Häissä Havaijilla

Saimme alkukesästä iloisen yllätyksen: kutsun ukkokullan serkun häihin Havaijille. Tottahan olimme otettuja ja teimme lentovaraukset heti, sillä häät osuisivat syksyllä yhdysvaltalaisten suosimaan loma-aikaan Labor Day.

Ukkokulta vitsaili serkulleen, että onhan se nyt aika yläluokkaista mennä naimisiin juuri Havaijilla, mutta koska hääpari sattuu siellä asumaan, on se heille tietenkin paitsi luonnollisin, myös edullisin paikka viettää häät. Ja maisemathan ovat totta kai vihkimiselle mitä upeimmat. 

Monille häävieraille lokaatio olikin sitten toki haastavampi. Niinpä olimme sulhasen isän kanssa häiden ainoat suomalaiset vieraat (sulhasen äiti on amerikkalainen). Meillä lentomatkaa oli viiden tunnin verran, onneksi se hoitui suoralla yhteydellä. Lisäksi oma lentolippuni oli ns. lentoyhtiön kimppalimppu ja maksoi vain 99 dollaria. Kaukaisimmat häävieraat tulivat kuitenkin USA:n itärannikolta asti. Heillä poloisilla aikaerorasitustakin peräti kuuden tunnin verran, meillä "vain" kolme.

Varasimme juhlamatkaamme viisi päivää, mutta varsinaisiin turistikierroksiin meillä ei jäänyt juurikaan aikaa. Onneksi olimme lomailleet tällä Havaijin Oahun saarella jo aiemmin. Tällä kertaa saimme viettää enemmän aikaa sukua tavaten, mikä oli oikein mukavaa. 

Jo heti tulopäivänä saimme yllätyskutsun grillijuhliin, sillä morsiamella sattui olemaan syntymäpäivä. Tässä illanvietossa tulevan avioliiton kautta yhdistyvät suvut pääsivät jo ennakkoon tutustumaan toisiinsa ja oli todella mielenkiintoista saada tuntea hääväkeä etukäteen. Itsekään en ollut tavannut esimerkiksi sulhasen äitiä vielä koskaan, joten uusia tuttavuuksia syntyi paljon. Ja heti saapumispäivänä Havaijin sää löi hauskan muistijäljen: en ole koskaan ollut yhtä hikisissä grillijuhlissa, hahah! Trooppinen kosteus sai itse kenenkin pyyhkimään virtaavaa hikeä, vaikkei tehnyt seisomista kummempaa. Jopa paikalliset tuskailivat ilmankosteuden armoilla, joten emme olleet ainoat, vaikka täältä rutikuivasta Kaliforniasta tulimmekin. 

Seuraavana päivänä puolestaan meillä oli treffit sulhasen ja bestmanin kanssa. On aika uskomaton sattuma, että ukkokultani oli jo kertaalleen tavannut New Yorkissa asuvan bestmanin, mutta tuo tapaaminen oli tapahtunut Oulussa! Nyt he tapasivat toistamiseen, toisella puolella maapalloa, häiden alla Havaijilla.

Mutta seuraavaksi varsinaiseen päätapahtumaan. Kuinka amerikkalaiset häät tällä kertaa rullasivat, kun pitopaikkana oli Havaiji? Oliko havaittavissa yhteneväisyyksiä tai eroja, kun takanamme oli jo yksi aikaisempi kokemus paikallisista häistä Piilaaksossa?

Häät

Hääpaikkana oli upea julkinen puisto meren rannalla. Vihkiseremonia oli sovittu aamupäiväksi, mikä oli hyvä, sillä seremonian jälkeen puisto täyttyi paikallisesta väestöstä ja parkkipaikan löytäminen olisi ollut mahdotonta. Hiekkarantoineen ja grillauspaikkoineen puisto oli siis pyhäpäivänä todella suosittu.

Vihkipaikka. Mereltä puhalteleva tuuli jo hieman heittänyt tuoreita kukkia pois säntillisestä ringistä. Takana näkyvää saarta kutsutaan nimellä "Kiinalaisen hattu".

Näkymiä vihkipaikalta toiseen suuntaan.

Pappi osoittautui jo ennen vihkiseremoniaa sanavalmiiksi vitsiniekaksi. Morsiamen saapumista odotellessa vihkipaikalla käytiin vapaata keskustelua ja päädyimme puheliaan papin jutturinkiin mekin. Ukkokulta oli varustautunut ottamaan tilaisuudesta valokuvia pitkällä putkella, koska tiesi virallisen kuvaajan käyttävän erilaista kuvaustekniikkaa. Pappi kavahti ukkokullan kameran pitkää tötterölinssiä. Nauroi, että varmaan hänen jokainen hikoileva ihohuokonenkin näkyy kuvissa, mutta onnekseen hän oli kuulemma juuri poistanut rehottavat nenäkarvansa vahaamalla. Omg, too much information! Pappi vielä demonstroi ilmeillään, kuinka kipeää nenäkarvojen repiminen vahalla tekee, mutta vannoi sen olevan kohdallaan ainoa tehokas tapa. Nauroimme papin jutuille vedet silmissä. Tämä antoi vahvan viitteen, että myös hääseremoniasta vihkikaavoineen olisi mitä ilmeisimmin tulossa havaijilaisen rento ja hauska.

Pappi havaijilaisessa virka-asussaan.

Papin rentous tarttui ja etukäteisjännitys kaikkosi itseltäkin tipo tiehensä. Ja olihan tämä melko varmasti ensimmäinen ja viimeinen hääjuhla, jossa tulen rupatelleeksi papin nenäkarvoista. 

Niin, rentoa menoa tosiaan. Sulhanen vihkiytyi paikalliseen tapaan jaloissaan varvassandaalit. Häävieraiden yleisimmät asut olivat tropiikin kukkakuosiset paidat ja mekot. Myöhemmin illalla tuoreen avioparin häätanssikin tanssittiin avojaloin. Lisäksi hääpari noudatteli havaijilaista tyyliä: sulhasella roikkui kaulassaan näyttävä vihreistä lehdistä punottu kaksimetrinen lei ja morsiamella oli samaan sarjaan kuuluva muhkea lehtiseppele pitkillä kutreillaan. Hääkimppu oli sidottu saaren tyypillisistä, eksoottisista kukista.

Pöytäkoristeina oli simpukoita, banaaninlehtiä ja paikallisia kukkia maljakossa. Led-valot loivat ihanaa tunnelmaa illan hämärtyessä.

Aamupäivän vihkitilaisuuden jälkeen juhlallisuuksissa pidettiin useamman tunnin tauko. Tämä johtui varmastikin ihan käytännönjärjestelyistä, mm. ruokien valmistuksesta, joka tapahtui pitkälti talkoovoimin. Toisaalta myös varmaan säästä. Oli nimittäin onni, ettei hääjuhla alkanut päivän tukalimpaan aikaan. Elo-syyskuu on tyypillisesti kuuminta aikaa Havaijin saarilla ja nyt ilma oli kuumuuden lisäksi todella kostea. Lepohetki ja rauhoittuminen tulivat tarpeeseen myös raskaana olevalle morsiamelle.

Paikallista tyyliä.

Näissä häissä huokui minusta mahtavasti auttavaisuuden ja yhdessä tekemisen meininki. Nuoripari sai lähisuvulta ja ystäviltään paljon apua hääjärjestelyihinsä. Sulhasen pomo esimerkiksi tarjosi ison takapihansa hääjuhlille ja sulhasen kollega oli leiponut hääkakun. Mikä taidonnäyte! Lisäksi sulhasen isä toi hääruokiin aimo annoksen suomalaisia makuja. Hän oli valmistanut kalaa useammalla eri tavalla, mm. uunikalaa ja graavattua lohta. Ne keräsivät paljon kehuja ja sai häävieraat santsaamaan useaan kertaan. Alkupalapöydästä löytyi myös suomalaistyyppistä maksapateeta, joka oli meidän suomalaisten kielillä parasta mitä olemme USA:ssa saaneet tähän mennessä maistaa. Paljastan, että söin enemmän kuin kolme siivua... Lisäksi alkupalapöydässä oli monien muiden herkkujen lisäksi riistan makuista makkaraa, jossa oli mukana mustikoita. Morsiamen äidin sukujuuret puolestaan ulottuivat Filippiineille, joten kokonaisuutena ruokapöydän antimet olivat filippiiniläis-suomalais-havaijilainen yhdistelmä.

Hääkakku. On taatusti oma lukunsa saada kakku kestämään tunteja 30 asteen kosteassa helteessä!

Summa summarum

Nyt olemme siis saaneet osallistua kaksiin eri häihin Yhdysvaltain kamaralla. Sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia löytyy. Ohjelmanumeroissa yhteneväistä edellisiin amerikkalaisiin häihin oli hääkakun leikkaus, onnittelumaljan nosto, hääparin tanssi sekä pari puhetta. Näissä häissä puheen pitivät bestman sekä morsiamen pitkäaikainen ystävä. 

Eroavaisuuksia oli useampia ja niihin vaikutti toki moni asia paikallisesta ilmastosta alkaen. Yleensä ottaen amerikkalaisissa häissä näyttäisi olevan suomalaista verrokkiaan huomattavasti vähemmän järjestettyjä ohjelmanumeroita, kuten morsiamen ryöstöjä tai muita vastaavia. Ja koska "virallista" ohjelmaa on vähemmän, mennään täällä häissä mielestäni nopeammin vapaaseen hengailumoodiin.

Näiden jälkimmäisten häiden jälkeen tein vielä yhden huomion eroavaisuudesta suomalaisiin perinteisiin häihin, kenties suomalaisten kahvinlipittäjien kauhuksi. Kummissakaan häissä ei tarjottu hääkakun kanssa, eikä muutenkaan, kahvia. Toisaalta molemmat hääjuhlat ajoittuivat sen verran ilta-aikaan, etten ainakaan itse kahvia edes kaivannut. Kakku maistui oikein hyvin myös kuplajuoman kanssa.

Häät ovat aina ihania juhlia juhlittaviksi ja niin olivat nämäkin. Niistä jää hyvä mieli pitkäksi aikaa ja hääjuhlien lukuisiin kuviin on mukava palata jälkikäteen. Ja käviväthän nämä juhlinnat upeasta irtiotosta ja lomasta itsellekin. Näissä häissä ei sää, eikä pappi kumpikaan jättäneet hääväkeä kylmäksi.

Tällaisia juhlatunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!