Amerikkalaisen palkkakuitin tarkastelua

Niin vain sellainenkin ihme ja onnenkantamoinen pääsi tapahtumaan, että minunkin kohdallani on koittanut amerikkalainen palkkapäivä. Tai nythän se on koittanut jo kahdesti, jee! Ja voi, olihan se ensimmäinen palkkapäivä jotenkin ruhtinaallinen hetki. Ei niinkään palkan suuruuden vuoksi, vaan sen, että työpaikan ylipäätään onnistuin täältä saamaan ja saatu palkka teki siitä ikään kuin kouriintuntuvan totta. Työ on ollut edelleen mukavaa, vaikkakin yllättäviä käänteitä on ilmaantunut lisää, mutta kun siitä vielä palkkaakin maksetaan, niin mikäpä siinä. 

Ensimmäisen palkan saatuani minulle esitettiin muutamia kysymyksiä amerikkalaisesta palkanmaksusta, kuten missä muodossa ja kuinka usein palkka maksetaan ja millaisia sivukuluja siitä täällä peritään. Tämä postaus vastaa näihin kysymyksiin.

Saanko palkkani käteisenä? Sekin selviää tästä postauksesta.

Palkanmaksu

Palkkaa voidaan maksaa kerran kuussa, kuten minulle, mutta täällä melko yleinen tapa on maksaa palkkaa kaksi kertaa kuussa. Ukkokullalla esimerkiksi on kaksi palkkapäivää kuukaudessa. Nippelitietona tähän vielä sellainenkin ero, että palkkaa voidaan maksaa ns. biweekly tai semimonthly, jolloin ensimmäisessä versiossa saat palkkaa kahden viikon välein eli vuoden aikana 26 kertaa (vuoden 52 viikkoa jaettuna kahdella) ja toisessa versiossa saat palkkaa kaksi kertaa kuukaudessa eli vuodessa 24 kertaa (12 kuukautta kerrottuna kahdella). Joissakin osa-aikatöissä olen kuullut palkkaa maksettavan peräti viikon välein. Käytäntöjä on siis jo palkanmaksun tiheydessäkin paljon.

Palkanmaksutavat

Ukkokullalle palkka maksetaan suomalaisittain tuttuun tapaan suoraan tilille ja palkkalaskelman hän saa näkyviin työpaikkansa intrasta. Minulle, joka työskentelen pikkuruisessa perheyrityksessä, palkka maksetaan shekkinä. Palkkalaskelma on shekin liitteenä. Ja meillähän palkkashekit jaetaan vieläpä seuraavalla tavalla:

Palkkashekit työpaikan ilmoitustaululla suljetuissa ja nimetyissä kirjekuorissa. Minusta tämä on jotenkin söpöä ja shekki käteen -käytäntö tekee palkan saamisesta kovin konkreettista.

Tarvitseeko minun nyt siis mennä kerran kuussa pankkiin lunastamaan tämä oma palkkashekkini? Ei tarvitse. Ainakin meidän täkäläinen pankkimme tarjoaa mobiilisovelluksen, jolla voi ottaa kännykällä kuvat shekistä molemmin puolin ja lähettää shekin tällä tavalla lunastettavaksi. Pankki lupaa rahojen olevan tilillä seuraavana arkipäivänä ja parhaimmillaan rahat ovatkin tulleet tilille alle vuorokaudessa. Minusta tosi vaivatonta ja ilollahan nuo kaksi kuvaa pankkisovellukseen räpsäisee!

Verotuksesta

Palkasta verotetaan täällä sekä liittovaltion että osavaltion verot. Jokaisella osavaltiolla on siis omansuuruisensa verotus ja Kalifornia on kovin verottaja kaikista Yhdysvaltain osavaltioista. Joillakin osavaltioillahan tuloverotusta ei ole ollenkaan eli siellä maksetaan tuloista vain liittovaltion verot. Tämä onkin yksi seikka, mikä ihmisten pitäisi osata ottaa huomioon, mikäli muuttavat täällä työn perässä osavaltiosta toiseen. Jotkut voivat esimerkiksi saada houkuttelevan työtarjouksen Piilaaksosta, mutta sehän ei kerro tulevasta vielä koko totuutta. Jos sattuu asumaan jossakin toisessa USA:n osavaltiossa, tulee ensinnäkin verotus olemaan kovempaa ja toisekseen myös asumisen järjettömän korkeat kustannukset syövät tulevasta palkasta ison osan. Ja ihme kyllä, nämä korkeat asumiskustannukset tulevat edelleen joillekin yllätyksenä! Näistä kahdesta, liittovaltion ja osavaltion verosta liittovaltion vero on suurempi. Ennen kuin ukkokulta alkoi täällä palkkaa saamaan, minulla oli käsitys asian olevan toisinpäin. Karkeasti arvioituna liittovaltion vero on kolminkertainen osavaltioveroon verrattuna.

Esimerkiksi ensimmäisestä palkastani maksoin liittovaltion veroja noin 3 % ja osavaltion veroja alle 1 %. Näin pieniin prosentteihin toki vaikutti olennaisesti se, että ensimmäisen kuun palkkani oli melkoisen pieni, koska aloitin työt kesken kuukautta ja ensimmäiset pari viikkoa oli vielä sopimuksenmukaista ns. training periodia, jolloin sain myöskin pienempää harjoitteluajan palkkaa. 

Verotus on täällä tietenkin progressiivista ja isompituloisilla tuo liittovaltion verotus voi kivuta yli 30 prosentin. Minun ei osa-aikaisessa työssäni tarvitse onneksi moisista prosenteista olla huolissaan, heh heh. Tuloveroprosentteihin vaikuttaa tulojen lisäksi myös se, oletko erillisverotuksessa vai yhteisverotuksessa siippasi kanssa. Lopputulemana verotuksesta voisin kuitenkin sanoa sen, että vaikka Kaliforniassa maksetaan veroja näin amerikkalaisittain katsottuna rankimmalla kädellä, niin silti, jos saisin samansuuruista palkkaa kuin Suomessa, oma kokonaisverotukseni jäisi täällä alhaisemmaksi kuin Suomessa.

Pakolliset sivukulut FICA ja SDI

FICA (Federal Insurance Contributions Act) on sosiaaliturva- ja terveydenhuoltomaksu (Social Security and Medicare). FICA-sivukulu, tai FICA-vero kuten siitä täällä puhutaan, on suoraan verrannollinen palkan suuruuteen ja sen maksamiseen osallistuvat sekä työnantaja että työntekijä. 

FICA-vero on kokonaisuudessaan 15,3 %, josta työnantaja ja työntekijä molemmat maksavat oman osuutensa 7,65 %. Tästä prosenttiosuudesta 6,2 % kuuluu sosiaaliturvamaksuihin ja 1,45 % terveydenhuoltomaksuihin. Sosiaaliturvamaksua maksetaan vuosituloon $128 400 asti eli vuodessa sosiaaliturvamaksu on korkeintaan $7 960,80. 

Terveydenhuoltomaksussa ei ole kattoa eli 1,45 % peritään palkasta, olipa palkka minkä suuruinen tahansa. Tämän lisäksi kuitenkin suurituloiset eli 

a) 200 000 dollaria tienaavat erillisverotuksen piirissä olevat henkilöt tai 
b) 125 000 dollaria/henkilö tienaava yksityisverotuksen piirissä oleva aviopuoliso tai
c) 250 000 dollaria yhteensä tienaavat yhteisverotuksessa olevat taloudet

maksavat ylimääräisen 0,9 % terveydenhuoltomaksun tulorajan ylittävältä osalta. 

Toisena sivukuluna Kaliforniassa on osavaltion asettama SDI (The State Disability Insurance). Tämä ohjelma tarjoaa tukea ei työliitännäisiin työkyvyttömyysjaksoihin, yhtenä esimerkkinä perhevapaat. SDI-maksun maksaa vain työntekijä ja maksun suuruus voi vaihdella vuosittain. Vuonna 2018 SDI-maksu on 1 % palkasta ja sitä maksetaan aina 114 967 dollarin vuosituloihin asti. Tämän jälkeen oma osuus on ns. hoidettu, eikä maksua enää loppuvuoden aikana peritä, vaikka tienaisi tuota suuremman summan. Sekä FICA- että SDI-maksuissa mainitut suurituloisten tulorajat ovat omaan palkkaani nähden täyttä utopiaa, mutta kerroinpa kuitenkin kuinka nämä periaatteellisesti toimivat.

Missä luuraa eläkemaksut?

Nyt on joku tarkkasilmäinen voinut jo kiinnittää huomiota, että eikö palkasta peritäkään pakollisia eläkemaksuja. Vastaus tähän on ei. Palkasta ei oteta automaattisesti eläkemaksuosuuksia, vaan tämä on enemmänkin joidenkin työnantajien tarjoama työsuhde-etu. Edun tästä eläkemaksamisesta tekee se, että useat työnantajat tukevat työntekijänsä eläkesäästämistä. Jos työntekijä laittaa palkastaan summan x eläkesäästöön, voi työnantaja laittaa saman summan tai tietyn osuuden tuosta työntekijän laittamasta summasta kartuttamaan työntekijän eläkesäästöpottia. Yleisin eläkesäästömuoto taitaa olla 401K, muista en ole itse tainnut edes kuulla. Minun työnantajani esimerkiksi ei tarjoa tätä 401K-eläkesäästämisen muotoa. 

Mutta tässäpä tämä näin mahdollisimman lyhykäisesti kerrottuna. Olisikin ihan mielenkiintoista kuulla, millaisia yhtäläisyyksiä tai eroja on Yhdysvaltain eri osavaltioissa tai muissa maissa. Vähän kuivakkaa asiaahan tämä on, mutta omalla tavallaan ihan mielenkiintoista. 

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!