Autoista, kahvilakulttuurista ja suomalaisista herkuista

Tällä kertaa blogissani muutamia arjen havaintoja ja löytöjä sekä ajatuksia niiden ympäriltä.

Henkilöautoista

Oletko koskaan katsonut ruokakaupan, työpaikkasi tai vaikkapa ison kerrostalon parkkipaikkaa ja sen yleisilmettä? Oletko kiinnittänyt huomiota henkilöautojen nykyisiin väreihin? Millaisia autoja on enemmistönä sinun kotipaikkakunnallasi?

Kävin jälleen eräänä aamuna varhaisella joogatunnilla, ja kun poistuin kuntosalilta parkkipaikalle, satuin jostain syystä silmäilemään ison parkkialueen värimaailmaa. 99-prosenttisesti autot olivat valkoisia, harmaita tai mustia. Näkyä korosti vielä sen aamun sadetuhnuinen sää. Kuinka värittömältä kaikki näyttikään!

Jos olisin ottanut kuvan tästä vasemmalle, olisi parkkipaikan autojen värimaailma jatkunut täysin samanlaisena.

Internetissä on kiertäny havainnekuvia, kuinka vielä -80- ja -90-luvuilla autot olivat pääsääntöisesti värikkäitä, esimerkiksi vihreitä, keltaisia, oransseja, punaisia, violetteja, ruskeita jne. Nykyään valtaosa noudattaa tätä hillitympää väriskaalaa valkoinen, harmaa ja musta. Ja onhan näissä väreissä toki omat etunsa. Nämä autovärit ovat siis oletukseni mukaan ihan globaali trendi, ja autoteollisuus tietenkin vastaa kysyntään ja valmistaa autojaan sen mukaisesti. 

Täällä valkoiset ja vaaleat autot ovat suosittuja myös kovan auringonpaisteen vuoksi. (Joskaan yhdessäkään minun tätä postaustani varten ottamassani kuvassa ei ole valkoisten autojen enemmistöä, hahah.) Kun vuodessa porottaa aurinko sen +/- 300 päivää ja ison osan vuodesta vieläpä melko kuumasti, on vaaleampi autoväri monelle houkutteleva vaihtoehto. Entäpä auton sisätilat? Suomessa en koskaan ajatellut sen koommin auton sisätilan väritystä, mutta täällä siinäkin ovat alkaneet vaaleampi sävy ja tummemmissa muu kuin nahka tai keinonahka materiaalina miellyttää. Tämäkin on juuri kuuman auringonpaisteen ansiota.

Pitkä autorivistö, mutta ei ainoatakaan "väripilkkua".

Tässä jo punaista ja sinistä mukana.

Paikallisesta vaaleasta autokannasta muistan hyvin, kuinka parhammillaan olen nähnyt liikennevaloissa kahdella eri kaistalla viisi täsmälleen samanlaista valkoista Teslaa jonottamassa. Eli autokantamme alkaa näyttää melko persoonattomalta. Mutta tämä on siis vain havainto, joka ei saa päiviäni pilalle eikä vie ajatuskapasiteettiani tämän enempää. Jokainen päätyy automalliin ja -väriin erilaisista syistä ja tarpeista - ja valitsee kuten haluaa.

Toisinaan Piilaakson autojen värimaailmassa tekevät räikeän poikkeuksen niin sanotut superautot eli suuritehoiset ja useimmiten myös huomattavan kalliit menopelit.

Nämä kuvat on otettu superautojen näyttelystä. Tuollaisten McLaren-autojen hintahaarukka Yhdysvalloissa on 200 000 - 450 000 dollaria.

Maanteillä näkee tietenkin myös vanhempaa ja värikästä autokantaa, eivätkä edellä mainitut muskeliautot tietenkään ole liikenteessä enemmistönä, vaan yhä enenevässä määrin täyssähkö- ja hybridiautot. Kalifornia asetti vuonna 2022 niiden suhteen korkeatavoitteisen mandaatin, jonka mukaan jokainen vuonna 2035 ja sen jälkeen tehty uuden auton kauppa osavaltiossamme tapahtuisi nollapäästöisestä autosta. Tuohon hetkeen on aikaa enää yhdeksän vuotta ja tällä hetkellä tuo tavoite on erinäisistä syistä johtuen uuden tarkastelun alaisena. Mutta suuntaus paikallisilla autokaupoilla on taattu: viime vuoden lopussa Kaliforniassa oli kumulatiivisesti myyty jo yli 2,5 miljoonaa nollapäästöistä autoa, mikä pitää osavaltiomme sähköautojen yleisyydessä väkimäärään suhteutettuna Yhdysvaltain ykkösenä.

Mutta seuraavaksi jotain aivan muuta:

Kahvia ja olutta -konsepti

Poikkesin viime viikonloppuna ystäväni kanssa ex tempore iltapäiväkahville. Itseään puhtaasti kahvilana mainostanut paikka oli juuri sulkenut ovensa (lauantaina klo 15), joten käännyimme naapurikahvilan puoleen. Sen tarjonta oli keskittynyt sekä kahviin että olueen! Mielestäni tämä on todella harvinainen konsepti, ainakin täällä Piilaaksosssa. Paikka oli erikoistunut muutamiin erikoiskahveihin, joihin kuului mm. vietnamilainen kahvi.

Kyseessä on muutaman kahvilan ketju, jolla on hauska nimikin. Kun tuon lausuu, se voi kuulostaa myös "Huonoilta päätöksiltä".

Olutvalikoimaa en tarkemmin silmäillyt, mutta sen katsoin, ettei tuolloin lauantai-iltapäivänä vielä kukaan asiakkaista siemaillut olutta. Kaikki olivat kahvi- tai limsalinjalla. Jo se, ettei tämä kahvila-olutbaari sijainnut minkään kaupungin keskustassa, vaan yhdessä ulkoilma-ostoskeskuksessa, sai minut hiukan ihmettelemään, kuka sinne menee olutta juomaan, kun valtaosa on saapunut paikan päälle autolla. Ehkäpä sitten ostosten lomassa joku käy sillä kuuluisalla "yhdellä".

Otimme ystäväni kanssa vietnamilaiset kahvit. Söpöt kupit saimme.

Kahvilassa soitettiin rockmusiikkia välillä aika kovallakin. Meillä oli ystäväni kanssa intensiivinen keskustelu käynnissä, joten nuo desibelit tahtoivat sitä hiukan häiritä. Paikan sisustuskin oli pääosin rock-henkinen musta, joten musiikki oli linjassa muun tyylin kanssa. Mutta minusta mukava vain, että on myös tällaista erilaista kahvilatarjontaa. 

Erikoisemmista kahviloista vielä sen verran, että kotikaupunkimme keskustaan on avautumassa jemeniläinen kahvila. Mainostarrat ovat olleet ikkunoissa jo pidemmän aikaa, mutta paikka ei ole vielä auki. Toisella puolella kaupunkia tiedän olevan jo yhden jemeniläisen kahvilan, mutta aion odottaa tämän keskustapaikan aukeamista ja käydä pikimiten testaamassa, kunhan se ovensa aukaisee. Olisikin kiva kuulla millaisia erikoiskahviloita tai kahvilayhdistelmiä muualla päin maailmaa on viime aikoina aukaistu? Ja millaisesta kahvilakulttuurista itse tykkäät nautiskella? 

Lopuksi vielä pari löytämääni aarretta:

Löytöjä

Viimeisen parin viikon aikana olen onnistunut tekemään harvinaisten suomalaisherkkujen löytöjä. Ensin löysin, tosin jo poistotuotteiden hyllystä, Fazerin hapankorppuja, sekä tavallisia että tumman rukiin versioita. Tämän aarteen osuessa kohdalle otin ja hamstrasin heti kolme pakettia mukaani.

Ja viime viikolla onnistuin samasta kaupasta löytämään Fazerin Turkinpippureita ensimmäistä kertaa ikinä! Siis suomalaista salmiakkia, vau! 

Tuo pinkki pussi oli minulle uutuus, joten ostin sitä vain yhden pussin. Ajattelin, jos ei satukaan olemaan meidän makuumme. Mutta mitä vielä! Kun pussi samana iltana aukaistiin, että jos "vähän maistellaan", niin eipä sinne pussinpohjalle montaa namia jäänyt seuraavaa päivää odottamaan.

 

Näistä ostoksista mieleeni tuli vertailla suomalaisten ja ruotsalaisten tuotteiden saatavuutta Yhdysvalloissa tai ainakin täällä Piilaaksossa. Kyseisessä kaupassa oli nimittäin ruotsalaisia karkkeja tarjolla varmasti viittätoista eri lajia! Samoin löytyi Maraboun suklaita kolmea eri makua. Suomalaista Pandan lakua on kyseisestä kaupasta saanut jo vuosien ajan, mutta nyt siellä oli tosiaan ensimmäistä kertaa tarjolla myös Turkinpippureita. Suomalaista suklaata ei ole ollut. Kuinka kummassa ruotsalaiset ovat onnistuneet markkinoimaan omat tuotteensa amerikkalaisen kaupan hyllylle, kun suomalaiset karkit ja suklaat ovat vähintään yhtä hyviä ellei jopa parempia? Ja ovathan ne parempia, jos minulta kysytään! 

Samoin minulla tulee silloin tällöin himo syödä näkkileipää ja kas, senkin ovat nimenomaan ruotsalaiset onnistuneet tuomaan paikallisille markkinoille. Miksi suomalaiset ovat jääneet tässäkin alakynteen?

"Swedish Style". Täällä on tyytyminen ruotsalaiseen Wasa-näkkileipään, vaikka kyllähän me suomalaisetkin näkkileivän teon osaamme. Ostaisin suomalaista, jos olisi mitä ostaa.

Tällaisia ajatuksia ja havaintoja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!