Juhannus mökillä - Kaliforniassa

Harvalle tulee varmastikaan Kaliforniasta ihka ensimmäisenä mieleen mökkeily. Mutta kyllä, mökkeily ja keskikesän juhlinta ovat mahdollista myös täällä. Tietenkään amerikkalaiset eivät juhlista juhannusta samalla tavalla kuin me suomalaiset, eivät siis suomeksi sanottuna ymmärrä sen päälle yhtään mitään, mutta eipä mikään estänyt meitä täällä muodostamasta juhannusjuhlaa itse. Hassua muuten, että suomeksi juhannuksesta puhutaan keskikesän juhlana, mutta täällä juhannuksen alle osuneesta kesäpäivänseisauksesta puhutaan kesän alkamisen ajankohtana.

Näin ulkosuomalaisena Suomen lipun liehuminen juhannuksena tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Mekin ripustimme omamme.

Monella on tosiaan mielikuva, että kalifornialainen vapaa-ajan vietto on pelkästään surffausta Tyynenmeren aalloilla. Täällä harrastetaan kuitenkin paljon muutakin. Kalifornian osavaltion itäosa on pelkkää sisämaata ja koostuu pääosin jylhästä Sierra Nevadan vuoristosta. Vuoristossa sijaitsee useita kansallispuistoja ja isoja laskettelukeskuksia. Tuon alueen kansallispuistoista tunnetuimmat lienevät Lake Tahoe ja Yosemite. Vuoristoalueelta löytyy vuokrattavia mökkejä vaikka kuinka paljon. Mökkejä on eri kokoisia, varustustasoltaan melko alkeellisista aina omiin uima-altaisiin ja jopa saunoihin. Osa mökeistä on keskellä ei mitään, osa lähellä asuin- tai liikuntakeskittymiä. Niinpä myös hintahaitaria löytyy. Saimme juhannukseksi mukavan Suomi-porukan kasaan ja vuokrasimme mökin Tahoe-järven alueelta pidennetyksi viikonlopuksi. Tässä postauksessa siis muutamia kuvia juhannuksenviettopaikastamme ja minulle kysymysmerkiksi jäänyt tapaus mökin vuokrausyrityksiimme liittyen.

Lake Tahoe. Yksi hyvä lisäelementti tuomaan suomalaista tunnelmaa oli järven ympärillä olevat mäntymetsät ja niiden voimakas tuoksu. Ah, ihanuutta! Mutta köh, köh, männyillä sattui olemaan juuri siitepölyaika ja joka paikka oli keltaisenaan siitepölyä. 

Juhannuksen menoliikenne ;-) 

Yhdysvalloissa ei siis juhlisteta juhannusta millään tavalla, eikä työpaikoilla täällä ole esimerkiksi ylimääräisiä vapaapäiviä kesäpäivänseisauksen yhteydessä kuten Suomessa. Eikä "juhannus" ole täällä myöskään mikään tyypillinen kesälomille lompsimisen ajankohta. 

Kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, "juhannusviikolla" Piilaaksoa ja Pohjois-Kaliforniaa koetteli kova helleaalto. Kun matkasimme vuokramökille torstaina, sai yksi ystävistämme idean puhua juhannuksen menoliikenteestä. Hi hii. Oikeastihan oli siis aivan tavallinen torstai kaikille muille, paitsi meille suomalaisille juhannuksen viettoon matkaajille. Niinpä minäkin sain ajatuksen laittaa someen tunnelmia juhannuksen menoliikenteestä, koska olihan siinä vähän raportoitavaakin:

Auton lämpömittarin lukemat vain kipusivat ylöspäin, kun matka eteni. Parhaimmillaan mittari näytti 111 F eli +44 C! Onneksi auto ja sen ilmastointi pelasivat, huh huh! Muuten olisi kyllä ottanut ohraleipä. 

Sopivan mökin löytäminen olikin astetta hankalampaa

Mökin vuokrausyritykset tahtoivat takkuilla ensi alkuun. Seurueeseemme kuului myös kolme koiraa, joten mökin vuokrauskriteerien täytyi sallia lemmikkien tuonti. Kolmen koiran yhdistelmä osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Useimmissa mökeissä koirien lukumäärä rajoitettiin selkeästi yhteen tai kahteen. Sitten oli niitä vuokrailmoituksia, joissa oli vain tieto: lemmikit ok. Otimme ensimmäiseen "lemmikit ok"-kriteerillä olevaan saunalliseen vuokrauskohteeseen yhteyttä ja saimmekin kylmää vettä niskaan. Koirat olisi kuulemma pitänyt pitää ulkona koko ajan, korkeintaan ne sai tuoda betonilattialle autotalliin. Näin eivät koirien karvat ja pöly kantautuisi talon sisään kokolattiamatoille, josko seuraava vuokraaja olisikin allergikko. Lisäksi luvassa olisi kuulemma ollut iiiiso siivouslasku, jotta koirien karvat saataisiin vuokrauksen jälkeen poistetuiksi. Ensinnäkin, haloo! Kuka haluaa rankaista sisätiloihin tottunutta ja sosiaalista koiraansa jättämällä sen moneksi päiväksi ulos tai päästämällä vain orpona autotalliin? Toisekseen, talon, joka oli oikeastaan isohko kartano, pihapiirissä oli hevostalli! Eli kuka allergikko haluaa väen vängällä hevostallin läheisyyteen muutenkaan, sillä pihapiirissä olisi taatusti pölyä eläimistä, heinäpaaleista jne.? Niinpä hylkäsimme ensimmäisen vuokrauskohteen. Kiitos, mutta ei kiitos. 

Tässä vaiheessa vapaina olevien mökkien määrä siedettävällä ajoetäisyydellä ja isohkolle henkilö- ja koiramäärälle alkoi olla rajallinen. Sitten haaviin osui aivan loistava, saunallinen, suorastaan luksustasoinen, mutta ei mahdottoman kallis mökki. Mökin kriteereissä luki kuitenkin rajoitus kahdesta koirasta. Päätimme ottaa yhteyttä vuokraajaan ja kysyä, onnistuuko kolmen koiran tuominen. Sitten alkoi se kummallinen osuus. Meiltä kysyttiin, minkä kokoisia koirat ovat. Kerroimme koirien olevan keskikokoisia, kaikki jo iältään vähän vanhempia, joten aivan villeintä mahdollista menoa ei olisi odotettavissa. Lisäksi kerroimme yhden seurueestamme olevan koirankouluttaja, aivan niin kuin olikin. Seuraavaksi haluttiin tietää koirien yhteispaino. Whaat?! Kerroimme yhteispainon olevan 120 paunaa. Naps! Se oli vuokraajalle liikaa. Suurin sallittu yhteispaino koirille, oli niitä sitten kaksi tai kolme, oli kuulemma 100 paunaa. Siis anteeksi nyt vaan, mutta minulla ei mene tämä logiikka oikein jakeluun. Siis olisi ollut hyväksyttävämpää tuoda yksi 99 paunaa painava bernhandilainen kuin vaikkapa kolme pientä tiibetinspanielia. Täh? Jos vuokraaja pelkäsi esimerkiksi puulaatioiden raapiutuvan koirien kynsistä tai epäili mökin neliöiden käyvän pieniksi koirien kanssa, niin ei tämä nyt oikein järjelliseltä kuulostanut. Minun mielestäni kolme pienempää koiraa ovat riskinä aiheuttaa tuhoja mökissä paljon pienempi kuin yksi jätti, mutta mene ja tiedä sitten mikä tässä oli takana. Vuokraaja ei siis antanut periksi koirien pauna- eikä lukumäärästä, joten jälleen jouduimme luovuttamaan. 

Tässä vaiheessa olimme joutuneet jo karistamaan toiveet saunallisen mökin löytymisestä juuri tähän ajankohtaan. Lopulta löysimme kuitenkin hulppean 2-kerroksisen, neljän makuuhuoneen + WC:n, ulkoporealtaalla varustetun ja koiraystävällisen mökin. Sijaintikin oli erinomainen, Tahoe-järven rannan rientoihin oli matkaa vain 150 - 200 m. Niinpä pääsimme kuin pääsimmekin viettämään lähes perisuomalaista juhannusta erinomaisessa seurassa hyvän grilliruoan ja juoman merkeissä. Rohkeimmat kävivät uimassa Tahoe-järvessäkin, vaikka järven syvyydestä ja vuoristokorkeudesta johtuen vesi on yleensä todella kylmää. Mukavata oli ja aika ikimuistoinen juhannus kaiken kaikkiaan! Sai puhua pulputtaa suomeakin monta päivää putkeen! :-)

Vuokramökkimme olohuonetta ja ruokailutila. Takan päällä olevat kävyt olivat yli 30 cm pitkiä.

Koiria ja suppailija Lake Tahoella. Taustalla lumihuippuiset vuoret.

Ulkosuomalaisen lonkeron kaipuuseen: greippilimua ja pikku liraus giniä. Nam!

Tulimme mökiltä takaisin vasta maanantai-iltana ja nythän tässä painaakin jo mukavasti seuraava juhla päälle: amerikkalaisten itsenäisyyspäivä eli 4th of July lähestyy ja tämähän tietää ukkokullalle myös paria ylimääräistä vapaapäivää. On se kiva, kun näin ulkosuomalaisena voi halutessaan poimia molempien maiden juhlat vietettäviksi, heh. Näihin juhlatunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa. 

Lake Tahoe, osa 3, matkustusvinkkejä

Parissa edellisessä postauksessani (Lake Tahoe, osat 1  ja 2) kerroin, mitä itse näin ja koin Tahoella sekä mitä alueella voi mm. harrastaa. Jos jollakin sattui syttymään matkakuume tuonne upeiden maisemien äärelle, ajattelin vielä kertoa pari matkustusvinkkiä. Tosin melko lyhykäisen viiden päivän reissun sinne vasta itsekin tein, mutta jotakin infoa tarttui mukaan jo tältäkin matkalta.

Rantamaisemaa Pohjois-Tahoella.

Miten Tahoelle pääsee?

Tahoejärvelle pääsee kätevästi autolla ja ajomatka San Franciscosta tai Piilaaksosta ilman ruuhkia ja hankalia keliolosuhteita kestää noin 4 tuntia. Talvella keli voi tosiaan yllättää ja auton rengasketjut on syytä pitää mukana. Jos lumitilanne on vaikeampi ja omien rengasketjujen käyttö arveluttaa, voi lentää ensin Renoon ja ottaa sieltä rengasketjuin varustetun vuokra-auton alle. Ajomatka Renosta Pohjois-Tahoelle kestää suopeissa olosuhteissa alle tunnin. 

Tahoella näytti olevan myös oma pikkuruinen lentokenttä. Ehkä sitäkin kannattaa joissakin tapauksissa harkita. Itse kylläkin koin yhtenä elämyksenä maisemien radikaalin vaihtumisen ja se jäisi ilman automatkailua kokematta. Muita julkisia liikenneyhteyksiä en ole tarkemmin tarkastellut, mutta niitäkin varmasti löytyy.

Kuinka sitten valita alue, johon majoittua? 

Etelä vs. pohjoinen

Etukäteenhän itselläni ei ollut mitään käsitystä, mikä ero eteläisen ja pohjoisen Tahoen alueilla olisi, vai olisiko edes. Vuokramökkimme sijaitsi järven aivan pohjoiskärjessä, kävelymatkan päässä Kings Beachin pienestä kylästä ja ainakin meidän reissua ajatellen se oli onnistunut valinta. 

Kings Beach -kylän katukuvaa.

Uuden vuoden aattona teimme päiväretken ja ajoimme Tahoejärven ympäri pysähtyen aina näköalatasanteille tai järven rantaan. Retken tekoon tosiaan kannattaa varata koko päivä, sillä nähtävää ja ihasteltavaa on paljon. Lounaan nautimme South Lake Tahoen kaupungissa, joka onkin isoin kaupunki järven rannalla reilusti yli 20 000 asukkaallaan. Tämän päiväretken perusteella eteläinen osa oli huomattavasti vilkkaampi ja majoitustarjontaa enemmän hotelleista aina motellien kautta mökkeihin.  Mutta harmillisesti ainakin uuden vuoden aattona klo 15-16 aikaan paikka näytti olevan myös myöhäisteiniporukoiden rilluttelupaikka. Siitä tuli allekirjoittaneelta miinusta. Jotenkin en nimittäin enää tunne kuuluvani ihan samoihin porukoihin teddykarvaiseen tiikerihaalariin pukeutuneen ison miehenalun ja sen karvaisten ötökkäkavereiden kanssa... Mutta hei, joku varmasti tykkää niistäkin! :-) Yökerhotarjontaa oli etelässä muutoinkin enemmän eli joka sellaista kaipaa, kannattaa suunnata eteläosaan. 

Eteläosan yhdeksi eduksi voidaan varmasti laskea suoraan pääkadulta oleva hissiyhteys Tahoen korkeimman vuoren Heavenly-laskettelukeskukseen (korkeus yli 3000 m merenpinnasta). Eli huippurinteisiin pääsi kaupungin keskustasta ilman autoa ja ennen kaikkea ilman parkkipaikan etsimistä, mikä tahtoo täällä olla paikassa kuin paikassa aina vähän haastavaa. Toki laskettelukeskuksiin oli järjestetty myös bussikuljetuksia. 

Eteläisen Tahoen kasinot olivat isompia ja niissä riitti enemmän vilskettä.

Järven pohjoisosan isoin kaupunki sen sijaan oli Nevadan puolella sijaitseva Incline Village (n. 10 000 asukasta). Lähikylässämme Kings Beachissa Kalifornian puolella oli n. 3 800 asukasta. Pohjoisosan eduiksi lasken mielestäni upeammat näköalat, valokuvausmielessä ainakin aivan mahtavat, alueen rauhallisuuden sekä oman tunnelmallisuuden pienissä kylissä. Ja sitä tältä reissulta lähti ainakin itse hakemaan: luonnonhelmaa, hetkeksi pois liikenteen vilinästä ja ihmispaljouden keskeltä. Niin ja tietenkin sitä saunaa! :-) (Saunakokemuksistani Tahoella voit lukea lisää täältä.) Pienuudestaan huolimatta meidänkin lähikylästä löytyi kuitenkin varsin kattavat palvelut: ruokakaupat, kahvilat, ravintolat, kioskit, huoltoasemat ja apteekit.

Kings Beach -kylän raitilta löytyi myös Dog Bakery. Leivotaankohan täällä koiria vai koirille?

Luoteis-Tahoella sijaitseva Squaw Valleyn olympiakylä on kiva paikka vierailla. Ja miksei majoittuakin jos rinnelajeja harrastaa.

Järven eteläosan ehdoton kruunu oli Emerald Bay.

Eteläisen rannan harvoja hienoja alueita oli Emerald Bay. Ehkä upeudessaan laatu korvasi tällä kertaa määrän.

Jospa näistä muutamista vinkeistä olisi jotakin apua mahdollisen Tahoen matkan suunnittelussa. Vaikkakin, ei tästä blogistani pidäkään tulla mitään matkailublogia, mutta ehkä silloin tällöin voin jonkun matkailuvinkinkin mukaan sujauttaa. Vai mitä mieltä olet?

Ensi kerralla kuitenkin taas ihan muita juttuja luvassa. 

Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Lake Tahoe, osa 2

Miksi ihmeessä suomalainen, joka ei harrasta minkäänlaisia talvilajeja, eikä muutenkaan erityisemmin rakasta talvea, lähtee lumimaisemien keskelle vapaaehtoisesti?  Matkaseurueessamme oli yksi henkilö, joka oli nähnyt lunta viimeksi kolme vuotta sitten. Hänelle tilanne olikin jo aivan eri. Mutta itse olin juuri tullut jouluvisiitiltä Suomesta eli ei lumen näkemiseen ollut mitään kovaa kaipuutakaan vielä päässyt syntymään. 

Mutta tämäpä reissu olikin sellainen WoD - Winter on Demand, suomeksi TT - talvi tarvittaessa. Eli Kaliforniassa pääset talvella lumen keskelle halutessasi. Ja tällainen talvivaihtoehto tuntuisi sopivan minulle oikein hyvin. Autolla pääsee sitten äkkiä takaisin palmujen alle, jos alkaa lumi ja pakkanen ahdistamaan. Mutta Tahoe, onhan se upea paikka! Niiden maisemien vuoksi kannatti vähän pakkasessa kärvistelläkin.

Mitäpä siellä Tahoella voi sitten touhuilla ja nähdä? Siitä ajattelin kertoilla teille vähän lisää.

Lumilajit

Valtaosa Tahoen turisteista tulee varmasti alueelle siellä harrastettavien lumilajien vuoksi ja alue tarjoaa kyllä todella hyvät puitteet kaikenlaiselle talviharrastamiselle. Upeat laskettelurinteet, lumilautailumahdollisuudet, murtomaahiihtoa, luisteluareenoja (myös luonnon jäillä), moottorikelkkailua, huskyajelua ja pulkkamäkiä. Niitä muuten tuntuivat amerikkalaiset harrastavan yllättävänkin ahkerasti, pulkkamäkiä. Oli pulkkaa, liukuria ja isoja autonrenkaita, joilla laskivat. Tosin monikaan näkemäni mäki ei pääsisi taaskaan Suomen viranomaisen tarkastuksesta läpi. Niin vaarallisen lähelle ajotietä pulkkamäet usein laskivat. Vähintäänkin suomalainen tarkastaja toisi ilonpilaajana pulkkamäen viereen kyltin "Laskeminen omalla vastuulla", sillä useissa mäenlaskupaikoissa aurinko oli porottanut lumet pois ja hiekka vain killotti läikkinä rinteessä. Siihen kun pulkka tökkää, niin aijaijai... 

Myös lasketellessa kannatti olla valppaana, ettei laskenut vahingossa liian pitkälle. 

Lisäksi Tahoen metsistä löytyi mukavia ulkoilureittejä ja monien resorttien yhteydessä oli myös kylpylöitä ulkoilmauima-altaineen ja kauneudenhoito-osastoineen, jos reippailu ulkona ei jaksaisi innostaa.

Mitä itse opin?

Yksi asia tällä reissulla itselleni kyllä vain vahvistui. Minä en ole, enkä koskaan tule olemaan lasketteluihminen. Vihaan sitä laskettelumonojen kolinaakin! Kun tottahan niillä monoilla pitää tulla rymistelemään kahviloihin ja ruokaravintoloihin, jotta sitten taas jaksaisi jatkaa. Ei ole minun lajini se. Nauttikoot muut siitä minunkin puolestani. Onneksi kuulen tuota monojen melskettä niinkin harvoin. Mutta se siitä.

Siellä niitä on. Monoja.

Squaw Valleyn olympiakylä

Squaw Valleyn olympiarenkaat.

Yksi kiva kohde päiväksi on Squaw Valleyn olympiakylä. Siellä pidettiin talviolympialaiset vuonna 1960. Suomi sijoittui kisoissa mitalitilastoissa 6. sijalle, joskin osallistuvia maita tuohon aikaan oli vielä melko vähän, eri lähteistä saatujen tietojen mukaan 30-36 maata. Mutta silti. Onhan se hienoa, että meiltä Suomesta on jo tuolloin joukkue kisoihin toiselle puolelle maapalloa lähetetty ja menestystäkin kisoista korjattu. Hyvä Suomi! 

Kisamuseosta löytyi Suomenkin lippu, jee!

Squaw Valleyssa pääsee ns. gondola-hissillä ylös vuoren huipulle 2,5 km korkeuteen, myös talvilajeja harrastamaton. Huipulla oli upeat näköalat sekä mahdollisuus mm. luistella, osallistua hiihto- tai luistelukouluun, ruokailla, sekä vierailla olympiakisojen museossa. Noissa korkeuksissa muuten vähäinen happimäärä jo tuntui. Pienikin kiipeäminen rinnettä ylös sai suht nopeasti hengästymään. Vai oliko se sittenkin ne maisemat, jotka henkeä salpasivat?

Näkymät gondola-hissistä kun lähdimme laskeutumaan 2,5 km korkeudesta alas. Huiii!

Nevada

Yhden lisäleimansa Tahoen alueelle tuo myös se, että järvi sijaitsee Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajalla. Järven rantaviivasta 2/3 kuuluu Kalifornian puolelle, loput Nevadalle. Nevadahan tunnetaan uhkapelaamisen luvattuna osavaltiona ja olipa yllätys, että ukkokultani oli etukäteen ottanut selvää suurinpiirtein askelmäärän, kuinka monta askelta mökiltämme on Nevadan rajalle ja sen ensimmäisiin kasinoihin. :-) 

Tässä ylitämme Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajaa - kävellen. Koppi oikealla on bussipysäkki.

No sinnepä kasinoille mekin sitten tepastelimme ja hiukan yks'kätistä kävin itsekin vetämässä. Parhaimmillaan sain sadan dollarin voiton yhdestä kojeesta lunastaa, mutta sitten kävi perinteisesti: tili tuli, tili meni. :-D Mutta ihan hauskaa ajanvietettähän se on. Ja jos ei itse pelaa, niin voi aina huvittuneena seurata enemmän tai vähemmän pelihimoisia heidän kiljuessa voiton osuessa kohdalle tai heidän jutellessa pelikoneelle: "Gimme money, gimme money!". 

Ensin se antoi ja sitten se otti. Sitten olin jo ihan hottentotti.

Kasinoiden lisäksi Nevadan rajan yli poikkeamaan houkutteli Kalifornian hintoja vieläkin edullisempi bensa. Parhaimmillaan yhden bensagallonan hinta oli alle 2,20 USD.

Vuosi vaihtui Tahoellakin

Yksi ominaispiirre Tahoen alueelle on myös sen luonnonpuistot. Näiden suojelemiseksi ilotulitusrakettien paukuttelu oli alueella kokonaan kielletty, myös uutena vuotena. Lähimmät rakettikaupatkin olivat Renossa asti eli liki tunnin ajomatkan päässä. Mökkinaapurimme kalkattelikin isoa lehmänkelloa vuoden vaihtumisen merkiksi klo 24.00. Liekö paikallinen uuden vuoden rituaali? 

Tulin muuten huomanneeksi vuoden vaihtumisen yhteydessä itsessäni hupaisan, valmiiksi ohjelmoidun toimintatavan: Vuoden vaihtuessa pitää mennä ulos tai ainakin vähintään suunnata katseensa ulos ikkunasta ja taivaalle. Niin kävi nytkin, vaikka oli varsin hyvin tiedossa, ettei ainoatakaan rakettia tulla taivaankannella näkemään. Paitsi ne kaksi, jotka vastarannalta joku kieltoa uhmaten taivaalle lähetti. No, menimme ulos mökin kuistille nytkin ja kuohupullon uuden vuoden kunniaksi poksautimme. Ja kuuntelimme lehmänkelloa naapurista. Vaihtui se vuosi niinkin. :-D 

Lopuksi vielä herättelevä muistutus.

Karhujen valtakuntaa

Kurkustani kuului 'glumps' kun mökin jääkaapin ovesta tämän alla olevan varoituslappusen huomasin. 

Ja todellakin, olimme samoilla tantereilla Kalifornian kansalliseläimen karhun kanssa. Hiukan etelämpänä Tahoe-järvestä oli luonnonpuiston vartija varoitellut vastikään ystäväpariskuntaamme, etteivät karhut tänä vuonna ole välttämättä menneetkään talviunille lämpimien säiden vuoksi, joten valppaana saisi olla. Tämän kuultuani minä suorastaan riemuitsin, että ulkona paukkui parhaimmillaan -14 Celsius-asteen pakkanen. Juuri sen alueen karhut olivat toivon mukaan köllöttelemässä talviuniaan. 

Karhuihin varautumiseksi mökin ohjeissa kerrottiin, ettei mitään ruokaa saanut jättää autoon, eikä esim. mökin kuistille. Samoin roskapussit ulkona tuli ehdottomasti laittaa roskasäiliöön asti. Kaikki roskasäiliöt olivatkin alueella vahvasta metallista valmistettuja. Kummasti sitä omat aistit aina valpastuivat äärimmilleen ulos lähtiessä. Olisihan se toki hienoa nähdä karhu ihan vapaana luonnossa, mutta ei oman vuokramökin etu-, eikä takapihalla. 

Ja jos kerran karhujen maisemissa ollaan, niin miksipä ei käyttäisi karhuteemaa myös sisustuksessa: 

Mökkimme tyylitelty valokatkaisija.

Räyh! Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa. Joten nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Lake Tahoe, osa 1

Mitä suomalainen tekee uutena vuotena Kaliforniassa? No tietenkin vuokraa Suomi-porukalla mökin lumimaisemien keskeltä Tahoelta, vaikka kai tänne rapakon taakse enemmän aurinkoa ja lämpöä ollaan tultu hakemaan. Ja että minä, paraskin lumi-ihminen, joka viis veisaa perinteisistä lumilajeista, lähden vapaaehtoisesti talvimaisemiin! En harrasta laskettelua, enkä lumilautailua, vaikka puitteet Tahoella olisivat olleet siihen todellakin otolliset. Pulkkamäki ja luistelu olisivat olleet harkittavissa, mutta minulle taikasana päätöksessä mökille mukaan lähtemisessä oli sauna. Suomalaistyyppinen sauna! Kuvittele, Amerikassa! Lisäksi etukäteen saamassamme mökkikuvauksessa hiukan salaperäisesti luki, että mökissä olisi myös oma joogastudionsa. Se oli siinä. Tämä oli lähdettävä katsomaan!

Lake Tahoe.

Mutta alkuun parit faktat itse Tahoejärvestä, jotta pääsette paremmin kärryille millaisissa maisemissa liikuimme.

Lake Tahoe

Tahoejärvi (Lake Tahoe) sijaitsee Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajalla Sierra Nevadan vuoristossa. Ajomatkaa Piilaaksosta tulee n. 4 h. Järvi itsekin on vuorien kehystämä ja tosiaan, katsoipa järveä miltä rannalta tahansa, aina vastarannalla näkyi vuori. Järven ympärillä olevaa aluetta kutsutaan lyhykäisyydessään Tahoeksi. Pituutta Tahoejärvellä on 35 km ja rantaviivaa on reilusti yli 100 km. Järven pinta liplattelee 1,9 km korkeudessa merenpinnan yläpuolella, joten aika "taivaissa" mekin siis siellä käydessämme hilluimme. Ja kyllähän maisemat järvellä olivat taivaallisen upeat! Katsopas nyt vaikka tätäkin:

Kartta Tahoejärvestä ja sen ympäristöstä Tahoesta.

Tahoejärvi on Yhdysvaltain toiseksi syvin järvi. Keskisyvyys on yli 300 m ja syvin kohta järvessä on yli puoli kilometriä! Valtavan vesimassansa vuoksi järvi ei koskaan jäädy kuin korkeintaan hitusen reunoiltaan, vaikka varsin arktisissa olosuhteissa talvella järvi lepäileekin.

Vuoden viimeisenä päivänä uimavalvoja sai Tahoejärvellä pitää vapaapäivää. Pakkanen paukkui -10 Celsius-asteen lukemissa ja lisäksi puhalsi hyytävä pohjoistuuli. Kuva näyttää kyllä harhauttavasti kovin kesäiselle.  


Ja todistettavasti järven rannat hiukan jäätä muodostavat:

Kuin pala Lappia

Ajaessamme Tahoelle maisemat alkoivat yhtäkkiä mukavasti muuttumaan. Palmut hävisivät kokonaan ja tilalle ilmaantui valtavia havupuita. Tie kiemurteli kuin salaa korkeuksiin vuorien päälle ja pian menivät matkaajien korvatkin lukkoon. Kun vuoren päälle päästiin, olo oli, kas kummaa, kuin keväisessä Suomen Lapissa! Lumikin oli sulanut auringonpaisteessa laikuille aivan kuin meillä pohjoisessa ja tien pientareilla oli kivirakkaa kuin Lapin erämailla konsanaan. Maisemassa oli hyvin paljon samaa kuin Lapissa, tunturit tosin olivat korvautuneet jyhkeillä lumihuippuisilla vuorilla. 

Ne luvatut lumikinokset

Noin paria viikkoa aiemmin olimme uutisissa kuulleet varoituksia kuinka Lake Tahoella on yli metrin korkuiset lumikinokset. Autoilijoita varoiteltiin talvisista olosuhteista ja muistutettiin, että ketjut autonrenkaisiin tulee ehdottomasti olla mukana, täällä Amerikassa kun ei siis meidän perinteisesti käyttämiämme nastarenkaita juuri tunneta. Varauduimme pahimpaan, myös ajokelin suhteen. Arvelimme, että meidän auto on nyt liian ärhäkkä peli lumisiin maisemiin ja menimme kimppakyydillä ystäväpariskunnan farmariautolla. Ketjut farmariauton renkaisiin odottivat asentajaansa takakontissa. Mutta kun Pohjois-Tahoelle asti pääsimme, niin mitä vielä! Ei kinoksia sitten missään. Ilmeisesti lumet olivat sulaneet vinhaa vauhtia ja myöhemmin tekemämme päiväretki koko järven ympäri paljasti, ettei lunta ollut metrikaupalla järven eteläpuolellakaan. Nauroimme, että no onhan meillä sentään mökkitiellä 3 m lunta, mutta ei pysty-, vaan pituussuunnassa. :-D

Mökkitiellämme oli 3 m pätkä lunta, joten kesärenkailla pärjäsi oikein hyvin.

Jollakin taisi olla mökki vieläkin korkeammalla vuoristotien varressa ja ketjut olivat hänelle tarpeen. Ikuistin nämä auton rengasketjut jonkun toisen autosta.

Joskus on Tahoella ollut lunta enemmänkin. Ainakin jos on Kings Beach -kylän pitserian seinällä ollutta vanhaa valokuvaa uskominen.

Mökki ja sen sauna

Vuokraamamme mökki sijaitsi aivan Tahoejärven pohjoispäädyssä lähellä viehättävää Kings Beachin tuppukylää. Perillä meitä odotti hulppea 3-kerroksinen mökki, jossa oli kaikki ennalta mainostetut mukavuudet: sauna, grillausmahdollisuus, kaksi takkaa, joogastudio, jacuzzi sekä ns. hot tub eli ulkona sijaitseva poreallas. Makuuhuoneitakin olisi ollut pienin järjestelyin useammalle kuin osasimme aavistaa. Mökki ylitti kaikki odotuksemme. 

Vuokramökkimme.

Mökin ylimmässä kerroksessa oli todellakin joogaamiseen suunniteltu tila.

No sitten se mökin sauna. Iiks, jännitys tiivistyy! Kenelläkään meistä ei suoraan sanoen ollut kovin korkeita ennakko-odotuksia saunan suhteen. Ainakin itsellä kävi mielessä, että liekö siellä saa taas edes vettä roiskauttaa kiukaalle ja millainen lienee se tämän mökin "kiuas". Mutta äläpäs mitään. Kun mökille saavuimme, oli ensimmäisenä ohjelmanumerona saunan metsästys. Missä se mökissä oikein sijaitsi? Ja siellähän se, alimmaisen kerroksen perimmäisessä nurkassa se saunojiaan odotti. Ovi auki ja kiukaan tarkastus. Jee, Metoksen kiuas! Ehkä tästä sittenkin tulisi jotakin ihan saunomiseen verrattavaa.

Saunassa oli tietenkin amerikkalaiseen tapaan tarkat ohjeet saunomisen suhteen. Huomaa 30 minuutin maksimiaika saunomiselle. :-)

Mutta sitten. Yksi perustavanlaatuinen virhe oli saunan suunnittelussa päässyt tulemaan. Missään saunan välittömässä läheisyydessä ei nimittäin ollut vesipistettä. Siis ei löylyveden ottamiseksi, saati suihkun. Peseytyäkseen saunojan piti kävellä pitkän matkaa ensin pitkähkön pannuhuonekäytävän päähän, siitä takkahuoneen läpi ja edelleen alakerrassa sijaitsevan makuuhuoneen läpi kylpyhuoneeseen. Ehkä tämä vain kertoo, ettei mökin omistajalla ollut oikeasti minkäänlaista kokemusta aidosta saunomisesta. No, emme antaneet tämän lannistaa, vaan kiuas päälle ja odottamaan. Lämmitysvaiheen teki mielenkiintoiseksi se, ettei saunassa ollut lämpömittaria. Mutta sitten. Ilmassa oli kutkuttavaa jännitystä kun ensimmäisen kerran lauteille kiipesin. Löylynheitto ja aah! Täyttä tavaraa! Löylyt saunassa olivat kerrassaan mahtavat! Niinpä me pääsimme kuin pääsimmekin löylynlyömiksi! Arvosana saunalle, saunalle Amerikassa 10-. :-)

Saunan valaistus oli myös hiukan erikoinen. :-)

Kolme jälkilöylyä

1) Saunaa ei muuten mitenkään oltu korostettu mökin nettimainonnassa. Luki pienenä mainintana muiden lauseiden joukossa häntäpäässä. Ei taida olla kova sisäänheittotuote amerikkalaisille, mutta tietenkin meille suomalaisille se oli. Ottaisin samanlaisen saunan Amerikan kotiin heti, jos vain saisin!

2) Saunan vieressä oli pannuhuone ja tuossa pannuhuoneessa säilytettiin mm. mökin talouspapereita. Hymyilin itsekseni jälkeenpäin, että Amerikassahan voisi talouspaperiarkkia käyttää peflettinä. Niin isoja ja vahvaa paperia ne ovat. 

3) Kun palasimme reissusta kotiin googlettaminen paljasti, ettei Metoksen kiukaita ole tehty enää sitten vuoden 1983! Heh heh! No, 80-luvulla onkin valmistettu vielä laatua. Laatua, joka palvelee vielä vuodenvaihteessa 2014-2015. 

Lopuksi vielä yksi hauska tapahtumasarja matkaltamme.

Räjähtävät purnukat

Aivan kuten Lake Tahoe, myös mökkimme sijaitsi yli 1900 metrin korkeudessa. Jo matkalla korvat lupsahtelivat lukkoon, eikä ilmanpaineen vaihtelu voinut olla tekemättä tepposiaan muuallakin. Hiustenhoitoaine suihkautti itsensä 1,5 metrin kaarella purkista ulos ja ylöspäin. Roll-on-deodorantti pamautti roll-on-pallukkansa seinille ja dödöt valahtivat räjähdyksessä lattialle. Myös käsirasvatuubi käs'veskassani päätti avautua sotkun kera laukkuni pohjalle ihan itsestään. Kaikki nämä erikoistilanteet tapahtuivat yhden ja saman päivän aikana. Ilmanpaineen muutokset olivat tehneet tehtävänsä. Samoin meidän mökkiläisten aamut alkoivat kovalla yskimisellä todella kuivan vuoristoilman vuoksi. Kurkunpäät olivat yön aikana kuivuneet ja limakalvot nenissä vinkuivat kosteamman ilman perään. Yksi suomalaistekoinen kiuas ei siis pystynyt koko Sierra Nevadan vuoristoa kostuttamaan. Valitettavasti. ;-)

Ja sitten kun palasimme ns. maan tai paremminkin meren pinnalle eli takaisin Piilaaksoon, olivat avatut vesipullotkin alipaineestaan lommoilla. Nenät tekevät paranemistaan vielä tälläkin hetkellä, niisk-niisk. Täytyypä sanoa, ettei aiemmin ole pelkästään automatkailussa ihan näin rajuja efektejä eteen tullut.

Tässäpä ensimmäinen katsaukseni Lake Tahoen upeisiin maisemiin. Vielä pari tarinaa jäi kerrottavaksi, joten jatkan niistä ensi kerralla. 

Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!