Havaintoja Suomessa kesällä 2025

Tällä kertaa blogissani jo perinteeksi muodostunut kesävisiitin jälkeinen Suomi-havaintojen postaus.

Lähtövalmistelut Suomeen menivät hiukan kiireeksi. Kun tiesi olevansa yli kahdeksan viikkoa pois, vaati moni asia hoitamista ennen matkaa. En siis ennättänyt virittäytyä Suomi-tunnelmaan lainkaan etukäteen. Mutta kas, jo menomatkalla lentokoneessa pääsin sukeltamaan suomalaisuuden syvään päätyyn: pitkällä lennolla Atlantin yli oli nähtävissä Dingo-yhtyeestä kertova elokuva! Tottahan minä vanhana Dingo-fanina sen katsoin. Tuntui hauskalta nähdä pitkästä aikaa leffa, jossa puhuttiin suomea. Silmä haki tottuneesti kuvan alareunasta tekstityksiä, kunnes lopulta meni tajuntaan, ettei niitä nyt tarvitakaan.

Dingo-elokuva sijoittui 1980-luvulle, joten sen ajan muoti ja sanonnat olivat minulle tuttuja. Mutta kesän 2025 Suomessa minua odotti:

Uusia tai jo unohtuneita sanontoja

Tänä kesänä huomioni Suomessa kiinnittyi uuteen sanontaan: mennä vihkoon. Vielä edellisellä Suomi-visiitilläni eli viime vuoden loppupuolella en kuullut tällaista käytettävän, mutta nyt sitä viljeltiin aika runsaasti. Varsinkin televisio-ohjelmissa ja radiohaastatteluissa sanontaa hoettiin ahkerasti. Oman käsitykseni mukaan tällä tarkoitetaan jonkin asian menemistä pieleen. Ja mistä tällainen sanonta on suomen kieleen tupsahtanut, siitä minulla ei ole hajuakaan. Jälleen kerran olin ulkosuomalaisena tipahtanut ajan hermolta. 

Myös jotakin suomen kielestä unohtunutta pääsi palautumaan mieleeni. Kun ukkokulta sopi ystävänsä kanssa tapaamista, oli ystävä ehdottanut tapaamispaikaksi pystäriä. Minulla kesti hetken yhdistää piuhat, että tämähän tarkoitti siis pystybaaria. Sana, jota en sitäkään ole itse tullut käyttäneeksi vuosikausiin. Hauskaa mieleenpalauttelua siis!

Ja sitten tietenkin ne kaikki ihanat suomalaiset murteet. Etelä-Pohjanmaalla hieraisin silmiäni ruokakaupassa, kun osuin tämän kyltin kohdalle:

Ihanaa murteen käyttöä!

Ja mitä ruoka- ja juomakauppojen uutuuksiin tulee, niin ilmeisesti tämän kesän uutuusmakuna lonkeroissa oli vadelma. Tykästyin siihen kovasti, kunhan juoma vain oli aivan jääkylmää!

Myös Dubai-suklaata tuli maistettua ensimmäistä kertaa nyt kesällä Suomessa. Jännä juttu, että olin nähnyt talven/kevään mittaan kohkattavan tästä suklaasta enemmän Suomessa kuin täällä. Toki mulla on voinut mennä jotain ohikin. :-D

Hauskoja käännöksiä vaiko käännöskukkasia 

Kun aloitin vesijoogaharrastuksen täällä Piilaaksossa, opin siinä samalla uuden englanninkielisen sanan pool noodle eli allasnuudeli. Tällä tarkoitetaan pitkää ja ohutta vaahtomuovista rullaa, jonka avulla voi kellua vedessä. Mutta olinhan minä tyrskäyttää aamukahvit suustani, kun näin Suomessa erään kaupan mainoksen lötköpötköistä! Enpä olisi osannut tuolla nimellä suomeksi lähteä kellunta- ja vesileikkirullaa etsimään ja kyselemään. 

Lötköpötköjä altaan reunalla.

 

Lapin-reissullamme sattui myös hauska kielivalintaan liittyvä tilanne. Olimme ajamassa pohjoisesta kohti Rovaniemeä ja etsin matkan varrelta meille lounaspaikkaa. Google Mapsin avulla sopivan etäisyyden päästä löytyi lupaava, paikallismurteella nimetty Meän Paikka. Mutta englanninkielisessä hakutuloksessa ravintolan nimi oli vääntynyt joksikin muuksi, ei välttämättä kaikkein houkuttelevimmaksi:

Mielestäni paikka ei ollut ollenkaan ilkeä (pun intended), vaan sain sieltä oikein maukasta poronkäristystä.

Mutta ainakin Rovaniemellä ohjattiin englanninkielisten sanojen oikeaoppiseen ääntämiseen:

Hauska sana, kun sen näkee noin lausuntamuotoonsa kirjoitettuna.

UV-indeksien vertailu

Oli myös mielenkiintoista havaita erot UV-indekseissä: Oulussa oli aurinkoista ja lämpöasteita parhaimmillaan 30 tai 31, mutta UV-indeksi pysytteli maltillisesti lukemassa 4. Etelä-Pohjanmaalla vastaavina kuumina päivinä UV saattoi hetkellisesti hipaista lukemaa 5.

Kun sitten taas palasin Kaliforniaan, oli päivälämpötila normaalia kesäsäätä alhaisempi +22, mutta UV-indeksi niinkin korkea kuin 9. Nyt viimeisin viikko meillä onkin jo ollut se normaali tai jopa hiukan kuumempi kesälämpötila +28 astetta tai enemmän ja UV-indeksi 10. Hyvä muistutus, etteivät lämpötila ja UV-indeksi todellakaan kulje aina käsi kädessä. 

Asiantuntijoiden maantieteelliset oikeudet harjoittaa ammattiaan

Yksi terveydenhuoltokäynti minulla uhkasi jäädä pahasti rempalleen ennen Suomi-matkaa, mutta sain sovittua terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa videovisiitin. Varhainen aamu Kalifornian aikaa sopi hyvin, sillä itse pystyin olemaan tuolloin koneeni ääressä Suomessa illalla. Aloitimme videotapaamisen sovitusti, mutta kun heti alkukeskusteluissa kävi ilmi, että olin Euroopassa, joutui tämä terveydenhuoltoalan ammattilainen katkaisemaan yhteytemme nopeasti. Perusteluna oli, että hänellä on ammattitoimilupa ainoastaan Kaliforniassa, joten hän ei saa "tarjota palveluitaan" sen ulkopuolelle.

Ymmärrän kesketyksen syyn hyvin, vaikkakaan en osaa sanoa, oliko tilannetulkinta kohdallani kenties tiukimmasta päästä. Olihan pysyvänä asuinpaikkanani kuitenkin yhä Piilaakso eli minä palvelun kohteena olin kalifornialainen. No, asia hoitui onneksi loppuun hetimiten, kun palasin Yhdysvaltoihin.

Mutta jäin miettimään, saako suomalainen lääkäri ottaa videoyhteyden potilaansa kanssa, jos tämä on Suomen tai EU:n ulkopuolella? Saisinko minä esimerkiksi sopia täältä käsin videovastaanoton suomalaisen lääkärin kanssa, sillä suomalainen lääkärintutkintohan ei ole pätevä USA:ssa? Ei ole aiemmin tullut törmättyä tällaiseen tilanteeseen täällä eikä Suomessa.

Summa summarum

Vaikka Suomessa oli monin tavoin ihanaa, oli myös ihana palata ja saada arki jälleen pyörimään täällä. Aina kun palaan pidemmältä reissulta, kuuluu perinteisiini tehdä kierros pihalla ja tarkistella eri hedelmäpuiden ja kasvimaani tilanne. Viikunapuumme näytti virkistyneen ja oksat notkuvat tulevaa satoa. Tänä vuonna viikunat kypsyvät ainakin kuukauden myöhässä, koska kevät ja alkukesä olivat poikkeuksellisen viileitä. Mutta hyvä edes näin. Ennen kuin lähdin Suomeen näytti puu olevan vielä ilman raakileita.

Naapuriltamme oli selvästi unohtunut pyyntömme kastella etupihan nurmikkoa, jota olen tässä nyt yrittänyt elvyttää takaisin vihreäksi parhaani mukaan. Kasvimaankaan nykytila ei sopisi kuvaksi puutarhakirjaan, mutta sitruspuut voivat vahvasti. Appelsiinin raakileitakin on nyt ennätysmäärä, jee! Ja jos jollakin teistä lukijoista on vinkki, mitä voi tehdä yuzuista, niin saa kertoa. Lopuksi poimittu mallikappale yhdestä sitruunapuustamme:

Kotipihamme iäkäs sitruunapuu tuottaa greipin kokoisia sitruunoita, vaikka emme edes kastele puuta koskaan. Onnenkantamoisia kalifornialaisessa arjessani.

Tällaisia havaintoja ja ajatuksia Suomen kesästä tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kaksi painajaista peräkkäin

Kesävisiitti Suomessa oli pääosin ihanaa aikaa. Vaikka kiirettä pitikin, tuli moni asia kuitenkin hoidetuksi, ehdin nähdä ja kokea paljon ja sain tavata tuon ruhtinaallisen 8,5 viikon aikana paljon ystäviä ja sukulaisia. Toki lisääkin olisin tapaamisia vielä halunnut, mutta aika ja rahkeet sanoivat tuolle toiveelle stop. Loppumetreillä Suomessa tapahtui kuitenkin jotakin täysin odottamatonta ja ikävää: Facebook-tilini kaapattiin!

Kaikki alkoi näin viattomasta Messenger-viestistä, jonka sain Facebook-kaveriltani:

Mukana nätit emojit ja kaikki.

Tässä vaiheessa minulle ei mitenkään käynyt ilmi, että kaverini Facebook-tili oli jo kaapattu. Lisäksi sain tuon viestin, kun olin yksin kiireessä syömässä lounasta, joten en ajattellut enkä epäillyt pyyntöä sen kummemmin. Annoin numeroni ja se olikin sitten siinä! 

Tilini kaapattiin heti ja tietämättäni tililtäni ryhdyttiin lähettämään tätä samaa puhelinnumeropyyntöviestiä henkilöille, joiden kanssa olen joskus lähettänyt Messenger-viestejä. Samanaikaisesti minut pullautetttiin Facebookista ulos, joten en voinut esimerkiksi käydä kirjoittamassa varoituksen sanaa tilini kaappauksesta omalle seinälleni. Ja että tiesin sen jo itse. Ystäväni tämän kävi seinälleni puolestani tekemässä, kiitos.

Yhteydenottojen hyökyaalto

Syntyi nopeasti hyvin kakofoninen tilanne. Kun Facebook-kaverini alkoivat saada näitä viestejä, pyrki lähes jokainen joko kysymään, oliko tilini mahdollisesti kaapattu, tai ilmoittamaan minulle kaappauksesta. Tuossa vaiheessa minulla siis hälytti kolme erillistä laitetta koko ajan: kaksi puhelinta ja yksi tietokone. Sain puheluita, joista vain kahteen ennätin vastaamaan. Sain myös valtavan määrän Instagram-, Whatsapp, Messenger- ja ihan tavallisia tekstiviestejä. Heinäkuisena hellearki-iltapäivänä näytti yllättävän moni siis olevan linjoilla. En voinut siinä tilanteessa alkaa niihin kaikkiin mitenkään vastaamaan, koska FB-tilin kanssa oli "tulipalon sammutustilanne". Oli tietenkin hyvä, että moni yritti tilanteesta minua varoittaa, mutta se viestien yhtäaikaisuus tahtoi saada jokaisen viestintävälineeni lähinnä vain "solmuun". Notifikaatioita paukkui sellaista tahtia, että rivakka polkka olisi jäänyt kakkoseksi. 

Lopulta urakoin koneellani noin 1,5 tuntia, että sain tilin takaisin oman hallintaani. Kiitos vielä ystävälle, joka osasi neuvoa minulle oikean tavan saada kaapparit ulos tililtäni. Lopullisesti. (Ukkokultani oli Kaliforniassa ja nukkui yöuniaan vielä autuaan tietämättömänä kaikesta.) Tuon 1,5 tunnin aikana minut kirjattiin kaapparien toimesta tililtäni ulos yli 20 kertaa, mutta en antanut periksi. Kirjauduin joka kerta uudelleen, vaikka se takkusikin. Kyllä siinä hikikarpalot valuivat, eikä ihme, sillä sisälämpötilakin oli sillä hetkellä +29! Pelkkä ajatuskin seurauksista hikoilutti. Facebook-kaverit toki saisin pikku hiljaa takaisin, mutta kaikki ne Facebook-tililleni nostamat kuvat, elämäntilanteet ja muistot sekä lähetetyt viestit, mitkä olivat nyt kaikki vaarassa kadota tuon tilini mukana. Jopa näiden blogipostausteni paras tiedotuskanava häviäisi. Ja tämä kaikki ilman omaa suunnitelmallista aikomustani tehdä niin.

Pitkän taiston päätteeksi tilanne kääntyi kuitenkin onneksi parhain päin ja sain säilytettyä tilini. Kaikille ei ole käynyt vastaavassa tilanteessa yhtä onnekkaasti.

Sisälämpömittarin lukema. Oli tuskaisat oltavat kaikin puolin.

Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että olihan tuo kaappausviritelmä varsin ovela. Kaikki viestittely tapahtui ensinnäkin hyvällä suomen kielellä ja kun tulin verranneeksi parin eri ystävän saamia kaappareiden viestejä tuon numeropyyntöviestin jälkeen, niin ne erosivat toisistaan! Lisäksi itse sain jälkikalasteluviestin Whatsappiin, mutta yksi ystäväni oli saanut sen sähköpostiinsa. Ei siis voinut antaa vain yhtä varoittavaa tapaa ja kanavaa hakkereiden toimintatavasta muuta kuin tuon aloitusviestin.

Ja mielenkiintoisena huomiona vielä se, että kun etsin sitä alkuperäistä, kaappareilta saamaani viestiä ottaakseni siitä kuvakaappauksen tähän postaukseeni, niin viestiketjuja on muokattu jälkikäteen! Sitä alkuperäistä viestiä ei enää näy ollenkaan. Nyt viestiketjussa näkyy tuo sama viesti minun lähettämänä. Mitä en siis itse ole tehnyt.

Erityisen harmillinen kaappaus oli siinä mielessä, että itse en nähnyt, kenelle kaikille tätä puhelinnumeropyyntiviestiä oli lähetetty. Vasta, kun viestin vastaanottaja siihen jollakin tapaa reagoi, tuli siitä ilmoitus myös minulle. Lisäksi tiedossani on ainakin yksi FB-kaveruus, jonka nuo kaapparit katkaisivat ja tekivät lisäksi eston, etteivät tämän ystävän viestit enää näkyneet minulle edes viestittelyryhmissä. Onneksi huomasimme tämän nopeasti ja tuo katkaistu yhteys on nyt palautettu.

Samoin tilanne oli varsin epäreilu heille, joiden kanssa olen joskus ollut Messenger-yhteydessä, mutta emme ole Facebookissa kuitenkaan kavereita. Näitä kontakteja minulle on tullut varsinkin esikoiskirjani kirjoittamisen ja julkaisun tiimoilta. Niinpä moni puolituntematon oli varmasti kummissaan, miksi yhtäkkiä pyydän heidän numeroaan. Ja koska he eivät pystyneet näkemään Facebook-postauksiani, jäi heiltä myös näkemättä ystäväni laittama ilmoitus, että tilini on kaapattu ja erikoinen numeropyyntöni kannattaa jättää huomiotta. 

Pitkäkestoinen riesa joka tapauksessa

Vaikka tilini palauttamiseksi meni se 1,5 tuntia, jatkui tätä jatkuvaa viestittelyä vielä monta tuntia eteenpäin, kun FB-ystävät yksi kerrallaan huomasivat saaneensa minulta viestin ja alkoivat reagoida siihen tavalla tai toisella. Lisäksi toinen aalto viestejä alkoi vyöryä siinä vaiheessa, kun ystävät USA:ssa heräsivät uuteen aamuunsa ja heitäkin odotti tämä puhelinnumeropyyntöni viesteissä. Siinä vaiheessa vaara oli kuitenkin jo ohi, sillä tili oli takaisin minun. Kummeksuvia yhteydenottoja ropisi vielä seuraavanakin päivänä. Yritin parhaani mukaan vastata jokaiselle, mikä tilanne oli ollut, sillä useimmat eivät hoksanneet katsoa sitä Facebook-seinältäni.

Kaappaus tapahtui iltapäivällä Suomen aikaa ja samana iltana minulla oli entisten ja nykyisten piilaaksolaisnaisten tapaaminen Oulun torilla. Olin odottanut sitä innolla. Olin kuitenkin jo harmikseni perumassa osallistumistani, sillä puhelimeni piippasi edelleen koko ajan viestejä. Menin kuitenkin tapaamiseen mukaan ja eihän siinä auttanut kuin kertoa muille osallistujille syy, miksi seuraan puhelintani niin ahkerasti ja myös vastaan saamiini viesteihin. 

Että olihan tämä kaappaus kuulkaa kaikin puolin kamala soppa! Eikä aikaa todellakaan olisi ollut moisen sopan keittämiseen, sillä käsilläni oli viimeiset päivät Suomessa. Mistä sopivasti aasinsilta seuraavaan painajaiseen:

Käsittämätön lentolippusekoilu

Paluulentoreittini Kaliforniaan oli Oulu - Helsinki - Los Angeles - San Francisco. Kaikki kolme lentoa olivat samalla lipulla ja ne oli varattu Finnairin kautta. Kaksi ensimmäistä lentoa operoi Finnair, viimeisimmän Alaska Air. Tein lähtöselvityksen lennoilleni lähtöä edellisenä päivänä verkossa, mutta viimeisen pätkän lennolle se ei onnistunut. Näin on voinut käydä joskus ennenkin, sillä tuossa vaiheessa viimeisen lennon lähtöön on vielä reilusti yli 24 tuntia aikaa. En ollut huolissani. Vielä. 

Kun menin Oulun lentokentälle, onnistui matkatavarani lähettää aina San Franciscoon asti, mutta minulle ei lähtöselvitystä voitu vieläkään tehdä. Ohjeena oli mennä selvittämään asia Los Angelesissa. Selvä. Siellä minulla olikin tuskaisat 5,5 tuntia lentojen vaihtoaikaa, joten aikaa kyllä oli. 

Mutta Los Angelesissa tuli eteen aivan käsittämätön tilanne. Kun menin lähtöselvitystiskille selvittämään lentoani, jolle minulla oli siis jo paikkavarauskin tehtynä ja laukut kirjattuina sisään, sanoi virkailija, ettei lentovaraustani löydy ollenkaan. Varausnumerolla, Finnairin eikä Alaskan, ei löytynyt mitään tietoja. Virkailija oli aivan kummissaan, kuinka matkatavarani oli kuitenkin onnistuttu laittamaan kyseiselle lennolle. Ja kuinka olin voinut varata paikan tuolle lennolle. Virkailija ennätti jo sanomaan, että joudun ostamaan itse kokonaan uuden lipun tuolle välille ja pyytämään jälkikäteen korvausta Finnairilta, kunnes selvisi, että lento oli jo siinä vaiheessa ylibuukattu, eikä uuden lipun ostaminen enää onnistuisi. Kyseessä oli Alaskan sen myöhäisillan viimeinen lento San Franciscoon, joten uhkana oli, että joudun jäämään Los Angelesiin ylimääräiseksi yöksi. Ottaen huomioon, että tässä vaiheessa olin matkustanut jo 16 tuntia ja kroppa taisteli jet lagin kanssa, ei keskellä yötä hotellin etsiminen ja majoittuminen enää houkutellut.

Kun sitten lopulta onnistuin kaivamaan sähköposteistani tammikuisen varausvahvistuksen, josta saatiin lippunumero, alkoi tilanne näyttää todellisen luonteensa. Finnair ei ollut maksanut viimeistä lentopätkää ollenkaan, vaikka lennot olivat varattuina samalla lipulla! Olinhan minä kiukkuinen! Miten tällainen oli ylipäätään mahdollista? Ja miten ihmeessä Finnair kykeni sössimään asian tällä tavalla! Ja että siitä tuli nyt minun päänvaivani! (Taustatietona, että tuntosarvet Finnairin suhteen olivat herkillä jo valmiiksi. Ukkokullan muutamaa viikkoa aikaisempi paluulento Suomesta Kaliforniaan osui lakkopäivälle ja hän jonotti kyseisen lentoyhtiön asiakaspalveluun 14 tuntia! Uskomatonta, kun lakkotilanne ja lentojen uudelleen reititykset olivat jatkuneet jo tammikuusta asti, mutta kesällä asiakaspalvelussa oli edelleen niin vähän resursseja, että jonotusaika oli tätä luokkaa... Mur!) 

Asiaani hoitanut virkailija joutui ravaamaan tiskiltään useaan otteeseen takahuoneessa managerinsa puheille ja kysymään lisäohjeita erikoiseen tilanteeseen. Hän myös soitti asiakaspalveluun todella pitkän puhelun. Siinä he ihmettelivät tilannetta molemmissa päissä "puhelinlankaa". Lopulta virkailija onnistui tekemään minulle uuden lipun, mutta sanoi, että joudun lähtöportilla vielä selvittämään tilanteen, koska pelkkä boarding pass viivakoodeineen tulee herjaamaan laitteessa. Viimeiseksi lippuasiassa tuli vielä muutakin todella kummallista selkkausta, mutta jääköön se kuvio selittämättä tällä kertaa. Se meni jo rakettitieteeksi se. Hrrr, puistattaa vieläkin!

Olisi tarvittu suomalaista Puffet-jäätelöä viilentämään tunteita, hah.

Hintaa tuolle uudelle printatulle lipulle reilun tunnin lentomatkalle Los Angelesista San Franciscoon tuli 2 125 dollaria! Viime hetki ja ylibuukattu lento. Minä sitä en onneksi joutunut maksamaan. Käsittääkseni lasku menee Finnairin maksettavaksi. Että mukavan kallis moka lentoyhtiöltä!

Kun sitten lähtöportilla kuulutettiin vapaaehtoisia, jotka jäisivät pois lennolta ja yöksi Los Angelesiin, pidin minä suuni visusti kiinni. Olin kertakaikkisesti niin väsynyt ja ylimääräisen stressin vuoksi jo aivan lamaannuksissa. Halusin pitää omasta (jo etukäteen varatusta) paikastani kynsin ja hampain kiinni. Lopulta lento vielä myöhästyi, mutta lähti kuitenkin. Enpä muista, milloin olisi laskeutuminen kotikentälle Kaliforniaan tuntunut yhtä ihanalta ja helpottavalta. Pääsin kuin pääsinkin kotiin.  

Että sellaiset loppurutistukset Suomi-lomalleni. Facebook-tilini kaappaus tapahtui tiistaina ja lentolippuselkkaus torstaina. Siinä oli parille päivälle painajaista riittämiin! 

Tällaiset tarinat tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!