Ulkosuomalaisen pieniä havaintoja Suomesta, tapaus kesä 2023

Viime postauksessani kokosin hiukan yhteen Suomessa sattuneita tilanteita, joissa koin tippuneeni Suomi-Finland-kärrystä joko osittain tai aivan tyystin. Ja kerroin, kuinka ulkosuomalaisen suorittamat lähimaksut hämmensivät maksutilanteissa suomalaisilla kaupan kassoilla. Tällä kertaa jatkan listaamalla pieniä erillisiä havaintojani Suomesta. 

Mango, mango, mango!

Ruokakauppareissuilla kiinnitin huomioni, että mango oli nyt vallannut makuna vaikka ja missä! Siis sitä löytyi muiden muassa suklaasta, jogurtista, jäätelöstä, makuvichystä, limpparista, jopa kokiksella oli mangomakunsa. Lisäksi mangoa oli tungettu pullapitkoihin, salaatinkastikkeisiin, lonkeroihin ja teepussukoihin. Ja mikä ehkä käsittämättömintä, jopa yhdessä hammastahnassa oli mangon aromit, OMG! Samoin tuoksukynttilöissä ja yleispuhdistusaineessa oli valittavissa mangontuoksuinen versio. Huh huh.

Hyväähän tämä oli. Mutta mistä ihmeestä tämä mangovillitys oikein juontaa?

Ehkä nämä mangotuotteet ovat tulleet Suomessa valikoimiin ripotellen, siis yksi kerrallaan, mutta ei niitä kyllä tällaista armotonta repertuaaria vielä viime vuoden Suomen-visiitilläni ollut. Ei kai sitä "ennen vanhaan" ollut kuin Piltti-mangosose sekä mangomelonijäätelö, ja jälkimmäisessäkin mangoa kai lähinnä nimessä, heh. Ehkäpä suomalaisista yritetään nyt leipoa mangofaneja, tai kenties he sitä jo ovat! Tarjontaa ainakin näytti olevan.

Myös monet lounasravintolat olivat intoutuneet ottamaan mangon osaksi viikottaisia ruokalistojaan. Mangokastike tai -salsa kuului nykyisin lisukkeena yllättävän useaan annokseen. Mangorahkaa oli jälkiruokana ainakin kerran viikossa jossakin lounaspaikassa pienemmilläkin paikkakunnilla. 

Lounasravintoloiden mangobuumista tuli vielä toinenkin ajatus mieleeni. Nimittäin kannustus lähiruokaan, siis lähellä tuotettuun ruokaan. Aika moni näistä lounaspaikoista mainosti nettisivuillaankin suosivansa lähialueen tuottajien raaka-aineita. Väistämättä mieleeni tuli, että kuinkas lähellä tuotettua se mango sitten oikein olikaan... Ei taida Tyrnävän pelloilla mangopuita paljoakaan kasvaa, mikäli oikein muistan. Toki lähiruoan suosiminen ja mangon käyttö eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta olisihan sitä supisuomalaistakin tarjontaa yllin kyllin, varsinkin näin kesäaikaan. No, ihan sivupolkuna tällainenkin ajatus pompsahti.

Mangotäytteisestä suklaasta vielä toinen samankaltainen havaintoni: Fazerin suklaalevyjen makuvaihtoehtojen räjähtäminen käsiin. Siis niitähän oli nyt aivan valtavasti ja isoissa marketeissa suklaalevyhyllyjä metritolkulla! En ole tainnut pysyä kaikissa eri makuvaihtoehdoissa perässä enää pitkään aikaan...

Tällainenkin (ainakin minulle) uutuus lähti Piilaakson-laukkuun mukaan.

Kuplatee

Ilokseni huomasin, että kuplatee oli nyt rantautunut Suomeen ja pohjoiseen, Ouluunkin asti. Kiva, että tulee uusia tuulahduksia tarjontaan. Piilaaksossa tämä aasialaislähtöinen Boba Tea on ollut suosittua jo vuosia. Mutta mikä hauskaa, kuplatee on ollut itsellänikin yhä kokeilematta. Juoman tapiokapallerot ja mahdollinen liika makeus ovat oudoksuttaneet etukäteen. Mutta nytpä tulin maistaneeksi tuota "pop-juomaa" ensimmäistä kertaa Oulussa. Sovimme ystäväni kanssa "kuplateet ja kuulumiset"-tapaamisen uuteen lounaspaikkaan ja rohkeina tyttöinä maistoimme molemmat juomaa ensimmäistä kertaa. Ei siitä minun henkikökohtaista uutta hittijuomaani tule, mutta voin ostaa toistekin.

Meidän söpöt bobat.

Autokanta

Totta kai autokanta on hyvin erilainen Yhdysvalloissa ja Suomessa useastakin syystä, mutta nyt ukkokullan kanssa molempien huomio kiinnittyi siihen Volvojen mielettömän suureen määrään. Ja eihän Volvossa toki mitään vikaa ole, mutta tämä tämä vain pisti erityisen paljon silmään, koska Piilaaksossa Volvoja ei kovin paljoa näe. Uusien hybridimallien myötä ovat kyllä katukuvassa lisääntyneet jonkin verran viime aikoina meilläkin. 

Toisaalta Teslojen määrä tuntui Suomessa kasvaneen nyt rutkasti. Täällä Piilaaksossahan se alkaa olla jos nyt ei jo yleisin automerkki, niin ainakin todella tyypillinen. Niinpä tässä mielessä autokannat Suomessa ja Piilaaksossa näyttäisivät lähestyneen toisiaan. Automerkkejä olikin ihan hauska seurata pitkillä maantiepätkillä. Jopa pohjoisessa, Oulu-Kuusamo-Oulu välillä tuntui, että automerkit toistivat kaavaa Volvo, BMV, Tesla. Volvo, BMV, Tesla...

Ja mitä suomalaiseen katukuvaan tulee, niin ruokalähettien määrä oli myös aivan eri luokkaa kuin aiemmin. Sekä Woltin että Foodoran pyörät suhahtelivat ohi vähän väliä. Ja puuh, sitä sähköpotkulautojen järjetöntä määrää en edes ryhdy ruotimaan...

Upeita Ruka-Kuusamon maisemia.

Sitten vielä yksi, melkeinpä järisyttävä havainto:

Botoxin määrä Helsingissä

Helsingissä en voinut olla kiinnittämättä huomiotani naisten "tuunattuihin" kasvoihin. Ja ennen kaikkea nuorten naisten ottamiin "buusteihin". Heti ensimmäisenä Helsinki-päivänä istuutui viereiseen lounaspöytäämme neljän naisen seurue. Kolme heistä oli noin 18-20 vuotiasta nuorta naista ja neljäs arvatenkin ainakin yhden nuoremman äiti. Heidän kaikkien kasvoja oltiin pumpattu täyteaineilla. Lisäksi meikkiä oli suorastaan valtavat pakkelikerrokset. He kuitenkin puhuivat idänsuuntaiselle kalskahtavaa kieltä, joten ajattelin heidän olevan turisteja.

Olen käynyt Helsingissä viimeksi ennen pandemiaa ja se oli talviaikaa. Nyt sää suosi lounastella Allas Sea Poolilla.

Mutta botox-havainnot eivät jääneetkään tähän. Seuraavana iltana eräässä ravintolassa nuori nainen aiheutti hiukan draamaa. Yritimme häntä vähän auttaa ja lohduttaa, joten kasvonsa jäivät hyvin mieleeni. Seuraavana päivänä Esplanadin puistossa olin aluksi jo melkeinpä varma, että tuossahan se eilinen drama queen nyt kävelee ohitsemme. Lopulta kyse oli kuitenkin eri henkilöstä. Kahden korttelin päässä tilanne toistui. Luulin taas vastaan kävelevää naista eiliseksi, mutta huti meni silläkin kertaa. Yhtenäistä näille kaikille henkilöille oli nuori ikä maksimissaan 20-22 vuotta, pitkä, vahvasti blondattu tukka, hoikka olemus, huomattavan runsas meikki sekä ne botoxilla luonnottomiksi turvotetut huulet. Eli se kansainvälisestikin tuttu ilmiö, kaikki alkavat näyttää käsittelyjen jälkeen ulkonäöllisesti samalta. Tämä nuorten naisten botox-innostus minua vähän järkytti.

Tämän reissun viimeisessä Helsinki-otoksessani paikallisia klassikoita.

Mutta olihan Suomessa paljon samaakin, sitä tuttua ja turvallista. Nimittäin heippalaput. Olin ollut maassa alle vuorokauden ja olin jo saanut ensimmäisen heippalapun auton tuulilasiin. Ja autohan oli parkkiruudussaan aivan kuten kuuluikin. Joku olisi siis voinut ottaa heippalapusta kierroksia, minua tapaus lähinnä nauratti. Ihana Suomi puski päätään pintaan heti ensitunneista. Hahah.

Mutta arvatkaapas. Kun ryhdyin tätä tekstiäni laatimaan, niin minullehan putkahti mieleeni vielä lisää havahduttavia ja myös pari hauskaakin tilannetta Suomen-reissustamme. Ehkäpä jatkan niiden tiimoilta seuraavassa postauksessani. On ollut myös mielenkiintoista huomata, että kun oli melkeinpä 1,5 kuukautta pois omista Piilaakson-kotinurkista, niin myös tänne palatessa silmät avautuivat joillekin asioille aivan uudella tavalla. Niistäkin luvassa oma postauksensa.

Mutta nyt huikkaan teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Paljon kiitoksia lukuisista kommenteista ja palautteista, joita teiltä sain. Oli kiva jatkaa kirjoittamista, kun lukijani eivät olleet tauon aikana kaikonneet.