Napa kallistuu kallistumistaan, huh huh!

Tämä postaus ei suinkaan kosketa omaa napaani, vaan Kalifornian kuuluisinta viinialuetta Napan laaksoa ja tuoreita kuulumisia sieltä. Myös kannabiksella on tätä nykyä jotakin ajankohtaista tekemistä Napan viinialueen kanssa. Siitä postaukseni lopussa.

Monilla viinitiloilla on parhaillaan sadonkorjuuaika. Näistä köynnöksistä oli rypäleet jo poimittu.

Taustaa

Saimme aika nopealla varoajalla uuden vieraan Suomesta ja otimme hänet tietenkin ilolla vastaan. Vieraan viihdytyssuunnitelmia tehtiin ja olimme varanneet viimeiseksi yöksi majoituksen Napasta, Napa-laakson "pääkaupungista". Tarkoituksenamme oli käydä tutustuttamassa vierastammekin tähän kuuluisaan viinialueeseen. Noh, suunnitelmatpa muuttuivatkin ja Suomi-vieras joutui tekemään äkkipaluun Suomeen. Koska Napan majoitus oli varattu vain muutama päivä ennen yöpymistä, majoitusta ei voinut enää perua tai ainakaan varauksesta ei olisi saanut enää rahojaan takaisin. Päätimme sitten toteuttaa tämän minireissun joka tapauksessa, vaikkakin ilman vierastamme. Saimme kuitenkin ex-tempore ukkokullan työkaverin mukaan ja siitähän tuli oikein onnistunut reissu. Työkaverinsa ei ollut käynyt Pohjois-Kalifornian viinialueilla aiemmin, joten pääsimme sitten esittelemään viinitiloja hänelle. 

Perillä Napassa

Ainakin minua perillä odotti kuitenkin pieni shokki. Napan viinitilojen maistiaiset oli hinnoiteltu huomattavasti kalliimmiksi kuin viime kerroilla alueella käydessäni. Viime visiitistä Napassa ja/tai Sonomassa taitaa olla aikaa jo noin 1,5 vuotta, sillä pari viime viininmaistelukertaa olemme keskittyneet Paso Roblesin viinialueeseen. 

Tässä 1,5 vuodessa on Napassa kyllä tapahtunut selvästikin muutos! Kävimme useammalla viinitilalla, joskaan kaikissa niissä emme ottaneet viininmaistelua. Jokaisessa paikassa viininmaistelujen hinnat alkoivat nyt 30 dollarista ylöspäin. Osa maistiaisista maksoi jopa 40 tai 50 dollaria, eikä niihinkään kuulunut mitään ekstraa, tyypillisesti se neljä tai viisi viiniä maisteltaviksi! Ja maistiaisethan eivät ole todellakaan isoja kerta-annoksia, pikku liraus lasin pohjalla jokaista maisteltavaa lajia. Yksi pitkäkestoisista lemppareistamme on ollut Castello di Amorosan viinitila linnoineen. Kävimme jälleen kerran sielläkin ja saimme todeta, että sielläkin pääsymaksu, johon kuuluu viiden valinnaisen viinin maistelu maksoi nyt 30 dollaria. Aiemmin se on ollut vain 20 dollaria. 

Castello di Amorosa -viinitilan sisäänkäynti. Tila on myös aika lapsiystävällinen pihapiirin eläimineen kaikkineen.

Toinen selkeä merkki Napan alueen viiniharrastamisen kallistumisesta oli se, että aiemmin useat tilat ovat hyvittäneet viininmaistelun hinnan, jos on ostanut yhden tai useamman pullon viinitilalta lopulta mukaansa. Nyt tätä kytkykauppaa ei ollut kenelläkään heistä, joiden viinejä maistelimme. Myös ajotiet nrot 29 ja 128, jotka kulkevat Napasta pohjoiseen kohti Calistogaa ja joiden varrella iso osa viinitiloista sijaitsee, olivat nyt todella ruuhkaisia. Niin, ainahan tuo pätkä on ollut ruuhkainen, mutta nyt se oli oikein superruuhkainen. Marraskuussa viinialueen sesonki alkaa usein olla hiipumaan päin, mutta nyt ei ollut sesongin laantumisesta kyllä vielä tietoa. Porukkaa oli kuin pipoa. 

Myös suomalaisen merikapteenin vuonna 1880 perustaman viinitila Inglenookin ajoväylän portit pidettiin nyt kiinni. Porttien aukaisu tapahtui käymällä porttien vieressä sijaitsevassa visitor centerissa ja antamalla oma nimi ja kuinka monta henkeä tilalla vierailisi. Aiemmin portit tilalle olivat aina auki ja sinne pääsi ajamaan ilman tätä erikoispyyntöä. Liekö tälläkin tilalla kävijämäärät ovat niin kasvaneet, että toimenpiteellä haluttiin vieraiden lukumäärää hiukan rajoittaa. Nykyään Inglenook-tilan omistavat Francis ja Eleanor Coppola.

Sisätilan portaikkoa Inglenookin tilalta.

Tuore kokemus Paso Roblesista toi lisää kontrastia

Olemme siis tehneet pari viimeisintä viininmaisteluretkeämme Kalifornian Paso Roblesin viinialueelle. Se sijaitsee noin 2,5 tunnin ajomatkan päässä Piilaaksosta etelään, Napan ja Sonoman viinilaaksojen sijaitessa Piilaaksosta pohjoiseen. Kävimme sattumoisin Paso Roblesissa aivan hiljattain, sillä kyseessä oli minun synttärimatkani. Paso Roblesista löytyy yli 250 viinitilaa, joten valinnanvaraa riittää sielläkin. 

Meillä oli nyt siis varsin tuoreet kokemukset tältä toiselta viinialueelta ja hinnoittelu Napassa ja Paso Roblesissa ovat kyllä kuin yö ja päivä. Paso Roblesissa monet tilat tarjoavat vielä viininmaistelua tyystin ilmaiseksi. Lisäksi, jos ja kun hintaa maistelusta perittiin, niin sen sai aina hyvitetyksi, jos teki viinitilalta ostoksia. Ehkäpä tästäkin syystä vähän järkytyin tuosta Napan hinnoittelusta, kun olin vasta saanut kokea hyviä viinejä aivan eri hintaluokassa. Mutta Napa on tietenkin Kalifornian viinibrändinä se vahvin ja kuuluisin. Kävijöitä varmasti riittää ja ilmeisesti noillekin maisteluhinnoille löytyy sitten ottajia.

Mutta muutoksen tuulet puhaltavat myös Napan viinialueella:

Viiniköynnöksistä kannabikseen

Vuoden 2018 alusta myös Kalifornian osavaltio laillisti marihuanan viihdekäytön. Liittovaltiotasolla se on edelleen laitonta. Jotkut Napan viininviljelijät ovat jo siirtyneet viljelemään kannabista ja yhä useammat harkitsevat siirtymistä parempien voittojen toivossa. Tähän asti Napan piirikunta on kuitenkin estänyt kannabiksen viljelyn kaupallisiin tarkoituksiin ja asiasta on tulossa uusi äänestys nyt marraskuussa 2018. Monet viininviljelijät ovat huolissaan, aiheuttaako kannabisviljelmät rinta rinnan viiniköynnösten kanssa jotakin maku- tai muita haittoja Napan kuuluisiin viinirypäleisiin. Huoli on myös toiseen suuntaan. Sekä viinirypäleiden että kannabiksen viljelyssä käytetään eri kemikaaleja. Kalifornian laki vaatii mittaamaan myyntiin tulevan kannabiksen puhtauden ja vielä ei ole tarpeeksi tutkimustietoa, voivatko läheiset viiniviljelmät omine kemikaaleineen vaikuttaa myös kannabissatoon. Asiasta uutisoitiin aivan pari päivää sitten ja siitä voi halutessaan lukea täältä. 

Jos ja kun myyntitarkoitukseen tulevan kannabiksen viljely jonakin pävänä, joko marraskuussa 2018 tai myöhemmin, sallitaan Napan piirikunnassa, niin kuinka käy kuuluisan viinibisneksen? Se jää nähtäväksi, mutta itse taidan suosia jatkossa näitä muita viinialueita, ihan jo hintojenkin vuoksi. 

Tällaisia nostoja Kalifornian auringon alta tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kalifornian viinikulttuurista

Tiesitkö, että tänä päivänä Yhdysvaltain jokaisessa osavaltiossa tuotetaan viiniä? Kyllä, myös Alaskassa ja Havaijilla. Tosin joidenkin osavaltioiden viinejä voi kuulema kutsua viiniksi ainoastaan valmistusmenetelmänsä vuoksi. Ovat kuulema kauheata kuraa, kuten eräs viiniasiantuntija meille Napan viinilaaksossa kerran auliisti kertoi. 

Tässä postauksessa keskityn kuitenkin kertomaan viinikulttuurista Kaliforniassa ja kuinka se näkyy arkielämässä. Napan ja Sonoman viinilaaksojen tiloista ja viinitilamatkailusta minulla on ollut postaus valmisteilla jo pitkän aikaa, joten niistä sitten kenties tuonnempana.

Yksi Kalifornian lukuisista viinitiloista, Concannon.

Viinit kaupoissa 

Ahkera viiniharrastuneisuus näkyy täällä tietenkin myös (ruoka)kaupoissa, joissa on yleensä ottaen hyvä ja laaja valikoima viinejä. Julkaisen alla olevan kuvan blogissani nyt uudestaan. Ehkäpä tarkkasilmäisimmät huomasivat jo aikaisemmin, millä tavalla nämä paikalliset viinihyllyt eroavat Suomen Alkon vastaavista.

Huomaatko eron?

Kyllä, Kaliforniassa viinit on lajiteltu rypäleittäin, ei maittain kuten Suomessa. Tässä on taustalla tietenkin se, että valtaosa täällä myytävistä viineistä on luonnollisesti oman osavaltion tuotantoa. Toisaalta tapa kertoo myös siitä, että viiniä ostetaan täällä pitkälti rypäleen perusteella. Viinitilamatkailussa tai viininmaisteluissa ylipäätään onkin se hyvä puoli, että oppii löytämään helpommin ne rypälelajikkeet, joista itse tykkää. Niinpä viiniostoksilla kuvan mukainen viinien lajittelu helpottaa asiointia ja lopullista valintaa. Voit kokeilla samasta lempirypäleestäsi valmistettua, mutta eri tilan viiniä helpommin, kun pullot on lajiteltu niin kuin ne nyt ovat.

Toki täälläkin on saatavilla myös muiden maiden viinejä. Näistä mainittakoon esimerkiksi espanjalaiset, eteläafrikkalaiset ja uusiseelantilaiset viinit. Niille on usein oma hyllynsä kaupoissa, mutta kas, nekin on lajiteltu usein rypäleittäin, ei maittain. 

Tämä viinien lajittelutapa täällä onkin saanut minut pohtimaan Suomen Alkon tapaa lajitella viinit. Ehkä jopa kyseenalaistamaan suomalaisen tavan. Miksi ne Suomessa tosiaan ovat maittain? Toki Suomessa on ajoittain ollut esimerkiksi joidenkin viinimaiden boikotteja, mutta boikotointi varmaan onnistuu yksittäiseltä kuluttajalta, vaikkeivät pullot maittain kaupassa olisikaan. Tuskin kukaan vahingossa ostaa juuri vaikkapa ranskalaista viiniä, jos juuri sen maan viinejä haluaa välttää. Suomessa voisi siis samaan tapaan rohkaistua kokeilemaan uusia viinejä, itselle uusilta tuottajilta ja mailtakin, jos viinit olisivat rypälejärjestyksessä. 

Samoin, jos etsit tietyntyyppiselle ruoalle sopivaa viiniä, on viinisuositus usein kerrottu rypäleen tai esimerkiksi viinin täyteläisyyden mukaan, ei viinimaan mukaan. Eli tokkopa olet nähnyt ruokaohjeiden lopussa lukevan vaikkapa seuraavasti: "Currykanalle suositellaan chileläistä viiniä." Näin ollen ruoalle sopiva viini olisi helpommin löydettävissä, jos kaikki saman rypäleen viinit olisivat tarjolla samassa kohtaa hyllyä. Alko, vink, vink! :-)


Mutta sitten takaisin Kalifornian kamaralle.

Viinit ruokaravintoloissa

Myös useissa ruokaravintoloissa on todella laajat viinivalikoimat. Sekä lähialueen tuotantoa, että kaukaisempaa. Pari kertaa olen kokenut yllätyksen, kun aika kämäisen näköisestäkin ruokapaikasta on voinut löytyä todella kattava viinilista. Mikä ei tietenkään ole ollut ollenkaan huono asia. 

Viinikulttuurin ympärille on syntynyt omaa pikku sanastoakin. Ravintoloissa tarjoilijat voivat käyttää viineille rypälelajikkeiden nimien lyhenteitä. Esimerkiksi suositut Cabernet Sauvignon on pelkkä Cab ja Zinfandel pelkkä Zin. Niinpä jos tarjoilija kysäisee sinulta: "Do you wanna Cab?"  Hän ei tällä kertaa ehdota sinulle taksia ja ole heittämässä sinua pihalle, vaan suosittelisi Cabernetia. ;-)

Jossakin väitettiin, että Kalifornian suosituin rypäle olisi Chardonnay. Väite voi hyvinkin pitää paikkansa, en lähtisi sitä epäilemään. Mutta se, mikä itselleni on ollut yllätys, että täällä Kaliforniassa viljellään myös esimerkiksi italialaisina pidettyjä rypälelajikkeita kuten Sangiovese ja Malvasia Bianca. Jos siis pidät Sangiovese-rypäleestä, sinun ei välttämättä tarvitse valita juuri italialaista viiniä. Se voi olla myös kalifornialaista.

Kuvassa on umpikalifornialaisia viinejä, vaikkeivät Gioia ja Gewurztraminer kovin kalifornialaisille kuulostakaan. Gioia on italialaisesta Sangiovese-rypäleestä tehtyä roseeviiniä. Gewurztraminer on valkoviiniä. Mielenkiintoista tässä on se, että molemmat rypäleet Sangiovese ja Gewurztraminer ovat punaisia, mutta niistä valmistetaan näitä valko- ja roseeviinejä. Taikuutta! ;-)

Wine tastings eli viininmaistajaiset

Niin kauppojen kuin ravintoloidenkin hyvien viinivalikoimien lisäksi olen nähnyt täällä poikkeuksellisen paljon erilaisia Wine tasting-  eli viinien maisteluun erikoistuneita baareja. Usein niiden listoilta löytyy maistiaisia nimeltään flights. Olen itse suomentanut tämän päässäni aina viinilennoksi, mutta sanakirjan mukaan flight tarkoittaa myös parvea. Niinpä tuon voisi ehkä suomentaa myös parveksi viinejä, mutta käytän nyt ja jatkossa kuitenkin suomennosta viinilento. Onhan se paljon lennokkaampi. :-) 

Tilatessasi tällaisen viinilennon, saat kokeilla esimerkiksi yhden ja saman viinitilan erilaisia tuotteita, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi pelkkiä roseeviinejä tai kuohuviinejä eri tuottajilta. Hinnat näille maistiaisille riippuvat toki paikasta, mutta ovat yleensä 10 - 30 dollarin hujakoilla. Sillä saa useimmiten 3 - 5 lasia viiniä, mutta lasilliset eivät kuitenkaan ole ns. täysimittaisia kaatoja, vaan pienempiä. Pääsee niistä kuitenkin useamminkin kuin kerran suutansa kostuttamaan.

Viinilennot ovat suosittuja myös viinitiloilla. Tiloilla maistelu tapahtuu useimmiten tasting roomeissa eli erillisissä maisteluhuoneissa. Viinitiloilla maistelu kohdistuu tietenkin aina kyseisen tilan tuotteisiin, mutta yhden käytännön eron olen näiden maistelupaikkojen välillä huomannut. Viinitilojen maisteluhuoneissa viiniä nuuhkitaan ja makustellaan yleensä seisten, viinibaareissa istuen. Asiakkaiden oletettaneen siis viinitiloilla vaihtuvan nopeammin, viinibaareissa taas istuskelevan ajan kanssa. 

Tämä oli kyllä viinilentojen aatelia: kolmea eri viiniä kolmen käsintehdyn suklaakonvehdin kera. Ukkokulta ei suklaista innostunut, vaan nautin tässä kuvassa makuelämyksistä erään Suomi-vieraamme kanssa.

Mutta hei! Olen tässä nyt mainostanut, kuinka täällä on niin hyvät valikoimat makoisia viinejä lähes paikassa kuin paikassa. Loppuun kerron vielä hauskan tapauksen toisesta ääripäästä. Tapaus sattui kaiken huipuksi vieläpä juuri siellä kuuluisalla Napan viininviljelyalueella. 

Mitä saisi olla? 

Lähdimme eräänä viikonloppuna viinialueille (Wine Country), jonne olimme sopineet ystäväpariskunnan kanssa tärskyt. Pääsimme matkaan ukkokullan kanssa etuajassa, joten odottelimme toista pariskuntaa perillä aluksi hotellillamme. Hotelli mainosti kyltein aina kadulle asti ala-aulansa viinibaaria ja ajattelimme joutessamme testata sitä. Ajattelimme, että kun kerta viinialueella ollaan, niin varmasti myös hotellilta löytyy kiva valikoima hyviä viinejä. No, toisin kuitenkin kävi.

Kysyimme respasta viinibaarin tarkempaa sijaintia, joka osoittautui olevan respan kulman takana, hiukan piilossa. Viinibaarissa ei ollut asiakkaita, eikä kyllä omaa henkilökuntaakaan, vaan respan poika juoksi viinibaarin tiskin taakse ja aloitti kysymyksellä, millaista viiniä saisi olla. Punaista, vastasimme. Kysäisimme viinilistaa, mutta sitä ei ollut. Poika katsoi baaritiskin valikoimaa ja totesi, että heiltä löytyy näemmä kahta eri punaviiniä. Molemmat pullot olivat aukaistuja. Poika otti ensimmäisen ja nuuhkaisi pulloon. Irvisti ja sanoi, että meillä taitaakin olla vain yhtä punaviiniä. Otimme sitten sitä. :-D

Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Juhannuksen viettoa Kaliforniassa

Kaikenlaisiin hauskoihin hullutuksiin sitä tuleekin tuon ukkokullan kanssa lähdettyä ja juhannus 2015 oli yksi niistä. Tänä vuonna juhannukseemme ei kuulunut uutta perunaa ja silliä, vaan jotain ihan muuta. Niinpä tämän kertaisessa postauksessani kerron teille yhden tavan, jolla ulkosuomalainen voi ulkomailla asuessaan juhannusta ainakin viettää. 

Paljastettakoon jo tässä vaiheessa sen verran, että jouduimme juhannuksena linnaan! ;-)

Juhannus Kaliforniassa ylipäätään

Kaliforniassa keskikesän koittamista ei juurikaan juhlita. Paikallisessa kalenterissa kyllä lukee sunnuntain kohdalla First Day of Summer (kesän ensimmäinen päivä) ja Summer Solstice (kesäpäivänseisaus), mutta mitään vapaapäiviä tai juhlallisuuksia ei vielä esimerkiksi perjantaina, Suomen juhannusaattona ollut. Perjantai oli täällä aivan normaali työpäivä. Samaiselle viikonlopulle osui täällä myös isänpäivä, joka sai huomattavasti suuremman huomion, niin alennusmyynneissä (kun Amerikassahan on jokaisen kissanristiäisen kunniaksi oma alennusmyyntinsä), kuin myös kaupattavassa juhla- ja lahjakrääsässäkin. 

Toisaalta, ei keskikesän juhlinta ole varmastikaan kalifornialaisille yhtä kova juttu kuin se on yöttömästä yöstä ja Suomen suvesta nauttivalle suomalaiselle. Täällä kun aurinko paistaa aika lailla läpi vuoden ja kesää on valtaosa vuodesta, ei keskikesän juhla pomppaa säidenkään puolesta mitenkään erikoisemmin esiin. Myöskään yötöntä yötä ei ole. Täällä ei siis synny sitä polttavaa riemun tunnetta rintaan, että NYT se kesä ja grillauskausi sitten alkoi. Kaliforniassa on kesä ja grillit kuumana vähän niin kuin koko ajan. ;-) No joo, on oikeasti se parin kuukauden "talvikin", jolloin päivälämpötilat saattavat jäädä niinkin kylmiksi kuin +13 Celsius-asteeseen.

Koska juhannus ei täällä ole yhtä merkityksellinen kuin Suomessa, en tiedä onko juhlan ympärille syntynyt oikein mitään paikallisia perinteitäkään. Tietääkseni ei. Mutta suomalaisenhan pitää juhlistaa juhannusta, olipa sitten missä päin maapalloa tahansa ja niinpä mekin osallistuimme eräänlaisiin juhannusjuhliin lauantaina.

Kuinka juhlille oikein päädyttiin?

Ukkokulta tuli liittyneeksi Napan viinilaaksossa sijaitsevan Castello di Amorosa -viinitilan klubijäseneksi jo viime syksynä. Liittyminenhän tapahtuu siis automaattisesti samassa yhteydessä, jos tulet ostaneeksi 12 pullon erän kyseisen tilan viiniä, heh heh. Tuon klubin kautta ukkokulta sai tietää juhannuksen aikaan viinitilan linnassa pidettävistä keskiaikaisista keskikesän juhlista. Juhlat olivat nimeltään Midsummer Medieval Festival. Ukkokulta pomppasi oitis kattoon huudahtaen, että tuonne mennään! Kieltämättä tapahtuma kuulosti varsin mielenkiintoiselle. Kun tilaisuuden liput tulivat maaliskuussa myyntiin, hän osti tiketit meille ja Bay Arealla asuvalle suomalaisystävällemme. Ja sillä poppoolla keskiaikaisille juhlille nyt osallistuimme. 

Tilaisuuden käsiohjelma.

Esivalmistelut

Ehkä noin kuukausi ennen kekkereitä alkoi ukkokulta puhumaan myös keskiaikaisten vaatteiden vuokraamisesta. Ajattelin, että mitä ihmettä se taas höpisee! Mutta ei, kyllä se täysin tosissaan oli ja sanoi netissä olevien edellisten vuosien juhlakuvien perusteella kaikkien muidenkin pukeutuvan tilaisuudessa keskiajan henkeen. Uskottavahan se oli, kun kuvat puhuivat samaa ja niinpä nettipukuvuokraamosta mekin hauskat asut tilasimme. Jos kerta hulluttelemaan lähdetään, niin se on sitten sama vetää täysillä.

Viime hetken jännitysmomenttia asujen suhteen toi kuitenkin se, että niiden kaikkien piti olla ns. one size fits all -tyyppisiä. Ajattelin, että kun tässä kerran isojenkin ihmisten Amerikassa ollaan, voi asut varmastikin tilata kokojensa puolesta melko huoletta. Kun sitten asut saapuivat paria päivää ennen h-hetkeä ja pääsin omaa linnanneidon mekkoani sovittamaan, niin sehän olikin aivan pirun tiukka yläosastaan, siis hartioista ja rintakehän kohdalta, eikä minkäänlaista säätömahdollisuutta asussa ollutkaan. Pukuvuokraamo sijaitsi parin tuhannen mailin päässä Minnesotan osavaltiossa, joten ei auttanut kuin toivoa, että jospa siinä koltussani nyt sen yhden illan ajan kuitenkin henki pihisisi... Ja pihisihän se, huoh!

Valtaosa naisten vuokrattavista keskiaika-asuista oli pitkähihaista viittoineen kaikkineen, mutta itselläni lähtökohtana asuvalinnalle oli sen lyhythihaisuus. Tiesin nimittäin, että Napan laakso on kuumaa aluetta ja iltalämpötilatkin korkeita. Juhlien alkaessa ennen iltaseitsemää näytti mittari vielä +27 Celsius-astetta. Olin kiitollinen lyhyistä hihoistani. 

Tällaisen linnanneidon asun vuokrasin itselleni. (Pukuvuokraamon kuva)

Käsikynkässäni juhliin lähtivät ritari ja Little John. Alla pukuvuokraamon kuvat heidän asuistaan:

Se täytyy kyllä todeta, että minun seuralaiseni olivat paljon komeampia kuin nuo pukuvuokraamon kuvissa poseeraavat ukot. :-) 

Juhlapaikalle saavuttaessa teki nopeasti huomion, kuinka jotkut olivat panostaneet pukeutumiseensa toden teolla. He olivat oletettavasti jo useamman vuoden konkareita näissä keskiaikajuhlissa ja olivat virittäneet asuaan vuosi vuodelta paremmaksi ja paremmaksi. Muutamalla leidillä oli päässään keskiaikaisen kampauksen peruukkikin tai todella näyttävä kruunu hunnun kera.

Juhlaväen asuja.

Kukkaseppeleitä ja Robin Hood -hattuja. Ne, jotka eivät olleet pukeutuneet teeman mukaisesti erottuivat joukosta.

Yksi kruunupäistä.

Keskiaikaisia kisalajeja

Illan ohjelma alkoi tervetuliaismaljalla ja itse viinitilan omistajan pitämällä pienellä hauskalla puheella. Tämän jälkeen ohjelmassa oli keskiaikaisiin kisalajeihin osallistuminen tai niiden seuraaminen viinitilalla sijaitsevan pienen järven ympärillä. Lajeina oli katapultin käyttöä, miekan iskentää ja jousiammuntaa. Lajien seurannan lomassa sai maistella viinitilan tuotteita ja napostella pieniä suupaloja. 

Pääsinpä tuossa vaiheessa iltaa hiukan kosketuksiin suomalaisenkin juhannustunnelman kanssa. Järven ympärillä kasvoi nimittäin metsää ja olimme kisailua seuratessa osittain metsän siimeksessä. Bongasin siellä tähän mennessä ihka ensimmäiset kalifornialaiset hyttyset! OMG! No, ei niitä ollut kuin pari kolme, joten isoa riesaa niistä ei onneksi ollut. 

Lopuksi kisailut huipentuivat kahden ritarin turnajaisiin. Lajeina olivat mm. tarkkuuskilpailu sekä miekkailua. Todella taitavia olivat nämä turnajaisritarit ja ison osan taistoista he tekivät ratsailta, hevosen selästä käsin. Turnajaislajeissa käytettiin oikeasti voimaa ja edellisen vuoden näytöksen ritarilla oli kuulema ollut koko rintakehä aivan mustelmilla turnajaisten jäljiltä. Ilmankos oli tälle vuodelle ritarit vaihdettu... Mutta hyvää viihdettä se oli seurattavaksi, ammattitaitoisten ritarien ja uljaiden hevosten toteuttamana, sisältäen hiukan hupaisaa teatteriakin. Seuraavaksi muutama kuva ritarien turnajaisista:

Ritareiden tarkkuuskisailua.

Miekkojen armotonta kalistelua.

Hevoset vietiin turvaan, kun alkoi palavan aamutähden heiluttelu.

Keskiaikainen illallinen

Kun turnajaiset olivat päätöksessään ja voittajaritari selvillä, siirtyi juhlaväki viinitilan linnan sisäpihalle. Sinne oli katettu pöydät keskiaikaista illallista varten. Koko ruokailu tapahtui keskiajan tapaan, puisilta lautasilta ja ilman haarukkaa. Alkupaloja olikin aseteltu hauskasti jo valmiiksi pöydän keskelle liinalle odottamaan nälkäisiä ritaritaiston katsojia. Ja koska viinitilalla oltiin, niin alku-, pää- ja jälkiruoalle jokaiselle oli oma tilan viininsä. Vesilasi mukaan laskettuna jokaisella ruokailijalla oli siis nenänsä edessä neljä lasia, joten aika notkuvat pöydät olivat jo pelkästään niistä.

Väen kokoontuessa yhteen linnan sisäpihalle teimme arvion, että vieraita juhlissa oli arviolta 200 -300 henkilöä. Siinä vaiheessa kävi kyllä mielessäni, että onneksi olimme lippumme etukäteen lunastaneet, eikä illan päätteeksi ollut tiskivuoroa odottamassa. Nopeasti laskettuna nimittäin pelkästään viinilaseja tuli illan aikana käytettyä 800 - 1200 kpl ja niiden lisäksi vielä järven ympärillä käytetyt lukuisat maistiaislasit. Huh huh!

Linnan sisäpiha. Illallinen alkoi n. klo 21 ja Pohjois-Kaliforniassakin oli siihen aikaan vielä näin valoisaa.

Alkupaloina oli leipää, tuoreita kasviksia, oliiveja, leikkeleitä, viinirypäleitä sekä valkohomejuustoa, jonka hometta ei toivon mukaan kuitenkaan oltu kerrytetty aivan keskiajalta asti! Sitten tuotiin tomaattinen alkukeitto basilikaöljyllä koristeltuna. Näiden jälkeen nautittiin pääruoka, johon kuului grillattuja liha- ja kasvisvartaita, kalkkunan koipia sekä uunikasviksia. Lisäksi sisäpihalla isossa vartaassa paistettiin kokonainen possu, josta juhlaväki sai myös maistaakseen. Tässä vaiheessa masut pullottivat varmasti jo jokaisella, mutta eihän siitä jälkiruokana olleesta omenapasteijastakaan voinut kieltäytyä. En ainakaan minä. Oikein herkulliset olivat siis illan antimet ja illallista tahdittivat taustalla musiikista ja laulusta vastannut kokoonpano. 

Tästä asetelmasta illallinen alkoi.

Loppuhuipennus

Illan viimeinen ohjelmanumero olikin pieni yllätys. Yleisöä pyydettiin katsomaan tuolinsa alle, olisiko siellä kiinnitettynä herttarouvaa. Eipä ollut minunkaan tuolini alla. Yhden naisen tuolin alta se löytyi ja hänet pyydettiin estradille. Nainen sai laatikon, jonka sisällä oli laatikko, jonka sisällä oli laatikko, jonka sisällä oli laatikko... No nyt jäi levy junnaamaan, mutta joka tapauksessa monta niitä laatikoita sisäkkäin oli. Samaan aikaan ritarien kisaa juontanut, Hulk Hoganin näköinen, yli 2-metrinen lihaskimppu marssi myös yleisön eteen ja aloitti puheen tuolle naiselle. He siis tunsivat toisensa ennestään ja pikku hiljaa alkoi yleisölle valjeta, että tämähän taisi olla järjestetty juttu. Ja kyllä, kyseessä oli aito kosinta! 

En malta olla mainitsematta kuinka kosintapuheen ehkä hauskin kohta oli, kun mies tunnusti rakastavansa naista jopa enemmän kuin olutta. :-) Niin ja kerrottakoon vielä sekin, että nainen vastasi kosintaan myöntävästi ja kovin onnellisille näyttivät he. Sen pituinen se.

Juhlat ovat päättymässä.

Loppupohdinnat 

Eivät keskiajan kekkerit varmasti mikään yleinen tai perinteinen keskikesän juhlistamistapa täällä Kaliforniassa ole, mutta kyllähän näihinkin juhliin ihan mukava väkimäärä osallistui. Lisäksi juhlat vetivät puoleensa myös kolme hullua ulkosuomalaista juhannustansa viettämään. :-) 

Hiukan hulluille taisimme näyttää tamineissamme myös juhlien jälkeen läheisen Calistoga-kylän katukuvassa, kun kaikki muut olivat joko vaihtaneet keskiaikaiset vaatteensa jo toisiin tai painuneet pehkuihinsa. Kylänraitilla vastaamme käveli seurue, joka ei selvästikään tiennyt mitään läheisen viinitilan keskiaikaisista juhlista sinä iltana. Yksi seurueen rouvista kysyi meiltä lyhyen ja ytimekkään kysymyksen: "Why are you here?" Ilmeensä kertoi, ettei hän ollut nähnyt keskiaikaisia asuja ainakaan vähään aikaan. Kylläpä makeat naurut saimme illan päätteeksi tuntemattoman rouvan aidompaakin aidommasta ihmettelystä. 

Että tällainen juhannus tällä kertaa. Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!