1. Olen tipahtanut auttamattomasti kärryiltä Suomen televisio-ohjelmista
Kun iltaisin yritin minuuttiaikataulusta irtaantuakseni katsella vähän televisiota, niin olinpa äimänä, millaista ohjelmatarjontaa Suomen kanavilla oli. Lähes kaikki ohjelmat olivat minulle aivan tuiki tuntemattomia, juuri ja juuri uutislähetykset olivat tuttuja ja entisillä paikoillaan ja joku ikivihreä (vaiko jo sammaloitunut) Pressiklubi. Valtaosa ohjelmien nimistäkin oli minulle kuin hepreaa. Nimet eivät kertoneet minulle mitään. Suomalainen televisiotarjonta näyttää siis elävän siellä täysin omaa elämäänsä, enkä minä pysy enää sen mukana.
 |
| Siinäpä sitä on, hepreaa aukeaman täydeltä. |
Televisio-ohjelmista minun on vielä pakko mainita tähän se pahin, varsinainen rimanalitus, nimittäin sarja nimeltään Kansalainen Turhapuro! Kyseessä on siis ohjelma, jossa tutkitaan ja tarkastellaan Uuno Turhapuroa todellisena, ei suinkaan fiktiivisenä hahmona. Jopa Uuno-tutkija oli antamassa näkemyksiään tästä monipuolisesta henkilöstä. Näkemässäni jaksossa mietittiin Uunon eri ammatteja kautta Turhapuro-elokuvien ja pohdittin 1980-luvulla olleen Suomen ja Ruotsin välisen sodan vaikutuksia! Siis haloo! Suomen ja Ruotsin välinen sota! Mietinpä vain, että jos joku nuori vielä oikeasti erehtyy luulemaan tuollaisen sodan todella olleen!
Eikä siinä kaikki. Uuno-tutkijan lisäksi ohjelman jokaisessa jaksossa on kuulemma julkisuudenhenkilöitä, näemmä Lenita Airistosta aina Vesa-Matti Loiriin itseensä, kommentoimassa Uunon saavutuksia ja edelläkävijyyttä. Näin nyt omin silmin, kuinka esimerkiksi Jarkko Nieminen kommentoi täysin pokalla naamalla Uunon olleen ihka ensimmäisiä tennispelaajia, jotka ottivat huomioon monipuolisen ravinnon merkityksen. Hah hah, salli mun nauraa! Joko minä olen katsonut aivan eri Uunoja tai sitten ohjelma oli niin täyttä potaskaa, ettei toista! Melkoista kanavantäyttöohjelmaa, en voi muuta sanoa. Tämän ohjelman nähtyäni kyllä mietin, ettei taida olla niin maata kaatavaa, jos tällaisesta potaskasta jäänkin paitsi.
Sitten toinen televisioaiheinen huomioni:
2. Yllättävän paljon uutisointia Yhdysvalloista
Yllätyin kuinka paljon Suomen televisiossa oli USA-liitännäistä ohjelmaa. Jo pelkästään uutisissa, mutta myös dokumentteja osui kohdalle monia, mikä saattoi tosin olla silkkaa sattumaakin. Ehkä kiinnitin tähän USA-uutisoinnin runsauteen huomiotani myös siksi, että täällä Yhdysvalloissahan ei ns. perus-TV-kanavilla uutisoida juurikaan muusta maailmasta. Täällä uutiset keskittyvät tyypillisesti erittäin paikallisiin uutisiin, vain kymmenien mailien säteelle ja jos ei muka muuta uutisoitavaa ole, niin sitten on niitä "palokunta pelasti kissan puusta"-juttuja. Ja todellakin, kissanpelastusuutinen ajaa edelle, vaikka maailmalla olisi tapahtunut mitä merkittävää.
Ja pakkohan se on aina yksi suomalainen säähavaintokin olla:
3. Auringon puute!
Toki tiesin Suomeen lähtiessänikin, että siellä olisi päivä lyhimmillään. Oulussahan vuoden lyhyimpänä päivänä päivänvaloa oli siis ruhtinaalliset 3,5 tuntia! Repikäämme siitä. Mutta sattui tuohon Suomi-reissuuni kyllä huonoa tuuriakin. En nimittäin nähnyt Suomessa ollessani aurinkoa kertaakaan! Koko 2,5 viikkoa oli siis täysin pilvistä niillä paikkakunnilla, joilla itse olin. Oulussa taisi alkaa aurinko pilkistämään juuri sinä päivänä, kun itse jatkoin matkaani jo aamupäivästä Oulusta eteenpäin. Huh, oli se synkän oloista.
Niinpä palattuani tänne rapakon taakse tuntui ensimmäisinä päivinä, etten edes raskinut laittaa aurinkolaseja päähäni. Taas kerran tuli siis todettua, kuinka valolla vain on ihmeellinen voima ja olihan tämä seikka toki painamassa meidänkin vaakakupissa, kun tänne Kaliforniaan siirtymistä aikanaan mietimme. En siis ylläty enää yhtään, kun muutamakin tuttu Suomessa totesi, etteivät enää edes muista milloin aurinko on viimeksi Pohjois-Suomessa näyttäytynyt. Huh huh!
 |
| Eipä näyttäytynyt aurinko, mutta oli ainakin valkea joulu ja pirteän punaiset pihlajanmarjat. |
Sään lisäksi suomalaisen sydäntä lähellä on tietenkin kahvi. Sekin ansaitsee nyt yhden havaintoni:
4. Vaaleapaahtoinen ja minä emme tule enää toimeen
Menin sitten juomaan parina päivänä suomalaista, vaaleapaahtoista suodatinkahvia. Ja heti useamman kupin. Voi apua, mitkä närästykset siitä sainkaan! Menetin myös jouluyönä totaalisesti yöuneni, minkä arvelen olevan kofeiinin (yliannostuksen) aiheuttamaa. Enhän nimittäin ole lipitellyt kofeiinipitoista kahvia juuri lainkaan moneen kuukauteen, ainoastaan kupillisen silloin tällöin, ja nyt kolmet kofeiinikahvit yhden ja saman päivän aikana olivat selvästi elimistölleni liikaa. Onneksi olin tuonut mukanani täältä Suomeen tummapaahtoista ja kofeiinitonta kahvia, joten oli siirryttävä alle aikayksikön takaisin sen pariin. Huh, vieläkin pumppu hakkaa, kun mietin sitä valvomaani yötä!
5. Suomen terveydenhuollon tila
Kuulin läheisiltäni ja ystäviltäni suorastaan huolestuttavia omakohtaisia tarinoita Suomen terveydenhuollon tilasta! Olin järkyttynyt. Miten pitkiä odotusaikoja jopa katkenneen nilkan tapauksessa oli jouduttu leikkaussaliin odottamaan! Ja nyt siis puhuttiin päivistä, ei tunneista! Ei kyllä kuulostanut hyvinvointivaltion toiminnalle, voi kamala paikka! Kyseessä on tietenkin yksittäistapauksia, mutta vastaavia tarinoita oli useampia ja eri ihmisiltä kuultuina.
Myös erään sairaanhoitopiirin käsittämätön töppäily julkisten hankintojensa kanssa sai minut haukkomaan henkeäni. Oli siis ollut tarve hankkia kyseisen sairaanhoitopiirin potilaille ilmaiseksi jaettava laite x ja se oli EU-pykälien vaatimana kilpailutettu. Mutta kilpailutuksessapa häviölle jäänyt osapuoli oli tehnyt kilpailutuksesta valituksen, koska koki arvioinnin tapahtuneen väärin perustein. No, mitä teki suomalainen sairaanhoitopiiri? Meni sitten kuitenkin jo hankkimaan tuhansia kappaleita kyseisiä laitteita ja vieläpä jakamaan ne jo potilaille! Ei-ih, mitä tunarointia! Eli nyt, jos kilpailutuksessa hävinneen valitus katsotaan aiheelliseksi, joudutaan jo jaetut laitteet vetämään potilailta takaisin ja palaamaan vanhoihin laitteisiin! Ja tietenkin, koska uusiakin laitteita ovat potilaat jo ehtineet käyttää, niin niitä ei voida antaa enää kenellekään eteenpäin. Onhan tuo siis aivan käsittämätöntä rahan ja ihmisten ajan hukkaa, kävipä asiassa siis kuinka päin tahansa! Ja tämä laitteiden mahdollinen palautusrumba koskettaa minunkin iäkkäitä sukulaisiani, joten kyllä kiukuttaa. Tämän(kin) EU-lainsäädäntö on aikaansaanut, isojen hankintojen pakkokilpailutuksen. On siinä varmasti hyvätkin puolensa, mutta mikäli kilpailutusprosessissa sössitään, niin rahaa palaa ja rutkasti... Voi, voi.
 |
| EU löi näppinsä peliin tässäkin. Mutta hähää, minäpä ostin uuden vuoden tinoja varastoon tännekin Kaliforniaan! |
Ja nyt kun EU-aiheeseen päästiin, niin lopuksi vielä kirsikka kakun päälle. En tiedä, itkeäkö vai nauraa seuraavalle:
6. Ranskalaisten värikartat
Kaverini kertoi, että vuodenvaihteen jälkeen Suomen pikaruokaloihin ja ravintoloihin on tulossa värikartat, joilla voi verrata paistettujen ranskalaisten väriä. Väri ei kuulemma saa jatkossa olla liian tumma, ettei syöjä altistu liikaa karsinogeeneille. Siis että värikartta! Ranskanperunoillle! Anna mun kaikki kestää! Luulin ensin tämän olevan pelkkä vitsi, mutta ei kuulemma ole. Ja taitaapa värikartat jatkossa koskettaa muitakin tuotteita kuten murot, myslit, keksit jne., kun asiaa hiukan netistä vielä tutkailin. EU rakas, sinä se jaksat aina piristää näillä uusilla säädöksilläsi ja Suomi on tietenkin aina etunenässä näitä pykäliä noudattamassa.
Tällainen värikarttauutinen on mennyt minulta täysin ohi ja kaverini näki selvästi ilmeestäni, että olin moisista värikartoista kuin puulla päähän lyöty. Hän sitten vielä lohkaisi, että minähän voisin tuoda värikartta-ajatuksen tänne Yhdysvaltoihinkin. Onhan se Mäkkärikin kuitenkin globaali pikaruokaketju. Hah, hah! Hyvät naurut tästä saimme!
Mutta kappas kummaa. Kun kaivelin värikartasta hiukan lisätietoa, niin minnekäs muualle jäljet johtivatkaan kuin Yhdysvaltoihin! Ylen artikkelin mukaan ranskanperunoiden oikean värin määrittelyssä käytetään useimmiten Yhdysvaltain maatalousministeriön hyväksymää Munsell-värikarttaa. Ei siis ole varmaan kuin ajan kysymys, kun joku saa päähänsä täällä terveyttä vaalivassa Kaliforniassakin tuoda nämä värikartat pikaruokapaikkoihin. Ainakaan vielä en sellaisia ole missään nähnyt, mutta pitäisikö laittaa laskuri päälle kauanko menee, hih!
 |
| Tässä vielä viimeisen Suomi-aamuni tuoreet leipäostokset ja pari heräteostosta. Tuo 100% kauraleipä on niin hyvää! |
Summa summarum
Tätä postaustani ei nyt pidä käsittää väärin. En minä Suomea halua mollata. Siellä on yhä edelleen todella moni asia suorastaan kadehdittavan hyvin ja ruokakin niin paljon edullisempaa kuin vaikkapa täällä. Kaikkien näiden postauksen huomioiden jälkeen lähinnä toteankin, että Suomi on kovasti jo muuttunut minun poissaoloaikanani ja muuttuuhan tässä tietenkin itsekin koko ajan. Lieneekö sitten suuntauksena, että ulkosuomalaiset kokevat pitkässä juoksussa yhä enenevässä määrin näitä outouksia ja tekevät havaintoja, kun Suomessa vierailevat? Mene ja tiedä. Mutta nyt on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti