Tein lääkäriajanvarauksen suomalaistaustaiselle omalääkärilleni nettipalvelun kautta sunnuntaina. Viime maanantai sattui olemaan USA:ssa arkipyhä, joten yksi arkipäivä viikosta oli poissa pelistä. Ensimmäinen vapaa aika oli torstaiaamuna, varasin sen. Uutena käytäntönä oli tullut palvelu, jossa pystyi ilmoittautumaan jonotuslistalle. Tällöin on mahdollista saada aikaisempi vastaanottoaika, jos joku toinen potilas peruu. Ilmoittauduin jonotuslistalle. Tämä kannatti, sillä sain lopulta vastaanottoajan jo keskiviikolle.
Vastaanotolla
Menin vastaanotolle ja iltapäivästä ajat olivat jo tuttuun tapaan hiukan myöhässä. Mahtava omalääkärini saapui tutkimushuoneeseen tällä kertaa lääketieteen opiskelijan kanssa. Niinpä polveani tutkittiin kahden miehen voimin. Kaksikko epäili vahvasti nivelkierukan repeämää. Kyseessä olisi siis paljon vakavampi vamma kuin alunpitäen päivystyksessä röntgenkuvien perusteella diagnosoitiin. Vaiva varmistuisi lopullisesti magneettikuvissa (MRI), mutta... Lääkärini kertoi kuvauksen olevan todella kallis, ellei vakuutus sitä korvaisi.
(USA:ssa ihmisillä on hyvin erilaisia sairasvakuutuksia, jos sellainen ylipäätään on. Eri vakuutukset korvaavat eri asioita erilaisilla omavastuilla ja prosenttiosuuksilla. Sairasvakuutuksien kirjo on täällä todella laaja. Lääkärit eivät ole näiden eri vakuutuksien asiantuntijoita, vaan potilaan tulee itse olla tietoinen omasta vakuutuksestaan ja mitä se kattaa.)
Niinpä keskustelimme tovin magneettikuvaukseen menemisestä. Hintalappu ilman vakuutusta tulisi olemaan jossakin 2 000 - 3 000 dollarin välimaastossa. Sanoin, että olen käynyt täällä aiemminkin magneettikuvauksissa ja ainakin silloin vakuutuksemme korvasi sen 100-prosenttisesti. Toki vakuutusehdot ovat voineet muuttua ja asia olisi hyvä tarkistaa ennen kuvausta vakuutusyhtiöltä. Sovimme, että näin toimitaan. Lääkäri kirjoitti lähetteen magneettikuvaukseen ja totesi, että kuvausajat ovat varmastikin kiven alla, joten ehtisin hyvin selvittää vakuutusyhtiöstäni kuvauksen korvattavuuden. Pienenä kevennyksenä tähän detalji, että lääkärini kirjoitti magneettikuvauslähetteeseeni saatesanat ASAP eli as soon as possible, mahdollisimman pian. Hän kysyi opiskelijahepulta, tiedätkö miksi hän kirjoitti lähetteen kiireellisenä. Opiskelija meni hämilleen, sopersi jotain, että akuutti vaiva jne. Omalääkärini vastasi pilke silmäkulmassaan: "Potilaamme on Suomesta ja me suomalaiset pyrimme aina pitämään toistemme puolta."
Poistuin lääkärin vastaanotolta ja painelin ohjeiden mukaisesti saman terveysaseman MRI-osastolle ajanvaraukseen. Kappas, sain ajan heti seuraavalle aamupäivälle, joskin toiseen toimipisteeseen! Aikaa vakuutuskuvion selvittämiseen olisi vain alle 20 tuntia ja pian elettäisiin jo iltaa! O-ou. Nyt oli laitettava hösseliksi ja tästähän se show sitten vasta alkoikin!
Rumba alkakoon!
Ajoin terveysasemalta renkaat ulvoen kotiin, kirjauduin välittömästi sairasvakuutusyhtiömme nettiportaaliin ja avasin chat- eli keskustelupalvelun. Olin saanut aiemminkin sitä kautta korvausasioita nopeasti selville ja tämä oli toiveissa tälläkin kertaa. Sain chattikaverikseni Charlesin. Tunnistautumisruljanssin jälkeen pääsimme varsinaiseen asiaan. Selitin chatissa koko kuvion alusta asti. Lopulta Charlesin vastaus magneettikuvauksen korvattavuudesta oli: kyllä tai ei. Tämän vuoden puolella olikin nimittäin tullut uusi käytäntö, että magneettikuvaukset pitää olla ennen toimenpidettä nk. pre authorized eli vakuutusyhtiön etukäteen valtuuttamia/lupaamia toimenpiteitä. Röntgenkuvat menevät vakuutuksessamme edelleen korvattaviksi ilman tällaista lisämutkaa, mutta magneettikuvien kohdalla vaaditaan etukäteistoimenpiteitä. Ilman niitä vakuutusyhtiön on hyvin helppo vastata ensimmäiseen korvaushakemukseen kielteisesti ja tarkastella korvaavuutta uudestaan vasta lisätietoja saatuaan. Luvassa olisi siis lisää säätämistä jälkikäteen ja pahimmassa tapauksessa korvaussumma nolla, jos etukäteisvaltuutus olisi tekemättä. Tämän uuden valtuutusehdon oli asettanut ukkokullan työnantaja, jonka kautta ja avustuksella sairasvakuutuksemme olemme ylipäätään voineet hankkia. Charlesin kertoman mukaan tällaisen valtuuttamisprosessin saisi aluilleen lääkärin tai lääkärikeskuksen soitolla vakuutusyhtiön tiettyyn alanumeroon. Just. Kello oli jo yli neljä iltapäivällä. Vieläkö mahtaisin tavoittaa lääkäriäni tai ketään hänen toimistostaan?
Nyt siis kohdallani tarvittaisiin tämä pre authorization ja aika pirun nopeasti. Kiitin chatistä, suljin vakuutusyhtiön portaalin ja kirjauduin seuraavaksi terveysaseman portaaliin. Aivan ensimmäiseksi lähetin omalääkärilleni viestin portaalin kautta. Seuraavaksi yritin myös soittaa toimistoon. Olin jonossa. Odotin liki 20 minuuttia, kunnes pääsin läpi. Selitin taas asiani ja tyttö puhelimen toisessa päässä oli selvästikin hämillään. Pyysin häntä jättämään omalääkärilleni soittopyynnön aamuksi ja annoin tarvittavan vakuutusyhtiön alanumeron. Tyttö kirjoitti asian kyllä ylös, mutta epäilykseni heräsi, että niinköhän tuo lappunen tulisi koskaan löytämään tietään omalääkärini luettavaksi ja vieläpä ajoissa! Asia jäi niille tolilleen. Hermostutti.
Samana iltana klo 19 huomasin saaneeni portaaliin vastauksen omalääkärilleni lähettämään viestiin. Omalääkärini ei kuitenkaan ollut siihen vastannut, vaan joku vastaanottovirkailija, assistentti tai muu vastaava. Ohjeena: soita numeroon se ja se. Just! No, minähän soitin vaikka arvelin tämän offiisin, mikä se sitten ikinä olikaan, olevan jo kiinni. Oikein arvasin. Lisäksi tuli muitakin mutkia: "Valitsemasi puhelinnumero ei ole enää käytössä. Jos asiasi koskee tilannetta A, soita numeroon plaa, plaa, plaa. Jos asiasi koskee tilannetta B, soita numeroon dii, daa, duu.... Ja sitä paitsi, olemme avoinna aamukahdeksasta iltaviiteen!" Just, moikkulit vaan teillekin. Että minulle annettiin vastausviestissä vanhentunut numero ja offiisi oli jo tietenkin kiinni. Olin minä pojat aika hermona. Siitä, että annetaan mitä lie puhelinnumeroita, sekä siitä, että tunnit alkoivat käydä vähiin asian selvittämiseksi ajallaan.
Aamu koitti
Seuraavana aamuna olin peukalo puhelimen näppäimillä tasan klo 8. Soitin nyt siihen tapauksen A puhelinnumeroon plaa, plaa, plaa. Nuori kundi vastasi. Kyseessä oli oman terveysasemaketjuni vakuutuskategorian "ABC" asiantuntija. Wow, meidän vakuutuksemme kategoria on "ABC", joten taho ainakin kuulosti oikealle! (Terveysasemaketjua voinee tässä tapauksessa verrata suomalaiseen sairaanhoitopiiriin.) Jälleen kerran, selitin koko kuvion alusta asti ja että olin vailla magneettikuvauksen etukäteisvaltuutusta vakuutusyhtiölleni ja asialla on jo kiire. Sitten taas tunnistautumiset, jotta kundi pystyi avaamaan tietojärjestelmästä allekirjoittaneen tiedot. No mutta, mitäpä vastaa kundi! E-hei kuule, voit olla huoleti. Kalifornian osavaltiolla ja kyseisellä terveysasemaketjulla on kuulemma sopimus kyseisen vakuutusyhtiön kanssa, ettei tällaista etukäteisvaltuutusta polven magneettikuviin tarvita. Siis EI tarvita! Kuulemma joihinkin toisiin magneettikuviin valtuutus tarvittaisiin tämän vuoden alusta lukien, mutta polven kuvauksiin ei. Ja lisäksi magneettikuvaukseni toki korvattaisiin. Jahas, vai että näin. Eli se Chatti-Charles, jonka kanssa asiasta edellisiltana keskustelin oli tietenkin vakuutustahon edustaja valtakunnallisella tasolla, eikä tuntenut Kalifornian omia mahdollisia sopimuksia. No, huojentavahan tämä tieto lopulta tietenkin oli. Olin kuulemma "Good to go". Siis vain 2,5 tuntia ennen kuvausta sain tietää, että olen good to go. Huoh!
Usko meinasi loppua
Kaikki, jotka nyt ovat jaksaneet lukea tarinaani tänne asti, voivat varmasti todeta kanssani samaa: Sekavaa, hemmetin sekavaa. Yksi neuvoo yhtä, toinen toista. Kaiken lisäksi vakuutusehdot olivat muuttuneet, mutta uusi sääntö ei koskettanutkaan polven magneettikuvausta, jonkin toisen ruuminosan magneettikuvausta kylläkin. Eli otapa näistä sitten selvää. Ja kyllä, aina on näemmä otettava selvää. Amerikassa.
Kyllä tuossa prosessissa meinasi itselläkin usko loppua ja sellaisina hetkinä tulee kyllä ikävä suomalaista terveydenhuoltoa. Täällä oman kokemukseni mukaan kyllä pääsee ja saa hoitoa nopeasti, mutta sitten nämä vakuutuskuvioiden selvittelyt ja byrokratiapyöritys uuvuttavat jo ihan itsessään nekin. Ja meillä vieläpä on käsitykseni mukaan paikallisittain aika hyvä ja kattava vakuutus. Suomessa sen sijaan tuskaillaan hoitoon pääsyn kanssa julkisella puolella ja hoitotakuiden aikarajat tuntuvat paukkuvan ainakin Kainuussa, mutta ainakaan tällaista soittelu-, chatti- ja kirjeenvaihtorumbaa siellä ei tarvinne potilaan itse kärsiä. Tein myös ihan mielenkiinnosta nopeasti haun suomalaisen yksityisen lääkäriaseman magneettikuvauksen hinnoista. Suomessa magneettikuvauksien kohdalla puhutaan satasista, täällä tosiaan tuhansista.
Tapaus ei yleistettävissä
Tässä postauksessa kuvailemani tapaus ei suinkaan kosketa kaikkia. Jos kysyt asiaa keneltä tahansa USA:ssa, Kaliforniassa tai Piilaaksossa asuvalta, mitä todennäköisimmin hänen kohdallaan tilanne olisi mennyt toisin, koska hänellä on luultavimmin erilainen vakuutus. Minulla onkin ollut yli kolme vuotta postausluonnos amerikkalaisista terveysvakuutuksista odottamassa, mutta siellä se edelleen luonnosten listalla notkuu, edistymättä. Ehkä jonakin päivänä...
No, magneettikuvat on nyt polvestani onnistuneesti otettu ja tuloksia vielä odottelen. Lopulta vältyin kuitenkin parin kolmen tuhannen dollarin laskulta, eikä etukäteisvaltuutusta noin kireällä aikataululla lopulta tarvittukaan, joten näiden puolesta tarinalla oli onnellinen loppu. Toivon mukaan onnea riittäisi polvellekin, enkä joutuisi leikkaukseen. Siihen on kuulemma tämänhetkisten arvioiden mukaan 50/50 mahdollisuudet. Toipilasaikani jatkuu joka tapauksessa vielä viikkoja ja se kyllä harmittaa!
Tällaista amerikkalaista sairasvakuutussekoilua tällä kertaa. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti