Kirppusirkus!

Jokunen viikko sitten sain jalkapöytääni pari pientä kutisevaa pattia. Ajattelin niiden olevan hyttysten puremia vaikkakin ihmettelin, että kylläpä ne kutiavatkin kamalasti. No, maalaisjärki kuiskaili, että ensimmäiset puremat pitkään aikaan ovat ne ärhäkimmät myöskin kutiamaan, enkä laittanut asialle juurikaan painoa. Pian puremia ilmestyi jalkohini lisää. Kutina alkoi olla kestämätön ja se yltyi varsinkin öisin. Jo kahtena yönä, kun en voinut koipieni kutinalta nukkua, tein yön pimeydessä yllätystarkastuksen sänkymme patjaan ja lakanoihin. Yllätystarkastus pimeässä siksi, että näin on kuulemma mahdollista saada mahdolliset luteet rysän päältä kiinni. Ei luteita. Tulos, jonka ansiosta kyllä huokaisin enemmän kuin syvään. 

Meni ehkä viikko ja sain taas uusia kihiseviä pieniä paukamia. Taas ne tulivat aivan jalkateriini, ei nilkkaa korkeammalle. Tivasin jo ties kuinka monetta kertaa, mutta ukkokullalla ei ollut minkäänlaisia puremia, eikä kutinaoireita. Mietin kuumeisesti, mistä nämä kutisevat pisteet iholleni voivat tulla ja miksi vain jalkoihini. Olin kyllä kulkenut umpikengissä nilkat paljaana ulkona, mutta se ei selittäisi varpaiden ja jalkapöytien puremia. Jäljet alkoivat johtaa sylttytehtaalle. Tykkään iltaisin pitää jalkojani sohvalla lämpimässä viltin alla. Samainen viltti on myös naapurin Gordo-kissan lempinukkumispaikkoja, siis tämän minun läppärini lisäksi. Ja kun oikein tarkkaan muistelin, minähän näin kerran Gordon turkissa jonkun pienen mustan öttiäisen, joka hävisi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Silloin ajattelin sen olevan niitä salaattien mukana tulevia ärsyttäviä minikärpäsiä, mutta olin väärässä.

Löytö

Jälleen tuli yksi yö, jolloin en voinut jalkojeni raapimiselta nukkua. Päätin tarkistaa keskellä yötä nyt myös sohvaviltin. Tarkka syyni kannatti. Löysin kuin löysinkin viltin kätköistä ihka elävän kirpun! Enkä siis todellakaan tiennyt heti, että se oli kirppu, koska näin sellaisen ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta aamuyön tunteina tehty tehokas googlaus johti oikeille jäljille. Kirppu se oli! Myöskin kuvaus, että sitä on lähes mahdoton saada hengiltä sormien välissä puristamalla, piti paikkansa. Vasta litistäminen kynsien väliin otti tuolta murheenkryyniltä nirrin pois. 

Lisää googlausta. Kirput ovat kuulemma kevät- ja syksyaikaan hyvinkin yleisiä ja voivat kantautua lemmikkien mukana sisälle. Aina ei tarvitse olla edes lemmikkiä, vaan jopa ulkona kuivatut pyykit voivat tuoda kirppuja sisälle. Meillä tätä vaaraa ei ole, sillä useiden muiden piilaaksolaisten taloyhtiöiden tapaan meidänkin taloyhtiössä pyykkien kuivattaminen ulkona on kielletty. Voit myös onnistua saamaan (lintu)kirppuja, jos pihassasi on vaikkapa linnunpönttö. Kirpun puremien kautta ei kuitenkaan pitäisi levitä mitään tauteja, mutta puremakohtien kerrottiin kutisevan todella paljon. Voin allekirjoittaa tämän väitteen! Kirppujen karkoituksen luvattiin onneksi olevan huomattavasti helpompaa kuin esim. sänkyluteiden olisi. Niinpä kirppulöytöäni seuraavana päivänä meillä alkoi kunnon kirppusirkus!

Kirpuista eroon

Pesin kaikki petivaatteemme. Sen ison täkin ja päiväpeittomme pyykkäsin siellä kolikkopesulassa. Lisäksi pesin sohvatyynyjen päälliset, sohvaviltin sekä kaikki ne vaatteet, joita olin tullut sohvalla loikoillessa käyttäneeksi. Olin ollut juuri vieläpä flunssassa, joten sohvaa oli tullut kulutettua normaalia enemmän. En muista kuinka monta koneellista pyykkikoneemme sinä päivänä lauloi, mutta koneellisia oli m-o-n-t-a.

Lisäksi ostimme paikallisesta puutarhakaupasta kunnon myrkyt huonetilan, kalusteiden ja mattojen "desinfioimiseksi" mahdollisista kirpuista. Onneksi meillä ei ole kaasuhellaa, sillä myrkyn vaikutuksen ajaksi olisi myös kaasu pitänyt katkaista. Nyt selvisimme sillä, että kaikki sähkölaitteet jääkaappia ja pakastinta myöten olivat virta katkaistuina. Kaikki ruokatarvikkeet piti toki suojata. Myrkky laukaistiin huoneisiin ponnekaasupulloista, jonka jälkeen sisätiloista piti olla kaksi tuntia poissa. Tämän jälkeen seurasi kaksi tuntia tuuletusta. Jouduimme siis pariksi tunniksi ns. evakkoon. Kun palasimme evakosta, sisällä ei kumma kyllä haissut juuri millekään, mutta pidimme läpivetotuuletusta joka tapauksessa suositellut pari tuntia.

Tällä lähti! Ja pyykinpesulla.

Miten tästä eteenpäin? 

Pohdimme kovasti, joudummeko nyt antamaan suloiselle Gordo-kissalle jatkossa porttikiellon meille. Mutta emmehän me voineet! Kyllä kissa on niin hellyttävä ja laskee varmasti verenpaineita sekä stressikäyrää meiltä molemmilta, kun loikoilee meillä kylässä. Lisäksi tuon ponnekaasumyrkyn vaikutuksen pitäisi kestää vielä 7 kk eteenpäin. Luottakaamme myös siihen. Mutta kieltämättä nykyään tulee pengottua Gordon turkkia vähän tarkemmin, kun se tuossa jalkopäässäni harva se ilta kehräilee.

Yksi kokonainen päivä aamusta iltaan siinä hurahti, mutta ilmeisesti ahkerointi kirppusirkuksen parissa kannatti, sillä uusia patteja jalkoihin tai muuallekaan ei enää ole tullut. Ja Gordokin on käynyt kylässä jo monta kertaa. Makoili mm. eilen koko illan koneeni päällä, niin enpä sitten saanut tätäkään blogipostausta kirjoitetuksi. On se ihana! Vähentää minulta ruutuaikaakin. :-D 

Katsokaa nyt, eihän tätä herraa VOI olla päästämättä sisään. Gordo tykkää tehdä myös näitä mielenkiintoisia hakuja koneellani.

Onkos muilla kokemusta kirppuinvaasioista? Tai jos on vinkkejä, kuinka kirppujen sisäänpääsyä voi estää, varsinkin jollakin hiukan luonnonmukaisemmalla tavalla kuin tällaiset kauheat myrkyt, niin kuulen mielelläni. Toivon mukaan tämä oli nyt kuitenkin vain yhden kerran riesa, eikä toistuisi enää. Nyt toivotan kutinatonta loppuviikkoa meille kaikille ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!