Piirikuntamme Kaliforniassa avautuu ja viikon muita kuulumisia

Yhdysvalloissa jokainen osavaltio ja osavaltioiden sisäiset piirikunnat höllentävät koronan tuomia rajoituksia itsenäisesti ja omissa aikatauluissaan. Viime perjantaina meidän piirikuntamme, Pohjois-Kalifornian Santa Clara aloitti avaamaan yhteiskuntaansa pikku hiljaa kevään kovien rajoitusten jälkeen. Mm. ulkona ruokailu ravintoloissa on nyt sallittua ja samoin esimerkiksi vaatekaupat ja muut ns. non-essential eli ei niin välttämättömät kaupat saivat aukaista vihdoin ovensa ja asiakkaat pääsivät niihin sisälle. (Tätä ennen muutamat kaupat olivat saaneet myydä tuotteitaan vain ulko-ovelta eli ns. curbside pickup oli mahdollista.) Kynsisalongit ja parturi-kampaamot sen sijaan pysyvät meillä kiinni vielä kuukausia, näin on uutisoitu. 

Tämä yhteiskunnan avaamisen vaihe uutisoitiin muutamaa päivää ennen sen voimaanastumista. En ollut todellakaan heti ryntäämässä ulos ruokailemaan, enkä penkomaan vaatekauppoja, mutta jo pelkkä tieto, että piakkoin olisi edes mahdollista ottaa ensimmäisiä askelia kohti uutta normaalia, tuntui todella helpottavalle uutiselle. Toki edelleen täällä noudatetaan turvavälejä ja moniin paikkoihin on jatkossakin maskipakko. Esimerkiksi ruokakauppoihin ei täällä pääse edes sisään ilman kasvomaskia. 

Vielä viivettä avaamisiin

Mutta kuinka ollakaan, juuri samaisena perjantaina meidänkin asuinkaupungissamme pidettiin mielenosoitus alkuillasta alkaen. Tämä sai meidät, ja varmaan monet muutkin pysyttelemään edelleen visusti kotosalla, sillä pelkona tietenkin oli, että mielenosoitus äityisi mellakoinniksi ja toisi lieveilmiönä myös väkivaltaisuuksia. Kävimme paria päivää ennen mielenosoitusta kaupunkimme keskustassa kävelemässä ja paikallinen tavaratalo oli jo varustautunut tulevan perjantain tapahtumiin vuoraamalla ikkunansa puulevyillä:

Paikallinen Target-tavaratalo varustautuneena parin päivän päästä pidettävään mielenosoitukseen kaupungissamme.

Yksi kantaruokapaikoistamme, tai siis ehkä ennemminkin ukkokullan kantapaikka kaupunkimme keskustassa, oli myös ensin aikeissa avata ruokaravintolansa ulkoruokailijoille heti sen tultua mahdolliseksi viime perjantaina. Mutta täysin samanaikaisen mielenosoituksen vuoksi ravintolapäällikkö-omistaja päätti avata ravintolansa vasta tänään keskiviikkona, ihan vain turvallisuussyistä. Hänen ravintolansa on ollut koko tämän yli kolme kuukautta suljettuna. Eikä siis vielä viime perjantainakaan asiakkaita, vaan oville ja ikkunoiden eteen ne kaikkein muhkeimmat turvamiehet suojelemaan ravintolaa rakennuksena. Omistaja katsoi parhaimmaksi, ettei heillä olisi asiakkaita mielenosoituksen aikaan.

Onneksi tuo mielenosoitus pysyi kuitenkin kaupungissamme rauhallisena, eikä mellakointia, rettelöintiä tai paikkojen hajottamisia lopulta tapahtunut.

Asuinkaupunkimme pääkatua. Kuva kaupungin pormestarin Facebook-päivityksestä.

Ruokaravintolat ovat tietenkin yksi pahiten koronakevään aikana kärsinyt yritysryhmä. Heidän ahdinkoa helpottaakseen kaupunkimme pääkatu on päätetty kieltää autoilta ainakin seuraavat kuusi kuukautta, jotta ruokaravintolat saavat laajentaa ruokailupöytiä kadulle. Tällä tempulla ruokailijoiden turvavälit ulkona eri pöytäkuntien kesken voidaan turvata paremmin. Minusta tämä oli hieno ele ja loppujen lopuksi aika pienellä vaivalla onnistunut kädenojennus kaupungilta näille ravintoloille. Aikaisempina kesinä kaupunkimme pääkadulla on tyypillisesti järjestetty myös joka keskiviikko katutapahtuma ilmaiskonsertteineen koko kesän ajan, mutta vielä en tiedä näiden konserttien kohtaloa tänä kesänä.

Turvavälejä ruokapöytien välissä. Tämäkin kuva pormestarimme Facebook-päivityksestä.

Huomenna torstaina aiommekin varmaan piipahtaa ensimmäistä kertaa ulkona syömässä. Valitsemme kuitenkin vähemmän ruuhkaisen ajan ja jonkun nurkkapöydän. Oi, mikä hetki siis koittaakaan! Siis että joku tuo eteeni valmiiksi tehdyn ruoan, jonka olen saanut itse useista vaihtoehdoista valita. Ei ole tarvinnut pähkäillä, mitä sitä tänään kokkailisi. Ruokailun päätteeksi joku vie astiat pois ja vieläpä hoitaa niiden tiskauksenkin. Tuohan tuntuu varmastikin aivan ruhtinaalliselle, yli kolmen kuukauden tauon jälkeen! 

Fysioterapiat kasvotusten jatkuivat

Myös fysioterapiasessiot polveni kanssa ovat päässeet jatkumaan kasvotusten. Vastaanotolla tietenkin noudatettiin uusia hygieniasääntöjä. Fysioterapeuttini ottaa tällä hetkellä vastaan vain kaksi asiakasta päivässä ja neljä asiakasta viikossa. Loput hän hoitaa videoyhteyksin. Tämäkin visiitti monen kuukauden tauon jälkeen tuntui aivan kuin olisin mennyt hänen vastaanotollensa ensimmäistä kertaa. Ja että kalenteriini tuli oikein merkintä kellonaikoineen kaikkineen ja sitä varten täytyi (sai) poistua kotoa, wow!

Olin tilannut USA:ssa asuvalta suomalaiselta ompelijalta kasvomaskeja Marimekko-kuosilla. Tässä säädän kuminauhoja sopiviksi ennen fysioterapiaan menoa.

"Kansainvälistä rahanpesua"

Sitten minulla on ollut tässä pieni auttamisprojekti meneillään. Hyvä ystäväni Suomesta pyysi, jos voisin häntä auttaa yhdessä kinkkisessä työtehtävässä. Hän hoitaa työkseen korkeakouluopiskelijoiden kansainvälisiä vaihtoja ja nyt yksi tanssialan opiskelija oli jäänyt hiukan pulaan. Tyttö oli ollut Utahissa USA:ssa vaihdossa, mutta koronapandemian myötä oli tullut luonnollisestikin äkkipaluu Suomeen. Hän ei ehtinyt saamaan maksamiaan vuokravakuusrahoja takaisin. Nyt ongelmaksi oli muodostunut, että vuokranantaja suostui lähettämään palautettavan osuuden ainoastaan shekkinä ja shekin vain yhdysvaltalaiseen osoitteeseen. Lisäksi kuulemani mukaan suomalaiset pankit eivät ottaisi ulkomaalaisia shekkejä enää vastaankaan. Niinpä ojensin auttavan käteni ja tytön vuokravakuusraha postitettiin shekkinä minulle, minä lunastin shekin ja siirsin rahat tytölle Suomeen. Ukkokulta nauroi tapaukselle, että tällaista kansainvälistä pikku rahanpesua tässä vaan harrastetaan. Hahhah!

Lopuksi vielä jotakin hiukan erikoista, jonka syytä en osaa selittää:

Iso-Britannian kansallislaulua tuutin täydeltä

Viime maanantai menikin sitten prameissa merkeissä. Kotimme lähistöllä sijaitsee kansainvälinen lastentarha ja sopivalla tuulen suunnalla sieltä kantautuu aina meille asti milloin lasten ilakointia, milloin tarhatätien pilliin puhallusta. Olemmekin vähän ihmetelleet, ettei tuo tarha ole ollut tänä keväänä kiinni, mutta nähtävästi essential workers eli ns. välttämättömien työpaikkojen työntekijöiden lapset ovat saaneet tarhan palveluja käyttää nyt karanteeniaikanakin. No, maanantaina tarhassa pidettiin ehkä jonkinmoiset valmistujaiset, sillä siellä soitettiin koko päivä, siis ihan koko päivä putkeen Iso-Britannian epävirallista toista kansallislaulua Pomp and Circumstance! Joo, ja älkää kysykö, miksi juuri Iso-Britannian, kun ylivoimainen enemmistö tarhan lapsista on aasialaisia! Välissä aina hurrattiin ja taputettiin, ilmeisesti tarhan jokaiselle lapselle erikseen ja sitten alkoi taas tämä häämarssinakin tunnettu kipale alusta. Argh! Voin sanoa, että tuossa kello 17 aikaan iltapäivällä alkoi kappale tulla jo ulos korvista, eikä heidän juhlaseremoniat toki vielä siihen päättyneet. Sellaiset vajaat kahdeksan tuntia putkeen saimme samaa rallatusta kuunnella.

Tällaisia kuulumisia tällä erää. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!