Joulunalustunnelmia

Joulukuu osoittautuikin tänä vuonna paitsi vauhdikkaaksi, kohdallani myös melko rankaksi niin yksityiselämän kuin työelämänkin puolella. Suomalainen sisu on tullut tälle ulkosuomalaiselle tarpeeseen erityisesti työelämässä. Tästä ensi vuoden puolella blogissani lisää. Näin joulun alla haluan kuitenkin ennemmin nostaa niitä iloisempia asioita muutamien kuvien muodossa. Tässäpä siis muutamia joulunalustunnelmia, s'il vous plait:

Viikonloppuvisiitti Arizonan Phoenixiin

Ukkokullalla oli Suomen itsenäisyyspäivänä Arizonan Phoenixissä koko päivän mittainen tapahtuma. Päivä sattui olemaan perjantai, joten minä lensin hänen perässään ja niinpä vietimme jouluisen viikonlopun Phoenixissä. Arizonahan on tunnettu todella kuumista olosuhteista pitkän ajan vuodesta ja iso osa osavaltiosta onkin silkkaa erämaata isoine kaktuksineen. Näin joulukuussa Phoenixin sää oli kuitenkin jo varsin siedettävä, jopa sateinen, ja ydinkeskustaan oli tehty pieni luistinrata lapsiperheiden ja miksei muidenkin iloksi. Hih, olihan se luistelurata tietenkin melkoisen pieni, kun se keskelle erämaata tehdään:

Moniin amerikkalaisiin kaupunkikeskustoihin tehdään pieni luistelurata talvikuukausina ja ratoja pääsee käyttämään pientä maksua vastaan vuokraluistimilla. Luistinrata löytyy meidänkin kotikaupungistamme Piilaaksosta. Kuvassa kuitenkin Phoenixin versio. Musiikki soi kovalla ja ainakin kuvan teineillä oli hauskaa. Pienempien luistelijoiden äidit hörppivät kuumaa kaakaota mukeistaan luistinradan laidalla. Omalla tavallaan ihan tunnelmallista.

Ihka ensimmäiset omat appelsiinit!

Joulukuussa sain kokea myös onnen hetkiä. Uuden kotimme pihassa oleva appelsiinipuu alkoikin jo roikottaa kypsiä appelsiinejaan, vaikka olin arvioinut hedelmien kypsyvän vasta tammikuussa. Tässä ihka ensimmäinen omasta puusta poimittu appelsiini. Ai että, kuinka makea se olikaan! Ja näitä on tulossa pienestä puustamme vielä ainakin 20 lisää, jihuu!

Ensimmäisen ikioman appelsiinin halkaisin kahtia ja puristin mehuksi. Taatusti luomua!

Harmillinen yhteensattuma oli kyllä se, että EU määräsi juuri joulun alla jo muista maista ja mantereista tutun tuoreiden hedelmien ja vihannesten tuontikiellon omien rajojensa sisäpuolelle. Tällä ehkäistään kasvitautien leviämistä, mikä on toki ymmärrettävää, mutta minä tietenkin manasin, että tämän pitikin astua voimaan juuri nyt. Miten mahtavaa olisi ollut tuoda Suomeen jouluksi muutamille läheisille oman appelsiinipuun antimia! No, se jäi nyt uuden säädöksen myötä silkan haaveilun asteelle.

Ugly Sweater Day

Joulukuun kolmas perjantai on Yhdysvalloissa tyypillinen Ugly Sweater Day, eräänlaisten mauttomien jouluaiheisten villapaitojen pitopäivä. Nykyisin käytäntö taitaa olla levinnyt jo laajemmallekin ja lisäksi jouluaiheisia villapaitoja pidetään muinakin päivinä. Netistä löytyy vaikka minkälaisia versioita, huh huh, mutta minä ihastuin suunnattomasti tähän dinosaurusvillapaitaani. Se tulee olemaan minun jouluvillapaitani.

Tuunatut joulutortut

Tänä vuonna sain leivottua joulutorttujakin vasta yllättävän myöhään. Ja kuinkas sitten leipoessa kävikään? Luumuhillo otti ja loppui kesken, mutta minä tyttö tekaisin loput tortuista omatekoisesta viikunahillosta. Niistähän tuli oikein maukkaita! Kovaan Suomi-kaipuuseen valmistimme ukkokullan kanssa eräänä iltana iltapalaksi myös uunilenkkiä! Hah, taisi olla toinen kerta tämän 5,5 vuoden aikana, että tätä herkkua nautimme. Kylläpä se maistui Turun Sinapin kanssa nautittuna ihanan suomalaiselle! (Kyllä, ulkosuomalaisena sitä ilmenee ajoittain kummallisiakin mielitekoja. En ole koskaan Suomessa ollut mikään kova uunilenkin ystävä, mutta nyt sitä oli vain pakko saada. Juustoviillot ja kaikki! Hahah!)

Joulutorttuja luumu- ja viikunahillolla sekä ei niin kuvauksellinen, mutta ah, sitäkin maukkaampi uunilenkki Suomi-kaipuuta helpottamaan.

Helpotusta Suomi-ikävään

Nyt loppuviikosta Suomi-ikäväni sai kuitenkin kauan odotettua helpotusta, sillä olemmekin jo matkanneet joulun viettoon Suomeen. Vaikka täällä Pohjois-Suomessa suorastaan suloinen valkoinen joulu onkin tulollaan, on pimeä vuodenaika silti pitänyt jet lagini voimissaan. Niinpä kirjoittelen tätäkin postausta aamuneljältä Suomen aikaa (= iltakuudelta Kalifornian aikaa). 

Matkalla Suomeen. Ilta-aurinko valaisi Kalifornian idänpuoleisen Sierra Nevadan vuorijonon upeasti. Oli kuvan paikka!

Sellainen pieni ikävä yllätyshän täälläkin sitten odotti. Muistanette ehkä, että meillä on täällä Suomessa käytössämme ikivanha automme. No, siihen oli syksyn aikana murtauduttu, vaikka se lukitussa parkkihallissa on säilössä ollutkin. Mitään ei onneksi oltu viety, koska emmehän pidä siellä mitään varastettavaakaan, mutta ikävä oli siivota hansikaslokeron sisälmykset ja ovessa säilytettyjä tarvikkeita pitkin auton sisätiloja. Ja se harmillinen tunne, että omaisuuteesi on kajottu.

Mutta seuraavaksi on onnekseni luvassa iloisia jälleennäkemisiä, ihanaa aikaa läheisten kanssa ja ainakin minulle ulkosuomalaisena entistäkin tärkeämpiä suomalaisia jouluperinteitä. Näin ollen toivotan teillekin lukijani oikein hyvää joulun aikaa! Ensi vuodelle minulla on mielessäni mielenkiintoisia aiheita blogiini, joten jospa jaksatte pysyä kuulolla. Hyvän joulun toivotusten rinnalla sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Olen joutunut muuttamaan Instagram-tilini (@kaisakorpela) julkisesta yksityiseksi, mutta mielelläni hyväksyn uusia seuraajia, jos kuvieni katselu kiinnostaa jatkossakin. Jo minua seuranneet Instagram-käyttäjät pysyvät automaattisesti seuraajinani myös tästä eteenpäin, joten teidän ei tarvitse tehdä tekemäni muutoksen myötä mitään.