femissä hintaan 27 euroa. Kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa myymälään! Lisäksi kirjaani voi joulukuussa ostaa parista eri joulumyyjäisistä Kellossa ja Myllyojalla. Oulun Suomalaisessa kirjakaupassa kirjani on tällä hetkellä ainoastaan tilaustuote. (Edit: Oulun Suomalaisen Valkean ja Ideaparkin toimipisteisiin kirjaani on tulossa myyntiin tammikuussa 2025. Myös Rauman Suomalaisessa kirjaani on saatavilla.)

Helsinki ja muu Suomi

Helsingissä kirjaani saa Kulttuurikulmasta (osoite Liisankatu 19) sekä Mariankadun Rosebud-kirjakaupasta. Ympäri Suomen kirjani on kuitenkin tilattavissa kaikista verkkokirjakaupoista, kustantamoni sivuilta sekä Prisman verkkokaupasta. Ja jos kirjaa ei halua omaksi, niin kannattaa tehdä hankintaehdotus omaan lähikirjastoon. 

Ulkomaat

Ja ulkosuomalaiset, teitäkin olen ajatellut. Tuon kirjoja mukanani Piilaaksoon, missä järjestetään kirjatilaisuus 5.12. Nordic Innovation Housella Palo Altossa. Ennakkoilmoittautumisia pyydetään tämän tapahtumalinkin kautta. Muualla ulkomailla kirjani on kenties kätevin tilata Suomikaupan kautta. Teos löytyy heidän verkkokaupasta marras-joulukuun ajan eli samalla, jos tilaa jouluherkkuja, voi tilaukseen liittää myös mukavaa joululukemista. Käsitykseni mukaan myös osa verkkokirjakaupoista toimittaa ulkomaille. 

e- ja äänikirja

Myös kirjan e- ja äänikirjaversioita on kyselty. Näillä näkymin e-kirja julkaistaneen loppukeväästä tai alkukesästä 2025. Äänikirjan kohtalo on vielä avoinna. 

Liitän tähän loppuun vielä viimeisimmän palautteen kirjastani. Sen antoi ex-kollegani:

"Olipa antoisa katsaus Piilaakson elämään! Paikallisen työelämän kiemurat yllättivät useamman kerran. Pidän tavastasi kirjoittaa. Sinulla on tosiaan taito havaita ja ihmetellä arkisia asioita ja pukea havaintoja sanoiksi.
Minulla ei juurikaan ole kosketuspintaa Amerikkaan, ainakaan vielä. Mutta kuulostipa tutulta, miten kuvasit kulttuurishokkia ja paikallisille (ja pitempään maassa asuneille) itsestäänselvien asioiden oppimista. Vieraassa maassa ja uudessa arjessa mikään ei ole varmaa, mutta kaikesta voi selvitä."

 

Olenkin pyrkinyt sanomaan kaikille kirjani hankkineille, että otan mielelläni palautetta vastaan. Ja erityisesti olen kertonut, että jos lukijana et pidä kirjastani, niin kerro siitä minulle. Mutta jos pidät, niin kerro siitä minulle ja ainakin yhdelle ystävällesi tai tuttavallesi eteenpäin. 

Siispä lukemisiin, blogini seuraajat. Ja kyllä, myös blogini jatkuu. Sitäkin on muutama kaiken tämän kirjatohinan keskellä toivonut, kiitos. Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Blogini 10-vuotisarvonnan voittaja löytyi. Ja eipä olisi arpaonni voinut juuri paremmin osua: Uunipelti-identiteetti lähti postitse blogini pitkäaikaiselle lukijalle Seinäjoelle. Onnittelut vielä kerran!

Blogi 10 vuotta!

Nyt on kuulkaas ollut monella tavalla juhla-aikaa. Lokakuussa juhlin ensin pyöreitä synttärivuosiani, sen jälkeen sain kilistellä skumppalasillista esikoiskirjani julkistustilaisuudessa Helsingissä ja tänään 4. marraskuuta blogini täyttää pyöreät kymmenen vuotta!

Poks, poks, poks, sanovat nyt kuohujuomapullot! Tämän pullon sain lahjaksi kirjani valmistumisesta.

On pitkälti tämän blogin ja ennen kaikkea teidän innokkaiden lukijoiden ansiota, että lopulta tarinoitani ja havaintojani ulkosuomalaisen elämästä Piilaaksossa päätyi ihan kirjaksi asti. Iso kiitos siis teille kaikista kannustavista kommenteistanne näiden 10 vuoden aikana.

Tunteita ja täpäriä tilanteita

Viime viikkoina on ollut pinnassa paljon suuria tunteita. Armas ukkokultani järjesti minulle ensinnäkin aivan ihanat yllätyssynttärit. Seuraavaksi tunteita positiivisessa ja jännittävässä mielessä kuohautti tietenkin kirjani viralliset julkkarit. Niistäkään ei puuttunut vauhtia ja puolivaarallisia tilanteita. Olin tehnyt julkkaripaikan tilavarauksen ja alustavat tarjoilupyynnöt jo loppukesästä, mutta kun menin edellisenä päivänä varmistamaan tilat ja päivittämään lopullisen osallistujamäärän tarjoiluja varten, ei paikan päällä oltukaan muistettu kertoa henkilökunnalle tilaisuudesta mitään. Kaikki esivalmistelut olivat vielä tekemättä. Pientä punaista paniikkinappulaa siinä sai Korpela painaista. Mutta onneksi kaikki hoitui lopulta mallikkaasti, kiitos topakan työntekijän, joka oli paikalla.

Mutta eipä tässä vielä kaikki. Nimittäin sattumusten seurauksena sain itsekin painovalmiin kirjan käsiini vasta 30 minuuttia ennen julkkarijuhlan alkua! Kyllä siinä kädet hikosivat! Kirjalaatikot olivat avaamattomia ja menin vielä vitsailemaan, oliko tarkistettu, että sisällä on varmasti myös oikea kirja. Noh, kun sitten avasin ensimmäisen laatikon, jäi minulla pari pumpunlyöntiä välistä. Laatikossa oli päällimmäisenä matematiikan oppikirja! Mutta huh, se olikin vain oppikirjan laminoitu kansilehti, joka oli laitettu kirjojen suojaksi laatikkoon. Sen alta löytyi sitä mitä pitikin.

Lisäksi jo nyt viikonloppuna sain vastaanottaa kirjani lukijoiden ihka ensimmäisiä palautteita. Ovat olleet liikutuksen hetkiä. Ja tämän osalta jännät ajat tietenkin jatkuvat. Varsinkin, että milloin tulevat ne ensimmäiset haukut. Tähänkin kun täytyy yrittää jotenkin varautua. 

Kirjakiertueenihan jatkuu tällä viikolla Oulussa, joten jännättävää, järjesteltävää, ehkä jopa vähän stressattavaakin riittää vielä myös tästä eteenpäin. Niinpä näiden suurien tunnemylläköiden ja järjestelykiireiden keskellä olin nyt jollakin tapaa vähän sanaton tai kyvytön keskittämään tätä blogipostaustani ainoastaan otsikon mukaisesti blogini synttäreihin.

Oulussa on ollut nyt marraskuuksi ehkä jopa poikkeuksellisen aurinkoisia päiviä. Heti minun toisena Oulu-aamuna maahan oli satanut ohut ensilumi ja huomasin, että minulle se oli ensilumi kolmeen vuoteen.

Mutta hei, kyllähän 10-vuotinen blogitaival on vähintäänkin arvonnan arvoinen! Joten jatketaanpa blogissani vallinneita arvontaperinteitä: Se lukija, jonka kohdalla blogisivuston sivunäyttöjen lukumääräksi tulee 381 000, voittaa esikoiskirjani. Halutessaan sen saa omistuskirjoituksella. Ottaisin mielelläni tuosta tasaluvusta kuvakaappauksen todisteeksi, mutta jos se jää uupumaan, niin ei huolta, kannattaa silti ottaa yhteyttä. 

Lopuksi haluan vielä ilmoittaa ulkosuomalaisille kirjastani kiinnostuneille mukavia ennakkouutisia: tulen saamaan kirjaani erän tilattavaksi myös Suomikaupan kautta. Eli samalla, kun tilaa joulusuklaita tai muita herkkuja marras-joulukuussa, voi tilaukseen liittää mukaan myös Uunipelti-identiteetti — Piilaakson oppivuodet -teoksen joululukemiseksi. Kirja tulee heidän verkkokauppansa tilausvalikoimaan arviolta tämän viikon loppupuolella. (Piilaaksoon toki tuon kirjaerän 5.12. pidettävään kirjaesittelytilaisuuteen.)

Mutta nyt jäädään jännäämään, kenelle arpaonni blogini 10-vuotisarvonnassa osuu! Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Sivunäyttöjen lukumäärä näkyy automaattisesti sivun oikeassa laidassa, jos blogin avaa tietokoneella. Jos taas kännykällä, niin skrollaamalla aivan sivun loppuun näkyy "Näytä internetversio". Klikkaamalla siitä saa tuon saman näkymän kuin tietokoneella avatessa.