Viime postauksessa pohdin ilmiötä nimeltään ulkosuomalaisen ammatillinen umpikuja. Teksti herätti lukijoissa paljon ajatuksia. Sain mielenkiintoisia kommentteja ja palautettakin tuli. Yksi palautteista kuitenkin kolahti minuun erityisesti. Pidempään Italiassa asunut suomalaisnainen kirjoitti sanasta sanaan näin (ääkköset olen hänen tekstissään korjannut):
"Yhdessä asiassa olet edistynyt aivan valtavasti: blogin pitäjänä, ja siinä "alla" ihmisenä. En seuraa kovin montaa blogia, joidenkin suomalaisten blogit on jääneet seurantaan. Muistan että alkuaikoina minua, vanhaa akkaa, ärsytti tietynlainen pinnallinen ylimielisyys, jonka tietty luin itse rivien välistä. Taidettiin siinä päästä ihan sanaharkankin tasolle, jollei nyt muisti petä. Päätin että: "toi menee nyt pois seurannasta!" Jostain se taas pulpahti esille, pinnallisuutta ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaan tilalle on tullut aito ihminen, jonka tilannetarkat ja rehelliset silmät avaavat kaunista suomenkieltä käyttäen mahdollisuuden tirkistellä hyvinkin erilaista elämänmuotoa monen tuhannen kilometrin päästä, harvinaisella tarkkuudella, josta huumorikaan ei puutu. Tämäkin on erityisosaamista. En tiedä kuinka kauan hiot tekstejäsi, nyppien pois "turhan". Jos ne sujuvat melkein "tosta vaan lonkalta" - niin miettisin myös kirjoittamista ihan työnäkin. Tai ainakin antaisin sen kehittyä ja syntyä sitten kun on sen aika."
Tämä palaute oli aivan mahtava saada, kiitos vielä. Se sai minut myös ajattelemaan, että ehkäpä blogini lukijakuntaa hiukan laajempikin yleisö voisi olla kiinnostunut tällaisesta "tirkistelystä" Piilaakson arkielämään. Siitä se ajatusmylläkkä sitten lähti. Päässäni surrasi ajatuksia ristiin ja rastiin, kunnes heti samana aamupäivänä minulla syttyi lamppu: päätin kirjoittaa kirjan!
Oman kirjan kirjoittaminen on ollut minulla salaisissa haaveissani jo siitä lähtien, kun tänne muutimme. En kuitenkaan ole rohjennut, vaikka useampikin kavereistani on kirjan kirjoittamiseen aina silloin tällöin usuttanut. Minä taulapää en vain ole antanut ajatukselle sijaa! Vai liekö ollut todellisen rohkeuden puutetta? Myös armas serkkuni Helsingistä muisteli viime postauksen tiimoilta lapsena käymäämme kirjeenvaihtoa. Hän kertoi kynäilyni olleen taitavaa jo tuolloin, vau! Niin useita muitakin rohkaisevia kommentteja tuli! Uskaltaisinko siis sittenkin kirjan kirjoittaa? Näiden Piilaakso-vuosien aikana en ole oikein saanut kirjan juonesta minkäänlaista otetta, mutta nyt kirjan sisältörunko jotenkin vain loksahteli mielessäni paikoilleen. En oikein edes tiedä mitä tapahtui. Ajatuksia sinkoili ja niitä oli pakko ryhtyä kirjoittamaan välittömästi ylös. Voihan olla, että runko vielä kovasti muuttuukin, mutta onpa nyt jotakin mistä aloittaa.
Olen ollut tästä rohkeasta päätöksestäni todella innoissani. Ja jännittääkin jo aivan valtavasti, että kuinka tämä mahtaa onnistua, iiks! Olenhan ottamassa ensimmäistä akselta aivan uudella polulla. Jos sinulla on siis nyt jokin kultainen vinkki esikoiskirjaansa aloittelevalle, niin kerro ihmeessä! Kokemukset omakustanteisesta kirjasta ja äänikirjasta, itse kirjoitusprosessista ja ihan kaikesta kiinnostavat. Mikä esimerkiksi sitten avuksi, kun kirjoittaminen jonakin päivänä vain tökkää? Nyt minulla on ollut draivi päällä, mutta tuonkin tökkivän päivän tiedän vielä tulevan. Kaikki tuki ja vinkit ovat siis tarpeen. Tiedän, että blogiani lukee ainakin viisi henkilöä, jotka ovat itse kirjoittaneet kirjan tai jo useamman. Heilläkin varmasti jokin konkarin ohje olisi untuvikolle antaa. Olen myös ennättänyt kääntyä asiassani jo ammattilaisen puoleen. Entinen koulukaverini sattuu työskentelemään kirja-alalla freelancerina ja tulen varmastikin tilaamaan joitakin palveluita häneltä. Lapsuusvuosinamme vaihdoimme ahkerasti kiiltokuvia, nyt pääsemme mitä todennäköisimmin tekemään yhdessä muuta kivaa.
Minä olen kirjan kirjoittajana vasta aivan nupulla, aivan kuten nämä sitruunan kukinnotkin ovat!
Mitään vuoden best seller -kirjaa tai rahasampoa en sentään odota tulevasta kirjastani syntyvän. Jos lopputulos on omakustanne, niin toivoisin saavani omat painatukseen, taittotyöhön ja kannen suunnitteluun satsaamani rahat takaisin. Jos vielä kirstunpohjalle jäisi vähän kahvi- ja pullarahaa, niin toki mukavampi niin. Ja arvatkaapas! Kun ilmoitin tästä päätöksestäni henkilökohtaisessa somessani, niin olenkin saanut jo mukavan määrän ennakkotilauksia! Wow! Kysyntä kirjalleni on siis hurrrja, hahah. No, tämä toi tietenkin ihan omanlaistaan puhtia ja mahtavaa kannustusta aloittaa kirjan kirjoittaminen heti ja näin olen tehnytkin! Kiitos vain ennakkotilauksen jo tehneille! Olen suorastaan otettu.
Että tällainen uutinen tällä kertaa. Jännittää, ja pelottaakin, mutta se jää nähtäväksi mitä tästä syntyy. Ajattelin tulla tämän ideani kanssa nopeasti bloginkin puolella ns. ulos kaapista, niin en voi päätöksestäni enää helposti perääntyä. Enhän? Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
