Lake Tahoe, osa 3, matkustusvinkkejä

Parissa edellisessä postauksessani (Lake Tahoe, osat 1  ja 2) kerroin, mitä itse näin ja koin Tahoella sekä mitä alueella voi mm. harrastaa. Jos jollakin sattui syttymään matkakuume tuonne upeiden maisemien äärelle, ajattelin vielä kertoa pari matkustusvinkkiä. Tosin melko lyhykäisen viiden päivän reissun sinne vasta itsekin tein, mutta jotakin infoa tarttui mukaan jo tältäkin matkalta.

Rantamaisemaa Pohjois-Tahoella.

Miten Tahoelle pääsee?

Tahoejärvelle pääsee kätevästi autolla ja ajomatka San Franciscosta tai Piilaaksosta ilman ruuhkia ja hankalia keliolosuhteita kestää noin 4 tuntia. Talvella keli voi tosiaan yllättää ja auton rengasketjut on syytä pitää mukana. Jos lumitilanne on vaikeampi ja omien rengasketjujen käyttö arveluttaa, voi lentää ensin Renoon ja ottaa sieltä rengasketjuin varustetun vuokra-auton alle. Ajomatka Renosta Pohjois-Tahoelle kestää suopeissa olosuhteissa alle tunnin. 

Tahoella näytti olevan myös oma pikkuruinen lentokenttä. Ehkä sitäkin kannattaa joissakin tapauksissa harkita. Itse kylläkin koin yhtenä elämyksenä maisemien radikaalin vaihtumisen ja se jäisi ilman automatkailua kokematta. Muita julkisia liikenneyhteyksiä en ole tarkemmin tarkastellut, mutta niitäkin varmasti löytyy.

Kuinka sitten valita alue, johon majoittua? 

Etelä vs. pohjoinen

Etukäteenhän itselläni ei ollut mitään käsitystä, mikä ero eteläisen ja pohjoisen Tahoen alueilla olisi, vai olisiko edes. Vuokramökkimme sijaitsi järven aivan pohjoiskärjessä, kävelymatkan päässä Kings Beachin pienestä kylästä ja ainakin meidän reissua ajatellen se oli onnistunut valinta. 

Kings Beach -kylän katukuvaa.

Uuden vuoden aattona teimme päiväretken ja ajoimme Tahoejärven ympäri pysähtyen aina näköalatasanteille tai järven rantaan. Retken tekoon tosiaan kannattaa varata koko päivä, sillä nähtävää ja ihasteltavaa on paljon. Lounaan nautimme South Lake Tahoen kaupungissa, joka onkin isoin kaupunki järven rannalla reilusti yli 20 000 asukkaallaan. Tämän päiväretken perusteella eteläinen osa oli huomattavasti vilkkaampi ja majoitustarjontaa enemmän hotelleista aina motellien kautta mökkeihin.  Mutta harmillisesti ainakin uuden vuoden aattona klo 15-16 aikaan paikka näytti olevan myös myöhäisteiniporukoiden rilluttelupaikka. Siitä tuli allekirjoittaneelta miinusta. Jotenkin en nimittäin enää tunne kuuluvani ihan samoihin porukoihin teddykarvaiseen tiikerihaalariin pukeutuneen ison miehenalun ja sen karvaisten ötökkäkavereiden kanssa... Mutta hei, joku varmasti tykkää niistäkin! :-) Yökerhotarjontaa oli etelässä muutoinkin enemmän eli joka sellaista kaipaa, kannattaa suunnata eteläosaan. 

Eteläosan yhdeksi eduksi voidaan varmasti laskea suoraan pääkadulta oleva hissiyhteys Tahoen korkeimman vuoren Heavenly-laskettelukeskukseen (korkeus yli 3000 m merenpinnasta). Eli huippurinteisiin pääsi kaupungin keskustasta ilman autoa ja ennen kaikkea ilman parkkipaikan etsimistä, mikä tahtoo täällä olla paikassa kuin paikassa aina vähän haastavaa. Toki laskettelukeskuksiin oli järjestetty myös bussikuljetuksia. 

Eteläisen Tahoen kasinot olivat isompia ja niissä riitti enemmän vilskettä.

Järven pohjoisosan isoin kaupunki sen sijaan oli Nevadan puolella sijaitseva Incline Village (n. 10 000 asukasta). Lähikylässämme Kings Beachissa Kalifornian puolella oli n. 3 800 asukasta. Pohjoisosan eduiksi lasken mielestäni upeammat näköalat, valokuvausmielessä ainakin aivan mahtavat, alueen rauhallisuuden sekä oman tunnelmallisuuden pienissä kylissä. Ja sitä tältä reissulta lähti ainakin itse hakemaan: luonnonhelmaa, hetkeksi pois liikenteen vilinästä ja ihmispaljouden keskeltä. Niin ja tietenkin sitä saunaa! :-) (Saunakokemuksistani Tahoella voit lukea lisää täältä.) Pienuudestaan huolimatta meidänkin lähikylästä löytyi kuitenkin varsin kattavat palvelut: ruokakaupat, kahvilat, ravintolat, kioskit, huoltoasemat ja apteekit.

Kings Beach -kylän raitilta löytyi myös Dog Bakery. Leivotaankohan täällä koiria vai koirille?

Luoteis-Tahoella sijaitseva Squaw Valleyn olympiakylä on kiva paikka vierailla. Ja miksei majoittuakin jos rinnelajeja harrastaa.

Järven eteläosan ehdoton kruunu oli Emerald Bay.

Eteläisen rannan harvoja hienoja alueita oli Emerald Bay. Ehkä upeudessaan laatu korvasi tällä kertaa määrän.

Jospa näistä muutamista vinkeistä olisi jotakin apua mahdollisen Tahoen matkan suunnittelussa. Vaikkakin, ei tästä blogistani pidäkään tulla mitään matkailublogia, mutta ehkä silloin tällöin voin jonkun matkailuvinkinkin mukaan sujauttaa. Vai mitä mieltä olet?

Ensi kerralla kuitenkin taas ihan muita juttuja luvassa. 

Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!