6,5 magnitudin maanjäristyksessä

Oli vuoden 2026 toinen päivä. Olimme lähdössä opastetulle päiväretkelle Mexico Citystä katsomaan Teotihuacanin pyramideja. Olimme hypänneet Hiacen kyytiin ja valinneet harvoista vapaina olevista istuinpaikoista vierekkäiset takarivin paikat. Vielä yhden pariskunnan nouto toiselta hotellilta, minkä jälkeen pienryhmämme olisi valmis matkustamaan miljoonametropolin ulkopuolelle. Pääsisimme ihastelemaan liki pari tuhatta vuotta vanhoja valtavia kivirakennelmia: Aurinko-, Kuu- sekä Feathered Serpent -pyramideja.

Kello on aamukahdeksan. Retkiseurueemme istuu hipihiljaa Hiacessa hotellin sisäänkäynnin edustalla ja odottaa viimeistä retkelle osallistuvaa pariskuntaa saapuvaksi. Yhtäkkiä alkavat hotellin hälytyssireerit soida kovaan ääneen. Näen takapenkille myös välähdyksiä oransseista ja punaisista vilkkuvista hälytysvaloista, joita on asennettu sisäänkäynnin kohdalle useita. Ihmisiä alkaa rynnätä hotellista ulos aina kadulle asti. Ovimiehet pitävät ovia auki, jotta ihmismassat purkautuisivat ulos nopeammin. He viittilöivät asiakkaille liikkumaan ripeästi. Palohälytyskö tämä on? 

Näen kuitenkin auton takaikkunasta, että kadulle ryntää ihmisiä myös muualta kuin juuri tästä hotellista. Seuraavaksi ensimmäinen seurueestamme saa puhelimeensa pakkosyötöllä lähetetyn varoitusviestin. Vakava maanjäristysvaara. Vilkaisemme ukkokullan kanssa omia puhelimiamme. Niihin on tullut espanjaksi sama ilmoitus. Emme ehdi reagoimaan viestiin emmekä tilanteeseen takapenkin paikoiltamme mitenkään, kun melkeinpä siinä samassa automme alkaa pomppia ja keinua voimakkaasti puolelta toiselle. Kenelläkään ei nähtävästi ole turvavöitä kiinnitettyinä, ei ainakaan meillä, ja heiluriliike todella tuntuu. Vanhan auton jousitus kitisee alla kulkevien maanjäristysaaltojen voimasta. 

Muutamassa sekunnissa tilanne on ohi, ja auton keinunta alkaa rauhoittua. Ihmisiä evakuoidaan edelleen kaduille. Pilvenpiirtäjähotellien ja -toimistorakennusten katveessa kulkeva tie täyttyy hotellimajoittujista mutta myös paikallisista asukkaista. Autokuskiamme rasittaa hänelle annettu retkiaikataulu: perillä Teotihuacanissa opas odottaa meidän saapuvan tiettynä ajanhetkenä, joten nyt pitäisi päästä jo liikkeelle. Kuski kääntää Hiaceaan hotellin edustalta kapeammalle sivukadulle, missä matkanteko kuitenkin tyssää. Ajoväylät ovat täynnä ihmisiä. Heidän on turvallisempaa olla rakennuksista ulkona, sillä jälkijäristyksien ja mahdollisten sortumien vaara on suuri. 

Kyytimme jää jumiin ihmisten keskelle, eikä itselleni jää muuta roolia kuin tarkkailla huurtuvien autonikkunoiden takaa evakuoituneita. Valtaosa kaduilla seisoksijoista tuijottaa puhelintaan. Yrittävät ehkä soittaa sukulaisilleen ja ilmoittaa, että ovat kunnossa. Tai kysyä, onko sukulainen kunnossa. Isolla osalla ihmisistä on päällään vain pyjama. Ehkä nopeasti yöasun päälle vedetty talvitakki. Järistys on sattunut aamutoimien tai vielä -unien aikaan. Pysäyttävintä on katsella lapsiperheitä. Vanhemmat ovat käärineet kiireessä uneliaat lapsensa viltteihin, pitävät heitä sylissään ja keinuttelevat rauhoittelevasti. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan paniikissa. Paikallisille tämä on melko tavalla arkea. 

Mekin yritämme saada ajantasaista tietoa järistyksestä, mutta verkot ovat täysin kuormittuneita. Tieto ei kulje. Myös MyShake-maanjäristyksistä raportoiva sovellus puhelimessani on jumissa. Lopulta ukkokultani saa Google Mapsista tiedon: 6,5 magnitudin maanjäristys on sattunut Acapulcon pohjoispuolella, vain parin kolmen sadan kilometrin päässä Mexico Citystä etelään. Tätä aiemmin olen kokenut vastaavankokoisia tai hiukan isompia järistyksiä vain öisin. Pikkutyttönä perhelomalla Rodoksella ja aikuisena Kiotossa. Molemmilla kerroilla majoituspaikkani seinä repesi. Kiotossa seinä oli paperia ja puista rimaa, Rodoksella betonia. Niinpä Mexico Cityn 6,5 magnitudin maanjäristys on minulle uusi kokemus.

Järistyskeskus ja järistyksen vaikutusalue.

Kun MyShake-sovellukseni lopulta tokeni, niin sen mukaan järistyskeskus oli vieläkin lähempänä, linnuntietä vain alle 200 km Mexico Citystä. 

Tässä tilannekuvaa kadulta, kun automme pääsi lopulta matelemaan liikkeelle ja tapahtumat olivat onneksi jo hälvenemään päin. Odottelua monella edelleen.

Perillä Teotihuacanissa oppaamme kysyy, tunsimmeko järistyksen. Kyllä me tunsimme. Opas valaisee, että juuri Mexico Cityssä järistykset voivat tuntua jopa järistyskeskuksen magnitudeja voimakkaampina, sillä maaperä kaupungin alla on käytännössä hyytelöä. Kaupunki on rakennettu laaksoon, vanhan järven päälle. Ilmankos se tosiaankin heilutti!

Vietämme päiväretken maaseudulla ja uutispimennossa järistyksen mahdollisista uhreista ja tuhoista. Kun alkuillasta palaamme kaupunkiin, saa ukkokulta kaivettua tietoja esiin: Kaksi kuolonuhria, joista toinen järistyskeskuksessa ja toinen evakuoitumistilanteessa Mexico Cityssä. Lisäksi järistys on aiheuttanut 500 pienempää jälkijäristystä. 

Oma noutopaikkamme retkelle oli tämän El Angel de la Independencia -patsaan liikenneympyrän kupeessa. Uutisten mukaan valtava patsas oli huojunut järistyksessä silminnähtävästi.

Pelottiko?

Ystävämme kysyivät jälkikäteen, miltä se kaikki tuntui ja pelottiko meitä. Ei siinä ajassa ennättänyt pelkäämään. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja toisaalta oli hetkessä myös ohi. Toki järistyksen jälkeinen mateleva liikenne ja ihmisten lamaantuminen kaduille pysäyttivät ja saivat miettimään, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Miljoonakaupungissa, pilvenpiirtäjien keskellä, hotellin sisäänkäyntikatoksen alla, pakettiauton takapenkillä ilman nopeaa evakuoitumismahdollisuutta. 

Mutta siitä saimme henkilökohtaisen varmistuksen, että ainakin tällä kertaa Meksikon maanjäristyksien varoitusjärjestelmä toimi loistavasti! Sireenit alkoivat kirkumaan ehkä minuutti tai pari ennen kuin järistysaallot saavuttivat Mexico Cityn. Ja viestit puhelimiin tulivat ehkä noin minuutti ennen h-hetkeä. Ajan kulumisen tarkempi arviointi juuri noista hetkistä on vaikeaa, mutta moni ennätti jo juosta ulos ennen kuin järistys iski.

Kotona sama uhka

Tapahtumat saivat myös jälleen puhaltamaan pölyt siltä tosiasialta, että asumme itsekin erittäin maanjäristysherkällä alueella. Sellaista isoa, oikeasti tuhoja aikaansaavaa jättijäristystä on ennustettu Kalifornian länsirannikolle tapahtuvaksi seuraavien lähivuosikymmenien aikana. Yhden ennusteen mukaan on 72 prosentin todennäköisyys, että suuruudeltaan 6,7 magnitudin tai isompi järistys osuu San Francisco Bay Arealle vuoteen 2043 mennessä. Siis seuraavan 16 - 17 vuoden aikana. Tähän mennessä täällä kohdallemme on osunut korkeintaan vain noin 4,5 magnitudin kokoisia järistyksiä. Olisipa onni mukanamme jatkossakin.

Vain hetkeä ennen järistystä olimme matkalla hotellille noutamaan viimeisiä retkiosallistujia kyytiin. Kiinnitin huomiotani viereisen kaistan lava-auton lastiin. Kyydissä oli leipiä, mutta...

...yhden leipäkorin suojapussi oli irronnut ilmavirrassa ja leivät imivät miljoonakaupungin liikenteen höyryjä itseensä. Juuri edellisenä päivänä Mexico Cityn ilmanlaatu oli ollut erittäin epäterveellisellä tasolla. No, pian tulikin sitten ihan muuta mietittävää kuin saasteita keräävät leivät.

Tällaisia kokemuksia ja havaintoja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!