Lake Tahoe, osa 2

Miksi ihmeessä suomalainen, joka ei harrasta minkäänlaisia talvilajeja, eikä muutenkaan erityisemmin rakasta talvea, lähtee lumimaisemien keskelle vapaaehtoisesti?  Matkaseurueessamme oli yksi henkilö, joka oli nähnyt lunta viimeksi kolme vuotta sitten. Hänelle tilanne olikin jo aivan eri. Mutta itse olin juuri tullut jouluvisiitiltä Suomesta eli ei lumen näkemiseen ollut mitään kovaa kaipuutakaan vielä päässyt syntymään. 

Mutta tämäpä reissu olikin sellainen WoD - Winter on Demand, suomeksi TT - talvi tarvittaessa. Eli Kaliforniassa pääset talvella lumen keskelle halutessasi. Ja tällainen talvivaihtoehto tuntuisi sopivan minulle oikein hyvin. Autolla pääsee sitten äkkiä takaisin palmujen alle, jos alkaa lumi ja pakkanen ahdistamaan. Mutta Tahoe, onhan se upea paikka! Niiden maisemien vuoksi kannatti vähän pakkasessa kärvistelläkin.

Mitäpä siellä Tahoella voi sitten touhuilla ja nähdä? Siitä ajattelin kertoilla teille vähän lisää.

Lumilajit

Valtaosa Tahoen turisteista tulee varmasti alueelle siellä harrastettavien lumilajien vuoksi ja alue tarjoaa kyllä todella hyvät puitteet kaikenlaiselle talviharrastamiselle. Upeat laskettelurinteet, lumilautailumahdollisuudet, murtomaahiihtoa, luisteluareenoja (myös luonnon jäillä), moottorikelkkailua, huskyajelua ja pulkkamäkiä. Niitä muuten tuntuivat amerikkalaiset harrastavan yllättävänkin ahkerasti, pulkkamäkiä. Oli pulkkaa, liukuria ja isoja autonrenkaita, joilla laskivat. Tosin monikaan näkemäni mäki ei pääsisi taaskaan Suomen viranomaisen tarkastuksesta läpi. Niin vaarallisen lähelle ajotietä pulkkamäet usein laskivat. Vähintäänkin suomalainen tarkastaja toisi ilonpilaajana pulkkamäen viereen kyltin "Laskeminen omalla vastuulla", sillä useissa mäenlaskupaikoissa aurinko oli porottanut lumet pois ja hiekka vain killotti läikkinä rinteessä. Siihen kun pulkka tökkää, niin aijaijai... 

Myös lasketellessa kannatti olla valppaana, ettei laskenut vahingossa liian pitkälle. 

Lisäksi Tahoen metsistä löytyi mukavia ulkoilureittejä ja monien resorttien yhteydessä oli myös kylpylöitä ulkoilmauima-altaineen ja kauneudenhoito-osastoineen, jos reippailu ulkona ei jaksaisi innostaa.

Mitä itse opin?

Yksi asia tällä reissulla itselleni kyllä vain vahvistui. Minä en ole, enkä koskaan tule olemaan lasketteluihminen. Vihaan sitä laskettelumonojen kolinaakin! Kun tottahan niillä monoilla pitää tulla rymistelemään kahviloihin ja ruokaravintoloihin, jotta sitten taas jaksaisi jatkaa. Ei ole minun lajini se. Nauttikoot muut siitä minunkin puolestani. Onneksi kuulen tuota monojen melskettä niinkin harvoin. Mutta se siitä.

Siellä niitä on. Monoja.

Squaw Valleyn olympiakylä

Squaw Valleyn olympiarenkaat.

Yksi kiva kohde päiväksi on Squaw Valleyn olympiakylä. Siellä pidettiin talviolympialaiset vuonna 1960. Suomi sijoittui kisoissa mitalitilastoissa 6. sijalle, joskin osallistuvia maita tuohon aikaan oli vielä melko vähän, eri lähteistä saatujen tietojen mukaan 30-36 maata. Mutta silti. Onhan se hienoa, että meiltä Suomesta on jo tuolloin joukkue kisoihin toiselle puolelle maapalloa lähetetty ja menestystäkin kisoista korjattu. Hyvä Suomi! 

Kisamuseosta löytyi Suomenkin lippu, jee!

Squaw Valleyssa pääsee ns. gondola-hissillä ylös vuoren huipulle 2,5 km korkeuteen, myös talvilajeja harrastamaton. Huipulla oli upeat näköalat sekä mahdollisuus mm. luistella, osallistua hiihto- tai luistelukouluun, ruokailla, sekä vierailla olympiakisojen museossa. Noissa korkeuksissa muuten vähäinen happimäärä jo tuntui. Pienikin kiipeäminen rinnettä ylös sai suht nopeasti hengästymään. Vai oliko se sittenkin ne maisemat, jotka henkeä salpasivat?

Näkymät gondola-hissistä kun lähdimme laskeutumaan 2,5 km korkeudesta alas. Huiii!

Nevada

Yhden lisäleimansa Tahoen alueelle tuo myös se, että järvi sijaitsee Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajalla. Järven rantaviivasta 2/3 kuuluu Kalifornian puolelle, loput Nevadalle. Nevadahan tunnetaan uhkapelaamisen luvattuna osavaltiona ja olipa yllätys, että ukkokultani oli etukäteen ottanut selvää suurinpiirtein askelmäärän, kuinka monta askelta mökiltämme on Nevadan rajalle ja sen ensimmäisiin kasinoihin. :-) 

Tässä ylitämme Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajaa - kävellen. Koppi oikealla on bussipysäkki.

No sinnepä kasinoille mekin sitten tepastelimme ja hiukan yks'kätistä kävin itsekin vetämässä. Parhaimmillaan sain sadan dollarin voiton yhdestä kojeesta lunastaa, mutta sitten kävi perinteisesti: tili tuli, tili meni. :-D Mutta ihan hauskaa ajanvietettähän se on. Ja jos ei itse pelaa, niin voi aina huvittuneena seurata enemmän tai vähemmän pelihimoisia heidän kiljuessa voiton osuessa kohdalle tai heidän jutellessa pelikoneelle: "Gimme money, gimme money!". 

Ensin se antoi ja sitten se otti. Sitten olin jo ihan hottentotti.

Kasinoiden lisäksi Nevadan rajan yli poikkeamaan houkutteli Kalifornian hintoja vieläkin edullisempi bensa. Parhaimmillaan yhden bensagallonan hinta oli alle 2,20 USD.

Vuosi vaihtui Tahoellakin

Yksi ominaispiirre Tahoen alueelle on myös sen luonnonpuistot. Näiden suojelemiseksi ilotulitusrakettien paukuttelu oli alueella kokonaan kielletty, myös uutena vuotena. Lähimmät rakettikaupatkin olivat Renossa asti eli liki tunnin ajomatkan päässä. Mökkinaapurimme kalkattelikin isoa lehmänkelloa vuoden vaihtumisen merkiksi klo 24.00. Liekö paikallinen uuden vuoden rituaali? 

Tulin muuten huomanneeksi vuoden vaihtumisen yhteydessä itsessäni hupaisan, valmiiksi ohjelmoidun toimintatavan: Vuoden vaihtuessa pitää mennä ulos tai ainakin vähintään suunnata katseensa ulos ikkunasta ja taivaalle. Niin kävi nytkin, vaikka oli varsin hyvin tiedossa, ettei ainoatakaan rakettia tulla taivaankannella näkemään. Paitsi ne kaksi, jotka vastarannalta joku kieltoa uhmaten taivaalle lähetti. No, menimme ulos mökin kuistille nytkin ja kuohupullon uuden vuoden kunniaksi poksautimme. Ja kuuntelimme lehmänkelloa naapurista. Vaihtui se vuosi niinkin. :-D 

Lopuksi vielä herättelevä muistutus.

Karhujen valtakuntaa

Kurkustani kuului 'glumps' kun mökin jääkaapin ovesta tämän alla olevan varoituslappusen huomasin. 

Ja todellakin, olimme samoilla tantereilla Kalifornian kansalliseläimen karhun kanssa. Hiukan etelämpänä Tahoe-järvestä oli luonnonpuiston vartija varoitellut vastikään ystäväpariskuntaamme, etteivät karhut tänä vuonna ole välttämättä menneetkään talviunille lämpimien säiden vuoksi, joten valppaana saisi olla. Tämän kuultuani minä suorastaan riemuitsin, että ulkona paukkui parhaimmillaan -14 Celsius-asteen pakkanen. Juuri sen alueen karhut olivat toivon mukaan köllöttelemässä talviuniaan. 

Karhuihin varautumiseksi mökin ohjeissa kerrottiin, ettei mitään ruokaa saanut jättää autoon, eikä esim. mökin kuistille. Samoin roskapussit ulkona tuli ehdottomasti laittaa roskasäiliöön asti. Kaikki roskasäiliöt olivatkin alueella vahvasta metallista valmistettuja. Kummasti sitä omat aistit aina valpastuivat äärimmilleen ulos lähtiessä. Olisihan se toki hienoa nähdä karhu ihan vapaana luonnossa, mutta ei oman vuokramökin etu-, eikä takapihalla. 

Ja jos kerran karhujen maisemissa ollaan, niin miksipä ei käyttäisi karhuteemaa myös sisustuksessa: 

Mökkimme tyylitelty valokatkaisija.

Räyh! Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa. Joten nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!