Helmikuun alussa 25-vuotiaalla maastopyöräilijällä Etelä-Kaliforniassa kävi äärimmäisen huono tuuri. Mies pysähtyi pyöräilypolulle, horjahti jostakin syystä puskaan ja sai kalkkarokäärmeen pureman. Mies pääsi sairaalaan, mutta vajosi hetimiten koomaan. Hoidosta huolimatta reilu kuukausi myöhemmin mies kuoli.
Maaliskuussa raportoitiin Etelä-Kaliforniassa toinen kalkkarokäärmeen pureman aiheuttama kuolema. Tällä kertaa hiukan alle 50-vuotias nainen menetti henkensä. On huomattava, että yleensä koko Yhdysvalloissa käärmeen aiheuttamia kuolemantapauksia vuodessa on yhteensä vain viisi kappaletta. Nyt vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana niitä oli sattunut Etelä-Kaliforniassa jo kaksi.
Myös eteläkalifornialaisen ulkoilupuiston puistonvartijan mukaan käärmepuremien aiheuttamia hälytyksiä on tullut nyt poikkeuksellisen tiuhaan, jo neljä kappaletta tämän kevään aikana. Hän ei muista pitkän työuransa ajalta vastaavaa. Vilkkaaseen käärmekevääseen vaikuttaa varmasti osaltaan maaliskuussa nopeasti nousseeet lämpötilat. Kaliforniassa tehtiin monin paikoin lämpöennätyksiä. Meilläkin oli puolitoista viikkoa jopa yli 30 asteen lukemia.
 |
| Kaliforniassa on useampia kalkkarokäärmeiden alalajeja ja niiden myrkky vaikuttaa hieman eri tavoin. Kuvalähde täältä. |
Olimme sopineet mennä naisporukalla haikkaamaan pääsiäisviikon maanantaina. Sunnuntaina illalla viimeisimpinä uutisina silmiini scrollautui tuo kuolemantapaus nro 2. Tämä aiheutti väistämättä minulle käärmekammoiselle sykkeen nousua, sillä edellisestä omasta kalkkarohavainnostani ei ollut kauaakaan. Alle kaksi viikkoa. Lisäksi olimme sopineet mennä reippailemaan samalle alueelle, missä juuri edellisellä kerralla törmäsimme tuohon äkäiseen baby-kalkkaroon.
Tuo pieni käärme oli linnoittautunut keskelle leveää polkua ja näytti ensin aivan oksalta. Oli kooltaan paksuhkon kuulakärkikynän luokkaa ja pituudeltaan noin 30 cm. Ja maastoutunut avoimelle ja aurinkoisella polun kohdalle käsittämättömän hyvin. Onneksi yksi meistä huomasi käärmeen ajoissa. Luikertelija ennätti kuitenkin jo vetäistä itsensä äkisti hyökkäysasentoon, kun sitä lähestyimme. Lopulta käärme liukeni polun viereiseen heinikkoon. Tämä oli karmaiseva kokemus, jonka sulatteluun minulla meni pitkän aikaa. Ja paikan päällä me kaikki saimme tapauksesta kylmänväreitä useiksi minuuteiksi, vaikka lämmintä taisi olla jo yli hellelukemien. Kuvaakaan ei kukaan kyennyt siinä tilanteessa käärmeestä ottamaan.
Kalkkaroista iältään nuoret ovat niitä kaikkein vaarallisimpia, sillä ne eivät osaa vielä säädellä myrkkynsä määrää. Niinpä se puraistessaan päästää kaiken myrkyn, kun vanhemmat säätelevät sitä vaikkapa sitten useampaan perättäiseen puraisuun. Olimme nyt maanantaiksi kuitenkin valinneet saman haikkialueen kuin viimeksi juuri siksi, että siellä polut olivat leveitä ja mahdolliset käärmeet olisi helpompi huomata. Uutisjuttu Etelä-Kalifornian kuolemantapauksesta sai minut nopeasti valveille, vaikka nukkumaanmenoaika oli jo käsillä. Sydän pamppaili.
Koska uni ei tullut pitkään aikaan, tartuin uudestaan puhelimeeni. Nyt some syötti minulle artikkelin, kuinka tulee oikeaoppisesti toimia, jos kalkkarokäärmee puraisee. Artikkeli oli todella informatiivinen, mutta että tartuin siihen myöhään illalla, oli virhetikki. Kauhukuvat edellisestä ja seuraavan aamun haikista pitivät minut hereillä vielä pitkään. Olin varma, että seuraavana aamuna törmäisimme jälleen kalkkaroon ja onni ei olisi tällä kertaa enää mukana. Tiedättehän, kun iltaisin ja öisin ajatus lähtee laukalle, niin sitten se myös lähtee...
Jutussa ruodittiin vielä kuolleen maastopyöräilijän tapausta. Hän oli tehnyt sen perustavanlaatuisen virheen, että oli lähtenyt pureman jälkeen itse pyöräilemään kohti hoitopaikkaa. Tällainen liikunta ja oletettu stressitila saa myrkyn vain leviämään nopeammin elimistössä. Tärkeintä olisi pitää pureman saanut raaja täysin liikkumattomana ja hankkia apua paikan päälle. Tämä oli hyvä muistutus itselle. Pureman sattuessa pitäisi osata rauhoittua...
"No mutta vastamyrkkyhän pelastaa..."
Olin tiennyt vastamyrkyn kalleudesta ja hankaluudesta saada, mutta en sitä, ettei vastamyrkyn saanti olekaan kaikelta pelastava tekijä. Käärmeen myrkky alkaa aiheuttaa välittömästi elimistössä tuhoja kuten kudos- ja verisuonivaurioita, mikä aiheuttaa kivuliasta ja nopeaa turvotusta. Vastamyrkky pystyy kuitenkin ehkäisemään ainoastaan vastamyrkyn antamisen jälkeen syntyviä vaurioita, ei siis korjaamaan jo aiheutuneita tuhoja. Niinpä jokainen minuutti tapaturman jälkeen on arvokas.
Artikkelissa kerrottiin myös se tosiasia, ettei jokaisessa terveyskeskuksessa tai sairaalassa välttämättä ole vastamyrkkyä edes saatavilla. Lääkkeellä on tietenkin omat vanhentumispäivämääränsä eli se ei kestä hyllytavarana loputtomiin. Lisäksi yhden pienen vastamyrkkylääkepullon perushinta on noin 3 000 dollaria, mutta sairaalat voivat veloittaa siitä 5 000 dollarista jopa 15 000 dollariin. Ja kun yksi lääkepullo ei vielä auta. Yleensä hoito aloitetaan pistämällä 4 - 6 pullollista lääkettä, joten jo tämä vaihe voi maksaa pahimmillaan useamman kymmenen tuhatta dollaria. Monet potilaat tarvitsevat kuitenkin jopa 10 - 20 pullollista vastamyrkkyä, vakavat tapaukset jopa 25 tai enemmän. Niinpä kalkkaropureman hoito voi siis tulla todella, todella kalliiksi.
Jutussa rikottiin myös monia urbaaneja legendoja, mitä ei pidä tehdä pureman sattuessa. Ei pidä esimerkiksi yrittää imeä myrkkyä puremakohdasta pois tai tehdä siihen minkäänlaista viiltoa myrkyn ulos valuttamiseksi. Jos pureman saa, myrkky on jo lähtenyt leviämään nestekierron, ei verenkierron, kautta. Myöskään minkäänlaiset paine- ja puristussiteet eivät ole hyväksi. Ja kalkkarokäärmeen puremiin ei pidä käyttää minkäänlaista käärmepakkausta, jos sellaisia mahdollisesti on vielä myynnissä.
Kello oli jo yli puolenyön, mutta artikkeli piti minut hereillä aamuyön puolelle. Olin jo aikeissa jänistää ja perua koko haikin omalta osaltani. Käärmekammoni oli kasvanut yön hiljaisina tunteina äärimmilleen. Mutta aamulla muutaman tunnin yöunen jälkeen tartuin härkää sarvista, päätin mennä haikille mukaan, ja mikä onni, tällä kertaa ei käärmeen käärmettä, huh. Olin voittanut pelkoni ainakin tällä erää. Bonuksena näimme haikillamme sen sijaan pieniä karitsoja, jotka pomppivat vallattomina läheisen maatilan aitauksessa. Olivathan se supersuloisia!
Tällainen tapaus tältä viikolta. Te, jotka asutte kalkkarokäärmealueella, kannattaa ehdottomasti lukea tämä valaiseva Coloradon The Survival Universityn artikkeli, jos ette vielä ole lukeneet.
Käärmekarmeuksista huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni mukavaa ja käärmeetöntä pääsiäisen aikaa, ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti