Kolikkopesulassa on tunnelmaa

On sunnuntai. Aamuaurinko sarastelee suurista ikkunoista tilaan, joka on kymmenien pyykinpesukoneiden ja kuivureiden täyttämä. Ilmassa leijailee lukuisten eri pesuaineiden tuoksu. Tuoksujen sekamelska on huumaava, ellei jopa pökerryttävä. Pyykkikoneita on erikokoisia. Kaikki kuivurit ovat isoja ja niitä on päällekkäin, kahdessa kerroksessa. Masiinat jyskyttävät. Joku vaihtaa setelirahaa kolikoiksi, pyykkikoneiden raha-aukkoihin kelpaaviksi kvarttereiksi. Kolikkojen ryöppy iskee vaihtoautomaatin metalliseen laariin. Kilinää ja kolinaa. Olemme amerikkalaisessa kolikkopesulassa.

Olemme tulleet ison päiväpeiton ja paksun peittomme kanssa. Etsimme pesulasta niille riittävän isoa konetta. Perältä löytyy kone, joka lupaa hoitaa 25 kiloa pyykkiä kerralla. Pyykin lisäksi kone imaisee sisäänsä kvarttereita. Niitä uppoaa kourallinen ennen kuin kone on valmis yhteistyöhön. Koneen säätimet ovat alkeelliset. Ota niistä selvää. Pyykinpesuaine kaadetaan koneen katosta sisään. Pesuohjelma alkaa. Ohjelman kestosta ei ole tietoa. Pesun ajaksi menemme naapurikahvilaan aamupalalle. Pyykkejä ei ehkä täällä kannattaisi jättää vahtimatta, mutta päätämme hyödyntää odotteluajan aamiaisen merkeissä.

Aamusumpit on juotu. Munakas on mahassa. Palaamme pesulaan. Koneellisemme on valmis. Kukaan ei ole kajonnut kauniiseen päiväpeittoomme. Hyvä. Vaihdamme pyykit kuivuriin. Kuivurin käyttö aiheuttaa hämmennystä. Ohjeet ovat olemattomat. Käyttöpaneeli on aataminaikainen. Vanhempi meksikaanomies neuvoo meitä. Englannintaitonsa ovat vähäiset. Kiitämme kovasti avusta samalla, kun kuivurimme hyrähtää käyntiin. Jäämme odottelemaan kuivuria. Katseeni harhailee pitkin pesulaa. Olemme ainoat länsimaalaiset. Kaksi nuorta meksikaanonaista ovat tulleet yhdessä pyykkivuoriensa kanssa. Pesevät pyykkiään samoilla 25 kilon koneilla. Ovat ottaneet pienet lapset mukaansa. Lapsia on liuta, ainakin viisi tai kuusi yhteensä. Pituutensa puolesta heidät erottaa vain tulitikkuaskin mitta. Lapset kirmaavat pitkin pesulaa. Nauru raikaa. Huomaan, että pesulassa on lapsille leikkikaluja talon puolesta. Lapset kinaavat, kuka saa ajaa paloautolla.

Vaikka käyttämämme kuivuri on valtava, tehokas se ei ole. Peitot ovat edelleen kosteita. Lisää kolikoita. Lisää aikaa. Lisää odottelua. Sometan. Lopulta peittomme ovat sekä puhtaat että kuivat. Taittelemme peitot kainaloon ja lähdemme ulos autolle. Totean ukkokullalle, että amerikkalaisissa elokuvissa kolikkopesuloissa syttyy aina kuumia romansseja. Tällä kertaa uusia romansseja ei syntynyt. Ei meille, eikä nähdäkseni myöskään muille. Sinä helmikuisena aamuna Amor ampui nuoliaan jossakin muualla.

Kävimme siis ensimmäistä kertaa amerikkalaisessa itsepalvelupesulassa. Tapaus oli jotenkin niin klassikko, niin amerikkalaista, että piti ihan kirjoittaa pesulatunnelmasta tämä oma postauksensa. Mutta mikä oli se murheenkryyni, joka meidät tänne pesulaan ajoi? Se selviää ensi postauksessa, joka onkin jo työn alla. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!