Kahvipapusäkkejä ja cayennepippuria — kuvia kahdelta viime viikolta

Osuin kesällä Oulussa sattumalta samaan lounaspaikkaan ja lähes viereiseen pöytään entisen oppilaani kanssa. Vaihdoimme jonkin aikaa kuulumisia. Keskustelumme päätteeksi hän totesi, kuinka mukavaa hänestä on lukea blogiani, sillä niin moni asia tai tapa eroaa suomalaisesta vastaavasta. Palaute oli totta kai ihana kuulla, kiitokset vielä, mutta sai minut miettimään, tunnistanko kalifornialaisessa arjessani enää helposti näitä eroavaisuuksia. Moneen asiaan kun on itse jo kovin tottunut tai siedättynyt. 

Niinpä olen nyt parin viimeisen viikon aikana kulkenut kännykkäkamerani kanssa hiukan enemmän tuntosarvet pystyssä ja yrittänyt napata kuvia erilaisista tilanteista. Osa tapauksista voi toki aivan hyvin toteutua Suomessakin, mutta eivät kaikki... Tässäpä siis muutamia nostoja:

Kahvipapusäkit

Kävimme ystäväni kanssa testaamassa uutta kahvilaa. Sen avonaisesta ovesta tuoksui kadulle asti huumaava kahvipapujen aromi. Kahvilassa olikin hauska sisustus, missä kahvipapusäkkejä oli täytetty koristeeksi ja ehkäpä siinä jokin vanha papupaahdinkin valtasi neliöitä keskeiseltä paikalta. Sisällä oli valtavan kuuma, joten otimme jääkahvit ja menimme hörppimään niitä ulos. 

Ensinnä tapahtui hauska kohtaaminen. Keskustelimme suomeksi kahvit kourissamme, kunnes yksi vanhempi herrasmies käveli jalkakäytävällä meistä jo ohi, mutta sanalla sanoen kääntyi kannoillaan ja alkoi hymyillä meille. Hän oli tunnistanut kielemme ja palasi juttelemaan. Oli sekä niin innoissaan että toisaalta hämillään, kun kuuli pitkästä aikaa näillä kulmilla kovin harvinaista suomea. Mies oli käynyt nuorempana useita kertoja Suomessa työmatkoilla, luetteli mm. Tampereen, Turun ja Helsingin, mutta harmitteli Lapin jääneen aina väliin, kun siitä erikseen kysyin. Lopuksi hän kyseli, mistä kaupungeista olimme lähtöisin ja toivotti sitten hyvää päivän jatkoa. 

Seuraavaksi huomiomme kiinnittyi nuorehkoon pariskuntaan, joka asteli kahvilasta ulos tyhjä kahvipapusäkki taiteltuna kainalossa. Ehkä kahvila myös myi kyseisiä säkkejä. Niinpä meillä lähtivät ajatukset laukalle, mitä kaikkea isoista kahvisäkeistä voisi tehdä ja askarrella. Mutta ajatuksemme katkesivat, kun kahvilanpitäjämies tuli ilmoittamaan, että paikka menee kiinni kahden minuutin kuluttua. (Ja huom. Kello oli kaksi iltapäivällä, joten suomalaisittain ajateltuna minusta erikoinen aika sulkea kahvila. No, kukin tyylillään.) Kun palautimme kahvikuppimme sisälle, huomasi ystäväni kahvilan nurkassa noita tyhjiä kahvipapusäkkejä ja kysyi niiden hintaa. Mies sanoi, että niitä voi siitä ottaa yhden ilmaiseksi ja niinpä me kaapattiin kainaloihimme yhdet säkit. Mutta ulkona ystäväni luovuttikin omansa minulle. Sanoi, ettei hänellä ole pihaa, minne säkki hyvin sopisi. 

Niinpä minulla on nyt kaksi isoa säkkiä, kun ilmaiseksi saatiin, hahah. Niistä olisi hieno tehdä ulos sellaiset isot kukkaistutusruukut, mutta arvelen, että meidän pihakissat tykkäävät kyllä turhan paljon tuosta karheasta materiaalista. Todennäköisesti sitten terottaisivat kynsiään säkkeihin ahkerasti.

Kotona myöhemmin nauratti. Kun kerroin ukkokullalle innoissani tästä hienosta kahvisäkkiaarteestani, niin hän ei ollut lainkaan yhtä innostunut. Säikähti varmaan, että säkkien jonkinmoinen tuunaus tai pidikenaulojen nakuttelu koituu kuitenkin hänen hommikseen. Kysyi vain korostetusti, että mitäs sinä aiot niistä tehdä? Hahah!

Rosmariinia, rosmariinia!

Viime viikolla minulla oli vuoden kolmas, vakuutuksen kattama hammaspuhdistus. Nyt puolestaan hammaslääkäriaseman pihassa leijaili jokin tuttu ja herkullinen tuoksu. Sehän oli rosmariini! Aseman pihassa oli useampi puutarhatyöntekijä kaatamassa pensaina kasvavaa rosmariinia matalaksi. Tai paremminkin ne revittiin pois juurineen kaikkineen. Tuoksu tuli siitä. 

En varmaankaan ole täällä blogini puolella tuonutkaan esille, että täällä meidän kulmilla tosiaan saattaa omakotitalotontin raja-aitana tai pihojen koristuksena kasvaa monen metrin pituisia ja/tai korkuisia rosmariinipensaita. Ja usein tarvitsee vain kävellä niiden ohitse, kun puska jo pelmauttaa ihanan tuoksunsa ilmaan.

Itse rakastan rosmariinia. Huvittavaa on, että olen yrittänyt kasvattaa sitä jo kahdesti ulkona ruukussa, mutta molemmilla kerroilla jonkin reissumme aikana on tapahtunut pieni katastrofi ja rosmariini on kuivunut pystyyn. Viimeksi ruukku oli kyllä aseteltu kastelujärjestelmän piiriin, mutta ilmeisesti raju tuulenpuuska oli kaatanu ruukun ja kasvi oli ollut ilman vettä liian kauan. Kun palasin kotiin, oli jäljellä enää onneton ruskea karahka. Toiset sitten puolestaan saavat melkeinpä niittämällä niittää omia rosmariinipuskiaan.

Rosmariinipensasta yhtenäisenä mattona hammaslääkäriaseman pihassa. Etualalla jo irti revittyä osuutta.

Tässä yhden talon pihassa etualalla laventelia ja sen takana rosmariinipuska muotoon leikattuna.

Ja tässä rosmariinia piha-aitana. Ja nuo vaaleat laikut pensaassa ovat...

...rosmariinin vaaleansinisiä kukintoja.

Alennusviini

Ruokakaupassa tuli eteen tilanne, jossa vielä edelleen näiden yhdentoista USA:ssa asutun vuoden jälkeen hiukan säpsähdin ja myös ajattelin, että tätä ei koskaan ikikuuna päivänä tapahtuisi Suomessa: nimittäin alkoholin myyntiä puoleen hintaan! Monia viinejä ja jopa väkeviä alkoholeja saatetaan myydä täällä jollakin kampanja-alennuksella tai kaupan jäsenkortilla saa muutaman dollarin pois hinnasta, mutta nyt kaupan poistomyyntipisteessä oli viiden litran roseeviinilaatikko puoleen hintaan. Hintaa viinille jäi enää kahdeksan dollaria.

Kyseessä oli puolimakea viini, mikä ei kuulu omiin suosikkeihini, ja olisihan tuota ollut aika valtavasti kerralla ostettavaksi. Mutta kävi jo mielessä, että jos olisi ollut lähiaikoina isot juhlat tiedossa, niin olisihan tuosta jonkin kivan boolin voinut pyöräyttää. Tällä kertaa viinilaatikko jäi kuitenkin kauppaan. En ostanut, vaikka olisi halvalla saanutkin.

Influenssarokotteiden suoranainen tyrkytys

Kauppakäynnillä tuli mieleen myös, kuinka tehokkaasti täällä jaetaan tällä hetkellä influenssarokotteita. Sain omani jo vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä ja heti seuraavana päivänä sitä tarjottiin myös erikoislääkärin vastaanotolla. Myös ukkokullan työpaikalle järjestetään rokotuspisteitä ja paikallisilla apteekeilla saattaa olla omia kannustuskampanjoita ottaa kyseinen rokote. Täällä rokote on siis ilmainen ja odotettavissa oleva influnessa-aalto saapuu aiemmin kuin esim. Suomessa.

Alla olevassa kuvassa on ruokakaupan apteekin mainos: jos otat ilmaisen influenssarokotteen, saat 20 dollarin alennuskupongin ruokaostoksien tekoon. Ja jos esimerkiksi nelihenkinen perhe ottaa rokotukset, saa perhe 80 dollarin arvosta etukuponkeja ruokakauppaan.

Olen käsittänyt, että Suomessa influenssarokotetta ei jaeta yhtä auliisti, vaan pitää täyttyä ikä- ja mahdollisia muita kriteerejä.

Cayennepippuri

Tällä hetkellä meillä on takapihallamme käynnissä mielenkiintoinen kokeilu. Sitä varten olemme tilanneet 2,5 kilon pakkauksen cayennepippuria. Kyllä, kaksi ja puoli kiloa!

Tämä on seurausta sellaisesta ikävästä löydöksestä, että pesukarhut ovat käyttäneet kahta takapihamme nurkkausta vessanaan. Silmiini siis osui yksi kaunis päivä muutamia sen verran isokokoisia ulosteita, etteivät ne voi olla kissojen eikä myöskään opossumien, joita pihallamme myös hyörii. Tämä ei ollut ollenkaan hyvä uutinen, sillä pesukarhujen ulosteiden mukana voi tarttua vaarallisia pöpöjä niin muihin samoilla neliöillä kuljeksiviin ja makoileviin eläimiin kuin jätöksiä poistettaessa hengitysilman kautta jopa ihmiseen. 

Täällä voi tilata ammattilaisia karkottamaan pesukarhuja, jos ne ovat päässeet tunkeutumaan vaikkapa talon ullakolle ja tehneet siellä tuhojaan. Mutta meilläkin on lähitonteilla niin paljon kasvillisuutta, hedelmäpuita, eli syötävää, ja tien varressa metsää, että alue houkuttelee helposti pesukarhuja paikalle. Eli pesukarhujen kokonaan poispitäminen omalta tontilta on käytännössä mahdotonta. 

Mutta netin syövereistä löytyi kotikonsti, jota päätimme nyt takapihan nurkkiin yrittää. Pesukarhut eivät tykkää tulisista mausteista ja esimerkiksi cayennepippurin ripotteleminen voi pitää niitä loitolla. Olemme aiemmin karkottaneet pesukarhuja etupihaltamme vanhaksi menneellä tabascolla. Se tepsi aikansa, mutta kyllähän tabasconkin tuoksu laimeni ajan myötä auringon kuumassa porotuksessa tai viimeistään ensimmäisessä sateessa.

Kyllä tästä hetken aikaa riittää ripoteltavaa...

Pippurikarkoite on nyt ollut takapihallamme jo muutaman päivän, eikä ainakaan vielä ole uusia jätöksiä ilmestynyt. Toivon kovasti, että keino tepsii! Jos ei tepsi, niin tiedän jo, mitä ystävät ja tuttavat tulevat saamaan 100 - 200 gramman pusseissa tänä vuonna joululahjaksi, hahah. Onhan se vähän tuollaista joulunpunaistakin... No, olkaahan huoletta, tämä oli pelkkä vitsi!

Tällaisia otoksia arjesta tällä kertaa. Yllättikö jokin erityisesti? Menenkin tästä seuraavaksi taas tarkistamaan takapihan cayennepippurit ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!