Kuvia tapahtumarikkaalta viime viikolta

Viime viikkoon mahtui monenlaisia perusarjestamme hiukan poikkeavia tapahtumia. Kokosin niistä osan kuviksi tämänkertaiseen postaukseeni.

Valentine's Day eli ystävänpäivä

Viime viikolle osui tietenkin ystävänpäivä, joka täällä päin maailmankolkkaa tunnetaan enemmänkin rakastavaisten päivänä. Useat ruokaravintolat tarjoavat tuolloin erikoisempia ja yleensä useamman ruokalajin Valentine's Day -menuja. Hyvät ja suositut ravintolat saatetaan varata täyteen jo kuukausi ennen ystävänpäivää.

/(888888888888rrrrrrrt5555555555555555555555555555e4444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444444

(Jahas, tähän väliin tulikin terveiset Gordo-kissalta. Kissa teki siis ylimarssin näppikseni päältä juuri, kun tätä kohtaa kirjoitin. Hih, jätinpä Gordon salaiset ja numeropainotteiset kissaviestit teillekin luettaviksi.)

Tänä vuonna emme menneet ravintolaan ystävänpäiväillalliselle, vaan päätimme kokata kotosalla paremman ilta-aterian. Ukkokulta paistoi meille maukkaat pihvit ja muotoili minun pihvistäni seuraavanlaisen:

Onnea on sydämenmuotoinen sisäfilepihvi. Vaikkei kuvassa ehkä siltä näytä, mutta pihvi oli niin jytky, että söin siitä seuraavana päivänä vielä lounaaksikin.

Olimme myös luvanneet itsellemme juuri ystävänpäiväksi yhden tietyn erikoisherkun jälkiruoaksi. 

Avasimme tämän ystävänpäivän iltana ja voin kertoa, etteivät konvehdit seuraavaa aamunkoittoa ehtineet näkemään. Kun harvoin suomalaisia suklaakonvehteja saa, niin olipa maku taas mitä taivaallisin!

Ukkokullan syntymäpäivät

Ystävänpäiväviikkoon meillä osuu vuosittain aina muutakin juhlittavaa, nimittäin ukkokullan synttärit. Olin päättänyt leipoa ukkokullalle yllätykseksi täytekakun, ensimmäisen laatuaan tällä puolen rapakkoa. Minua sitten nauratti, että sain kakuntekoon menemään melkeinpä koko päivän! No, kävin minä välissä naapurikaupungissa joogatunnilla. Mutta hommahan siis käynnistyi sillä, että aamulla sain ensimmäiseksi ajella kauppaan etsimään perunajauhoja (potato starch). Olin jo aiemmin katsonut perunajauhoa ukkokullalta salaa kahdesta eri kaupasta, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Lopulta perunajauhot onneksi löytyivät. No, kotona sitten huomasin unohtaneeni korppujauhot. Koska taikina oli jo tekeillä, tein näppäränä emäntänä korppujauhot pikaisesti itse pakastimesta löytyvistä paahtoleipäviipaleista. Aikaahan se taas vähän vei, mutta huh, sekin ongelma tuli selätettyä. Lisäksi leipomisen kriittisessä vaiheessa tuli vielä jännitystä, sillä oveemme koputettiin yllättäen. Koputus toistettiin vaativaan sävyyn ja menin taikinakaavin kädessäni avaamaan. Meksikaanomies siellä seisoi ja tuli ilmoittamaan, että taloyhtiömme kattojen puhdistusoperaatiossa oli onnistuttu painepuhaltimella tiputtamaan yksi ulkokukistamme pöydältä alas. No, kukka jäi henkiin ja kakkupohjakin ehti lässähtämättä uuniin. Tässä lopputulos:

Ensimmäinen Amerikassa tekemäni täytekakku. Aineksista yli 90 % oli luomua. 

Työhaastattelu

Pääsin viime viikolla myös erääseen työhaastatteluun. Haastattelu kesti 1 h 40 min ja kun olin ajamassa pihasta jo pois, juoksi haastattelija perääni ja antoi minulle nämä kolme limeä. Totesinkin, että tapahtuukohan tätä vain Kaliforniassa: poistut työhaastattelusta raikkaat limet mukanasi. 

Tarina ei vielä kerro sitä, jäikö työhaastattelusta kouraani ainoastaan limet vaiko myös työpaikka. Haastattelun toinen osuus pidettäneen tällä viikolla. Tänään täällä on nimittäin pyhäpäivä Presidents' Day, joten monilla on vapaapäivä.

Lempeää "kiroilua"

Kuten jo viime postauksessani mainitsin, olen aloittanut käymään lempeällä kiropraktikolla. Tämäkin hoitojen setti alkoi minulla juuri viime viikolla. Vähän jännitti, mitä hoidoista kaiken kaikkiaan muodostuu. Olenkin nimennyt tämän kyseisen kiropraktikon poppatohtoriksi, sillä menetelmänsä ovat uskomattoman pehmeitä ja hiukan omalaatuisiakin. Praktiikka on kuitenkin toiminut jo yli 25 vuotta ja moni asiakas on saanut tältä tohtorilta avun vaivoihinsa. Jospa minäkin.

Praktiikan aulassa on tämä Miracle Bell. Vielä tämän ihmekellon merkitys ei ole minulle valjennut, mutta ehkäpä nyt ymmärrätte paremmin miksi kutsun häntä leikkisästi poppatohtoriksi. :-)

Löylyä, löylyä!

Ja koko viime viikkohan alkoi oikein mukavissa merkeissä, sillä San Franciscon pohjoispuolella, Sonoman laaksossa sijaitseva FAHA (Finnish American Home Association) järjesti Winter Sauna Fest -tapahtuman. Pääsimme siellä saunaan ja heittämään oikeasti vettä kiukaalle. Löylyä, löylyä, lisää löylyä! Oli ihanaa!

FAHA:n sauna. Eräs konkari lauteilla tiesi kertoa, että kiuas oli juuri uusittu. Hyvät löylyt oli.

Sain FAHA:n pihasta myös komean yhteiskuvan molempien maiden lipuista ja kerrankin niin, että liput myös liehuvat, eivätkä rötkötä lipputangossa kiinni. 

FAHA:lta sai myös halutessaan ostaa suomalaista suklaata, korvapuusteja, leetaa eli pitkopullaa tai näitä pieniä karjalanpiirakoita. 

Sellainen viikko oli se. Mukavaa juhlintaa ja jännittäviäkin hetkiä. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!