Kylvökiireitä ja meksikaanojen työvoimaringit

Ehkäpä muistattekin, kuinka kerroin nykyiseen taloyhtiöömme kuuluvan myös pieniä vuokrattavia plantaaseja kasvimaan pitoa varten. Maaliskuun alussa onni potkaisi, kun yksi viljelypalstoista vapautui ja saimme ottaa oman pienen palstan vuokralle. Niinpä tässä on töiden aloituskiireiden lomassa ollut nyt myös kovat kylvökiireet, hi hii.

Edelliseltä vuokraajalta oli jäänyt pari riviä istutuksia kasvamaan. En vielä tiedä, mitä tämä on, mutta varsi tuoksuu voimakkaasti sipulille. Mullan alla ei ole vielä mitään tunnistettavaa eli sipulin alalaji on vielä arvoitus.

Runsaudenpula

Innostuimme kasvimaan laittamisesta ihan tosissamme ja kävimme heti ostamassa uudet mullat ja erilaisia siemeniä. Kaupassa siemenvalikoimaa katsellessa tuli kyllä runsaudenpula ja oli hankala päättää, mitä kaikkea sitä oikein kylväisi. Kaikki haluama kun ei kuitenkaan mahtuisi kerralla kasvamaan. Päädyimme nyt laittamaan ainakin sokerihernettä, pihvitomaattia, sipulia, kesäkurpitsaa, paria erilaista salaattia sekä yrttejä.

Oli muuten mielenkiintoista huomata, että esimerkiksi joidenkin salaattien kohdalla täällä on kaksi eri vuosittaista kylvö- ja satokautta. Suomessahan niitä tuppaa ainakin pohjoisessa olemaan hikisesti juuri ja juuri se yksi, jos sattuu säät sallimaan ja tähdet makaamaan oikeissa asemissaan. Nähtävästi keskikesä on täällä liian kuuma joidenkin lajikkeiden kasvattamiselle.

Kuva rukolan siemenpussista, jossa näkyy istutusajat kaikkialla Yhdysvalloissa. Koska maa on valtava, on istutuskausiakin neljä erilaista. Me kuulumme tuohon oranssiin vyöhykkeeseen, joten meillä rukolan istutusaika on tammikuusta maaliskuuhun ja syyskuusta lokakuuhun. Tämän mukaan huhtikuussa rukolan istutus omalle plantaasille olisi siis ollut jo myöhäistä!

Hiukan jouduimme kuitenkin kylvöhommissa painamaan käsijarrua vielä alkukuusta, sillä yöt olivat täällä tosi kylmiä, vuodenaikaan nähden jopa poikkeuksellisen kylmiä. Mutta lopulta, kun siemenet saatiin multaan, niin tosi nopeasti sieltä alkoivatkin jo ensimmäiset vihreät piipat jo pilkistää. Onhan tämä omalla tavallaan ihan jännittävää nyt seurata, millaista satoa saadaan aikaiseksi. Mikä onnistuu ja mikä menee mönkään.

Sitten paljastan teille vielä yhden aarteeni. Olen kasvattamassa avokadopuuta tai -pensasta ihan avokadon kivestä asti. Meni muuten ainakin kaksi kuukautta, että sain tuon verson alkaneeksi! Kiven pitää pysyä pystyasennossa ja vain osa kivestä saa olla veden peitossa. Olin jo heittämässä mokomaa kiveä roskikseen, kunnes huomasin, että siinähän olikin pienen pieni halkeama. Ja sieltä se pieni vihreä alku sitten lopulta putkahti. Ei tästä nyt ihan heti omaa guacamolea vielä kuitenkaan tehdä...

Avokadon alku. Pitänee laittaa aivan näillä näppäimillä jo multaan kasvamaan.

Mutta sitten postauksen toiseen aiheeseen, joka kyllä liippaa tätäkin kasvimaan laittamista:

Meksikaanojen työvoimaringit

Kun kävimme paikallisessa puutarhakaupassa, näin jälleen kerran sen isolla parkkipaikalla meksikaanomiehiä ryhmissä seisoskelemassa. Joku porukka näytti istuvan myös lava-auton lavalla, missä pelattiin korttia. Kaiken kaikkiaan miehiä parkkipaikalla oli noin parikymmentä. Mitä ihmettä he siellä siis tekevät? Ovatko he vain hengailemassa? Eivät ole. He ovat siellä tarjoamassa työvoimaa puutarhakaupassa käyville asiakkaille niin puutarha- kuin rakennushommissakin. En tiedä, millä nimellä tätä ilmiötä pitäisi kutsua, mutta nimitän sitä postauksessani työvoimaringiksi. 

Törmäsin tähän ilmiöön ensimmäisen kerran jo, kun olimme Etelä-Kaliforniassa lomailemassa paljon ennen kuin muutto tänne edes häämötti. Ajoimme silloin Malibun pohjoispuolelta sisämaahan päin ja mutkaisen valtatien, ei siis minkään moottoritien, varressa puun alla istui kööri ukkoja, hekin meksikolaisia. Tien penkereelle pahviseen kylttiin oli raapustettu teksti labor. Hekin olivat siis tarjoamassa työvoimaa mahdollisiin lyhytkestoisiin hommiin.

Nähtävästi näitä palveluita sitten jotkut ostavat ja käyttävät, koska tämän samaisen puutarha- ja rakennustarvikekaupan parkkipaikalla olen nähnyt ukkorinkejä aiemminkin. Mielestäni kuitenkin ihan mielenkiintoinen juttu. Ja tapa varmasti palvelee molempia osapuolia. Meksikolaiset saavat työtä ja juuri vaikkapa lautakasan ostanut saa leikkimökilleen tekijän samalla ostosreissulla. Sitä tosin en tiedä, ovatko nämä "rinkiläiset" maassa laillisesti vaiko laittomasti, tai ovatko heidän työlupa-asiansa kunnossa. En tiedä, kun en itse tai kukaan tutuistanikaan tietääkseni ole heitä pyytänyt töihin. 

Mutta tällaisia juttuja tällä kertaa. Ja heh, tähän postaukseen olisin muuten saanut mukavan raflaavan otsikon: Vuokrasimme palan kalifornialaista maata. Jätinpä otsikon nyt kuitenkin tähän nykyiseen muotoonsa. Mutta hei, saamme nyt siis jatkossa nauttia Kaliforniassa omakotitaloasumisen mahdollisuuksista ilman omakotitaloa. Satoa odotellessa! Seuraavaksi on kuitenkin aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!