Auton varkausyritys vuoden 2024 malliin

Ensin se oli ihan tavallinen, nätti torstaiaamu. Kunnes ei sitten enää ollutkaan. Ukkokulta oli jo käynyt suihkussa, minä olin hörppimässä aamukahvia ja vastailemasa yön aikana Suomesta saapuneisiin sähköposteihin. Kun ukkokulta meni autolleen lähteäkseen töihin, niin saikin huomata, että autonsa ikkuna oli isketty säpäleiksi. Lopulta selvisi vieläkin pahempaa: koko auto oli yritetty varastaa! Hanskalokeron alus oli revitty auki ja auton sähköjohdot katkottu. Auto ei lähtenyt enää omilla avaimilla käyntiin. Tässä vaiheessa meidän pulssit ja tunnekäyrät olivat jo aika korkealla.

Seuraavaksi alkoi soittorumba. Ensinnä puhelu poliisille, sitten vakuutusyhtiölle, korjaamolle, taas vakuutusyhtiölle, hinauspalveluun ja myöhemmin samana päivänä vielä kerran vakuutusyhtiöön. Poliisi olisi ollut vailla valvontakameran kuvaa. Autossa on asennettuna tallentavat kamerat, jotka kuvaavat sekä eteen että taakse, mutta kun vorot olivat katkaisseet sähköpiuhat, oli virta poikki myös kameroista. Ei apua.

Hinaus ja tilanteen taustat

Hinausauto tuli nopeasti. Hinausukko totesi saman, minkä ukkokultakin jo tiesi. Nyt oli olleet ammattilaiset asialla. Hinausmiehellä oli itselläänkin samantapainen auto ja vahvisti, että näille tietyille muskeliautoille on täällä aivan oma varasryhmänsä. Hinausmiehen mukaan he ovat nuoria ja heillä on muutama harva automerkki ja -malli, jotka heille "kelpaa". Varastaakseen auton he osaavat ohjelmoida autoon uudet avaimet alle minuutissa! Me, eikä kukaan myöskään meidän naapureista herännyt auton varashälyttimeen, joten varkaat olivat osanneet myös hiljentää hälyttimen todella nopeasti, jos se oli ylipäätään hälyttänyt ollenkaan. 

Nämä nuoret varastavat näitä tehokkaita autoja tarkoituksenaan osallistua nk. sideshow-ajoihin. Ne ovat usein esimerkiksi kaupunkien risteyksiin tehtyjä isojakin kokoontumisia, joissa vongutetaan autojen moottoreita, poltetaan kumia ja tehdään katuun ns. donitseja. Kansa sitten ympärillä hurraa, kun bensa ja kumi palaa. Kyllä, ovat vaarallisia, laittomia ja vaatineet toisinaan jopa muutamia loukkaantuneita uhreja yleisöstä, kun autoja onkin livennyt otteesta. 

Ukkokulta oli onneksi tietoinen näistä autonavaimien uudelleen ohjelmoijista ja oli asennuttanut autoonsa ohjelmoinnin eston jo kaksi vuotta sitten. Ja todellakin onneksi näin, koska hyvin usein varastetut autot poltetaan sideshow-ajojen päätteeksi.

Meinasi olla tosielämän "Gone in 60 seconds". Yhdestä ikkunalasista tulee muuten valtava sotku auton sisätiloihin. Kuvan pala oli isoimmasta päästä.

Korjaamolla

Autokorjaamolla selvisi "mukavaa" lisätietoa. Sanoivat, että tämä varkausyrityksen kohteeksi joutunut auto oli jo neljäs heidän korjaamolle tuotu kahden viikon sisään. Niinpä meidän asuinalueella on tehty näitä autovarkauksia ja niiden yrityksiä nyt oikein aaltona. 

Ja sitten se todellinen pommi: korjaamon antama ensimmäinen kustannusarvio korjauksista. Auton kaikki johdotukset jouduttaisiin tekemään uudestaan, samoin ohjelmoimaan uudet avaimet. Työtuntimäärä yksistään näihin voisi olla 30 tuntia ja hinta-arvio 14 000 dollaria! Sitten tietenkin lisäksi uusi ikkuna ja varmaan jonkinmoinen tehopuhdistus, sillä autohan oli aivan täynnä lasinsiruja. Minä vielä heti aamusta menin ja yritin siivota rikkoontunutta lasia kuskin penkiltä pois ja onnistuin saamaan haavan sormeeni. Luulin, että se olisi vain sellaista lasimurua, missä ei olisi teräviä reunoja ja hippuja, mutta olin väärässä.

Lopullinen korjaushinta selviäisi, kun oikea ja osaava mekaanikko pääsisi tarkastelemaan autoa paremmin. Mutta koska heillä oli vain ja ainoastaan yksi mekaanikko, joka näitä korjauksia osaa tehdä, ja tämä oli ylityöllistetty, niin sanoivat korjaamolta suoraan, ettei tarkempi hintatieto, saati korjaus hoidu aivan hetkessä.

Ensimmäiseen viikkoon autolle ei tehty mitään. Seuraavan viikon loppupuolella mekaanikko ehti jo vilkaisemaan autoa ja korjausten hinta-arvio laski "vain" 6 500 dollariin. Näistä ison osan pitäisi mennä autovakuutukseen. Siis pitäisi. Ensin kustannukset kuitenkin maksetaan omasta pussista.

Korjaus kesti kauan. Saimme auton korjaamolta takaisin kahta päivää vaille neljän viikon päästä tapahtuneesta. Niinpä olimme melkein kuukauden yhden auton varassa, mikä kyllä aiheutti omanlaisensa säätämisen, suunnittelun ja pienen karsimisenkin menojen suhteen. Ja pinnan kiristymisen. Nimittäin niihin paikkoihin, jonne olisi toisinaan pitänyt päästä, ei ole julkista liikennettä, ainakaan lähimainkaan kätevästi, ja taksiakaan ei oikein viitsinyt tavakseen ottaa.

Kuinka jatkossa?

Kun yksi paikallinen tuttavamme kuuli tapauksesta, hän totesi, että no ukkokulta mahtaa vaihtaa autonsa tämän jälkeen. Ei aio, sillä näitä autoja ei enää valmisteta ja siinä mielessä autovalinta on astetta uniikimpi. Avaimen ohjelmointiesto on totta kai autossa jatkossakin. Minä ehdotin esimerkiksi auton ikkunalasiin liimattua tarraa ohjelmoinninestosta, mutta eihän sellainen oikeasti tule estämään varkaita ainakin kokeilemasta varastaa autoa jatkossakin. Mutta astetta järeämmän rattilukon ja poljinlukon ukkokulta aikoo ottaa vakituiseen käyttöön. Ja muitakin toimenpiteitä tässä on vielä suunnitteilla... Nämä turvavarustelut eivät mene tietenkään vakuutuksen piikkiin ja kun ukkokullalta kysyin, paljonko tulivat nämä varusteet vielä tähän päälle maksamaan, niin ei suostunut kertomaan. Ehkä parempi niin.

Moni teistä tietenkin ajattelee, miksi emme pidä autoa suojassa autotallissamme. Talomme on rakennettu sellaisella vuosikymmenellä, että siihen aikaan autotallit olivat kooltaan maltillisia. Niinpä autotallimme ovi on niin kapea, ettei kumpikaan meidän nykyautoistamme mahdu ovesta sisään. Autotalli ei siis tule ratkaisuksi tilanteeseen.  

Itsehän melkeinpä toivoisin, että näillä voroilla olisi jokin yhteinen foorumi, jossa voisivat jakaa varastettavien autojen sijainteja. Ensinnäkin, että heidät voisi jonakin päivänä saada sen foorumin kautta kiikkiin, ja toisekseen, voisivat jakaa tiedon, ettei meidän osoitteesta kannata autoa edes yrittää varastaa. Mutta toiveajattelua taitavat nämä olla.

Summa summarum

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme jo yli viisi vuotta ja koko tämän ajan auto on saanut olla rauhassa. Samoin naapureiden autot. Ja surkuhupaisaa vielä se, että yhdellä naapurillamme oli yhteen aikaan sellainen romu-BMV, josta meni varashälytin vian vuoksi päälle harva se yö. Ja siihen heräsi kyllä koko naapurusto. Nyt kaikki tapahtui hipihiljaa. Lisäksi, mehän asumme umpikujassa, joten kyllä varkauden kohde oli etukäteen selvästi haarukoitu.

Joka tapauksessa tapaus jätti pidemmäksi aikaa inhottavan tunteen, olihan tässä kajottu omaan omaisuuteen, lähellä omaa kotia meidän nukkuessa ja vieläpä väkivalloin. Näin jopa pariin otteeseen painajaisia uudesta varkaudesta. En voi muuta kuin toivoa, ettei tämä riesa todellakaan toistu.

Tällaisia harmeja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Murtoaalto ja Länsi-Niilin virusta

Viime päivinä on tuntunut, että haluan pian kieritellä alla olevan kuvan mukaisen keltaisen nauhan lähiympäristööni. Ympärillämme on nimittäin vellonut harmillinen murtoaalto.

Suomi-visiittini aikana tämä kaikki alkoi

Ensimmäinen tapaus sattui minun vielä ollessa Suomessa visiitilläni. Eräänä kauniina päivänä ukkokulta lähetti minulle kuvan naapurimme autosta. Takasivulasi oli lyöty autosta sisään. Sirpaleita oli meidänkin parkkiruudussamme. Pian ukkokulta sai kuulla, että naapuri oli jättänyt kannettavan tietokoneen autonsa takakonttiin. Auton malli on kuitenkin sellainen, että takakontin sisällön näkee suoraan takatuulilasin läpi, joten mitään salaisuuksia sinne ei pysty piilottamaan. Niinpä tässä automurrossa oli kyllä vähän naapurimme omaakin typeryyttä tai huolimattomuutta, mutta eihän tuo nyt kiva lopputulos ole millään muotoa. Voro vei koneen. Mieltä ei myöskään ylentänyt ajatus siitä, että pitkäkyntinen oli puuhaillut aivan oman automme vieressä ja että murto tapahtui aivan makuuhuoneemme ikkunan alla.

Naapurimme auto murtoyön jäljiltä.

Samoihin aikoihin taloyhtiömme lähetti meille asukkaille viestiä, että joiltakin asukkailta oli viety ovien eteen toimitettuja paketteja. Tätä tapahtuu jossain määrin Piilaaksossa ja varmasti joka puolella Yhdysvaltoja koko ajan, mutta tähän asti omat taloyhtiömme ovat moiselta ikävyydeltä säästyneet. Nyt pakettivorot olivat iskeneet meidänkin naapurustoomme.  

No, eipä tässä vielä kaikki! Olisikohan tämä seuraava tapaus sattunut reilu viikko sitten. Heräsimme keskellä yötä parkkipaikaltamme kuuluvaan auton varashälyttimeen. Meteli oli kamala. Ukkokulta pomppasi unenpöpperössä ikkunan taakse ja avasipa parvekkeen ovenkin nähdäkseen pihalle paremmin. Parkkipaikallamme oli jonkin firman hinausauto ja varashälytintään huudattava auto oli sen takana. Tiedämme yhdessä perheessä olevan teinitytön ja ajattelimme, että hän oli tullut keskellä yötä iltariennoista ja hänelle kenties oli tullut jokin hässäkkä autonsa kanssa. Toinen vaihtoehto oli, että jokin auto oli parkkeerattu taloyhtiömme alueella väärälle paikalle ja ilman vaadittua parkkilupaa, jolloin kenellä tahansa taloyhtiömme asukkaista on oikeus soittaa hinausauto paikalle vapauttamaan oma parkkiruutu omaan käyttöön. Hinausauto jäi vielä pihaamme, kun painelimme takaisin unten maille. Itse olin ollut niin sikeässä unessa, kun herätys tuli, ettei siinä ajatus oikein kirkkaana laukannut. No, arvannette kuinka kävi. Myöhemmin saimme sitten kuulla, että tämän teinitytön äidin auto oli varastettu kyseisenä yönä! Nähtävästi tällä hinausautolla oli osuutta asiaan, mutta eipä siitä tilanteesta tajunnut kuviakaan räpsiä. 

Eikä tässäkään ollut vielä kaikki! Kaiken kukkuraksi ukkokullan työpaikalla oli murtauduttu viime viikonlopun aikana juuri siihen toimistorakennukseen, missä ukkokullankin työpiste sijaitsee. Kuin pisteeksi iin päälle näille sattumuksille. Sieltä oli viety tietokoneita ja muuta mukavaa. Ei kiva. 

Vaikka nämä tapaukset ovat toisistaan riippumattomia, eivätkä ne ole vielä pahemmin onneksi meitä itseämme koskettaneet, on silti tuntunut inhottavalle ajatella näitä murtoja. Vaikka voitaneen yhä edelleen puhua kuitenkin yksittäistapauksista, niin silti inhottaa, koska nyt tapauksia on sattunut näin monta lyhyessä ajassa ja kaikki todella läheltä liipaten. Olemmekin jo kovistelleet omaa taloyhtiötämme, että he vihdoin ja viimein asentaisivat ne turvakamerat taloyhtiömme pihapiiriin. Täysin rauhassa tässä olemme saaneet jo kaksi vuotta asustella, mutta nyt taitaa lintukotoaika olla ohi tälläkin alueella. Osa naapureistamme on pitänyt jopa autojensa ovia auki läpi öiden! Ei varmastikaan enää näiden tapausten jälkeen tee mieli pitää. 

Mutta jätetäänpä auto- ja toimistomurrot sikseen. Lopuksi vielä toisenlainen murheenkryyni:

Länsi-Niilin virus

Muistan, kun olimme asustelleet jo jonkin aikaa Piilaaksossa ja ihmettelin suomalaiselle kaverilleni ääneen, että kumma juttu, kun täällä ei juurikaan näe hyttysiä. Liekö niitä edes onkaan. Kaverini tiesikin valistaa, että Piilaaksossa hyttysten määrä pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena, sillä ne ainakin ajoittain levittävät täällä vaarallista Länsi-Niilin virusta. Hän myös kertoi nähneensä, kuinka iltamyöhällä asuntoalueita kiertää lava-autoja, joista ruiskutetaan jonkinlaista myrkkyä kadunvieruspensaisiin ja kenties muuallekin piha-alueille. Näillä yöllisillä myrkytyksillä pyritään siis estämään paikallisen hyttyspopulaation kasvu.

Itse en noita myrkytysautoja ole nähnyt Piilaaksossa vielä kertaakaan tähän mennessä, mutta nyt taitaa edessä olla siihen ensimmäinen mahdollisuus. Viikonloppuna asuntomme oveen oli nimittäin jaettu alla oleva tiedote.

Asuinalueellamme on todettu Länsi-Niilin virusta kantavia hyttysiä ja tällä viikolla yhtenä yönä kiertää myrkytysauto. Aika pitkäänhän täällä saimme ollakin ilman tätä murheenkryyniä. Mutta kun olen oikein asiaa tässä tuuminut, en kyllä ole nähnyt hyttysiä oikein vieläkään. Noh, eihän sitä tarvitse kuin yksi pistos saada, jos oikein huono tuuri käy.

Hyttysten levittämä Länsi-Niilin virus on siis tauti, johon ei ole minkäänlaista rokotetta ja joillekin sairastuminen voi olla tappava. Oireita ovat pahoinvointi, pääkipu ja aivokalvontulehdus tai sen kaltaiset oireet. Tartunnan saaneista 80 % on kuitenkin täysin oireettomia. Wikipedian mukaan viime vuonna tautia esiintyi Euroopankin alueella mm. Romaniassa, Italiassa, Turkissa ja Kreikassa. Mukana on siis samoja maita, joissa suomalaisetkin tykkäävät lomillaan matkustella. Kyseessä on joka tapauksessa ihan vakava virus. Niinpä minulla ei ole mitään näitä yöllisiä myrkytyksiä vastaan. Päinvastoin hyvä, että oma piirikuntamme ottaa asiaa hoitaakseen.

Tässä vielä tiedotteessa kuvattuja paikkoja, missä myrkytettävät hyttyset voivat majailla. Huomatkaa myös eri kieliversiot piilaaksolaiseen tapaan kuvan yläosassa.

Jotta maailma ei tuntuisi tämän postaukseni tiimoilta täysin pahalta paikalta, liitän pieneksi loppukevennykseksi tämän lempeän kuvan piilaaksolaisesta puutarhaletkusta. Katsokaa, miten ihana!

Voiko olla söpömpää puutarhaletkua? Leppäkertut ja kaikki! Ikääkin letkulla on jo aika lailla. Alkuperäinen väritys näkyy oikeanpuoleisesta kuvasta.

Tällaisia piilaaksolaisia "ominaispiirteitä" tällä kertaa. Nyt toivotan teille mukavaa juhannusta ja sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!