Myrskyä myrskyn perään, äänestämisen juhlaa ja yllätyskissa

Helmikuussa kirjoitin teille Pohjois-Kaliforniaa koetelleista myrskyistä, niiden aiheuttamista tuhoista sekä suorastaan poikkeuksellisesta talvestamme. Valitettavasti myrskyt ja rankkasateet ovat jatkuneet aiheuttaen lisää tuhoja, osa niistä jo melko uskomattomiakin. 

Uusi myrsky aina viikon välein

Tänä talvena Pohjois-Kaliforniaan on iskenyt jo reilusti yli kymmenen ns. ilmakehän jokea (atmospheric river). Kyseessä on kapea kaistale ilmakehässä, joka aiheuttaa vesihöyrystymistä, rankkasateita ja tulvia. Trooppisella alueella puhuttaisiin trooppisesta tulvasta. Vuosia kuivuudesta kärsineelle maaperälle sataneissa vesimäärissä on ollut pureksittavaa. Ja tuhot ovat olleet sen mukaisia. 

Lisäksi on ollut mielenkiintoista huomata, että olemme saaneet myrskyjä nyt tasan viikon välein. Myrskyn pahin päivä sattuu osumaan aina tiistaille. Myös tälle viikolle on luvassa uusi myrsky, jonka voimakkain aikaikkuna osuu, kappas vain, jälleen kerran tiistaille. Tiistait ovat jääneet hyvin mieleeni, sillä silloin olisi lempijoogatuntini. Nyt tunti on jouduttu jo kahtena edellisenä tiistaina perumaan ja aina samasta syystä: kuntosalilta on sähköt poikki myrskytuhojen vuoksi. Saapa nähdä, voidaanko joogatunti pitää tällä viikolla? 

Selkärankani kaipailisi jo kovasti tiistain joogaohjaajan väännöksiä, mutta se on toki näiden seuraavien myrskytuhojen rinnalla varsin pieni haitta:

Myrskytuhoja

Viime viikon myrskyn tiimoilta alueellamme kuoli peräti viisi ihmistä, kun myrsky kaatoi puun auton päälle. Onnettomuudet olivat erillisiä tapauksia. Isoja puita kaatui myös paljon talojen päälle. Lisäksi paksuja oksia katkeili tukkimaan ajoväyliä ja katkaisemaan sähkölinjoja. Toissaviikolla pahimmillaan yli 500 000 taloutta oli ilman sähköjä. Yksi heistä oli ystäväni, joka perheineen kärsi reippaasti yli 50 tunnin sähkökatkoksesta.

Ja kun lämpötilat ovat tätä luokkaa, niin sähkökatkojen aikana alkavat talot ja asunnot viiletä nopeasti. Tuo +8 (tuntuu kuin +3) on poikkeuksellisen alhainen ollakseen maaliskuun loppupuolen lämpötila meidän seuduillamme. Useina vuosina tähän aikaan vuodesta lämpöä on päivisin +20 C ja on voitu saada jo muutama hellepäiväkin.

Viime tiistaina myös esimerkiksi iso rekka kaatui tuulen voimasta San Franciscon lahden ylittävällä Bay Bridge -sillalla. Tuuli oli hurrikaanilukemissa. Kaatunut rekka vuorostaan aiheutti massiiviset liikenneruuhkat, kun ihmiset yrittivät päästä työpäivänsä päätteeksi San Franciscon keskustasta tai muualta San Franciscon lahden länsipuolelta lahden yli koteihinsa. Muut sillat kuormittuivat autojen määristä täysin ja julkinen liikenne takkuili, käytännössä katsoen seisoi. Muiden muassa lahden yli kulkevat lautat laitettiin voimakkaan merenkäynnin vuoksi tauolle. Twitter ja muut kanavat alkoivat täyttyä työpaikoilta koteihinsa palaavien ihmisten tuskaisista päivityksistä. Monet olivat tehneet matkaa kotiinsa jo kolme tuntia, eikä loppua ollut vielä näkyvissä.

Bay Bridge Google Mapsin kartalla. Silta on keskeinen kulkuväylä työmatkaliikenteelle San Franciscon keskustaan ja sieltä pois.

Kron4 News -uutiskanavan kuva sillalle kaatuneesta rekasta. Rekka kaatui sopivasti työmatkaruuhkan aikaan klo 17. Silta päästiin avaamaan liikenteelle 3,5 tuntia myöhemmin.

Kahdessa viimeisimmässä myrskyssä ilmeni myös aivan uusia, suorastaan hengenvaarallisia tuhoja. Edeltävällä viikolla San Franciscon 52-kerroksisesta pilvenpiirtäjästä irtosi ikkunalasi, joka lensi tuulen voimasta alas jalkakäytävälle. Mikä giljotiini! Business Times pitää kyseistä pilvenpiirtäjää jopa kaupungin parhaana toimistorakennuksena. Siinä pitävät konttoreitaan mm. Bank of America, Microsoft ja suomalainen menestyjä Supercell. Mutta näin kävi. Ikkuna otti ja lähti. Viime viikon myrsky toisti tempun toisessa sanfranciscolaisessa pilvenpiirtäjässä. Jälleen kerran iso ikkunalasi rikkoontui ja räiskähti alas kadulle. Onneksi kukaan ei jäänyt noiden irronneiden lasien alle!

Lisäksi viime myrskyssä yhdestä San Franciscon korkeasta asuinkerrostalosta lensi parvekkeelta kokonainen sohva alas jalkakäytävälle. Tilanne tallentui sattumoisin videolle: Yksi pilvenpiirtäjäasukas oli juuri ottamassa olohuoneessaan videota omasta parvekkeestaan, jonka lattialle asetetut levyt irtoilivat myrskytuulen voimasta. Yhtäkkiä kesken videoinnin taustalla lentää musta sohva. Tuuli oli todellakin yltynyt hurrikaanilukemiin, joten ei ihme, että näinkin vakavia seurauksia se sitten aiheutti.

CBS-uutiskanavan YouTube-video lentävästä sohvasta nähtävissä täältä.

Eikä oma pihammekaan säästynyt. Kenties muistatte, että tammikuun myrskyssä kyytiä sai takapihamme viisimetrinen palmu. Viikkoja kului, mutta lopulta palmu sai betoniin valetun tukitolpan rinnalleen. Mutta kuinkas kävi? Toissaviikon myrskypuhureissa ei suinkaan kaatunut uudestaan palmu, vaan palmun tukitolppa! Palmustamme katkesi ainoastaan yksi massiivinen lehti. Että niinkin jämerä tuki sitten oli. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa... 

Pihallamme kasvava ja parhaillaan kukkiva persikkapuukin sai kyytiä. Puu pysyi onneksi pystyssä, mutta sen kukintojen hennon vaaleanpunaiset terälehdet irtoilivat tuulten voimasta. Kun katseli ikkunasta ulos, oli pihassamme ajoittain kuin vaaleanpunainen lumisade.

Myrskyjen tuhoja siivotaan ja korjaillaan alueellamme edelleen. Moottorisaha laulaa täällä nyt korttelissa jos toisessakin, kun kaatuneita isoja puita ja katkenneita oksia sahataan pienemmiksi poiskuljetusta varten. En usko, että kaikkia vahinkoja saadaan korjatuksi ennen kuin uusi myrsky jo kurkkii sääkartoilla. Tuhoja on todella paljon. Tässä viikonloppuna otettuja kuvia.

Pätkä aitaa kaatunut. Saman aidan toinen pää oli vastaavassa jamassa.

Kuntosalin parkkipaikalla oli lauantaina vielä kovastikin siivottavaa.

Ajoväylälle asetettu varoitustolpat, koska ison puun oksia kerätty kasaan.

Useampikin lukijoistani tietää Sunnyvalen Washington-puiston. Sielläkin oli kaatunut valtava puu. Ympärillä varoitusnauhat ja oranssit tötteröt.

Myös yksi moottoritien penger sortui rankkasateissa. Kuvalähde CBS News.

Poikkeuksellisen kylmää ja sateista

Ja ei vain myrskyjä, mutta tämä talvi on ollut myös poikkeuksellisen kylmä ja sateinen. Sateet tulevat Sierra Nevadan vuoristossa tietenkin lumena ja lumimassat alkavat olla jo hälyttävän suuria. Monet pelkäävät kattojen romahtavan painavien lumikinosten voimasta. Joidenkin mökit ovat hautautuneet täysin lumeen. Tässä yksi uutiskuva Bear Valleyn laskettelukeskuksesta. Lunta oli kuvanottohetkellä 16 metriä! 

Lake Tahoen alueen laskettelukeskuksissa lunta on ollut jopa tuotakin enemmän. Niinpä yksi sen suosituista laskettelukeskuksista ilmoitti vastikään kauden jatkuvan aina itsenäisyyspäivään asti. Eli 4th of Julyn voi halutessaan viettää laskettelusukset jalassa rinteitä alas rallatellen. 

Lopuksi vielä toisenlaisia arkikuulumisia viime viikolta. Keskiviikkona myrsky oli tältä erää laantunut. Aurinko paistoi ja ohjelmanumerona oli seuraava:

Äänestäminen

Viime viikolla oli myös ulkosuomalaisten tärkeä vaikuttamisen paikka: ennakkoäänestysmahdollisuus Suomen eduskuntavaaleissa. Tilanteesta teki erityistä juhlaa se, että Piilaakson tai oikeastaan koko Pohjois-Kalifornian äänestyspaikaksi oli valikoitunut Nokian uusi toimisto omassa kotikaupungissamme. Niinpä meillä oli äänestyspaikalle vain viiden minuutin ajomatka. Aivan mahtavaa! Tämä oli suorastaan luksusta ottaen huomioon, että koko Yhdysvalloissa, siis jotakuinkin Euroopan kokoisella maantieteellisellä alueella, ennakkoäänestyspaikkoja oli yhteensä 18 kpl. Näistä kolme sijaitsi Kaliforniassa. Tarkkana kuitenkin sai olla, sillä Piilaaksossa ennakkoäänestys oli mahdollista vain ja ainoastaan yhtenä päivänä. Ajankohtaa ei siis kannattanut unohtaa, jos aikoi äänensä vaaleissa antaa. Mutta aika moni sen onnistuneesti muisti: korviini kantautui vankka huhu, että Piilaakson äänestyspaikalla kävi tuona päivänä äänestäjiä peräti pari tuhatta.

Uudet hienot tilat oli Nokialla. Taustalla juhlavasti Suomen ja USA:n liput.

Yllätyskissa

Kerroin(kohan) blogissani jo aiemmin, kuinka pihpiirissämme alkoi joskus viime vuoden loppusyksystä liikkua illan hämärissä töpöhäntäinen kissa. Kissa oli valtavan säikky, vaikutti siis ei kenenkään kotikissalle. Annoimme kissalle pikku hiljaa ruokaa ja kissa ottikin tavakseen tulla meille aina iltapalalle. Näiden kuukausien aikana ystävänkappoja on yritetty hieroa kaikin mahdollisin tavoin, mutta edelleen kissa tykkää sähistä, jos koetamme sitä lähestyä. Mietimme jo, osaako kissa naukua laisinkaan, ja tuo sähinä on kenties viiksiniekan ainoa tapa ilmaista ääneen itseään. Viimeisen kuukauden aikana kissa on ilmestynyt usein myös aamupalalle. 

Arka ja töpöhäntäinen kissakaverimme. Hänelle olemme jo antaneet kutsumanimen.

Nyt parina viime viikkona olemme kuitenkin olleet hiukan ihmeissämme, kun ruokalautanen on ollut aina katin vierailun jälkeen tyhjä. On tuntunut, että annoskoko kissalla on vain kasvanut ja kasvanut. Mutta kappas, viime viikolla syy ruoan menekkiin selvisi: kupillahan käy myös toinen kissa. Nyt meillä olisi pihapiirissämme siis kaksi suloista kesytettävää.

Nykyään ruoka maistuu myös tälle tuuheahäntäiselle. Ei ole aivan yhtä säikky kuin tuo toinen katti, mutta vielä emme ole päässeet silitysetäisyydelle. Seuraavaksi pitäisi pohtia, mikä kissalle nimeksi... :-)

Tällaisia arkikuulumisia tällä kertaa. Kovin myrskyisää on siis ollut. Ja eilisillan säätiedotuksessa laskettiin jo tunteja seuraavaan myrskynsilmään. Ikään kuin lähtölaskenta. Nyt jään suoraan sanoen vähän kauhulla odottamaan tuota huomista myrskyrintamaa. Millaisia tuhoja se mahtaa saada aikaiseksi? Teille sanon kuitenkin nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Myrskytuhoja ja niiden korjauksia

Pohjois-Kaliforniassa on ollut aivan poikkeuksellinen talvi. Ensinnäkin meillä on ollut tavallista kylmempää. Kun yleensä öisin pakkasella käväistään joka talvi ehkä kaksi tai korkeintaan kolme kertaa, niin nyt hallaöitä on ollut lukuisia. Myös päivälämpötilat ovat pysytelleet keskiarvoja matalempana. Kun talvikuukausina kylmimmät päivät ovat yleensä +12 - +13 asteen luokkaa, niin nyt on useina päivinä jääty alle +10 asteen. Ja koska paikallisia koteja ei pääsääntöisesti ole rakennettu kylmiin olosuhteisiin, niin villasukat ovat olleet viime aikoina kovalla kulutuksella. (Nykyisen kotimme lämmitysjärjestelmä on onneksi uusi ja hyvä, mitä en pysty sanomaan kaikista edellisistä Piilaakson-vuokrakodeistamme. Hrrr, hytisyttää vieläkin...)

Kotikaupunkimme pormestarin jakama kuva eilisillan myrskytuhoista. Kukintojen väristä päätellen voisi olla kirsikkapuu.

Toisekseen meillä on ollut hurjasti sateita ja rankkoja sellaisia. Rutikuiva osavaltiomme toki vettä tarvitsee, mutta lyhyessä ajassa liika on liikaa. Ei kuiva maaperä kykene imemään sellaista määrää vettä millään. Niinpä täällä on ollut todella paljon mutavyöryjä ja maansortumia, jopa niin, että vuorenrinteillä tai niiden juurella asuvat ihmiset ovat menettäneet kotejaan. Myös Tyynenmeren rantatörmää vajosi alkuvuonna mereen metritolkulla jättäen asuintaloja kiikun-kaakun-keikkumaan. Myös lumimassat Kalifornian sisämaassa Sierra Nevadan vuoristossa ovat tänä talvena olleet massiiviset. Tahoella lumimäärä oli jo tammikuussa 2,5-kertainen normaaliin verrattuna, joten laskettelukauden odotetaan jatkuvan pitkälle kevääseen tai jopa kesään.

Kolmanneksi meillä on ollut voimakkaita myrskyjä toisensa perään. On puhuttu myrskyjen paraatista. Myrskyt ovat sekoittanet mm. koko maan lentoliikennettä, aiheuttaneet pitkiäkin sähkökatkoja, irrottaneet talojen kattoja, katkoneet ja kaataneet isojakin puita. Tuhoja syntyi meidänkin alueellamme paljon. Yksi merkittävimmistä oli varmastikin ikonisen satamalaiturin romahtaminen Santa Cruzin Aptosissa. Laiturin päässä meressä on ollut historiallinen sementtilaiva ja ranta on ollut suosittu virkistäytymiskohde. Alkuvuoden myrskutuulet hajottivat laiturin ja jäljelle jäänyt pätkä on romahtamisvaarassa. Aivan vastikään tehtiin päätös, että loputkin laiturista on turvallisuussyistä pakko purkaa.

Kuuluisa Aptosin laituri romahtaneena. Oikeassa yläkulmassa laivan jäänteet. Laituri jatkui siis laivalle saakka ennen romahtamistaan. Kuva: Kron4.com.

Sementtilaiva aaltojen armoilla. Kuva: Kron4.com.

Kalifornian julistettiin hätätila lukuisten myrskytuhojen vuoksi. Tammikuussa maamme presidentti kävi tarkastamassa tilanteen ja piipahti myös Aptosin satamalaiturin luona. 

Presidentin seurana osavaltiomme kuvernööri. Kuva: Kron4.com.

Satuimme näkemään presidentti Bidenin helikopterisaattueen, kun hän palasi tuolta rannikolta takaisin Piilaaksoon. Täällä häntä odotti sotilaslentokentällä Air Force One.

Tuhoja kotitontilla

Eikä meidän kotitonttimmekaan myrskytuhoilta ole välttynyt. Kenties muistatte, että teimme uudenvuoden äkkilähtömatkan ja jäimme matkakohteeseemme jumiin. Tämä nimenomaan talvimyrskyjen ansiosta, joskin tuolloin USA:n itärannikon. Mutta myrskysipä kotonamme länsirannikollakin - taas.

Kun sitten lopulta pääsimme palaamaan kotiin, odotti ensimmäisen aamun sarastaessa takapihallamme surkea näky. Pihamme ainoa palmu, korkeudeltaan noin viisi metriä, oli myrskytuulien voimasta kaatunut. Onneksi ei ihmisten, autojen tai talon päälle, mutta romahdutti siinä samalla takapihamme aidan.

Aitamme oli ollut huonossa jamassa jo aiemmin, mutta nyt se oli jo turvallisuusriski. Niinpä otimme yhteyttä vuokranvälittäjäämme, lähetimme kuvat tilanteesta ja pyysimme pikaista korjausta niin aidalle kuin elvytystoimia palmulle. Aitaa enemmän minua suretti, jos ja kun ainoa palmumme tuossa rytäkässä nyt kuolisi. Niinpä teimme ukkokullan kanssa hätätoimenpiteitä ja pönkkäsimme palmua takaisin pystyyn painavien irtotiilien avulla. Ja onneksi näin teimme. Nimittäin vuokranvälittäjämme kautta hoidettuna puutarhuri kävi palmun korjaamassa lopulta vasta viisi-kuusi viikkoa tapauksen jälkeen! Ensin kävivät tekemässä tilannearvion, sitten suunniteltiin, sitten hankittiin tarvikkeita, sitten valettiin tukipilari betoniin, odoteltiin sen kuivumista ja lopulta palmu nostettiin pystyyn mustekalakuminauhan avulla. Jos palmu olisi ollut koko tuon ajan kallellaan, olisi se mitä todennäköisimmin kyllä kuollut kokonaan. Nyt on ehkä vielä toivoa, että se jäisi henkiin.

Piilaaksolainen patentti palmun pystyssä pitämiseksi?

Tähän muuten kuriositeettina, mitä uuden täysikokoisen palmun istuttaminen takapihalle Piilaaksossa voi maksaa. Ystäväni kertoi perheestä, joka olisi halunnut palmun takapihalleen. Pyysivät tarjousta jo vuosia sitten. Hintaa palmulle, nostettuna talon yli takapihalle, olisi tullut jo tuolloin 25 000 dollaria! Perheellä jäi palmu laittamatta. Ja turha olisi varmaan meidänkään kinuta uutta tilalle, jos nykyinen nyt todella kuolee. Hinta on näinä päivinä varmaan vieläkin karmeampi. 

Ja tokihan se aitakin takapihallamme korjattiin. Vieläpä ennen palmun elvytystoimia, ja tätä korjaustoimien järjestystä minä suuresti ihmettelin. Tai no, aita siis korjattiin ja korjattiin. Siis katsokaapa tätä työn jälkeä! Vuokranvälittäjän mielestä aitamme on nyt korjattu ja ennen kaikkea valmis... Siis aivan kamalan näköinen! Ehkä minä keskustelen tästä asiasta vielä... Mutta koska olemme vain vuokralaisia, emmekä maksa korjaustoimia itse, niin meidänhän on tyytyminen siihen, mihin tilaan maksaja päättää korjaustoimet jättää.

Piilaakson glamouria taas kerrakseen... Siinä taitaa nyt olla kolmea tai neljää eri aitamateriaalia ja vuosikertaa. Tuonne aidan päälle kasvaa kyllä aidan takaa nopeakasvuinen muratti. Toivon, että muratti peittäisi tuon aidan yläosan ja äkkiä!

Eilen illalla meillä oli jälleen tuuli luokkaa navakka. Siis ihan järkyttävät myrskyluokan puhurit ja niistä kertoo postauksen ensimmäinen kuvakin. Meiltäkin meni kertaalleen sähköt illan aikana ja saimme myös lisää tuhoja pihallamme. Nyt autotallimme kulmalta katkesi jukkapalmu. Toinen jäi vielä pystyyn. Tuo kasvi kasvaa täällä kyllä nopeasti, mutta surettaa silti, kun nyt on jäljellä enää yksi. Siinä on parhaimmillaan kasvanut viisi jukkapalmua rykelmässä, mutta puutarhuri on sitä kovalla kädellä karsinut.

Lisää vahinkoa, yhyy.

Äärimmäisiä ja poikkeuksellisia sääolosuhteita on luvassa ennusteiden mukaan jatkossakin. SF Gate -lehden artikkelin mukaan loppuviikosta kaikki kalifornialaiset voivat nähdä lunta! Lumisade suurimmissa kaupungeissa täällä on todella harvinaista. San Franciscossa on satanut lunta viimeksi vuonna 1976. Siis liki puoli vuosisataa sitten.

Tällaisia välähdyksiä Piilaaksosta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Maskipakko ja myrskyjä

Eilen oli yhdenlainen vuosipäivä. Tasan vuosi sitten, 14. joulukuuta 2020, Yhdysvalloissa aloitettiin kansalaisten rokottaminen koronavirusta vastaan. Ensimmäisen koronarokotepistoksen sai Sandra Lindsay New York Cityssa. Missä mennään tällä hetkellä? On aloitettu kolmas koronarokotekierros, sillä uudet variantit jylläävät ja hakeutuvat kiertoteitä ohi aiemmin pistettyjen rokotteiden aiheuttaen tartuntoja edelleen. Tartuntaluvut ovat paikoin todella huolestuttavassa kasvussa. Suomen tilannetta olen seurannut kauhulla ja pahinta peläten jo pitkään. 

Kaliforniassa ryhdyttiin ennakoiviin toimiin uuden omikron-variantin levitessä maailmalla jo kulovalkean tavoin. Ja niihin ryhdyttiin rivakasti. Maanantaina tiedotettiin, että koko osavaltioon julistetaan sisätiloja koskeva maskipakko. Maskipakko alkoi tänään keskiviikkona ja kestää alkuun ainakin kuukauden, tammikuun puoliväliin asti. Siis 40 miljoonaa kalifornialaista laitettin ruotuun alle kahdessa päivässä! Ja tyyliin pulinat pois! Meidän jokapäiväistä arkeamme tämä uusi määräys ei juurikaan mullista, sillä olemme käyttäneet maskia sisätiloissa koko tämän pandemian ajan, mukisematta. Mutta muiden mahdollisuus hillua maskitta yhteisissä julkisissa tiloissa pitäisi nyt olla osavaltiossamme poissuljettu.

Kalifornian nopea päätös ja uuden määräyksen rivakka täytäntöönpano saavat minut yhä enenevässä määrin ihmettelemään Suomen täysin käsittämätöntä vatulointia päätöksenteossa koronatoimia koskien. Kerron esimerkin: Olin vielä Suomessa, kun Suomen terveydenhuollon tehohoitopaikkojen kriittisenä rajana pidetty 50 tehohoitopaikkaa koronapotilaille ylittyi. Mitä tapahtui, mihin toimiin ryhdyttiin? Ei minkäänlaisiin! Pääministeri ilmoitti, että hallitus kokoontuu miettimään jatkotoimia seuraavan viikon tiistaina! Siis seuraavana tiistaina, kun tehohoitopaikat olivat äärirajoillaan edellisen viikon puolivälissä! Paitsi että tilanne olisi todellakin vaatinut nopeita toimia, antaa jo tällainen löperö aikataulutus kansalaisille kuvan, ettei tässä ole mitään hätää... Ja samaan aikaan hätää kuitenkin kärsivät kaikki ne potilaat, mutta myös työtaakkansa alla koko terveydenhuollon henkilöstö. No, joku nähtävästi astui jonkun varpaille ja jo seuraavana sunnuntaina Suomessa astui voimaan anniskelukielto klo 17, ellei koronapassi ollut käytössä. Kuitenkin, valitettavasti vain viikkoa paria myöhemmin tehohoitopaikkoja koronapotilaille olikin käytössä jo pitkästi yli 60! Perusterveydenhoitoa ajettiin alas ja tehohoitoa vaativia leikkauksia peruttiin monilla paikkakunnilla. Oltiin ryhdytty harkitsemaan hätäjarrutoimenpiteitä. Siis ryhdytty harkitsemaan. Minun mielestäni niitä olisi pitänyt käyttää jo, mutta enpä nyt sohaise tätä aihetta tämän enempää. Toivon vain hartaasti, että tartuntojen leviäminen Suomessakin saataisiin rauhoittumaan tavalla tai toisella. 

Mutta sitten muihin viime päivien arkikuulumisiin. 

Myrskyjä ja niiden tuhoja

Meillä täällä Yhdysvaltain länsirannikolla Kaliforniassa on nyt saatu todella kovasti toivottuja sateita. Mutta, niitä onkin sitten tullut heti kerralla ennätysmääriä ja kauheiden myrskyjen saattelemina. Myrskyn voima on saanut aikaan monenlaisia tuhoja, kuten tulvia ja maanvyöryjä. Esimerkiksi Big Surin alueella jouduttiin sunnuntai-iltana katkaisemaan Highway 1 -tie, jotta alueen asukkaat pystyivät evakuoitumaan pois kodeistaan. Alue on nimittäin aikaisempaa maastopaloaluetta, jolloin kaikki pohjakasvillisuus on palanut pois ja näin ollen kovat sateet saavat vuorenrinteillä helposti maanvyöryjä aikaiseksi. Oli sattumaa, että ajoimme kyseistä merenrantatietä vain muutama tunti ennen kuin se suljettiin.

Sunnuntaina iltapäivällä myrsky oli vasta vain aavistus Tyynenmeren taivaanrannassa. Nopeasti tilanne kuitenkin muuttui ja tällä alueella ryhdyttiin evakuointeihin.

Myrskytuhot katkaisivat toissapäivänä ukkokullalta myös työnteon. Hänen tehdessä etätöitä kotona, tarvitsee hänen ottaa yhteys koneeseen työpaikallaan. Yhtäkkiä tuo yhteys sitten katkesi. Sähkökatko työpaikan tiloissa. Aikaa asian selvittelyyn meni varmastikin normaalia enemmän, koska konttorirakennus on etätöiden johdosta lähestulkoon tyhjä. Lopulta tilanne selvisi: myrsky oli kaatanut ison puun kadulla sähkölinjojen päälle. Sama toistui tiistaina varhain aamulla, jolloin ukkokulta oli konttorilla osallistuakseen tiimipalaveriin ihan kasvotusten. Huomiona muuten, että ukkokullan työpaikalla sekä myös jättiyhtiö Googlella vaaditaan työntekijöiden rokotukset, jotta voi palata toimistolle ja olla jatkossa oikeutettu palkanmaksuun. Tässäkin kohtaa jälleen ihmettelen, ettei Suomessa samaa vaadita edes läheistä potilastyötä tekevältä terveydenhuollon henkilökunnalta!

Ja sittenhän eilen meille paukahti vielä vesikatkokin. Katko, jota ei papereiden ja piirustusten mukaan pitänyt tapahtua. Kodistamme parin korttelin päässä on käynnissä iso rakennustyömaa. Piilaaksoon nousee aivan valtavasti uusia asuinkerrostaloja ja pari niistä on meidänkin kulmilla. Nyt käyttövetemme katkesi jo toistamiseen, koska rakennustyömaalla piti katkaista joku vesijohto. Molemmilla kerroilla soitto kaupungin vesilaitokselle ja hyvin nopeasti sieltä sitten työmaaukko jo pihaan käppäilikin kertomaan, että veden ei kyllä pitänyt katketa tässä operaatiossa teiltä, mutta tulee palautumaan noin tunnissa. Ensimmäinen vesikatko sattui hetkellä, jolloin ukkokulta oli menossa suihkuun. Toinen katko vuorostaan, kun minä tulin hikisenä kuntosalilta ja olisin halunnut mennä suihkuun ja ryhtyä seuraavaksi valmistamaan lounasta. Eli olemme saaneet viime päivinä "nauttia" niin sähkö- kuin vesikatkostakin, joskaan jälkimmäinen näistä ei ollut myrskyn aiheuttamaa.

Luonnonvoimat eri mittaluokkaa kuin Suomessa

Lopuksi vielä asia, jota olen korostanut kirjoituksissani jo aiemminkin. Usein naureskellaan kuinka Yhdysvalloissa liikenne tai muut toiminnot menevät täysin sekaisin sateen tai lumisateen iskiessä. Aina näissä yhteyksissä ei muisteta kertoa, millaisista sademääristä puhutaan. Viime maanantaina täällä annettiin matkustusvaroitus Sierra Nevadan vuoristoon Lake Tahoelle kovien lumisateiden ja myrskytuulien vuoksi. Lake Tahoe on suosittu, Piilaaksosta noin neljän tunnin ajomatkan päässä sijaitseva talvilomakeskus. Seuraavan vuorokauden aikana sinne odotettiin satavan lunta jopa 8 feet eli yli 240 cm! Kun siihen lisätään myrskytuulet voimakkuuksiltaan 50 - 100 mph eli 22 - 45 m/s, niin autoilu ei enää ole kovinkaan turvallista. Paikalliset varoitukset kannattaa siis ottaa ihan tosissaan.

Vastikään myös Suomen tunnettu tv- ja somekasvo Vappu Pimiä matkasi perheineen tänne USA:n länsirannikolle Los Angelesiin. Katsoin hänen Instagram-tarinansa ja siinä Vappukin naurahteli, kuinka hotellissa aamu-uutisia hänen katsoessaan oltiin jatkuvasti varoiteltu kovista sateista ja myrskyistä. Vain muutama tunti tuon tarinan katselemisen jälkeen näin uutisen, jossa juurikin Los Angelesin alueella kolme henkilöautoa huuhtoutui tulvineeseen L.A.-jokeen. Voi kunpa Vappukin hoksaisi uutisen ja ymmärtäisi, ettei helsinkiläinen tihkusade ja kalifornialainen myrskysade ole aivan sama asia. No, toivon vain Vapulle kaikin puolin turvallista lomaa Etelä-Kaliforniassa.

Myrskyjä on luvassa vielä loppuviikollekin, mutta jo myrskynjälkeisiä poutasäitä odotellessa.

Tällaisia arjen kuulumisia tällä erää. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.