Amerikkalaisia kummajaisia, osa 1

No niin, nyt kun olen kirjoittanut ensin siitä, missä maisemissa täällä Kaliforniassa ylipäätään majaillaan ja mitä asumislysti Piilaaksossa maksaa, ajattelin pohtia seuraavaksi asioita hiukan kepeämmin ja huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.

Jos kesäaikakin huomioidaan, niin nyt on seitsemän viikkoa Amerikassa asumista takana ja sinä aikana on tullut asuttua San Josessa ja Mountain Viewissa yhteensä kolmessa eri asunnossa. Monta ihmeellistä asiaa on jo ehtinyt eteen tupsahtaa. Tässä ensimmäinen erä amerikkalaisia kummajaisia, joita en tahdo suomalaisena oikein ymmärtää:

Maton päällä matto

Amerikkalaisissa kodeissa pehmoisen ja täysin virheettömän kokolattiamaton päälle laitetaan matto. Siis maton päälle matto! Minkä ihmeen takia? (Noh, itsellänihän tulee harrastettua kassin sisälle kassia ja on sekin kieltämättä aiheuttanut pientä hupia ja ihmetystä.) Ehkäpä tämä maton päälle matto on sitten ihan vain sisustuksellinen juttu. Niin sen täytyy olla, sillä mitään järkiperäistä syytä tai käytännön hyötyä en tuolle kuviolle ole vielä keksinyt. Niin, ja mehän tietenkin lähdimme oitis mukaan moiseen amerikkalaiseen hömpötykseen.

Olohuoneessamme on maton päällä matto. 

Keittiön kodinkoneiden koko! 

Tässä kun on ehtinyt nyt nähdä jo sekä isompaa että pienempää asuntoa, niin kaikkia niitä yhdistää aivan valtavan kokoiset uuni, hella, mikroaaltouuni ja jääkaappi. Aivan sama onko kyseessä yksiö vaiko perheasunto, kodinkoneissa on kokoa vaikka muille jakaa. Siis ensinnäkin se, että saat keittiössä uuninluukun auki, pitää sinulla olla kokonainen neliömetri vapaata tilaa uunin edessä! Naurettavaa. Vähän sama on hellan yläpuolelle nostetun mikroaaltouunin kanssa. Aukaisepas se. Oma pää tahtoo jäädä joka kerta tuon megaleveän oven tielle, sen verran laaja on oven aukaisukaari. 

Toisekseen, haluaisin kyllä olla kärpäsenä katossa katsomassa kuinka se joku sinkku nakkisämpyläänsä pikku yksiönsä keittiössä lämmäyttelee. Mahtaako itse mahtua keittiöönsä lainkaan mukaan, jos joutuu yhdenkin uuninluukun aukaisemaan? :-D

Ensimmäinen kerta muuten, kun täällä uunia käytimme, oli kesäkuussa. Olimme juuri tulleet Suomesta ja jetlag painoi kovasti päälle. Ajateltiin, että ostetaan kaupasta pakastepitsa ja paistetaan se itse uunissa. Sitten saisi nukkumatti tulla vaikka heti, sänky on lähellä. Pitsa ostettiin ja luin asunnolla paisto-ohjeet: Lämmitä uuni 450 asteeseen. Kääk! No niinpä niin, täällähän on uuneissakin käytössä tietenkin Fahrenheitit. Pitsa paistettiin, 450 asteessa, ja hyvä tuli. Myös uni tuli ja sen pituinen se. 

Kodinkoneiden leveys 30 tuumaa eli n. 76 cm. OMG!

D-vitamiini

Miksi ihmeessä kaupoissa myydään D-vitamiinia, vaikka aurinko paistaa täällä ympäri vuoden? No okei, varmastikaan päivänpaiste ei ole niin voimakasta talvikuukausina ja ehkä osa ihmisistä haluaa välttää aurinkoa sen huonojenkin vaikutusten vuoksi. Mutta kun meille suomalaisille on aina toitotettu, että juuri meidän, jotka siellä pimeydessä vaellamme, juuri meidän täytyy popsia D-vitamiinia. Näytetään sitä sitten popsivan aurinkoisemmissakin paikoissa. Lisäksi aika monet mehut ja maitotuotteet täälläkin näyttävän olevan D-vitaminoituja. Samoin tuoretta kalaakin täällä on saatavilla varsin helposti D-vitamiinivarastojen täydentämiseksi. Ainakin itselläni tulee syötyä kalaa täällä paljon useammin kuin Suomessa, kiitos herkullisten sushipaikkojen, joita löytyy joka nurkalta, pienimmissäkin ostareissa aina yksi. En siis vielä ole purkkivitamiinin kannattaja.  

Enkä muuten ainakaan vielä allekirjoita tuota talvikuukausien auringonpaisteen tehottomuuttakaan: Kävin nyt marraskuussa ulkona lukemassa lehteä. Olin auringossa ehkä 1-1,5 h ja niinpä vain rintakehästä nahka kärähti! Sain D:tä taivaalta, en purkista.

Arska paistaa. Miksi ottaisin D-vitamiinia purkista?

Shekit, shekit ja vielä kerran shekit!

Voi hyvänen aika! No olinhan minä toki kuullut, että Amerikassa niitä käytetään, mutta että vielä näin vuonna 2014! Muistan kyllä, kun omilla vanhemmillani oli shekkivihkot joskus 80-luvulla, mutta hei, se oli 30 vuotta sitten! No, täällä meillä nyt on shekit käytössä. Vuokra ja tietyt maksut maksetaan aina shekillä. Laskunmaksu shekillä tapahtuu niin, että laskun saavuttua sinulle postitse, laskun suuruiselle summalle kirjoitettu shekki lähetetään kirjepostitse takaisin maksun vastaanottajalle, joka lunastaa summan pankista. Hey, c'mon! So last season! No edistyksellistä kai tässä edes se, että maksusuoritus on jälkeenpäin tarkistettavissasi, sillä shekin skannauksen näet myöhemmin nettipankissasi kun summa on tililtäsi veloitettu. Ja onhan tällä toki työllistävä vaikutus: shekkivihkojen painajat, postipojat, skannaajat, shekkien käsittelijät vastaanottavassa päässä jne. 

Taloyhtiömme on juuri tuonut uusimpana uutuutena myös verkkomaksumahdollisuuden vuokranmaksuun. Se 100 kappaleen shekkivihko on kuitenkin tullut jo hankittua ja maksettua, niin kai se on loppuunkin käytettävä. Mutta hei, tämähän vain tietää kotirouvalle kerran kuussa yhtä kivaa pikku askaretta lisää: kiikutan shekin tuohon meidän taloyhtiön toimistoon. :-)

Shekeistä vieraantumisesta kertoo muuten sekin, että piti itseni oikein miettiä kuinka tuo sana shekki kirjoitetaan. Ei siis ole kuulunut edes päivittäiseen sanavarastooni, mokomakin juttu. (Wikipedia vahvisti sanalle olevan kolme erilaista kirjoitusasua: šekki, sekki ja shekki.) Mutta niillä mennään, nyt ollaan Amerikassa!

Lopulta tässä shekkiepisodissakin kuitenkin taittuu suu hitusen hymyyn. Täällä saa pankeista kustomoituja shekkivihkoja, pankin omasta rajatusta valikoimasta. Ja niinpä se oli tuo ukkokulta ottanut meille Tom&Jerry -painatuksin olevia shekkejä! Tahtoo vain nuo hauskat kuvat shekeissä tehdä niistä itselleni vieläkin enemmän Monopoly-rahan oloisia. Katso vaikka: 

Tom&Jerry -shekki. Ihan käypää valuuttaa hei...

Lopputuhahdus

Niin ja tosiaan, miksi ihmeessä sen keittiön tiskialtaankin pitää olla melkein puoli metriä syvä? Käsin tiskatessa ergonomisuus = - 4. Mielestäni tiskiallas ja amme ovat kaksi täysin eri asiaa ja olisi kiva, jos ne myös sellaisina pidettäisiin. Ei mulla muuta. Tällä erää. ;-)

Hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tästä jatketaan!