Illallistreffejä ja yhdenlainen kotiaresti

Viime viikko oli vähän erilainen. Niinpä tällä kertaa muutamia poimintoja sen kulusta. 

Maukas maanantai

Taakse jäänyt viikko alkoi maukkaissa merkeissä. Käymme tuskin koskaan maanantaisin ravintolassa syömässä, mutta viime viikolla teimme poikkeuksen. Oli huippuhyvää ruokaa ja mukavaa seuraa!

Naapurikaupunkiimme on avattu pari kuukautta sitten perulainen ravintola. Olimme saaneet tehtyä pöytävarauksen tähän supersuosittuun ravintolaan ukkokullan kanssa edelliseksi lauantaiksi. Meillä onkin ollut mielissämme leikkimielinen kysymys, että liekö pohjoisella pallonpuoliskolla on edes mahdollista saada hyvää Lomo Saltadoa. Tämän ravintolan ovat kuitenkin perustaneet perulaiset veljekset, joten ennakko-odotukset uutuusravintolan antimista olivat korkealla. Ja se tuli todistetuksi: kyllä, myös pohjoiselta pallonpuolikkaalta on ainakin nyt saatavissa suorastaan loistavaa Lomo Saltadoa. Eivätkä paikan cevichet, empanadakset ja Pisco Sourit jättäneet kalpeaksi nekään.

Myös ravintolan rohkea ja värikäs sisustus hiveli silmääni.

Lampunvarjostimissa ihanat perulaishenkiset villapampulat. Kuvassa näkyy sattumoisin peräti kuusi tarjoilijaa, joten hyvän ruoan lisäksi palvelukin pelasi kiitettävästi.

Jaoin onnistuneesta ravintolareissustamme kuvia someen. Ystäväni ihasteli annoksia ja heitti ilmaan ajatuksen, että mentäisiin tuonne joskus yhdessä syömään. Hänkin tykkää miehensä kanssa perulaisesta ruoasta. Minä vitsailin, että joko heti maanantaina mennään, ja kas, vitsi kääntyikin toteen. Tein meille pöytävarauksen heti maanantaiksi. Tämä oli enemmän kuin mukava viikon aloitus. Oli kiva tavata ystäviämme pitkästä aikaa hyvän ruoan ympärillä. Ja koska söimme niin sanotusti family style eli jaoimme kaikki annokset keskenämme, pääsimme maistamaan ravintolan menua monipuolisemmin. Me aloittelimme ruokailuamme jo alkuillasta ja pieneksi hämmästykseksi huomasimme, että iltaseitsemältä paikka oli tupaten täynnä, maanantaista huolimatta. Suosittu paikka, ja miksipä ei olisi. Tarjolla on elämyksiä kaikille aisteille.

Alkuruokia.

Pääruokina kalaa ja äyriäisiä sekä taustalla näkyvää taivaallisen hyvää Lomo Saltadoa.

Tres leches. Emme vastustelleet jälkiruoan tilaamishetkellä.

Mutta voi, jos jotakin olisin voinut tuosta maanantaista muuttaa, niin olisimmepa syöneet ulkona ravintolan sisätilojen sijaan. Nimittäin, seuraavana päivänä meillä alkoi Piilaaksossa omanlaisensa "sisätila-aresti":

Ilmanlaadun romahtaminen

Tiistaina tapahtui jotakin yllättävää. Vain parissa tunnissa Piilaakson kaupunkien ilmanlaatu heikkeni hälyttävän huonoksi. Pohjoisesta puhaltava tuuli toi mukanaan Pohjois-Kalifornian ja Oregonin maastopalojen savut ensin San Franciscoon ja siitä asteittain etelämmäksi Piilaaksoon. Ilmanlaadun romahtaminen on harvoin tapahtunut noin nopeasti. Alkuillan uutisten aikaan San Francisco oli hetkellisesti ilmanlaadultaan saastunein alue koko maapallolla. Uutiskuvissa ilma oli surullisen sankka. Myös kotikaupunkimme ilmanlaatuindeksit paukkuivat punaisella eli hyvin epäterveellisellä tasolla.

"We do have our worst of air quality...", sanoo Kron4 News'n säätiedottaja.

Viikon edetessä huono ilmanlaatu jatkui ja jatkui. Ensin savujen ennustettiin hälvenevän viimeistään perjantaina. Sitten lauantaina, mutta ei. Kun huono ilmamassa on tänne laaksoon laskeutunut, ei se sieltä hevillä poistu. Kaikenlainen ulkona liikkuminen oli pidettävä minimissään. Ei päivittäisiä kävelylenkkejä, ei takapihalla auringossa kahvitteluja.

Perjantaina olimme kuitenkin päättäneet grillata pitkästä aikaa. Toiveissa kun piti olla jo parempi ilmanlaatu, mutta ei. Indeksit huitelivat edelleen oranssilla. Se on taso, jossa oireita saavat herkät ihmisryhmät. Katson itse kuuluvani heihin. Kurkkuni reagoi hyvin herkästi huonoon ilmanlaatuun, eikä kurkun käheytyminen ole opetustyön kanssa hyvä yhdistelmä. Tämänkään vuoksi ulkona ei tehnyt mieli olla yhtään ylimääräistä minuuttia. Myös pääkipu on minulla yleinen vaiva varsinkin, jos ilmanlaatu on huonona useita päiviä peräkkäin. Niin kuin nyt oli ollut. Niinpä perjantainakin vain mahdollisimman nopea ruokien grillaus takapihalla ja sen jälkeen sisälle ruokailemaan. Harmi, sillä ilta olisi ollut mukavan lämmin.

Viikonloppuna eräällä uutiskanavalla kerrottiin, että vanhetessaan savu menettää hajunsa. Ja tämän väitteen voin kokemusteni kautta allekirjoittaa. Oikeastaan keskiviikon jälkeen ulkona ei enää haissut savuiselle ja sitä jo toivoi, että ilmanlaatu olisi parempana. Mutta ilmanlaatuindeksin reaaliaikainen seuranta paljasti aina karun totuuden. Vaikkei savun haju enää ollutkaan tuntuva, niin ilmanlaatu pysyi edelleen huonolla tai jopa erittäin huonolla tolalla.

Läheinen Santa Cruz -vuoristo tiistaina 19.9.2023, päivänä, jolloin pohjoisen savut peittosivat meidätkin. Kuvalähde Kron4 News.

Sunnuntaina puolilta päivin tuntui, että oli jo pakko päästä vähän ulos kävelylle. Ilma näytti ihan hyvälle ja taivaskin oli palautunut taas siniseksi, mutta ilmanlaatuindeksi oli edelleen 80-90. Köhimiseksi meni, vaikka tahti oli rauhallinen.

Vasta myöhemmin sunnuntai-iltapäivänä ilmanlaatu palasi vihreälle, terveelliselle tasolle. Lukema oli vihdoin reilusti alle 50, ihanaa!

Viimeisen viikon olen siis kaivannut puhdasta hengitysilmaa ja että pääsisin ulos liikkumaan. Monta päivää sisällä kököttämistä ja köhimistä ei ole pidemmän päälle kivaa. Ja nyt, kun toivoni mukaan pääsen pian taas myös haikkipoluille, niin sielläpä onkin syytä olla silmät tarkkoina seuraavat viikot:

Tarantellat

Viime viikolla uutisoitiin myös jokasyksyisestä ilmiöstä: tarantellojen parittelukaudesta. Näin syys-lokakuussa ennen ensimmäisiä kylmiä öitä Kaliforniassa ja myös Piilaakson alueella alkaa tarantellojen paritteluaika. Tällöin urostarantellat lähtevät vaeltamaan pesistään ja etsimään kumppania. Niitä voidaan nähdä ylittämässä ajoteitä jopa isoina ryhminä. Ihmisiä ohjeistetaan täällä antamaan näille karvaisille jättihämähäkeille ennemmin tietä, kuin häiritsevän tai tappavan niitä. San Franciscon lahden itäpuolella järjestetään hämähäkkien ystäville jopa opastettuja tarantellaretkiä. 

Erään uutisartikkelin mukaan tarantellan puremaa voi verrata ampiaisen pistoon eli ettei niitä tarvitsisi pelätä. Voimakkaat allergiset reaktiot ovat toki asia erikseen. Ja tietenkin, jos olet hämähäkkikammoinen, niin olet. Ei siihen taida se lohduttelu auttaa, ettei tarantellan puremaan kuole. Välttämättä. Itsehän saisin puremahetkellä hyvin todennäköisesti sydänkohtauksen...

Piilaaksossa ei ole vielä osunut tarantellaa haikkipolulle, mutta eteläisemmässä Kaliforniassa olemme niihin reissuillamme törmänneet. Ovat aika villin näköisiä myös ajoteitä ylittäessään. Isoja mustia tai ruskeita mönttejä vilahtaa asfaltilla auton edestä. Tuosta edellä olevasta uutislinkistä pääsee näkemään paikallisia tarantelloja videolla, jos oma kauhukynnys kestää katsella.

Minulle tarantelloja pahempia kauhunväristyksiä aiheuttaa kuitenkin käärmeet. Niitäkin on tänä syksynä haikkipolulleni osunut. Kuvalähde NBC Bay Area.

Työt ja vapaa-ajan riennot

No entäpä opetustyöni? Mitä edelliseen postaukseeni tulee, niin mennyt viikko sujui opetustuntieni osalta ongelmitta. Jihuu! Olen päässyt takaisin lähiopetustuntien pitoon ja wifitkin ovat olleet suotuisten tähtien alla. Ei sähkökatkoksia, eikä tekniikan kanssa takkuamista. Toivottavasti sama trendi jatkuisi.

Työmatkalla sattui eteen hauska Kuplavolkkari. Malli on kuulemma Baja Bug, tiesi ystäväni kertoa. Hän on kova Kupla-fani. Huomatkaa kuvan vasemmassa reunassa myös puomi, joka tällä kertaa oli onneksi ylhäällä. Kupla ylittämässä ratikkaraiteita ennen minua.

Vaikka ilmanlaatu oli karsea suurimman osan viikosta, niin loppuviikolle oli kuitenkin piristäviä vapaa-ajan rientoja luvassa. Meillä oli sattumoisin juuri tälle viikonlopulle sovittuina vielä kahdet eri illallistreffit ystävien kanssa. Kunnes kohtalo otti ja puuttuikin peliin. Sunnuntain illallispaikkamme yllättäen ilmoitti, että ovat joutuneet sulkemaan ravintolansa siltä päivältä sähkökatkon vuoksi. Onneksi meillä oli pöytävaraus ja saimme näin ollen sulkemistiedon hyvissä ajoin. Ravintolaan on vähintään puolen tunnin ajomatka, joten säästyimme turhilta ajelemisilta. Harmitti kovasti, mutta siirsimme illallistreffejä ensi viikonloppuun.

Sunnuntain päivälliseksi valmistuikin kotiliedellä supisuomalainen nakkikeitto.

Kissakatsaus

Ja pakkohan minun on lopuksi vielä raportoida pihakissoistamme. Nekin ilahduttivat meitä tämän "kotiarestin" aikana valtavan paljon. On ollut hauska seurata kissojen ystävystymisyrityksiä ikkunasta. Toki minua pohditutti, kuinka kissojen pikkuruiset keuhkot kestävät huonoa ilmanlaatua. Ne kun eivät varmasti hoksaa olla rasittamatta itseään ja hengittelevät ulkoilmassa kuitenkin sen 24/7. 

Noin pari viikkoa sitten rauhanneuvottelut kissojen kesken etenivät ison harppauksen, kun armottoman mouruamisen jälkeen molemmat katit söivät lopulta samalta lautaselta yhtä aikaa. Sulassa sovussa. Kunnes sitten toinen päätti näykkäistä kiusallaan toista korvasta ja tämäkös siitä suuttui! Alkoi uusi ärhentely ja ulinakonsertti. Tällä viikolla kissat kuitenkin loikoilivat taas näinkin sopuisissa merkeissä takapihamme aidan päällä:

Voi teitä suloisia!

Parin viikon takainen onnen hetki: ensimmäistä kertaa ruokailua yhtä aikaa samalta lautaselta. Mutta tosiaan, noin 20 sekuntia kuvanoton jälkeen oli taas täysi rähinä päällä. Vaalea töpöhäntäinen tahtoo olla vähän sellainen kiusaaja- tai ainakin päällepäsmäriluonne ja meni sitten näykkäisemään uutta kaveriaan korvasta.

Että tällaisia tapahtumanostoja viime viikolta. Mutta nyt on maanantai ja uusi viikko. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan. Ainakin presidentti Biden on tulossa vierailulle Piilaaksoon, mutta tämän tarkkaa päivämäärää ei ole (ainakaan vielä) julkisuuteen paljastettu. Kyllä sen yleensä liikennejärjestelyistä sitten huomaa, kun POTUS on paikalla. Usein taivaallakin pörrää niinä hetkinä jos jonkinlaista konetta ja kopteria. Eli odottelemisiin!

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. POTUS on virallinen lyhenne sanoista President of the United States. Esimerkiksi presidentin sosiaalisen median tilit löytyvät tällä nimellä. Presidentin rouvan virallinen lyhenne on puolestaan FLOTUS, First Lady of the United States.

Pari perulaista ruokareseptiä

Viime postauksessa kerroin laajemmin perulaisista ruoista ja annoin muutamia ravintolavinkkejä. Lupasin myös antaa teille kahden suositun perulaisen pääruoan reseptit. Ne tulevat tässä:

Aji de Gallina (4 annosta)

2 kanankoipea, kypsennettynä ja paloiteltuna (tähän voinee tosin käyttää muutakin osaa kanasta)
oliiviöljyä
1 keskikokoinen (hopea)sipuli
2 valkosipulin kynttä
4 rkl keltaista chilitahnaa
0,5 kupillista paahdettuja ja pilkottuja pekaanipähkinöitä
3 siivua leipää, maitoon kastettuna
1 l kanalientä
2 dl paksua kermaa
suolaa, pippuria, kuminaa

Tarjoiluun:
keitettyä riisiä, keitettyä perunaa, maissia, tummia oliiveja ja keitettyä kananmunaa

Valmistus:
1. Kuumenna oliiviöljy padassa. Kypsennä pilkotut sipuli ja valkosipuli, kunnes ne ovat kullanruskeita ja pehmeitä. Lisää chilitahna ja paista vielä noin 2 - 3 minuuttia.
2. Lisää pekaanipähkinä ja leipä. Sekoita hyvin ja lisää puoli litraa kanalientä. 
3. Keitä pari minuuttia, kunnes seos on muodostunut paksuksi. Murskaa seos siivilän läpi. (Tämä siivilöintivaihe jäi itselleni ohjeesta hiukan epäselväksi. Ehkä tämän voi jättää poiskin, kunhan saa seoksen muutoin soseeksi.)
4. Laita ainekset takaisin pataan ja lisää kana. 
5. Lisää kanalientä ja kermaa, jotta saat halutun paksuuden.
6. Mausta suolalla, pippurilla ja kuminalla. 
7. Tarjoile riisin, perunan, oliivien ja kananmunan kera. 

Ja tältä tämän herkun pitäisi sitten näyttää:

Aji de Gallina lautasella. Perunat ovat tuolla kastikkeen alla. Ja tähänpä oli näemmä raskittu laittaa vain yksi oliivi. Niitä voisi siis olla enemmänkin. :-)

Seuraavassa reseptissä puhutaan sipulilajikkeesta nimeltään scallions. Laitan lajikkeesta kuvan tähän, koska en tiedä onko tätä saatavilla aivan kaikkialla. Kyseessä on viher-, kevät- eli pillisipuli, mutta uskoisin suomalaisen kevätsipulin ajavan saman asian.

Lomo Saltado (4 annosta)

600 g naudan sisäfilettä

1 tl murskattua valkosipulia

2 punasipulia paksuhkoina suikaleina

2 keltaista chiliä ohuina suikaleina

2 keskikokoista tomaattia, kuorittuina ja paloiteltuna kuuteen osaan

tuoretta korianteria hienonnettuna

nippu scallions hienonnettuna (ks. kuva yllä)

(50 ml piscoa, perulaista tislattua alkoholijuomaa, brandya)

Kastike:

6 rkl soijakastiketta

3 rkl viinietikkaa

2 rkl osterikastiketta

2 rkl vettä

Tarjoiluun:
perunaa, riisiä ja maissia

Valmistus:
1. Leikkaa sisäfile kuutioiksi tai suikaleiksi.
2. Kuumenna wokkipannu tai iso paistinpannu ja paista lihat haluamaasi kypsyysasteeseen. Nosta lihat paiston jälkeen sivuun.
3. Älä puhdista pannua, vaan jatka siinä sipulin, chilin ja valkosipulin kuullottamista. Älä paista liian kypsiksi, vaan yritä jättää rapsakoiksi.
4. Lisää lihat. Mikäli haluat käyttää piscoa, lisää se tässä vaiheessa ja paista, kunnes alkoholi haihtuu.
5. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää pannulle. Lisää myös tomaatit.
6. Keitä kokoon ja lisää sitten hienonnetut kevätsipulit ja korianteri. 
7. Ruskista toisella pannulla keitettyjä perunoita niin, että ne ovat pinnasta rapeita ja sisältä pehmeitä.
8. Tarjoile Lomo Saltado perunoiden ja riisin kanssa.

Tarjoiluvadillinen Lomo Saltadoa. Kaveriksi on laitettu paistinperunaa. Riisi tuli erillisellä vadilla.

Eli nyt ei muuta kuin kotikokeille hatut päähän ja kokeilemaan! Kertokaahan sitten, mitä tykkäätte mausta! Toivottavasti nämä miellyttävät teidänkin makunypyköitä! 

Ensi postauksessa palataankin sitten taas blogin perinteisiin, amerikkalaisiin kuvioihin. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Maistuisiko grillattu marsu? — Ruoka- ja ravintolavinkkejä Perusta

Lehmän sydäntä, alpakkaa, marsua ja muuta mukavaa! Niitä kaikkia voit saada lautasellesi Perussa! Luvassa on siis ruokapainotteinen postaus.

Jos katsotaan koko Latinalaisen Amerikan 50 parhaan ravintolan listaa vuodelta 2017, niin Peru keikkuu vahvasti kärkisijoilla. Sekä kulta- että hopeasija menevät ravintoloille, jotka sijaitsevat Perun pääkaupungissa Limassa. Kisassa kymmenen parhaan ravintolan joukkoon on päässyt peräti kolme limalaista ravintolaa. Kun taas vilkaisu koko maapallon parhaimpien ravintoloiden listaan osoittaa, että nämä kaksi limalaista ravintolaa Maido ja Central ovat päässeet myös tällä listalla kymmenen parhaimman ravintolan joukkoon. Tämä siis riittänee perusteluksi, että perulainen ruoka ansaitsee minunkin blogissani aivan oman postauksensa. Ja olihan se ruoka siellä aivan mielettömän hyvää!

Näitä palkittuja ravintoloita emme tulleet reissussamme kuitenkaan testanneeksi, mutta tästäkin huolimatta makuelämykset lomamme aikana olivat ikimuistoisia. Olisin voinut jäädä Peruun vielä kuukaudeksi ainoastaan sen supermaukkaan ruoan vuoksi. Majoituimme osan lomastamme Limassa perulaisen kaverimme pitämässä Airbnb-majoituksessa. Tämä oli loistojuttu, sillä saimme häneltä erinomaisia paikallisia vinkkejä ruoista ja ravintoloista.

Yleistä

Ennen kuin esittelen muutaman perulaisen perinneruoan, täytyy Liman ravintolatarjonnasta kertoa yksi seikka. Yleisin ravintolatyyppi siellä on nimittäin ns. chifa-ravintolat. Kyseessä on kiinalaisen ja perulaisen keittiön fuusio. Aikoinaan Kiinasta muutti Limaan paljon työvoimaa ja kiinalaiset pitivät omia ravintoloitaan. Kun ruoka oli valmista, olivat kiinalaiset kokit huutaneet työmiehille 'chifaan' tai jotakin tuohon suuntaan, mikä tarkoittaa kiinaksi 'syömään'. Tästä huudahduksesta saivat nykyiset fuusioravintolat kutsumanimensä. Perulaiset ottivat kiinalaisilta kokeilta mallia mm. ruoan valmistustavoista, mutta käyttivät tuttuja perulaisia raaka-aineita. Tältä pohjalta toimivat nykyisetkin chifa-ravintolat. Mekin testasimme kahta eri chifaa. Toinen niistä oli Walok-niminen ravintola Mirafloresin kaupunginosassa Limassa. Listalta olisi muuten yhtenä lihavaihtoehtona saanut myös kyyhkystä tai pulua (pigeon), mutta itse pidättäydyin perinteisessä kanassa. Ukkokulta tilasi possua ja totesi tuon ravintola-annoksen jälkeen syöneensä elämänsä parasta kiinalaista ruokaa.

Kana on Perussa suosituin lihan muoto ja seuraavaksi tulevat merenelävät. Myös kananmunia käytetään runsaasti. Peru ei ole pihvilihan rakastajan paikka, joten elämänsä parhaita pihvejä sieltä ei ehkä kannata metsästää. Mutta voin taata, että muita maukkaita ruokia kyllä on yllin kyllin. Tässä ensimmäinen esimerkki: anticucho eli lehmän sydäntä grillattuna.

Olimme kuulleet tästä ruoasta paljon kehuja ja lopulta rohkaistuin itsekin tilaamaan annoksen lehmän sydäntä. Ei kaduttanut. Sydän oli tosi hyvää ja mureaa. Kuvan maittava annos on Rasson-ravintolan tuotoksia.

Kaupungin parasta cevicheä

Ehkä yksi tunnetuimmista perulaisista ruoista on usein alkupalana tarjottava ceviche. Kyseessä on siis raakaa kalaa (tai mukana voi olla myös muita mereneläviä), jotka on raakakypsennetty lime-, limetti- tai sitruunamehulla. Kysyimme emännältämme, mistä saisi kaupungin parasta cevicheä. Hän kertoikin meille paikan, jonne emme ikikuuna päivänä olisi itse osanneet suunnistaa. Ravintola oli nimeltään Canta Ranita ja se sijaitsi Barrancon kaupunginosassa, Mercado el Capullo -markkinapaikan perällä. Tielle ravintolasta näkyi siis vain pieni kyltti. Mutta paikka oli kyllä suositustensa arvoinen ja heti kun istahdimme pöytään, paikka täyttyikin nopeasti niin paikallisista kuin turistiruokailijoista. Ja kyllä, se oli elämäni parasta cevicheä! 

Elämäni parasta cevicheä! Tämän paikan kokki tykkäsi laittaa aika reilusti chiliäkin. Tuo oranssi oli bataatin tapaista makeaa perunalajiketta pehmentämään sitruksen hapokkuutta annoksessa. Huomatkaa myös tuo maissi. Yksittäinen maissinjyvä oli kokoluokkaa peukalonkynsi! Aivan järkyttävän isoja!

Kuva rennosta Canta Ranita -ravintolasta noin 60 sekuntia ennen kuin se täyttyi muista asiakkaista. Hetken päästä porukka joutui jo jonottamaan istumapaikkoja. Asiakaspaikkoja ravintolassa oli noin 30.

Toinen hyvä osuma saada erittäin maukasta cevicheä oli La Tanta -ravintola. Näitä ravintoloita taisi olla kolme ympäri Limaa ja me testasimme San Isidron kaupunginosassa olevaa ravintolaa. Myös Larcomar-ostoskeskuksessa oli yksi La Tanta -ravintola. Ja varmasti tuosta miljoonakaupungista löytyy tuhat muutakin hyvää ceviche-paikkaa, mutta tässä nyt ainakin joitakin tärppejä Limaan suuntaaville. 

Cevichen hiukan "jalostetumpi" muoto on tiradito. Siinäkin on raakakypsytettyä kalaa ja mahdollisesti muita mereneläviä, mutta kala tarjoillaan parmesanjuustolla kuorrutettuna tai mausteisen kermakastikkeen kera. Maistelimme tätäkin kerran. Oli oikein hyvää, mutta taisin lopulta jäädä perinteisen cevichen kannattajaksi kuitenkin. 

La palta- eli avokadoruoat ja causa

Avokadoa kutsutaan Perussa nimellä la palta ja sitäkin käytetään ruoissa mukavasti. Yksi suosittu perulainen snack on triple sandwich. Ne ovat pieniä (kolmio)leipiä, joiden välissä on avokadoa, tomaattia ja kananmunaa. Toinen, usein alkupalana tarjoiltava ja kokeilemisen arvoinen ruoka on causa. Siinä on kahden perunamuusilevyn väliin laitettuja lisukkeita, joita voivat olla esimerkiksi marinoitu tonnikala, äyriäiset, avokado, kana, kananmuna tai kasvikset. Causa tarjoillaan kylmänä. Ja taas on hyvää!

Causaa Cuscossa. Tässä lisukkeet on asetettu perunamuusilevyn päälle.

Yksi hyvä ravintola, josta voi saada valtavan isoja causa-annoksia, cevicheä, tiraditoa ja anticuchoa, oli Panchita. Sekin sijaitsee Limassa Mirafloresin kaupunginosassa. Ja hei, varokaa! La Panchitan yhdestä causa-annoksesta syö oikeasti kolme henkilöä!

Eikä Perua ilman perunaa. Perussa on yli 4 000 perunalajiketta, tässä niistä muutamia. Minulla ei ole hajuakaan, mistä perunasta tulisi paras muusi causaan. :-D

Liharuoat ja kuinka ne tyypillisesti tarjoillaan Perussa

Kana on siis kovassa suosiossa perulaisessa keittiössä ja yksi suosittu ruoka-annos oli Aji de Gallina (lausutaan: ahi de gajjina). Tätä annosta löytyi melkeinpä jokaisesta ravintolasta. Kyseessä on kermaisen pehmeässä, keltaisessa ja miedossa chilikastikkeessa oleva kanaa, joka kuuluu koristella vielä keitetyillä kananmunalohkoilla ja tummilla oliiveilla. Aji de Gallina tarjoillaan aina sekä perunan, riisin että maissin kera. 

Liharuoista voin anticuchon lisäksi suositella myös Lomo Saltadoa. Sitäkin sai melkeinpä jokaisesta ravintolasta. Kyseessä on naudanlihasta kiinalaiseen tapaan valmistettu mausteinen liharuoka, joka sekin kuuluu tarjoilla perunan, riisin ja maissin kera. Ajattelin jakaa näiden kahden suositun ruoka-annoksen reseptit teillekin, mutta kirjoitan ne seuraavaan postaukseen, jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi kilometrin mittaista. 

Mutta sitten lisää liharuoista: 

Reilu vuosi sitten Boliviassa en vielä kyennyt maistamaan alpakkaa, sillä nuo pörröturkkiset näyttivät minusta liian söpöille syötäviksi. Nyt kuitenkin ylitin raja-aitojani ja maistoin. Alpakka oli oikein hyvää. Tosin ukkokulta söi sitä toisenkin kerran yhdessä ravintolassa ja sanoi sen siellä maistuneen vanhalle villasukalle. Oikea valmistustapa lienee siis tässäkin ruoassa onnistumisen avain. 

Mutta sitten mennään osastolle, jossa minunkin ruokahaluni tyssää. Nimittäin grillattu marsu! Useat perulaiset kasvattavat marsuja kotonaan, syötäväksi, kyllä, ja varsinkin vuoristossa tämä paikallinen "herkku" on oikein juhlaruokaa. Vuoristokaupunki Cuscossa kiinnitin huomiota, että grillattu marsu oli paikallisittain hinnoissaan. Kun yleensä tuhdit pääruoka-annokset maksoivat maksimissaan 10 dollarin luokkaa, niin grillatun marsun hinta oli kolminkertainen. Ja epäilen, että tuskin tuosta elukasta riittää kuitenkaan kolmelle syötävää. Vai mitä sanotte tästä?

Grillattu marsu, olkaatten hyvät! Hrr... Minä luokittelen marsun edelleen vahvasti kategoriaan lemmikit, eikä se suinkaan kuulu omaan ravintoketjuuni. Tästä syystä tämä "herkku" jäi minulla maistamatta.

Mikä voisi olla seuraava superfood?

Moni ravintoarvoiltaan rikas superfood, kuten quinoa, maca ja nousussa oleva amarantti, on lähtöisin Perusta. Seuraavaksi nousevaksi superfoodiksi ja ihmeparantajaksi kuulin povattavan lupiinia. Nyt ei kuitenkaan kannata kirmata kesäniityille tai tienpientareille hotkimaan lupiineja, sillä jokin osa sen kukinnoissa tai siemenissä on myrkyllistä. Perun vuoristossa asuva väestö osaa käsitellä lupiineja niin, että sen myrkyt saadaan pois ja hyvää tekevät ainesosat jäävät jäljelle. Tällä hetkellä lupiineja kehitetään ja jalostetaan ihmisravinnoksi ainakin Australiassa, jonne on viety perulaista lupiinia. Jos kuulette tästä nyt ensimmäistä kertaa, niin muistakaapa sitten minua, jos ja kun lupiinit tekevät läpimurtonsa jonkun vuoden päästä. ;-)

Hotelliaamiaisella oli tarjolla quinoasta valmistettuja pannukakkuja. Myös tuoreita hedelmiä oli aina runsaasti niin aamupaloilla kuin usein jälkiruokanakin. 

Paitsi että Peru on historialtaan aivan mieletön tapaus, on myös sen kulinaristinen makumaailma omaa upeaa luokkaansa. Voin siis ehdottomasti suositella Perua matkakohteena! Pääsin reissussa käyttämään espanjan kielitaitoanikin, mutta monessa paikassa pärjäsi myös englannilla, huomattavasti paremmin kuin Boliviassa. 

Tällaisia makukertomuksia tällä kertaa. Yritänpä saada teille vielä nuo reseptit suomennettua seuraavaan postaukseeni pikapuoliin, jos joku haluaa vaikkapa vappuna kokeillakin nakkien ja perunasalaatin sijaan jotakin muuta. Siihen asti huikkaan hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!