Syksy saapui, sade ei

Toisin kuin usein luullaan, ei meillä täällä Pohjois-Kaliforniassa ihan ainainen helle ja kesä ole. Yleensä kolmesta neljään kuukautta vuodesta eletään säiden puolesta syksy- ja talvikuukausia täälläkin ja olemme juuri nyt tässä siirtymäkohdassa vaihtamassa kesäkeleistä syksyyn.

Tänä vuonna syksy saapui käytännössä yhdessä yössä, marraskuun ensimmäisen viikon päätteeksi. Lämpötilat romahtivat kertaheitolla hellelukemista ainoastaan +13 Celsius-asteeseen. Tuo onkin tyypillisesti se kylmin päivälämpötila, joka piilaaksolaiseen talveen kuuluu. Nyttemmin päivälämpötilat ovat taas kohonneet, mutta yöt tuppaavat olemaan jo tosi viileitä. Olemmekin saaneet laittaa jo kaasulämmittimen kotosalla päälle ja ulko-ovien alle vetostopparit, ettei lämpö karkaisi kalifornialaisille harakoille. Tähän mennessä kylmin yölämpötila tälle syksyä on ollut +2 astetta. Tyypillisesti kerran tai kaksi talvikuukausien aikana käväistään yöllä myös hitusen pakkasen puolella, mutta lunta Piilaaksossa ei sada. Tykkään kovasti syksystä ja minusta on ollut oikein kivaa vetää vaihteeksi iltaisin vähän villapaitaa päälle ja ottaa uudet lämpimät karvatennarit käyttöön.

Aurinkoa meillä piisaa edelleen päivittäin, mutta nyt on kovat toiveet ensi tiistaissa! Josko me saataisiin ensimmäinen kunnon sade! Ennusteet täällä kyllä vaihtuvat tiuhaan, joten ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Sadetta odotellen

Talvikuukaudet tuovat Pohjois-Kaliforniaan tyypillisesti kovasti kaivattuja sateita ja nyt niitä yhä edelleen täällä odotellaan. Pari kertaa sääennusteissa sadetta on jo luvattukin, mutta aina vain sadepilvet ovat vielä meidän kolkan kiertäneet. Viime talvi, erityisesti tammi-helmikuu, oli San Franciscossa ja Piilaakson ympärillä poikkeuksellisen kuiva ja edelliset sateet olemme saaneet siis huhtikuun alkupäivinä. Aivan, ei siis sateita seitsemään kuukauteen! Voitte uskoa, kuinka rutikuiva luonto täällä on! Nyt kahtena peräkkäisenä perjantaina olemme saaneet ennusteidenmukaisen, mutta lopulta aivan pikkuriikkiseksi jääneen sateen. Molemmilla kerroilla olimme sattumoisin juuri sillä hetkellä iltakävelyllä, mutta nämä kaksi pikku sadetta eivät valitettavasti kastelleet oikein kunnolla edes asfalttia, eikä meitä. Luonto siis huutaa edelleen vettä ja kovasti. Tyypillisesti nämä ensimmäiset sateet ovat aina hyvin paikallisia eli maili pari meistä etelään voi olla satamatta tai toisin päin.

Pitkään jatkunut sateettomuus saa myös osan ihmisistä oireilemaan. Monilla allergiat ja astmakohtaukset ovat pahimmillaan näin syksyisin, sillä ilma ei ole sateiden myötä päässyt puhdistumaan pölyistä moniin kuukausiin. Tämä siis toisin kuin Suomessa, missä pahimmat allergiaoireet koetaan siitepölyistä yleensä keväisin ja kesäisin. Ja minullehan yksi paikallinen lääkäri kerran sanoikin, että jokainen Piilaaksossa asuva kehittää itselleen jonkinlaisen allergian viidessä vuodessa. Noh, kop-kop, vielä ei itselleni ole onneksi allergioita puhjennut.

Liikenteessä odotettavissa kauhua ja kaaosta

Sitten kun se ensimmäinen kunnon sade lopultakin tulee ja sadevedet jäävät lammikoiksi asti myös monikaistaisille moottoriteille, niin silloin kannattaa, jos suinkin mahdollista, pysyä poissa liikenteestä! Täkäläiset eivät nimittäin ensinnäkään osaa ajaa sateessa eli turvavälit ovat aika lailla nolla. Myöskään ajovauhtia ei älytä hiljentää sateella yhtään. Ehkä ne opit sitten viime sateiden seitsemässä kuukaudessa pääsevät unohtumaan tai jotain. 

Lisäksi kun moottoritien pintaan on useiden kuukausien ajan kertynyt öljyä ja kaikenlaista pölyä, niin ensimmäinen sade tekee ajoväylistä aivan peililiukkaat. Tämä yhdistettynä siihen, etteivät kaikki paikalliset todellakaan pidä autonrenkaidensa urasyvyyksistä minkäänlaista huolta, niin kaaosmainen soppa moottoriteillä on valmis. Kolareita sattuu ensimmäisten sateiden aikaan todella paljon. Täällä ei ole mitenkään tavatonta, että ensimmäisillä sadekeleillä ihmiset ajavat autonsa jopa katolleen moottoritiellä, mikä itsestäni tuntuu aivan järjettömälle. Mutta totta se vain on, sellainen näky on tullut pariin kertaan itsekin omin silmin todistetuksi. Tämä jokasyksyinen kolarisuma on siis Piilaaksossa vielä edessä. Kun Suomessa joka vuosi talvi yllättää autoilijat, niin täällä meillä vuosi toisensa jälkeen yllättäjänä toimii syksyn ensimmäinen sade.

Lopuksi vielä muutamia syyskuvia tältä viikolta aamulenkkini varrelta. Osa puista on vaihtanut asunsa suloisiin ruskan väreihin, mutta sypressit, palmut, havu- ja sitruspuut pysyttelevät vihreinä läpi talven. 

Jonkun onnellisen greippipuu suorastaan notkui hedelmistään.

Palmut pysyvät vihreinä läpi vuoden.

Naimisissa syksyn kanssa.

Tällaiset syyskuulumiset tällä kertaa. Me jäämme odottelemaan kauan kaivattuja sateita. Kenellä niitä onkaan liikaa ja riesaksi asti, voitte lähettää tänne, kiitos! Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!