Päivä polvitoipilaan elämästä, tapaus Kaliforniasta

Polvivammani piti olla ensiarvioiden mukaan parantunut jo viime viikolla, mutta eipä ole. Oireet ja kivut ovat toki helpottaneet, mutta kunnossa polveni ei ole vieläkään. Päätinpä varata uuden ajan lääkäriin, jotta selviäisi mikä polvessani edelleen mättää. 

Tein lääkäriajanvarauksen suomalaistaustaiselle omalääkärilleni nettipalvelun kautta sunnuntaina. Viime maanantai sattui olemaan USA:ssa arkipyhä, joten yksi arkipäivä viikosta oli poissa pelistä. Ensimmäinen vapaa aika oli torstaiaamuna, varasin sen. Uutena käytäntönä oli tullut palvelu, jossa pystyi ilmoittautumaan jonotuslistalle. Tällöin on mahdollista saada aikaisempi vastaanottoaika, jos joku toinen potilas peruu. Ilmoittauduin jonotuslistalle. Tämä kannatti, sillä sain lopulta vastaanottoajan jo keskiviikolle.

Vastaanotolla

Menin vastaanotolle ja iltapäivästä ajat olivat jo tuttuun tapaan hiukan myöhässä. Mahtava omalääkärini saapui tutkimushuoneeseen tällä kertaa lääketieteen opiskelijan kanssa. Niinpä polveani tutkittiin kahden miehen voimin. Kaksikko epäili vahvasti nivelkierukan repeämää. Kyseessä olisi siis paljon vakavampi vamma kuin alunpitäen päivystyksessä röntgenkuvien perusteella diagnosoitiin. Vaiva varmistuisi lopullisesti magneettikuvissa (MRI), mutta... Lääkärini kertoi kuvauksen olevan todella kallis, ellei vakuutus sitä korvaisi. 

(USA:ssa ihmisillä on hyvin erilaisia sairasvakuutuksia, jos sellainen ylipäätään on. Eri vakuutukset korvaavat eri asioita erilaisilla omavastuilla ja prosenttiosuuksilla. Sairasvakuutuksien kirjo on täällä todella laaja. Lääkärit eivät ole näiden eri vakuutuksien asiantuntijoita, vaan potilaan tulee itse olla tietoinen omasta vakuutuksestaan ja mitä se kattaa.)

Niinpä keskustelimme tovin magneettikuvaukseen menemisestä. Hintalappu ilman vakuutusta tulisi olemaan jossakin 2 000 - 3 000 dollarin välimaastossa. Sanoin, että olen käynyt täällä aiemminkin magneettikuvauksissa ja ainakin silloin vakuutuksemme korvasi sen 100-prosenttisesti. Toki vakuutusehdot ovat voineet muuttua ja asia olisi hyvä tarkistaa ennen kuvausta vakuutusyhtiöltä. Sovimme, että näin toimitaan. Lääkäri kirjoitti lähetteen magneettikuvaukseen ja totesi, että kuvausajat ovat varmastikin kiven alla, joten ehtisin hyvin selvittää vakuutusyhtiöstäni kuvauksen korvattavuuden. Pienenä kevennyksenä tähän detalji, että lääkärini kirjoitti magneettikuvauslähetteeseeni saatesanat ASAP eli as soon as possible, mahdollisimman pian. Hän kysyi opiskelijahepulta, tiedätkö miksi hän kirjoitti lähetteen kiireellisenä. Opiskelija meni hämilleen, sopersi jotain, että akuutti vaiva jne. Omalääkärini vastasi pilke silmäkulmassaan: "Potilaamme on Suomesta ja me suomalaiset pyrimme aina pitämään toistemme puolta." 

Poistuin lääkärin vastaanotolta ja painelin ohjeiden mukaisesti saman terveysaseman MRI-osastolle ajanvaraukseen. Kappas, sain ajan heti seuraavalle aamupäivälle, joskin toiseen toimipisteeseen! Aikaa vakuutuskuvion selvittämiseen olisi vain alle 20 tuntia ja pian elettäisiin jo iltaa! O-ou. Nyt oli laitettava hösseliksi ja tästähän se show sitten vasta alkoikin!

Rumba alkakoon!

Ajoin terveysasemalta renkaat ulvoen kotiin, kirjauduin välittömästi sairasvakuutusyhtiömme nettiportaaliin ja avasin chat- eli keskustelupalvelun. Olin saanut aiemminkin sitä kautta korvausasioita nopeasti selville ja tämä oli toiveissa tälläkin kertaa. Sain chattikaverikseni Charlesin. Tunnistautumisruljanssin jälkeen pääsimme varsinaiseen asiaan. Selitin chatissa koko kuvion alusta asti. Lopulta Charlesin vastaus magneettikuvauksen korvattavuudesta oli: kyllä tai ei. Tämän vuoden puolella olikin nimittäin tullut uusi käytäntö, että magneettikuvaukset pitää olla ennen toimenpidettä nk. pre authorized eli vakuutusyhtiön etukäteen valtuuttamia/lupaamia toimenpiteitä. Röntgenkuvat menevät vakuutuksessamme edelleen korvattaviksi ilman tällaista lisämutkaa, mutta magneettikuvien kohdalla vaaditaan etukäteistoimenpiteitä. Ilman niitä vakuutusyhtiön on hyvin helppo vastata ensimmäiseen korvaushakemukseen kielteisesti ja tarkastella korvaavuutta uudestaan vasta lisätietoja saatuaan. Luvassa olisi siis lisää säätämistä jälkikäteen ja pahimmassa tapauksessa korvaussumma nolla, jos etukäteisvaltuutus olisi tekemättä. Tämän uuden valtuutusehdon oli asettanut ukkokullan työnantaja, jonka kautta ja avustuksella sairasvakuutuksemme olemme ylipäätään voineet hankkia. Charlesin kertoman mukaan tällaisen valtuuttamisprosessin saisi aluilleen lääkärin tai lääkärikeskuksen soitolla vakuutusyhtiön tiettyyn alanumeroon. Just. Kello oli jo yli neljä iltapäivällä. Vieläkö mahtaisin tavoittaa lääkäriäni tai ketään hänen toimistostaan?

Nyt siis kohdallani tarvittaisiin tämä pre authorization ja aika pirun nopeasti. Kiitin chatistä, suljin vakuutusyhtiön portaalin ja kirjauduin seuraavaksi terveysaseman portaaliin. Aivan ensimmäiseksi lähetin omalääkärilleni viestin portaalin kautta. Seuraavaksi yritin myös soittaa toimistoon. Olin jonossa. Odotin liki 20 minuuttia, kunnes pääsin läpi. Selitin taas asiani ja tyttö puhelimen toisessa päässä oli selvästikin hämillään. Pyysin häntä jättämään omalääkärilleni soittopyynnön aamuksi ja annoin tarvittavan vakuutusyhtiön alanumeron. Tyttö kirjoitti asian kyllä ylös, mutta epäilykseni heräsi, että niinköhän tuo lappunen tulisi koskaan löytämään tietään omalääkärini luettavaksi ja vieläpä ajoissa! Asia jäi niille tolilleen. Hermostutti.

Samana iltana klo 19 huomasin saaneeni portaaliin vastauksen omalääkärilleni lähettämään viestiin. Omalääkärini ei kuitenkaan ollut siihen vastannut, vaan joku vastaanottovirkailija, assistentti tai muu vastaava. Ohjeena: soita numeroon se ja se. Just! No, minähän soitin vaikka arvelin tämän offiisin, mikä se sitten ikinä olikaan, olevan jo kiinni. Oikein arvasin. Lisäksi tuli muitakin mutkia: "Valitsemasi puhelinnumero ei ole enää käytössä. Jos asiasi koskee tilannetta A, soita numeroon plaa, plaa, plaa. Jos asiasi koskee tilannetta B, soita numeroon dii, daa, duu.... Ja sitä paitsi, olemme avoinna aamukahdeksasta iltaviiteen!" Just, moikkulit vaan teillekin. Että minulle annettiin vastausviestissä vanhentunut numero ja offiisi oli jo tietenkin kiinni. Olin minä pojat aika hermona. Siitä, että annetaan mitä lie puhelinnumeroita, sekä siitä, että tunnit alkoivat käydä vähiin asian selvittämiseksi ajallaan.

Aamu koitti

Seuraavana aamuna olin peukalo puhelimen näppäimillä tasan klo 8. Soitin nyt siihen tapauksen A puhelinnumeroon plaa, plaa, plaa. Nuori kundi vastasi. Kyseessä oli oman terveysasemaketjuni vakuutuskategorian "ABC" asiantuntija. Wow, meidän vakuutuksemme kategoria on "ABC", joten taho ainakin kuulosti oikealle! (Terveysasemaketjua voinee tässä tapauksessa verrata suomalaiseen sairaanhoitopiiriin.) Jälleen kerran, selitin koko kuvion alusta asti ja että olin vailla magneettikuvauksen etukäteisvaltuutusta vakuutusyhtiölleni ja asialla on jo kiire. Sitten taas tunnistautumiset, jotta kundi pystyi avaamaan tietojärjestelmästä allekirjoittaneen tiedot. No mutta, mitäpä vastaa kundi! E-hei kuule, voit olla huoleti. Kalifornian osavaltiolla ja kyseisellä terveysasemaketjulla on kuulemma sopimus kyseisen vakuutusyhtiön kanssa, ettei tällaista etukäteisvaltuutusta polven magneettikuviin tarvita. Siis EI tarvita! Kuulemma joihinkin toisiin magneettikuviin valtuutus tarvittaisiin tämän vuoden alusta lukien, mutta polven kuvauksiin ei. Ja lisäksi magneettikuvaukseni toki korvattaisiin. Jahas, vai että näin. Eli se Chatti-Charles, jonka kanssa asiasta edellisiltana keskustelin oli tietenkin vakuutustahon edustaja valtakunnallisella tasolla, eikä tuntenut Kalifornian omia mahdollisia sopimuksia. No, huojentavahan tämä tieto lopulta tietenkin oli. Olin kuulemma "Good to go". Siis vain 2,5 tuntia ennen kuvausta sain tietää, että olen good to go. Huoh!

Usko meinasi loppua

Kaikki, jotka nyt ovat jaksaneet lukea tarinaani tänne asti, voivat varmasti todeta kanssani samaa: Sekavaa, hemmetin sekavaa. Yksi neuvoo yhtä, toinen toista. Kaiken lisäksi vakuutusehdot olivat muuttuneet, mutta uusi sääntö ei koskettanutkaan polven magneettikuvausta, jonkin toisen ruuminosan magneettikuvausta kylläkin. Eli otapa näistä sitten selvää. Ja kyllä, aina on näemmä otettava selvää. Amerikassa.

Kyllä tuossa prosessissa meinasi itselläkin usko loppua ja sellaisina hetkinä tulee kyllä ikävä suomalaista terveydenhuoltoa. Täällä oman kokemukseni mukaan kyllä pääsee ja saa hoitoa nopeasti, mutta sitten nämä vakuutuskuvioiden selvittelyt ja byrokratiapyöritys uuvuttavat jo ihan itsessään nekin. Ja meillä vieläpä on käsitykseni mukaan paikallisittain aika hyvä ja kattava vakuutus. Suomessa sen sijaan tuskaillaan hoitoon pääsyn kanssa julkisella puolella ja hoitotakuiden aikarajat tuntuvat paukkuvan ainakin Kainuussa, mutta ainakaan tällaista soittelu-, chatti- ja kirjeenvaihtorumbaa siellä ei tarvinne potilaan itse kärsiä. Tein myös ihan mielenkiinnosta nopeasti haun suomalaisen yksityisen lääkäriaseman magneettikuvauksen hinnoista. Suomessa magneettikuvauksien kohdalla puhutaan satasista, täällä tosiaan tuhansista.

Tapaus ei yleistettävissä

Tässä postauksessa kuvailemani tapaus ei suinkaan kosketa kaikkia. Jos kysyt asiaa keneltä tahansa USA:ssa, Kaliforniassa tai Piilaaksossa asuvalta, mitä todennäköisimmin hänen kohdallaan tilanne olisi mennyt toisin, koska hänellä on luultavimmin erilainen vakuutus. Minulla onkin ollut yli kolme vuotta postausluonnos amerikkalaisista terveysvakuutuksista odottamassa, mutta siellä se edelleen luonnosten listalla notkuu, edistymättä. Ehkä jonakin päivänä...

No, magneettikuvat on nyt polvestani onnistuneesti otettu ja tuloksia vielä odottelen. Lopulta vältyin kuitenkin parin kolmen tuhannen dollarin laskulta, eikä etukäteisvaltuutusta noin kireällä aikataululla lopulta tarvittukaan, joten näiden puolesta tarinalla oli onnellinen loppu. Toivon mukaan onnea riittäisi polvellekin, enkä joutuisi leikkaukseen. Siihen on kuulemma tämänhetkisten arvioiden mukaan 50/50 mahdollisuudet. Toipilasaikani jatkuu joka tapauksessa vielä viikkoja ja se kyllä harmittaa!

Tällaista amerikkalaista sairasvakuutussekoilua tällä kertaa. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Amerikkalaisesta näöntarkastusvakuutuksesta

Pari postausta sitten kirjoittelin hiukan tuskaisena, kuinka jouduin lopultakin tutustumaan amerikkalaiseen näöntarkastusvakuutukseemme ja etsimään sopivaa paikkaa näöntarkastukselle. Sain tuohon postaukseen mielenkiintoisen kommentin, ettei vakuutuksemme (Vision Plan) tulisi korvaamaan käytännössä mitään ja voi tulla halvemmaksi hankkia silmälasit jopa ilman vakuutusta (kommentoijan perheessä oli käynyt näin). Olin hiukan hämilläni tästä, sillä omasta mielestäni meidän vakuutus korvasi rillihankinnoistani nyt ihan hyvin ja siitäpä sinkosi tämänkertainen kirjoitukseni.

Nämä aiemmat kakkulani hankin Japanista. Siellä oli nopeaa palvelua ja edullista!

Koska minulla edelleen lojuu se amerikkalaisten sairasvakuutuksien esittelypostaus luonnosten läjässä, taitaa aivan ensimmäisenä olla paikallaan lyhyt johdanto amerikkalaisten sairasvakuutuksien maailmaan:

Johdanto

Meillä on Yhdysvalloissa hankittuina kolme eri terveyteen liittyvää vakuutusta: perinteinen sairasvakuutus, hammashuoltovakuutus sekä tämä näöntarkastusvakuutus. (Jännä muuten huomata, että suomeksi puhutaan aina sairasvakuutuksesta, kun täällä käytetään sanaa Health Insurance eli terveysvakuutus. Suomalaista melankoliaako tämäkin?) Ja kyllä, aivan kuten yhdelle ystävälleni Suomessa ollessani vastasin, nämä toimivat kuten vakuutukset yleensäkin. Jokaisesta vakuutuksesta maksetaan siis kuukausittaista summaa, jouduitpa käyttämään sen piiriin kuuluvia palveluja tai et. Aivan kuten Suomessa kotivakuutuskin toimii. Me maksamme näöntarkastusvakuutuksestamme hiukan yli 5 dollaria/kk/hlö. 

Erilaisten sairasvakuutuksien kirjo on täällä val-ta-va. Jatkan tästä sitten joskus, kun saan sen sairasvakuutuspostauksen jonakin kauniina päivänä valmiiksi. Nyt keskityn tähän näöntarkastusvakuutukseen. Myös erilaisia näöntarkastusvakuutuksia on lukuisia. Esimerkiksi silmäasema, jolla itse nyt kävin, näytti kuuluvan yli kymmenen eri vakuutuksen piiriin.

Oikean liikkeen valinta

Vakuutuskorvausehtoihin tutustumisen lisäksi toisena haasteena uudelle paikalliselle asiakkaalle oli löytää sopiva paikka näöntarkastukselle. On silmäasemia, jotka kuuluvat oman vakuutuksesi piiriin ja asemia, jotka eivät kuulu. Vakuutuksesi piiriin kuuluvan paikan valinta kannattaa, sillä a) he hoitavat korvausasiat vakuutusyhtiön kanssa suoraan ja asiakkaan ei tarvitse maksaa paikan päällä kuin se lopullinen omavastuu, b) vakuutuksen korvausten kattavuus on näissä paikoissa yleensä parempi. Lisäksi on hyvä käydä netissä lukaisemassa paikallisten silmäasemien saamia asiakaspalautteita, sillä tarjontaa ja kirjoa todellakin on. Sieltä itsellenikin löytyi tämä silmäasema, jossa kävin. Halusin itse sellaisen paikan, jossa olisi myös kattava ja moderni kehysvalikoima. Läheskään kaikissa paikoissa ei tuntunut olevan. 

Mitä vakuutus sitten kohdallani korvasi?

Meidän vakuutukseemme kuuluu vuosittain ilmainen silmälääkärin tekemä näöntarkastus. Silmäpohjakuvauksesta tulisi erillinen 39 dollarin omavastuukustannus. Vertailun vuoksi, kun noin vuosi sitten kävin silmälääkärin tarkastuksessa Suomessa, muistelen laskun olleen noin 80 euron luokkaa. Lisäksi vakuutuksemme kattaa silmälasikehyksistä ja linsseistä molemmista tiettyyn dollarimäärään asti, joskin ensin molemmista maksetaan 25 taalan omavastuu. Joillekin tietyille kansainvälisille kehysmerkeille oli jopa oma lisäkorvaus. Lisäksi, jos silmälasihankinnan teki samana päivänä kuin näöntarkastuskin, sai omavastuuosuudesta kehysten osalta vielä -30%. 

Paikan päällä silmäasemalla minulta kysyttiin näöntarkastusvakuutuksemme lisäksi perussairasvakuutuksemme tiedot. Olin hiukan hämilläni, mutta tottahan minä tiedot annoin. Ja kappas, myös perussairasvakuutuksemme puolelta löytyi pykälät, jotka takasivat tietyt korvaussummat silmä- tai aurinkolasien hankinnan yhteydessä. Tämä oli itsellenikin yllätys, mutta kerrottakoon, että sairasvakuutuksemme korvausehtojen opus on sellainen reilusti yli 100-sivuinen, joten näemmä en ihan joka sivua ole tullut siitä vielä ulkoa opetelleeksi.

Mutta uskoisin, että tämä perinteisen sairasvakuutuksemme puolelta löytyneet lisäpykälät antoivat kohdallani boostia korvauksiin, eikä tilanteeni ollut lainkaan samanlainen kuin aiempaan postaukseeni kommentoinut henkilö kertoi omasta kokemuksestaan. Tai sitten meillä on vain joku eri "versio" tuosta Vision Plan -vakuutuksesta.

Ja sitten niihin summiin. Näköni oli tarkastuksen mukaan muuttunut, joten ostin nyt sekä uudet silmä- että aurinkolasit. Maksoin kaksista laseista itse vähän yli 300 dollaria ja vakuutusyhtiöllemme näytti lähtevän käynnistäni (näöntarkastus + lasihankinnat) yli 1800 dollarin lasku. Mielestäni korvattu osuus oli siis oikeinkin hyvä. Ja periaatteessa tämän lasien uusinnan voisi siis vakuutuksemme piirissä tehdä joka vuosi uudestaan.

Liekö ollut ensiasiakkaan voitelua, mutta sain mukaani aika runsaat kylkiäiset: kaksi puhdistussuihketta, neljä puhdistusliinaa, kaksi silmälasikoteloa ja -pussukkaa.

Pari yleistä havaintoa

Kun varasin itselleni näöntarkastusaikaa netissä, annoin puhelimitse tiedot vakuutuksestamme ja menin paikan päälle tarkastukseen silmäasemalle, niin joka käänteessä minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut piilolinssien hankinnasta tai sovituksesta. Jos piilolinssit olisi hankkinut, olisi vakuutuksesta napsahtanut vielä joku ihmeellinen bonus-osuus korvauksissa. Sain käsityksen, että piilolinssien käyttäjiä on täällä todella paljon. 

Linssien hinnoittelu oli mielestäni Suomen tasoa, jotkin pinnoitteet ehkä jopa edullisempia kuin Suomessa, mutta kehyksissä hintataso oli korkeampi kuin Suomessa. Toki tämä havainto nyt perustuu vain tähän yhteen paikkaan. Täällähän saa silmälaseja hankituksi myös esimerkiksi nettikauppojen ja tukkuliike Costcon kautta. Costco lienee se edullisin paikka silmälasihankinnoille, uskoisin. 

Lopuksi vielä hauska tapaus, joka sattui silmälasiliikkeessä:

Sovittelin eri kehyksiä liikkeessä ja sain avukseni oikein ystävällisen nuoren naisoptikon. Pian hän tarjosi minulle yksiä metallikehyksiä, mutta sanoin, etten halua metallisia. Nainen kysyi, että miksi. Sanoin, että ne ovat Suomeen talvella mennessä aivan liian kylmät naamalleni. Olisittepa nähneet sen naisen ilmeen! Ei ollut varmaan koskaan aiemmin kuullut moista perustelua metallikehyksien poisjättämiselle, Kaliforniassa. Liekö oli naisparka koskaan lunta ja kunnon talvea nähnytkään! No, nauruksihan se tilanne sitten meni lopulta ja pääsimme valikoinnissa eteenpäin, muovikehysten puolella. 

Tällaista juttua tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Amerikkalaisessa apteekissa, osa 1: yleiskatsaus

Jos on ollut viime aikoina ilmassa häämatkakuumetta, niin on ollut vähän muutakin kuumeilua. Omituisen ja ailahtelevan taudinkuvani kanssa menin tällä viikolla lopulta lääkäriin ja apteekkireissuhan siitä sitten tuli. Sain ensimmäisen amerikkalaisen reseptilääkkeeni. Ja siellä apteekissa oli sitten mennä hermo! 

Niinpä kerron teille seuraavaksi hiukan amerikkalaisista apteekeista. Olen jakanut postaukseni kahteen osaan, joista ensimmäisessä kerron hiukan yleistä amerikkalaisista apteekeista ja täkäläisten lääkkeiden hinnoista. Toisessa kerron sitten tuosta omasta ensikokemuksestani, kun reseptilääkettä ostin. Se kun ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä. 

Amerikkalainen apoteekki.

Mutta aloitetaanpas lupaamallani yleiskatsauksella:

Apteekkien kokoluokka

Keskivertoapteekki Yhdysvalloissa, tai ainakin Kaliforniassa on sellaisen suomalaisen kolmen K:n supermarketin kokoinen. Puhutaan siis eräänlaisesta tavaratalosta! Tavaratalosta niin kokonsa kuin valikoimansakin suhteen. Täällä ulkomailla asuessa minulla onkin lävähtänyt silmät auki, miksi ihmeessä suomalaiset apteekit toimivat usein aivan järjettömän pienissä neliömäärissä ja sitten ne sullotaan täyteen tavaraa! Nykyään muutamia poikkeuksia jo toki löytyy. Että sitten kun siinä toppatakissasi yrität pikkuriikkisen suomalaisapteekin käytävällä käännähtää, niin aina tiputat jotakin lattialle jostakin ylimääräisestä pahvisesta telinehökötyksestä. Onko ne piikkipaikoilla olevien liiketilojen kalliit vuokrat vai mikä ajaa apteekit tähän minimalistiseen neliömäärään? Vaikka luulisihan tuota suomalaisessa lääkemyynnissä aika hyvät katteetkin olevan...

No, palataanpa ihmettelemään amerikkalaista apteekkia. Yhdysvalloissa apteekit ovat ensinnäkin osavaltiorajat ylittäviä ketjuja. Tunnetuimpia ovat kenties Walgreens, CVS Pharmacy ja Rite-Aid, jotka ainakin Kalifornian katukuvassa näkyvät eniten. Itärannikolla voi hyvinkin olla omia apteekkiketjuja, joista en edes tiedä.

Näiden lisäksi suosituissa ruokakauppa- ja tavarataloketjuissa, kuten Safeway ja Target, on omat osastonsa sekä käsikauppa- että reseptilääkkeille. Kyllä, reseptilääkkeitä saa ruokakaupasta. Jopa tukkuketju Costco tarjoaa oman resepti- ja käsikauppalääkeosastonsa. Näin ollen lääkkeiden osto onnistuu tarvittaessa helposti ruokaostosten lomassa, mikä on kyllä mielestäni tosi kätevää.

Edellisen kuvan apteekkia sisältä kuvattuna. Hyllyvälejä riittää. Etualalla mm. Sinful Colors -merkkisiä kynsilakkoja.

Valikoima 

Vaikka puhutaan apteekeista, niin niistä voi ostaa lääkkeiden lisäksi paljon muutakin. Yleensä hyvin laajasta valikoimasta löytyy päivittäishygieniatarvikkeita, usean eri tuotemerkin meikkejä, pesuaineita, kuivamuonia (kuten erilaisia säilykkeitä, perunalastuja ja mausteita), limppareita ja mehuja, pienelektroniikkaa (kuten muistikortteja ja USB-piuhoja), lasten leluja, uimarantavälineitä, pyörätuoleja ja tietenkin myös alkoholia. Sekä viinejä, että väkeviä. Jos siis tähän asti elämässäni olenkin saanut apteekeista mielleyhtymiä sanoihin terveys ja hyvinvointi, niin ainakin täkäläisten apteekkien sipsi- ja alkoholihyllyt ovat moiset kytkökset romuttaneet täysin. 

Apteekin valikoimaa.

Vaatteita ja karkkeja, apteekista toki.

Lääkkeiden hinnoissa todellakin on eroja!

Suomessahan apteekkitoiminta on ainakin vielä varsin säänneltyä. Täällä päin maapalloa ainakin reseptilääkkeiden hinnoissa löytyy isojakin eroja. Olen asentanut puhelimeeni Good Rx -sovelluksen, jonka avulla pystyy hakemaan lääkkeen nimellä sen hinnat paikallisista eri apteekeista. Sovellus antaa tarkan etäisyyden kuhunkin apteekkiin ja paljonko reseptilääke ko. apteekissa maksaa. Ainakin meidän sairasvakuutuksemme kattaa myös osan lääkekustannuksista, mutta jotta kuvio ei olisi liian yksinkertainen, korvausta ei saa kaikista apteekeista. Kerron tästä sitten lisää, kunhan kirjoittelen niistä amerikkalaisista sairasvakuutuskiemuroista.

Mutta vielä niistä täkäläisten lääkkeiden hinnoista. Annan esimerkin. Nyt minulle määrätiin siis kodeiinipitoista yskänlääkettä 120 millilitran pullo. Maksoin itse siitä 4,72 dollaria. Kun sitten hain jälkikäteen kännykkäsovelluksella kyseisen lääkkeen hintahaitarin ilman sairasvakuutuskorvauksia, niin hinnat vaihtelivat aika hurjasti. Edullisin paikka (tämän lääkkeen kohdalla Walgreens) tarjosi lääkettä hintaan 26,47 dollaria ja kallein (Safeway) hintaan 52,55 dollaria. Kallein oli siis jotakuinkin tuplahintainen edullisimpaan verrattuna.

Toisessa tekemässäni lääkehintavertailussa kallein hinta lääkkeelle oli yli kolminkertainen edullisimpaan verrattuna! Jokin aika sitten ukkokullalleni määrättiin tulehduskipulääke, joka tuli noutaa apteekista mikäli oireet pahenisivat. No oireet hävisivät onneksi lopulta itsestään, eikä lääkettä tarvittu, mutta halusin testata silloin tätä Good Rx -sovellusta ensimmäistä kertaa. Tuolloin sovellus antoi lääkkeelle edullisimmaksi hinnaksi Walmartin hinnan 4,00 dollaria ja kalleimmaksi CVS Pharmacyn 13,39 dollarillaan. Vaikka summat ovat pieniä, niin silti se, että toisessa apteekissa hinta on yli kolminkertainen, saa väkisinkin miettimään, että bisnes on bisnestä ja joku sen osuutensa välistä vetää. Joillakin tuo osuus on pienempi, joillakin isompi.  

Good Rx -sovelluksen logo. Palvelun kautta on mahdollista saada myös ilmais- tai alennuskuponkeja, joihin en itse kyllä ole perehtynyt. Olen käyttänyt ainoastaan lääkehintavertailua, jota voin lämpimästi suositella muillekin Yhdysvalloissa asuville. Sovellus on ilmainen.

Nämä kaksi esimerkkiä osoittavat vielä senkin, että ei voi sanoa, että jokin tietty apteekki tai apteekkiketju olisi kautta linjan kaikissa reseptilääkkeissä se edullisin tai kallein. Lopullinen hinta riippuu täysin lääkkeestä ja sitten vielä siitä, saatko kyseisestä apteekista sairasvakuutuskorvausta lääkeostoistasi vai et. Jotkut ovat sanoneet, että heidän on ollut edullisempi ostaa säännölliset lääkkeensä apteekista, josta eivät saa sairasvakuutuskorvausta, sillä kyseisen apteekin lähtöhinnat juuri sen lääkkeen kohdalla ovat niin paljon edullisemmat. Aikamoista!

Good Rx -sovellus tietenkin toimiikin parhaiten säännöllisiin lääkeostoihin kuin yksittäisiin lääkemääräyksiin. Kun nimittäin terveysasemalle akuutin vaivansa kanssa menee, kysytään jo ennen lääkärin tapaamista mihin apteekkiin sähköisen reseptinsä haluaa mikäli lääkäri lääkkeitä määrää. Apteekkia siinä valitessasi mobiilisovelluksesta ei siis juurikaan ole apua, sillä et vielä tiedä mahdollisen tulevan lääkkeesi nimeä. Mutta kyllä sovellus ainakin minulle on avannut silmiä ja antanut suuntaviivoja, mitä apteekkeja kannattaa mahdollisuuksien mukaan suosia ja mitä välttää.

Kumpiko parempi, Suomi vai USA?

Korvauskäytännöt ja hinnoittelut lääkkeissä ovat siis täällä aika erilaiset Suomeen verrattuna. Suomessa KELA korvaa enemmän tasapäistäen: valtaosalle korvataan saman verran samasta lääkkeestä. Täällä korvattavuus (korvataanko edes ja paljonko) riippuu täysin jokaisen henkilökohtaisesta sairasvakuutuksesta. Ja aivan totta, kumpikaan systeemi ei ole ilmainen. Ei amerikkalainen sairasvakuutus, eikä Suomen KELA ja sen antamat tuet ja korvaukset. Molemmissa on puolensa. Mutta ainakaan tämän oman ensimmäisen reseptilääketapaukseni tiimoilta minulle ei vielä tullut ikävä suomalaista Kansaneläkelaitosta, jouduinhan maksamaan itse lääkkeeni hinnasta nyt vain murto-osan. Mutta kyllä kuulkaa suomalaista apteekkia tuli ikävä! Kyllä se sellaista tunarointia täällä oli! 

Ensi kerralla sitten tästä lisää. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!