tiistai 20. elokuuta 2019

Nonnih, tässä sitä nyt ollaan näiden D-vitamiiniarvojen kanssa!

Kun aloitin blogiani vuonna 2014, olivat ensimmäiset postaukseni luonnollisesti amerikkalaisten kummajaisten ihmettelyä. Niin paljon tuli uutta ja ihmeellistä. Kirjoitin parina ensimmisenä vuonna oikein postaussarjaa Amerikkalaisia kummajaisia, kaikkiaan kahdeksan eri osaa. Heti ensimmäisessä kummajaisten ihmettelypostauksessa marraskuussa 2014 kirjoitin näin:


D-vitamiini


Miksi ihmeessä kaupoissa myydään D-vitamiinia, vaikka aurinko paistaa täällä ympäri vuoden? No okei, varmastikaan päivänpaiste ei ole niin voimakasta talvikuukausina ja ehkä osa ihmisistä haluaa välttää aurinkoa sen huonojenkin vaikutusten vuoksi. Mutta kun meille suomalaisille on aina toitotettu, että juuri meidän, jotka siellä pimeydessä vaellamme, juuri meidän täytyy popsia D-vitamiinia. Näytetään sitä sitten popsivan aurinkoisemmissakin paikoissa. Lisäksi aika monet mehut ja maitotuotteet täälläkin näyttävän olevan D-vitaminoituja. Samoin tuoretta kalaakin täällä on saatavilla varsin helposti D-vitamiinivarastojen täydentämiseksi. Ainakin itselläni tulee syötyä kalaa täällä paljon useammin kuin Suomessa, kiitos herkullisten sushipaikkojen, joita löytyy joka nurkalta, pienimmissäkin ostareissa aina yksi. En siis vielä ole purkkivitamiinin kannattaja.  


Enkä muuten ainakaan vielä allekirjoita tuota talvikuukausien auringonpaisteen tehottomuuttakaan: Kävin nyt marraskuussa ulkona lukemassa lehteä. Olin auringossa ehkä 1-1,5 h ja niinpä vain rintakehästä nahka kärähti! Sain D:tä taivaalta, en purkista.



Tilanne elokuussa 2019


Muistan saaneeni tuohon postaukseen aivan ensimmäisiä blogikommentteja paikallisilta, Piilaaksossa jo pidempään asuneilta suomalaisilta. Yksi heistä avarsi maailmankuvaani kertomalla, etteivät työssäkäyvät ihmiset täällä ehdi nauttimaan auringonvalosta. He ovat päivisin töissä, työpäivät on keskimäärin pitkiä ja lisäksi aikaa tuhraantuu huomattavan paljon työmatkoihin. No näinhän se tietysti olikin! Enhän minä tallukka tajunnut katsoa asiaa laajemmin. 


No, arvatkaapas missä mennään tänään, elokuussa 2019? Vuosittaisessa terveystarkastuksessa minulta otettiin jälleen verikokeet ja kuinka ollakaan, nyt omat D-vitamiiniarvoni rämpivät aivan alamaissa! Paikallisen suosituksen mukainen D-vitamiiniarvojen skaala on 20 - 80 ng/ml. Minun arvoni oli vaivaiset 24 ng/ml! D-vitamiinitasoni oli hiukan alakantissa jo talvella ja niinpä olen yrittänyt ottaa aurinkoa lyhyen aikaa ilman aurinkosuojaa ainakin kerran viikossa. Tällä hetkellä ihoni on ruskettunut, mutta niinpä vain D-vitamiiniarvo laahustaa yhä pohjalukemissa. Olin siis verikoetuloksistani todella yllättynyt. Nähtävästi tuo kerran viikossa auringossa oleskelu ei sitten vain riitä. Lääkäri usuttikin minua nyt syömään D-vitamiinia purkista saadakseni tuo arvon paremmalle tolalle.

Onhan tämä aika uskomatonta. Elokuussa 2019 minustakin on tullut purkkivitamiinin ottaja. Ja paikassa, jossa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta päivät pääksytysten! Enpä olisi tätä arvannut, kun vuonna 2014 aiheesta blogiini raapustin. Mutta uskottava se vain on. Purkkivitamiinilla mennään!
Ei ole kauaakaan aikaa, kun tuumasin ukkokullalle, että milloin olen edes viimeksi nähnyt pilviä taivaalla! Sillä hetkellä en kerta kaikkiaan muistanut. Mutta eipä siis ole terveyden kannalta onni ja autuus alati näkyvä sininen taivaskaan. Purkkivitamiiniin on turvautuminen Kaliforniassakin.

Näin sitä tuli omat blogikirjoitukset vuodelta 2014 todistetusti kumottua. Eipä muuta tällä kertaa, joten sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

6 kommenttia:

  1. Mulla sama arvo 21. Piilaakson laakari sanoi, etta auringossa pitaisi olla kaksi tuntia joka paiva ilman rihmankiertamaa ja aurinkosuojaa. Silloin alkaa auringon haittavaikutukset olla suurempia kuin D-vitamiinihyoty. Purkista aloin siis minakin syoda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Toisaalta vähän lohduttaa kuulla, etten ole täällä ainoa tämän D-vitamiinipuutoksen kanssa. Mutta itse en kyllä pystyisi kahta tuntia ainakaan keskipäivällä olemaan Piilaakson auringossa ilman suojakertoimia. Vaikka ihoni aika hyvin aurinkoa kestääkin, niin kyllä tuossa ajassa jo palaisin. Parempi siis turvautua tosiaan purkkiin ennemmin kuin polttaa nahkansa karrelle. Tsemppiä D-vitamiiniarvojen kohotukseen sinnekin!

      Poista
  2. Mä epäilen, että suomalaisella geeniperimällä voi olla jotain yhteyttä alhaiseen D-vitamiini arvoon. Meikäläisellä viimeisin tulos oli 14.8, joka on todella alhainen. Lääkäri pakotti syömään vähintään 2000u päivässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täkäläiset raja-arvot näkyy heittelevän. Minun lääkärin mukaan raja-arvot on 30-100 ng/ml.

      Poista
    2. Hei Anonyymi, ja hui, onpa kerrassaan ollut alhainen arvo sinulla! Kai tuollaisesta sait jo oireita, väsymystä tai muuta! Toivottavasti olet saanut jo arvojasi kohoamaan! Eli tsempit sinnekin saman haasteen pariin!

      Poista
    3. JR, minäkin muistan jostakin lukeneeni, että tuo hälyttävä alaraja olisi 30 ng/ml. Menin vielä omaan terveysportaaliini tarkistamaan mitä lisäohjeita siellä oli annettu ja tuo blogitekstissä mainitsemani 20-80 ng/ml oli ns. standard range. Sitten oli lisäksi: All ages: 20-50 ng/mL*
      There is no known benefit of values > 50 ng/mL
      Values > 80 ng/mL may be associated with toxicity.
      *In patients with risk factors such as bone disease, values between 20-29 ng/mL may be insufficient, and values greater than 30 ng/mL may be more appropriate.
      Että otapa näistä nyt sitten selvää, jos sinullakin ylärajana ohjeistettu jopa 100 ng/ml.

      Ja sain toistakin kautta kommenttia, että suomalaisella (ja skandinaavisella) geeniperimällä voisi olla osuutta alhaisiin D-vitamiiniarvoihin. Tämä oli uutta tietoa minulle.

      Poista