Ulkosuomalaisen onnea on...

Viimeisen kahden viikon aikana on eteen tullut jos jonkinlaista vastoinkäymistä. Muiden muassa olkapäästäni löydettiin pieni repeämä. Olkaa ei tarvitse onneksi leikata, mutta kovaa kuntoutusta se vaatii. Kun siipi laahaa maata, on hyvä etsiä niitä isoja ja pieniä onnenjyväsiä. Tällä viikolla ulkosuomalainen oli onnellinen näistä: 

1. Sukkia kutovat tädit

Mikäs sen mukavampaa, kuin vetäistä tädin kutomat villasukat jalkaan! Paitsi että varpaat pysyvät lämpiminä, niin onhan sukilla myös kovasti tunnearvoa.

Merja-tädin kutomat ovat kesäisempää mallistoa.

Joku teistä voi nyt ihmetellä, että ihanko totta Kaliforniassakin tarvitsee villasukkia. Kyllä tarvitsee. Olemme asuneet Piilaaksossa viidessä eri kodissa. Ainoastaan yhdessä niistä lattiat pysyivät lämpiminä myös talvikuukausina. Kyseinen kotimme sijaitsi luhtitalon toisessa kerroksessa. Kerrostalokodissamme lattiaraja oli viileä liian tehokkaan ilmastoinnin vuoksi. Muut kotimme ovat olleet maan tasalla. Ja koska täällä ei lämmöneristyksiä taloissa juuri harrasteta, lattiat pysyvät talvikuukausina kylminä. Eikä pidä unohtaa, että minähän olen myös villasukkaihminen.

Tässä Tuula- ja Pirjo-tätien taidonnäytteet. Ranskanpastillisukissa alkaa yleensä tehdä mieli ranskanpastilleja. Toisissa sukissa on mukana ohutta heijastinlankaa. Niinpä hohdan sitten pimeässä, jos sukissani hämärällä hiippailen. 

2. Lohturuoka

Kun maailma murjoo, haluan tehdä lohturuokaa. Minulla se on suomalaista ruokaa. Silloin on kaivettava perinteiset suomalaisreseptit ja kokattava "niin kuin ennen vanhaan". Tällä viikolla valmistin lihamureketta, jonka taikinaan käytin ranskalaisen sipulikeiton ainekset. Murekkeen kaveriksi herkkusienikastike, perunamuusi ja hyvät lisukkeet. Ai että oli hyvää! Ja maailma tuntui taas karvan verran siedettävämmälle.

Kun aikansa syö kalatacoja, quesadillaa ja gyroa, alkaa mieli kummasti halajamaan Suomi-pöperöiden perään. Kuvassa ei ehkä niin taiteellinen asettelu lautaselle, mutta maku oli hyvä, suorastaan lohduttavan hyvä. 

Kolmantena, muttei todellakaan vähäisimpänä:

3. Viestit Suomesta

Mikään ei piristä yhtä tehokkaasti kuin ystäviltä ja sukulaisilta saadut viestit Suomesta. Oli se sitten lyhyt tervehdys somen kautta tai pidempi sähköposti, niin luen viestit aina heti kahteen kertaan. Kuluneella viikolla viestien saralla olikin poikkeuksellisen vilkasta. Ihanaa. 

Tällaisia pieniä ja suuria onnentuojia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!