Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskettelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskettelu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kalifornialaisten vapaa-ajasta

Muutamat ovat minulta kyselleet, että mitä ne amerikkalaiset tai kalifornialaiset siellä oikein harrastavat. Mihin he vapaa-aikansa käyttävät? Tätä aihetta raotan teille tällä kertaa. 

Arki-iltaisin työssä käyvillä kalifornialaisilla on vapaa-aikaa melko vähän, sillä töistä tullaan tyypillisesti myöhään kotiin, myöhemmin kuin Suomessa. Joillakin päivä venyy pitkästä työpäivästä, joillakin pitkästä työmatkasta ja joillakin molemmista näistä johtuen. Sitten on tietenkin erikseen meidän kotirouvien ryhmä, jolla ei muuta olekaan kuin aikaa. Olenkin huomannut, että täällä on paljon enemmän esimerkiksi ohjattujen liikuntatuntien tarjontaa keskellä päivää kuin Suomessa. 

Mutta sitten niihin lajeihin. Tähän mennessä tekemieni havaintojen mukaan pohjois-kalifornialaisilla on ainakin seuraavat viisi l-kirjaimella alkavaa vapaa-ajan harrastusta: lenkit, laskut, lipittely, lahjoitus ja lemmikit. Sitten on lisäksi s-alkuiset lajit kuten surffaus, sukellus ja suppailu, sekä b-alkuiset BBQ ja biitsit. Jälkimmäisistä harrastuslajeista valtaosa liittyy veteen, mutta koska emme asu meren äärellä, keskityn tällä kertaa postauksessani nyt vain noihin l-alkuisiin lajeihin.


Lenkit


Nyt en puhu uunilenkistä, vaan patikointilenkeistä ja retkeilystä. Kalifornialaisten innokkuus tähän harrasteeseen hiukan yllättikin minut, mutta kun olen nähnyt millaisia maisemia ja maastoja on vain tunnin tai parin ajomatkan päässä kaupunkien vilskeestä, niin mikäpä jottei. Kävimme kesällä autoilemassa mm. Big Basin -alueen punapuumetsissä. Pelkästään siellä oli jo monta retkeilyaluetta, pääasiassa telttailuun. Retkeilyalueille pitääkin kuulema varata telttapaikka etukäteen ja suosikkipaikat menevät tosi nopeasti varausmahdollisuuden auetessa. Toki monet tekevät patikointeja päiväseltään ja se onkin mahdollista, koska hyviä reittejä on lähistöllä tarjolla runsain mitoin. Ja koska Piilaakso sijaitsee sanansa mukaisesti laaksossa, on sen ympärillä upeita vuoria tarjoamassa haastavampaakin reitistöä. Ei tarvitse tasaisella tallustella.

Kuulemani mukaan amerikkalaisten varustus "telttaillessa" voikin sitten vaihdella tosi paljon. Osa tulee perinteisesti teltoilla, mutta sitten on niitä, jotka tulevat asuntoautoilla tai puolikkaan linja-auton kokoisilla kaikin mukavuuksin varustetuilla hirviöillä. Joka tapauksessa cooler, kaksi tai kolme kuuluu jokaisen amerikkalaisen perusvarustukseen! Olen jopa nähnyt autojen perään vetokoukun päälle rakennettuja erillisiä, mittatilaustyönä tehtyjä telineitä vain ja ainoastaan kylmälaukkua varten! Eli ilman täyteen ahdettua kylmälaukkua ei amerikkalainen pärjää missään! Ei korvessa, ei biitsillä. Tokko omalla takapihallaankaan.


Big Basin -punapuumetsän patikointireittiä. Täällä kaupungin hulina unohtuu.


Isohko punapuu eli sequoia.


Laskut


Laskuilla tarkoitan mäenlaskuja laskettelurinteiltä. Niinpä, Kalifornia tarjoaa niin hiekkarantaa, palmuja, havupuita, vuoristoja, aavikkoa, merta, järviä kuin talvella lumimaisemiakin. Kävimmekin vuoden vaihteessa Sierra Nevadan vuoristossa Lake Tahoella, joka on noin neljän tunnin ajomatkan päässä. Siellä oli mahdollisuudet vaikka mihin talvilajiin. Ja paljon oli rinteissä porukkaa.


Kuva Squaw Valleyn laskettelurinteestä Tahoelta. Kun rinteitä on paljon (pelkästään Squaw Valleyssa 177 rinnettä!) ja ne ovat isoja, uppoaa niihin iso väkimäärä ihan tuosta vaan.

Meille suomalaisille voi olla itsestäänselvyys, että jokainenhan nyt osaa luistella, kiitos perinteiden ja koululiikuntatuntien. Tässä amerikkalaispoika opettelee luistelemaan luistelukoulussa, ihan omalla vapaa-ajallaan. 

Lenkkien ja laskujen lisäksi perinteiset liikuntalajit, kuten kuntosali, ohjatut jooga- ja jumppatunnit sekä pyöräily vetävät paikallisia puoleensa, ihan kuin missä tahansa muuallakin. Näiden liikunnallisten harrastusten lisäksi täällä harrastetaan muutakin ja niistä seuraavaksi. 
  

Lipittely


Pohjois-Kalifornia tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet viiniharrastamiseen, sillä yksi maailman huippuviinialueista, Napa Valley, sijaitsee vain parin tunnin ajomatkan päässä Bay Arealta. Napa Valleyn rinnalle arvostuksessa on noussut sen vieressä sijaitseva Sonoma Valley ja sen viinit. Pistäkääpä alue mieleen! Siitä kuullaan vielä. Ja vaikkei ajaisi näille itse viininviljelyalueille, on maistiaisia ja makuelämyksiä viineistä mahdollisuus nauttia muuallakin. Monet pikku kaupungit täällä Piilaaksossakin ja sen liepeillä ovat nimittäin erikoistuneet viininmaistelubaareihin. Yksi tällainen on mm. pikkuruinen Saratoga Village.

Alaotsikon mukaisesti puhun siis viinin lipittelystä. Täällä tosiaankin viinejä harrastetaan eli niitä maistellaan, niistä nautiskellaan ja niistä keskustellaan. Perisuomalaista bottoms up -meininkiä en ole amerikkalaisten nähnyt harrastavan.


Viinitilojen maistiaisannokset ovat kooltaan maltillisia. Kuva on Sterlingin viinitilalta Napa-laaksosta viime joulukuulta.

Lahjoitus


Kalifornialaiset tuntuvat lahjoittavan ahkerasti rahaa, tavaroita sekä omaa aikaansa vapaaehtoistyön kautta. Ehkä tämä pätee kaikkiin amerikkalaisiin. Ainakin suomalaisen silmin tämä toiminta pomppaa täällä paljon voimakkaammin esiin kuin Suomessa. Erilaisia hyväntekeväisyyskampanjoita harrastetaan ihan koko perheen voimin, yhdessä tekemällä. Televisiossa näytettiin mm., kuinka Yhdysvaltain sotilaille lähetettiin sotatantereelle kiitospäivän ja tulevan joulun kunniaksi paketteja, jotka sisälsivät tuliaisia sotilaille, jotka eivät olleet päässeet pitkään aikaan käymään kotimaassaan. Tähän tuliaispakettien paketoimiseen sekä pakettien kantamiseen kuljetusrekkaan osallistui muiden joukossa yksi isä alle 10-vuotiaan tyttärensä kanssa. Näin osa amerikkalaislapsista oppii auttamisen kulttuurin jo pienestä pitäen.

Samoin, kun joulukuussa Pohjois-Kaliforniaan ennustettiin kovia myrskyjä ja rankkasateita, moni kalifornialainen osallistui vapaaehtoisena hiekkasäkkien täyttökampanjoihin uurastaen pitkää päivää, osa jopa läpi yön. Oltiin valmiita antamaan omaa aikaa yhteiseksi hyväksi. 
Opasteet hiekkasäkkien täyttöpaikalle.

Mielestäni täällä on siis paljon enemmän yhteiseen hiileen puhaltamisen henkeä kuin Suomessa. Olen saanut itsekin tiettyjen paikallisten Facebook-ryhmien kautta kutsuja tai ilmoituksia vapaaehtoistyökohteista. Työtä tehdään usein kodittomien ja/tai vähävaraisten hyväksi esimerkiksi jakamalla ruoka-annoksia tai valmistamalla heille aterioita paikan päällä.

Myös tavaroiden lahjoittaminen korostuu mielestäni täällä Suomea enemmän. Eikä keräyskoriin suinkaan heitetä vanhaa ja risaista tavaraa, vaan ihan uuttakin. Hyvä esimerkki tästä oli kerskakulutusjuhla Black Fridayn ja Cyber Mondayn jälkeinen tiistai, joka on nimetty Giving Tuesdayksi. Kansan kenties potiessa huonoa omaatuntoa omasta tuhlailustaan, oli mahdollisuus tehdä hyvää ja antaa esimerkiksi juuri ostamansa lelu vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Lelujen keräyslaatikko oli sijoitettu lelukauppaan heti kassojen jälkeen.

Lisäksi amerikkalaiset tuntuvat polkaisevan pystyyn varainkeräyskampanjoita tuon tuostakin. Yksikin tapaus oli tällainen: Eräässä ravintolassa Palo Altossa työskenteli valkovenäläinen opiskelijapoika. Poika oli kovin pidetty ja ahkera työntekijä. Valitettavasti poika kuoli, mutta hänen perheellään ei ollut varaa lähettää pojan ruumista kotimaahan haudattavaksi. Pojan työkaverit laittoivat varainkeruun pystyyn ja pian tarvittavat rahat olivatkin jo koossa. Eipä taitaisi taaskaan suomalainen byrokratia taipua tuosta vain sormia napsauttamalla rahankeräykseen johonkin kohteeseen. Veikkaan, että parit blanketit siinä pitäisi täyttää ja lupaa anoa. Eikä taida olla aina ihan saletti, että lupa keräykselle edes heltiää.

Vaatteiden ja kenkien lahjoituslaatikoita näkee useilla nurkilla ja katujen varsilla.


Lemmikit


Lisäksi amerikkalaiset tuntuvat olevan todella eläinrakasta porukkaa. Tosi monella on yksi tai useampi kissa tai koira kotieläimenä ja tämä näkyy myös eläintarvikkeidenkin tarjonnassa: lemmikkieläinten ruoille, leluille ja hoitotarvikkeille on omia, isoja kokonaisia tavarataloja! Eli lemmikeihin todella halutaan panostaa. Ja tehdään tietenkin amerikkalaiseen tapaan myös bisnestä siinä sivussa kaikella tällä. Suosiotaan viime aikoina ovat kasvattaneet esimerkiksi lemmikkien päivähoitopaikat. Kun ihmisille kertyy matkoineen kaikkineen työpäiville mittaa, he vievät lemmikkinsä päivähoitoon työpäivänsä ajaksi. Samoin olen seurannut naapuriperheen isää. Isä autoilee joka arkipäivä lounasaikaan kotiin käyttämään perheen koiraa ulkona. Aika kunnioitettava suoritus näillä liikennemäärillä ja ruuhkilla, mutta tuo viitseliäisyys on sen koiran onni. 
Rapsuti, rapsuti. Ajattelepas omalle polvelle tätä karvakorvaa. Awwww!

Yleistäen, totta kai


Tähän poimimani kalifornialaisten harrastusten listaus ei takuulla ole kattava. Vapaa-ajan viettotavoissa löytyy kirjoa laidasta laitaan. Tekstiä kirjoittaessani tulinkin pohtineeksi, että jos minun pitäisi mainita vain pari kolme tapaa, jolla suomalaiset vapaa-aikaansa viettävät, mitä nostaisin esille? Sauna ja penkkiurheilu? Kuntosali ja juoksu? Oululaisten pyöräily ja autolla punaisia päin ajaminen? On likimain mahdotonta määrittää vain paria lajia, jotka kuvaisivat kattavasti koko kansaa. Tälle kalifornialaisten l-alkuisten lajien listalle taisivat lopulta päätyä sellaiset suosikkiharrasteet, joista itse olen ollut hiukan yllättynyt (retkeilyn suosio), sekä ne, jotka poikkeavat suomalaisten suosimista vapaa-ajan viettotavoista (hyväntekeväisyys ja viinituntemus).


Mutta hei, tänne on nyt viikonlopuksi luvattu pitkästä aikaa yli +20 Celsius-asteen lämpötiloja, joten aion viettää omaa vapaa-aikaani seuraavaksi ulkona. Tiedä vaikka pääsisi noiden kalifornialaisten s- ja b-alkuisten harrasteiden pariin!

Eli nyt on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. 1. Edellisessä postauksessani kirjoittelin mm. drive-thru-rukoilusta ja kuinka paavi on suunnitellut vierailua Kaliforniaan. Julkaisin blogin paikallista aikaa aamulla ja kuinka ollakaan, samana iltana uutisissa kerrottiin, ettei Kalifornia taidakaan sopia paavin kiertueaikatauluihin. Paavi vetosi kiireisiin. Tulipa vain mieleeni, että olikohan paavi saanut vihiä, millaisia penkerepatsasteluja täällä hänen päänsä menoksi oli suunniteltu ja päätti kiertää Kalifornian kaukaa. :-D

PS. 2. Sain myös tiedustelun, tarvitseeko Amerikassa lomaileva turisti shekkejä? Ei tarvitse. Riihikuivilla dollareilla ja luottokortilla pärjää. 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Lake Tahoe, osa 2

Miksi ihmeessä suomalainen, joka ei harrasta minkäänlaisia talvilajeja, eikä muutenkaan erityisemmin rakasta talvea, lähtee lumimaisemien keskelle vapaaehtoisesti?  Matkaseurueessamme oli yksi henkilö, joka oli nähnyt lunta viimeksi kolme vuotta sitten. Hänelle tilanne olikin jo aivan eri. Mutta itse olin juuri tullut jouluvisiitiltä Suomesta eli ei lumen näkemiseen ollut mitään kovaa kaipuutakaan vielä päässyt syntymään. 

Mutta tämäpä reissu olikin sellainen WoD - Winter on Demand, suomeksi TT - talvi tarvittaessa. Eli Kaliforniassa pääset talvella lumen keskelle halutessasi. Ja tällainen talvivaihtoehto tuntuisi sopivan minulle oikein hyvin. Autolla pääsee sitten äkkiä takaisin palmujen alle, jos alkaa lumi ja pakkanen ahdistamaan. Mutta Tahoe, onhan se upea paikka! Niiden maisemien vuoksi kannatti vähän pakkasessa kärvistelläkin.



Mitäpä siellä Tahoella voi sitten touhuilla ja nähdä? Siitä ajattelin kertoilla teille vähän lisää.


Lumilajit


Valtaosa Tahoen turisteista tulee varmasti alueelle siellä harrastettavien lumilajien vuoksi ja alue tarjoaa kyllä todella hyvät puitteet kaikenlaiselle talviharrastamiselle. Upeat laskettelurinteet, lumilautailumahdollisuudet, murtomaahiihtoa, luisteluareenoja (myös luonnon jäillä), moottorikelkkailua, huskyajelua ja pulkkamäkiä. Niitä muuten tuntuivat amerikkalaiset harrastavan yllättävänkin ahkerasti, pulkkamäkiä. Oli pulkkaa, liukuria ja isoja autonrenkaita, joilla laskivat. Tosin monikaan näkemäni mäki ei pääsisi taaskaan Suomen viranomaisen tarkastuksesta läpi. Niin vaarallisen lähelle ajotietä pulkkamäet usein laskivat. Vähintäänkin suomalainen tarkastaja toisi ilonpilaajana pulkkamäen viereen kyltin "Laskeminen omalla vastuulla", sillä useissa mäenlaskupaikoissa aurinko oli porottanut lumet pois ja hiekka vain killotti läikkinä rinteessä. Siihen kun pulkka tökkää, niin aijaijai... 


Myös lasketellessa kannatti olla valppaana, ettei laskenut vahingossa liian pitkälle. 


Lisäksi Tahoen metsistä löytyi mukavia ulkoilureittejä ja monien resorttien yhteydessä oli myös kylpylöitä ulkoilmauima-altaineen ja kauneudenhoito-osastoineen, jos reippailu ulkona ei jaksaisi innostaa.


Mitä itse opin?


Yksi asia tällä reissulla itselleni kyllä vain vahvistui. Minä en ole, enkä koskaan tule olemaan lasketteluihminen. Vihaan sitä laskettelumonojen kolinaakin! Kun tottahan niillä monoilla pitää tulla rymistelemään kahviloihin ja ruokaravintoloihin, jotta sitten taas jaksaisi jatkaa. Ei ole minun lajini se. Nauttikoot muut siitä minunkin puolestani. Onneksi kuulen tuota monojen melskettä niinkin harvoin. Mutta se siitä.


Siellä niitä on. Monoja.



Squaw Valleyn olympiakylä

Squaw Valleyn olympiarenkaat.

Yksi kiva kohde päiväksi on Squaw Valleyn olympiakylä. Siellä pidettiin talviolympialaiset vuonna 1960. Suomi sijoittui kisoissa mitalitilastoissa 6. sijalle, joskin osallistuvia maita tuohon aikaan oli vielä melko vähän, eri lähteistä saatujen tietojen mukaan 30-36 maata. Mutta silti. Onhan se hienoa, että meiltä Suomesta on jo tuolloin joukkue kisoihin toiselle puolelle maapalloa lähetetty ja menestystäkin kisoista korjattu. Hyvä Suomi! 
Kisamuseosta löytyi Suomenkin lippu, jee!

Squaw Valleyssa pääsee ns. gondola-hissillä ylös vuoren huipulle 2,5 km korkeuteen, myös talvilajeja harrastamaton. Huipulla oli upeat näköalat sekä mahdollisuus mm. luistella, osallistua hiihto- tai luistelukouluun, ruokailla, sekä vierailla olympiakisojen museossa. Noissa korkeuksissa muuten vähäinen happimäärä jo tuntui. Pienikin kiipeäminen rinnettä ylös sai suht nopeasti hengästymään. Vai oliko se sittenkin ne maisemat, jotka henkeä salpasivat?

Näkymät gondola-hissistä kun lähdimme laskeutumaan 2,5 km korkeudesta alas. Huiii!

Nevada


Yhden lisäleimansa Tahoen alueelle tuo myös se, että järvi sijaitsee Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajalla. Järven rantaviivasta 2/3 kuuluu Kalifornian puolelle, loput Nevadalle. Nevadahan tunnetaan uhkapelaamisen luvattuna osavaltiona ja olipa yllätys, että ukkokultani oli etukäteen ottanut selvää suurinpiirtein askelmäärän, kuinka monta askelta mökiltämme on Nevadan rajalle ja sen ensimmäisiin kasinoihin. :-) 
Tässä ylitämme Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajaa - kävellen. Koppi oikealla on bussipysäkki.

No sinnepä kasinoille mekin sitten tepastelimme ja hiukan yks'kätistä kävin itsekin vetämässä. Parhaimmillaan sain sadan dollarin voiton yhdestä kojeesta lunastaa, mutta sitten kävi perinteisesti: tili tuli, tili meni. :-D Mutta ihan hauskaa ajanvietettähän se on. Ja jos ei itse pelaa, niin voi aina huvittuneena seurata enemmän tai vähemmän pelihimoisia heidän kiljuessa voiton osuessa kohdalle tai heidän jutellessa pelikoneelle: "Gimme money, gimme money!". 
Ensin se antoi ja sitten se otti. Sitten olin jo ihan hottentotti.

Kasinoiden lisäksi Nevadan rajan yli poikkeamaan houkutteli Kalifornian hintoja vieläkin edullisempi bensa. Parhaimmillaan yhden bensagallonan hinta oli alle 2,20 USD.

Vuosi vaihtui Tahoellakin


Yksi ominaispiirre Tahoen alueelle on myös sen luonnonpuistot. Näiden suojelemiseksi ilotulitusrakettien paukuttelu oli alueella kokonaan kielletty, myös uutena vuotena. Lähimmät rakettikaupatkin olivat Renossa asti eli liki tunnin ajomatkan päässä. Mökkinaapurimme kalkattelikin isoa lehmänkelloa vuoden vaihtumisen merkiksi klo 24.00. Liekö paikallinen uuden vuoden rituaali? 

Tulin muuten huomanneeksi vuoden vaihtumisen yhteydessä itsessäni hupaisan, valmiiksi ohjelmoidun toimintatavan: Vuoden vaihtuessa pitää mennä ulos tai ainakin vähintään suunnata katseensa ulos ikkunasta ja taivaalle. Niin kävi nytkin, vaikka oli varsin hyvin tiedossa, ettei ainoatakaan rakettia tulla taivaankannella näkemään. Paitsi ne kaksi, jotka vastarannalta joku kieltoa uhmaten taivaalle lähetti. No, menimme ulos mökin kuistille nytkin ja kuohupullon uuden vuoden kunniaksi poksautimme. Ja kuuntelimme lehmänkelloa naapurista. Vaihtui se vuosi niinkin. :-D 

Lopuksi vielä herättelevä muistutus.


Karhujen valtakuntaa


Kurkustani kuului 'glumps' kun mökin jääkaapin ovesta tämän alla olevan varoituslappusen huomasin. 


Ja todellakin, olimme samoilla tantereilla Kalifornian kansalliseläimen karhun kanssa. Hiukan etelämpänä Tahoe-järvestä oli luonnonpuiston vartija varoitellut vastikään ystäväpariskuntaamme, etteivät karhut tänä vuonna ole välttämättä menneetkään talviunille lämpimien säiden vuoksi, joten valppaana saisi olla. Tämän kuultuani minä suorastaan riemuitsin, että ulkona paukkui parhaimmillaan -14 Celsius-asteen pakkanen. Juuri sen alueen karhut olivat toivon mukaan köllöttelemässä talviuniaan. 

Karhuihin varautumiseksi mökin ohjeissa kerrottiin, ettei mitään ruokaa saanut jättää autoon, eikä esim. mökin kuistille. Samoin roskapussit ulkona tuli ehdottomasti laittaa roskasäiliöön asti. Kaikki roskasäiliöt olivatkin alueella vahvasta metallista valmistettuja. Kummasti sitä omat aistit aina valpastuivat äärimmilleen ulos lähtiessä. Olisihan se toki hienoa nähdä karhu ihan vapaana luonnossa, mutta ei oman vuokramökin etu-, eikä takapihalla. 

Ja jos kerran karhujen maisemissa ollaan, niin miksipä ei käyttäisi karhuteemaa myös sisustuksessa: 
Mökkimme tyylitelty valokatkaisija.


Räyh! Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa. Joten nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!